10.12.2022
En ole saanut Siivetöntä elämää piirretyksi kuin 30 sivua - se on vähemmän kuin odotetusti. Minä siis luonnostelin kaikki sivut viime vuonna. Tarinan alkupuolisko ja loppuvaiheet olivat täysin selviä, mutta keskikohta oli vielä vähän auki. Sivuista 1-23 oli helppo saada luonnokset aikaiseksi. Sen jälkeen jouduin tekemään hyppäyksen. Jatkoin tarinaa siitä kohdasta, josta jatkaminen tuntui helpolta. Luonnostelin sitten loppusivulle asti. Numeroin nämä sivut aloittaen viimeisestä, ja totesin, että edessäni ovat sivut 37-46. Sivuille 24-36 oli siis vielä keksittävä tarinaa. Keksin sitä sivun verran päivässä. Ideat rupesivat loppumaan, mutta sain puristetuksi päästäni vielä jotain tapahtumaa, ja vaadittu sivumäärä tuli täyteen. En ollut täysin tyytyväinen, sillä tarina jauhoi välillä vähän paikoillaan, oli tyhjäkäyntiä. Mietin kuitenkin, että näppärällä visuaalisella toteutuksella voisin saada sivut mielenkiintoisen näköisiksi ja tunnelmallisiksi, ja se auttaisi tyhjäkäyntikohdissa. Käyttäisin vaihtuvia teemavärejä, hallitsevia värejä tietyillä sivuilla, piirtäisin sadetta korostamaan tunnelmaa, vaihtaisin vuodenaikoja jnpp.
Toukokuussa sain loistavan idean. Keksin Trikkerin hahmon. Orava, joka valtaa Iiverin pesäkolon ja tulee tahtomattaan ajaneeksi hänet ulos, vaikutti parantavan tarinaa roimasti. Minusta tuntuikin, ettei Iiveri joudu kärsimään tarpeeksi. Hänen hahmokehityksensä ja myöhemmät ratkaisunsa eivät tuntuneet uskottavilta. Trikkeri korjasi tämän loogisen aukon. Asunnottomuus ja vaikeudet löytää itselle tarpeeksi ruokaa lisäisivät Iiverin tuskaa ratkaisevasti. Samalla Siivettömästä elämästä tuli minulle entistäkin henkilökohtaisempi tarina. Onhan minunkin elämässäni ollut niitä nurkanvaltaajia, joista on koitunut enemmän päänkivistystä ja vahinkoa kuin hyötyä. Minua kuitenkin epäilytti oravan nimi, joka juolahti mieleeni. Trikkeri muistuttaa trikki-sanaa. En pitänyt siitä, ja halusin nimen, joka ei liiaksi muistuta jotain suomenkielen sanaa. Sitten oivalsin, että Trikkerihän muistuttaa myös englanninkielen sanaa trigger, laukaisin. Se tuntui osuvalta. Trikkerihän osaltaan laukaisee Iiverissä luonnekehityksen, kun hän ensin masentuu ja sitten sisuuntuu. Innostuinkin sitten tarinasta enemmän.
Trikkerin esiintymisillä paikkasin tarinan tyhjäkäyntikohdat. Sivu 27 meni kokonaan uusiksi, siinä ei ole mitään viimevuotisesta luonnoksesta jäljellä. Sivun 28 toiseksi viimeinen ruutu vaihtui toiseksi. Myöhemmillä sivuilla tein / teen dialogiin muutoksia. Mietin jokaista repliikkiä, jokaista lausetta, jokaista sanaa. Niiden on ilmennettävä tiettyjä asioita joita haluan niiden ilmentävän, mutta ne eivät saa kertoa sellaista mitä en halua niiden kertovan. Sivujen 32-34 dialogi tulee osittain muuttumaan, ja sivut 36-38 menevät myös osittain uusiksi. Katsotaan, mitä vielä hion.
Minulla oli ajatuksena, että kahdeksan ensimmäistä sivua piirtäisin mahdollisimman pelkistetysti ja minimalistisesti, ja sivun 9 täytän sitten yksityiskohdilla ihan viimeisen päälle. Tällä kuvaisin pikku-Iiiverin maailman pienuutta ja heikkoa ympäristön havainnointikykyä, kunnes hän yksin ja hylättynä havahtuu näkemään maailman sen koko laajuudessa ja runsaudessa. En onnistunut tässä niin hyvin kuin olisin halunnut. Kaksi ensimmäistä sivua ovat lisäksi kamalan näköisiä, olisi pitänyt toteuttaa ne tyylikkäämmin.
Kantavana ajatuksenani oli laatia puolustuspuhe omalle elämäntyylilleni, ja vähän ilmentää sitä, mitkä tekijät ovat ajaneet minut tähän ratkaisuun. Halusin myös ilmaista sitä, miten ihmiset koko ajan puhuvat toisistaan selän takana kaikenlaista, mutta päin naamaa harvoin sanotaan mitään. Tämän takia kukaan ei koskaan voi tietää keskustelevia ihmisiä nähdessään, kenestä jotkut milloinkin puhuvat, "minustako vai jostakusta muusta?". Ei minullakaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea minusta on milloinkin selkäni takana puhuttu. Parempi, etten tiedä.
Siivettömään elämään olen kätkenyt vähän muitakin henkilökohtaisia tuntoja eri elämänvaiheissani, rajusti muokattuina, jotta ne sopivat tarinaan ja linnun elämään. Silloin kun minulla pyyhki todella huonosti ja olin masentunut, en minä pyrkinyt kätkemään masennustani. Pyrin näyttämään sen avoimesti, kuljin alavireisen näköisenä ja toivoin että joku huomaisi ja kysyisi: "Mikä hätänä?". Ei kukaan huomannut. Tai jos huomasi, varmaan vain käsitti sen väärin ja aisti että tuossa on tosi totinen, hiljainen ja ikävä tyyppi, hankala ihminen, jonka kanssa ei kannata puhua mitään. Vaikka halusin pyytää apua ja lohdutusta, avautua toiselle ongelmistani. Iiveri toimii samalla tavalla sivulla 27, mutta häntä ei kukaan huomaa.
Silloin kun olin masentunut, minä myös menin herkemmin mukaan uusiin juttuihin siinä toivossa, että löytyisi helpotusta ongelmilleni *). Näin Iiverikin miettii sivulla 28.
Olen kokenut, että muut ihmiset eivät ole tienneet minusta paljon mitään. Ovat tienneet ehkä yhden asian tai kaksikin, mutta se on ollut pelkkä pintaraapaisu koko maailmaani, ja totuus on paljon monimutkaisempi ja runsaampi. En ole toisaalta onnistunut kertomaan ihmisille kunnolla itsestäni. Iiverin kokemuksissa kuvaan näitäkin asioita.
Tarinasta ehkä myös aistii, että suhtaudun kyynisesti toisten auttamiseen. Minä olen joskus yrittänyt auttaa muita, mutta saanut vain itse kärsiä.
Alunperin tarkoitukseni oli myös, että Siivettömästä elämästä tulisi sarjakuvan kaanonista täysin irrallinen tarina. Ei mitään yhdistävää linkkiä muihin Naavametsäläistarinoihin. Vaan tulihan niitä linkkejä sitten kuitenkin. Siivetöntä elämää selventää joitakin avoimiksi jääneitä asioita.
Minusta tuntuu, että ihmiset ovat nykyisin niin paatuneita, elämään kyllästyneitä. Eivät jaksa ottaa toisia huomioon. Ehkä se johtuu siitä, että maailma on mennyt pahemmaksi. Minä olen välttynyt paatumiselta, koska elän onnellista aikaa, ja se on minulle vielä sen verran uusi juttu, että jaksan iloita kaikesta mistä vain voi.
*) Eteläesplanadilla toimiva pankkiiriliike Alexandria ja heidän säästöohjelmansa. Ottivat yhteyttä puhelimitse ja suostuin menemään sinne. Ehdottivat tietyn rahasumman laittamista säästöön joka kuukausi. Eihän se onnistunut, koska olin melkein persaukinen. Lopulta sanoin heille, että lopetetaan koko homma.
24.12.2022
Tulevaisuuden ennustaminen on toivotonta. Eihän kukaan vuonna 1997 osannut ennustaa koronapandemiaa tai Ukrainan sotaa. Ei noista kirjoituksista mikään osunut tarpeeksi nappiin, mutta Pertti Salolaisen kirjoitusta lueskellessani tunnen jotain tuttua. Kunniamaininta vielä Ilkka Niiniluodolle naispresidentin ennustamisesta, vaikka ajankohta menikin ihan pieleen.
Olen pitkin vuotta jättänyt hitaat, pitkät ja tyylikkäät jäähyväiset näille vanhoille kotisivuilleni. Nyt sitten loppuu tänne kirjoittelu, ja kirjoittaminen muutenkin. Työt jatkuvat Wordpress-sivuillani, jonne laitan vain sarjakuvaa. Laitan loppukaneetiksi vielä yhden Apu-lehdessä julkaistun Kunnaksen sarjakuvamuotoisen pilapiirroksen. Hyvää joulua ja hyvästi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Vladimirov
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48
49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72
73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96
