1986 - 1988 1989 - 1993 1994 - 1998 1999 - 2003 2004 - 2008 2009 - 2012 2013 - 2015 2016 - 2018 2019 - 2021
2004
TAMMIKUU: Sanna-Leena Rautanen ja Jouko Ruokosenmäki: 6 astetta päiväntasaajalta
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Jouko Ruokosenmäki on toki paljon muutakin kuin kustantamojen kiertopalkinto (Egmontilta Likelle, Likeltä vapaaksi taiteilijaksi). Hän on Suomen parhaita supersankarisarjakuvien piirtäjiä ja parhaita tämän hetken piirtäjiä yleisestikin. Hänen Kuukauden kotimaisensa oli silkalla ammattitaidolla tehty rento kuvaus jonkin päiväntasaajamaan viidakoissa seikkailevasta naisesta, joka yritti päästä pois ja kotimaahansa. Hän sai kuitenkin huomata, että niin etelässä ja kaukana sivilisaatiosta vietetään kiireetöntä elämää. Kaikki on vähän rempallaan, hommat tehdään hitaasti, minnekään ei ole hoppu. Silti naisella ei palanut pinna, vaan hän jaksoi jututtaa kohtaamiaan paikallisia ihmisiä, jotka kaikki tiesivät mitä moisilla leveysasteilla kuuluu tietää pärjätäkseen. Sarjis oli kauniisti väritetty. Ansaitusti yksi IS:n nettisivujen Suomi-klassikoista.
HELMIKUU: Marko Tiainen: Hikinen aamupäivä
Rutinoitunut sotasarjakuvien tekijä siirtyi muualle kuin sotatantereisiin KK-sarjakuvaansa varten ja teki kevyemmän kuvauksen tavallisesta aamupäivästä kerrostalolähiössä. Tai sitten vähemmän tavallisen. Päähenkilöinä oli kolme pultsaria, jotka olivat majoittuneet yhden kerrostalon roska- / paperinkeräyslaatikoihin, eikä heitä saatu häädettyä pois edes kovilla otteilla. Lisäaineksena yksi pummeista oli syönyt huonoa hernekeittoa ja pystyi tuuttaamaan peräaukostaan sellaiset kaasupommit, että rintamamiehetkin säikähtäisivät. Kunnon talvisotahenkeen sarjiksen kertoma tarina päättyi siten, että pummit kiisivät täyttä vauhtia yhdessä roskalaatikossa matkoihinsa: ”Meitähän ei kiinni oteta!”. Talkkari siinä tuumasi varastetun roskiksen menoa katsellessaan, että nyt roskakatokseen hommataan kunnon lukot, ettei moinen pääsisi enää toistumaan.
Täysin mauton sarjakuva siis.
MAALISKUU: Marko Honkanen: Seikkailija
Kvaak-foorumin IS Kuukauden kotimainen -ketjussa kirjoitin: ”silloin kun olin vielä sellaisessa työssä jossa pääsin lukemaan iltapäivälehdet päivittäin (2001-2012), harmittelin miten tekijäesittely saattoi jäädä julkaisematta kokonaan. Vaikka tarkkaan koetin selata joka lehden, en huomannut sellaista. Joskus oli kuukauden kotimaisissa ennestään tuttuja piirtäjiä, joista olisin mielelläni halunnut tietää jotain”. Tätä kirjoittaessani ajattelin lähinnä Marko Honkasta.
Honkanen on ollut minulle ikuisesti toteutumaton lupaus. 1990-luvulla, kun vaarini vielä eli ja kävin aina joskus Kotkassa tapaamassa häntä ja viettämässä hänen luonaan jokusen päivän, lueskelin Kymen Sanomia joka tuli hänelle tilattuna. Lehteen piirsi välillä Honkanen kivan näköisiä nelivärisiä kaksirivisiä strippejä jotka kommentoivat jotain populaarikulttuurin uutista. Tuli Pierce Brosnanin debyytti James Bondina, jonka kunniaksi Honkanen piirsi stripin joka ensimmäisessä ruudussaan kommentoi sitä, miten nyt on tullut uusi Bond. Muutamassa seuraavassa ruudussa nähtiin tyypillistä action-menoa ammuskeluineen, naisten kanssa vehtaamisineen ja valikoiduissa maisemissa heilumisineen. Viimeisessä ruudussa yksi nainen tokaisi: ”Miten niin uusi?” Toisessa stripissä Renny Harlin ja Geena Davis mainostivat Kurkunleikkaajien saari -VHS:ää Rennyn sanoilla: ”Uudesta videostamme menee pieni summa lasten klinikalle”. Muutaman merirosvo-toimintaruudun jälkeen joukko runneltuja piraatteja – heidän joukossaan Asterixista tutut kollegansa – kysyi: ”Voisiko joku perustaa merirosvoillekin klinikan?”
Pistin Honkasen nimen korvan taakse, ja miehen töitä onkin vuosien varrella ilmaantunut silmieni eteen siellä sun täällä, esim. Voima-lehdessä – olisiko kuvittanut muutaman Helsingin Sanomien ristikonkin? – mutta aina jouduin pettymään. Näki, että Honkanen yritti piirtäjänä parhaansa, mutta jutut jäivät likilaskuisiksi ja tekstaus häiritsi kömpelyydellään.
Maaliskuussa 2004 oli Honkasen KK-sarjiksen vuoro, ja ajattelin, että josko nyt irtoaisi parasta juttua. Alku tuntui nimittäin lupaavalta, film noir -dekkariparodiaa jossa salaperäinen nainen astui sisään ruman, rillipäisen, pyylevän salapoliisin toimistoon ja pyysi etsimään itärajan taa kadonnutta miestä. Hölmön dialogin jälkeen mies lähti junalla Neuvosto-Karjalaan, missä stoori hajosi ja jumitti kelaamaan surkean ontuvia Tuntematon sotilas -aiheisia puujalkavitsejä. Piirrettyään tukun Linnan romaanin klassisia lausahduksia parodioivia sotarintamastrippejä joissa piirräntä oli pedanttia ja yksityiskohtaista mutta varsinkin tekstauksen osalta haparoivaa, Honkanen muisti että hitto, se tarina. Parissa viimeisessä stripissä dekkari sai selville, että etsitty mies oli jatkanut matkaa Egyptiin. Siis sinne. Tähän kohtaan Honkanen joutui tylysti katkaisemaan tarinansa kesken. Olin tyrmistynyt. Enkä huomannut yhdessäkään maaliskuun lehdessä Honkasen esittelyä, vaikka koetin tarkkaan silmäillä jokaisen Iltiksen numeron jokaista sivua.
Minun kokoelmassani ei ole Honkasen kynänjälkeä muualla kuin vuoden 1994 Kemi-albumissa Kulohälytys koko maassa, jossa on aukeamallinen sanattomia strippejä. Honkanen mainitaan albumissa vuonna -64 syntyneeksi haminalaiseksi lehdenjakajaksi.
HUHTIKUU: Miika Aalto: Vartijat
TOUKOKUU: Pauli Kallio ja Pauliina Toivonen: Sirri ja Rautiainen
KESÄKUU: Marko Turunen: Lihat puntarissa
Taisi olla sama sarjakuva myös Like Kustannus- / Johnny Kniga -lehdessä vuosituhannen vaihteessa / 00-luvun alussa. En lukenut, kun en Turusen tyyliä ymmärrä. Lihat puntarissa -julkaisun arvostelu Kvaakissa:
https://www.kvaak.fi/820/2007/04/30/surrealistinen-sukutarina/
HEINÄKUU: Kasper Strömman: Matkalla
ELOKUU: Miiku Lehtelä: Håcke Hammerschmidt
Lehtelän sarjis oli jatkotarina, jossa nimihahmo oli joku dekkari. Hänen tehtävänsä oli etsiä joku hämärä tyyppi, joka oli kai tehnyt jotain rikollista. Hammerschmidt tapasi sekä miehen että puhuvan lintuhahmon, molemmat epämiellyttäviä tyyppejä (eikä Håcke itsekään ollut mikään sympaattisuuden perikuva). Tarinan edetessä kävi ilmi, että se mies ja lintutyyppi asuivat yhdessä. Tipu kokkasi ja hoiti taloutta. Lehtelä kertoi tarinansa särmikkäällä mutta rennolla toilailuhuumorilla höystettynä, ja tekstaustyylin hän oli ilmeisesti kopioinut Hunt Emersonilta (piste O-kirjaimen sisällä jnpp.).
Lehtelän jälkeen törmäsin myöhemmin Iltiksen viikonlopun sarjisliitteen Yllätyskuvina, sitten oli toinen sarjakuva jossa asennetta omannut nuorimies työnteli pyörätuolimummoa jolla oli rankkoja mielipiteitä kaikesta mahdollisesta, ja heidän keskinäiset vuoropuhelunsa olivat sitten sieltä vaikeammin sulavasta päästä. Lehtelä teki myös johonkin tv-ohjelmaan kuvitusta / animaatiota, mutta Hesarin toimittaja moitiskeli työn jälkeä sanoen, että ”pään nyökyttely ei oikein riitä animaatioksi”. Lehtelästä ei ole jäänyt minulle mielikuvaa erityisen taitavana tekijänä.
Håcke Hammerschmidtista on ketju Kvaakissa:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1514.0.html
SYYSKUU: Petteri Patolinna: Tietokilpailu
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
LOKAKUU: Antti Hopia ja Nina Laakko: Kirjaston kissat
Kirjaston kissat ilmestyivät Turun Sanomissa pitkään, vuodesta 2001 vuoteen 2014, jolloin tekijät ilmoittivat lopettavansa sarjan toistaiseksi. Kuudeksi albumiksikin on sarja koottu, yksi niistä oli numeroimaton muistoalbumi Turun kulttuuripääkaupunkivuodesta 2011. Oksanhyllyltä-blogissa vuodatusta sarjakuvan innokkaalta fanilta:
https://oksanhyllylta.blogspot.com/2016/04/kirjaston-kissat.html
Kirjaston kissat ovat myös Wikipediassa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjaston_kissat
Kaikki eivät sen sijaan ymmärrä, kuten Kvaakissa muuan kertoo:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8718.msg180041.html#msg180041
MARRASKUU: Hanna Ollikainen: Oonan seikkailut
JOULUKUU: Anssi Vaalio: Taavi
Harri ”Wallu” Vaalion veljenpoika, ja yhdessä nämä sukulaiset tekivät Itse valtiaat- ja Pasila-animaatioihin pohjaavia sarjakuvia. No, Anssi V:n oma Kuukauden kotimainen oli parempi. Nimihenkilö / -hahmo matkasi Lappiin tapaamaan Joulupukkia. Muistaakseni sympaattinen juttu.
2005
TAMMIKUU: Verna Jääskinen: Yhteiseloa
HELMIKUU: Kirsti Mäki: Tinttilä
MAALISKUU: Markku Haapaniemi: Shamaani
Nimimerkki Make ja hänen tyylinsä tulivat ensin vastaani jo joskus 80-luvulla, muistaakseni Mäntyharjun seutuvilla ilmestyvässä Pitäjän Uutiset -lehdessä, joka tuli meille kotiin koska kesämökkimme sijaitsi sielläpäin. Yhdestä vanhasta PU:n numerosta bongasin sarjakuvastripin, joka oli kummallinen: pikku-ukko kauhistui pahanpäiväisesti, kun piirtäjänsä halusi välttämättä töhertää häneen viikset ihan piloillaan ("Ei! Et voi olla tosissasi! APUA! Oliko tämä nyt pakko tehdä minullekin?!"). Piirtäjä oli signeerannut stripin Make-nimimerkillä, ja sittemmin sama tyyli ja signeeraus ovat putkahtaneet esiin muissa yhteyksissä. Pitäjän Uutiset sai sittemmin uuden strippisarjakuvan toiselta tekijältä, mutta siitä ei tässä enempää.
Make Haapaniemen KK-sarjis kertoi – aivan – shamaanista, joka harjoitti ammattiaan ja filosofoi. Eipä minulla muuta varsinaista konkreettista muistikuvaa, paitsi että pidin kohtalaisesti. TeeSI-rautakaupan aina uudenvuoden alla ilmestyneissä mainoslehtisissä taasen oli strippisarja nimeltä Sikaset. Sarja kertoi sikaperheestä, jonka elämäntehtävänä nähtävästi oli uudenvuoden rakettien paukuttelu. Tuntuu kuin perheellä ei mitään muuta mielessä olisi ollutkaan. Mutta hauskoja juttuja.
Haapaniemi tunnetaan myös ajankohtaisena pilapiirtäjänä, ja Kvaakissa on arvosteltu yksi hänen pilapiirroskokoelmansa:
https://www.kvaak.fi/1028/2008/03/17/piirustuskia-uudeltamaalta/
HUHTIKUU: Harri Filppa: Kaurismäkeläiset
TOUKOKUU: Juha Hiltunen: Vihainen setä
KESÄKUU: Reima Mäkinen: Sipe ja Laura
Google-haku ”Sipe ja Laura” toi esiin tämmöisen stripin, joka on nähtävillä Kvaakin yhden uutisartikkelin kuvituksena.
https://www.kvaak.fi/541/2005/10/28/eksoottisen-pauloissa/
Tarkka luettelo kaikista julkaistuista Mäkisen sarjakuvista tällä sivulla:
http://www.nic.fi/~kuvagra/sarjakuva/julksarj.htm
HEINÄKUU: Mikko Huusko, Pertti Jarla, Jouko Junttila ja Antti Salo: PH2
ELOKUU: Ilja Karsikas: Sydämensäästäjä
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Karsikkaan sarjis kertoi yksinhuoltajaäidistä, joka osti keinomiehen – siis robotin – hoitamaan kotityöt ja toimimaan vararakastajanakin. Robotti oli ihastunut naiseen, joka näytti vuoroin kylmän, vuoroin lämpimän läheiskaipuisen puolensa. Tunteellisen robotin mieliala vaihteli naisen käytöksen mukaan.
Tekijän kotisivut:
SYYSKUU: Markus Miettinen ja Jaakko Seppälä: Malinen
Savoa viäntävä nuori jänis matkaa Helsinkiin opiskelemaan. Malinen-sarjakuvalle on oma ketju Kvaakissa, mukana myös linkit albumien arvosteluihin:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9947.0.html
LOKAKUU: Mari Ahokoivu: Kuin normaalit ihmiset
MARRASKUU: Mikko Kanninen: Sulaa metallia
JOULUKUU: Timo Huhtala: Outo juttu
2006
TAMMIKUU: Kaisa Leka: Pitkä matka kotiin
Tämäkin sarja valittiin IS:n nettisivuille yhdeksi Kuukauden Suomi-klassikoksi. Lekan oloinen hiirihahmo matkasi Sipoosta töihin Helsinkiin vain kuullakseen, että saapui turhan aikaisin: ”Ei meillä ole täällä sulle vielä mitään tekemistä”. Matkalla saatiin tietää päähahmon ajatusmaailmasta aika paljonkin. Menemättä yksityiskohtiin sen kummemmin, tyydyn toteamaan, että Lekan ajatusmaailma poikkeaa tästä pitkästä matkasta päätellen omastani niin perusteellisesti, etten ole kiinnostunut perehtymisestä hänen sarjakuvatuotantoonsa sen kummemmin. Ei Leka ole edes hyvä piirtäjä.
HELMIKUU: Mika Lietzén: Humalistonkatu
Turkulainen Lietzén teki omasta kotikadustaan esittelysarjakuvan.
MAALISKUU: Erica Åkerlund: Torsti-koira
HUHTIKUU: Heimo Suomalainen: Sutinen
Sutinen oli Suomalaisen tunnetuimman sarjakuvan, Mika Mokasen, spinoff. MM:ssä on nähty sivuhahmona sen niminen taiteilija. Leike Ilta-Sanomista 21.4.2006 kertoo kaiken:
TOUKOKUU: Janne Toriseva: Oswald
Oswaldia julkaistiin näihin aikoihin jossain ilmaisjakelulehdessä, joka muistaakseni oli Cult... mutta varmaan muistan väärin. Nuo Aktivistit, Nöjesguidenit, Cultit ja muut vastaavat kun sekoittuvat päässäni yhdeksi ja samaksi massaksi. Jokin köyhän miehen City-lehti joka tapauksessa oli kyseessä. Eikun nyt muistan: se oli Metropoli! Tämä lehti tutustutti minut Oswaldiin, ja tuumin, että heikosta piirrostyöstä huolimatta sarja onnistuu lievästi hurmaamaan reippaalla poikamaisella asenteellaan. Jätin kuitenkin albumin ostamatta kun se vuonna 2011 ilmestyi Arktisen Banaanin julkaisemana. Oswald-albumi arvosteltiin Kvaakissa:
https://www.kvaak.fi/1569/2011/06/06/sarjakuvia-saa-aina-uusia-mutta-paras-ystava-on-ainutlaatuinen/
Torisevan myöhemmistä sarjoista Häämatka, jonka Suomen Kuvalehti julkaisi jatkosarjana numeroissa 27 / 2011 – 42 / 2011, on jättänyt minuun suurimman jäljen. Olin tuolloin väliaikaisesti SK:n tilaaja, ja tuntui mukavalta saada luettavaksi tuollainen kiehtova seikkailudraamasarja lehdestä, joka kolahti luukusta kotiin. Sain rahoille vastinetta. Loppu oli koskettava, suorastaan riipaiseva. Se kouraisi syvältä. Stoori oli täysin absurdi, surrealistinen, ja luinkin SK:sta maininnan, että se perustui tekijän näkemään uneen. Se selittää kaiken.
Vaikka Toriseva ei ole vieläkään oppinut piirtämään ihmisiä, tsemppaan edelleen miestä hänen urallaan, jonka viimeisin voitto on kansainvälistäkin huomiota saanut sarjakuvasovitus Moby Dickistä: Valas.
KESÄKUU: Pauli Kallio ja Tiitu Takalo: Josefiina Leipoo
Kauniista, seksikkäästä, mutta avuistaan liiankin tietoisesta naisesta ja hänen poikaystävästään. Hahmon nimi viittaa legendaariseen tanssijattareen Josephine Bakeriin (1906 - 1975). Takalo ja Kallio kokosivat albumin, josta arvostelu tässä:
https://www.kvaak.fi/667/2006/09/27/ripaus-naisellista-viehatysvoimaa/
HEINÄKUU: Lauri Hirvonen: Pupunkulo
ELOKUU: Anne Muhonen: Bestikset
SYYSKUU: Pekka Vepsäläinen ja Jutta Ritvanen: Hätäkös tässä
LOKAKUU: Markus Mäkelä ja Radek Karkulowski: Odotusaikamiehet
Kuin mitään ei olisi tapahtunut ja muita sarjakuvia Kemin pohjoismaisesta sarjakuvakilpailusta 2006 (Kemin sarjakuvakeskus, 2006)
Mainioita strippejä naisen raskausajasta miehen silmin nähtynä.
MARRASKUU: Pertti Jarla: Karl-Barks-Stadt
Fingerporin esiaste. Oikeastaan sama sarja, nimi vain poikkesi, ja se vaihdettiin heti kun Jarla siirtyi piirtämään Hesariin. Lastenkeräysstrippi (mykkä yksiruutuinen) huvitti minua myös ja jäi mieleen.
https://www.is.fi/viihde/art-2000000913959.html
https://www.kvaak.fi/749/2007/01/20/jarlaa-hesariin/
https://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?t=92123&start=6870
JOULUKUU: Pekka Vuori: Korvatunturi
2007
TAMMIKUU: Milla Paloniemi: Kiroileva Siili
No, joku pitää tästäkin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiroileva_siili
HELMIKUU: Jarmo ”Kätsy” Koivunen: Säämies
MAALISKUU: Jorma ”Titu” Tiittanen: Herra Jalkanen
B.D. FIN – La bande dessinée Finlandaise à Angoulême en 1988 (Kalletuotanto Oy & Suomen sarjakuvaseura ry, 1988)
Titu (29.10.1929 – 5.2.2017) oli tuttu Seura-lehden Titulointia-sarjasta, joka oli enemmänkin suomalaisuuteen pureutuvaa ajankohtaista pilapiirräntää kuin sarjakuvaa. Mutta Titu sai aikaiseksi myös ihan oikeaa sarjakuvaa. Herra Jalkanen syntyi jo 1974 ja seikkaili ainakin helsinkiläisessä Pääkaupunki-lehdessä 70- ja 80-luvuilla. Sarjaa levitti Rauli Nordbergin perustama syndikaatti Kalletuotanto Oy. Ranskaksi käännettyä Herra Jalkasta löytyy Kalletuotanto Oy:n ja Suomen sarjakuvaseuran yhteisjulkaisusta, jota jaettiin Angoulêmen sarjisfestareilla 1988.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jorma_Tiittanen
HUHTIKUU: Sebastian Nyberg: Psyko-poika
En löytänyt näytettä Psyko-pojasta mistään, ainoastaan Nybergin albumin Insekt-polisen arvostelun Kvaakista:
https://www.kvaak.fi/1341/2009/12/14/mar-han-daligt/
TOUKOKUU: Aapo Rapi: Kelomökkien mies
Kvaak-arvostelu Kelomökkien miehestä sekä sen jatko-osasta, Tulevaisuuden miehestä:
https://www.kvaak.fi/1987/2013/09/09/kelomokista-tulevaisuuteen/
Rapista on oma ketjukin Kvaakissa:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7029.0.html
KESÄKUU: Jukka Valli: Neiti A
http://www.kolumbus.fi/jukkavalli/
Muodokas mutta siveellinen ja kunnollinen naisopettaja pääsee töihin kouluun, jolla on Hitler-viiksinen rehtori. Harvoin olen nähnyt strippisarjakuvissa yhtä jäykkää jälkeä. Ihmiset seisovat tönkköinä kuin suolatikut, kädet tiukasti lantioita vasten painautuneina. Elävämpien asentojen piirtämistä kannattaa harjoitella ottamalla muista sarjakuvista mallia. Tekijä osaa kyllä muuten piirtää, jälki on väritystä myöten äärimmilleen puleerattua. Vitsit ovat kohtuullisia.
HEINÄKUU: Miia Vistilä: Rakkaat siskot
Kvaakin galleria
ELOKUU: Karstein Volle: Tulevaisuudessa
SYYSKUU: Jaakko Pakkala: Kupru
LOKAKUU: Miia Ahola: Sumppi
Kahvinkeitin, kaukosäädin ja leivänpaahdin sarjakuvahahmoina on ihailtavan kahjo idea, mutta eipä sitä kuukautta kauempaa jaksaisi.
https://mahola.vuodatus.net/sivut/sumppi-sarjakuva
MARRASKUU: Liza: Japanin aakkoset
Muistaakseni mitä nimi lupasi, eli japanin alkeiskurssi, osa 1: kirjainmerkit.
JOULUKUU: Anna-Maija Mattila: Villipihvelit
Hassunkuriset jänikset, jotka syövät kalaa, lihaa ja muutakin epäkanimaista. Monen stripin lukemista putkeen ei suositella, voi tulla sellainen olo, että on syönyt jotain sopimatonta.
http://www.anna-maija.com/sarjakuvat.htm
2008
TAMMIKUU: Marko Hynynen: Vartija
Olikos tämä se muistamani tulevaisuuteen sijoittunut sarjis, jossa robotti suojeli pikkupoikaa? Sarjiksessa oli mielenkiintoinen, syvällinen ulottuvuus joka erotti sen tyypillisestä tauhkasta jota Kuukauden kotimaisissa on liian usein julkaistu.
HELMIKUU: Joonas Lehtimäki: Mummot
Lehtimäkihän on se, joka piirtää Anonyymit eläimet -strippisarjaa. Mummoista minulla ei ole muistikuvaa, mutta ainakin Anonyymit eläimet hakkaa reilusti Joonas Rinta-Kannon kamalan Fok Itin, joka tulee ainakin minulle aina yhtä aikaa mieleen.
MAALISKUU: Brusi ja Syvälä: Kielteinen kotiäiti
2008 julkaistu Kielteinen kotiäiti -kokooma arvosteltiin Kvaakissa:
https://www.kvaak.fi/1037/2008/04/01/perusnegatiivinen-kotiaiti/
Kielteisestä kotiäidistä värikästä keskustelua myös Kvaakin IS Kuukauden kotimainen -viestiketjussa:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5649.msg208424.html#msg208424
HUHTIKUU: Hannu Esko: Lätkä
TOUKOKUU: Leif Sjöström: Kansan Päivälehti
Sjöströmin yhteiskunnallista ja poliittista satiiria edustavaa strippisarjaa Folkets Dagblad yritettiin tuoda julki myös suomea puhuville. Itse olen nähnyt FD:tä jossain suomenruotsalaisessa lehdessä muutaman stripin verran, mutten hirveästi vakuuttunut. Piirrosjälki oli hyvin jäykkää, kuvallinen ilmaisu pitkälti yksi ruutu, joka oli monistettu kahdeksi tai kolmeksi ja sitten oli hiukan muutettu hahmojen ilmeitä. Punchlinet itsestäänselvän tuntuisia. Mutta tämä vaikutelma syntyi vain muutaman stripin pohjalta, tiedä sitten miten sarja puree isompina annoksina.
http://www.loffe.net/debatt-mainmenu-31/1075-folkets-dagblad-cafatan
http://www.byar.fi/document.asp?id=5hhzle381uv
KESÄKUU: Salo ja Pessa: Suhteelliset
HEINÄKUU: Tita Rossi: Akka ja katti
ELOKUU: Raimo Perttula: Sananlaskuja
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Ilta-Sanomat 5.1.2013
Perttulan kuvittamia, aitoja olemassaolevia sananlaskuja on voinut löytää myös lauantain Ilta-Sanomien sarjakuva-aukeamista. Tuossa yksi sellainen yksiruutuinen:
SYYSKUU: Petri Hannini: Kaupunkisissi
Joka paikan vastarannan kiiski harjoittaa väkevää yhteiskunnallista anarkiaa ja laukoo mielipiteitä asiasta kuin asiasta. Tällainen ravistelu on tervettä, ja menoon lähtee mielellään mukaan. Myöhemmin nimen Taisto Purna saanutta Kaupunkisissiä löytää Hanninin omasta blogista:
Lisäksi Kvaakissa on keskusteltu:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10296.0.html
LOKAKUU: Kristian Kaikkonen: Tuo sivari
MARRASKUU: Jenni Kuhalainen: Lapsettaa
JOULUKUU: Juha Hiltunen: Teemula.net
Kvaakin galleria
1986 - 1988 1989 - 1993 1994 - 1998 1999 - 2003 2004 - 2008 2009 - 2012 2013 - 2015 2016 - 2018 2019 - 2021
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76
