1.1.2021

Huh huh, kolme projektia saatu hoidetuksi vuodenvaihteeseen mennessä. Jäljellä on enää yksi keskeneräinen projekti (YKS) ja kaksi projektia, jotka aloitan nyt.

 

Ilta-Sanomat: Kuukauden kotimainen -katsaus

 

Ehkä minun ei olisi pitänyt tehdä tuota Kuukauden kotimainen -katsausta. Keksin idean toukokuussa 2020. Juhani Tolvanen toki kertoi sarjakuvafestivaaleilla 2016, että Kuukauden kotimaisten sarjakuvien historiaa esittelevä kirja olisi tulossa. Mutta kun ei asiasta kuulunut sen enempää kolmeen ja puoleen vuoteen, ajattelin, että ehkä kirjaa ei tulekaan. Ajattelin, että teen katsauksen, ja jätän sen päättymään joulukuuhun 2020. Sen jälkeiset Kuukauden kotimaiset saavat jäädä lisäämättä katsaukseeni. En päivitä katsausta ajantasalle enää uudenvuoden 2021 jälkeen, vaan homma saa jäädä siihen.
    Ensimmäinen harmistuksen aihe tuli sitten marraskuussa, kun sain Kvaakin kautta tiedon, että kirja on kuin onkin tekeillä, ja että Kuukauden kotimainen -osasto lopetetaan tammikuun 2021 jälkeen. Okei, julkaisen katsauksen suunnitellusti uudenvuodenpäivänä aamuyöllä, ja lisään tammikuun 2021 kuukauden kotimaisen katsaukseen sitten vielä jälkikäteen tammikuun lopulla. Samalla aloin muuttua skeptiseksi koko projektiani kohtaan. En halunnut astua Juhani Tolvasen varpaille. Väärin minulta laatia omaa katsausta, kun Tolvanen puuhaa oman kirjamuotoisen historiikkinsa kanssa. Mutta koska olin päässyt jo niin pitkälle oman hommani kanssa, en halunnut viskata kaikkea roskakoriin. En kaiken sen vaivan jälkeen mitä olin jo ehtinyt nähdä.
    Toisen kerran pasmani sekoittuivat, kun marraskuun viimeisenä Kvaakissa kerrottiin, että galleriaosasto suljetaan ja poistetaan kokonaan. Olin siinä vaiheessa saanut jo katsaukseni julkaisukuntoon, kahta viimeistä sarjista eli joulukuun 2020 ja tammikuun 2021 KK:n esittelyä tietysti lukuunottamatta. Hyvissä ajoin, koska en halunnut mitään viime hetken paniikkia, kilpajuoksua ajan kanssa keskeneräisen katsauksen parissa, hiki hatussa katsausta julkaisukuntoon työstämistä. Halusin katsauksen olevan valmis mahdollisimman aikaisin, jotta vuoden viimeiset päivät voisi varata mahdollisille ikäville yllätyksille, yllättävien käänteiden aiheuttamille muokkauksille ja säädöille. No, niitähän tuli sitten. Olin tehnyt katsaukseni sillä periaatteella, että jos yksikin strippi on jossain netissä nähtävillä, linkitän mieluummin sille sivulle kuin laitan näytestripin katsaukseeni. Kvaakin galleriassa on - tai siis oli - useita sarjakuvia, jotka on nähty Iltiksessä kuukauden kotimaisina. Siksi olin laittanut katsaukseen runsaasti linkkejä Kvaakin galleriaan. Kun sitten tuli tieto, että galleria poistetaan, alkoi minulla armoton säätö. Olin tallettanut paljon sarjakuvastrippejä omalle koneelleni. Piti sitten käydä läpi vielä uudestaan koko Kvaakin galleria ja tallentaa lisää tavaraa, mitä halusin tallentaa. Sitten piti laittaa katsaukseen niitä näytestrippejä kuitenkin.

Helkkari.

En vieläkään ole vakuuttunut siitä, että katsauksen laatiminen oli fiksu idea. Tekijänoikeudet ja toisten varpaille tallomiset ja silleen. Mutta onhan tuossa uniikkia tietoa, mitä ei muualta löydä. Tietoa, joka oli ehkä vain minun ja muutaman muun ihmisen päässä. Ja niitä omia mielipiteitäni, niitähän aina sopii kertoa.

Kuukauden kotimainen -katsauksesta selviää siis, miksi katsoin Valkoisen peuran Vimeon sivulta. Tuosta elokuvasta tulee mieleen myös Yhtä köyttä -yhdistys -radiokuunnelmasarjan yksi huvittavimmista hetkistä. Yhden jakson aiheena oli Lappi, siitä keskusteltiin vartin ajan. Vapaaherra von Brülow-Virtanen ja Raija-Maija Ristola-Ruukku kävivät keskenään seuraavaa sananvaihtoa:
    "Minä olen ollut Lappi-hullu siitä lähtien kun näin elokuvan Valkoinen peura... siinä oli Mirjami Kuosmanen... hänhän muuttui tuoksi myyttiseksi olennoksi. Siitä lähtien olen aina Lapin-matkoillani etsinyt valkoista peuraa!"
    "Brülow on nyt vaan sekoilematta kun me puhumme Lapin työttömyydestä!"
Takaisin todellisuuteen.

 

Hesareiden selailu

 

Hesareiden selailu-urakka on vihdoin valmis. Yli kolme vuotta siinä kesti, mutta nyt on kaikki vuosien 1929-1997 Hesarit läpiselattu ja raportteja kirjoitettu. 90-luvun lehtiä selaillessani olen tullut muistutetuksi siitä, miten kuplassa elin nuorena. En seurannut aikaani. Lamakin oli minulle pelkkä sana. Vauras synnyinkaupunki, hyvinvoivan keskiluokkainen tausta, ei elämää koulun ja kodin ulkopuolella.
    En jaksanut poimia mitään uutistapahtumia vuosilta 1929 - 1976. Liikaa urakkaa. En olisi saanut selailuprojektia viedyksi loppuun säädyllisessä ajassa, jos olisin kaiken aikaa keskittynyt lukemaan uutisia. Siinä oli ihan omasta jaksamisesta kysymys. Eihän minulla edes ole mitään perspektiiviä noiden vuosien tapahtumiin, että mikä on oikeasti tärkeää ja minkä voi jättää mainitsematta. Kirjoitellessani vuosien 1977 - 1997 merkittäviä tai kiinnostavia tapahtumia oli joskus tunne, että haukkaan liian ison palan. Että tässä kirjoitan juttua, josta en oikeasti tajua hölkäsen pöläystä. Sen kai aistii noista vuosiraporteistakin, etten ole aina oikeasti ymmärtänyt täysin sitä, mitä olen kirjoittanut.
    Löysin melkein kaiken mitä lähdin Hesareista hakemaan. Kolme muistamaani asiaa jäi löytymättä: 1) Strategisten aseiden rajoittamiseen tähdänneeseen SALT-sopimukseen viitannut pilapiirros, 2) Boris Jeltsin -aiheinen pilapiirros ja 3) jokin pakina, jonka yhtenä aiheena oli leipäkoneet. Varmaan näin nuo asiat joissain muissa lehdissä sitten.
    Olen poiminut talteen paljon sellaistakin, mitä en ole noissa Hesari-raporteissa julkaissut. Tulen vielä ripottelemaan lisää ruutukaappauksia vanhoista Hesareista seuraaville vuodatussivuille aina silloin tällöin.
    Vaikka vaikutan pesunkestävältä nostalgikolta, joka elää menneisyydessä, niin en minä ole aukottomasti sellainen. Elämässäni ei ole yhtään ainutta hetkeä, jonka haluaisin elää uudelleen. Ei ainuttakaan. Olen vain onnellinen siitä, että se kaikki on takanapäin. Sen sijaan haluaisin elää kaiken sen, mistä jäin paitsi.

 

Kvaakin galleria

 

Kolmas projekti, jonka keksin vasta joulukuun kahdeksantena, oli Kvaakin gallerian pelastaminen. Tämä tiedote sai minut hätääntymään. Lopulta asiaa sulateltuani päätin, että minähän en anna kaiken sen hienon (ja vähemmän hienon) taiteen hävitä bittiavaruuteen, kadota iäksi. Paljon töitä, joiden parissa (kommentit mukaanlukien) on ollut kiva viettää aikaa.
    Imuroin siis kaikki työt talteen koneelleni, ja kopioin vielä oheen tekijöiden nimimerkit tai nimet, töiden nimet sekä tekijöiden kuvaukset ja kommentit. Jätin vain pois linkit nettisivuihin, jotka eivät ole enää olemassa. Viimeinen Kvaakin galleriaan lisätty työ kantoi järjestysnumeroa 7392, joten ajattelin, että sen verran töitä galleriasta myös löytyy. Vaan olinkin väärässä.

Kvaakin gallerian etusivu luetteli yhdeksän osastoa, joissa yhteensä 1578 työtä. Entä kaikki loput sitten?
    Mietin, mikäs olikaan se Jukka Koivusaaren monisivuinen vasemmisto-/neuvostohenkinen tyttölentäjämanga. Oliko se nimeltään Punaiset enkelit? Syötin Googleen hakusanoiksi "kvaak" ja "punaiset enkelit", ja totesin olevani oikeassa: Google löysi muutaman sivun tuota sarjakuvaa. Rupesin sitten klikkailemaan töiden alapuolella olleita "Edellinen"- ja "Seuraava" -linkkejä ja pääsin käsiksi 2077 muuhun työhön.

    Entäs loput puuttumaan jääneet järjestysnumerot sitten? Yli puolet järjestysnumeroista väliltä 1 - 7392 käyttämättä. Muistin useita töitä, jotka eivät löytyneetkään enää. Keksin sitten syöttää nettiosoiteriviin välistä puuttumaan jääneet numerot yksitellen ja painella enteriä. Yleensä eteen lävähti pelkkä virheilmoitus: "Virhe! No picture selected", tai sitten ilmoitus, että kuvaa ei ole vielä hyväksytty eikä minulla ole oikeuksia sen katsomiseen. Mutta satakunta täysin piilossa ollutta työtä löytyi vielä tällä menetelmällä. Lopulliseksi saldoksi jäi 3760 galleriatyötä.

Valitettavasti muutamat muistamani galleriatyöt eivät edelleenkään löytyneet. Joku nainen oli tehnyt kolme piirrosta kahdesta kalastusreissulla olleesta ketusta, nimimerkki Klapausiuksella oli enemmänkin töitä kuin ne kaksi jotka löysin, ja Ruisrääkkä oli laittanut galleriaan pari sivua Jaakko Järkäle -sarjakuvaansa. Ja ties mitä kaikkea vielä oli iäksi kadonnut.
    Syyskuinen uudistus kohteli galleriaosastoa surkeasti. Mahdollisuus arvostella töitä antamalla tähtiä yhdestä viiteen hävisi. Minä olin laittanut galleriaan yhden sivun Ruutihampaita, mutta edes omassa profiilisivussani en nähnyt enää minkäänlaista viitettä siitä, että olen joskus laittanut galleriaan jotain. Ennen jokaisen Kvaak-käyttäjän profiilisivussa oli suorat kuvalinkit viimeisimpiin galleriaan lisättyihin omiin töihin, mutta se katosi syyskuisen uudistuksen myötä. Kaiken huipuksi käyttäjien omat osastot galleriassa häipyivät, mutta työt sai esille yksitellen tiettyä nettiosoitetta käyttämällä - eli laittamalla osoitteeseen oikean 2-4 -numeroisen järjestysluvun. Näin minä siis tein, ja sain niitä töitä vielä jonkin verran lisää esille. Vaan osa töistä oli hävinnyt viimeistään syyskuussa aivan täysin.
    Google Drivessa on 3760 vuosina 2007 - 2020 uploadattua työtä tallennettuna ja katsottavissa. Sen verran pystyi pelastamaan. Tekstitiedostoissa on töiden nimet ja tekijöiden kommentteja. Surullista noteerata, että vuodelta 2009 on eniten tavaraa, 549 työtä. 2013 vielä 410, mutta sitten lähtee dramaattiseen laskuun: 206 vuodelta 2014, 140 vuodelta 2015, 141 vuodelta 2016, 112 vuodelta 2017, 52 vuodelta 2018, 24 vuodelta 2019 ja 33 vuodelta 2020. Toinen ikävä asia oli huomata, miten hirveän monen työn lisääjänä oli enää pelkkä "Guest". Niin monet ovat poistaneet Kvaak-profiilinsa. Tiedän että monet ovat lähteneet Kvaakista, koska ovat saaneet niskaansa ikävää puhetta muilta käyttäjiltä. Jotkut taas ovat lähteneet, koska he ovat laittaneet galleriaan omia töitään, mutta jääneet ilman palautetta, eikä heillä ole ollut foorumipuolella mitään asiaa. Jos tarpeeksi suuttuu, kyllähän siinä tekee mieli poistaa koko Kvaak-profiilinsa saman tien. Mutta profiilinsa poistaneita on niin paljon, että tuskin kaikki tapaukset ovat olleet tuollaisia. Muistin joidenkin töiden lisääjien Kvaak-nimimerkit, ja jotkut olivat laittaneet töiden kuvauksiin tai avainsanoihin omat nimimerkkinsä tai oikeat nimensä, ja käytin niitä. Joskus kommenteissakin puhuteltiin niiden lisääjiä nimillä tai nimimerkeillä.
    Tämä urakka söi minulta kaiken vapaa-ajan ajalta 8. - 22. joulukuuta, mutta koen, että se oli sen arvoista. Siinä mielessä hyvä juttu, että töitä löytyi odottamaani vähemmän, ettei tullut kilpajuoksua ajan kanssa. Urakka eteni ripeästi, koska tiesin koko ajan mitä olin tekemässä ja mitä pitää tehdä. Sormi ei mennyt suuhun missään vaiheessa.
    Kyllä, olen hullu ja ylitarmokas, mutta jos osaa valjastaa tuollaiset ominaisuudet hyötykäyttöön, niin sehän on okei.

 

* * *

 

Epäilen, että Timo-enollani on servikaalinen dystonia. Luin vuoden 1991 Hesarista jutun, jossa Mattiesko Hytönen haastatteli Kari Suomalaista. Siitä sain tietää, että Kari sairasti vanhoilla päivillään jotain tautia, joka veti hänen päänsä vinoon. Tautia ei nimetty, mutta heti tuli mieleen Timppa-enoni, jolla olen vuosien ajan havainnut samanlaisia oireita. Googlasin ja löysin tuon Wikipedia-sivun. En tiedä, onko Timppa koskaan saanut moista diagnoosia.

 

Koronavirus on tehokkaasti lamaannuttanut yhteiskunnan rattaita. Ilmasto kiittää. Toivottavasti. Ellei kiitä, niin sitten tarvitaan järeämpi pandemia.
    Koronassa minua huolettaa eniten se tieto, että se vanhentaa ihmisen aivoja kymmenellä vuodella. Siksi en halua sairastua. Minä haluan pysyä mahdollisimman skarppina mahdollisimman pitkään. Haluan myös yrittää olla niin fiksu kuin nyt tällä päällä ylipäätään pystyn olemaan. Siitäkin syystä en juuri koske edes alkoholiin. Kaikesta ikävästä menneisyydestäni huolimatta haluan muistaa aivan kaiken, jotta voin kirjoittamalla kertoa siitä. Pienetkin asiat, jotka olen jossain joskus huomannut, pienet tiedonjyvät jotka olen päähäni kerännyt, ja pienetkin muistot asioista joita olen kokenut tai nähnyt. Jossain saattaa olla joku, jota tieto hyödyttää, ja hän voi olla minulle kiitollinen.
    Koronarokotteessa minua epäilyttää se, että rokotus on uusittava. Haluan rokotteen olevan sellainen, että se otetaan kerran ja se riittää vuosiksi. Minua vaivaa myös se, ettei rokote anna sataprosenttista suojaa. Haluan myös olla ensin ehdottoman varma siitä, ettei se aiheuta vaikkapa narkolepsiaa. Entä pureeko rokote uusiin koronamuunnoksiin, joita on alkanut putkahdella? Ehkä jätän sen kokonaan ottamatta. En tiedä, aika näyttäköön.
    Luonto on antanut meille ensimmäisen vakavan varoituksen. Jos jotain eliölajia on liikaa, luonto järjestää viruksen, joka pyyhkii populaatiota pois. Kuten tapahtui citykaneille, joita kuoli massoittain taudin seurauksena. Sitten kanit rupesivat taas lisääntymään. Se on luonnon tapa hoitaa ekosysteemin tasapainoa. Ihminen ei ole tajunnut elämän tarkoitusta: luonnon tasapainon ja ekosysteemin ylläpitäminen. Se on meidänkin tarkoituksemme tällä planeetalla. Ihminen on epäonnistunut tässä, koska se ei ole tajunnut. Koronavirus ei ole mitään. Tämä on vasta alkusoittoa. Luonto verryttelee. Tulee vielä pahempia pandemioita. Näin kuuluukin tapahtua, koska meitä ei saa olla näin paljon. Minäkin voin vain toivoa, että kun loppuni koittaa, se tapahtuu mahdollisimman nopeasti, ilman pitkitettyä kärsimystä.

 

2.1.2021

Ensimmäisiä telkkariohjelmia, joita pikkupoikana katselin, olivat Onnen päivät, Perhe on pahin, Muppet Show ja Lauantaitanssit.

Lauantaitansseja oli halpaa tehdä. Senkun marssitettiin tavallisia suomalaisia pyörähtelemään paritanssin merkeissä studion lattialla, orkesteri soitti, iskelmälaulaja lauloi, tv-kamerat kuvasivat ja Heikki Hietamies, joka aloitti työnsä MTV:n viihdepäällikkönä vuoden 1971 alussa, juonsi. Lauantaitanssit oli tietysti suunnattu varttuneelle väelle, joten hölmöähän se oli jonkun pikkupojan moista iskelmä- ja tanssiviihdettä katsella. Mutta Lauantaitanssit oli niin harmiton ja turvallinen ohjelma, siksi tykkäsin katsoa sitä.

Lauantaitanssien sanotaan alkaneen 1970, mutten löytänyt sen vuoden lauantailehdistä mainintaa ohjelmasta. Ellei se ollut tuolloin nimeltään Lauantai-ilta MTV:ssä, ja pyöri ykkösverkossa satunnaisesti 21:30 - 22:30 välillä. Ohjelman lopettaminen 21. joulukuuta 1985 sen sijaan tuli huomatuksi:

 

 

 

 

All in the Family eli Perhe on pahin - jota ei saa sekoittaa Michael J. Foxin läpimurtosarjaan Perhe on paras - alkoi meillä 11. tammikuuta 1972.

 

 

Sarja alkoi herttaisesti Archien ja Edithin viattomalla, epävireisellä pianoduetolla, kappale on Lee Adamsin ja Charles Strousen sarjaa varten säveltämä "Those Were the Days". Mutta sarjan suola oli työväenluokan edustajan Archie Bunkerin rasistinen, ahdasmielinen ja vanhanaikainen asennemaailma. Asia, jota en tietenkään pikkupoikana ymmärtänyt. Minusta sarja oli vain kivaa katsottavaa. Sen verran jaksoin selvittää sarjan päättymisestä, että 8. ja 22. helmikuuta 1980 lähetettiin ainakin pari jaksoa. 1983 tammikuussa Perhe on pahin lähti uusintakierrokselle, ja sitä esitettiin joka toinen keskiviikko.

Siihen aikaan, kun asuin jo yksin ja minulla oli vielä VHS-soitin, telkkari näytti sarjaa uusintana. Nappasin talteen niin monta jaksoa kuin pystyin.

 

 

 

24. marraskuuta 1977 saimme tutustua Muppet Show'hun. Suomessa nimelle annettiin vielä etuliite "Pidetään hauskaa", ellei sitä muuten tajunnut. Muppet Show oli ihan suosikkiohjelmiani telkkarissa pikkupoikana. Katsoin kaikki jaksot, ja meillä oli jo väritelkkari siihen aikaan, joten ohjelma avautui koko loistossaan. 1992 kuolleen isäni jäämistöön on jälkeenjääneissä papereissa merkitty kuuluvaksi 15 vuoden ikäinen 24 tuuman Salora-väritelkkari ja 10 vuoden ikäinen 12 tuuman Samsung-väritelkkari, joten saimmeko väri-tv:n 1977?

Jokaisessa jaksossa Jim Hensonin luomien nukkehahmojen keskellä esiintyi joku julkkisvieras musiikki-, näyttämö- tai elokuvaviihteen maailmasta. Vieraat saivat tehdä sitä mitä osasivat parhaiten, ja hommaan kuului myös kahdenkeskinen juttelutuokio jonkin hahmon kanssa - usein vieraan oman suosikkihahmon. Ensimmäisellä tuotantokaudella esiintyjävieraat eivät olleet vielä kovin hääppöisiä. Ohjelman konsepti oli niin eriskummallinen, että muppetteja vähän vieroksuttiin. Kukaan iso julkkis ei oikein halunnut olla mukana niin omituisessa ohjelmassa, joten shown tekijät joutuivat kutsumaan esiintyjiksi sekalaisia showbisneksessä mukana olleita tuttaviaan. Taisi olla se kakkoskauden jakso, johon oli saatu houkuteltua venäläinen balettitähti Rudolf Nurejev, joka muodosti käännekohdan. Sen jälkeen isoja nimiä - näyttelijöitä, laulajia, viihdyttäjiä - alkoi olla jonoksi asti tyrkyllä.

Sen verran olen vanhaa USA:n populaarikulttuuria seurannut, että useimmat kahden ensimmäisen kauden vierailijoista ovat minulle joistain yhteyksistä tuttuja, mutta esim. Connie Stevens, Florence Henderson, Sandy Duncan, Avery Schreiber, Ben Vereen ja miimikkoryhmä Mummenschanz ovat minullekin ihan outoja.

Muppet Showlla on muuten sarjakuvayhteyskin. Vuonna 1981 Guy Gilchrist loi muppeteista strippisarjakuvan, jota julkaistiin yli 660 sanomalehdessä vuoteen 1986 asti. Brad-veli auttoi käsikirjoittamisessa. Mort Walker oli suositellut Gilchristiä hommaan.

http://muppet.wikia.com/wiki/Guy_Gilchrist

Suomessa Muppetit-sarjakuvaa taidettiin julkaista ainakin Iltalehdessä 80-luvulla. Muistan nähneeni jossain löytämässäni wanhassa Iltiksen numerossa yhden suomennetun stripin, jonka vitsi ei ollut oikein mistään kotoisin, mutta piirrostyö oli oikein nättiä. Rowlf ja Miss Piggy olivat siinä mukana, lääkärinä ja asiakkaana. Miss Piggy kysyi: "Ymmärsinkö oikein, siis jos haluan pudottaa painoani, jätän aterioiden väliset suupalat?". Rowlf vastasi: "Ei ihan niin, ma'am... jos ymmärrätte... teidän pitää".
    Hm.

Oma suosikkihahmoni on Rowlf. Hellyttävä ja symppis (vaikka pitääkin puujalkahuumorista), ja osaa soittaa pianoa. Joskus olen ajatellut, että olisi kiva osata soittaa pianoa, mutta eipä ole koskaan tullut opeteltua.

Vakiojuttuja jaksoissa oli lyhyet sketsit, joissa joukko tanssipareja pyörähteli kuin Lauantaitansseissa ikään ja laukoi vitsejä tai kohelsi visuaalisesti. Tämmöinen oli suomalaisille jo tuttua Ilkamat-ohjelmasta (1970), jossa esiintyivät mm. Leo Lastumäki, Pentti Siimes, Marita Nordberg ja Marja Korhonen.

Muppet Shown huumori oli niin pitkälti sanaleikkeihin pohjautuvaa, että kääntäjän tehtävä on aivan toivoton:

"You can't leave, Fozzie. Dr. Bob is the only one who can save you now!"
"She's right, I saved over 500 last year."
"What, patients?"
"No, dollars. Of course I also lost over a hundred pounds."
"What, in weight?"
"No, in England."

Muppet Show'hun liittyy minun kohdallani yksi ikäväkin muisto. Jossain jaksossa oli erityisen kiukkuinen ja epämiellyttävä naisvieras, joka solvasi muppetteja ("Te vastenmieliset seitikkinaamat! Iho umpeen!") ja kävi heihin väkivaltaisesti käsiksi useita kertoja. Sitä jaksoa oli ikävä katsoa lapsena. Koko sarjan uudelleenkatselu näin aikuisena paljasti kyseisen vieraan: Carol Burnett.
    Carol Burnett -jakso toi käsikirjoittajille Emmyn, joten kai jaksolla sitten on ansionsa. Ainakin se on erilainen: mitään varsinaista show'ta ei ole, vaan saamme seurata vajaat puoli tuntia tanssimaratonia, johon Burnettkin joutuu vastahakoisesti osallistumaan - partnerinaan Elukka. Burnettin asenne koko touhua on kielteinen heti alusta alkaen - hän haluaa soittaa agentilleen jo ennen tunnuslaulua, ja puolivälin jälkeen hänet nähdään jo pakkaamassa tavaroitaan kyyneleet silmissä. Burnettin puolustukseksi on sanottava, että muppetit ihan oikeasti koettelevat hänen hermojaan. Hänen herkkää laulunumeroaan häiritään alituisilla temmonvaihteluilla, Elukan tanssityyli on riuhtovaa sorttia, ja koska tanssimaratonia ei saa turhaan keskeyttää, odotettujen sketsien esittäminen on mahdotonta.
    Ei ole edelleenkään kovin kivaa katsoa tätä jaksoa, vaikka Carol Burnettin inhimillisempikin puoli vilahtaa silloin tällöin. Hankalien vieraiden listalla John Cleese (joka pisti kiukkuisesti hanttiin aina kun häntä yritettiin saada tekemään jotain muuta kuin Monty Python -komediaa) jää niukasti kakkoseksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80