1986 - 1987 1988 - 1991 1992 - 1996 1997 - 2002 2003 - 2007 2008 - 2011 2012 - 2015 2016 - 2018 2019 - 2021
2008
TAMMIKUU: Marko Hynynen: Vartija
Olikos tämä se muistamani tulevaisuuteen sijoittunut sarjis, jossa robotti suojeli pikkupoikaa? Sarjiksessa oli mielenkiintoinen, syvällinen ulottuvuus joka erotti sen tyypillisestä tauhkasta jota Kuukauden kotimaisissa on liian usein julkaistu.
HELMIKUU: Joonas Lehtimäki: Mummot
Lehtimäkihän on se, joka piirtää Anonyymit eläimet -strippisarjaa. Mummoista minulla ei ole muistikuvaa, mutta ainakin Anonyymit eläimet hakkaa reilusti Joonas Rinta-Kannon kamalan Fok Itin, joka tulee ainakin minulle aina yhtä aikaa mieleen.
MAALISKUU: Brusi ja Syvälä: Kielteinen kotiäiti
2008 julkaistu Kielteinen kotiäiti -kokooma arvosteltiin Kvaakissa:
https://www.kvaak.fi/1037/2008/04/01/perusnegatiivinen-kotiaiti/
Kielteisestä kotiäidistä värikästä keskustelua myös Kvaakin IS Kuukauden kotimainen -viestiketjussa:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5649.msg208424.html#msg208424
HUHTIKUU: Hannu Esko: Lätkä
TOUKOKUU: Leif Sjöström: Kansan Päivälehti
Sjöströmin yhteiskunnallista ja poliittista satiiria edustavaa strippisarjaa Folkets Dagblad yritettiin tuoda julki myös suomea puhuville. Itse olen nähnyt FD:tä jossain suomenruotsalaisessa lehdessä muutaman stripin verran, mutten hirveästi vakuuttunut. Piirrosjälki oli hyvin jäykkää, kuvallinen ilmaisu pitkälti yksi ruutu, joka oli monistettu kahdeksi tai kolmeksi ja sitten oli hiukan muutettu hahmojen ilmeitä. Punchlinet itsestäänselvän tuntuisia. Mutta tämä vaikutelma syntyi vain muutaman stripin pohjalta, tiedä sitten miten sarja puree isompina annoksina.
http://www.loffe.net/debatt-mainmenu-31/1075-folkets-dagblad-cafatan
http://www.byar.fi/document.asp?id=5hhzle381uv
KESÄKUU: Salo ja Pessa: Suhteelliset
HEINÄKUU: Tita Rossi: Akka ja katti
ELOKUU: Raimo Perttula: Sananlaskuja
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Ilta-Sanomat 5.1.2013
Perttulan kuvittamia, aitoja olemassaolevia sananlaskuja on voinut löytää myös lauantain Ilta-Sanomien sarjakuva-aukeamista. Tuossa yksi sellainen yksiruutuinen:
SYYSKUU: Petri Hannini: Kaupunkisissi
Joka paikan vastarannan kiiski harjoittaa väkevää yhteiskunnallista anarkiaa ja laukoo mielipiteitä asiasta kuin asiasta. Tällainen ravistelu on tervettä, ja menoon lähtee mielellään mukaan. Myöhemmin nimen Taisto Purna saanutta Kaupunkisissiä löytää Hanninin omasta blogista:
Lisäksi Kvaakissa on keskusteltu:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10296.0.html
LOKAKUU: Kristian Kaikkonen: Tuo sivari
MARRASKUU: Jenni Kuhalainen: Lapsettaa
JOULUKUU: Juha Hiltunen: Teemula.net
Kvaakin galleria
2009
TAMMIKUU: Johanna ”Jupu” Tolonen: Baarien nainen
Baarien nainen -kooste on arvioitu Kvaakissa hyvin, en itse pystyisi puristamaan noin paljon mielipiteitä sarjasta jota olen viime aikoina lukenut vain muutaman stripin verran:
https://www.kvaak.fi/1242/2009/05/16/arjen-anarkiaa-ja-hulvatonta-huumoria/
HELMIKUU: Eero Jäntti: Depismän
MAALISKUU: Valtteri Tavast: Tuukka-Nalle
Tuukka-Nalle -stripeissä on hirveän raskaasti tekstiä, ja lukukokemusta raskauttaa vielä se, että varhaisemmissa stripeissä (luin niitä Kvaakin galleriasta, ei kai niitä muualta ainakaan enää löydä) Tuukka-Nalle itse puhuu tavuttaen kuin pienimpien lasten lukemaanoppimiskirjoissa ikään. Mutta tekstiä kannattaa jaksaa lukea. Se palkitsee, mikäli pitää kyynisestä, jopa häijystä huumorista.
http://tuukkanalle.blogspot.com/
HUHTIKUU: Tuula-Tuisku Honkanen: Siemeniä
TOUKOKUU: Sami Kaarakainen: Urpoilua
Tekijä itse kirjoitteli Kvaakin IS Kuukauden kotimainen -ketjuun viestejä sarjakuvaansa liittyen:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5649.msg259264.html#msg259264
KESÄKUU: Sara Shalin: Neiti Pinkki
Lavastaja, puvustaja ja kuvittaja Shalin teki Iltikseen hyvin omalaatuisen sarjakuvan fiinistä, korostetun naisellisesta koirasta, joka puuhasteli omassa talossaan ja sen pihassa kaikkea vaatteiden sovittamisesta puutarhatöihin. Omalaatuisen sarjakuvasta teki se, että värityksessä Shalin käytti pelkästään vaaleanpunaisen eri sävyjä. Moinen värimaailma sattui silmiini ja teki Neiti Pinkistä raskaslukuisen sarjiksen. Vitseissä ja miksei piirrostyössäkin olin havaitsevinani Muumi-vaikutteita, mutta Janssonien piirrostyyli miellyttää minua kuitenkin enemmän kuin Shalinin tyyli, joka oli muistaakseni paikoin epäselvää.
Shalinilla on omat sivut:
HEINÄKUU: Reetta Niemensivu: Fanitytöt
Naurettavan tyhmiä ja ärsyttäviä idolinpalvojatyttöjä. Näitä strippejä jaksaa lukea sen kuukauden satsin verran. Kemin 2003 sarjakuvakilpailujen koostealbumissa Bileet – Inviteret on näitä viiden sivun verran, mutta Niemensivu on tehnyt Fanitytöille oman vihonkin.
https://ahvenaario.wordpress.com/2016/08/30/suuri-sattumanvaraisten-zinejen-katsaus/
ELOKUU: Saraleena Aarnitaival ja Esa Liippala: Tikku ja Pallo
SYYSKUU: Seppo ”Nen” Virtanen: A ja B
”Nen” on pukannut ulos sanaleikkihuumoria tarjoavaa pienimuotoista sarjakuvantynkää ja pilakuvasarjaa usean julkaisun verran. Esimerkkeinä 99 kissaa, kollia, kattia ja kisua sekä sen jatko-osa 100 kissaa, kollia, kattia ja kisua. IS Kuukauden kotimainen -viestiketjussa pari sanaa tekijältä sekä linkki tekijän omille Wordpress-sivuille:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5649.msg271936.html#msg271936
LOKAKUU: Mikko Saarainen: Käpylehmipojat
Sarjakuvantekijät ry ja Egmont Kustannus järjestivät vuonna 2008 kilpailun suomalaisille strippisarjojen tekijöille, ja tämän SARJIS-kilpailun kolme parasta työtä koottiin vuonna 2009 julkaisuun nimeltä Käpylehmipojat & kumppanit. Muut valitut sarjat ovat Mikko A. Jeskasen Susi-pojan ihmeelliset seikkailut ja Esa Holopaisen Kärsämäki. Muutama näytestrippi löytyy netin syövereistä:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/kolumni/k%C3%A4pylehmipojat-19-1.2249
https://egmont.fi/wp-content/uploads/2020/02/sarjis2009-kapylehmipojat2.jpg
MARRASKUU: Tuuli Hypén: Nanna
Nanna-kettu opiskelee ja muuttuu ihmiseksi, lähtee kotipesästä elämään ihmisten elämää ja tutustuu Ritu-nimiseen opiskelijatyttöön. Tästä seuraa kommelluksia toisensa perään, maailmassa jossa cityeläimet ovat tunkeutuneet joka paikkaan. Voi sanoa, että Nannasta on tullut jonkinlainen menestys, sillä albumeja on tullut vuosina 2010 - 2018 Arktiselta Banaanilta jopa kuusi, mikäli vaakamallinen Cityeläinkirja (2012) lasketaan mukaan. Sarjakuvan idea oli Hypéniltä hätäisesti keksitty, mutta idea on osoittautunut rikkaaksi, ja siitä on saatu todella paljon irti. Toivottavasti Nannalla on sen verran faneja ja ostajia, että sarjaa kannattaa jatkaa, sillä laari ei vaikuta vielä tyhjentyneen.
Nannasta on keskusteltu runsaasti Kvaakissa:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12784.0.html
JOULUKUU: Reetta Nykänen: Elastik Lady – Channel Strip
Nykäsen tapa tehdä sarjakuvaa oli omalaatuinen: hän puki päälleen mekon ja leggingsit, laittoi päähän naamion ja valtavat tekokorvat, ja antoi kuvata itsensä keekoilemassa eri asennoissa. Lopputulos oli kuvankäsittelytekniikoita hyödyntänyttä mustavalkoista valokuvasarjakuvaa, jossa Nykänen höpisi jotain mukamas hassua.
2010
TAMMIKUU: Teppo Palmroos: Muukalaisia
Kvaakin galleria
Laimeaa ja tavanomaista suomalaista junttihuumoria. Kuukauden kotimainen -rupeaman jälkeen Palmroos intona piirsi ison läjän strippejä ja lähetti niitä 26 lehteen ympäri Suomea. Yhdestä lehdestä tuli ehkä-vastaus ja toisesta se tavanomainen. Näin tekijä itse kertoi Kvaakin galleriassa. Siellä näitä strippejä olikin kattavasti iso määrä, mutta nyt se galleriakin on poistettu.
HELMIKUU: Emmi Valve: Aikuisia
MAALISKUU: Kasper Strömman: Olga
Omintakeiselta kuvittajalta lapsekkaan näköistä mutta sisältä kyynistä, tylyä ja hölmöilevää sarjakuvaa maatuskanukeista.
http://kasperstromman.com/tag/olga/page/8/
HUHTIKUU: Kari Sihvonen: Liisa
Kari Sihvosen Liisa on potentiaalinen hyvä sarjakuva, mutta minua se miellyttäisi enemmän jos se olisi vähemmän pölhö ja enemmän "laatuhuumorilla höystettyä vakavuutta" -henkinen. Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena julkaistun seikkailun loppu sai minut nolostumaan tekijän puolesta. Fantasiaelementit Liisassa on hyvä juttu, sillä linjalla kannattaa jatkaa. Tuo maljakko/timanttitarina olisi kuitenkin kaivannut venyttämistä. Tutkimustyön kuvausta eli timantin alkuperän selvittämistä jnpp. Tuollaisen tarinan puristaminen 20-30 strippiin ei toimi. Sarjahan jouduttiin lopettamaan lauantailehdessä kahdella ylimääräisellä rivillä. Suomen Kuvalehdessä (numerot 1 / 2009 – 14 / 2009) julkaistu seikkailu oli sekin vähän lyhyt.
Sihvosen sarjakuvia esitellään Kutikuti-kollektiivin sivuilla:
http://kutikuti.com/html/kari/sarjakuvat.html
TOUKOKUU: Jari Terho: Supermukula
Kvaakin galleria
Eli Mukula, jota on julkaistu Arktisen Banaanin toimesta kahden albumin verran: Mukula 1: Kuuluisat ensimmäiset sanat ja Mukula 2: Pönttö täyteen kuplivaa. Tuttu myös useista sanomalehdistä.
KESÄKUU: Juhani Laaksonen: Ruma lapsi
Sarjakuva on arvosteltu Pois työpöydältä -blogissa:
https://poistyopoydalta.blogspot.com/2011/05/laaksosen-ruma-lapsi.html
HEINÄKUU: Mikkelin mainossarjakuva Nihilät
ELOKUU: Jarno Kiukas: Lähiörusakko
SYYSKUU: Tinka Omanen: Pöpöjä
Kirjoitan vaikka tähän: muistan kaksi Kuukauden kotimaista, joiden nimet ja tekijät ovat kuitenkin unohtuneet. Yhden sarjiksen tekijä oli erityisen nuori, olisiko ollut 14-vuotias poika? Juhani Tolvanen kehui häntä lupaavaksi tekijäksi, josta varmasti kuulemme vielä. Sarjakuva oli mustavalkoinen, ja muistan yhden stripin, jossa kaksi miestä - iso- ja pienikokoinen - samoili viidakossa jotain hirviötä etsien. Ison miehen nimi oli Iso Mac. Keskimmäisessä ruudussa jättimäinen hirviö kaappasi ison miehen mukaansa, ja viimeisessä ruudussaa pikkumies saattoi vain järkyttyneenä kyykkiä piilossa pusikon takana ja todeta kaverinsa kohtalosta: "Se otti Big Macin".
Toinen sarjakuva oli tytön tekemä, piirros oli neliväristä ja mangavaikutteista. Se kertoi kahdesta kämppiksestä, pojasta ja tytöstä. Näillä oli keskenään vähän väliä pientä erimielisyyttä ja kränää, mutta he tulivat keskenään jotenkuten toimeen. Pojan äiti pelkäsi kovasti, että he seurustelevat keskenään, ja tyttö kiusoitteli aina tämän äidin kuullen moisen harhaluulon johdosta. Kun poika puhui äitinsä kanssa puhelimessa, tyttö huudahti taustalla: "Voi ei! Taidan olla raskaana!" ja siihen malliin. Kyseinen sarjis julkaistiin epäilemättä vuonna 2010, koska yhdessä stripissä tyttö hoilasi suihkussa Maija Vilkkumaan Rock'n'rollia.
LOKAKUU: Sanni Suilamo ja Jorma Toiviainen: Kerava
Keski-Uusimaa -lehti
MARRASKUU: Jari Peltonen: La Table
Ilta-Sanomat 26.11.2011
Tasokasta ravintolahuumoria ranskalaiseen tyyliin. Yleisin formaatti on yksiruutuiset jutut kuvanalustekstein. Tuttu myös Helsingin Sanomien Ruokatorstai-sivuilta sekä omasta albumista, jonka Arktinen Banaani julkaisi 2011.
JOULUKUU: Santeri Aaltonen: Molari
Aaltonen oli tähän aikaan muistaakseni 18-vuotias, ja sarjallaan hän osoitti melkoista orastavaa lahjakkuutta piirtäjänä. Molari oli nuori jalkapallolupaus, joka piti jatkuvasti kypärää päässään naaman peittona. Emme koskaan saaneet nähdä hänen kasvojaan, sillä kypärä pysyi myös kotona, treffeillä ja varmaan yöllä nukkuessakin. Tyttöystävä oli viehättävä ja sympaattisen romanttinen ja tunteikas. Ihastelin Aaltosen kynänjäljessä erityisesti ihmisiä, joissa oli selvää pyrkimistä kevyesti sarjakuvamaiseen realismiin. Ilmeet olivat onnistuneita, henkilöiden ulkonäössä vaihtelua. Harva kokenutkaan piirtäjä viitsii tai osaa saada aikaiseksi niin onnistuneita ihmiskasvoja. Piirrännässä noin yleisesti oli vielä nuoresta iästä johtunutta haparointia, sommittelu ontui joskus pahasti eikä viivankäyttö ollut ihan varmaa. Mutta ajattelin, että Aaltosesta kuullaan vielä paljon ja hyvää piirtäjänä. Mies vaikuttaisi olevan sarjakuvasankarinsa tavoin itsekin jalkapalloilija, ja se maailma tuntui vievän joksikin aikaa enimmän huomion. Sane Aaltonen on kuitenkin ollut monta kertaa Iltiksen lauantainumeroissa Viikon vieraana, mieliaiheinaan jääkiekko ja historia. Näissä yksi- tai kaksiruutuisissa pläjäyksissä Aaltonen on tosiaan osoittanut melkoista harjaantumista piirtäjänä:
2011
TAMMIKUU: Johanna Koljonen ja Nina von Rüdiger (Ms. Mandu): Hitu käärmepiika
Ilta-Sanomat 19.1.2011
Tämän pikku-Medusan elämää suruineen ja erikoisuuksineen seurattiin kuukauden verran kahden naispuolisen mangatekijän johdattelemana. Molemmat asuivat Ruotsissa, ja heidän tunnetuin sarjakuvansa on Otavan julkaisema Oblivion High. En pidä mangasta, ja Hitu oli vieläpä mangaksikin varsin erikoisesti ja vaikealukuisesti piirretty isoine rasterimollukoineen ja kubistisine graafisine trikkeineen. Vitseistä jäi kovin ahdistunut vaikutelma. Hitun elämä käärmehiusten kanssa vaikutti kovin raskaalta. Olisi ehkä pitänyt huvittua, mutta nauru juuttui kurkkuun liian monesti. En tiedä, onko se vain mangelle ominainen tyylikeino, mutta hahmot olivat välillä aikamoisia itkupillejä. Silmät valuivat kyyneleitä tilanteissa, joissa itkeminen vaikutti liioitellulta reaktiolta.
HELMIKUU: Ruth Johansson: Kone
Ilta-Sanomat 1.2.2011
Koneasiantuntija esitteli meille koneen, jonka varsinainen käyttötarkoitus jäi hämäräksi. 1967 syntynyt taidemaalari Ruth Johansson oli tehnyt sarjakuvia jo parikymmentä vuotta.
http://ruthjohansson.blogspot.com/
MAALISKUU: Kristiina Louhi: Hänen kanssaan
Ilta-Sanomat 1.3.2011
Lastenkirjoja kuvittaneen graafikko Louhin sarjakuvadebyytissä ”hän” oli kissa. Naisen ja tyypillisen omapäisen, itseään täynnä olevan kissan vaikeaa suhdetta kuvattiin tarkasti, mutta piirrostyö etäännytti minua aiheesta.
HUHTIKUU: Kari K. Kuosma: Kumarassa saksittua
Ilta-Sanomat 1.4.2011
Arkkitehti, pilapiirtäjä ja muusikko Kuosma yritti hauskuttaa sananmuunnoksilla ja karmeilla söherryksillä. Käsin piirtämistä suosivan Kuosman huumorin luonteenlaadusta kertoo sekin, että hänen pilapiirroksensa olivat liian ilkeitä Arkkitehtiuutiset-lehden toimituksen mielestä, ja potkut tuli.
Lauantai-Iltiksen sarjakuvasivuilla on Kuosman taidetta nähty väsyksiin asti.
TOUKOKUU: Hannele Richert: Onnenkukkanen
Ilta-Sanomat 3.5.2011 & 17.5.2011
1979 syntynyt Richert aloitti sarjakuvauransa Pekka A. Mannisen päätoimittamassa, Tampereen sarjakuvaseuran julkaisemassa Sarjari-lehdessä.
Onnenkukkasessa syyllisyystuskista kärsivä jänis haluaa auttaa muita, ja tehtävässä häntä opastaa afrikkalaistaustainen ystävä. Hänen kanssaan seilataan kohti Afrikkaa, mutta matka sinne osoittautuu liian hankalaksi. Absurdi ja hauska, lämmin ja sympaattinen tarina täynnä mielikuvituksellisia yksityiskohtia. Paheksun vain sitä, että ruotsalaiset karhut ovat asenteellisesti homoja. Pupu on mahdottoman suloinen. Parin mustavalkoisen stripin jälkeen sarjakuva muuttuu iloisen neliväriseksi.
KESÄKUU: Anita Lehtinen: Hangon leijonat
Kuntalehti 11/2011
Hangon graniitista hakatun Vapaudenpatsaan juurella makaavat leijonat pääsivät sarjakuvahahmoiksikin. Lehtinen loi sarjakuvan jo 1999 Hangonlehteen, ja kun tuli Kuukauden kotimainen -rupeaman vuoro, Vapaudenpatsas leijonineen täytti 90 vuotta. Juhlavasta ja merkityksellisestä taustasta huolimatta Lehtinen ei onnistu tekemään patsaalle paljon kunniaa. Aurora ja Conrad ovat kyllä persoonallisen näköisiä, mutta ne on piirretty sellaisiksi, että niitä lienee vaikea kuvata muuten kuin edestäpäin. Jatkuvasti suoraan tai lähes edestä kuvatut leijonanaamat, aina samalla perusilmeellä, yhdistettynä muutenkin kömpelöön ja jäykkään piirrosilmaisuun, tuloksena sarjakuva jota en mielelläni lukenut.
HEINÄKUU: Toni Rasinkangas: Jäykät heput
Onnistunutta mustaa, kalmanhajuista huumoria lähihoitajana työskenneeltä hämeenlinnalaiselta. Ruumishuoneen vainajat keskustelevat toistensa kanssa. Hepuilla on oma Facebook-sivu:
https://www.facebook.com/pg/J.heput/posts/
ELOKUU: Markku ”Make” Tanttu: Äijiä
Ilta-Sanomat 1.8.2011
Legendaarisen Erkki Tantun poika, kuvittaja toisessa polvessa. 1944 syntyneen Markku Tantun äijäilyhuumoria mm. vastakkaisesta sukupuolesta ja erektiolääkkeistä. Vain muutama puujalkavitsi kopisee ikävästi. Tanttu ei ollut aiemmin sarjakuvan tekoa kokeillut, mutta Äijistä syntyi samaan aikaan KK-rupeaman kanssa omakustannejulkaisu. Tanttu on ollut monesti lauantai-Iltiksen sarjakuva-aukeaman Viikon vieraana.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Tanttu
SYYSKUU: Jukka Hiiro: Radikaalikeitto
Ilta-Sanomat 2.9.2011 & 16.9.2011
Mikä ratkaisuksi, kun osaa vähän piirtää, muttei omaa tarpeeksi tietotaitoa sarjakuvien tekemiseen, ja keksii mielellään hassuja vitsejä joita haluaa jotenkin ikuistaa? Tehdään homma helpoimman kautta: piirretään kolme hahmoa – kierosti hymyilevä mies, maajussi ja apea nainen – monistetaan hahmot kolmeen ruutuun, jätetään ne värittämättä, laitetaan vain taustalle jokin väri ja poimitaan netin Dafont-sivustolta jokin fontti jossa ei ole ääkkösiä ja naputellaan tekstit sillä.
Uutislehti 100 -ilmaislehdessä toimittajana työskennellyt ja Metro-lehteenkin vielä kirjoitellut Jukka Hiiro (1975-) pitää myös Fingerporista ja osallistui ainakin kerran ”keksi tekstit Fingerpori-stripin tyhjiin puhekupliin” -kilpailuun pärjäten voittoisasti. Radikaalikeittoon Hiiro oli keksinyt muutaman mainion kieron ja mustanpuhuvan vitsin (ja jonkin verran kehnojakin), mutta silti pudistin päätäni sille, miten matala aita jostain kohdasta oli.
LOKAKUU: Pasi Rahikainen: Väinö
Parin vuosisadan päähän Suomen sodan aikoihin sijoitettu strippisarja maailman laiskimmasta miehestä. Lappeenrantalaisen Rahikaisen sarja ilmestyy tai on ilmestynyt useissa itäsuomalaisissa sanomalehdissä. Jo 1991 syntyneellä Väinöllä on oma ketju Kvaakissa – sieltä löytyy myös linkit muutaman strippikokoelman arvosteluihin.
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,17150.0.html
MARRASKUU: Janne ja Johnny Ramstedt: Al ja Sal
Janne ja Johnny Ramstedt ovat Pietarsaaresta Turkuun muuttaneita kaksosia. Kvaakin IS Kuukauden kotimainen -viestiketjussa toinen tekijöistä esittelee sarjakuvan ja tarjoaa linkin ensimmäisiin strippeihin. Al Denten ja Sal Monellan ravintolanpito tarjoaa hauskinta edellisvuosikymmenen KK-sarjakuvaa. Vastapainoksi kevyelle ruokahuumorille Ramstedtit ovat piirtäneet myös albumillisen H.P. Lovecraftin kauhunovelleihin perustuvia tarinoita.
Ramstedtit jakavat piirtämisurakankin tasapuolisesti keskenään. Koska heillä on lähes identtinen piirrostyyli, eroja on vaikea huomata. Kaksoset ovat tehneet mm. Auran kunnalle sarjakuvahistoriikin, keittokirjoja, kihlaparioppaita, tietopaketteja, sekä opettaneet sarjakuvan tekemistä. Scriptum julkaisi esikoisdekkarin Stendahls syndrom. Al & Sal ovat sittemmin jatkaneet elämäänsä pohjanmaalaisessa Kuriren-lehdessä.
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5649.msg353056.html#msg353056
JOULUKUU: Sanna Nyqvist: Tri Hans
Ilta-Sanomat 8.12.2011
Kvaakista löytyy arvostelu Tri Hans -kokoomasta sekä tietoa tekijästä.
https://www.kvaak.fi/1725/2012/01/22/tri-hans-hoitaa-sarkyneet-sielut/
1986 - 1987 1988 - 1991 1992 - 1996 1997 - 2002 2003 - 2007 2008 - 2011 2012 - 2015 2016 - 2018 2019 - 2021
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77
