6.1.2017

Täällä ollaan edelleen, ei vain ole piirtäminen maistunut viime päivinä joten en ole päivityksiäkään tehnyt. Puuhaillut vain kaikkea tyhjänpäiväistä päivätyön lisäksi.

Jo muutama kuukausi sitten päätin, että nyt saa loppua salmiakin ja suklaan syöminen. Jotenkin tuntuu, ettei keho enää jaksa sokeripiikkejä kuten ennen. Ei niistä tule niin paljon mielihyvääkään kuin nuorempana. En myöskään halua että sydän rupeaa ilmoittelemaan itsestään. Oli taas vuotuinen hammaslääkäritarkastus viime tiistaina ja sen yhteydessä löydettiin yksi pikku reikä joka paikattiin eilen torstaina. Lasku 317,50 euroa! Ja se vielä Kela-korvausten jälkeen, muuten olisi ollut 350 euroa! Hammaskiven poistosta, reiän paikkaamisesta ja hammaspintojen pesusta! Ei tee mieli enää maksaa tuollaisia laskuja, siinä vielä yksi syy lopettaa karkkien syönti. Tuollaisia laskuja tulee, kun käy yksityisellä lekurilla. Isäpuolen syytä, hänen aloitteestaanhan se lekuri otti minut vakioasiakkaakseen.

No, jouluna mässytin kolme rasiallista suklaakonvehteja, joista tosin yksikään ei ollut minun ostamani. Menköön tuo joulun piikkiin, kai se kuuluu asiaan. Muuten olen kuluneen talven pärjännyt aiempaa vähemmällä sokerilla.

Olen vieläkin silti vihainen Fazerille. Salmiakki Mix -pussi oli suosikkisalmiakkituotteeni, mutta sen jälkeen kun menivät poistamaan siitä merkkarit, lopetin tykkänään tuon pussin ostamisen. Merkkarit kuuluvat sekasalmiakkipussiin! Ei tule kuuloonkaan että tyytyisin vain niihin kolmeen muuhun sorttiin salmiakkia, jotka jäivät jäljelle. Haluaisin vieläkin kuulla Fazerin perustelut, miksi merkkarit poistettiin.

Tai antaa olla, googlasin ja sain lopulta tietää syyn. Vai että holhousyhteiskunnan syytä. Suomalaisen holhous- ja sääntöyhteiskunnan.

Joulu on mennyt tyhjennellessä niin täpötäyttä jääkaappia, että pidän ihmeenä sitä, että yhtä puolikasta paprikaa ja yhtä puolikasta kurkkua lukuunottamatta mikään elintarvike ei ehtinyt pilaantua. Työpaikka antoi valtavan laukullisen ruokaa joululahjaksi ja vanhemmatkin kaksi muovikassillista. Hyvä kun sain kaiken survotuksi pikku jääkaappiini. En ole kauheasti pystynyt mässäilemään, sen verran syönyt kuin olen jaksanut. Vieläkin on kylmäkaapissa pari leikkelepakettia, avaamaton maksapasteija ja useita sortteja juustoja jäljellä siitä koko ruokaläjästä. Pff, olen joutunut syömään sinihomejuustoa, jotain ihme punajuuri-vuohenjuustopaistosta ja bataatti-inkivääripaistosta. En tykkää. Olen tylsän tavanomaisen ruoan ystävä, en pidä tuollaisista omituisista jutuista. No, kaikki meni alas kuitenkin, nyrpistellen mutta silti.

 

7.1.2017

Kerroin jokin aika sitten Shortwave-LP:stä, josta uploadasin YouTubeen kaksi biisiä. Nyt siellä on lisää. Pitkään oli sormi suussa, kun yritin tehdä niitä videoita YouTuben videonmuokkausohjelmalla, ja äänitiedoston lisääminen osoittautui ylivoimaiseksi. Lopulta löysin ohjeen, jota vilkaistuani avasin koneeltani Windows Live -> Photo Gallery -kansiosta MovieMakerin. Sillä onnistui homma helposti. Nyt YouTubessa ovat ne muut hyvät kappaleet Iome ja My Lady, ja vielä viides. Oli jokseenkin yhdentekevää, mikä se viides biisipoiminta olisi, kun kaikki muu on keskinkertaista, mutta valitsin Westminster Bridgen. Eipähän ole enää tuokaan keskenjäänyt projekti mieltäni vaivaamassa.

Jospa nyt vaihteeksi värittäisi sarjakuvaa? 119. YKS-sivu on ollut tussattuna pitkään.

 

8.1.2017

Valvon yön pikkutunteina, värittelen loppuun 119. sivua, saan sen valmiiksi ja nettiin. Olen harmitellut sitä, että potkaisin aikoinaan Hypokritonin niin nopeasti vauhtiin, malttamatta ensin kuvata muutaman sivun ajan Akvantiksen huoletonta elämää. Olkoon tämä sivu kompensoimassa sitä laiminlyöntiä. Taas käytin sarjisalbumia Marine 8 - La princesse engloutie referenssinä.

Viimeinen kuva oli alunperin ideani mahdollisen Hypokriton-albumin kanneksi. Päätin hylätä kansi-idean kuitenkin, pääosin siitä syystä, että se muistuttaa asetelmaltaan liikaa sitä, minkä olen ajatellut Sininauhainen riipus -albumin kanneksi. Höhö, niinkuin muka koskaan näkisin sitä päivää, että Naavametsäläiset-sarjakuviani painettaisiin alppareiksi.

Piirtäessäni Hypokritonia olin työtön, rahat olivat lopussa ja elämänhalu samoin. Kela uhkasi hylätä tukihakemukseni kun vitkuttelin liikaa tärkeiden paperien lähettämisessä. Kaiken huipuksi tätini meni kuolemaan heinäkuussa. Liikaa kestämistä yhdelle ihmiselle.

Piirsin ensimmäisen sivun Hypokritonia samana päivänä jolloin sain potkut junasiivoojan hommista. Menin viimeisen työpäivän hoidettuani kotiin, istuuduin piirustuspöydän ääreen ja aloin piirtää. Julkaisin sivun vielä samana päivänä. Työskentelin aikamoista vauhtia, ja sain sarjakuvan valmiiksi kaksi päivää ennen kuin töitä alkoi taas vähitellen löytyä. 8.8.2012 viimeinen sivu Hypokritonia päätyi nettiin, 10. päivä alkoi toimistosiivouspesti, joka käsitti kaksi tuntia työtä heti aamutuimaan. Siitä se pikkuhiljaa lähti taas, se työllistyminen. Uskon, että lopputuloksesta kyllä aistii, että sitä piirsi onneton ihminen.

2012 syksy olikin sitten onnellista aikaa, kun tein sekalaisia pätkätöitä parhaimmillaan kolmelle työnantajalle yhtä aikaa ja rahaa tulvi ovista ja ikkunoista. Siivosin yhtä toimistoa Pasilassa aamuisin kaksi tuntia, Arabianrannan päihdeklinikkaa kolmena iltana viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä yhtä toimistoa Lauttasaaressa. Pari kertaa auttelin muutaman kerrostalorapun vahauksessa, mistä sain yhteensä kolmisensataa euroa suoraan pankkiautomaatista käteen. Ei siinä ryysiksessä ehtinyt piirtää mitään, niinpä Mutatoitunut metsä jäi telakalle. Samaan aikaan kävin työhaastatteluissa saadakseni jostain kiinteän täyspäiväisen pestin - tietysti vuoden 2009 huumerikostuomio haittasi töiden löytämistä, mutta työhaastattelijoilla oli onneksi suhteita. En saanut sitä työtä mitä hain, mutta jotain muuta. Yksi pikkufirma otti minut rappusiivoojaksi, ja se elättikin minua 2014 elokuuhun asti.

Entä nyt? No, olen urani huipulla, ja toivottavasti pysyn.

 

12.1.2017

Huomenna vaihtavat kaikki ikkunat meidän talossamme. Sen takia tämän ja eilisen päivän vapaa-aika on kulunut kämppää siivotessa, tavaroita siirrellessä pois ikkunan luota sekä suojamuovin ja -pahvin laittamisessa.

Eilen saapui tilaamani muutosverokortti. Halusin nostaa tulorajan 20800 euroon, joten tein viime viikolla netissä hakemuksen. Veroprosentti nousi pykälän verran. Pari kertaa tuli tenkkapoo - ensin kysyttäessä minkä verran olen saanut palkkaa verokortin voimaanastumispäivään mennessä. Merkkasin voimaanastumispäiväksi helmikuun ensimmäisen, enkä ole ehtinyt saada kuin yhden kerran palkkaa tämän vuoden puolella. Merkkasin sen nettopalkan joka pankkitilille tuli. Toisen kerran tuli vaikeaa, kun kysyttiin minkä verran bruttopalkasta on otettu vähennyksiä. En tiedä, koska en saa päätyönantajaltani palkkakuittia. Ainoa, joka minulle palkkakuitin lähettää, on sivutyönantajani. En siis tiedä edes bruttopalkastani muuta kuin että tuntipalkka on 11,42 €.

Lähetin muutosverokorttihakemuksen silti, ja odotin että tulisi kyselyjä perään. Ei tullut, postissa saapui se muutosverokortti jossa ilmoittamani nettopalkka on merkattu bruttopalkaksi. No, menköön. Toivottavasti kelpaa työnantajalle. Noh, verovirasto on lähettänyt kuulemma 300.000 ihmiselle verokortin, jossa on väärä veroprosentti. Ehkä he vain haluavat hoitaa tuon ongelman nopeasti pois alta, eikä heillä ole aikaa tai tarmoa kysellä ylimääräisiä. Olin huolissani verokortistani mm. siksi, että noiden 300.000 joukossa on ymmärtääkseni erityisen paljon vuokra- ja keikkatyöntekijöitä, ja minä olin 16 kuukautta VMP:llä vuokrasiivoojana ennen kuin pääsin tähän firmaan jossa nyt olen. Tietoni verotuksesta ovat niin olemattomat, etten tiedä edes mikä on normaali veroprosentti minunlaisille matalapalkka-alan työntekijöille. Mietin, että onpa kovin pieni perusprosentti alkuperäisessä verokortissani, mutta kai se oli ihan oikea, kun muutosverokortissakin se on vain vähän isompi.

 

13.1.2017

Just. Tämmöistä se on, kun asuu talossa, joka on rakennettu 1941 pula-ajan materiaaleista. Kun tulin töistä kotiin, oli ikkunat vaihdettu ja samalla viety muutamia palasia seinärakennetta. Hienoa kuitenkin tietää, että talo on rakennettu harmaista tiilistä eikä pelkästä paperista. Kun seinään yrittää huonoin tuloksin ripustaa jotain - kuten esim. vaatenaulakon - tai kun kuuntelee oman lattian narinaa tahi naapureiden kämpästä kuuluvaa puheensorinaa ja kikatusta kolmelta yöllä, tulee sellainen fiilis että nyrkin voisi tuosta vain iskeä seinän läpi viereiseen asuntoon eikä edes sattuisi. Toivottavasti joku ilmaantuu korjaamaan nuo vahingot.

 

15.1.2017

Uusin sivu päättää takaumaosuuden toisen vaiheen. Akvantis-juttu on käsitelty tältä erää.

 

18.1.2017

Olen vihdoinkin siinä tilanteessa, että voin ruveta ostelemaan Amazonin kautta oikeita CD-kappaleita niistä levyistä, joista minulla on vain CD-R-kopiot. Ihan peruslevyjäkin on siinä seassa, kuten Madnessia, The O'Jaysia, Robert Palmeria, Wet Willieta, The Fallia, Sham 69:ia, Stiff Little Fingersia... Sellaista, mitä luulisi löytyvän CD:nä tai vinyylinä kun vain vähän hakee, mutta mikä ei jostain syystä ole tullut minun kohdallani vastaan. CD-levyjen ostelu Amazonista on kyllä muuttunut vähän turhauttavaksi, kun ei enää ilmoiteta selkeästi, ketkä myyjät postittavat ulkomaille ja ketkä eivät. Ennen sen näki myynti-ilmoituksesta suoraan. Jos tekstinä oli "Domestic delivery and return policy", se tarkoitti että myyjä postittaa vain kotimaahan. Jos taas "International and domestic delivery and return policy", se tarkoitti, että ulkomaille postitus onnistuu. Nykyään joka myyjän kohdalla lukee sama "Delivery rates and return policy", eikä noiden policy-linkkien klikkaaminen ja tsekkaaminen tunnu aina takaavan mitään.

Tilasin loput vielä puuttuvat The Fallit, The O'Jaysin Back Stabbersin, Zakarriasin levyn ja The Essential Redgum -kokoelman - sekä kanadalaisen Bushin mainion levyn. Redgumin kokoelmasta ja Bushin levystä minulla on tosin digitaalikopiot, ei CD-R-kopiot, mutta himoitsen kovasti muutamia sellaisiakin levyjä jotka minulla on vain koneeni kovalevyllä. Sellaisia aion hankkia kuitenkin kohtuudella, ja keskittyä enemmän CD-R-kopioiden korvaajiin.

Jyväskyläläinen Divari Kangas saa olla toinen pääasiallinen levyjen toimittajani tänä vuonna. Siellä on myynnissä paljon vanhoja suomalaisia singlejä, jotka kiinnostavat. Tilaan 7-8 sinkkua joka kuukausi.

Divarikäynnit jätän sitten tänä vuonna vähiin.

Joudun käymään vielä kertaalleen läpi koko levykokoelmani, sillä on paljon levyjä, joista olen Discogsissa sittenkin merkannut väärän version, vaikkeivät ne olekaan Errors-kansiossa. Ääh, ei tätä hommaa voi näköjään koskaan tehdä tarpeeksi tarkkaan. Aina löytyy virheitä. Turhauttavaa tämäkin.

 

23.1.2017

Heeeeee....

 

24.1.2017

Ullakolla olevia vanhoja VARIAn ja Västra Nylands folkhögskolan aikaisia taidetöitä penkoessani löysin jotain mitä en edes muistanut itselläni olevan:

 

 

Näköjään Kimmo Pälikkö on tehnyt minusta muotokuvan. 50 x 33 cm akvarellipaperille, joka on kiinnitetty vielä vähän isommalle kartongille. Vuosi oli 1997, eli siinä vaiheessa asuin jo omillani Etelä-Haagassa. Ei ole tosiaan niin minkäänlaista muistikuvaa tuollaisesta. Mutta ihan kiva yllätys kuitenkin.

 

Sarjiskokoelmasivuilla kerron ruotsinkielisestä, kovakantisesta albumista "Musikens historia i serieform", jonka äiti ja isäpuoli antoivat minulle 80-luvulla. Jäljitin sen alkuperän Ranskaan, jossa se ilmestyi alunperin kolmessa osassa vuosina 1978-1980, nimellä "Histoire de la musique". Integraaliksi koko sarja koottiin ilmeisesti vasta 1988 Bedethequen mukaan, mutta ruotsalaiskokoelma - joka sisältää kaikki kolme albumia saumattomasti yhteenkoottuina - on vuodelta 1983.

 

 

 

146-sivuinen eepos on animaatio-ohjaajaveteraani Bernard Deyriesin upeasti piirtämä. Denys Lemery on uppo-outo nimi, samoin Michael Sadler (ellei se ole rockbändi Sagan laulaja). Amazonista löytyi englanninkieliselle painokselle "The Story of Music in Cartoon" luotu sivu, jossa Sadler mainitaan kääntäjänä, mutta hänen nimensä löytyy myös ranskankielisten kakkos- ja kolmosalbumien sekä integraalin kannesta.

Sarjakuvassa keskitytään lähinnä keskiaikaiseen ja klassiseen musiikkiin. Sibelius mainitaan tietysti albumissa myös, hänelle on annettu tilaa ruhtinaallisesti kahden ruudun verran:

 

 

Tuostakin löytyy pieni epätarkkuus, kun arvellaan ettei Sibelius (1865-1957) muka säveltänyt mitään elämänsä viimeisen 30 vuoden aikana, koska oli ehkä kauhistunut nykymusiikin suuntauksista. Todellisuudessa Sibeliusta vaivasivat luomisvoiman ehtyminen, suunnaton itsekritiikki sekä mahdollisesti essentiaali vapina, joka olisi haitannut kirjoittamista. Ja sävelsihän hän sentään jotain pientä vuoteen 1931 asti, sen lisäksi että kamppaili 8. sinfoniansa kanssa.

"Musikens historia i serieform" on kulunut kansistaan todella huonoon kuntoon, ja sisäsivuilla on tussitöhryjä. Pitäisi hankkia uusi kappale jotenkin, mutta tuo taitaa olla harvinainen albumi.

 

25.1.2017

Eilen tiistaina olisi ollut koko ilta vapaa piirtämiseen, mutta kun piti leikata tukka - homma jota olin siirtänyt useammalla viikolla. Piti tehdä se jo loppiaisena. No, nyt se työ on vihdoin viimein hoidettu pois alta.

Ehdin sentään tehdä karkean hahmotelman sivusta 122.

 

30.1.2017

Vuonna 1996 tuntui siltä, että sanomalehdissä on koko ajan artikkeleita sarjakuvista, niinpä rupesin leikkelemään niitä talteen. Niitä on ihan kiva lukea nyt, kun tuntuu, ettei lehdissä juuri viitsitä enää sarjakuvista kirjoittaa. Alkakoon siis tässä sellainen pienimuotoinen muistelu. Ensimmäisenä vuorossa kokonainen sivu Hesarista käyttäjäystävällisesti moneen osaan pilkottuna, päivämääränä 31. lokakuuta 1997, kirjoittajana enimmäkseen Harri Römpötipötipöts. Anna palaa - let it burn:

 

 

 

 

 

23.2.2017

 

Okei, mitä tämä tarkoittaa? Svart Records on julkaissut kokoelma-LP:n "Kuoleman tappaneet - Punk rockia pienkustanteilta 1977 - 1983". Viralliseksi julkaisupäiväksi ilmoitettiin 17.2., käytännössä levy ehti vasta varastoon sinä päivänä, mutta oletin, että ensi - siis tällä - viikolla se olisi oikeasti kaupoissa. Eilen muutamakin Punk in Finland -foorumin käyttäjä ilmoitti jo saaneensa levyn.

Päätin, että tänään käyn ostamassa omani. Kiersin useita levykauppoja. Kävin ensin Hakaniemen Levykauppa Äxässä, sitten Black and Whitessa, sitten Keltaisessa Jäänsärkijässä ja lopuksi vielä Kampin Äxässä. Viimeksimainitussa kaupassa äkkäsin lattialla muovilaatikon jossa oli aika paljonkin vinyylejä, niiden joukossa tuo Kuoleman tappaneet -kokoelma. Nappasin yhden ja menin kassalle. Kassaneiti kysyi minulta mistä otin tuon levyn, ja vastasin että tuosta laatikosta lattialla. Sain häneltä tiedotuksen, että levyä ei saa myydä ennen kuin vasta huomenna, muuten voi käydä niin, että Svart ei toimita heille enää yhtään levyä, ja siihen loppuu Svartin levyjen myynti Äxässä. Myyjätär otti levyn ja laittoi sen takaisin laatikkoon, ja minä jäin hämmentyneenä raapimaan päätäni.

Nyt olisi hyvä saada selitys tälle toiminnalle. Levy oli liikkeessä, hintalappu valmiiksi suojamuoviin läntättynä, ja asiakkaalle syntyi selvä käsitys siitä, että levy on myynnissä, etenkin kun virallisesta julkaisupäivästä oli jo kuusi päivää.

Mieli tekee jättää tuo Kuoleman tappaneet -kokoelma kokonaan ostamatta, ja sen taidan tehdäkin. Tämä haisee selvältä epäkunnioitukselta Svart Recordsin puolelta asiakasta kohtaan. Punk in Finland -foorumilla en näe vielä mitään selittävää tai ihmettelevää viestiä keneltäkään - en Svartilta enkä kuluttajilta - tällaisesta menettelystä. Minä sanon, että Svart on tehnyt ansiokasta kulttuurityötä niin monien levyharvinaisuuksien uudelleenjulkaisemisessa ja se työmäärä mistä he ovat viime aikoina suoriutuneet on uskomaton, joten en lopeta Svartin levyjen ostamista tähän. Tuota "Kuoleman tappaneet - Punk rockia pienkustanteilta" -kokoelmaa en kuitenkaan aio ostaa tämänpäiväisen ikävän kokemuksen jälkeen.

Jään odottamaan ensi kuussa ilmestyviä Finnforest-levyjä, mutta ostan ne vasta joskus huhtikuussa. Kaipailen Demonnights-levyä kokoelmaani, mutta saa kulua pari-kolme viikkoa julkaisupäivästä ennen kuin uskallan tarttua siihen missään levykaupassa.

 

No, jospa jotain hilpeämpää. Tämän kuun singletilaukseni Divari Kankaasta saapui postissa. Mukana seitsemän vinyyliseiskan setissä oli Bigboy-yhtyeen "Arson / Evil Is Calling". Kaverini Harri - josta en ole kuullut mitään jokuseen vuoteen - suunnitteli tuon singlen kannet yhdessä jonkun Marcus Forsin kanssa. Bigboyn nokkamies Juha Saarinen oli käsittääkseni Harrin hyvä tuttu. Singlen kansissa layoutin tekijät on kreditoitu nimillä Morgan ja Forss.

Harri oli hukannut oman tekijänkappaleensa tuosta sinkusta vuosien varrella. Minä hommasin sen hänelle takaisin. Divari Kangas kauppasi singleä, tilasin sen, rippasin biisit tietokoneelle ja poltin CD-R:lle ja annoin sitten singlen Harrille. Harri on myös lisännyt singlen Discogsin tietokantaan, mutta unohtanut, että pitäisi käyttää ANVtä eli Artist Name Variationia, jos joku levyn teossa mukana ollut ei ole kreditoitu omalla oikealla, täydellä nimellään. Harrin tapauksessa Layout- ja Photography-krediittien perässä pitäisi siis lukea vain Morgan, ja linkin pitää osoittaa Harrin omaan artistitietueeseen.

Tuumin, että voisinhan hankkia ihan oman kappaleen tuosta Arson-singlestä, hyvähän se on. Minulla on toinenkin Bigboyn seiska ja lisäksi ensimmäinen LP "Live 89", joten hyvinhän se sopii niiden kaveriksi. Onneksi Divari Kankaalla oli toinenkin kappale Arson-seiskasta.

Vielä on 17 kiinnostavaa singleä Divari Kankaan valikoimissa, mutta kiinnostavimmat olen jo hankkinut. Eli jos nyt muutama noista 17 singlestä myydään tässä lähikuukausina, niin ei juuri haittaa, en himoitse niitä paljoa.

 

27.2.2017

Meidän talon ikkunaremontti alkoi siis 13.1. Mutta kun se jatkuu yhä. Skaala, joka homman hoitaa, on kokenut vaikeuksia materiaalin hankkimisessa. Potevat selvästi rahapulaa, mutta ei se helpota venyvällä ja paukkuvalla aikataululla sekä puolivillaisella työllä. Viime perjantaina tulivat toisen kerran asuntooni, nyt pesemään ikkunat. Kotiin tultuani huomasin, että olivat asentaneet myös sälekaihtimet. Se olikin tervetullut lisä, sillä minulla on sellaiset tynkäverhot, etteivät ne suojaa kirjahyllyni sisältöä auringonvalon aiheuttamalta haalistumiselta. Mielessäni oli toki käynyt, että heivaisin verhot pois ja ostaisin pidemmät tilalle, mutta ongelmana ovat paperiset ja jauhoiset seinät. Mikä takaa, että saan verhotangon enää takaisin kiinni seinään, jos sen kerran irroitan? Tai ettei tanko rojahda alas isompien verhojen painosta? Jälkimmäinen onnettomuushan tapahtui vaatenaulakollenikin.

Toivottavasti viimeistään nyt huomasivat, mitä vanhojen ikkunoiden poistaminen teki ympäröineelle seinämateriaalille, ja saapuvat vielä kolmannen kerran laittaakseen seinään ikkunoiden ympärille uutta pakkelia. Vähintä mitä voivat tehdä kämppäni tärvelemisen jälkeen. Onneksi ei enää ole sentään vetoisaa, se ongelma asunnossani tuntuu poistuneen uusien, tiiviimpien ikkunoiden myötä.

Portaikossa etuoven lähellä, jossa roikkuu Skaalan jättämä ilmoituspaperi, lukee jonkun tyytymättömän asukkaan terveiset: "Kuinka kauan kestää? Miksi ikkunat ovat hajonneen näköiset vaihtamisen jäljiltä? T. Kiinnostaa" sekä "Paskin ikkunaremontti ever".

 

1.3.2017

Näinpäs aika metkan unen. Olin jonkun seurueen kanssa pyörimässä jossain toisessa kaupunginosassa, ja poikkesimme yhteen kahvilaan. Kahvilan sisustus oli kovin halvalla tehty, paikat eivät todellakaan olleet jämptisti ja suorassa vaan pahasti vinksallaan, vinosti. Kuitenkin paikoitellen oli sisustuksessa osoitettu luovuutta ja näppäryyttä. Tätä kommentoinkin ääneen, ja muut yhtyivät mielipiteeseeni. Silloin paikan kovin hiljaisen, rauhallisen ja vaatimattoman oloinen omistaja käveli jostain takahuoneesta paikalle, ja alkoi kova pahoittelu, että emme millään pahalla toki... Jossain vaiheessa omistaja istuutui pöytäämme, ja juttelun myötä mies paljasti että heidän hyväntekijänsä / sponsoroijansa on nimeltään Tertsi. Siitä kului hetki, ja tokaisin "Mattila"? Kyllä, omistaja vastasi. "Tunnen hänet", sanoin. "Kun sanoit että sponsoroijanne on Tertsi, alkoi päässäni raksuttaa".

Eli Kvaak-foorumin Tertsi oli etäisesti mukana unessani.

Tätä edelsi toinen uni, jossa oli mukana joku nuori kaveri, jonka kanssa kannoimme samaten jossain toisessa kaupunginosassa jotain esinettä paikasta toiseen. Minä tunsin reitin, mutta valitsin sen toisen nuoren miehen mielestä turhan pitkän reitin jonkin ison rakennuksen tontin poikki välillä ylemmäs kavuten. Saimme mukaamme myös muutaman pienen leluauton ja jotain muuta käytettyä rihkamaa, ja toinen ehdotti että nämä voisi laittaa myyntiin, saisi rahaa. Minä ihmettelin, että eihän leluautoista nyt mitään saa.

Oli muitakin unia, joissa valtava määrä vinyylilevyjä oli päätynyt haltuuni, ja yksi, jossa piileskelin talon muita asukkaita jossain yläkerran huoneessa, jossa myös jemmasin ison määrän joitain lehtiä, itsekkäästi, antamatta kenenkään muun lukea niitä. Taisivat muut kuitenkin lopulta huomata että piilottelin siellä.

 

5.3.2017

Ikkunaremonttimiehet ovat huomanneet aiheuttamansa vahingot. Tuli ilmoitus, että ikkunoiden viereen tulleet reiät seinissä tullaan paikkaamaan. Toissapäivänä perjantaina minun ikkunanviereiset reiät paklattiin kuntoon. Vielä pitää kuitenkin maalata pakkeli valkoiseksi, kunhan aines on saanut viikonlopun aikana kuivua. Se hoidetaan maanantaina eli huomenna sitten. Perjantaina tultuani kotiin töistä, ulkomaalaistaustainen remonttimies tuli vielä häiritsemään. Ikkunan edessä lattialla oli aaltopahvia suojaamassa lattiaa sottaantumiselta remontin aikana. Mies putsasi vähän remontinjätöstä pahvin alle ja ilmoitti sitten että tämä pahvi merkkaa kiellettyä aluetta, siihen ei saa koskea eikä sen päälle saa latoa mitään. Mitä, minähän olen pitänyt tuossa kohdassa pikkupöytää jonka päällä nököttää pieni uunihellani, sekä työpöytää. Ja hellan on oltava nimenomaan siinä paikassa, koska sen johto on niin lyhyt, ettei se ylety pistorasiaan jos hella on yhtään kauempana. Eli miten voin muka laittaa ruokaa viikonlopun aikana, jos hella ei ole siinä missä aaltopahvi nyt on? Tuumin, että up yours, ja siirsin hellan pahvin päälle. Samoin työpöydän pikkuisen pahvin päälle, sen verran ettei se ole tiellä kun istun tietokoneen ääressä. Minun asumistanihan ei hankaloiteta, jämpti on näin.

 

YKS:ssä pitkästä aikaa postaus, tupla-sellainen. Sivu 123 oli työn alla vaikka miten pitkään, viime viikon lauantaina sain sen kylläkin jo valmiiksi, mutta halusin pantata sen julkaisemista kunnes sivu 124 on valmis. Olen jatkuvasti pettynyt omaan piirtämiseeni, ja olen tässä miettinyt että minun pitäisi uudistua, muokata tyyliäni radikaalisti. Ei se kuitenkaan onnistu niin vain, kun oma tyyli on selkäpiissä ja aivoissa. Olen viime viikkoina pyörinyt nettigallerioissa yrittäen imeä vaikutteita. Sivu 124 kertoo, millaiseen uudistukseen tällä haavaa pystyn. Eli en kykene vielä kovin kummoisiin muutoksiin, mutta katsotaan... Ainakin voin työstää tussipiirroksia pitemmälle, etteivät olisi niin pelkistetyn ja hutiloidun näköisiä.

Kuninkaan nimi on siis Renhard. Yritin kovasti miettiä sopivaa nimeä kuninkaalle. Piti olla arvokas, omaperäinen mutta kuitenkin uskottava, ihmismäinen nimi. Sellainen kuin Rikhard, Rikhard Leijonamieli. Mietin silti, että mitäs jos tuon Rikhardin vielä vääntäisi toisenlaiseksi... Renhard! Siinä se oli! Juuri sellainen nimi jota haeskelin. Hetkeä myöhemmin tajusin, että sehän muistuttaa ranskankielen kettua tarkoittavaa renard-sanaa. Ironista, eikö? Tuumin, että mainiota, tuollainen tvistimäinen yksityiskohta. Ruutihampaiden Ribardin nimi on sekin sekoitus renard-sanaa ja... olisinko miettinyt eestinkielen rebane-sanaa... en muista varmasti.

 

9.3.2017

Luin Punk in Finlandin "Levykokoelmasi mediaanihinta Discogsissa?" -ketjua ja korjailin samalla Discogsiin merkkaamiani painoksia oikeiksi. Kävin läpi levyt Esther Phillipsista eli E:stä Johannan Numerot-alamerkin "3 vuotta myöhemmin" -kokoelmaan eli K:hon, ja vaihdoin 15 väärin merkatun levyn kohdalle oikean painoksen. Näitä löytyy, näitä löytyy. Olen ollut huolimaton laittaessani aikoinaan levykokoelmani Discogsiin. Tämä tuntuu ikuisuusprojektilta.

Levykokoelmani mediaanihinta on €26,450.38, levyjä on 2932. Luvusta puuttuvat irrallinen Tony Hazzard -CD ja puutteellinen kuuden LP:n Louis Armstrong -boksi. Keskihinta levyille on siis vaivaiset yhdeksän euroa. En ole mikään varsinainen keräilylevyjen haalija, vaan kuuntelen aika peruskamaa. Ja ostan usein CD-painoksen jos sellainen on olemassa. Tosin 709 levyä on sellaisia, joita ei ole koskaan myyty Discogsissa, eli niille ei ole muodostunut vielä mitään hintaa siellä. Eivät siis kasvata levykokoelmani arvoa. Errors-kansiossa on 67 levyä, eli täsmälleen oikeaa painosta ei löydy joten olen merkannut sen joka osuu lähimmäs ja kirjoittanut noteseihin missä kohtaa poikkeaa.

 

12.3.2017

LP:t ja 12":t käyty läpi, kaikki väärin merkityt joko vaihdettu oikeaan painokseen tai siirretty Errors-kansioon, jossa on nyt 80 levyä. PIF:stä opin, että musiikki-DVD:t lasketaan myös mukaan levykokoelmaan. No, ei minulla taida sellaisia olla, mutta ainakin neljä Discogsista löytyvää musiikkielokuvaa kylläkin. This Is Spinal Tap, Hurriganes-leffa Kuumat kundit, Village People -musikaali Can't Stop the Music ja Rutles-leffa All You Need Is Cash. Merkkasin sitten nekin. Kahdesta viimeksimainitusta ei tosin löydy niitä versioita, jotka minulla on (Can't Stop the Music on Cinema Clubin brittijulkaisu vuodelta 2005, Rutles-leffa minulla on australialaisena DVD:nä vuodelta 2004), joten merkkasin vain jonkin painoksen. Ihan sama.

Pitäisi kai käydä läpi vielä 7":t ja CD:tkin, mutten tiedä jaksanko.

 

13.3.2017

Kirotut tyhmäpuhelimet. Töissä meillä siivoojilla on kolme puolen tunnin taukoa, ja vaikka taukotilassa istumme samassa pöydässä ja yleensä keskustellaankin milloin mistäkin, niin ihan joka ikisellä tauolla kaikki muut räpläävät niitä puhelimiaan niska mutkalla. Kuka osallistuu keskusteluihin enemmän, kuka taas pysyy tuppisuuna katse omassa rakkaassa kädenjatkeessaan. Aina silloin tällöin on sellaisia taukoja, jolloin kukaan ei sano mitään puoleen tuntiin. Ne tauot ovat minulle tuskastuttavia. Mieluummin olisin silloin töitä tekemässä kuin katselemassa kollegojeni äänetöntä nettisurffailua. Töissä kaikki ovat kuitenkin äärimmäisen mukavia, ilmapiiri on hyvä ja viihdyn mitä parhaiten. Palkkani on todella hyvä varsinkin ottaen huomioon, ettei kukaan höngi niskaani eikä koskaan tarvitse raataa eikä ole kiirettä saada töitä valmiiksi vaan luppoaikaakin jää. Niinpä en kehtaa valittaa mistään, vaan olen hiljaa ja ääneti ärsyyntynyt siitä, että kaikki ympärilläni ovat puhelinten orjia.

 

Elämäntaparemonttini onnistui kivuttomasti. Ei ole koko talvena tehnyt mieli suklaata eikä salmiakkia. Makeanhimo on poissa. Olen jättänyt pois myös voin leivän päältä, suolaiset leikkeleet sekä limsat. Pähkinöistäkin valitsen suolattomia vaihtoehtoja. Syksynä aloin mielestäni näyttää jo vähän turvonneelta, mutta nyt olen kiinteytynyt ja energiatasokin on entisellään eli korkea. Kehoni oli tosiaan saanut tarpeekseen sokeri- ja suolapiikeistä eikä halua minun enää ahtavan itseeni moisia aineita. Kiva kun tämä kävi näin helposti.

 

25.3.2017

Aloinpahan nyt tyhjennellä Discogsin Errors-kansiota. Seuraavat neljä levyä lisäsin itse:

Brownsville Station: Brownsville Station (etikettivariaatio)
Tierra: Tierra (promopainos)
Jukka Tolonen & Coste Apetrea: Touch Wood (täysin erilaiset etiketit)
The Rolling Stones: No. 2 (Japani-painos sinisellä vinyylillä)

Samalla pääsin testaamaan tammikuussa ostamaani digikameraa, kun otin kuvia Tierran ja Rollareiden levyjen sisäpusseista ja inserteistä. En jaksanut skannata niitä.

Airton Promises of the Sun -levystä ja ensimmäisestä Chuck Berry's Golden Decade -kokoelmasta taas huomasin jonkun muun lisänneen juuri oikeat, minun omistamani painokset.

Errors-kansio tyhjeni kuudella levyllä. 75 pitäisi vielä jaksaa lisätä tuonne. Tai en minä kaikkia voi lisätä, mutta ilmiselvät tapaukset kuitenkin. Muutama levy minulla on Errors-kansiossa vain siksi, että Companies-, Credits-, Notes-, Barcodes and other identifiers- ym. tekstit sekä matriisitiedot täsmäävät ainakin suunnilleen oman kappaleeni kanssa, mutta joku tonttu on uploadannut Discogsiin kuvat ihan eri painoksesta. Esimerkkinä Hectorin Ruusuportti-CD.

James Gangin Bang taas on merkitty vuodelle 2009, mutta omani hankin Amazonista vuonna 2005. Mike Oldfieldin Crises näyttää ihan samalta kuin omani, mutta minä ostin sen helmikuussa 1993, joten vuosiluvun 2000 täytyy olla väärin. En usko että Caroline Blue Plate -sarja enää oli olemassa vuonna 2000. Ja mitenkäs Royalsin Live? Tuossa on julkaisupäivämäärä 5.11.2002, mutta omassa kappaleessani lukee vain 1993. Näyttää muutenkin 90-luvun CD:ltä, "Made in Austria" jnpp. Ostanut olen tuon CD:n kuitenkin vasta joitakin vuosia sitten.

 

Torstaina minulla oli työpaikalla sähkötyöturvallisuuskoulutus. Sen lopuksi pidettiin vielä tentti, jonka läpäisin. Tosin... jokainen kurssilainen tarkisti jonkun toisen tenttipaperit, ja epäilen vahvasti, että se joka minun paperini tarkisti, merkkasi ja laski pisteet ihan väärin. Sain 93 tai 95 pistettä oliko se nyt 125:stä, rima oli 83 pisteessä. Ei tuossa hirveästi ole pelivaraa, jos se tyyppi laski minulle liikaa pisteitä.

Tentin jälkeen piti jaksaa vaivautua vielä Malmin postiin, kun Divari Kankaasta tilaamani levypaketti - jossa tällä kertaa oli LP mukana - päätyi jostain syystä sinne. Minulla oli vaikeuksia löytää se postitoimisto, kun se on Citymarketin sisällä 2. kerroksessa. Tentin jälkeen adrenaliinitasoni oli vielä vähän korkealla, joten minun oli helppo kiukutella ja valittaa pakettia hakiessani. Virkailijakin kyllä ihmetteli miksi paketti oli heille päätynyt.

En jaksanut torstai-iltana piirtää ollenkaan noiden rupeamien jälkeen. Söin tuhdin illallisen ja olin jo kahdeksan aikaan ihan väsynyt. Menin yhdeksältä nukkumaan. Harmi sinänsä.

Tilasin siis Divari Kankaasta yhden LP-levyn, arvokkaan sellaisen. Piti maksaa Matti Koskialan rummunsoitto-opetuslevystä "Rytmiikkaa" peräti 75 euroa. Muistaakseni näin sen joskus Black and Whitessa myynnissä halvemmalla, ja siksi en oikein halunnut maksaa tuollaista summaa Divari Kankaan kauppaamasta kappaleesta - ennen kuin vasta nyt, pitkän ajan kuluttua. Kannet ovat reunoista kuluneet, mutta sisältä löytyy yksi insertti, josta en ollut edes tietoinen. Normaalin 20-sivuisen oranssikantisen opetusvihon lisäksi mukana on myös nelisivuinen mustavalkokantinen "Ohjeita opettajalle".

Discogs ilmoittaa, että levyä on olemassa kahdella erilaisella kannella. Niinpäs tosiaan on. Oma kappaleeni on samannäköinen kuin tässä, eli Koskialan kuva on käsitelty ja huonolaatuinen. 2008 lainasin Tikkurilan kirjastosta Rytmiikkaa-levyn postatakseni sen FinnArcticiin, ja heidän kappaleensa kannessa oli Koskialasta parempilaatuinen eli käsittelemätön mustavalkokuva. Tiedän sen, koska poltin siitä Tikkurilan kirjaston levystä CD-R-levyn itselleni ja liitin siihen kansiskannauksetkin. Takakannet ovat identtiset, valokuvauskrediittiä myöten. Outoa, että Koskiala on tehnyt tätä vain opetuskäyttöön tarkoittamaansa omakustannelevyä kahdella erilaisella kannella. Miksi? En jaksa uskoa, että hän olisi ajatellut mahdollisia tulevia levyjen himokeräilijöitä, jotka haluavat kaikki kansivariaatiot jostain levystä itselleen. No, onneksi minä en ole sellainen. Jos sisältö on osittain erilainen, niin sitten kerään niitä eri painoksia, mutta kansivariaatioista en viitsi välittää sen kummemmin kuin että totean niiden olemassaolon ja katselen ja vertailen niitä valokuvista.

En minä muutenkaan ole varsinainen levyjenkeräilijä, koska en jahtaa originaalivinyylipainoksia vaan tyydyn CD-versioihin ja halpoihin vinyyli-reissueihin. Jos originaali on kohtuuhintainen, niin toki ostan sen jos on tarjolla. Esimerkkinä: Fennica Recordsissa sain kerran Santanan Welcome-LP:n kohdalla valita vitosen hintaisen uusintapainoksen ja kympin hintaisen originaalin välillä, niin otin originaalin. Eli enemmänkin minua sopii kutsua musiikinkeräilijäksi. Minusta ei ole edes järkevää maksaa isoa summaa kalliista originaalista, jos CD:n tai vinyyliuusinnan saa halvalla. Mieluummin käytän säästyvät rahat muihin levyihin kuin maksan lompakon tyhjäksi yhdestä.

 

Ja taas sain siirretyksi neljä levyä pois Errors-kansiosta:

The Fall: The Frenz Experiment
Redbone: Redbone
Louis Armstrong: Blueberry Hill
John Benson Brooks Trio: Avant Slant

The Fall on viimeisin levyhankintani joka meni suoraan Errors-kansioon, kun sain Amazonin kautta 11 päivää sitten aika erinäköisen CD-kiekon kuin tässä on, vaikka muuten onkin samannäköinen julkaisu. Redbonen levystä on tuota oranssilla Epic-etiketillä varustettua painosta myynnissäkin, joten tuntui tärkeältä saada tuo versio mukaan Discogsiin. Louis Armstrongin kokoelman kohdalla mätti tietokannassa jo ennestään olleeseen versioon verrattuna sekä levykoodi, etikettien ulkonäkö, matriisikaiverrukset että mono/stereo -ominaisuus. Vain kokoelman nimi, kannet ja biisilista ovat samat. Avant Slant on vain etikettivariaatio, ei sen kummempaa.

 

26.3.2017

O.C. Smith: Love Is Forever - hiukan erilainen etiketti.
National Lampoon: Radio Dinner - ABC Blue Thumb -uusintapainos.
National Lampoon: Good-Bye Pop - Oranssi Epic-etiketti kuten Redbonen levyn kohdalla.

Hiljakseen jatkossa, en pidä kiirettä näiden kanssa.

 

1.4.2017

Viimeisten viiden päivän aikana lisättyä:

Yellow Dog: Stood Up / California Here I Don't Come - Errors-kansion ainoa single, erona iso A-kirjain a-puolen etiketissä. Muiden versioiden kohdalla musiikkia väitetään progeksi - ei tuo ole progea, vaan äärikaupallista pehmopoppia.
Jo Jo Zep: Cha - uusiseelantilaispainos.
REO Speedwagon: You Can Tune a Piano, But You Can't Tuna Fish - etikettivariaatio
Stackridge: Friendliness - etikettivariaatio
The Undisputed Truth: The Undisputed Truth - etikettivariaatio
Vanity: Skin on Skin - etikettivariaatio

Uusiseelantilaispainos on kyllä niin iso ero muihin Discogsissa oleviin versioihin verrattuna, että Jo Jo Zepin levy olisi pitänyt vaivautua lisäämään heti paikalla. Undisputed Truthin ensimmäinen levy on ollut minulle pikkuinen maanvaiva. Se on vähän liiankin helppo saada käsiinsä. Peräti kahdesti kävi niin, että tilasin MusicStackissa jostain usalaisesta levykaupasta jonkin aivan toisen UT:n levyn, ja lähettivätkin tuon esikoisen. Jälkimmäisellä kerralla en enää viitsinyt palauttaa levyä, vaan päätin pitää sen huonosta kunnosta huolimatta. Se on minulla kokoelmassani pelkkänä esineenä, ihan vain siksi että on vanha painos. Soittaa sitä ei viitsi, kun rahisee niin hemmetisti. Minulla on huippukuntoinen vinyyliuusintapainos soittokappaleena.

Gonzalezin "Haven't Stopped Dancin'" ja Southside Johnny & The Asbury Jukesin "The Jukes" (kumpikin etikettivariaatioita) olivatkin jonkun muun jo lisäämiä... ja minä kun olin ehtinyt jo nähdä vaivaa niiden kanssa. No, ettei vaiva olisi mennyt ihan hukkaan, ehostin noita entryjä omilla skannauksilla ja lisätiedoilla. Southside Johnny kyllä hämmensi, kun entryssä väitetään: "Alternative label with "72" printed on the right side underneath the side number". Omassa kappaleessani tuo 72 ei ole Side A/Side B -merkintöjen alla, vaan ylempänä. Alkuperäinen lisääjä ei ollut liittänyt etiketeistä mukaan mitään kuvia, joista asian olisi voinut tarkistaa. Joku muu lisäsi myöhemmin kuvan, mutta pelkästään etukannesta - ja siinäkin oli jonkin levymyyntisivuston oma vesileima. En kuitenkaan halunnut vängätä tuon levyn kanssa enää, se täytyi saada pois Errors-kansiosta. Haastakaa minut vain oikeuteen, jos minun kappaleeni onkin eri versio kuin se, jota alkuperäinen lisääjä on tarkoittanut, ja tehkää eri entry jommallekummalle versiolle.

Ai niin, se "72" etiketissä tarkoittaa, että levy on prässätty PRC Recording Company -nimisessä laitoksessa Richmondissa, Indianassa. PRC-tunnus matriisikaiverruksessa toimii lisätunnisteena. Piti hakea tuokin tieto Discogsista hakutoiminnon avulla, kun en muista tuollaisia knoppitietoja.

Kokoelmassani 2959 levyä, Discogsissa vielä myymättömien eli hintatiedottomien levyjen määrä tällä hetkellä hulppeat 724, Errors-kansiossa vielä 60 levyä. Mediaaniarvo elää koko ajan, välillä se käy alle 26 tuhannessa, mutta nyt se on taas €26,375.83. Luku 724 selittyy sillä, että kerään niin kattavasti vanhoja suomalaisia levyjä, ja CD-versioita jos on. Suomalaiset, helposti joka paikasta löytyvät CD:t eivät ole hyvää kauppatavaraa Discogsissa. Kukaan ei taida ostaa niitä sitä kautta vaikka joku myisikin. Kaikki suomalaiset vinyylitkään eivät ole haluttuja.

 

2.4.2017

CD:itä vaihteeksi. Eppu Normaalin Hatullinen paskaa + Soolot, muutama Popeda, Jukka Tolosen Tolonen! ja Queenin Sheer Heart Attack. Kaikissa eroina eri matriisit ja prässääjät, Queeniä ja Tolosta lukuunottamatta erinäköiset CD-kiekotkin.


 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24