1.11.2011

Vapaapäivistä nauttiessani imuroin, pyykkään, vien junista keräämiäni viinapulloja Myyrmanniin... ja siinä ohessa juon Pepsiä, kuuntelen levyjä ja luen tuoreita sarjakuvahankintojani. Okei, "Sydänpuu" ei ollutkaan se Comés-tarina, joka jäi Tapiirissa kesken, vaan "Iris". "Sydänpuu" julkaistiin lehdessä kokonaan ja minulla on se nyt sitten tuplana. Lohduttaudun sillä, että ei se albumi kallis ollut ja että tarinaa on kätevämpi lueskella albumista kuin useita lehtiä selailemalla. Jos kuitenkin olisin muistanut Tapiirin kesken jättämän Comés-tarinan oikein, olisin kirjamessuilla ostanut Sydänpuun sijasta vielä yhden Piko ja Fantasio-albumin, eli sen joka maksoi 12 euroa... mikä se nyt sitten olikaan... "Kultainen naamio"? "Taistelu perinnöstä"? Ei "Sieninevan velho" ainakaan... "Mustat hatut" oli messuilla myös, mutta jätin sinne kun vaikutti rumasti piirretyltä ja tavanomaiselta länkkärisekoilulta. Kvaakissakin siihen suhtaudutaan tylysti. No niin... kommentteja...

"Silence" teki minuun vielä rajumman vaikutuksen kuin "Lumikko". Ihmishahmot olivat vähän koomisen oloisia muutamissa kohdin varsinkin pelätessään mutta se oli lähes mitätön kauneusvirhe. Keventävää huumorintynkää sopii aina laittaa mukaan tällaiseenkin mustanpuhuvaan tunnelmapaukkuun. Jotkut yksittäiset ruudut, kuten hämähäkkien invaasio, olivat henkeäsalpaavia. Dramaattinen, traaginen loppu kruunasi kaiken. Tai eihän se loppu yksinomaan surullinen ollut... Kallis albumi, mutta joka sentin väärti!

"Sydänpuu" oli ohuempi muutenkin kuin sivumäärältään. Mystistä tunnelmaa riitti, väkivaltaa, ampumista, tajunnanvirtaa, erinomaista skitsofrenian kuvausta... silti tarina ei jaksanut tehdä niin syvää vaikutusta. Loppu ei yllättänyt. Se oli oikeastaan ainut mahdollinen ratkaisu. Piirrostyö oli joitakin upeita yksityiskohtia lukuunottamatta pelkistetympää ja minun on vaikea keksiä, mikä tässä vaati Comés'lta yli kahden vuoden työn. Menikö perfektionistilla vain itsekritiikki liki ylitsepääsemättömäksi?

"Piko ja Fantasio: Kehän kuninkaat" sisältää neljä lyhyttä tarinaa Franquinin uran alkupuolelta. Piirrostyö on tyypillistä ikivanhaa (tässä tapauksessa 50-lukulaista) tyyliä joka ei minua niin sytytä. Sama koskee kerrontatyyliä: on vähän naivia ja hiomatonta. Kuin ottaisi elokuvasta tasaisin välein yhden ruudun ja lisäisi siihen sanallisin keinoin kaiken mitä edellisen valitun ruudun jälkeen on tapahtunut. Sitten puserretaan ruutu samankokoiseksi kuin kaikki aiemmat ruudut ja laitetaan se tuohon noin sen kummemmin sommittelematta ja ruutukokoja vaihtelematta. Eli kun kaikki sivut sisältävät 5 x 3 pikkuruista ruutua - lukuunottamatta satunnaisia isompia - menee lukukokemus vähän raskaaksi. Sarja ei hengitä. Fantasiolla on vieläpä luonnottoman näköinen joutsenkaula, mikä häiritsi minua.

Okei, ei albumi missään nimessä huono ollut. Tarinoissa oli vauhtia ja roppakaupalla harmitonta huumoria vaikka asenteet jotka niistä havaitsi ovatkin tyypillisiä wanhanajan sarjakuville. Viimeinen tarina lilipanguista ja lilipangeista oli tyypillisen rasistinen. Silti viihdyin albumin ääressä. Sen luettuani minulla oli maittava olo ja takanani useita huvittuneita virnistyksiä etenkin nyrkkeilyottelun ja leopardin ansiosta. Lucky Luken tavoin saatoin yrittää bongata tuttuja naamojakin: eikös vain ensimmäisen tarinan konnana ollutkin herra Goscinny? Myös tiedemies Samovaarin naama aiheutti minussa déjà vu-tunteen, mutta sitä taas en pystynyt määrittelemään. Jolly Jumper-muunnelma vielä kolmannessa tarinassa.

"Marsupilami on kaapattu" meni nikottelematta alas. Simppeli mutta nautittava tarina. Vielä parempi on "Palombian diktaattori" - parhaita lukemiani P&F-tarinoita. Hillitön, jännittävä, ratkihauska, täynnä hyviä yksityiskohtia. Oikea herkkupala. Santafion hahmo sai lisävalaistusta: nyt tiedän missä hän esiintyi ensimmäisen kerran (ainakin suomeksi). Pitää metsästää se "Taistelu perinnöstä" jostain.

Cocco Bill-kirja onkin tuhti paketti. Tämän parissa vierähtää pitkä tovi. Näissä varhaisseikkailuissa Cocco Billissä on vielä tuoreen hahmon tuoksua mutta meininki on jo tuttua päättömyyttä. Kerrankin CB-albumi, joka on hyvin toimitettu. Sivunumerot on, samoin esisivut ja kunnon liimaus. Ruutujen välissä olevat rakettikalpeanaamat ja hevosnuuskijat sun muut haisevat tosin kielivitseille jotka eivät käänny muille kielille. Kääntyvätköhän italiaksikaan, kun tietää Jacovittin albaniankielen ja sisilianmurteen kanssa pelleilyt?

Kävin Leppävaaran Sello-kirjastossa lainaamassa yhden levyn ja silmäilin samalla kiertokirjahyllyä. Heti pisti silmään muhkean kokoinen Timo Mäkelän ja Jukka Parkkarin albumi "Manu, Mara, Tarja ja mä". Poliittista satiiria. Hieno löytö sellaisesta paikasta. Esisivulla ovat vielä edellisen omistajan saamat herrojen nimmarit ja Timpan taiteilema viinilasia pitelevä Sauli Niinistö. Vau! En ole koskaan tullut hankkineeksi yhtään Timpan albumia, vaikka hänen taidettaan minulla kyllä on Pahkiksissa, Amokeissa, Kutka-kirjoissa, Pumpsiksissa ym.


4.11.2011

Uusi Tintti-elokuva hämmentää minua. Spielbergin ja Peter Jacksonin "elämäntyö" on ulkomailla otettu vastaan tyrmistynein reaktioin (The Guardianin Nicholas Lezardin arvostelun luin ja se oli tylyä tekstiä), mutta tähän asti lukemani suomalaisarvostelut ovat toitottaneet viittä tähteä. Mitä kumman ihmettä? Melkein tekisi mieli mennä katsomaan se leffa ja ottaa selvää ketä uskoa. Enpäs kuitenkaan mene, sillä minua eivät kiinnosta uudet elokuvat. Viimeksi katsoin elokuvateatterissa "WALL-E"-animaation vuonna 2008, siihen oli hyvä lopettaa.

Cocco Bill-kokooma jätti minut hengästyneeksi. Sivutolkulla säntäilyä, taistelemista ja kauheaa kaaosta. Dialogia melkein enemmän kuin jaksaa lukea. Päälle päätteeksi viimeinen tarina kertoi venäläissiirtolaisista ja kieli oli sen mukaista: venäjän, eestin (!) ja suomen sekoitusta jota sain tavata päätäni rapsutellen että pysyin kärryillä. Vaikka luin maltillisesti yhden tai kaksi tarinaa päivässä, iski silti ähky päälle. Mutta nerokasta työtä niin Jacovittilta kuin suomentajiltakin. En kadehdi jälkimmäisten työsarkaa, kun vielä pidän mielessä sen, ettei J:n käyttämä kieli ollut helppoa.

Tarinat sinänsä olivat kumman suoraviivaisia ja helposti muokattavissa asiallisiksi lännentarinoiksi jollekulle Blueberrylle tai Tex Willerille. Ruutuihin ei myöskään ollut piilotettu niin paljon yksityiskohtia kuin aiemmin suomeksi julkaistuissa vuosien 1969-72 tarinoissa. Apassitarinassa "Burlettin karja suurella laitumella" oli hersyvän hauska ja saman tarinan Piter Pruiz muistutti hiukan Cocco Bill ja mäskiläiset-albumin Piter Kingiä... Ääniefektit kannatti lukea tarkkaan... sensorttisia yksityiskohtia riitti ihan mukavasti herkuteltaviksi, mutta paras vire oli J:llä vasta edessäpäin.

PS. Vallankumoustarinassa minua kummastutti kaksi värittämätöntä ruutua, mutta ehkä se on pistettävä lähdemateriaalin piikkiin?


9.11.2011

Jokohan nyt tuli loistavan sarjakuvasyksyn loppukaneetti, kun kävin Kulku-Katin pojassa 70 euron ostoksilla? Loput Franquinin Piko & Fantasio-albumit löytyivät: "Kultainen naamio" Semicin kovakantisena Sarjis-albumina. Taas sarjan parhaimmistoa. Mystinen aloitus, vaikka arvasinkin heti millainen juju siinä oli takana. Vauhtia, huikeita tilanteita ja sopivasti huumoria. Bonuksena oleva Marsupilami-tarina "Häkki" on vähän täytteen tuntuinen, mutta maistui hyvin jälkiruokana. "Taistelu perinnöstä" oli kevyempi, mutta vielä humoristisempi. Kolmiosaisen tarinan kaikki vaiheet viihdyttivät yhtä lailla. Mukava löytää P:n ja F:n ensitutustuminen Marsupilamiin. Tällaisissa merkeissä se siis tapahtui! Lukematta ovat vielä "Sieninevan velho" jossa on kreivin ensiesiintyminen, ja... no niin... "Mustat hatut"... Tässä on kuulemma Piko-historiikki albumin lopussa. Njoo, viisi sivua mukavasti kuvitettuna, ei voi mitenkään olla 20 euron arvoista, mutta hyvä että tämäkin nyt löytyy minulta, ettei jää vaivaamaan.

Pahkasikaa: 4/85, 2-4/89 sekä ennestään tuttu 3/90 jossa on hillitön Luontoilta-parodia. Kiva saada takaisin. Mukana myös yksi suosikki-Miihkaleistani, sivari-irvailu, vitsailua Suomen paikkakuntien nimistä, hauskoja "uutisjuttuja" otsikolla "Ihmisiä - asioita - persjalkoja", "Arkipäivän ostoskori" sekä eestiläisen Heino Prunsveltin sysimustaa huumoria. Tämä numero oli piirtynyt vahvasti muistiini. Pahkasioista puuttuvat vielä 1, 2, 3, 6 sekä 1 & 2/90 ja kaikki numerosta 4/90 eteenpäin. En tiedä kuinka pitkälle viitsin mennä ajassa eteenpäin Pahkisten keräilyssä, tuntuu että alkaa pikkuhiljaa riittää. 90-luku oli lehdelle kuitenkin taantuma-aikaa. Tai jos kaikki 90-luvun numerot saa kahdella eurolla kappale kuten nämä, niin voinhan ne kaikki myös ostaa. Kakkosen kolikolla kelpaa heikkokin tavara. Tai en nyt tiedä...

Vielä toinen kappale Nonstop-albumia Vili ja Bill: "Varokaa hassua koiraa". Luulin, että vanhasta kappaleestani puuttui kaksi viimeistä sivua, mutta puuttuikin vain tilauskupongit. Niin, ja tarra-arkki albumin keskeltä. Yhdessäkään Nonstop-albumissani ei ole tarraa jäljellä, paitsi nyt tässä Vili & Billissä. Hällä väliä, en minä tarroja kaipaa, mutta voin minä tämän yhden ottaa. On muuten ruma. Iso ja ruma. Ei edes värejä, paitsi punaista muutamissa kohdin.

11.11.2011

Joh, "Mustat hatut" ei ole varsinaisesti huono, mutta sisältöä kahdessa tarinassa ei ole paljoa. Ontonoloista, mutta paikoin kivaa kohellusta. Hahmohistoriikki albumin lopussa kompensoi sentään. Sieninevan kreivin entree sen sijaan oli aivan päätähuimaava. Uppo-outoa scifiä. Sinisiä sieniä, pahaa maitoa lypsäviä lehmiä, jättietana ja minilehmä. Pimeässä hohtavia ihmisiä ja teräsvoimia. Apua! Eikun siis... vau!

Pikon ja Fantasion alkuperäiset suomalaisnimet ovat sitten kamalia. Tipsu ja Tapsu... Nimet kuin kaksoskissoilla, vaikkeivät ole edes sukua. Tyypillistä vanhanajan sarjakuvakustantajille, joiden käsityksen mukaan sarjakuvat ovat tiukasti lapsille tarkoitettuja, eivätkä aikuiset voi niistä välittää. Siksi hahmoille annetaan pikkuskideihin vetoavat typerät ja hassut nimet. "Hei, tipsun tapsun tipsun tapsun, tää on uljas armeijamme, tipsun tapsun tipsun tapsun, katselkaapas marssiamme..."

Tuli vielä Hevisaurus mieleen. Komppi Momppi. Muffi Puffi. Mäntti Päntti.

16.11.2011

Päivän sarjakuvasaalis:

Itäkeskuksen divarista Karin pilapiirroskokoelma "Nämä nuo ne". Vielä puuttuvat Vähäiset, Kissa vieköön ja Sammakoita sekä se ensimmäinen: Karin parhaat (1953). Samassa divarissa oli myös Timo Mäkelän "Kalliokadun blues" kaupan viitosella. No niin, tästä se lähtee se Mäkelän albumien haaliminen. Taidan jättää strippikoosteet sikseen ja tyytyä suoraan albumeiksi tehtyihin sarjoihin. "Rooma" sekä "Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri" ainakin. Mikähän tuo "Vaaleanpunainen pilvi" on? *googlaa hetken* Hmm, vaikuttaa erikoiselta kokeilulta. Katsotaan ennen kuin ostetaan tai ei osteta. "Emil ja Sofi" ja "Kuolematon mestariteos" vaikuttavat kovin kuivilta ja yläluokkaisilta sarjakuvilta. Ehkä tyydyn vain vähän silmäilemään jos vastaan sattuvat, ostopäätöstä ei kenties niiden kohdalla tule.

Akateemisessa silmäilin muutamia tuoreimmasta päästä olevia Piko ja Fantasio-albumeja. "Tummanvihreä pikkolopoika", "Nuoren sankarin päiväkirja" ja "Paniikki Atlantilla" saivat minut huutamaan päässäni: "Ei! Ei!". Tuollainen tyylitelty piirrosjälki toimisi ehkä jossain muussa sarjakuvassa, mutta ei Pikossa ja Fantasiossa. Pari muuta ("Zorbulin lähteillä" ja "Taistelu kuolemattomuudesta") huusivat minulle: "Mangavaikutteita!" Jätin albumit hyllyyn. Samoin kävi Ami Hauhion "Maan mies Marsissa"-albumille. Liian vanhanaikaista sarjakuvaa minun makuuni. Hieno kulttuurityö kuitenkin, nostan hattuani.

Ostin Ville Tietäväisen "Näkymättömät kädet". Kannessa oli kaksi hintalappua, 29,90 ja 26,90. Ensimmäinen alennus. Sanovat sarjakuvaromaaniksi, ja voi pojat, että onkin iso ja painava laitos. Mutta millaista jälkeä! Kertakaikkisen upeannäköistä sarjakuvaa. Jos sisältö on samaa luokkaa - kuten kaikki toitottavatkin - niin tässä taitaa olla kokoelmani yksi kruununjalokivistä.

Posti toi ensimmäiset kaksi Ranskan Amazonilta tilaamastani neljästä Vili ja Bill (Boule & Bill)-albumista. Tilasin albumit 16-19. Syy ostopäätökseeni löytyi kuin löytyikin albumista "Boule & Bill 16 - Jeux de Bill", sivulta 17. Ensimmäinen lukemani Vili ja Bill-sivu! Apu-lehden sarjakuvaliite, niihin aikoihin kun olin pikkupoika. Vili kysyy isältä mikä on nisäkäs. Isä hermoilee vastauksen kanssa ja keksii että nisäkkäät tunnistaa siitä, että niillä on napa. Vili ilahtuu huomatessaan että hänellä on napa, ja pyytää Billiä tarkistamaan, onko hänelläkin. Bill riemastuu siitä että on nisäkäs ja menee soittamaan suuta linnuille: "Te ehkä osaatte lentää, mutta teillä ei ole napaa!" Linnut pillahtavat itkuun. "Täydellinen tyrmäys", Bill miettii ylpeänä.


19.11.2011

Kiitos ja kumarrus vielä Ville Tietäväiselle. Sinun mestariteoksesi veti minut sanattomaksi...


20.11.2011

Kvaakin ketju keräilylehtien arvoista saa minut miettimään aika paljon omaa keräilyäni. Ensinnäkin olen järkevä keräilijä. En pidä priimakuntoa tärkeänä enkä päivitä hallussaolevaa parempikuntoisiin yksilöihin ellei sivuja puutu tai ole lukukelvottomia kohtia. En kerää mitään vain keräilyarvon vuoksi enkä harrasta kakkospainosten korvaamista ykköspainoksilla. Omasta kokoelmastani ei paljon tosi arvotavaraa taida löytyä, kun jo pelkästään kunto vaikuttaa ratkaisevasti arvoon. Non Stopit ovat usein nuhjuisia, muutamat jopa kanneltaan tahraisia tai sotkettuja. Minulle tärkeää on vain lukuarvo, sillä en ikinä luopuisi mistään (enää) ja kaikki on vain luettavaksi. Enhän tule jättämään mitään sarjakuvia edes kellekään perinnöksi kun olen vannoutunut vanhapoika. Ensimmäisen Hemmo Paskiaisen keräilyarvoa tiputtanee tussilla korjaamani sisällysluettelo, ja muuta sen suuntaista arvoa pudottavaa kyllä löytyy. Lapsena töhrittyjä kirjoja esimerkiksi. No, Jymyt ja Huulet ovat kyllä hienokuntoisia - paitsi muutamassa on selkämys kulunut / revennyt.

Nykyään kyllä pidän lehdistä ja albumeista viimeisen päälle huolta. Luen varovasti, etten kuluta niitä. Eikös se muuten ole vain hyvä juttu, että kuluttaa omaa sarjiskokoelmaansa? Toisen lompakko pääsee vähemmällä sitten joskus tulevaisuudessa.


27.11.2011

Ullakolla on yksi laatikko täynnä koulukirjoja ja -vihkoja. Katsoin saanko niistä mitään irti. Monet makeat naurut ainakin. Olen nauranut kippurassa muutamien oppikirjojen valokuviin ja piirroksiin lisäämilleni vitsikkäille puhekuplille. Että osasinkin! Kunpa voisin skannata niitä edes tänne kotisivulle, että muutkin saisivat hupia. Valitettavasti noita valokuvia ja kuvituspiirroksia suojaa tekijänoikeus. Piirtelin muutamiin kirjoihin myös runsaasti omia pikku piirroksia, jotka ovat aika omintakeisia, kekseliäitä ja kieron huumorin sävyttämiä. Löytyy runsaasti myös söpöjä eläimiä, hassuja naamaa väänteleviä ihmisiä ja erikoisia eläinten kaltaisia hahmoja - viimeksimainituista saisi hyviä sarjakuvahahmoja. Valitettavasti tein ne yleensä lyijykynällä, mistä skanneri ei tykkää. En muuten tiedä, irtoaisiko minulta enää tuollaisia piirroksia. On tainnut ikä ja rankka elämä haihduttaa tuon puolen minusta. Nyt osaan vain piirtää kaikenlaista tylsää. Elän vanhalla ideavarastolla, josta onneksi riittää vielä ammennettavaa.


29.11.2011

Kävin maanantaina Akateemisessa ja silmäilin sarjakuvahahmofiguureja. Löytyi Tintti-maailman hahmoja, Asterixia, smurffeja ja marsupilameja. Vähän pelkistetyn näköisiä olivat monet figuurit. Munankuoressa nököttävä vauva-marsu oli ankea ja Tintti-aiheiset figuurit olisivat myös voineet olla huolellisemmin veistettyjä. Ostin kolme pientä marsupilamia, sellaisia kouraan mahtuvia. Nämä ovat juuri sellaisia kuin sarjakuvafiguurien kuuluu ollakin. Uros ojentaa kukkakimpun naaraalle ja kilpakosija puhisee kiukkuisena vieressä. Tässähän on oikea kolmiodraama käsillä! Harmittaa vain, että ainoa näistä joka pysyy pystyssä on se nelinkontin nyrkkejä puristava vihainen marsu. Muut saa seisomaan korkeintaan muhkealla sinitarraklöntillä.

Kehtaako sanoakaan että tuhlasin vielä Blacksad-albumeihin nrot 2, 3 ja 4. Guarnidon taide, hohoo! Eläinhahmoilla on hulppeat ilmeet. Ja vau, mitä sivukokonaisuuksia löytyy!


15.12.2011

Sarjakuvien suhteen hillitsen nyt itseäni. Kokeilin yhden kerran Huuto.netiä, kun siellä kaupattiin Ruutu-lehden numeroa 5/74, joka minulta juuri puuttuikin. Kansilehden irtoaminen ja repeytyneen kannen korjaaminen teipillä ovat sellaisia kuntovikoja, ettei lehteä huoli kukaan muu kuin keräilijä, jolta sattuu juuri ko. numero puuttumaan. Tämä keräilijä siis huoli sen. Minun ei tarvinnut huutaa kenenkään kanssa kilpaa, vaan iskin heti alkuun euron tarjoushinnan, ja se pysyi. Minulta puuttuu täysin kilpailuvietti. Sen takia en olekaan elämässäni menestynyt.
    Minun ei tarvinnut edes maksaa postikuluja???

Tilasin viikko sitten itselleni myös joululahjan... Odottelen sen kolahtamista postiluukusta. Tosin lahja saattaa saapua vasta joulun jälkeen, mutta jaksan kyllä odottaa.

Itsenäisyyspäivänä olin perheemme perinteeksi muodostuneella illallisella turkulaisessa Teini-nimisessä ravintolassa. Yksi harvoista tilaisuuksista saada minä ja isäpuolen tyttäret Jonna ja Mia kokoontumaan samaan paikkaan ja vaihtamaan kuulumisia. Jonna on eroamassa Terostaan. Mies ei ottanut lainkaan osaa lastenkasvatukseen ja taloudenpitoon, vaan sälytti ne hommat vaimolleen milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Itse vain paiski töitä tai vietti vapaa-aikaa työkavereiden kanssa. Harmin paikka, mies tuntui niin symppikseltä ja sitten kävikin tällainen asia ilmi. Tytär on viisivuotias ja poika vielä nuorempi, heistä tulee avioerolapsia minuakin nuorempina. Mialla taas on pitkästä aikaa poikaystävä. Yhtä lihava ja ilmeisesti patalaiska sohvaperuna. Saa nähdä mitä siitä suhteesta tulee, huonot ennusmerkit ovat jo ilmassa.

Minä voin taas salaa kehua omaa viisauttani, kun en ole lähtenyt mukaan ihmissuhderulettiin. Onnistunut suhde naisen kanssa on yhtä harvinainen kuin lottovoitto mutta nielee yhtä paljon rahaa kuin henkilökohtainen konkurssi.


16.12.2011

Mistä ihmeen voipulasta nyt vaahdotaan? Minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia löytää Floraa lähikaupasta.


21.12.2011

Joululahja saapui. Se Pogo-kokoelma. Ensimmäinen kahdestatoista Pogo-kokoelmasta. Lähes kolmesataasivuinen ja isokokoinen kovakantinen järkäle. 12 tällaista. Nyt täytyy hieroa aivonystyröitä, että kykenen varastoimaan ne kaikki jonnekin. Aikaa on, sillä kakkososaa saamme varmaan odotella ainakin vuoden.


22.12.2011

Voi että jaksan yhtäkkiä taas puuhata kotisivujeni parissa. Lisään kaikenlaista sekundaa vuosien varrelta, jopa sekalaisia töherryksiä, jotka toivottavasti sentään kertovat jotain persoonastani ja monipuolisuudestani.


4.1.2012

Kävin divari Oranssissa Planeetassa ja muutaman muun maukkaan nimikkeen lisäksi löysin Jukka Murtosaaren piirtämät ja Kari Vaijärven käsikirjoittamat Jake-albumit. "Tituksen profiili" (1987) ja "Valhallan portti" (1988) kustansivat neljä euroa kappale. Hehee, kunnon kasarinostalgiaahan nämä ovat. En ole laittanut näitä toivelistalleni koska en ole osannut niitä himoita, mutta nämähän ovat oikein sympaattisia. Räikeä karamelliväritys sattuu silmiini, mutta kun siitä pääsee yli, kelpaa näitä Murtosaaren varhaistöitä ihastella. Onhan näissä yritystä ja otetta. Ei yhtään huonoa työtä. Kolme Jysäys-lehteä löytyi myös. Nämäkin sellaisia, joita en ole varsinaisesti kaivannut, mutta näissäkin julkaistiin kaikkea laadukasta eikä niitä sovi sivuuttaa. Blacksad- ja Sillage-lyhärit sopivat hyvin albumien kavereiksi.

Planeetasta löysin myös Ruusun (1982), ja kun seuraavaksi menin Kulku-Katin Poikaan ja huomasin Ihan kivan elämän (1987), niin minulla on nyt täysi satsi 1980-luvun Kemi-sarjakuvakilpailujen koostealbumeja.

Jos Punaniska-lehtiä löytyy jostain niin voisinhan Wallu-fanina kerätä. Hesarista muistan Punaniskan olleen sellainen above average-strippisarja. Wallun Punaniska-touhut ilmenivät hyvin myös 90-luvun alun MikroBiteistä. En tiedä miten hyvin hahmo jaksoi kantaa kokonaista lehteä, siinähän oli pelkkää Punaniskaa eri piirtäjien tekemänä. Mika Svensk, Rallu Nordberg... Tuntuisiko yksitoikkoiselta vai kannattaako lehtiä haalia? (EDIT: Minulla on nyt kaikki Punaniska-lehdet. Vierailijoiden lista on huima: Nordberg, Timo Kokkila, Juba, Joonas, Reima Mäkinen, Matti Koponen, Ilpo Koskela, Tarmo Koivisto, Ari Kutila, Timo Mäkelä, Pentti Nuortimo, Varpio & Kähkönen, Jukka Murtosaari, Jari Pantzar, Jari Rasi, Svensk, Ursula Niemistö, Jope Pitkänen, Ilkka Heilä, Pauli Heikkilä, Kari Korhonen, Juha Vuorma, Jouko Nuora, Jyrki Vainio, Anssi Rauhala, Seppo Mäkinen, Matias Teittinen, Anssi Vaalio, jopa Hunt Emerson, virolainen Peep Pedmanson ja saksalainen Stefan Dinter. Kaikesta yrityksestä huolimatta Punaniska on vain yksi kohellussarjakuva, joka tympäännyttää yhtä lehteä isompina annoksina. Eli tuollaiset puolensataa sivua jaksaa lukea. Jos vieraileva taiteilija on vieläpä hutaissut sarjansa vasemmalla kädellä muiden töiden lomassa, niin ah ja voi...)


5.1.2012

Keskiviikkona työvuoro parin vapaapäivän jälkeen, joten pääsin katsastamaan Iltalehden uusitun sarjispalstan. Baby Blues, Pojun remmissä ja Ajan sävel pois, tilalle Modesty Blaise, Hermannin laguuni ja Rocky. En ole Modestyn perään, Hufvudstadsbladet julkaisi sarjaa takavuosina ja luin sitä kyllä (innottomasti), muttei iskenyt. 60-luvun leffasta pidän, minulla on se. Sarjakuva vain ei vastaa omaa sarjismakuani. Hermannin laguunia en pidä kovin hauskana sarjana, Rocky puree paremmin. Maanantain Hermanni oli sentään hauskimmasta päästä. Kumma juttu, että kaikkia kolmea sarjaa on Metro-lehti ennen julkaissut. Osoittaa Iltalehden sarjisvastaavalta luovuuden puutetta noukkia palstantäytteet jonkin toisen lehden julkaisuhistoriasta. Ja se palstan alareunan kolo täytetään edelleen jollain joutavalla *. Kas kun eivät laita Hannesta sinne. Rocky sentään hakkaa nämä muut uutuudet (pun intended).

* Horoskooppi on jotain joutavaa. Tiedättekö muuten miksi kutsutaan prostituoiduista kertovaa jymyjuttua? Horoskuupiksi.


6.1.2012

Töissä eräs eestiläisnainen on jo pitempään kinunnut minulta piirrosta. Tänään sain viimeinkin puristetuksi sellaisen irti itsestäni:




Sekatekniikkaa: ohutta mustaa tussikynää, värikynää, akvarellia, guassia, pehmeää lyijykynää, punaista tussia pari pikkuläikkää sekä pastellikynää. Aika? Kaksi tuntia. Laitoin voileipiäkin siinä välissä. Kuten elämäkerrassakin sanon, en ole hyvä mutta olen nopea (pahus kun skanneri tekee aina sinisestä vesiväristä violetin).


8.1.2012

Etusivulla lopultakin uusi piirros! Sama aihe mutta paremmin toteutettuna. Tietokoneväritystä vaihteeksi. Pengoin myös arkistojani lisää ja laitoin "Other comics"-osastoon vanhoja sarjoja, joita en aiemmin ole kehdannut tänne laittaa. Ehkä ne sittenkin ovat julkaisukelpoisia. On niissä jotain hyvää, kai.


9.1.2012

Minulta löytyy vähemmän omatekemää tavaraa kuin voisi 25 vuoden uralta odottaa, mutta kaikenlaista pientä sälää kuitenkin. Lisään sivuilleni vähän kerrallaan. En pysty kerralla kaikkea haalimaan ja tänne laittamaan, mutta pieninä annoksina kyllä. Vaikka isäpuoleni järjesti minulle sarjakuvakursseja ja kannusti taideopintoihin, en koskaan oikeasti nähnyt hänen lukevan sarjojani. Jotain hän taisi lukea, näin arvelisin. Koulukaverini saivat lukea ne sarjat, jotka koululehdissä julkaistiin. Muuten olen joutunut piirtämään vain omaksi ilokseni. Harmittaa, sillä olisin halunnut viihdyttää muita sarjakuvillani enemmän kuin mitä sain. Siksi kotisivuni ovat minulle tärkeitä. Kerrankin saa kuka tahansa tutustua koko tuotantooni. Tai suureen osaan siitä. Siihen, joka on piirretty tussilla ja jonka olen jaksanut saattaa valmiiksi (joitain lyijykynäsarjoja on täällä myös - niissä on kauhea miksaaminen Paint.net-ohjelmalla Brightness / Contrast-säätöjen kohdalla ennen kuin jälki on luettavaa). Puuttuu vain, että joku huomaisi nämä sivut ja lähettäisi kritiikkiä. Kommentteja olen ollut aina vailla. Olen saanut tehdä rauhassa mitä olen halunnut ilman kehittäviä neuvoja. Isäpuolenikaan ei ole arvostellut sarjojani. Kaikkea muuta tekemääni ja olemaani kyllä...


19.1.2012

Ilta-Sanomien nettisivuilla on ollut kivaa lueskella Kuukauden kotimaisten klassikkouusintoja. Sarjan aloittaneen Tarmo Koiviston "Merkillistymyksiä"-kokeilun kaikkia strippejä ei valitettavasti ole nettiin laitettu. En tiedä miksi. Muistan sellaisen stripin, jossa rivi kirjaimia esiintyi lavalla, tanssi ja lauloi. Ensimmäisessä ruudussa ne muodostivat sanan "AAAH" ja lauloivat "E-e-elämys", toisessa ruudussa muodostivat sanan "AHAA" ja lauloivat "O-o-oivallus". Kolmas ruutu jatkoi samaa linjaa. En muista sanoja, mutta kylmä veikkaukseni on "HAAA" ja "Y-y-ymmärrys". Näkisinpä edes sen stripin uudestaan. Otin kuitenkin kaikki nettiin laitetut stripit talteen. Samoin talletan Kari Korhosen "Jim Tuckerin". Hieno dekkaritarina! Kumittamattomat luonnosviivat häiritsevät, mutta muuten piirrostyö on moitteetonta ja juoni on tähän asti pitänyt minua otteessaan. Minulla on muuten ullakolla IS:n numero 6.6.1994 jossa on neljäs Jim Tucker-strippi, se "Tyttö, jonka näin Pitkänsillan luona". Siinä lehdessä on minun kuvani, hee hee.

Jos saan ääneen esittää toiveita uudelleenjulkaistavista Kuukauden kotimaisista, niin:

Juho Juntunen: Kuukauden rakkaus (1994)
Jussi Karjalainen - Pauli Kallio: Suhteita ja suhteettomuuksia (kesäkuu 1986)

Tästä yhdestä varhaisimmista KK-sarjoista näin silloin aikoinaan yhden stripin, joka jäi mieleeni jostain syystä. Ehkä siksi, ettei vitsi auennut minulle silloin. Muutama vuosi sitten äkkäsin työpaikalla saman lehden, siis 20+ vuotta vanhan IS:n numeron, jonka joku oli kai jostain junasta löytänyt ja tuonut kahvihuoneeseen. Ja siinä lehdessä oli se sama Suhteita ja suhteettomuuksia-strippi jonka olin nähnyt vuonna 1986! Pakko minun oli irroittaa strippi ja tallettaa se Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedian sivujen väliin, kun oli sellainen uskomaton yhteensattuma osunut kohdalle.

Ilpo Koskela (syyskuu 1987)
Jukka Murtosaari (1987)
Kyky Ahonen: Raha ratkaisee

Tämän muistan hyvin - milloinkahan se oli Kuukauden kotimaisena? 80-luvun lopulla? Ahonen pohdiskeli sillä valokuvantarkalla tyylillään millä eri tavoilla raha pyörittää yhteiskuntaa ja tuo ystäviä & vaikutusvaltaa. (EDIT: Eläköön googletus! Kesä 1987 oli julkaisuajankohta. Stripit löytyvät myös Pieni Suuri Kurpitsa 18 (3/1987)-lehdykästä.)

Pentti Nuortimo: Tahvo (1986)
Anssi Rauhala: Iltasoitto (1988)

Olikohan tässä vain kaksi miestä keskustelemassa? Joka tapauksessa muistan miettineeni hienona juttuna sitä, että tälle taitavalle mutta kovin vähän näkyneelle taiteilijalle annetaan työtarjouksia - edes kuukauden mittaisen strippisarjan muodossa. Vai pyöriikö mielessäni nyt jokin toinen Rauhalan sarja?

 

22.1.2012

Tekaisin Sarjakuvakokoelmasivun. Pitää vielä miettiä minne muualle laitan linkin sivulle.


25.1.2012

Blogilista.fi tietää nyt kotisivuistani! Toivottavasti joku tulee houkutelluksi paikalle.



 

 

 

 

1    2   3   4   5   6   7   8   9   10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    
26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    
49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    
72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95