1986 - 1988 1989 - 1993 1994 - 1998 1999 - 2003 2004 - 2008 2009 - 2012 2013 - 2015 2016 - 2018 2019 - 2021
1994
TAMMIKUU: Joel Melasniemi: Tuomo ja Fabian
Sarjainfo 2 / 2018
1975 syntynyt Melasniemi oli lupaava sarjakuvantekijä jo 1990-luvun alkupuoliskolla osallistuessaan kahdesti Kemin sarjakuvakilpailuun. 1994 heltisi voitto, ja samana vuonna nähtiin tämä sarjis Kuukauden kotimaisena. Musiikki veikin miehen mukanaan, ja ura jatkui Ultra Brassa ja Scandinavian Music Groupissa.
Muistan pari strippiä jostain Ilta-Sanomissa julkaistusta sarjasta. Yhdessä stripissä tyyppi katsoi telkkarista jotain ohjelmaa, ja kauhistui huomatessaan, että taustalla soitettiin Dinosaur Jr:a. Hän tuumi, että nyt hän joutuu kantamaan kaikki Dinosaur Jr -levynsä divariin pää häveliäästi muovipussissa, koska epäkaupallinen bändi oli tuolla tavalla häväisty kaupallisuuden peikon toimesta. Viimeisessä ruudussa tyyppi katsoi lukijaan päin ja lausahti nolona: ”Heh, hiljaista enemmistöä tämä asia ei varmaan liikuta pätkääkään, vai mitä?”, ja tekstilaatikossa luki: ””No ei” (Hiljainen enemmistö)”.
Toisessa stripissä tyyppi pelkäsi mennä kouluun ruotsinkielen tenttiin. Kaveri oli työntänyt hänet koulua kohti suunnatun tykin piippuun ja oli sytyttämäsä langan: ”Kiität vielä minua tästä”. ”Men jag förstår nog ingenting!”, vaikeroi kanuunanpiipussa nököttänyt kaveri kauhuissaan. Sarjasta jäi jotenkin vaikutelma, että tekijä halusi briljeerata yleissivistyksellään.
Olikohan kyseessä tämä Joel Melasniemen sarja?
HELMIKUU: Timo Varpio ja Mika Myyry: nimetön
MAALISKUU: Mervi Hujanen ja Katariina Koskivaara: Hammaskeijut
Kulohälytys koko maassa ja muita sarjakuvia Kemin 13. valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1994
1965 syntynyt Koskivaara debytoi sarjakuvantekijänä 1992, jolloin hän oli mukana tekemässä Naarassarjat-lehteä. Vain seitsemään numeroon ehtineen julkaisun päätoimittajana oli aluksi Johanna "Roju" Rojola, kunnes Koskivaara otti ohjat. Ny Tid -lehdessä julkaistiin Sand i sängen -strippisarjaa 1994, Ursula Niemistön Pusuannaa hän käsikirjoitti 1995 kun sarjaa julkaistiin Helsingin Sanomissa. Hammaslääkäreistä kertonut Hammaskeijut voitti strippisarjan Kemin kilpailussa vuonna 1994.
HUHTIKUU: Pekka Seppänen ja Mauri Kunnas: Rollarit Aitoossa ’94
Sarjainfo 2 / 2018
Mieleeni jäi Iltiksestä strippi, jossa Martti Ahtisaari oli tavannut Keith Richardsin, ja nimitti häntä virheellisesti Keith Richardiksi. ”Ei kun Keith Richards”, kuului korjaus. ”Noo, yksi S sinne tai tänne”, totesi Ahtisaari. Muut Rollarit vetivät käden lippaan muka kunniaa tehden ja huusivat ivallisesti: ”Selvä Smartti!” ”Okei Sahtisaari!”
TOUKOKUU: Rosa Liksom: Juulan sisarukset
Sarjainfo 2 / 2018
KESÄKUU - ELOKUU: Kari Korhonen: Jim Tucker – amerikkalainen Helsingissä (kesädekkari, kesäkuu-elokuu)
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, tammikuu 2012
6. kesäkuuta 1994 ostin kioskista Iltiksen, ja sama lehti on minulla tallessa vieläkin – syystä, jota en nyt tässä mainitse. Sarjakuvasivulla on tuo ”Tyttö, jonka näin Pitkänsillan luona” -strippi Jim Tuckerin seikkailusta muiden strippien seassa, otsikolla ”Amerikkalainen Helsingissä”. Tietysti olen aina ajatellut, että tuo oli Kuukauden kotimaisena kesäkuussa 1994. Ihmettelin, onko Korhonen ollut Kuukauden kotimaisen piirtäjänä kahteen otteeseen, koska Heikki Jokisen ja Kalervo Pulkkisen Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia (1996) mainitsee, että myös huhtikuussa 1993 olisi ollut jotain. Asteittain minulle on selvinnyt, että huhtikuun 1993 sarja ”Lelupupu Nössö” oli se virallinen Kuukauden kotimainen. Tämä Jim Tuckerin seikkailu oli kesäspesiaali. Kesällä 1994 oltiin kolme kuukautta ilman varsinaista Kuukauden kotimaista, tämä Korhosen sarja oli sillä paikalla koko sen ajan.
Kvaakissa juttua:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5649.msg361868.html#msg361868
SYYSKUU: Alvar Gullichsen: Bonk
Gullichsenin Bonk-tauluja roikkui meidän yläasteen yhdellä käytävällä, kun 1987 - 1990 kävin kyseistä opinahjoa. 1990 - 1993 kävin vielä samassa rakennuksessa sijainnutta lukiota. Lehdissäkin oli juttuja. Huomasin siis konseptin hyvin aikoinaan, ja tykkäsin siitä. Mielikuvituksellisia laitteita ja häkkyröitä, jotka eivät toimineet ja joilla ei ollut mitään käyttötarkoitusta. Gullichsenilla oli rikkaan teollisuussuvun vesana yllinkyllin resursseja toteuttaa vastakulttuurilliset ajatuksensa. Makkaramaisia hahmoja ja muotoja välillä irvokkaastikin väänneltyinä ja karkkivärein maalattuina. Silti en tiennyt, että sarjakuvaakin tuli. Tietämättömyyteni johtuu siitä, että syyskuussa 1994 suoritin jo täyttä päätä siviilipalvelusta vieraalla pikkupaikkakunnalla ja Ilta-Sanomat oli tavoittamattomissa. Kiinnostaisipa nähdä tämä Iltiksen sarjis.
LOKAKUU: Ville Pirinen: Horisontti vinossa
MARRASKUU: Kimmo Turunen: Seestyneet
https://www.lambiek.net/artists/t/turunen_kimmo.htm
JOULUKUU: Tommi Hänninen: Pupuankka
Tommi Hänninen: Pupuankka yllättää (Like, 1999)
Tuttu sarja minulle ainakin City-lehdestä ja vissiin Hesarin Nyt-liitteestäkin? Hänninen piirsi myöhemmin tällä samalla tyylillä Like-Uutiset- / Johnny Kniga -lehteen alapäähuumoria tarjonneen Pusikossa suhisee -strippisarjan metsäneläimistä.
1995
TAMMIKUU: Nora Paakkanen: Oskari
Helsingin Sanomat, 3.6.1996 & 4.6.1996
Oskarin esittelin vuoden 1996 Hesari-katsauksessani.
HELMIKUU: Rami Ahonen ja Petri Tolppanen: Päähenkilö ja Sivuhenkilö
MAALISKUU: Kimmo Taskinen: Irtokokkareita
Hitleri poimii hilloja, Kemin sarjakuvakeskus 1995
Taskinen on toiminut Helsingin sanomien valokuvaajana ja kuvatoimittajana vuodesta 1990. Sarjakuva Sellerit alkoi Pahkasiassa 1994. Häneltä on julkaistu albumit Tuuba tukossa (1996), Sellerikeittoa (1998), Pystyyn marinoitu nainen (2000, Veikko Huovisen tekstien pohjalta), Herra ja moukka (2001, Aapelin, Juhani Ahon, Unto Eskelisen ja Joel Lehtosen novelleja sarjakuvina), Siunattu hulluus (2002, Aapelin romaanista) ja Korpin nenä (2004).
HUHTIKUU: Pertti ”Pertsa” Reponen ja Matti Remes: FrankjaStein
Hitleri poimii hilloja, Kemin sarjakuvakeskus 1995
Tunnettiin myös nimellä Sarvikuonojen maa, millä nimellä sarjaa julkaistiin myöhemmin muissa lehdissä. Formaatti oli muistaakseni yleensä yhden ruudun pilapiirros.
TOUKOKUU: Mikkelin sarjakuva-akatemia: Puhemies
KESÄKUU: Iia Kallinen: Sanaset
KK-sarjis 4, 2001
Tavanomainen strippisarja perusvitseillä. Ei vakituisia eikä edes persoonallisia henkilöhahmoja. Tässä vaiheessa jo keski-ikään ehtinyt Iia Miikkulainen-Kallinen ei ollut päätoiminen taiteilija, vaan hän teki vakityönsä ohella joitakin kuvituksia, sarjakuvia ja pilapiirroksia sekä muutaman kirjankannen.
HEINÄKUU: Kati Närhi: Hanki elämä
Kati Närhi: Hanki elämä, Suomen Yrityslehdet Oy / Sarjamania, 2001
Sekalaisia huomioita nuoren, elämäänsä rakentavan naisen – ja miksei miehenkin – tunnoista. Koska jutut ovat tosielämästä revittyjä, eivät jotkut kovasti aiemmin nähdyn tuntuiset punchlinet häiritse pahasti. Muutaman kerran Närhi heittää absurdin vaihteen päälle, ja jutut muuttuvat tasaisesti hurjemmiksi sitä mukaa kun 2001 ilmestynyttä albumia selaa pidemmälle. Närhen piirrostyylissä riittää rosoa, ihmiset ja perspektiivit ovat sopivasti – eivät liiaksi - vinksallaan.
ELOKUU: Eppu Nuotio ja Maikki Harjanne: Peltimies
SYYSKUU: Arvo Hämäläinen: Myyntitykit
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Hämäläinen tunnetaan myös kuvitetuista palindromeista.
LOKAKUU: Timo Varpio ja Jouko Nuora: Rapua Viroon
Nuora debytoi julkaisukynnyksen ylittäneenä sarjakuvataiteilijana 16-sivuisella sarjakuvalla Rauno Rotta, joka oli piirretty jo 1982 Nuoran ollessa tuore ylioppilas. Länsiväylä-lehti julkaisi sarjiksen sivu kerrallaan vuonna 1988, ja se osui silloin myös minun silmiini. En muista Rauno Rotasta montaakaan yksityiskohtaa, mutta muistan pitäneeni sarjiksen tunnelmasta, ja leikkasin sivut talteenkin. Valitettavasti hävitin leikkeet jossain vaiheessa.
Vuoden 1988 jälkeen Nuora on piirtänyt Pahkasikaan, tehnyt roppakaupalla sekalaisia kuvitustöitä, ja puskenut julki neljä eroottista Nani-sarjakuva-albumia sekä omaelämäkerrallisen Kultainen nuoruus -albumikaksikon. Rapua Viroon oli onnistunut panos Iltiksen KK-jatkumoon. Käsikirjoittaja Varpiolta irtosi ratkiriemukkaita myötähäpeää herättäviä juttuja kahdesta ilmeisen hankalasta hepusta, jotka luovivat elämän kivikoissa omalla vastuuntunnottomalla tavallaan:
http://www.nuora.com/rapua-viroon/
MARRASKUU: Klaus Haapaniemi: Flip
Sarjainfo 2/2018
Haapaniemi tuli minulle tutuksi Harto ”Arktinen Banaani” Pasosen omakustantamista Pumpsis-lehdistä 80-luvun / 90-luvun taitteessa. Ensimmäiset sarjat olivat graafisesti erittäin näyttävää, realistista jälkeä, mutta sisältö outoa haahuilua. Hyvin pian piirrostyylikin liukui koko ajan tyylitellymmäksi, ja hukkasin sen hennonkin otteeni Haapaniemen maailmasta.
JOULUKUU: Irisz Simon: Avaruuspingviini pelastaa joulun
1996
TAMMIKUU: Ilkka U. Pesämaa: Julkiset kansiot
HELMIKUU: Jukka Tilsa: Se talvinen tarina
Jukka Tilsa: Kootuimmat teokset (Suuri Kurpitsa, 1998)
Tilsa itse Kootuimmat teokset -kokoomassaan: ”Ilta-Sanomien kuukauden kotimaiseksi tein piruuttani mahdollisimman sekavan jatkosarjan. Eihän kukaan kuitenkaan pysyisi kärryillä, ei kukaan lue Iltsikkaa joka päivä, ajattelin. Aivan nuija idea: kaikki tuskastuivat. Itse kekkasin vasta jälkeenpäin ettei homma toiminut ollenkaan.”
MAALISKUU: Juha Ågren: Taiteilija Waltonen
HUHTIKUU: Jaana Suorsa: Viidakko
TOUKOKUU: Markus Elf: Cool
KESÄKUU: Mika Svensk: Koura ja Näppi
2009 kuolleen Svenskin muistokirjoitus Kvaakissa:
https://www.kvaak.fi/1269/2009/08/13/mika-svensk-1961-2009/
Koura ja Näppi ovat mies- ja naispoliisi. Yksi strippi näkyy Routakoto-blogissa:
https://routakoto.com/tag/mika-svensk/
HEINÄKUU: Anssi Keränen: Lahjattomat
ELOKUU: Tero Mattila: Ahmatti
SYYSKUU: Jarmo Tuoresmäki: Arska ja TV
LOKAKUU: Seppo Leinonen: Ympäristöetsivät
Kaksirivinen strippi näytillä Leinosen omilla sivuilla:
http://www.seppo.net/piirrokset/displayimage.php?pid=443
Ympäristöetsivien lisäksi toinen huomattava sarjakuva on liito-oravasta ja muista metsäneläimistä kertova Veikko Siipiveikko. 1982 luotua sarjaa julkaistiin vuoteen 1991 asti ensin Nuorten Luonto -lehdessä, myöhemmin myös Siepossa. Sarjasta koottiin albumi Veikko Siipiveikko & Suuren läjän arvoitus (Tammi: Luonto-Liiton sarjakuvat 1991). Ekologisiin eläinsarjakuviin keskittyvä Leinonen oli 2019 sarjakuvafestivaaleilla haastateltavana.
MARRASKUU: Jouko Pukkila: Lampaita
Jouko Pukkila: Lampaita – elämää ilman aivoja (Zum Teufel!, 2007)
Tyhmien eläinten kotikutoista filosofiaa, joka sisältää salakavalia pistoja ihmisten maailmaan. Lampaat ovat seikkailleet ainakin kahdessa omassa albumissa sekä lukuisissa pienjulkaisuissa. Itselläni on Pukkilan oman kakkoskoosteen lisäksi seuraavat:
Insayddzoucqin linna ja muita sarjakuvia Kemin kuudennesta valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1986 (1987)
Saakelikirjat 1: Åbotti huraa! (2007)
Kakkoskierros – sarjakuvakannustuksia presidenttiehdokas Haavistolle (2012)
Spinoff-sarjana Pukkila kokeili Avaruuslampaita, joista ilmestyi Lempo Kustannuksen julkaisema kooste Tähtien valoa vuonna 2014.
JOULUKUU: Jan Heikkilä: Kauppaneuvos
1997
TAMMIKUU: Robert Ottosson: Pete Söderholm
HELMIKUU: Kaltsu Kallio: Minttu
Minttu-koosteen arvostelu Kvaakissa sekä sarjakuvalle omistettu lyhyt viestiketju:
https://www.kvaak.fi/908/2007/09/19/minttu-kotoisaa-parisuhdetarinaa/
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=8986.0
MAALISKUU: Jyrki Vainio: ’Turientti
HUHTIKUU: Kivi Larmola: Saippuaa
Kivi Larmola: Saippuaa (Like Kustannus, 1997)
Kiven, hänen avovaimonsa ja heidän kahden kissansa, Elsan ja Elviiran, vähäeleistä yhteiseloa kuvasi tämä sarja. Jutut pieniä, hiljaa naurattavia, tuloksena symppis sarja jota lukee välipalana painavamman seassa. Liken julkaisemassa vaakamallisessa albumissa parasta ovat 1995 piirrettyjen sunnuntaistrippien luova visuaalinen jännittävyys sekä hillitön Puola-episodi varastettuine reppuineen ja kaljanhimoisine pummeineen. Piirrostyö pelkistyi vähän tylsäksi jo 1997.
Saippuaa tarjottiin lisää Suomen Kuvalehden numeroissa 1 / 2004 – 26 / 2004. Näissä nelivärisissä kahden rivin stripeissä elettiin rentoa maalaiselämää Ylistarossa. Nykyisin Kivi asuu Luoteis-Englannissa pikkukaupungissa. Larmola oli vuonna 1991 25-vuotiaana siihen asti nuorin Puupäähattu-palkinnon saaja. Palkinnolla haluttiin tuolloin korostaa nuoren piirtäjäpolven esiinmarssia Suomen sarjakuvamarkkinoille. Jo 1980-luvun puolestavälistä lähtien omakustanteitaan kädestä käteen -periaatteella kaupannut Larmola julkaisi samaan aikaan koostealbumin parhaista sarjakuvistaan, Pieni taivas.
TOUKOKUU: Raphaël Minazzo: Koirajengikokelas
KESÄKUU: Jenny Eräsaari: Ruokkoäiti
HEINÄKUU: Maria Björklund: Kaksin
Sanomalehtisarjakuvat – Strippar i Norden (Arktinen Banaani, 1999)
Animaattori, sarjakuvantekijä ja kuvittaja Björklund loi parisuhteilua kuvaavan sarjan, jossa henkilöt vaihtuvat strippi stripiltä. Joka yksirivinen kuvasi hiukan erilaista parisuhdetta – kaikki seksuaalisen kanssakäymisen muodot tulevat käsitellyiksi ja niistä irrotellaan aidonmakuista huumoria. Näin ainakin näkemieni muutaman stripin perusteella.
Itselleni maittaa Björklundin sarjoista enemmän 2010 luotu Planeetta Z, vieraalle, oudolle planeetalle siirretty Avara luonto ilman dialogia. Sarja ihastutti minua kovasti ilmestyessään Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä, ja siitä riitti aineksia pitkään tarinaan nimeltä Madonreikiä (2014).
ELOKUU: Kati Rapia: Sairaala
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
SYYSKUU: Jesper Vuori: Valomerkin jälkeen
LOKAKUU: Mikko Huusko: Universaalit ritarit
MARRASKUU: Juha Kouvalainen: Päätä ja Häntää
Kouvalaista on kiittäminen Kvaak-sarjakuvafoorumista, jonka hän perusti toukokuussa 2003. Esittelyviestin voi lukea keskustelufoorumin puolella. Kouvalaisen tunnetuin sarjakuva on syksyllä 2002 alkanut ja kaksi vuotta myöhemmin päättynyt Loikan vuoksi, jota Turun Sanomat julkaisi. Kouvalainen kokosi suurimman osan stripeistä kahteen omakustannevihkoon, jotka ovat hyvin hankalia löytää eivätkä vaivan väärtejä kehnon painojäljen takia. Royal Comics Syndicate on säilyttänyt sarjan kaikki stripit sivuillaan. Kouvalainen teki myös joitakin sanomalehtikuvituksia.
Toinen strippisarja oli mustaa huumoria ja synkkiä ideoita tarjonnut Nallen perhe, jota syntyi 27 strippiä. Niitä löysi ainoastaan Kvaakin galleriasta (joka on nyttemmin poistettu). Sitten masentunut ja turhautunut Kouvalainen jättäytyi sivuun niin Kvaakista kuin piirtämishommistakin.
JOULUKUU: Kaisu Koponen ja Janne Kuisma: Aallonharjat
1998
TAMMIKUU: Pekka Saari: Takaisin Pohjanmaalle
HELMIKUU: Matti Linnavuori ja Anja Erämaja: Kulta ja rakas
MAALISKUU: Matti Hagelberg: Vampuurilinna
HUHTIKUU: Timo Mikama ja Lauri Lehtinen: Eksyneet eskimot
TOUKOKUU: Petteri Tikkanen: Kanerva
Kanerva ja muita sarjakuvia Kemin 17. valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta (Kemin sarjakuvakeskus, 1998)
Petteri Tikkasen sarjakuvista on keskusteltu Kvaakissa:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7023.0.html
KESÄKUU: Hans Nissen ja Jukka-Pekka Valkeapää: Ilmapallomies
HEINÄKUU: Jenni Rope: Miss Simon Ginlemon
Lambiekissa on näytteitä tästä visuaalisesti äärimmäisen vaikeasti pureskeltavasta sarjasta:
https://www.lambiek.net/artists/r/rope_jenni.htm
ELOKUU: Maire Grön: Museoelämää
SYYSKUU: Mervi Heikkilä: Hukkaset
LOKAKUU: Petri Hiltunen: Väinämöisen paluu
http://sarjakuvat.eurocomics.info/vainamoinen.html
Menestystarinahan tästä tuli. En muista missä sanomalehdessä huomasin joitakin satunnaisia yhden rivin strippejä takavuosina. Suomen Kuvalehti taas julkaisi kaksirivisiä melkein koko vuoden 1999. Niitä löytää Jalavan vaakamallisesta kakkoskoosteesta Tervetuloa muukalainen.
Jalava julkaisi yhdeksän koostealbumia yhteiskuntaamme satirisoivasta strippisarjasta vuosina 2004-2008, ja 2014 tuli Arktiselta Banaanilta kaksi pokkaria lisää: Tietäjä tien päällä ja Hollywoodin lumoissa.
MARRASKUU: Christer Lindström: Pete
JOULUKUU: Johanna Immonen: Tohtori Legenda
1986 - 1988 1989 - 1993 1994 - 1998 1999 - 2003 2004 - 2008 2009 - 2012 2013 - 2015 2016 - 2018 2019 - 2021
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74
