Eilen olin vielä epätietoinen siitä, mitä Suomen 100-vuotispäivänä teen. Perinteisestihän olen silloin Turussa äidin, isäpuolen ja tämän tyttärien kanssa syömässä ravintolassa. Minulle ei kuitenkaan soitettu eilen ja ilmoitettu että 6. päivänä lähdetään taas junalla Turkuun, joten tajusin että minun täytyy itse keksiä jotain ohjelmaa itsenäisyyspäiväksi.
Olin eilen Kampin kauppakeskuksessa ostamassa joulukortteja, ja samalla poikkesin Keltaisessa Jäänsärkijässä poimimassa Svart Recordsin uusimpia Pop-Liisa- ja Jazz-Liisa -levyjulkaisuja. Katsoin, olisiko Tavastialla tai jossain muualla kenties levymessut itsenäisyyspäivänä. Ei yhtään mainosta levymessuista, ei Tavastian ovella eikä Jäänsärkijässä. Harmi, siinä olisi ollut hyvää ohjelmaa.
Katsoin tänään aamulla Hesarin menotietoja. Ei muuta mitä voisi mennä kokemaan kuin "Sukupolvi. Nyt" -valotaideteos Töölönlahden puistossa. "Ylen ja Helsingin kaupungin toteuttama 40 metriä pitkä valotaideteos, jonka läpi voi kävellä. Teoksen seinillä näkyy toisessa maailmansodassa olleiden, sieltä selvinneiden ja siellä menehtyneiden nimiä".
Metro toi minut keskustaan puoli kolmen jälkeen. Kävelin jonkin aikaa ympärilleni ja haistelin tunnelmia. Hyvin rauhallisesti ihmiset kävelivät kaduilla, vain runsaasta juhlavalaistuksesta katujen yllä huomasi että jotain juhlaa vietetään, ja sekin valokoristelu toi mieleen totta puhuen vain joulun eikä itsenäisyyttä. Muutamat rakennukset sentään loistivat sinisinä ja valkoisina. Parempi kuin ei mitään.
Puolisen tuntia siellä täällä vaelleltuani kävelin Kolmen Sepän patsaan aukiolle, jossa muutamassa myyntikojussa oli tarjolla italialaisia juustoja ja muita sikäläisiä herkkuja, konditoriatuotteita, sekalaista kaulahuivia ja päänlämmikettä, kuumia kastanjoita ja hehkuviiniä ym. Jatkoin pitkin Aleksanterinkatua Senaatintorille, ja siellähän oli hienoa hyörinää. Koko tori oli täynnä myyntikojuja, ja keskellä lasten karuselli. En ostanut mitään mistään, askeltelin vain Tuomiokirkon portaat ylös ja otin kuvia näkymästä mukaan ottamallani digikameralla.
Kauppatorilla nähtävyydet rajoittuivat sadan Suomen lipun installaatioon ja sinivalkoiseksi valaistuun Presidentinlinnaan. Esplanadinpuistossa ei ollut mitään nähtävää.
Jonotin sitten Töölönlahden puistossa siihen valoteokseen. Putkimainen rakennelma, jonka läpi käveltiin. Kummallekin puolelle oli heijastettu sodassa taistelleiden nimiä, 36 riviä tekstiä joka hitaasti liikkui peräpäädystä etupäätyyn musiikin soidessa.
Koska oli keskiviikko, pakko oli siivota vielä Arabianrannan päihdeklinikka. Se on kyllä niin viheliäinen paikka, kun ei nuku koskaan. Siivota pitää, oli sitten itsenäisyyspäivä, joulu tai uusivuosi. Sen duunin kanssa saa totisesti olla naimisissa.
Olisinhan voinut toki nyhjöttää kotona koko päivän, mutta omatuntoni ei sallinut minun hukata tätä ainutlaatuista päivää. Pakko oli jotain kokea, ja tulihan jotain koettuakin... vaikkei nyt mitään ikimuistoista kuitenkaan.
7.12.2017
"Itsenäinen Suomi täyttää tänään 100 vuotta. Onnea Suomi ja suomalaiset!"
Kiitos tästä tekstarista. Hieno ele jokaiselle suomalaiselle henkilökohtaisesti. Sain oman viestini eilen 12:06, ja kun tänä aamuna palasin töihin, siivouskomeroon jättämässäni työkännykässä odotti vielä yksi joskus kymmenen jälkeen saapunut viesti. Sain siis noita kaksi.
10.12.2017
Vanhojen Hesarien selaamisurakka jatkuu.
Vuosi 1986 jäi mieleeni suurten tragedioiden vuotena.
Avaruussukkula Challenger räjähti Cape Canaveralin tukikohdassa Floridassa 28. tammikuuta. Kaikki seitsemän miehistön jäsentä saivat surmansa.
Ruotsin pääministeri Olof Palme murhattiin 28. helmikuuta.
SAK:n yhteislakosta 13.-15. maaliskuuta alkoi todellinen lakkojen suma, jota jatkui kuukausitolkulla. Lakkouutisia riitti Suomessa vielä kesäkuussakin. Kuin viivästyneenä jälkinäytöksenä saatiin vielä bussilakko, joka alkoi 17. lokakuuta ja päättyi vasta tarkalleen kuukautta myöhemmin.
Presidentti Reagan määräsi USA:n ilmavoimien koneet pommittamaan Libyan pääkaupunkia Tripolia ja toiseksi suurinta kaupunkia Bengasia 15. huhtikuuta.
Tshernobylin ydinvoimalassa tapahtui räjähdys 26. huhtikuuta kello 0:23 Suomen aikaa. Neuvostoliittoa arvosteltiin siitä, että se suostui tiedottamaan onnettomuudesta vasta 28. huhtikuuta illalla, silloinkin vastahakoisesti ja pätkittäin. Suomessa oli mitattu ensimmäinen kohonnut säteilyarvo jo 27. päivänä.
Helsingin Jakomäessä epäonninen liikemies Jorma Kalevi Takala ryösti pankin, otti panttivangeiksi kaksi naista ja yhden miehen, ja ajoi Mikkeliin. Mikkelin torilla Takala räjäytti auton, ja hänen itsensä lisäksi kuoli myös auton kuljettajaksi pakotettu mieshenkilö. Molemmat naispanttivangit olivat onnistuneet pakenemaan autosta.
Urho Kekkonen kuoli 31. elokuuta.
Pariisia piinattiin viiden pommi-iskun sarjalla syyskuussa. Esim. 15.9. poliisilaitoksen ajokorttitoimistossa räjähtänyt pommi tappoi yhden ja haavoitti 51, ja 17. päivänä Tati-tavaratalon edessä Rue de Rennesissä räjähdys surmasi seitsemän ja haavoitti 55.
Aikakone-palvelusta puuttuvat Hesarit väliltä 21. - 31. elokuuta sekä 10. - 20. joulukuuta 1986.
Kolmoskanava aloitti 17. marraskuuta, tosin pelkällä testikuvalla. Ensimmäinen varsinainen lähetyspäivä oli joulukuun ensimmäinen, jolloin aloitettiin Sound of Musicilla. Kolmoskanava tyytyi monen kuukauden ajan lähettämään vain yhden elokuvan päivässä, eikä mitään muuta.
Formula-maailmassa viimeistä kauttaan ajanut Keke Rosberg jaksoi puhuttaa vielä. 29.7. 1986 julkaistiin tämä lyhyt kertaus ensimmäisen Formula-kuskimme urasta, kuvituksena Hesarin urheilusivuille tuohon aikaan paljon piirroksia tehneen Jukka Nissisen hauska karikatyyri.
Laitetaan vielä höysteeksi tämä 12.8. lehdestä löytynyt Rosberg-juttu.
Vielä seikka jota en muistanut tai tiedostanut:
Hesarin sarjakuvat eivät tarjonneet montaa yllätystä. 8. helmikuuta alettiin lauantaisin sisäsivuilla julkaista Mark Alan Stamatyn satiirista sarjaa Ameriikka, jota nähtiinkin sitten viikottain aina 5. heinäkuuta asti. Sen jälkeen sarjaa julkaistiin enempi harvakseltaan, lähinnä kolmen viikon väleissä kunnes se syyskuun 13. päivänä loppui kokonaan. Ameriikka oli epäilemättä mainion absurdia poliittista satiiria, mutta sen piirrostyö ja sisällön tyyli eivät iskeneet enempi eurooppalaiseen makuuni, enkä nyt viitsinyt montaa jaksoa sitä lukea. Vuonna 1986 en tainnut paljoa edes noteerata sarjaa, ainakaan en muistanut että tuollaista olisi Hesarissa julkaistu.
"Claire Bretécherin hauskanhirveä sarja jatkuu Helsingin Sanomissa", eli 13. heinäkuuta alkoi sisäsivuilla sunnuntaisin seikkailla Turhan joukon ja Agrippinan luojan kolmas sarja, lääkäristä kertova Tohtori Laskimo. Esittelylauseesta päätellen sarjaa oli julkaistu Hesarissa joskus aiemminkin, ja heinäkuussa 1986 alkoi uusi rupeama. Laskimo on näköjään varsin inhottava tyyppi, mutta röyhelökalsarit herättivät hänessä aika hillitöntä pohdiskelua.
Vähän hermostuneena mietin, kauanko Bretécher jaksaa venyttää ja vanuttaa sitä Spinne-Decken syndrooma -tarinajatkumoa, mutta loppuihan se viimein 23. marraskuuta, ja sen myötä koko sarjalle jätettiin hyvästit.
Lauantaina 29. marraskuuta alkoivat sitten ne Kaasua, komisario Likanen -albumissa myöhemmin julkaistut Joakim Pirisen yksisivuiset, mutta Hesarissa nähtiin eri suomennokset. Pirisen sarjojen julkaisu loppui 14. helmikuuta 1987.
Strippisarjakuvat olivat niitä samoja kuin vuonna 1987, eli Rip Kirby, Mikki Hiiri, Tiikeri, Valtiaat, Masi, Masan arkki, Punasulka, Aku Ankka ja Harald Hirmuinen. Sunnuntaisin Velho, Mikki Hiiri, Karvinen, Tiikeri, Masan arkki, Taneli, Harald ja Punasulka. Yllätys syntyi vain siitä, että vuoden alkupuoliskon sarjakuvatarjonta harvoin herätti déjà vu -fiiliksiä. Tarkalleen 28. kesäkuuta alkoivat sarjakuvasivun stripit tuntua tutuilta, aiemmin luetuilta. Mitähän kummaa... enkö lukenut Hesaria juuri ollenkaan tammikuusta kesäkuuhun? Joitakin yksittäisiä lievästi tuttuja strippejä kyllä tammi-kesäkuun lehdistä löytyi, mutta suunnilleen semmoinen kahden käden sormilla laskettava määrä. Tosiaan 28. kesäkuuta alkaen olikin sitten lähes päivittäin vähintään yksi vahvoja tuttuuden tunteita herättänyt vitsi. Luin myös 5. heinäkuuta julkaistun Stamatyn Ameriikka-jakson, ja sekin tuntui lievästi tutulta.
Pistän tähän 22. tammikuuta 1986 julkaistun Punasulka-stripin, joka oli jäänyt hyvin mieleeni. Ainoa poikkeus muuten outojen strippien joukossa.
Masan arkki herätti minussa parikin kertaa hämmennystä elokuussa. Näytin isälle tätä arkistrippiä ja kysyin, mitä 'imago' tarkoittaa. Isä taisi selittää mm., että lähinnä paikoilla on imago, ihmisillä harvemmin. Ööh???
Sen sijaan sunnuntaistripin putkimiehen ammattijargonmongerrusta ei isäkään pystynyt selittämään.
Masiin saatiin lisäväriä elokuussa, kun uusi hahmo, naispuolinen kersantti Reetta Räyhä ilmestyi hahmokaartiin. Räyhä pehmeni varsin nopeasti, kun alkoi rakastuneena liehitellä Kessua.
Hetkinen... Mutta veneen nimihän ON ihan oikeinpäin???
Huomaatteko eroja?
Kuinkahan monesti Gordon Bess käytti tätä samaa vitsi-ideaa Punasulassa? Olen huomannut vanhoissa Hesareissa vielä kolmannenkin variaation samasta aiheesta, mutten tullut ottaneeksi sitä talteen. Tuo kaksirivinen julkaistiin Hesarissa 19.1.1986, jälkimmäinen on sivu Semicin sarjakirjasta numero 112 (Masi).
Rip Kirby -tarinat vuoden 1986 Hesareissa olivat Tomb Terror (1973-74, loppuhuipennus), Mangler's Big Heist (1975), Dangerous Eyes (1979), Macho Mayhem (1977) ja The Power (1975, alkupuolisko).
Karlssonin piirroksista nämä tuntuivat osuvimmilta. Helmikuussa oli ylioppilaskirjoitukset, ja Väyrynen rähjäsi jotain.
8. huhtikuuta:
Joitakin pieniä tiedonjyviä poimin vielä talteen. Ohjelma, jota General Njassa juonsi Radio Cityssä ja jota silloin tällöin kuuntelin oli joko Beat Box (lauantaisin) tai Mieletön mieletön maanantai. Silloin tällöin Njassa veti tiistaisin sellaistakin ohjelmaa kuin Heavytaivas.
10. maaliskuuta YLEn Ykkösessä esitettiin uusintana Pirkko Jaakolan kirjoittama ja Tytti Oittisen ohjaama tunnin mittainen kuunnelma Kahdeksan ja puoli kuolemansyntiä (1985). Muistan kuunnelman hyvin, koska otin siitä loppupuolen nauhalle. Se oli pitelemättömän turkkamainen ("synnillinen kabaree vailla säädyllisyyttä, logiikkaa saati hyvää makua" kuului virallinen, osuva kuvaus) enkä totta puhuen ymmärtänyt mitä hauskaa siinä oli tarkoitus olla. Kuunnelma oli juoneton sketsi- ja laulukohellus, jossa naiset iloittelivat vailla mitään holttia. Ainakin Yhtä Köyttä -yhdistyksestä tuttu Hellevi Seiro oli mukana. Joku tunnettu miespuolinen radiokuuluttaja, jonka äänen muistan mutta nimeä en oli myös palkattu lausumaan muutama lause yhdessä kohdassa.
Kuunnelma päättyi seuraavaan lauluun:
"Ylpeys, viha, kateus
Irstaus, ahneus, laiskuus, itaruus
Tuliko niitä seitsemän vai vastako on kuus?
Tuliko niitä kahdeksan vai vastako on kuus?
Synti, lihanhimo sekä paatumus
Polvilumpio ja täysi turmelus
Välinpitämättömyys, välinpitämättömyys.
Minunko on vai sinun syys
kesä, kevät, talvi
rullasyltty, ihra, kinkku sekä palvi
mässäily ja häsläily, mässäily ja häsläily
Synti, lihanhimo sekä paatumus
polvilumpio ja täysi turmelus
ilkikuri, viettely, ilkikuri, viettely"
Vielä kun saisi selville kuunnelman ensimmäisen esityskerran. Se löytyy sitten jostain vuoden 1985 lehdestä.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48
49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71
72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95
