3.12.2018
Punk in Finland -foorumia on ja ei ole kiva lueskella. En ikimaailmassa liittyisi sinne jäseneksi, koska tuntuu, että on pakko kuunnella örinämetallia ja vähemmän pinnalla ollutta räkäpunkkia jotta sinne kelpaa jäseneksi esittämään omia mielipiteitään ja musiikkimieltymyksiään sekä kertomaan omista levyhankinnoistaan. Kuuntelen hirveän paljon eri genrejä, mutta silti tuntuu PIF:ää lukiessa, että kuuntelen väärää kamaa. Onhan siellä hirveästi ketjuja artisteista joita kuuntelen ja joista minulla olisi paljon kerrottavaakin, mutta kertoo paljon noiden keskitien bändien arvostuksesta se, että topiceissa on vain yhden tai kahden sivun verran muutaman sanan höttöviestejä jotka eivät anna mitään infoa, ja ketjut ovat olleet vuosia kuolleina. Tyhjensin jo kaiken sanottavani levyhyllyni tarinoihin (sivut 30-98), joten siinä olkoon minun epäsuora panokseni PIF-foorumille. Olkaa hyvät.
Amazonista tilaamani klassikkokirjat noudettu postista. Olisi ne saanut hakea jo lauantaina, mutta enhän minä sairastelulta ja digitoimiselta jaksanut. Richard Adamsin Watership Down on mukavan tuhti, 617 sivua luettavaa. Colin Dannin The Farting... anteeksi, The Farthing Wood Collection I kokoaa yhteen kaksi kirjaa: The Farthing Wood: The Adventure Begins ja In the Grip of Winter. Montakos noita kirjoja on, seitsemän plus viimeisenä tehty esiosa, jos oikein ymmärsin? Mutta tässä saamassani kirjassahan näkyy olevan se 1994 kirjoitettu esiosa ja sitten 1981 julkaistu sarjan toinen osa, mikä jättää sen ensimmäisen osan vuodelta 1979 vielä kerättäväksi. Pahus, täytyy hommata tuo vielä myöhemmin. Inhoan tämmöistä kuluttajia kiusaavaa tuotesuunnittelua. Miksi jättää välistä pois se ensimmäinen ilmestynyt kirja ja hypätä viimeisenä kirjoitetusta esiosasta suoraan kakkoskirjaan? Sitä ensimmäistä kirjaa, The Animals of Farthing Wood, ei näköjään löydy myöhemmistäkään Collection-sarjan osista. Näköjään tämä on ainoa saatavilla oleva nide tuosta alkuperäisestä kirjasta. Suomenkielisestä, 1981 julkaistusta painoksesta pyydetään antikoissa 40 euroa, turhan hintava homma. Mieluummin hankin halvemmalla englanniksi, postikuluineenkin taitaa tulla edullisemmaksi ostaa Amazonista tuo.
Singledigitoimishommani alkaa lähestyä loppuaan. Sillä välin pidän taukoa Bookogsista. Aikalisä on tarpeen, sillä alkaa ärsyttää se miten huomaan koko ajan tekeväni virheitä lisätessäni kirjoja tietokantaan. Opin yhden asian, sitten huomaan että olen tehnyt koko ajan virheen toisessa asiassa, sitten opin että olen tehnyt virheen kolmannessa... Toiset ovat joutuneet urakalla täydentämään ja korjaamaan tekemiäni entryjä. Viime perjantaina opin, että Bookogsissa isot alkukirjaimet joka sanassa eivät olekaan pakollisia. Ja minä olin lisännyt sinne jo 136 kirjaa! Huokaus... tämän siitä saa, kun ei koskaan riitä mielenkiinto ja jaksaminen wiki-sivujen lukemiseen ennen kuin ryhtyy työhön.
Flunssani suhteen pahin on sentään ohi. Työpäivä sujui hyvin.
4.12.2018
Matti-enoni tarjosi taas iltaohjelmaa. Paikkana oli nyt läheinen (Fleminginkatu 8) pizzaravintola Skiffer, jossa tarjoillaan erikoisia liuskepizzoja. No, muuten tavallisia pizzoja, mutta superohuita, ovaalin muotoisia, ja täytteet vähän tavanomaisesta poikkeavia. Scampinpyrstöjä, sokerisuolattua porsaankylkeä, chiliä, sipulia, korianteria ja mitälie muuta oli minun ja enoni One night in Bangkok -pizzassa. Mukana oli myös Matin kuopus Simo, joka otti jonkin muun vaihtoehdon. Siinä tuli esille meidän kolmen erilaiset asenteet mausteista ruokaa kohtaan. Matti ei kestä tulisuutta ja antoi chilipippurit Simolle, minä taas kestän tulisuuden kuin mies. Olen selvinnyt äidin, isäpuolen ja Jonnan kanssa käynnistä yhdessä intialaisessa ravintolassa, mikä oli unohtumaton kokemus. Sen jälkeen olen tuntenut kestäväni mitä vain. Normaalisti en lisää omaan ruokaani mitään mausteita, vaan syön vähän niin kuin britit.
Pöytäkeskustelu sujui hyvin, Redi-kauppakeskus, Itäkeskuksen uusi Imax-elokuvateatteri, vanhat lapsuus- ja nuoruusmuistot, Timo-enoni muuttoaikeet ym. puheenaiheet soljuivat eteenpäin. Timo tosiaan aikoo muuttaa pois Laurinlahdelta sieltä isäpuolen ja äidin läheltä, Matinlahteen kohtuumatkan päähän Matinkylän metroasemalta. Tammikuussa olisi muutto.
Simo osoittautui vähän ykstotiseksi nuoreksi mieheksi, ei puhunut kovin paljoa mutta jotain silloin tällöin. Matti oli paljon äänessä ja minäkin tavanomaista enemmän. Pelkäsin, että vielä jäljellä oleva yskäni olisi kovastikin haitaksi, mutta aika hyvin se pysyi aisoissa.
Matin puhe kääntyi aiempiin asuinpaikkoihin, jolloin tajusin tilaisuuteni. Antoisaa oli kertoa, että minulla on vain yksittäisiä muistikuvia taloista joissa Matti ja Timo ovat 70- ja 80-luvulla asuneet. Muistan paikkoja sisältä ja ulkoa, mutten osoitteita. Matilta sain tietää, että Timo on asunut jossain Kivenlahdessa. Hänkään ei muista tarkkaa osoitetta, mutta se oli kerrostalo mäkisellä seudulla, mäen päällä. Kyllä, tutulta kuulostaa, juuri se jossain Espoossa sijainnut paikka, jota ajattelen. Kysyin Matilta myös, onko hän joskus asunut Tampereella. Kyllä, Hervannassa, hirveän korkeassa talossa. Muistan käyneeni pikkupoikana Tampereella Mattia tapaamassa. Näitä asioita oli antoisaa kysyä. Sain tukea hennoille lapsuusmuistoilleni. En valitettavasti ehtinyt kysyä onko Timo asunut joskus Turussa, muistan tällaistakin.
Matti kertoi myös muiston yhdestä joulusta Kotkassa, jolloin olin vielä hirveän pieni. Oli juuri jaettu lahjat. Matti oli saanut uuden toppatakin, ja halusi ulos kokeilemaan sitä. Hän sanoi minulle: "Jani, nyt lähdetään ulos", ja otti pulkan mukaan. Oli kunnon ihannetalvi, lunta satoi ja maa oli valkoinen. Niin Matti veti minua pulkalla pitkin Kirkkokatua, kirjaston ohi, ja pysähtyi yhden kapakan eteen. Hetkeä myöhemmin Matti sitten joi kaljan pubissa ja minä istuin penkillä hänen vieressään. Olin niin pieni etten muista tätä tapausta ollenkaan, mutta ihan kiva oli kuulla siitä.
Redissä en ole vaivautunut käymään, vaikka päihdeklinikka sijaitsee nykyisin ihan sen lähellä. Minä en tapaa pyöriä missään kauppakeskuksissa. Ostan hyvin vähän tavaroita. Jos tarvitsen jotain, käyn ostamassa sen jostain mistä arvelen että sitä löytää. En mene kauppakeskuksiin haahuilemaan ja tekemään heräteostoksia, en ole sellainen.
Se pizzapaikka ei osoittaunut niin ihmeelliseksi etteikö mikä tahansa muu kunnon pizzaravintola kelpaisi yhtä hyvin. Eli tuskin toista kertaa menemme Skifferiin, mutta Matti ehdotti, että sitä Itäkeskuksen Imax-teatteria voitaisiin kokeilla yhdessä. Pitää vain miettiä jotain hyvää, sisällökästä elokuvaa jonka voisi mennä sinne katsomaan. Sellaista kuin The Revenantkin oli. Ei mitään tyhjää popcorn-viihdettä.
Pikkuisen jäin vain ihmettelemään, että kai Matti muutakin syö kuin pelkkää pizzaa?
6.12.2018
Itsenäisyyspäivän kunniaksi takaisin Bookogsiin. Lisäsin peräti yhdeksän kirjaa, äsken Amazonista postissa saapuneet eläinromaanit, Miska Rantasen Love-kirjan, Alpo Ruuthin pakinakokoelman, Vesa Sisätön Tuhansien mokien maan, Vonnegut-elämäkerran ja muutaman elokuvatietokirjan. Riittää tältä päivältä.
8.12.2018
Klassikoita Bookogsiin. Anni Swanin Ollin oppivuodet, jonka sain Mattssoneilta joskus 80-luvulla, muistaakseni vähän silleen vaivihkaa. Ainakaan en muista kirjanantohetkeä. Gulliverin retket, jonka poimin Akateemisesta englanniksi 90-luvun lopulla. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogia, ensimmäinen osa ruotsalaisena pokkarina vuodelta 1986, muut englanninkielisinä pokkareina vuodelta 1993. Sain tuon ruotsinkielisen lahjaksi äidiltä ja isäpuolelta joululahjana 1991, mutta ymmärsivätköhän että se oli vain ensimmäinen osa kolmesta? Jouduin hankkimaan myöhemmin kaksi muuta osaa itse, ja ne tuli ostettua englanniksi.
9.12.2018
Heitin Bookogsiin loput Tolkienit sekä molemmat suomenkieliset painokset Loru sorbusten herrasta -parodiasta. Kun olin vielä Ilmalan ratavarikolla junia siivoamassa ja työnantajamme oli ISS, ja suomea puhuvia siivoojia oli muitakin kuin minä, siellä oli eräs nuorimies jolle lainasin läjän VHS-leffoja sekä vuoden 1983 ykköspainoksen Lorusta. Tuon sorbuksen herran olin saanut vuosia aiemmin lahjaksi äidiltä ja isäpuolelta - mistä keksivätkään sen minulle ostaa. Mielestäni hauska parodia tasan puoleenväliin asti - Tim Benzedriini -kohellus huipentaa koko sekoilun - mutta sen jälkeen homma väsähtää ja nilkuttaa vaivoin loppuun asti.
No, se siivoojakollegani erosi työstä aika pian kirjan ja VHS:ien lainaamisen jälkeen ehtimättä palauttaa mitään, ja ajattelin että näinkö köpelösti siinä sitten kävi. Vähän ajan päästä työnjakoluukulla istunut nainen ojensi minulle laatikon, jossa oli melkein kaikki VHS:t, paitsi Ralph Bakshin Fritz the Cat ja puuttuikohan jokin toinenkin leffa. Kirjaakaan ei ollut laatikossa. Ostin sittemmin Fritz the Catin DVD:nä Mannerheimintien Free Record Shopista, ja Lorun sorbusten herrasta hankin vuoden 2002 uusintapainoksena antikvariaatista, joka muistaakseni sijaitsi Korkeavuorenkadulla. Soundi-kirja -painoksen menettäminen jäi silti vähän kaivelemaan. Pari vuotta sitten hain apua netin Antikvaari.fi -sivustosta. Soundi-kirja -painos oli tarjolla Oranssissa Planeetassa kympillä, joten tein tilauksen ja kävin noutamassa kirjan sieltä. Olisiko vielä paremmassa kunnossa kuin se joka minulla alunperin oli? Parempikuntoista tuskin voi odottaa löytävänsä. Tiukka, vähän jos ollenkaan luettu kappale. Minulla oli syytä olla tyytyväinen.
En ole hirveän hyvin selvillä siitä, mitkä Tolkienit ovat niitä tärkeämpiä ja mitkä voi hyvin jättää ostamatta, joten olen poiminut niitä aika sattumanvaraisesti. The Hobbit, Keskeneräisten tarujen kirja, Silmarillion, Roverandom, Seppä ja satumaa, sekä neljä novellia yhteen kokoava Tales From the Perilous Realm ovat lähteneet mukaani. Olisiko jotain hankkimisen arvoista vielä?
Omasta mielestäni lisään Bookogsiin parempaa ja kiinnostavampaa kirjallisuutta kuin kukaan muu. Muilla ei tunnu olevan kuin lastenkirjoja, sekalaisia harrastuskirjoja, tietokirjoja, lehtiä... Kunnon romaaneja lisätään aika vähän. Taitaa olla universaali ilmiö, ettei fiktiivistä kirjallisuutta lueta enää paljon nykypäivänä. Minulla taas on hyvinkin värikäs ja paikoin eksentrinenkin valikoima kirjoja, ja klassikkopainotteisuus tuo pisteitä.
En tunne oikein mielenkiintoa lisätä Bookogsiin lehtiä. Minullahan on niitä melkoisesti: Suosikit, Soundit, MikroBitit, Bitin sisarjulkaisut eli C-lehdet, Pelit-vuosikirjat ja -lehdet... pari Introa, nippu Help!-lehtiä, yksi Mojo Magazine, englantilaisia tietokonelehtiä kuten Zzap! 64 ja Commodore Force... lisäänkö vai enkö lisää? Suosikit eivät ole täydellisiä, sisäsivuja puuttuu ja muutamasta kannetkin. Olen vain kerännyt divareista kaikki Suosikit jotka olen löytänyt, ja tuplakappaleista irrottanut ne sivut jotka ovat puuttuneet vanhasta kappaleestani, ja yrittänyt koostaa kahdesta puutteellisesta kappaleesta yhden mahdollisimman täydellisen. Enää en ole ostellut Suosikkeja ja Helpejä moneen vuoteen, eikä niitä ole edes sattunut silmiin.
10.12.2018
Vonnegutien lisääminen jatkuu. Mother Night, Hocus Pocus ja Breakfast of Champions ovat brittiläisen Vintagen (jonka omisti The Random House Group) vuosituhannen vaihteessa julkaisemia editioita, ja on kyllä hirveän karseat kannet niissä kirjoissa. En osta kirjoja kansien vaan sisällön vuoksi, mutta sitä miettii, että olisi voinut malttaa etsiä paremman näköisiä painoksia. Esim. Breakfast of Championsin kannet ovat oikeasti haalean neonvihreitä. Sitä ei skanneri tajunnut, vaan väänsi taustan keltaiseksi, eikä skannauksissa edes huomaa kunnolla, miten kannet näyttävät siltä kuin ne olisivat kastuneet, ja tekstin ja parin graafisen elementin väri on levinnyt. Kansien suunnittelija olisi pitänyt ampua.
11.12.2018
Vonnegutit hoidettu. Saadakseni nyt jo 200 kirjaa täyteen Bookogs-kokoelmassani lisäsin kaksi kirjaa, joiden kanssa en malttanut kauempaa odottaa. Jyviä ja akanoita, kooste Suomen Kuvalehden vakiopalstan parhaista paloista. Sanoma- ja aikakauslehdistä löydettyjä hauskoja kirjoitusvirheitä, muita hassuja tekstinpätkiä, toimittajien kirjoittaessa tekemiä ajatuslipsahduksia tai muita mokia, tai vaikka radiosta ja tv:stä napattuja hauskuuksia, joita SK:n lukijat ovat lehden toimitukseen lähettäneet. Suomen Kuvalehden ja Kalevan pakinoitsijan Jukka Ukkolan kokoelmateos SuoMesta - Kirjainten hautausmaa.
Jyviä ja akanoita -kirjan sain vaariltani Kotkassa joskus - 80-luvun lopulla tai 90-luvulla. Palsta oli minulle tuttu jo ainakin yläasteajoilta (1987-) lähtien. Koulun kirjastossa joskus luin SK:ta kun oli aikaa. Vaarilla ainakin oli joitakin SK:n numeroita, mahtoiko olla tilaaja vai satunnaislukija? 90-luvulta 00-luvun puoleenväliin asti olin innokas Ukkolan pakinoiden lukija, hän on suosikkipakinoitsijani kautta aikojen. Aina Suomen Kuvalehden jossain nähdessäni piti ottaa se haltuun ja lukea se jo pelkästään Ukkolan juttujen vuoksi. Kun sain tietää, että tuollainen pakinakokoelma on Ukkolalta julkaistu, marssin Akateemiseen kirjakauppaan ja kysyin virkailijalta, olisiko mahdollista kaivaa tuo kirja jostain. Mistä lie varastosta se sitten haettiin, en muista kuinka pitkällä viiveellä.
Hesarin Aikakone-palvelun avulla olen tehnyt hauskaa ylimääräistä hommaa Jyviä ja akanoita -kirjan parissa: olen etsinyt kaikki Hesarista kirjaan poimitut jyvät/akanat niistä alkuperäisistä Hesarin numeroista ja ottanut niistä ruutukaappauksia. Olen saanut huomata, että tuo kirja vilisee virheitä varsinkin mitä tulee ilmoitettuihin julkaisualustoihin ja -ajankohtiin. Ainakin Hesarista poimittujen jyvien ja akanoiden kohdalla useimmat päivämäärät ovat kyllä oikein, mutta monen kohdalla kirjassa annetut päivämäärät heittävät yleensä joko päivällä tai tasan vuodella. Muutaman kohdalla on sekä vuosi että joko päivä tai kuukausi väärin. Yhden kohdalla mättää kaikki. 138 Hesarissa julkaistua jyvää/akanaa löytyi ja niistä minulla on ruutukaappaukset. Yksi niistä tosin on tekstiltään ihan erilainen kuin mitä Jyviä ja akanoita -kirjassa ilmoitetaan, eli vain sinnepäin eikä läheskään sanasta sanaan. Kahdeksan jäi löytymättä Aikakone-palvelun sanahausta ja lehtien tarkasta tutkimisesta huolimatta.
14.12.2018
Hankalaa tämä Bookogsissa onnistuminen. Tuntuu, että virheitä tulee joka asiassa, ja aina unohtuu lisätä jotain. Yleensä unohtuu About/Subject, eli aihe josta kirja kertoo, tai genrejä jää uupumaan, tai sitten unohtuu Works ANV. Works on saman kirjan eri painokset ja kieliversiot yhteen kokoava masterjulkaisu. On hankalaa muistaa, että sen alle sijoitettujen eri versioiden nimivariaatiot on huomioitava kunkin version kohdalla. Onneksi Bookogsissa on muutama innokas entryjen tsekkaaja, joilla ei varmaan ole paljon muuta tekemistä kuin korjailla ja täydentää muiden käyttäjien lisäämien kirjojen tietoja. Mutta vähän tunnen vaivaavani muita ihmisiä ja hakkaavani päätä seinään. Vielä on 109 kirjaa plus ullakolla olevat lisäämättä. Toistaiseksi olen hakenut ullakolta vain Antero Vipusen vuoden 1987 painoksen - jonka sain tuona vuonna synttärilahjaksi. Taidan lisätä sen myöhemmin tänään.
15.12.2018
Lisätty tänään kaikki viisi Alivaltiosihteeri-kirjaa, Pasi Heikuran kaksi kirjaa suomen kielen latteuksista, viisi Kekkos-kirjaa ja kolme Mannerheim-kirjaa. Huh, siinä olkoon tarpeeksi tälle päivälle. Heikuran toisen latteuskirjan Samoilla linjoilla löysin Ilmalan ratavarikolla siivottavan junan penkiltä. Jatko-osa kaipasi ensimmäistä osaa kaverikseen, joten tilasin toissavuonna Näissä merkeissä -kirjan Antikvaari.fi -sivuston kautta jostain antikasta. Alivaltiosihteeri-kirjoja oli kiva ostella viiden vuoden ajan, kunnes tuumin että on aika lopettaa niiden ostelu. Olisin kaivannut enemmän vanhoja klassisia radiohupailuja kansien väliin ja vähemmän tuoretta tavaraa, vaikka ymmärrän toki etteivät kaikki Alkkareiden radiosketsit toimi luettuina.
Joku tietysti lisäilee noiden UKK- ja Marski-kirjojen kohdalle vielä krediittejä, mutta antaa muiden lisätä. Minä en osaa enkä jaksa miettiä lisäyksiä.
17.12.2018
Lisään Bookogsin tietokantaan Works-masterjulkaisun aina kun tiedän, että jostain kirjasta on olemassa useampi painos tai kieliversio. Nyt tuli minua innokkaammalta Bookogs-käyttäjältä - juuri yhdeltä niistä, jotka korjailevat ja täydentävät minun entryjäni - pyyntö, että lisäisin kirjailijan nimen jokaiseen Works-masterjulkaisuun jonka luon. Hän joutuu hoitamaan sen homman ja koska Bookogsiin lisätään niin paljon kirjoja (hah!) tuo Works-julkaisujen täydentäminen käy jo rasittavaksi. Huokaus. Olisiko aikalisä Bookogsista taas paikallaan? Alkaa meinaan ottaa päähän koko homma.
Seurailen Bookogsissa tarkkaan, mitä kaikkia uusia kirjoja sinne lisätään. Ei sinne tule uusia kirjoja kovin hirveää tahtia. Tietysti, jos itse on ainut moderaattori ja kaikki uudet lisäykset joutuu tsekkaamaan ja omaa elämääkin riittäisi, niin kai se sitten tuntuu raskaalta.
21.12.2018
Tilasin 26.11. Fantagraphics Booksin uusimman kokoelman Walt Kellyn Pogoa. Arvelin, että se kuitenkin juuttuu tulliin, ja saan sen vasta tammikuussa. Vaan sehän saapuikin eilen käymättä tullin kautta. Olivat Amazonissa sujauttaneet sen isoon valkoiseen kassiin. Katselin hieman ihmeissäni kun virkailija tuli moisen oudonnäköisen lähetyksen kanssa.
22.12.2018
Yritetään nyt sitten arkiviikon mittaisen tauon jälkeen uudestaan Bookogsin kanssa. Into on aika vähissä, mutta hain ullakolta pahvilaatikon, jossa ovat 47 3 etsivää -nuortendekkaria ja 12 suomennettua tanskalaista Jan-nuortendekkaria, ja käyn nyt niiden kimppuun. Niiden suhteen olen enemmän innoissani, koska vaikka arvelen omistavani täydelliset sarjat ainakin 3 etsivää -kirjoja, en ole lisännyt niitä edes henkilökohtaiselle "Kirjat"-Excel-listalleni, enkä ole niistä ihan täysin selvillä. Kirjat eivät ikävä kyllä ole tykänneet ullakon oloista lämmönvaihteluineen ja kosteahkoine ilmoineen. Ne ovat liimautuneet kiinni toisiinsa, ja irrottaminen aiheuttaa pintarepeämää. Niinpä Bookogsiin uploadaamissani kuvissa tulee olemaan väripakoa.
Muutama 3 etsivää -kirja on 80-luvun painoksena ilman Matti Louhen kantta. Kauhujen linna ja Änkyttävä papukaija ovat jo Bookogsissa, lisää tulee verkkaiseen tahtiin. Ei ole enää kiinnostusta pitää kiirettä. Nyt pitää muistaa lisätä vielä luomaani Work-masterjulkaisuun kirjailijan nimi, huokaus.
23.12.2018
Kävin läpi 3 etsivää -kirjojani ja googlasin tietoja, ja siinä hommassa sain tietää kiinnostavia asioita. Ensinnäkin, sarjani ei ole täydellinen. Minulta puuttuu yksi suomennettu osa, 3 etsivää ja tanssiva dinosaurus. 3 etsivää ja kuuma Cadillac -kirjan esisivun kirjaluettelossa se mainitaan Itkevän ruumisarkun perässä 45. osana. Tutkin asiaa, ja sain selville, että alkuperäinen teos, The Three Investigators in the Case of the Dancing Dinosaur, ei kuulu varsinaiseen sarjaan, vaan on ulkopuolinen julkaisu. Kyseessä on interaktiivinen kirja, jossa lukijan on itse osallistuttava mysteerin ratkaisuun ja päätettävä, miten etsivät toimivat. Lopputulos riippuu lukijan ratkaisuista. Tietoa alkuperäisteoksesta löytyy esim. täältä ja täältä. Itse asiassa Itkevä ruumisarkkukin, joka on minulla, kuuluu samaan ulkopuoliseen sarjaan. The Case of the Weeping Coffin on sen alkuperäisnimi. Dancing Dinosaur on ainoa Rose Estesin kirjoittama 3 etsivää -kirja, se on vuodelta 1985 ja suomennos julkaistiin 1989. Kävin läpi netin antikkasivustot Antikvaari.fi, Antikka.net ja Antikvariaatti.net, mutta yhdessäkään divarissa ei ole Tanssivaa dinosaurusta myynnissä tällä hetkellä. 46. osaa, Kuumaa Cadillacia, on kyllä tarjolla, ja se tuntuu olevan - jos suomenkieliseen Wikipedia-sivuun on luottaminen - viimeinen suomennettu osa.
Minulla on ruotsiksi vielä kaksi kirjaa, Tre deckare löser giftfabrikens gåta (Murder to Go) ja Tre deckare löser dödsdalens gåta (Rough Stuff). Ne tulivat Wahlströms ungdomsböcker -sarjassa vuosina 1989-1990. Sekä Kuuma Cadillac (Hot Wheels), Murder to Go että Rough Stuff kuuluvat spinoff-sarjaan nimeltä Crimebusters. Se sarja oli suunnattu vanhemmille teineille, ja niissä oli enemmän toimintaa salapoliisityön kustannuksella. 11 kirjaa tuli, ennen kuin sarja lopetettiin heikon menestyksen takia. Suomeksi tuli siis vain sarjan ensimmäinen osa, mahtoivatko ruotsalaiset julkaista enemmänkin kuin kolme ensimmäistä osaa? Tutkimus jatkuu...
Löytyi luetteloa Wahlströms ungdomsböcker -sarjan osista. Täältä löytyi vielä muutama myöhemmin julkaistu 3 etsivää -seikkailu:
2525 Tre deckare löser silverskattens gåta (1990) (An Ear For Danger, Crimebusters-sarjan osa 5, 1989)
2537 Zombiens gåta (1991) (Thriller Diller, Crimebusters-sarjan osa 6, 1989)
2562 Skräckslagne skådespelarens gåta (1991) (Foul Play, Crimebusters-sarjan osa 9, 1990)
2601 Datavirusets gåta (1992) (Fatal Error, Crimebusters-sarjan osa 11, 1990)
Eli poimivat Crimebusters-sarjasta muutaman valikoidun osan julkaistavaksi, mm. viimeisen eli 11. osan. Tuon jälkeen ruotsalaisetkin tuntuivat kyllästyneen, ja osat 4, 7, 8 ja 10 jäivät ruotsintamatta.
Minulla on ollut muutama muukin ruotsinkielinen osa, Kauhujen linna ja Yskivä lohikäärme ainakin. Vaan ei enää, heittänyt menemään jossain vaiheessa kun on ne suomenkieliset. Sain joskus synttäri- tai joululahjaksi koko suomenkielisen satsin kerralla. Kuuman Cadillacin ja ne kaksi ruotsinkielistä olen ostanut tai ne on ostettu minulle joskus myöhemmin jostain. Ehkä ruotsinkieliset on ostettu Tukholmassa, kävimme siellä reissulla muutaman kerran.
En ihan jaksa uskoa, että Hitchcock oikeasti on kirjoittanut esipuheet ja jälkisanat noihin kirjoihin. Voi olla kirjailijoiden fuulaa. Mutta laitetaan nyt krediitit kun ne kerran löytyvät, joku muu paremmin tietävä voi ne poistaa sitten.
Suomenkielisissä kirjoissa on muutakin arveluttavaa. Niitäkin kirjoja on kreditoitu Robert Arthurille, jotka on todellisuudessa kirjoittanut joku muu. Tiedä mitä pitäisi tehdä, miten lisätä Bookogsiin.
Tanskalaiset Jan-nuortendekkaritkin ovat Wikipediassa. Tanskassa sarja oli iso juttu, 81 kirjaa vuosina 1942-1964. Suomeksi tuli vain 12 osaa, eli minulla on kaikki suomennetut. Tanskankieliset kotisivut ovat tässä.
Jatkan nyt kuukausien tauon jälkeen vanhojen Hesareitten lukemista Aikakone-palvelussa. Vuosi 1979 lähti alkamaan. En kirjoita enää vuosiraportteja tänne, niistä tuli liian pitkiä ja vaivalloisia. Ehkä voin jotain raportoida, jos löytyy sellaista mikä on erityisen kiinnostavaa.
25.12.2018
Eilen olin taas tavan mukaisesti äidin ja isäpuolen luona Laurinlahdella. Kerroin tapaamisistani Timon ja Matin kanssa, ja siinä yhteydessä kävi ilmi, etteivät he tienneet mitään Timon ja Erjan muuttoaikeista. Eivät, vaikka he asuvat aivan lähellä. Ovat nähneet Timon perheineen viimeksi keväällä. Kertoivat, että heidän saamissaan joulukorteissa on aina lukenut sekä Timon, Erjan että heidän koiransa Andyn nimi, vaan ei enää tällä kertaa. Siitä he ihmettelivät, onko koira kenties kuollut? Äitini on välillä käynyt ulkoiluttamassa Andya ja huomannut, että koira oli alkanut oireilla vanhuuttaan. Mainitsivat myös, että Timolla alkaa olla jo eläkkeellejääminen lähellä. Ikää kun on 62 (syntynyt 1956, eli yhdeksän vuotta äitiäni myöhemmin) ja valtion hommissa ei uraputkea ole tapana venytellä.
Kysyin Matin Marja-vaimon ammattia, kun en sitä tiennyt. Oli pitkään Nordeassa virkailijana, mutta Nordean saneerauksen jälkeen siirtyi Kotkan Sokoksen kassaksi.
Kotiin sain lähteä ensimmäistä kertaa ei taksilla, vaan ensin bussilla Isoon Omenaan ja sieltä metrolla loppumatkan. Todettiin, että se on nopein, kätevin ja halvin tapa. Taksia kun on niin hankala saada jouluisin ja se maksaa.
26.12.2018
Halleluuja! 6.2.2016 kerroin lastenkirjasta, joka minulla oli pienenä, mutta jonka nimen ja kirjoittajan olen tyystin unohtanut. En muistanut muuta kuin että sen oli suomentanut Mikko Kilpi, ja sitten sen minkä tuossa helmikuun 2016 merkinnässäni kerroin:
"Muistan, että minulla oli lapsena jokin lastenkirja, joka kertoi metsäneläimistä, jotka taisivat lähteä kotimetsästään suorittamaan jotain (vaarallista?) tehtävää. Olikohan metsä uhattuna tai jotain? Kirja oli kohtalaisen isokokoinen, kuvitus oli neliväristä, yksityiskohtaisesti piirrettyä ja huolellista. Näin ainakin muistikuvani väittää. Mieleeni syöpyi yksi kuva, jossa eläimet olivat aivan valtavan kokoisia, jopa puita isompia. Kirja kertoi kuitenkin aivan tavallisen kokoisista eläimistä, joten ihmettelin, miksi taiteilija oli piirtänyt eläimet tuohon kuvaan niin jättimäisiksi. Siitä tuli jotenkin surrealistinen fiilis koko kirjaan. Kirjan nimeä ja kirjoittajaa en todellakaan muista, ainoastaan sen, että suomentaja oli Mikko Kilpi."
No, nyt ihan odottamatta mitään tulosta laitoin Google-hakuun "lastenkirjat" ja "Kilpi Mikko", ja hakutuloksista löytyi Antikvaari.fi -sivuston myynti-ilmoitus, jossa kaupataan jotenkin tutunnäköistä lastenkirjaa nimeltä Taikamuna. Kirjoittajana on Christopher Logue, sen julkaisi suomeksi WSOY vuonna 1976, ja suomentaja on tosiaan Mikko Kilpi. Jo kansikuvasta tuli lievä déjà vu -tunne. Selvitin, että kirjan alkukielinen nimi on Ratsmagic, ja löysin venäjänkielisen sivun, jolla esitellään taiteilija Wayne Andersonin kirjaan tekemää unenomaista kuvitusta. Mukana myös se mieleeni syöpynyt kuva, jossa eläimet ovat puitakin isompia jättejä. Eikä se ole edes omituisin piirros mitä kirjasta löytyy. Andersonin kuvitus Ratsmagic-kirjaan on kauttaaltaan tutuntuntuista, useakin piirros soitti kelloja päässäni. Tein heti tilauksen kirjasta Antikvaari.fi -sivulla.
Luin kirjan saamia arvosteluja - niitä mitä satuin löytämään - ja vaikuttaa siltä, että kuvitusta arvostetaan enemmän kuin itse tarinaa, joka ei jaksa oikein imaista mukaansa ja jättää tyhjähkön olon. Ilmeisesti siihen on syynsä, miksi kannessa on Andersonin nimi. Kirja tuntuu kommenteista päätellen olevan omiaan aiheuttamaan pienille lapsille painajaisia. Onneksi ei minulle.
28.12.2018
Tuula Kousan toimittama Tämä maa - Itsenäisen Suomen sata tarinaa ilmestyi juhlistamaan Suomen 100-vuotismerkkipäivää. Nyt se on Bookogsissa minun toimestani. Jouduin kuitenkin käyttämään nettikuvaa kirjan kannesta, koska oma kappaleeni on vahvasti yksilöity. Etukannessa on työpaikkani logo oikeassa alakulmassa, terästettynä isokokoisella graafisella elementillä, joka simuloi ylöstaitettua paperiarkin kulmaa. Ei sitä pysty retusoimaan pois. Takakansitekstikin keskittyy puhumaan meidän firmastamme enemmän kuin yleiseen levitykseen tarkoitetulle suomalaisten ilmiöiden, merkkihenkilöiden ja kansallisten ylpeydenaiheiden yleisesittelylle olisi suotavaa. Työpaikalla tuo kirja jaettiin kaikille työntekijöille, meidän firma kun on mukana siinä yhtenä esittelyn kohteena.
29.12.2018
Hoitelen Bookogsissa alta pois kaikki sekalaiset tietokirjat. Kuona pois, jotta pääsen taas kunnon fiktiokirjojen kimppuun. Muutamia kirjoja sain isäpuoleltani 80-luvulla. En ole ihan varma, sainko tuon Meinanderin Suomen historian Frejltä vai löysinkö sen junasta Ilmalassa tai muualta. Först och snabbast med bil, tåg och flyg - En Guinness Rekordbok ainakin on isäpuolelta, samoin Kolumbus - poikien vuosikirja ja Lloyd's Maritime Atlas. Kaksi viimeksimainittua olivat alkujaan isäpuolen omistuksessa, mutta ne kulkeutuivat minulle tavalla, jota en pysty muistamaan. En ole ihan täysin varma, oliko minun tarkoitus saada tuo meriatlas haltuuni, mutta onpahan minulla kuitenkin, vaikkei minulla ole sille mitään käyttöä.
Heh, kuinkas sattuikaan: juuri äsken lisättiin tietokantaan tämä unkarilainen lehti, jolla on sama kansikuva kuin Taikamunalla, jota odottelen postin tuovan.
31.12.2018
Schenkerin kuriiri vei taikamunapaketin läheiselle kioskille, josta kävin sen noutamassa. Sieltä jatkoin Kalasataman päihdeklinikalle, hoidin työni, palasin kotiin, ja avasin pahvipaketin. Nopea lukaisu, ja voin sanoa Taikamunasta tämän: kuvitus on henkeäsalpaavaa, unenomaista, paikoin jopa surrealistista. Itse tekstiltä, tarinalta, vie aikaa löytää se ote. Ensimmäiset tekstisivut saivat minut vaivaantuneeksi. Kun tarina pääsee vauhtiin, se paranee, muuttuu hurjemmaksi. Silti... on tämä niin lastenkirjaa, niin lastenkirjaa mitä tekstiin tulee, mutta tarina on ehkä vähän turhankin pelottava pienimmille lapsille, etenkin kuvituksen myötävaikutuksella. Siitä tulee ikävä ristiriita. Hurja tarina ei pehmene vaikka sen kertoisi kuinka lapsellisesti.
Mutta nostalgiapaukkuna melkoinen, ja kuvitus on loisteliasta. Yritän löytää jostain hyllystä hyvän paikan tälle. Lisäsin heti Bookogsiin.
Taas on yksi lapsuuden mysteeri vähemmän.
Puolitoista tuntia ennen keskiyötä lisäsin vielä englantilaisen nimimerkki K:n eli Kevin Wignallin kirjan Like Plastic suomennoksen. Suomennos on kahdella tapaa poikkeuksellinen, sillä paitsi että se lienee yhä ainoa paperimuotoinen julkaisu tuosta pienoisromaanista, JP Ahonen on piirtänyt kaikkiaan 22 sarjakuvasivua, jotka liittyvät kiinteästi kirjan juoneen. Arvostelin tuon Kvaakissa kesäkuussa 2014. Vesa Kataisto lähetti minulle arvosteltavaksi Ahosen Villimpi Pohjola -kokoelman Lapsus, ja tyrkkäsi bonukseksi vielä Like Plasticin. Luin tuon kevyen toimintaviihdeannoksen istuessani portaikossa Arabianrannan päihdeklinikan ulkopuolella, odotellessani että henkilökunta lähtee töistä kotiin jotta pääsen siivoamaan.
Loistopiirtäjä tuo JP Ahonen. Joskus siihen aikaan kun siivosin vielä junia, Ahonen piirsi City-lehteen pilakuvia, jotka perustuivat englanninkielisiin sanaleikkeihin. Niistä opin, mitä carpet factoryssa oikeasti valmistetaan (pehmoeläimiä autojen sisätiloihin ripustettaviksi) ja mitä drugstoressa oikeasti myydään. Piirrostaidoissa oli vielä aika paljon kehittämisen varaa - se oli joko ennen Villimpi Pohjola -sarjakuvan luomista tai samoihin aikoihin - mutta lahjakkuus näkyi. Pistin tekijän nimen jo silloin korvan taakse.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48
49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71
72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95
