26.12.2020
Vuosi 1995 Hesareissa alkoi uutisella Suomen EU-jäsenyydestä. Taalintehtaan Valintatalossa yritin totutella uusiin, huomattavasti halvempiin EU-hintoihin ostaessani hedelmiä, vihanneksia ja aamiaismuroja. Ruoan hinnan laskettiin halvenneen keskimäärin seitsemän prosenttia jäsenyyden myötä. Eniten halpenivat liha ja lihajalosteet, 13 prosenttia.
Venäjä pommitti Tshetshenian pääkaupunkia Groznyita ankarasti tammikuun alussa. Sota oli alkanut jo joulukuussa 1994 ja oli jatkuva vielä 1996 elokuun loppuun asti.
5. tammikuuta HS uutisoi kuntalakosta, joka pysäyttäisi peruspalveluja kuten lasten päivähoidon peruspalvelut, laitos- ja kouluruokailun, paikallisliikenteen, satamatyöt, palo- ja pelastustehtävät sekä siivoustyöt. Lakkouhan takana oli Kunta-alan ammattiliitto KTV, joka vaati palkkoihin rakenneuudistusta ja korotusta.
17. tammikuuta: "Hoitajat uhkaavat lakolla". Valtakunnansovittelija Jorma Reini jätti sovintoratkaisun, joka sai ristiriitaisen vastaanoton. Osa ammattijärjestöistä tyrmäsi, osa hyväksyi, osa jäi miettimään kantaansa. Kunta-alan liitto KTV ja kunnallisvirkamiehet peruuttivat lakkoaikeensa. Sairaan- ja perushoitajien ammattiliitot Tehy ja SuPer tyrmäsivät ehdotuksen ja jättivät lakkovaroituksen, samoin tekivät opettajat.
Rakennusmiehet aloittivat ensimmäisinä lakon 13. helmikuuta, mutta työtaistelu saatiin loppumaan parissa päivässä. Palomiesten lakko alkoi 20. helmikuuta, ja 24. päivänä aloittivat sairaanhoitajat ja perushoitajat työtaistelunsa. Minä olin sivarina Taalintehtaan sairaalan vuodeosastolla. Olin siivooja ja kerrosapulainen, ja lakko vaikutti sitten omaan työhöni - tosin ei niin paljon kuin olin pelännyt.
Vuodeosastolla oli joka päivä töissä muutama hoitaja sekä eräs toinen siivooja. Työtehtävistä hoidettiin vain välttämättömimmät, eli vessaan viemiset, perushoidot sun muut. Kylvettäminen ja sänkyjen petaus jäi. Minun ei tarvinnut koskaan osallistua potilaiden pesemiseen eikä lääkkeiden jakeluun, vaan vastuullani oli ruokavaunujen kuljetus, kahvin ja purtavan jako välipala-aikoina, pyykkisäkkien raahaaminen sekä sänkyjen petaus. Poikkeuksellisesti jouduin kuitenkin tekemään töitä sairaalassa ensimmäisenä lakon aikaisena viikonloppuna. Lauantaina 25. helmikuuta kirjoitin päiväkirjaani:
"Menin siis seitsemältä töihin ja kolmelta pois, palatakseni vielä neljältä syömään ruokasalissa.
Päivä oli leppoisan hiljainen. Kolme hoitsua suoriutuivat lyhennetystä tehtävälistastaan niin nopeasti, että jo puoli kymmeneltä saatoin alkaa siivota järjestelmällisesti kaikki 12 huonetta käytävän päästä päähän. Siinä se suurin osa päivästä kuluikin. 9 huonetta ehdin päivän aikana siivota, loput hoiti puoli yhdeltä tullut siivooja. Hepatiittipotilaan huoneestakin suoriuduin mutkitta, kunhan ensin olin löytänyt tarvittavat suojavaatteet.
Loput ajasta meni ruoan- ja kahvinjakoon.
Ainut ärsyttävä asia oli petaamattomat sängyt, joissa potilaat makoilivat. Ellei se olisi vastoin lakkomääräyksiä, minunkaltaiseni siisteysintoilija petaisi ne viipymättä. Lattioiden ja pesualtaan peseminen tuntui jopa mitättömältä".
En lopulta huomannut paljoa eroa tavalliseen lakon aikana. Hoitajia riitti, joskus joku potilas poikkeuksellisesti pestiin, välillä muualla hoidettavina olleita potilaita tuotiin takaisin, joku potilas taas kuskattiin muualle hoidettavaksi. Minä olin luullut, ettei potilaskuljetuksia saanut lakon aikana tehdä. Petaamattomat sängyt ja pihalla seisseet lakkovahdit olivat melkein ainoat poikkeusjutut. Lakko tuntui lopulta murenevan kokonaan, kun hoitajia saapui 9. maaliskuuta paikalle täysi arsenaali.
Kalevalanpäivä ja laskiaistiistai sattuivat samalle päivälle, ja silloin porukalla herkuteltiin vastapaistetuilla vohveleilla kermavaahdon ja hillon kera, pelattiin muistipeliä korteilla sekä juteltiin härskejä kansliassa. Seuraavana päivänä eli maaliskuun ensimmäisenä riemu loppui vatsatautiepidemiaan, josta minäkin sain osani. Onneksi minulle oli jo aiemmin määrätty torstai ja perjantai vapaata korvaukseksi siitä viikonlopusta. Sain toipua rauhassa.
Hoitajalakon loppumisesta kuulin sitten töihin tultuani 24. maaliskuuta.
Uhannut opettajien lakko saatiin peruttua 14. maaliskuuta. Jos opettajalakko olisi toteutunut, olisi ylioppilaskirjoituksia jouduttu siirtämään. Siinä olisi ollut liikaa kestämistä sen vuoden abeille, jotka joutuivat kärsimään penkkariajelunsa läpi koleassa sadesäässä, joka verotti katselijoiden ja karkinhimoisten määrää.
Palomiesten lakko jatkui 13. huhtikuuta alkaen supistettuna, 41 kunnasta enää 18:ssa jatkettiin lakkoilemista. Viimein 27. huhtikuuta aamulla lakko saatiin kokonaan loppumaan. Valtakunnansovittelija Jorma Reini joutui totisesti rehkimään palkkansa eteen.
Koben kaupungissa Japanissa koettiin 17. tammikuuta 7,2 richterin maanjäristys, joka tappoi arviolta 3000 ihmistä ja aiheutti suuria tulipaloja. Noin 15 000 ihmistä loukkaantui, 150 000 menetti kotinsa. Koben kaupunki muuttui pakolaisleiriksi, jossa nukuttiin öitä taivasalla. Kouluihin järjestettiin valtavia yhteismajoituksia. Pelastustöitä haittasi veden ja avun puute.
Länsi-Euroopassa aina Saksaan asti taas koettiin tavallista pahempia talvitulvia. Hollannissa oli satojentuhansien asukkaiden evakuointia. Karlsson kommentoi tulvaongelmaa pilapiirroksessaan:
Norja joutui kohtaamaan omat tulvansa vasta kesäkuun alussa. Runsasluminen talvi, kylmä kevät, toukokuun lopun lämpöaalto ja alkukesän rankka sadekausi vaativat veronsa. Tuntureilla oli puolet normaalia enemmän lunta. Tuhannet sotilaat ja vapaaehtoiset rakensivat vimmalla valleja estääkseen veden tulon kaupunkeihin ja kyliin Oslon koillispuolella. Tuhannet ihmiset lähtivät oikopäätä kodeistaan.
SYP- ja KOP-pankit yhdistettiin. Tuloksena oli Pohjoismaiden suurin pankki. Samalla 5000-6000 työntekijää päätettiin irtisanoa kustannussyistä, ja lähes puolet konttoreista oli aikomus sulkea. Säästötavoite oli 1,5 miljardia markkaa. Toukokuun 24. päivänä uuden pankin nimeksi päätettiin Merita Pankki. Merita-nimi oli keksitty latinalaisesta sanasta, joka tarkoittaa jo ansaittuja asioita. Nimi herätti kansan keskuudessa ihmetystä, ja lisää saatiin syyskuussa, kun Merita julkisti logon, josta se oli maksanut huikeat 900 000 markkaa englantilaiselle konsulttitoimistolle. Logoa haukuttiin reikäleiväksi, eikä sillä koettu olevan mitään tekemistä pankkitoiminnan kanssa. Helsingin Sanomat jopa pyysi neljää Taideteollisen korkeakoulun opiskelijaa suunnittelemaan vaihtoehtoiset logot tuhannen markan kappalehinnalla, ja ne julkaistiin lehdessä 25. syyskuuta.
Tupakointi työpaikoilla kiellettiin maaliskuun ensimmäisenä voimaan tulleen lain nojalla.
Tokion metroasemilla myrkkykaasuisku tappoi 10 ihmistä ja vei 4 708 sairaalaan 20. maaliskuuta. Myrkky paljastui sariiniksi. Ainakin viiden tuntemattoman henkilön epäiltiin jättäneen metrojuniin sanomalehtiin käärittyjä myrkkysäiliöitä, jotka oli sitten potkaistu junista asemille. Paketeista oli noussut savun tapaista utua, ja ilmeisesti potkaisijat olivat itsekin joutuneet sairaalaan kaasun vaikutuksesta. Poliisi löysi nopeasti Aum Shinrikyo -nimisen uskonlahkon tiloista samantyyppistä liuotinta, jota myrkkyiskuissa käytettiin. Poliisiratsian tarkoituksena oli pidättää lahkon jäseniä aivan muista rikoksista, mutta liuotinlöydön tuloksena lahkolaiset saivat niskaansa myös murhasyytteitä. Ratsian yhteydessä löydettiin myös 50 ihmistä, jotka olivat paastonneet itsensä koomatilaan. Aum Shinrikyo (Korkein totuus) -lahkon eksentrinen johtaja Shoko Asahara (oikealta nimeltään Chizuo Matsumoto) nousi jonkinlaiseksi mediailmiöksi. Pitkätukkainen ja -partainen mies oli elänyt Himalajan vuorilla askeetikkona, väitti pystyvänsä leijumaan ilmassa tahdonvoimalla ja ennusti, että maailmanloppu koittaa vuonna 1997.
19. huhtikuuta HS kirjoitti: "Lestadiolaisten talousrikokset uusi ja arka ilmiö". Useissa kunnissa Pohjois-Pohjanmaalla tutkittiin lestadiolaisten tekemiä talousrikoksia, osa tapauksista oli ehtinyt jo oikeuteen asti. Yhdessä tapauksessa oli syytettynä yhden pankin lestadiolainen toimitusjohtaja, joka oli antanut uskonveljilleen lainaa ohi normaalikäytännön ja aiheuttanut mittavat luottotappiot pankille. Syytä löydettiin lahkon arvomaailmasta, jossa mammonan keräämistä pidetään jopa suotavana.
Matkustaja-autolautta Tallink ajoi rantakallioon Kustaanmiekan salmessa Suomenlinnassa 22. huhtikuuta. Ihan uutta Estoniaa tai edes Sally Albatrossia ei sentään koettu, sillä paniikkia ei syntynyt ja evakuointi sujui kiitettävän rauhallisesti yli 30 apuun tulleen aluksen voimin. Suomenkielisten kuulutusten puuttumista tosin moitittiin matkustajien taholta.
7. toukokuuta oli sitten se päivä, jonka kaikki suomalaiset muistavat. Pääsimme eroon jääkiekkohäpeästä. Tarmo Koivistokin käsitteli aihetta Mämmilä-sarjakuvassaan (albumi Täällä tähtikiekon alla, sivu 27). Tosin minua vähän häiritsee Syrjästen vaarin - jonka mielestä Suomi vasta nyt tuli itsenäiseksi - suuhun laitettu repliikki: "On kestetty ryästö- ja ristiretket, koettu sortokauret, torjuttu punikit ja ryssät, karkotettu sakemannit, mutta silti ollaan 1000 vuatta oltu kuin sotasaalista koko Suami. Viimeks ryssän Ruattilta ryästämä. Ny kattellaan samalta tasalta tonne länteenkin päin lopulta". Sari-tyttö vielä lisäsi: "Höh?! Eikun korkeemmalta!". Minusta tuo tuntui jo 1995 liioittelulta. Ei minun mielestäni Suomen ensimmäinen jääkiekon maailmanmestaruus nyt noin merkittävä asia voi olla, että se ihan uudelta itsenäisyyspäivältä tuntui. Mutta hieno saavutus kuitenkin. Tuo loppuottelu on ainoa jääkiekkomatsi jonka olen katsonut yksin kokonaan. Kun ei minua jääkiekko kiinnosta ollenkaan. Päätin kuitenkin tehdä sen ainoan kerran poikkeuksen. Minullehan oli järjestetty sivarina majoitus sairaalan vieressä olevassa terveyskeskuksessa, jossa minulla oli oma huone. Terkkarissa oli televisio, josta 15:45 - 18:30 suorana kakkosella lähetetyn ottelun katsoin. Oli minulla omakin telkkari huoneessani, mutta terveyskeskuksella oli isompi vastaanotin. Hienompaa katsella matsi siitä. Henkilökunta oli tietysti poissa, omissa kodeissaan.
Päiväkirjaani kirjoitin: "Mietin ensin, uskallanko avata telkkarin suuren Suomi - Ruotsi -jäkisottelun alkaessa - jos Suomi häviää? Vaan uskalsinpas, ja se palkittiin todella riemuntäyteisellä loppuillalla. Menin pyöräretkelle, ostin kioskista vähän makiata (hunajata) ja toivoin myöhemmin Meriradiosta Irwinin railakasta juomalaulua "Sen kunniaksi". Suru ja purnaus, ei löytynyt! Miten niin, "Si si si" -albumi tuskin on niin vähäpätöinen levy että se voisi puuttua yli 50.000 nimikkeen levystöstä. No, korvikkeeksi saipi kelvata Hectorin hieno "Linnut, linnut"."
Meriradio oli Turun seudulla kuulunut paikallisradio. Jokailtaiseen ohjelmistoon kuului monituntinen Iltatuulen viesti, johon kuuntelijat saivat soittaa. He saivat jutella kahden juontajan kanssa ja esittää levytoiveita, jotka toteutettiin illan aikana. Minä kuuntelin sitä aina, vaikka Meriradion yleinen musiikillinen linja - vain suomenkielistä, ja lähinnä iskelmää ja muuta kevyttä - ei ihan omaan musiikkimakuuni istunutkaan. Minulla oli kuitenkin lista kadonneista toivebiiseistä, jotka halusin kuulla uudestaan ja saada vielä nauhoitetuiksi kasetille. Osa noista minulta kadonneista kappaleista sopi Meriradion musiikilliseen linjaan, niinpä soitin silloin tällöin Iltatuulen viestiin ja toivoin jotain tuolta toivekappalelistaltani. Kaikkea ei löytynyt, kuten tuo Irwinin Sen kunniaksi, mutta sain joitakin kadonneita suomalaisia biisejä takaisin itselleni talteen. Legatio Musica -blogissani olen myös kertonut Meriradiosta ja Iltatuulen viesti -ohjelmasta, Hectorin Nostalgia- ja Ruusuportti-albumien sekä Irwinin Si si si -albumin kohdalla.
Ruotsalaisia nöyryytettiin vielä lisää sillä, että heidän jääkiekkokannustuslaulunsa Den glider in omittiin täällä meillä jonkinlaiseksi uudeksi kansallislauluksi, ikään kuin ylimääräisenä ryöstösaaliina.
13. toukokuuta pidettiin Eurovision laulukilpailut, mutta sillä kertaa Suomi ei ollut päässyt mukaan. Osallistujamaiden määrä oli kasvanut, eikä kisoja haluttu venyttää kohtuuttoman pitkiksi. Uuden säännön - joka kumottiin uusilla säännöillä heti seuraavana vuonna - mukaan edellisvuonna heikoimmin pärjänneet maat joutuivat pitämään välivuotta. CatCatin "Bye Bye Baby" oli pärjännyt niin huonosti 1994, että Suomi oli sitten yksi välivuoden pitäjistä ja ensimmäistä kertaa kisoista ulkona sitten vuoden 1970. Pidin sitä onnena, sillä Suomi olisi kuitenkin jäänyt jumboksi tai vähintään flopiksi, ja jääkiekkohuuma olisi latistunut. Olimme yhä voittajia.
Monta vuotta myöhemmin huomasin Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ilmoituksen, jossa liitteen toimitus pyysi suomalaisilta yhtenä tiettynä päivänä kirjoitettuja päiväkirjamerkintöjä. Syytä ei spesifioitu, ainoastaan haluttu päivämäärä ilmoitettiin: 7. toukokuuta 1995. Otin esille vuoden 1995 päiväkirjani ja katsoin, mitä erityistä sinä päivänä tapahtui. Jaha, se jääkiekon MM. No, oma päiväkirjamerkintäni oli mielestäni kehno ja sisälsi liikaa sellaista mikä joko olisi vaatinut taustoittamista tai sitten tuntui hölmöltä antaa minulle tuntemattomien suomalaisten jostain lehdestä lukea. Niinpä en viitsinyt lähettää sitä Nyt-liitteen toimitukseen. Mahdettiinkohan Nyt-liitteessä koskaan julkaista mitään päiväkirjamerkintöjä tai muutenkaan ottaa asiaa esille sen koommin?
Lakkoaalto jatkui merenkulun ammattijärjestöjen työnseisauksella, joka alkoi 9. toukokuuta mutta jäi kolmen päivän tyngäksi.
Radiomafia-kanava juhli viisivuotista taipalettaan kysymällä ensin kuuntelijoiltaan heidän suosikkibiisejään, mielestään kaikkien aikojen parhaita kappaleita. Kuuntelijoiden valitsemat 500 kaikkien aikojen parasta biisiä soitettiin sitten suunnilleen putkena alkaen 0:05 lauantaina 26. toukokuuta, jatkuen aina sunnuntaihin puoleen päivään asti siten että vain uutislähetykset keskeyttivät 36 tunnin musiikkipotpurin. 500. sijasta aloitettiin, voittokappale soitettiin viimeisenä eli sunnuntaina keskipäivän tienoilla. Voisi kysyä, että kuinka moni jaksoi valvoa kaksi yötä ja vielä päivätkin edes kuullakseen hyvää musaa jota itse oli ollut mukana valitsemassa? Olisi ollut järkevämpää jakaa Top 500 -listan läpikäyminen useammalle päivälle. Kuten arvata saattaa, 500 kappaleen joukossa oli paljon ihan tuoreita hittejä, koska Radiomafian nuorimmat kuuntelijat tiesivät musiikista lähinnä ruotsalaisen Rednexin Cotton Eye Joen ja Wish You Were Heren ja muut tuon ajan päiväperhohitit, joita harva enää viitsinee kuunnella tai muistella. Mainitut Rednex-hitit olivat muistaakseni päässeet listalla hyvin korkealle. Itselläni ei ollut paljon mahdollisuutta kuunnella Top 500 -listaa, koska olin juuri sinä viikonloppuna kyläilemässä tuttavapariskunnan luona Inkoon maalaiskunnassa ja heidän kanssaan tuli pyörittyä niin kävelyretkillä kuin asioilla Inkoon kaupungissakin. Osan onnistuin kuulemaan, eli koko Top 50:n ja jokusen pätkän listan alemmilta seutuvilta. Voittaja taisi olla itseoikeutetusti Led Zeppelinin Stairway to Heaven.
Radiomafia tarjosi myös radiokuunnelmasarjan Linnunradan käsikirja liftareille, jota seurasin ihan korvat höröllä ja puntit väpättäen. Ensimmäinen jakso lähetettiin Vapaa vyöhyke -ohjelman sisällä 6. kesäkuuta 1995, illalla kello yhdeksän ja kymmenen välillä. Douglas Adamsin scifi-eepos tarjosi minulle tarvittua viihdykettä, 8. kesäkuuta piti nimittäin muuttaa pois terveyskeskuksesta toiseen, isompaan asuntoon joka sijaitsi rivitalomaisessa rakennuksessa. Kämpän koosta huolimatta puitteet olivat vaatimattomat, sinne ei esimerkiksi saatu koskaan puhelinta asennetuksi joten piti etsiä korttipuhelin jos halusin soittaa jonnekin. Asunto oli aivan siivoamatta ja likainen, keittiökalut oli viety ja samoin osa kattolampuista, eikä siellä ollut tarpeeksi pistorasioita, joten Commodore 64 -tietokoneeni jäi ensin ilman sähköä kunnes sain jakajan. Uudet astiat ja muut keittiökalut sain sentään jo seuraavana päivänä. Mutta puhelimen puuttumisen takia en voinut soitella Meriradion Iltatuulen viestiin (kaikkia kanavan linjaan sopineita toivekappaleitani olin tosin jo ehtinyt toivoa). Toisaalta olin kyllästynyt jo koko kanavaan.
Linnunradan lisäksi hain radioviihteen puutteeseen lohtua pienestä ruotsinkielisestä Radio X -kanavasta (101,1 MHz), josta kuuntelin Pamela Taivassalon jokatiistaista Retro-ohjelmaa, jossa soi vuosien 1975-1985 pop- ja diskomusiikki, sekä toista ohjelmaa, jossa joku mies soitti rokimpaa ja punkimpaa suomalaista musaa (X-akt keskiviikkoisin ja torstaisin?). Commodore 64:llä pelailin pelejä ja katsoin telkkaria - käytin siis kumpaankin samaa vastaanotinta, ei minulla ollut erillistä tietokonenäyttöä.
Auton verotarroja piti taas ostaa. Tällä kertaa 500 ja 700 markkaa maksaneita, tuulilasiin liimattavia tarroja ostettiin paljon ihan viime tingassa, toukokuun viimeisenä. Mattimyöhäisiä oli runsaasti. Silti kansa tuntui olleen yleisesti alistuneella kannalla auton käyttöveron suhteen. Onneksi 1995-1996 oli viimeinen verokausi, jolloin moisia tarroja tarvitsi pitää. 1996 tarroista luovuttiin.
Kroatian sodan loppuvaihe, ns. Operaatio Myrsky tapahtui 4. - 7. elokuuta. Se lopetti vuodesta 1991 käydyn sodan.
Helsingin Sanomat tiedotti uudesta viikkoliitteestä, joka alkaisi ilmestyä 3. marraskuuta 1995:
HS:n Aikakone-arkistoon ei, harmillista kyllä, ole skannattu Nyt-liitteitä ollenkaan. Olisin voinut saada edes muutaman liitteessä julkaistun sarjakuvan mukaan sivun 39 luettelooni Hesarissa julkaistusta sarjiksista.
Microsoftin Windows 95 -käyttöjärjestelmä julkistettiin 5. syyskuuta.
Ranskan tekemät ydinkokeet Tyynellämerellä, Ranskan Polynesiaan kuuluvilla Mururoan ja Fangataufan atolleilla aiheuttivat kiivasta vastustusta ympäri maailmaa. Ranskalaiset olivat itsekin pettyneitä, ja ainakin osa häpesi kotimaataan. Presidentti Jacques Chiracin kansansuosiosta suli iso osa pois. Suomessa sattui tähän liittyen erikoinen tapaus: Alko sai 15. syyskuuta nimettömän uhkauksen, että myynnissä olleiden ranskalaisten viinien joukossa olisi viisi karvasmantelisyanidilla myrkytettyä pulloa. Yhtiössä tunnettiin neuvottomuutta varastossa olleiden 60 000 - 80 000 pullon suhteen, kun ei tiedetty, mitä niille tekisi. Kaikki ranskalaiset viinit kuitenkin vedettiin väliaikaisesti pois myynnistä. Uusia pulloja saatiin kauppoihin muutamassa päivässä. Lopulta 11. lokakuuta vanhat pullot tuhottiin.
Armeija alkoi ottaa syksyllä vastaan myös vapaaehtoisia naisalokkaita. Hesari tiedotti hakuajan alkamisesta jo 9. huhtikuuta. Ensimmäiset naisalokkaat vannoivat sotilasvalansa 16. lokakuuta, kymmenen heistä Hämeen rykmentin urheilukoulussa Lahdessa ja loput 14 ilmavoimien teknillisessä koulussa Kuorevedellä.
Vuosisadan kuuluisin ja julkisin oikeudenkäynti - ja myös yksi pisimmistä oikeudenkäynneistä - sai päätöksen 3. lokakuuta 1995. Entinen NFL-pelaaja ja urheilutähti O.J. Simpson vapautettiin kahdesta murhasyytteestä lähes 11 kuukautta kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen. Ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen koko jupakasta on yllättäen MAD-pilalehden parodia Sylvester Stallonen tähdittämästä Judge Dredd -elokuvasta. Mort Druckerin piirtämän parodiasarjiksen loppuruuduissa nimihahmolta kysytään, eikö hän voisi ryhtyä ihan oikeaksi tuomariksi, joka istuisi oikeussalissa sen sijaan että jahtaisi rikollisia kaduilla aseistettuna. Dredd vastaa, ettei uskalla - hän kun voisi saada harteilleen oikeusjutun, joka jatkuu ja jatkuu eikä koskaan lopu. Sarjiksen viimeisessä ruudussa näytetään O.J. Simpsonin oikeudenkäynti, joka on jatkunut kymmeniä vuosia, meno on äärimmäisen väsynyttä, kaikki kyllästyneen näköisiä ja valamiehet höppänöitä, huonokuuloisia vanhoja ukkoja.
Pendolino-juna suoritti ensimatkansa Turun ja Helsingin välillä 27. marraskuuta.
Ranskan pääministerin Alain Juppén ajama sosiaaliturvauudistus herätti kiivasta vastustusta, ja maassa aloitettiin marraskuun lopulla yleislakko. Esimerkiksi Pariisi oli täysin jumissa metron, bussien ja junien lakattua kulkemasta, ja kansalaiset joutuivat turvautumaan jalkoihinsa ja polkupyöriinsä päästäkseen jonnekin. Juppé joutui paineen alla luopumaan uudistussuunnitelmasta 15. joulukuuta. Aiheesta englanninkielisessä Wikipediassa.
Madridin huippukokouksessa 15. joulukuuta EU:n yhteisen valuutan nimeksi päätettiin euro.
Sarjakuvarintamalla oli vuonna 1995 niin vilkasta että huimaa. Heti vuoden alussa poisti HS Mikki Hiiren arkistripit ja laittoi tilalle autenttisemman eläinsarjakuvan: Patrick McDonnellin Kamut esittäytyi suomalaisille, ja oli viipyvä lehdessä 20 vuoden ajan:
Ilta-Sanomat julkaisee Kamujen sunnuntaistrippejä yhä edelleen.
Entä millä Greg Evansin Leena korvattiin HS:n sunnuntainumeroissa? Sarjiksella, jonka piirtäjä näytti Jimmy Buffettin ja Groucho Marxin risteytykseltä:
Minä itse asiassa tutustuin Hannekseen Hufvudstadsbladetin kautta. En osaa sanoa, milloin Ernie aloitti Hbl:ssä, mutta tuo lehti julkaisi arkistrippejä alusta asti pitkän aikaa. Vieläkin muistan nuo ruotsiksi käännetyt alkupään yksiriviset. Hanneksella oli täysi työ kun yritti selittää himokkaasti kimppuun käyneelle Muinosen Ellille, ettei ole tämän kovasti kaivattu ex-mies vaikka on vieläpä maksaläiskä samassa kohtaa kehoa.
Onko tosiaan totta, että Hesari julkaisi Hannes-sunnuntaistrippejä yhtämittaa vuodesta 1995 vuoden 2011 alkuun asti? Tuntuu uskomattomalta.
Minä olin autuaan tietämätön Hesarin sarjakuvauudistuksista, koska en päässyt lukemaan kyseistä lehteä siellä Varsinais-Suomen rannikkoalueella. No, mitä sitten tapahtui maaliskuun ensimmäisenä sarjispalstalla? Maaliskuussa poikkesin parina viikonloppuna Espoon Mäkkylässä hoitamassa tärkeitä asioita äidin ja isäpuolen kanssa... ja koin järkytyksen kun huomasin Hesarin korvanneen ihanan Jasso-kissan tällä:
Teuvo Lyly aloitti heti päivänkohtaisella stripillä, joka otti kantaa työpaikkatupakoinnin kieltämiseen. Muutkin tapetilla olleet asiat vilahtivat sarjassa, kuten keväinen lakkojen ja lakonuhkien suma. Hanneksen tavoin Teuvokin oli tuttu minulle. Länsiväylä-lehdessä, jota luin aina ihan vakituisesti, sai Teuvo suorittaa ensinäyttäytymisensä kai joskus 1990-luvun alussa. Ensimmäiset lehdessä julkaistut vitsit olivat tätä tyyliä:
Toinen muistamani muunnelma tuosta vitsistä oli vapunaikainen Teuvon ja kojumyyjän vuoropuhelu:
"Janottaa."
"Käykö sima?"
""Käykö sima"??? Mistä minä tiedän, onko sima valmista vai ei!"
Minkä jälkeen Teuvo poistui raivoissaan paikalta ja tekstilaatikko kertoi hänen kirjoittaneen vihaisen kirjeen usealle lehdelle, äidilleen ja ties mille tahoille.
Ilta-Sanomien lukijat ovat saaneet seurata Teuvon toilailuja vuosien ajan. Oma suosikkini IS:ssä näkemistäni kaksirivisistä TL-stripeistä on itsenäisyyspäiväaiheinen juttu, jossa Teuvo ja Elisabet-vaimo oli kutsuttu Linnan (ei Väinö) juhliin, ja siellä hassuteltiin Tuntematon sotilas -sitaateilla. "Katsokaa pojat! Mie oon lentokone!", hihkui Teuvo toiseksi viimeisessä ruudussa. "No siehän sälli oot!", harmitteli Elisabet viimeisessä ruudussa raahatessaan sammuneen miehensä ulos juhlapytingistä. Paras ruutu oli silti Teuvon kyyninen tokaisu hovimestarille, joka tarjoili hammastikuilla lävistettyjä pieniä alkupaloja: "No kyl mää täl pärjän pual vuat. Kiitoksi vaan kauhian pal".
Elokuun viimeisenä siviilipalveluspestini oli päättynyt, loppuunsuoritettu. Isäpuoli tuli turhan myöhään sinä päivänä pelastamaan minut Taalintehtaalta, sillä harvoin minulla on ollut elämässäni niin tylsää kuin sinä päivänä odotellessani äijän saapumista. Telkkarinikin oli hajonnut, eikä muuta puuhaa ollut kuin koleassa aamusäässä pyöräily sekä omien CD-levyjen ja radion kuuntelu pakattujen pahvilaatikoiden päällä istuen.
Maanantaina 4. syyskuuta 1995 alkoi lukuvuoden kestänyt opiskelu Karjaalla. Västra Nylands folkhögskola, taidelinja. Ei siis edelleenkään Hesarin lukemista säännöllisesti, joten olin jatkossakin tietämätön siitä mitä lehti touhusi sarjispalstallaan.
Sain aiheen ihmetellä tosissani Hesarin kummaa tempoilua sarjakuviensa kanssa, kun joskus syksyllä tai alkutalvella poikkesin viikonlopuksi Mäkkylässä ja sain selata paria HS:n numeroa. Eihän siellä yhtäkkiä ollut enää Teuvo Lylyäkään:
Olin ihmeissäni, sillä myös Pusuannan hahmo oli minulle ennestään tuttu, mutta eri piirtäjän siveltimestä. Eli miten on selitettävissä, että Kemin vuoden 1988 sarjakuvakilpailun koostealbumissa Oi kuu! - jonka äiti ja isäpuoli ostivat minulle kun aloitin Oriveden opiston sarjakuvakurssin kesällä 1989 - on Aino Haarlan piirtämiä Pusuanna-strippejä? Niemistö ei tuossa Hesarin esittelyssä mainitse Haarlaa lainkaan, eikä vastaavasti Haarla Oi kuu! -albumin tekijäesittelyssä mainitse Niemistöä:
Niemistö siis kertoi Hesarille alkaneensa kehitellä hahmoa 80-luvun lopulla, ja Haarla piirsi hahmosta strippejä vuonna 1988 osallistuakseen niillä Kemin sarjakuvakilpailuun. Pitäisi joskus ottaa muilta urakoilta sen verran aikaa, että netissä koettaisin tutkia Haarlan ja Niemistön mahdollista työpariutta. Jos vain tietoa löytyy?
Niemistön Pusuanna oli vuonna 1992 Ilta-Sanomien Kuukauden kotimaisena. Taas yksi sarjis, jota on julkaistu sekä HS:ssä että IS:ssä.
Haarlan Oi kuu! -albumissa julkaistua Pusuannaa postasin Kuukauden kotimainen -katsaukseeni, tsekatkaa tyylikästä sivellinjälkeä sieltä. Vierittäkää sivua elokuun 1992 kohdalle, hiukan puolestavälistä alemmas.
Pusuanna siis saapui Hesariin syyskuun ensimmäisenä 1995, ja hän viipyi 5. tammikuuta 1996 asti. Sitten oli taas aika uuden kotimaisen...
(LISÄYS 1.12.2022: Olen saanut selville sen verran, että Ursula Niemistön sukunimi on nykyisin Haarla, mikä tuntuu selvästi vihjaavan tiettyjä asioita...)
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69
