27.12.2020

1996.

Venäjä hyväksyttiin 25. tammikuuta Euroopan neuvoston 39. jäseneksi.

Televisioverkon tuleva digitalisointi puhutti. Jatkossa kaikki televisiovastaanottimet tarvitsisivat dekooderin, joka muuntaa tv-signaalin digitaaliseen muotoon. Dekooderi maksaisi 5000 markkaa, turhan iso raha monelle. Jos vielä sattuu katsomaan kaapeli- ja satelliittikanavia, olisi hankittava kaksi dekooderia lisää.

Ranska lopetti vihdoin ydinkokeet kuudennen pamauksen jälkeen 29. tammikuuta.

Silja Symphony ajoi taas kerran karille 8. helmikuuta, tällä kertaa Tukholman saaristossa.

Pääkaupunkiseudun paikallisradiokanava Radio Ykkönen, jota minäkin mielelläni ja usein kuuntelin, oli tehnyt konkurssin ja lopettanut toimintansa 14. joulukuuta 1995. Uudeksi yrittäjäksi samalle taajuudelle 91,1 MHz ilmaantui lopulta Radio Stadi. Kanavan aikuisilta aikuisille -linja ei osoittautunut toimivaksi. Henkilökunta irtisanottiin helmikuussa 1998, ja kanavasta muokattiin Groove FM.

Hullun lehmän tauti, jota oli todettu Isossa-Britanniassa vuodesta 1986 asti, pelotti EU-maita. Britannian viranomaiset sanoivat maaliskuussa ensimmäistä kertaa arvelevansa, että tauti voi tarttua ihmisiin, joskaan siitä ei ollut vahvaa tieteellistä näyttöä. Brittiläiselle naudanlihalle asetettiin EU:n sisällä täysi tuontikielto, mitä vastaan brittiviranomaiset protestoivat. Isossa-Britanniassa aloitettiin sitten nautojen joukkoteurastukset.

Lamasta oli toivuttu hienosti. Suurimmat yritykset tekivät 1995 kaikkien aikojen suurimmat voittonsa, jotkut jopa viisinkertaistivat tulonsa kahdessa vuodessa. Kesätyöpaikkoja oli tarjolla enemmän kuin vuosiin. Kun olin selvinnyt vuoden kestäneestä taideopiskelusta Karjaalla ja palannut Espoon Mäkkylään missä äiti ja isäpuoli asuivat, minulle liikeni kesätyötä Tapiolan postissa postinjakajana. Vaikka jouduin polkemaan pyörällä todella varhain joka aamu Mäkkylästä Tapiolaan, niin kesä meni töitä paiskiessa enkä valittanut turhasta.
    Suurtyöttömyys oli kuitenkin yhä ongelma Suomessa.

HS astui tietokoneaikaan. Toimitus ilmoitti 12. huhtikuuta tehneensä jo joidenkin päivien ajan pääkirjoitussivun, mielipidesivun ja osan kulttuurisivuista kokonaan tietokoneella. Muutokset sivujen ulkoasussa olivat niin hienovaraisia, ettei niitä huomannut ellei tiennyt.

22. toukokuuta Svetogorskissa lähellä Suomen rajaa kuoli 15 ihmistä, kun voimakas kaasuräjähdys tuhosi täysin viisikerroksisen talon.

USA painosti Serbian presidenttiä Slobodan Miloseviciä varmistamaan serbijohtaja Radovan Karadzicin eroaminen. Karadzicia vastaan oli nostettu syyte Haagin sotarikostuomioistuimessa. Karadzicille ja serbiarmeijan komentajalle, kenraali Ratko Mladicille luettiin 27. kesäkuuta syytteet laajamittaisesta kansanmurhasta ja etnisistä puhdistuksista.

Punklegenda Sex Pistols ei päässyt esiintymään Suomessa vuonna 1977, mutta 21.6.1996 bändi pääsi ottamaan vahingon takaisin. Maailmankiertue alkoi Lahden Messilässä. Lievästä muovipullosateesta suuttuneina Pistoolit poistuivat lavalta puolen tunnin jälkeen, mutta palasivat sitten kuitenkin soittamaan osuutensa loppuun.

Venäjällä pidettiin kesällä presidentinvaalit, mutta niukahkosti voitolla olleen Boris Jeltsinin pahasti horjunut terveys huoletti. Jeltsin voitti kuitenkin 53,7 prosentin tuloksella vastustajansa Gennadi Zjuganovin. Valinnan viisautta oli aihetta epäillä: Jeltsin perui tärkeitä tapaamisia joskus ihan viime minuuteilla, lähti lepokotiin hoidettavaksi ja oli monesti poissa julkisuudesta. Syyskuussa Jeltsinille haluttiin tehdä sydämen ohitusleikkaus, mutta lääkärit pelkäsivät sitä liian vaaralliseksi, koska kesällä presidentti oli arvioiden mukaan saanut kolmannen sydänkohtauksen ja lisäksi muissakin elimissä oli ongelmia. Leikkausta päätettiin siirtää jotta Jeltsinin sydämelle jäisi aikaa tervehtyä, ja se suoritettiin viimein onnistuneesti marraskuun viidentenä. Oppositio oli jo ehtinyt vaatia Jeltsinin eroa.

Suomessa kesä 1996 oli kolea ja sateinen, tuloksena kehno sato. Heinää mätäni pelloilla sadeveden alla, ja home söi mansikat ennen niiden kypsymistä. Monille kesätyöntekijöille jatkuvat sadepäivät olivat kiukun ja harmistuksen aihe.

Yli 200 matkustajaa kuljettanut Boeing 747 -jumbojet räjähti New Yorkin Long Islandin yllä 18. heinäkuuta. Pommia tai ohjusiskua epäiltiin, mutta lopulta syyksi todettiin koneen johdoissa ollut vika, jonka aiheuttama kipinä sytytti polttoainesäiliön.

19.7. - 4.8. pidetyt Atlantan kesäolympialaiset sujuivat suomalaisittain laihasti. Keihäänheittäjä Heli Rantaselle kultamitali, Jani Sieviselle hopeaa 200 metrin sekauinnissa, painija Marko Asellille hopeaa ja keihäsmies Seppo Rädylle pronssia. Muistettavampaa oli 27. heinäkuuta yöllä tapahtunut pommi-isku, jossa kuoli kaksi ihmistä ja loukkaantui 111. Toinen kuolleista oli Turkin television kameramies, joka sai sydänkohtauksen mennessään kuvaamaan räjähdyspaikkaa. Kassiin sujautettu putkipommi räjähti puistossa miksaustornin juurella keskellä huvialuetta. Paikalla oltiin pitämässä rock-konserttia. Epäilyttävä kassi ehdittiin huomata ajoissa ja evakuoinnit oli ehditty aloittaa ennen räjähdystä. Asialla oli kokenut terroristi Eric Robert Rudolph, joka oli tehnyt useita pommi-iskuja seksuaalivähemmistöryhmille tarkoitettuihin baareihin ja aborttiklinikoihin.
    Pommilaukun huomannutta turvamies Richard Jewelliä juhlittiin ensin sankarina, mutta pian häntä alettiin epäillä syypääksi pommi-iskuun. Epäilyksenalaisena oleminen haittasi Jewellin elämää - tapauksesta tehtiin viime vuonna elokuva Richard Jewell, jonka ohjasi Clint Eastwood. Rudolph nimettiin mahdolliseksi syylliseksi vasta 1998 helmikuussa, kahden todistajan lausunnon perusteella. Virallisesti Rudolphia alettiin epäillä saman vuoden lokakuussa, mutta vasta toukokuun viimeisenä 2003 hänet pidätettiin.

30.10: "Ala- ja yläasteen raja aiotaan poistaa kouluista". Eli luokatonta koulua oli tarkoitus seuraavasta vuodesta alkaen kokeilla joissakin kunnissa. Tästä tiedotti opetusministeri Olli-Pekka Heinonen. Opetusalan ammattijärjestö OAJ oli ehdotusta vastaan, koska se toisi yläasteellekin takaisin tasoryhmät ja eriarvoisuuden.

Suomalaisille rakkaat Ladat olivat joutua EU:n automeludirektiivien uhreiksi. Unionin mielestä autojen aiheuttama ääni ei saanut ylittää 74 desibeliä, ja Ladat todettiin pari pykälää liian äänekkäiksi. Toljattin tehdas pelasti tilanteen rakentamalla autolle äänieristyssarjan.

Ranskalaiset ja tanskalaiset rekkakuskit lakkoilivat palkka- ja eläkeikävaatimusten takia ja sotkivat näin rajaliikennettä ympäri Eurooppaa. Ranskassa maantiekuljetukset käytännössä kokonaan pysäyttänyt lakko oli jatkunut kahdeksan päivää, kun Tanska päätti yhtyä siihen 27. marraskuuta. Täällä Suomessakin AKT aloitti 25.11. venäläisrekkojen lastinkäsittelyä koskeneen boikotin, minkä se kaksi päivää myöhemmin lopetti.

1995 kovasti uurastanut valtakunnansovittelija Jorma Reini pääsi lepäämään, kun hänet pidätettiin virastaan 5. joulukuuta. Syynä oli poliisin väkivaltainen vastustaminen, kun virkavalta oli tullut Reinin kotiin sovittelemaan humalaista perheriitaa, sekä sitä seurannut putkareissu. Hesari luetteli aiemmatkin Reinin aiheuttamat kohut uutisartikkelissaan, kuten tasa-arvovaltuuston Marianne Laxénille lähetetyn kikkelikortin, johon Reini oli pannut puumerkkinsä.

 

Vuosi 1995 nosti pinnalle maailman huonoimman elokuvaohjaajan, Ed Woodin eli Edward D. Wood Jr:n. Tim Burtonin hänestä jo 1994 tekemä elokuva oli menestys, Woodin elokuvia näytettiin Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla syksyllä 1995 ja jopa Suomen televisiossa 1995-1996, ja viimein leffoja alettiin myydä VHS-kasetteina levykaupoissa. Kävin kaupungilla teatterissa katsomassa ainakin Plan 9 From Outer Spacen, ja katsoin mitä telkkarissa näytettiin. Ostin VHS:tkin kun niitä sitten myöhemmin kauppoihin ilmestyi. Olin siis innoissani, ja lopulta kiinnostuin vuotuisista Night Visions -leffafestivaaleista. Ensimmäinen Night Visions -kokemukseni oli huhtikuussa 1998 - sain katsotuksi lähes puolet ohjelmistosta. Kun olin muuttanut omaan kämppään ja sain opiskelijabudjetin puitteissa tehdä mitä huvitti, nuo festarit olivat aina yksi vuoden kohokohdista. Ne avasivat minulle tien roskaelokuvien maailmaan.

Minulle ja monelle muullekin yksi vuoden 1996 kovimmista jutuista oli myös Seppo Bruunin, Jukka Lindforsin, Santtu Luodon ja Markku Salon koostama ja toimittama ohjelmasarja Jee jee jee - suomalaisen rockin neljä ensimmäistä vuosikymmentä. Peräti 52 osaa, jotka lähetettiin Radiomafiassa ensin lauantaisin viiden - kuuden välillä, ja uusintana seuraavina keskiviikkoina klo 23:00 - 24:00.

 

 

Kuuntelin ohjelmaa minkä kykenin, mikä oli jonkin aikaa helppoa, olinhan Karjaalla toukokuun loppuun asti opiskelemassa. Kesällä oli hiukan hankalampaa seurata ohjelmasarjaa, kun vietin aikani äidin ja isäpuolen luona Mäkkylässä milloin mitäkin tekemässä, minulla ei ollut omaa huonetta vaan ainoastaan sänky, ja kesätyö Tapiolan postissa painoi päälle. Syyskuussa muutin ensimmäiseen omaan asuntoon, yksiöön Etelä-Haagassa, ja siellä oli taas oma tupa, oma lupa. Onnistuin kai kuulemaan kaikki jaksot, näin luulisin. Muistona minulla on edelleen tallella Tasavallan Presidentin liveversio kappaleesta "Tis Me, Tis You" joka soi yhdessä jaksossa ja jonka nappasin kasetille - veikkaan, että se on äänitetty yhdellä ensimmäisistä Ruisrock-festivaaleista.

 

Loppiaisen kanssa tuli samaan aikaan kaksi uutta kotimaista sarjakuvaa Hesariin. Arkinumeroista poistui Pusuanna, sunnuntainumeroista Kramppeja ja nyrjähdyksiä. Arkisarjana aloitti Timo Mäkelän Kalliokadun blues, sunnuntaisarjana tarjottiin Kai Kujasalon vankilafarssittelua Pallo jalassa.

 

 

 

 

Olen jo Elmuset-sarjakuvan esitellessäni julkituonut harmistukseni Kai Kujasalon sarjakuvapiirustustyylistä. "Minusta sarjakuvan piirroksen tulee olla helpon näköistä"... Tuon loppiaisena Hesarista luettuani rohkenin olla eri mieltä. Kujasalo on taitava tekijä, mutta Elmuset ja Pallo jalassa on piirretty liiaksi helpoimman kautta. Vähän myös häiritsee se, että hahmot eivät tunnu katsovan toisiinsa vaan jonnekin yläilmoihin. Pallo jalassa -sarjakuvan pelastivat hillittömät jatkuvajuoniset jutut kuten kahden vangin karkumatka, joka sai paljon absurdeja piirteitä kuten keskiaikaharrastajien leiri, jossa vietettiin possujuhlia. Sateinen kesäkin vedettiin mukaan tähän lystinpitoon. Lisäksi vierailtiin muutaman kerran ystävällisten avaruusolioiden luona.
    Pallo jalassa viittasi paljon aikansa ilmiöihin, joten tänä päivänä luettuina vitsit vilahtavat monilta yli kaalin:

 

 

Timo Mäkelä tarjosi kaunista jälkeä, jota olin saanut aiemmin ihastella muutamasta Harto Pasosen 1988-1991 tekemästä Pumpsis- ja Alpha-lehdestä. Niissä kun julkaistiin useita Mäkelän sarjoja, osa jo aiemmin muissa lehdissä tai kokoomissa nähtyjä. Pumpsis 10:ssä oleva "Surullinen sävelmä" löytyy myös Raketti-lehdestä ja Ruututarha-antologiasta, Pumpsis 12:ssa julkaistiin uudelleen ensimmäisestä Tapiirin numerosta tuttu "Kuka pudotti banaaninkuoren?". Ensimmäisessä Alphassa oleva "Tulitikut" lienee muualla julkaisematon. Näiden sarjojen myötä sain tutustua kunnolla Mäkelän tyyliin.
    Kalliokadun bluesissa vitsit eivät aina ole kovin kummoisia (siinä mielessä Kujasalo päihitti Mäkelän), mutta inhimillisyyttä stripeistä huokuu runsaasti. Mäkelä koosti niistä ensimmäisen sarjakuva-albuminsa, Otava julkaisi sen 1997. Albumia varten Mäkelä piirsi lisää ruutuja sitomaan yksittäiset stripit yhteen ja tulos kyllä vähän nitisee liitoksissaan. Aivan saumattomasti ei tarina etene. Vuosien kuluessa Mäkelä on osoittautunut vahvaksi albumikokonaisuuksien tekijäksi, ja tuotanto on paisunut aika mittavaksi.

 

 

 

Harald Hirmuinen, Masi, Valtiaat, Aku Ankka, Rip Kirby, Kalliokadun blues, Kamut ja Tiikeri. Tällä arkisarja-arsenaalilla edettiin Hesarissa vähän aikaa. Sunnuntaisin viihdyttivät Velho, Mikki Hiiri, Karvinen, Tiikeri, Hannes, Pallo jalassa, Harald Hirmuinen ja Santeri.

Kesäkuun ensimmäisenä Timo Mäkelä sai Kalliokadun bluesin kerrotuksi loppuun. Oli taas uuden kotimaisen sarjakuvan aika. Taas naistekijältä:

 

 

Oskari oli siis nähty aiemmin Iltiksessä Kuukauden kotimaisena, tammikuussa 1995, ja KK-katsaukseeni laitoin näytteeksi kaksi ensimmäistä Hesarissa julkaistua strippiä. Minulle hahmo ei ollut ennestään tuttu, enhän tuolloin juuri IS:ää päässyt lukemaan. Oskari ei kuitenkaan mahtunut minun sydämeeni, minusta sarjakuvan yleinen ilmapiiri oli kylmä. Hahmot tuntuivat ilottomilta ja epäsympaattisilta eivätkä tulleet toimeen keskenään, Oskarin työpaikka oli tylsä eikä vitseistä välittynyt sitä lempeyttä millä sarjaa tuossa HS-esittelyssä mainostettiin. Useissa stripeissä Oskarin vaisto tuntui yrittävän kertoa, että kurren pitäisi elää vapaana luonnossa eikä nököttää toimistossa palkkatyötä tekemässä, mutta muut kuittasivat moiset ajatukset hullun mietteinä. Tämä ei minusta riittänyt pelastamaan sarjaa ja herättämään minussa myötätuntoa päähahmoa kohtaan. Nyt luettuna sarjakuvassa pilkahtelee kyllä aitoa oivallusta.

 

 

Syyskuussa pääsin muuttamaan vihdoin omilleni, 26 neliön yksiöön Etelä-Haagassa. Silloin oli alkanut myös opiskelu Valiilan ammattioppilaitoksessa (Stadin ammattiopisto) maanmittauslinjalla. Minusta piti tulla kartoittaja. Äiti ja isäpuoli kustansivat minulle Helsingin Sanomien tilauksen. Kotiini siis kolahti luukusta hyvää luettavaa joka aamu.

Oskarin turkissa majailevat kiusalliset kirput olivat ihan vakiohahmoja siinä missä orava itse. Viimeisessä, 5. lokakuuta julkaistussa stripissä yksi kirppu oli juuri tehnyt elämänsä ensimmäisen benji-hypyn. Näihin tunnelmiin päätettiin, ja kahden päivän päästä, maanantaina 7. päivä aloitettiin taas uusi sarjakuva. Tai itse asiassa ei mikään uusi:

 

 

 

Hesari oli päättänyt palauttaa Joonaksen sivuilleen, ja valitsi tarinan, joka oli syntynyt ilmiselvästi Armi Kuuselan synnyttämän missihuuman jälkimainingeissa. Alunperin HS julkaisi tuon tarinan 11.3. - 28.12.1954. Ajattelin, että nyt on jotain spesiaalia tullut, ja ryhdyin heti leikkaamaan Joonas-stripit Hesarista talteen ja liimaamaan ne A4-arkeille, jotka sitten rei'itin ja kokosin kansioon. Paitsi 26. helmikuuta 1997 julkaistu strippi on minulla vain valokopiona. Hesari kärsi jakeluongelmista sinä päivänä, ja osa tilaajista jäi ilman lehteä. Kuten minä esimerkiksi. Menin myöhemmin Pasilan kirjaston lukusaliin, pyysin virkailijalta kyseistä lehteä ja otin Joonas-stripistä valokopion. Tallessa on edelleen, koko pitkä seikkailu. Ainakin se tuntui tosi pitkältä kun sitä Hesarista seurasin, mietin että milloin tämä oikein päättyy.
    Luulin, että Joonas-seikkailuja tulisi enemmänkin, mutta ei. Vain tuo missikisajuttu julkaistiin uudelleen, ja 1997 huhtikuun lopulla sarjis vaihtui taas kerran ihan toiseen.

 

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70