8.9.2013
Tänään olin taas enemmän festarointituulella. Jouko Nuoraa oli ilo kuunnella 10-kirjastossa. Juttua riitti, puhe poukkoili aiheesta toiseen ja mielenkiintoista muisteltavaa oli enemmän kuin minulla, vaikka olen sentään omaelämäkerran kirjoittanut. Edessäni valitettavasti istui sen verran iso ja pitkä mies, että minun oli vaikea nähdä niin haastattelijaa kuin haastateltavaakin. Ko. mies näytti piirtelevän jotain, potrettia kenties? Olisi ollut kiintoisaa nähdä.
Huomattuani, että lastenhuone oli muutettu pienlehtitaivaaksi, pujahdin sisään, vaikken pienlehtiä keräilekään. Kyllähän sieltä Kvaakista tuttua kamaa löytyi. Olisin mieluusti tukenut Jere Väli-Klemelää, kun otti niin pelottavan ison painoksen MC Kaxtahti -lastenkirjastaan, mutta kun en ole kohderyhmää enkä edes tunne ketään jolle kirja sopisi lahjaksi, niin ei voi mittään. (EDIT 26.3.2015: Olen sittemmin selannut MC Kaxtahtia kirjastossa ja surukseni todennut sen kuvituksen menneen pahaksi pikselimössöksi. Kuvat olisi kannattanut pitää pienempinä, etenkin kun viiva on niin paksua ja piirrostyyli selkeä etteivät piirrokset tarvitse kovin isoa kokoa). Wurr-niteitä myytiin toisessa pöydässä. Olen lukenut... no, vilkaissut tuota 184 sivuun tähän asti venynyttä Wurria Deviantartista. Erittäin kaunista piirrostyötä ja loistavan hyvin piirrettyjä eläinhahmoja (aina plussaa minun silmissäni tuo jälkimmäinen piirre), mutta tarina ei ole temmannut mukaansa. Ei sarjassa tunnu olevan kuin vaeltelua, höpöttelyä ja ärhentelyä. Kyllä tarinankin pitäisi tuntua houkuttelevalta jotta jaksaisin diggailla.
Pidän Kvaakissa mukana olevan Jukka Koivusaaren sekohumoristisista sarjoista, joten tuinpa miestä kolmen euron verran ostamalla läpyskät Ja pöh, punamultaa sekä Avaruuspuvussa ja vähän E.V.A:nkin. Koivusaari itse ei vaikuttanut ollenkaan sarjojensa kaltaiselta tyypiltä. Hiljaisen, totisen ja vaikeasti jututettavan oloinen mies. Ehkä JK on niitä sarjakuvapiirtäjiä, joka töissä päästää irti itsestään sen puolen joka normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä ei pääse esiin.
Kaltsu Kallion haastattelua Kenenkäs tyttöjä? -albumin tiimoilta häiritsi taiteilijan pikku tyttären kova tarve olla isänsä lähellä, mutta toisaalta tämä vain väritti juttelua ja teki koko tilanteen hurmaavammaksi. Ehkä tyttärestä kasvaa myös sarjakuvapiirtäjä tai ainakin jonkinasteinen esiintyjä.
Miha Rinne viimeistään sai omalla tarinoinnillaan Matkailua pelialalla -albuminsa vaikuttamaan minun silmissäni niin mielenkiintoiselta, että melkein teki mieli ostaa opus. 35 euron hinta hillitsi kuitenkin ostohaluja. Kuitenkin tiedän paljon 80-luvun tietokonepeliskenestä ja jonkin verran myös 90-luvun tapahtumista, joten tuo paksu eepos voisi olla antoisa. Pitäisikö koettaa ruveta lainaamaan sarjakuvia kirjastoista, kun ei kaikkea oma lompsa kestä?
Rokkipappi Jarkko Vehniäinen vielä Larmolan jututettavana. Olen aina halunnut kysyä J. Vehnältä hänen suhteestaan uskontoon - onko uskonnollista kasvatusta vai miksi hän tekee niin paljon uskonnollista sarjakuvaa ja levynkansia kristillisiin lastenlevyihin? Haastattelussa paljastui, että miehen pää on kuin tehosekoitin, joka imee itseensä Wikipediasta, Avara Luonto -dokkareista, radiosta ja musiikkikappaleiden sanoituksista sekalaisia aineksia jotka päässä sotkeentuvat ja putkahtavat sitten ulos valmiina sarjakuvamateriaalina. Ehkä uskonnolliset sarjikset ovat syntyneet sitten samalla tavalla: mies on vain omin neuvoin tarttunut Raamattuun ja hokannut että siinähän on antoisa tarinavarasto. En tiedä, olisi tehnyt mieli kysyä mutten saanut sitä suusta ulos.
18.9.2013
Pohdin edelleen Britta-tätini kuolemaan liittyen, vedettiinkö minua nenästä perintöasioissa. Britalla oli serkkukin, jolle periaatteessa kuuluu osa perintörahoista. Ainakin Frej piti kuitenkin minua lähempänä sukulaisena, mikä merkitsisi sitä, että minulle kuuluisi teoriassa suurempi osuus. On otettava huomioon myös Brittaa hoitanut palvelutalo sekä mahdollinen testamentti, mikäli tätini sellaista kirjoitti. Keille täti halusi testamentata mitäkin ja kuinka paljon? Minä sain henkivakuutusrahat, siinä kaikki. Frej sanoi ottavansa selvää kaikista Britan kuolemaan liittyvästä jälkipyykistä, mutta sen koommin hän ei ole puhunut minulle mitään näistä asioista. Toivottavasti Britan serkku ei ole ottanut itselleen suurempaa rahasummaa kuin hänelle olisi kuulunut, minun kustannuksellani. Sellainen ajatus päätäni nimittäin nakertaa. Paha kuitenkaan sanoa mitään, kun ei minulle ole puhuttu sanaakaan mistään.
Sitten se Elisa-liittymäjuttu. Kyse oli kahdesta liittymästä. Toinen niistä eräänlainen meiliboksi netissä - sen olin hankkinut itse vuosia sitten, mutta ajan kuluessa olin sen jo puoliksi unohtanut. Sen liittymän irtisanomiseen omat valtuuteni riittivät. Sitten on jäljellä vielä se toinen mikälie liittymä, jonka Frej on minulle järjestänyt. Se on hänen irtisanottava. Minun pitäisi soittaa hänelle ja kertoa asia, mutten ole saanut aikaiseksi.
Entä onko asunnossani vielä jotain mitä Frej ja Riitta haluavat tehdä? Minulla oli pari-kolme viikkoa sitten lomaa. Puhuivat, että tämän lomajakson aikana tulisivat hoitamaan loput duunit kämpässäni. Eivät tulleet. Alan aavistaa, että alkavat olla liian iäkkäitä hoitamaan mitään mutkikkaita asioita - ainakaan sellaisia jotka vähänkään koskevat minua. Ehkä minun pitäisi hoitaa kaikki omat asiani tästä lähtien... sellaisetkin, joista en ymmärrä mitään (niitä on aika paljon).
Yksi ajatus, joka päässäni on pyörinyt: Miljonäärikulkurin piirrettyäni en ole enää kiinnostunut kuvaamaan ihmisten välisiä rakkaustarinoita. Sen sijaan eläinten välisiä romansseja olen hyvinkin innokas kuvaamaan. Tässä on takana selkeää psykologiaa: a) olen kokenut naisten kanssa pelkkiä pettymyksiä b) olen ihmisvihaaja c) rakastan eläimiä d) niinpä mielelläni kuvaan eläinhahmojen kautta niitä asioita, joista olen ihmisenä jäänyt paitsi. Naavametsäläis-tarinoissa tulee siis olemaan romanssien kuvauksia. Mahdollisimman herkkiä sellaisia.
Samaten parhaiden ystävien läheisyyttä, halauksia ja lohduttelevia eleitä...
24.9.2013
Kvaakissa on viestiketju "Oletko kokenut harrastuksellista yksinäisyyttä?". Minä koen sitä mitä suurimmassa määrin. Kukaan muu isän, äidin tai isäpuolen suvussa ei ole koskaan piirtänyt. Kukaan ei ole lukenut koskaan sarjakuviani - ainakaan minun nähteni. Minulla ei ole koskaan ollut piirtämisestä kiinnostuneita ystäviä jotka olisivat osoittaneet kiinnostusta tutustua sarjakuviini, poislukien pikkuserkkuni jotka lapsina yrittivät jotain sarjiksia tai piirroksia väsätä. Perhepiirissä sarjakuvapiirtämisestäni ei ole minun kuulteni puhuttu ollenkaan, ei myöskään kotisivuistani. Ketään ei ole vähääkään kiinnostanut harrastukseni, lukuunottamatta sitä että Frej yritti 80-90-lukujen taitteessa jonkin verran avittaa järjestämällä minut sarjakuvakursseille ja ehdottamalla että yrittäisin lähettää sanomalehdille joitain sarjojani. Kvaak on siis ainoa paikka jossa olen saanut kommunikoida kaltaisteni ihmisten kanssa. Tosin sekin on nykyään vähän tylsä paikka. Kaikki sarjakuvat on keskusteltu jo puhki ja vilkkaimmat keskustelut käydään sarjakuviin liittymättömissä ketjuissa. Sarjakuvan suurimmat piirtäjästarat välttelevät paikkaa osittain ehkä piirtämiskiireiden, mutta myös foorumia kohtaan kokemansa halveksunnan ("harrastelijoiden leikkikenttä") takia. Kvaakista puhutaan jo kuolevana foorumina. Ehkä vielä liioittelua, mutta joitakin ennusmerkkejä on havaittavissa.
Kotisivuillani ei käy ilmeisesti kukaan muukaan, ainakaan kommenttien lähes täydellisen puuttumisen perusteella. Minä siis postaan kotisivuilleni sarjakuvia ainoastaan itseni huviksi. Toistaiseksi se ei kumma kyllä kyllästytä. Voin haistattaa pitkät kaikille muille jättämällä pois kommenttilaatikot sivujen alareunasta ja olemalla kirjoittamatta mitään omia mietteitä piirtämistäni sarjakuvasivuista niiden oheen. Eihän kommentteja kukaan kuitenkaan lähettäisi / lukisi. Voisin oikeastaan poistaa jopa vieraskirjani, kun ei sinne tule kuin spämmiviestejä jatkuvalla syötöllä. Niiden poistaminen vie joka päivä vähän vapaa-aikaa.
Harmittaa kuitenkin, koska olen perhepiirissä vielä aika tuntematon tapaus. Jo pelkästään sarjakuviani lukemalla äiti, isäpuoli, sisarpuolet ja sukulaiset saisivat jonkinlaisen käsityksen sielunmaisemastani.
Minä siis myös piirrän sarjakuvia ainoastaan itseni huviksi. Jos ei ketään voisi vähempää kiinnostaa se mitä minä kaikkein eniten rakastan tehdä ja josta saan eniten sielunpalkintoa, niin olkoon sitten näin. Mutta kyllä se syö joskus piirtämisintoa.
Mutatoitunut metsä on paussilla sillä aikaa kun yritän väsätä arvostelua Jalavan uudesta Corto Maltese - Kelttiläistarinoita -kokoelmasta. Hemmetin hitaasti ja nihkeästi edistyy. Sen jälkeen odottaisi arvosteluvuoroaan vielä toinen Hugo Pratt -albumi, Sertãon mies. Sitä en ole edes saanut vielä Jalavalta. Pyysin sitä jo viime viikon maanantaina, olisi pitänyt tulla jo. Onko Posti unohtanut tiputtaa postiluukustani saapumisilmoituksen (miksi luukkuni on niin perkuleen kapea - melkein joka sarjiksen joudun hakemaan postitoimistosta), vai olenko epähuomiossa vienyt saapumisilmoituksen paperinkeräykseen edes huomaamatta sitä? Kohta minä kyllä ostan sen albumin Akateemisesta, vaikkei rahatilanteeni ole tällä hetkellä paras mahdollinen.
Tunnen itseni hieman apaattiseksi. Toivottavasti ei ole alkavaa masennusta.
Kvaakissa on myös "Sarjakuvapiirtäjä: kerro murheesi" -ketju, mutta en minä tätä vuodatusta sinne laita. Silloinhan tyrkyttäisin omia huoliani muille ja kerjäisin kehuja ja huomiota muilta foorumin käyttäjiltä, se olisi typerä ja alhainen teko. Saisin niskaani vain kehoituksia pitää Kvaakissakin enemmän ääntä itsestäni ja piirtämisestäni, vaikka postaamalla omia töitäni sikäläiseen galleriaan. Vaan kun en piirrä muuta kuin niitä sarjakuvasivuja A3-arkeille. Kvaakin gallerian kokorajoitukset tekisivät sarjakuvasivuistani lukukelvottoman pieniä, ja koska en piirrä mitään muuta ei minulla ole mitään galleriaan sopivampaakaan. Syy siihen miksen piirrä muuta kuin sarjakuvaa (esim. luonnoksia, sivellinharjoituksia, yksittäisiä piirroksia, hahmosuunnitelmia ja tekniikkakokeiluja) on, että sellaisiin tuhraantuisi kallista vapaa-aikaa. Jos päivätyöni ei veisi niin paljon aikaa, ehtisin tehdä piirustustaitoa kehittäviä ja monipuolistavia pikkutöitä, mutta kun pelkästään sarjakuvaprojekteissa riittää työsarkaa loppuelämäksi. Kaiken mitä piirrän laitan kotisivuilleni - jos se ei ole sarjakuvaa, se päätyy näille vuodatussivuille, kuten ylempänä olevat Kriitus-työt. Surullista mutta totta. Joudun kehittämään taitojani pelkästään sarjakuvasivuja piirtämällä, vaikka tarvitsisin kehittyäkseni myös pienimuotoisia irtiottoja sarjakuvatarinoista.
26.9.2013
Tukkani harmaantuu. Löydän aina välillä päästäni useita valkeita hiuksia, jotka kylmästi nypin pois. Olen vasta 39, ei tämä ole oikein. Kuvitelkaa, muuten ikäistään nuoremman näköinen, timmi ja hyväkuntoinen mies, mutta tukka harmaa. Onko vaikea ja stressaava tähänastinen elämäni syynä tähän?
28.9.2013
Huomasin, että muisteloni Yhtä köyttä -yhdistys -kuunnelmasarjasta ovat olleet avuksi Wikipedia-artikkelin laadinnassa. Nimeni on tosin kirjoitettu väärin. Kiitän kuitenkin huomioimisesta.
1.10.2013
Vasta eilen bonjasin etteivät postitakaan minulle uutta sähköistä henkilökorttiani, vaan minun on haettava se poliisilaitokselta. Tänään hain sen sitten. Se olisi ollut haettavissa jo elokuun puolessavälissä. Ehdin jo murehtia että Posti on hukannut kortin, tai jotain muuta vastaavaa. No, nyt on yksi pikku huoli vähemmän.
Ne muut huolet ovat, että minulta ja Tähti-Siivoukselta katosi yksi työkohde, kun paikan isännöitsijä (joka vaikutti aikamoiselta natsilta) ei ollut tyytyväinen siivouksen tasoon. Puolustuksekseni on sanottava, että siinä paikassa tehtiin pirunmoista remonttia, joka sottasi rapun pahasti. Ikävältä tuntuu silti.
Tietokoneeni DVD-ROM -asema on sökö, joten CD-levyjen soittaminen siinä ei onnistu. Kannettavista CD-soittimistani se isompi on hajoamassa, joten senkin käyttö on lopetettava. Pienempi nielee paristoja, jotka maksavat. Sitä on kanniskeltava mukana minne liikkuukin. Siihen on kytkettävä kuulokkeet jotka on pidettävä korvilla. En siis suosi sen käyttöä. Nyt jatkuva musiikintarpeeni on sitten lähinnä Spotifyn varassa. Minulla on vasta ensi vuonna niin hyvä taloudellinen tilanne, että voin hankkia uuden tietokoneen.
Enkä ole vieläkään soittanut isäpuolelle siitä Elisa-jutusta.
6.10.2013
Olen ruvennut ilmoittamaan Mutatoituneen metsän valmistuneista sivuista myös etusivulla ja Aaltotie-strippiblogin puolella. Ei kai noille sivuille kukaan muuten eksy. Blogilista ei meinannut huomata noita strippiblogin päivityksiä, mutta auttoi kun ilmoitin Blogilistalle myös RSS-syötteeni osoitteen. Nyt siellä noteerataan minun sivunpäivittämiseni. Minulla pitäisi olla PR-assistentti hoitamassa noita promoamisjuttuja, itse kun olen aivan kelvoton. Vau, yhtäkkiä minulla on Blogilistassa peräti yksi lukija viikossa. Täytyy jatkossakin pitää huolta kotisivujeni päivittämisestä mahdollisimman usein, ettei tuo yksi lukija kaikkoa.
7.10.2013
Kaikki jotenkin tympii. RateYourMusic on menettänyt kiinnostavuutensa sivustona, työ ei anna minulle mitään, elämäni on paikoilleen jämähtänyt. Jopa Kvaak on nykyisin tympeä paikka. Kiinnostavat keskustelut ovat loppuneet ja nyt siellä vain jauhetaan tylsiä pikkuasioita uudestaan ja uudestaan. Niin moni nimimerkki on sieltä vuosien varrella kaikonnut. Saa nähdä milloin jaksan taas tarttua arvosteluhommiin.
Ehkä kaipaisin jotain positiivista radikaalia muutosta elämääni.
Masentaa. Sydämeen koskee eikä hymy irtoa. Levyt on kerätty ja kohta kaikki kiinnostavat sarjakuvatkin.
Yhdessä työkohteessani Mäkelänkadulla oli jalkakäytävällä remmiin kytkettynä koira, joka ulvoi hiukan ikäväänsä. Huomattuaan minut se piristyi, sain rapsutella sitä ja se nuoli naamaani. Illalla matkatessani bussilla kotiin oli kiva hetkeksi istua nuoren naisen ja hänen pienen koiransa viereen. Pitää nyhtää iloa irti tällaisista pienistä asioista.
Melkein ei haluttaisi edes piirtää. Katsotaan, josko kuitenkin jaksaisin luonnostella 32. sivun.
11.10.2013
Yksi harvoista ilonaiheistani tällä hetkellä on, että painoni on noussut. Nyt painan 73 kiloa vaatteet päällä. Kun olen teini-iästä asti painanut aina tasan tarkkaan 65 kiloa (ilman vaatteita) ja hiukan joskus kärsinyt alhaisesta painoindeksistäni, tuntuu hyvältä tämmöinen. Nojuu, syön runsaasti... elän suklaalla, ruisleivällä, jogurtilla, teellä, riisillä, Kurvin Lidlin omenataskuilla, omenoilla ja salmiakilla. Syön ehkä vähän liikaakin rappusiivouksen aikana, vatsani on aina välillä pikkuisen ähkyssä eikä koskaan vähääkään nälässä. Mutta hyvä kun paino on noussut, ja kilot ovat kasautuneet vieläpä tasaisesti ympäri kehoa. En ole enää mikään ruipelo. Oloni on harvinaisen terve, ja syksyn flunssa-aalloistakin olen välttynyt tähän mennessä vaikka liikun kaupungilla, julkisilla ja ihmisten rapuissa päivittäin. Painonnousu ehkä on syynä siihen, että uni maittaa niin pahuksesti ja minun on vaikea vääntäytyä aamuisin sängystä ylös. Se on kyllä pikkuinen ongelma.
Pelkään jatkuvasti työpaikkani puolesta. Tunnustan suoraan, että pelkään ja inhoan pomoja ja muita auktoriteetteja. Seurausta ikävistä kokemuksistani työelämässä. Auktoriteettikammoni on onneksi lievää, joten pystyn elämään sen kanssa.
13.10.2013
Yksi Kvaakkari on aloittanut artikkelisarjaa eurooppalaisista sarjakuvista, sellaisista joita on suomennettu joko liian vähän tai ei ollenkaan. Toistaiseksi hän on saanut aikaiseksi vain Marsu Kids -artikkelin, ja artikkeli no. 2 edistyy kovin hitaasti. Kun kerroin Kvaakissa että olen hankkinut kaikki Valhall-integraalit, hän ehdotti että voisin väsätä artikkelin Valhallista - olla juttusarjan "vierailevana tähtenä". Suostuin. Erittäin hyvä idea, mutta nyt tässä vähän itsekseni voivottelen miten ehdin sekä piirtää Mutatoitunutta metsää riittävän usein että painiskella Valhall-artikkelin parissa?
17.10.2013
Kvaakissa ruvetaan taas järjestämään sisällöntuottajien kesken äänestystä vuoden parhaasta käännössarjakuvasta. Kaikkien - minunkin - olisi ilmoitettava omasta mielestään kolme parasta käännössarjakuva-albumia, ja lopulta parhaaksi äänestetty voittaa sitten Herra Koipeliini -palkinnon. Viime vuonna sen sai Craig Thompsonin Habibi. Minulle tämmöiset äänestykset ovat hankalia, koska ostan ja luen hyvin vähän ja valikoidusti uutuussarjakuvia. Kun muut ilmoittavat lukeneensa jopa muutaman kymmentä vuoden aikana julkaistua sarjista, minulla lukema jää yleensä yksinumeroiseksi (paitsi tämänvuotinen 27 on minulle huikea ennätyslukema). Kirjastoja en viitsi käyttää apuna, koska en halua jonottaa sarjiksia, joita on minun edelläni varannut miljoona muuta ihmistä. Se vähä mikä kiinnostaa, päätyy ostettuna kotiini. Tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessani en edes voi ostaa mitään ylimääräistä.
Tämän vuoden sadosta pystyin vaivatta valitsemaan Sertãon miehen ja Ulkoministeriö - Diplomaattisia merkintöjä 2:sen. Kolmas tuotti päänvaivaa. Kotimaisista pystyisin valitsemaan vaikka 10 parasta, tämä on ollut suomalaiselle sarjakuvalle mahtava vuosi. Tutkailin Kvaakin arvosteluja ja poimin mahdolliseksi kolmanneksi ehdokkaakseni Olipa kerran Ranskassa 3:sen, Gipin Merkintöjä sotatarinaa varten ja Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä -eepoksen. Marssin Akateemiseen, jossa hyllyssä nökötti näistä vain se viimeksimainittu. Läpiselailun myötä totesin, ettei ole minun palani kakkua tämä. Läheisessä Suomalaisessa oli sarjishylly ympäröity älä kulje tästä -nauhalla ja kuulemani perusteella siellä oli jokin väittely käynnissä. En jäänyt katsomaan missä mentiin, vaan marssin tuohtuneena ulos ja suoraan SS Libriconiin, jossa ostin sen Gipin albumin. En mennyt enää Kampin Suomalaiseen katsomaan olisiko siellä Olipa kerran Ranskassa -albumia, gangstereista kun en niin välitä. Ehkä sota- ja rikostarina voisi olla mukaansatempaavampi. Tjaah, Gipin piirrostyyli on sekin silmääni kovin rumaa, mutta tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Jouduin ostamaan tämän luotolla, koska tililläni on rahaa juuri ja juuri ruokaan.
Olisin halunnut tänään piirtää alusta loppuun MM:n 36. sivun, mutta nyt on kolme sarjakuvaa luettavina. En nimittäin ole kumpaakaan Ulkoministeriötä edes vielä lukenut. Silmäilyn perusteella vaikuttavat hillittömiltä. Tämmöinen hässäkkä syö minulta aikaa jonka voisin käyttää piirtämiseen. Tämmöinen, ja sitten tämän valivali-tekstin kirjoittaminen.
Gipin albumi luettu. Hyvä tarina, muttei suosikkityylistäni sarjakuvaa. Harmaata. Ulkoministeriöt jääkööt vielä jollekin toiselle päivälle, Koipeliini-luku-urakka on minun osaltani tässä. Nyt piirrän.
24.10.2013
Kaikki tienaamani raha menee nyt laskuihin eikä sekään riitä - tililläni on 77 euroa ja sen on riitettävä kahden viikon ajaksi.
Neljä laskua maksamatta vielä, yhden eräpäivä on jo mennyt, kolme muuta olisi maksettava ennen seuraavaa tilipäivää.
Minulla on ilmeisesti kaksi sähkönjakelusopimusta eli kaksi sähköntoimittajaa - miten näin on päässyt käymään?
Pomo on nuhdellut minua liiasta vedenkäytöstä rappuja siivotessa, joten olen hillinnyt sitä viime päivinä.
Rahaa menee aivan turhiin juttuihin koska en aina osaa sanoa ei kaikille firmoille jotka soittavat minulle milloin missäkin asiassa.
Aktia-pankkiin menee säästöön 40 euroa kuukausittain, senkin ikävän menoerän haluaisin lopettaa.
Se ruotsinsuomalainen Pasi haluaa ostaa minulta kaksi LP-levyä: V/A: Uusi laulu (Eteenpäin ETLP-326) ja Uusi laulu 3 (ETLP-331) koska hän kerää Eteenpäin- ja Love Records -vinyylejä - suostuin myymään ne hänelle, mutta ei minusta kivalta tunnu luopua moisista harvinaisuuksista.
Aamuherätykset ovat aina vain ongelma.
Fiilis on jatkuvasti vähän ahdistunut.
Valhalla-artikkelia en ole saanut edes aloitetuksi.
Kaikkien pikkumurheiden keskellä jotain positiivistakin. Ullakolla ei ole jäljellä kuin a) pitkänomaista roinaa kuten lautoja ja yhdet ikivanhat sukset - siis Harrille poiskärrättävää b) irtonaista murentunutta rakennusainesta ja muuta pientä joka pitää siivota pois rikkalapiolla ja kaataa muovikassiin. Muut edellisten asukkaiden jättämät romut olen saanut vietyä pihan roskalaatikoihin. Kiva kun ullakko siistiytyy.
Pasi pyysi minua viime viikolla rippaamaan yhden vinyylini ja lähettämään mp3:set hänelle sähköpostitse. Viime keskiviikkona oli tilipäivä. Ostin uuden neulan levysoittimeen, menin suoraan kotiin ja hoidin tuon rippaushomman alusta loppuun asti ja menin sitten jatkamaan siivoushommia. Kiva saada jotain tehdyksi kerralla, ettei jää seuraavaan päivään niinkuin vähän kaikki minulla tuntuu jäävän. Nyt voin soitella taas vinyylejä, kun on uusi neula.
27.10.2013
Olen viime aikoina ajoittanut strippiblogipäivitykseni minuutin pari ennen kuin Blogilista tarkistaa onko blogia päivitetty. Siten Aaltotie näkyy jonkin aikaa Blogilistan sivuilla viimeksi päivittyneiden blogien joukossa. Joku ehkä huomaa ja päättää vaikka vain uteliaisuudesta tsekata että mikäs blogi tuo on. Toistaiseksi teho on ollut marginaalinen, mutta kolme lukijaa viikossa kuitenkin näkyy jo Blogilistan Aaltotie-sivun kohdalla. Strippiblogin puolella views-laskuri näyttää kolmea heti sen jälkeen kun olen postannut sinne ilmoituksen uusimmasta MM-sivusta. Suurimmillaan laskuri on näyttänyt kahdeksaa. Ainakin 2-7 ihmistä käy siis strippiblogin puolella. Hyttysen pierukin on parempi kuin ei mitään.
29.10.2013
Olisin halunnut syntyä eläimeksi. Ihmisen elämä on pelkkää helvettiä.
6.11.2013
En halua elää enää ihmiselämää. Olen saanut siitä tarpeekseni. Haluan olla eläin vapaana luonnossa. Eikö kukaan voisi tappaa minua? Tai antakaa minulle ase, jotta voin tehdä sen itse.
14.11.2013
Kävin tiistaina pankissa laittamassa 100 euroa luotolla nostettua rahaa tilille ja samalla lopetin sen 40 euron säästöprosessin. Tilille ropsahti 284 euroa Aktialta ja 39,70 euroa Elisalta joka huomautti kirjeitse, että olin maksanut heille sen verran liikaa suoritusta. Tänä aamuna maksoin loput laskut - niidenkin eräpäivä olisi ollut vasta huomenna. Helpottaa.
24.11.2013
Ostin Akateemisesta uusimman Arne Ankan ja Timo Mäkelän Romeo & Julian. Sitten piti ostaa uusia kuitukärkitusseja, mutta mitenkäs Akateemisen alakertaan nykyään mennäänkään? Alas vievien rullaportaiden paikalla on nyt jokin Starbucks, enkä äkkiä silmäillen löytänyt toisia portaita tai edes opastetta. Suomalaisesta minä ne tussit sitten ostin.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55
