1986 - 1987 1988 - 1991 1992 - 1996 1997 - 2002 2003 - 2007 2008 - 2011 2012 - 2015 2016 - 2018 2019 - 2021
1997
TAMMIKUU: Robert Ottosson: Pete Söderholm
HELMIKUU: Kaltsu Kallio: Minttu
Minttu-koosteen arvostelu Kvaakissa sekä sarjakuvalle omistettu lyhyt viestiketju:
https://www.kvaak.fi/908/2007/09/19/minttu-kotoisaa-parisuhdetarinaa/
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=8986.0
MAALISKUU: Jyrki Vainio: ’Turientti
HUHTIKUU: Kivi Larmola: Saippuaa
Kivi Larmola: Saippuaa (Like Kustannus, 1997)
Kiven, hänen avovaimonsa ja heidän kahden kissansa, Elsan ja Elviiran, vähäeleistä yhteiseloa kuvasi tämä sarja. Jutut pieniä, hiljaa naurattavia, tuloksena symppis sarja jota lukee välipalana painavamman seassa. Liken julkaisemassa vaakamallisessa albumissa parasta ovat 1995 piirrettyjen sunnuntaistrippien luova visuaalinen jännittävyys sekä hillitön Puola-episodi varastettuine reppuineen ja kaljanhimoisine pummeineen. Piirrostyö pelkistyi vähän tylsäksi jo 1997.
Saippuaa tarjottiin lisää Suomen Kuvalehden numeroissa 1 / 2004 – 26 / 2004. Näissä nelivärisissä kahden rivin stripeissä elettiin rentoa maalaiselämää Ylistarossa. Nykyisin Kivi asuu Luoteis-Englannissa pikkukaupungissa. Larmola oli vuonna 1991 25-vuotiaana siihen asti nuorin Puupäähattu-palkinnon saaja. Palkinnolla haluttiin tuolloin korostaa nuoren piirtäjäpolven esiinmarssia Suomen sarjakuvamarkkinoille. Jo 1980-luvun puolestavälistä lähtien omakustanteitaan kädestä käteen -periaatteella kaupannut Larmola julkaisi samaan aikaan koostealbumin parhaista sarjakuvistaan, Pieni taivas.
TOUKOKUU: Raphaël Minazzo: Koirajengikokelas
KESÄKUU: Jenny Eräsaari: Ruokkoäiti
HEINÄKUU: Maria Björklund: Kaksin
Sanomalehtisarjakuvat – Strippar i Norden (Arktinen Banaani, 1999)
Animaattori, sarjakuvantekijä ja kuvittaja Björklund loi parisuhteilua kuvaavan sarjan, jossa henkilöt vaihtuvat strippi stripiltä. Joka yksirivinen kuvasi hiukan erilaista parisuhdetta – kaikki seksuaalisen kanssakäymisen muodot tulevat käsitellyiksi ja niistä irrotellaan aidonmakuista huumoria. Näin ainakin näkemieni muutaman stripin perusteella.
Itselleni maittaa Björklundin sarjoista enemmän 2010 luotu Planeetta Z, vieraalle, oudolle planeetalle siirretty Avara luonto ilman dialogia. Sarja ihastutti minua kovasti ilmestyessään Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä, ja siitä riitti aineksia pitkään tarinaan nimeltä Madonreikiä (2014).
ELOKUU: Kati Rapia: Sairaala
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
SYYSKUU: Jesper Vuori: Valomerkin jälkeen
LOKAKUU: Mikko Huusko: Universaalit ritarit
MARRASKUU: Juha Kouvalainen: Päätä ja Häntää
Kouvalaista on kiittäminen Kvaak-sarjakuvafoorumista, jonka hän perusti toukokuussa 2003. Esittelyviestin voi lukea keskustelufoorumin puolella. Kouvalaisen tunnetuin sarjakuva on syksyllä 2002 alkanut ja kaksi vuotta myöhemmin päättynyt Loikan vuoksi, jota Turun Sanomat julkaisi. Kouvalainen kokosi suurimman osan stripeistä kahteen omakustannevihkoon, jotka ovat hyvin hankalia löytää eivätkä vaivan väärtejä kehnon painojäljen takia. Royal Comics Syndicate on säilyttänyt sarjan kaikki stripit sivuillaan. Kouvalainen teki myös joitakin sanomalehtikuvituksia.
Toinen strippisarja oli mustaa huumoria ja synkkiä ideoita tarjonnut Nallen perhe, jota syntyi 27 strippiä. Niitä löysi ainoastaan Kvaakin galleriasta (joka on nyttemmin poistettu). Sitten masentunut ja turhautunut Kouvalainen jättäytyi sivuun niin Kvaakista kuin piirtämishommistakin.
JOULUKUU: Kaisu Koponen ja Janne Kuisma: Aallonharjat
1998
TAMMIKUU: Pekka Saari: Takaisin Pohjanmaalle
HELMIKUU: Matti Linnavuori ja Anja Erämaja: Kulta ja rakas
MAALISKUU: Matti Hagelberg: Vampuurilinna
HUHTIKUU: Timo Mikama ja Lauri Lehtinen: Eksyneet eskimot
TOUKOKUU: Petteri Tikkanen: Kanerva
Kanerva ja muita sarjakuvia Kemin 17. valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta (Kemin sarjakuvakeskus, 1998)
Petteri Tikkasen sarjakuvista on keskusteltu Kvaakissa:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7023.0.html
KESÄKUU: Hans Nissen ja Jukka-Pekka Valkeapää: Ilmapallomies
Hans Nissen: Amiraali von Bohlenin menetelmä (2023)
Lahtelaisen kirjakauppias Nissenin jo vuosia sitten hylkäämää blogia kannattaa lukea, niin kauan kun se vielä on olemassa:
https://parkisto.blogspot.com/
HEINÄKUU: Jenni Rope: Miss Simon Ginlemon
Lambiekissa on näytteitä tästä visuaalisesti äärimmäisen vaikeasti pureskeltavasta sarjasta:
https://www.lambiek.net/artists/r/rope_jenni.htm
ELOKUU: Maire Grön: Museoelämää
SYYSKUU: Mervi Heikkilä: Hukkaset
LOKAKUU: Petri Hiltunen: Väinämöisen paluu
http://sarjakuvat.eurocomics.info/vainamoinen.html
Menestystarinahan tästä tuli. En muista missä sanomalehdessä huomasin joitakin satunnaisia yhden rivin strippejä takavuosina. Suomen Kuvalehti taas julkaisi kaksirivisiä melkein koko vuoden 1999. Niitä löytää Jalavan vaakamallisesta kakkoskoosteesta Tervetuloa muukalainen.
Jalava julkaisi yhdeksän koostealbumia yhteiskuntaamme satirisoivasta strippisarjasta vuosina 2004-2008, ja 2014 tuli Arktiselta Banaanilta kaksi pokkaria lisää: Tietäjä tien päällä ja Hollywoodin lumoissa.
MARRASKUU: Christer Lindström: Pete
JOULUKUU: Johanna Immonen: Tohtori Legenda
1999
TAMMIKUU: Kari Karppanen: Johnny Apollo
HELMIKUU: Sami Ryhänen: Tolvanat
MAALISKUU: Stéphane Rosse: Aikuisten sarjakuva
HUHTIKUU: Juhana Salakari: Papu ja Itu
TOUKOKUU: Tapani Bagge ja Jari Rasi: Jäljet lumessa
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, toukokuu 2013
Minun ei tarvinnut monta strippiä lukea IS:n nettisivuilta Suomi-klassikko -rupeaman aikana toukokuussa 2013, ennen kuin huomasin, että Baggen ja Rasin sarja viittailee ehtimiseen suomalaiseen elokuvaklassikkoon Valkoinen peura (1952). Itse asiassa tämä dekkaritrilleri mukailee tuon leffan tekovaiheita, muttei juuri viittaa itse elokuvan tapahtumiin. Tapani Bagge on keittänyt kokoon aivan oman stoorin, joka kertoo vahvasti muunnellun version siitä, kuinka Valkoinen peura tehtiin ja mitä tapahtui leffan valmistumisen jälkeen.
Sarjakuvassa kuvataan elokuvaa nimeltä Valkoinen mäyrä, joka on perustuvinaan vanhaan kansantaruun. Sattumoisin seudulla tuntuu liikkuvan ihan oikea mäyrähirviö, joka terrorisoi kuvausryhmää ja näyttelijöitä ja tappaa heitä.
Jotkut hahmojen nimet, toimenkuvat ja heidän keskinäiset suhteensa vastaavat tosielämää. Päätähti Mirjami Kuosmasesta on tullut Mirjami Kouhia, kuvaajana ansioitunut aviomiehensä Erik Blomberg, jonka ensimmäinen pitkä ohjaustyö Valkoinen peura oli, on Elias Höglund. Sarjakuvassa Kouhia kertoo saaneensa idean elokuvaan omasta unestaan, sen jälkeen kun on aviosiipan kanssa tutkittu vanhoja kansantaruja. Niin ikään sai Kuosmanen idean Valkoiseen peuraan omasta alitajunnastaan. Åke Lindmanista on tullut Leo Lindman, ja leijonahahmossa on kieltämättä samaa näköäkin. Tuotantopäällikkönä ja kuvaussihteerinä toimivat tässä järjestyksessä aviopari Aarne Tarkas – Inke Tarkas, ja heidän sarjakuvavastineensa Sulo ja Eine näyttäisivät olevan myös naimisissa. Yhtenä kuvausapulaisena toimi Jouni Tapiola, joka myös näytteli poromies Niilaa, valkoisen peuran ensimmäistä uhria. Sarjakuvassakin klaffipoika Eki pääsee näyttelemään hirmuisen mäyrän silmästä silmään kohtaavaa saamelaista.
Valkoinen peura palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla parhaana taruaiheisena elokuvana. Tuotantoyhtiönä toimi Junior-Filmi Oy, jonka turvin Aarne Tarkas tuotti myös esikoisohjauksensa Yö on pitkä (1952). Yhtiö joutui vararikkoon, ja Toivo J. Särkän omistama Suomi-Filmi Oy huusi konkurssihuutokaupassa laboratoriosaataviensa vastikkeeksi Valkoisen peuran oikeudet omiin nimiinsä. Myös sarjakuvan viimeisessä stripissä kerrotaan 25.5.1952 päivätyn Iltiksen numeron kautta, että Valkoinen mäyrä sai Cannesissa kunniamaininnan, ja että T.J. Sorkka osti Credit-Filmi Oy:n. Jäljet lumessa on siis sijoitettu tapahtuvaksi vielä tuona historiallisena vuotenakin.
Yhtäläisyyksiä Valkoisen peuran tekovaiheisiin ja jälkitapahtumiin siis riittää, mutta jaksaako Baggen ja Rasin teelmys seistä omilla jaloillaan, itsenäisenä tarinana? Se riippuu siitä, kuinka hyvin tai huonosti tuntee Valkoisen peuran elokuvana. Leffan henki leijuu sen verran vahvasti sarjakuvan yllä. Formaatista ja pituusrajoituksesta johtuen tarina kerrotaan riuskasti, viivyttelemättä, mutta pari kauhunväristystä se ehtii tarjota, ennen kuin dekkarityyliin paljastetaan syyllinen ja tämän motiivit tarinan lopussa. Rasin piirräntä on ammattitaitoista, mutta tekstausta ei ole miellyttävää lukea. Fontit vaihtelevat levottomasti puhekuplasta ja tekstilaatikosta toiseen, joitakin silmäilee sujuvasti, jotkut saavat irvistelemään. Miksei Rasi voinut tekstata sarjakuvaansa käsin, kun hän sentään on silläkin saralla ammattimies? Katsokaapa vaikka joitakin Blueberry-albumeja.
Baggen mukaan tarkoitus oli tehdä Jäljet lumessa -sarjan jatkoksi toinen sarjis, jossa Åke Lindman -lookalike Leo Lindman olisi ollut mukana, mutta ajatus jäi toteuttamatta. Jospa se olisi kertonut Hän varasti elämän -elokuvan (1962) tekemisestä? Aarne Tarkaksen tarina kotonaan kahvipöydässä istuneesta murhaajasta, joka vaatimalla vaati oman tarinansa kerrottavaksi, olisi ollut hyvää materiaalia sarjakuvaan.
KESÄKUU: Paul Staufenbiel: Kandi Kardia
HEINÄKUU: Katja Tukiainen: Halusin olla prinsessa
Sarjainfo 105 (4/99)
Kati Kovácsin ohella Tukiainen on se toinen suomalaispiirtäjä, jonka sarjakuvien lukemista pyrin välttelemään. Ei houkutellut sunnuntain Hesareissa vieraillut Kisu, eikä näytteestä päätellen myöskään tämä prinsessahaaveilu, joka koottiin pieneksi liuskajulkaisuksi vuonna 1999. Alkuperäiset stripit olivat kuulemma mustavalkoisia, mutta uudelleenjulkaisussa ne oli väritetty.
ELOKUU: Mikko Kalajoki: Leopold ja Osvald
Mikko Kalajoki: Leopold & Osvald 2 – Koskaan et muuttua saa (Publicis-Törmä Oy, 2001)
Kaksi ikuisuusopiskelijanrenttua, joista toinen tyhmempi ja toinen vähän fiksumpi, molemmat yhtä rentoja veitikoita. Viimeisen päälle turkulaista irrotteluhuumoria, joka juuri tästä syystä on jäänyt vähälle huomiolle sankareiden kotikaupungin ulkopuolella. Kalajoki latoi strippeihinsä vitsejä suorastaan tuhlailevasti, Ville Hänninen löysi niitä ilmeisesti jopa 15 samasta stripistä arvostellessaan Sarjainfossa 1999 julkaistun ensimmäisen koosteen. Sain haltuuni kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneen kakkosalbumin, joka jatkaa ilotulittelua tarmolla. Joistakin Pahkasioista löytyy lisää, ainakin numerossa 3/99 on aukeamallinen yksirivisiä, jotka saattavat olla niitä Iltiksessä julkaistuja. Ne ovat selvästi vaisumpia kuin mitä kakkoskoosteella on tarjota, joten näyte on vuodelta 2000.
SYYSKUU: Patrick Wester ja Pekka Pakkala: Isä Bastardus seikkailee
Patrick Wester – Pekka Pakkala: Isä Bastardus seikkailee (Like, 2003)
Ehdoton rakasta tai vihaa -sarjakuva. Minä huomasin IS:n sarjakuvaliitteen yllätyskuvina tämän sarjan, ja pidin lukemastani, sen älyllisyydestä ja populaarikulttuuriviittauksista. Ostin sitten albumin tuoreeltaan kirjakaupasta kun se tuli. Mukana ovat kaikki yksiriviset ja pidemmät stripit sekä tuoreempaa sidosmateriaalia. Arvostelu Kvaakissa:
https://www.kvaak.fi/61/2003/06/27/patrick-wester-ja-pekka-pakkala-isa-bastardus-seikkailee/
LOKAKUU: Tytti Karvonen ja Otso Höglund: Harakkalinna
MARRASKUU: Panu Hämeenaho ja Ville Grönberg: Neiti X ja Herra C
JOULUKUU: Samson (Samuli Lintula): Veeti
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, toukokuu 2014
Baggen ja Rasin Jäljet lumessa imi inspiraatiota Valkoisesta peurasta, Samsonin sarjan esikuva on vielä ilmeisempi. Samson mukailee Lassia ja Leeviä niin tarkasti kuin on uskaltanut. Hän on vain kääntänyt hahmoasetelman päälaelleen, leikannut vanhemmat tarpeettomina pois, laimentanut keitosta ja maustanut sen filosofialla. Lassin tilalla on tylsän tavallinen poika Veeti, Leevin paikan on ottanut pojan kokoinen jänis Yrjänä, joka metkuilee ja saattaa Veetin tämän tästä psykologiseen ansaan omalaatuisella ajatuksenkulullaan. Wattersonin sarjakuvassa tiikeri Leevi toimi tasoittavana kumppanina toilailevalle, impulsiiviselle Lassi-pojalle. Samsonin sarjassa on paljon strippejä, joissa Veetillä ei ole paljon rahkeita pärjätä Yrjänän pallottelulle. Muutaman kerran poika saa sentään älyllisen niskaotteen, kuten stripissä, jossa köyhien riistettyjen maiden tuotteiden kuluttamista vastustava Yrjänä on saanut Veetin kiinni banaanien syönnistä, ja Veeti iskee takaisin huomatessaan Yrjänän juovan kahvia: ”siitä sait, senkin kapitalistijänis”, poika näpäyttää. ”Tämä valkoisen pupun taakka”, huokaa Yrjänä itsekseen.
Veeti kelpasi IS:n nettisivujen Suomi-klassikko -sarjaan toukokuussa 2014, mutta vaikka strippejä ilmaantui sivuille peräti 31, ei kaikkia IS:ssä nähtyjä uudelleenjulkaistu. Huomasin vain pari-kolme strippiä Ilta-Sanomista aikoinaan vuonna 1999, niistä yksi jatkoi misinformaatiokojun tarinaa seuraavalla dialogilla:
Veeti: ”Onko teidän misinformaationne varmasti tuoretta?”
Yrjänä (tiukkana): ”En voi vastata, ellen saa maksua.”
Veeti kaivaa vitosen taskustaan, mutta jää turhaan odottamaan vastausta Yrjänältä, joka vain katselee sormenpäitään nonchalantisti eikä ole tietävinään. Veeti hermostuu ja huutaa:
”Maksoin vitosen! Kurja varas!”
Yrjänä (viattoman näköisenä): ”Kuka? Minäkö?”
Myöhemmin sarjaan liittyi kolmanneksi hahmoksi kuin tyhjästä panda nimeltä Pate. Ensiesiintymisessään hän torui Yrjänää ns. ”jogurttitempauksen” takia, mutta jatkossa Pate osoittautui lähinnä henkiseksi kumppaniksi oikukkaalle Yrjänälle.
Visuaalisesti Veeti on kaunista katseltavaa. Ylläolevat esimerkit eivät ole edes näyttävimmästä päästä. Esikuva paistaa vain liian selvästi läpi, ja esim. Veetin naamanvääntelykuvasarja mukailee ilmiselvästi vastaavia Lassi ja Leevi -strippejä, joissa Lassi verryttelee naamalihaksiaan. Paikoin sarjakuvassa pilkahtelee sentään samaa omintakeista filosofiaa, jonka varaan Samson vuosia myöhemmin rakensi menestyssarjakuvansa Musta hevonen.
2000
TAMMIKUU: Gene Kurkijärvi: Geenimodifioitu Goethe
HELMIKUU: Sarjakuvaosuuskunta Paja (Kivi Larmola, Anssi Rauhala, Vesa Ilmaranta, Arto Nyyssönen, Mikko Huusko): Penteleet
Työryhmä Paja teki vuosina 2000-2001 Suomen Kuvalehteen kaksirivisiä strippejä otsakkeella Käytettyä tavaraa. Luettelo SK:n sarjoista vuodatussivulla 57.
http://aaltotie.ucoz.com/index/vuodatussivu_57/0-653
MAALISKUU: Aura Ijäs: Tiuku
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Tiuku sai Juhani Tolvasen mukaan enemmän palautetta kuin yksikään Kuukauden kotimainen sarjakuva sitä ennen. Itseoikeutetusti se valittiin yhdeksi Kuukauden Suomi-klassikoksi Iltiksen nettisivuille vuonna 2012. Olihan se jossain määrin hurmaava kissasarjakuva, vaikka mangavaikutteinen piirrostyö minua vähän vieroksutti. Omapäinen ja rasavilli kissanpentu Tiuku saapui perheen pikku tyttären toiseksi lemmikiksi fiksun ja kokeneen koiran rinnalle. Onneksi koira ei ollut muuten millänsäkään, mutta vähän se joutui kyllä kouluttamaan ja opettamaan Tiukua, kuten tuosta stripistä näkee.
HUHTIKUU: Bo Haglund: Bertil Gata
Bo Haglund: Bertil Gata går hem (1999)
TOUKOKUU: Jyrki Heikkinen: Sisäinen ääni
Lifti ja muita sarjakuvia Kemin pohjoismaisesta sarjakuvakilpailusta 1999 (Kemin sarjakuvakeskus, 1999)
Hullun juopon levotonta kouhotusta. Piirrostyö aiheeseen sopivasti rosoista ja vääntyilevää.
KESÄKUU: Pertti Kapi: Mika Minkki
HEINÄKUU: Solja Järvenpää: Arttu ja Olga
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Järvenpää on ahkera hahmo Suomen sarjakuvaskenessä. En tiedä kaikkea, mutta ainakin hän on toiminut sarjakuvataiteen läänintaiteilijana, Suomen sarjakuvaseura ry:n puheenjohtajana, tapahtumatuottajana ja sarjakuvafestivaalien koordinaattorina. Tietojani saa täydentää.
ELOKUU: Tuomas Kyrö: Nissiset
SYYSKUU: Pekka A. Manninen: Kapteeni Kuolio
P.A. Mannisen kootut 2: Kapteeni Kuolio – Tampereen sankari (Zum Teufel!, 2008)
Kapteeni Kuolio on Mannisen oma versio Marvel-hahmosta Kapteeni Outo. Kuolio on joko suomalainen skitsofreenikko, joka kuvittelee olevansa supersankari, tai supersankari, jonka arkiminä on suomalainen skitsofreenikko. Manninen ei itsekään tiedä kummin päin asia on. Hahmo on päässyt Wikipediaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kapteeni_Kuolio
LOKAKUU: Kenneth Sundberg: Kreisi Drakkis ja pikkuhirviöt
Sundberg tuntuu todella omistautuneen tälle ei vain kauhuvaikutteiselle sarjakuvalle, vaan kokonaiselle maailmalle, jonka hän loi vuonna 1985. Hän on jopa luonut sille oman nettisivuston, joka on edelleen olemassa vaikka on päivitetty viimeksi 2007. Sivuilta saa lukea kaiken mitä Drakkiksen maailmasta tarvitsee ja ei tarvitse tietää, ja mukana on tietysti Iltiksessä julkaistuja strippejä ja muita syntyneitä sarjakuvia pieni valikoima. Mutta jos käytte katsomassa, niin pieni varoituksen sana: sivusto antaa tekijästä hyvin itseriittoisen ja minäkeskeisen kuvan.
http://www.kentsuproductions.com/suomi/kdph_main.html
MARRASKUU: Pauli Kallio ja Karri Laitinen: Sarjakuvantekijä seikkailee
JOULUKUU: Jorma ”Jope” Pitkänen: Heluna ja Helismaa
2001
TAMMIKUU: Raisa Puurunen: Foxtrot
HELMIKUU: Jarkko Vehniäinen: Talkshow
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, tammikuu 2014
Ilta-Sanomat 16.5.2015
Tässä sarjakuvassa suorittivat ensiesiintymisensä Ilves ja Kärppä, jotka tuolloin vielä symboloivat jääkiekkojoukkueita. Sitten heistä tulikin Kamalan luonnon pääkaksikko. IS:n nettisivuilla ei kuitenkaan julkaistu tuota kyseistä strippiä uudelleen Suomi-klassikko -rupeaman aikana tammikuussa 2014, vaan kaikkiaan 25 muuta.
MAALISKUU: Ossi Mäntylahti ja Jukka Piira: Sosiaalisesti rajoittuneet
Tämän nettisarjakuvana edelleen hengittävän teelmyksen luin alusta loppuun läpi syyskuussa 2011, kun sarjan omat sivut olivat vielä olemassa.
http://aaltotie.ucoz.com/index/vuodatussivu_8/0-65
Sittemmin sarjaa on voinut lukea Sarjis.infon sivuilta:
http://www.sarjis.info/sarjakuvat/sosiaalisestirajoittuneet/
HUHTIKUU: Ville Pynnönen: Majakka
TOUKOKUU: Wille Ruotsalainen: Sokkisakki
KESÄKUU: Sirpa Ruotsalainen: Pulmia ja Pulmusia
HEINÄKUU: Juha Färding: Koita kestää, Moonika
ELOKUU: Marko Kalliokoski: Komeetta
Kaunis, mielikuvituksellinen tarina mystisestä valopallosta, joka ilmestyy nuoren miehen asuntoon ja vaikuttaa hänen elämäänsä. Rovio Entertainmentilla peligraafikkona työskentelevän (kyllä, on tehnyt Angry Birdsiä) Kalliokosken omilla sivuilla on kahdeksan strippiä pienikokoisena ryppäänä:
https://kalliokoski.carbonmade.com/projects/5640066
SYYSKUU: Pertti Poutanen ja Tapani Markkula: Isä Ruben
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Sarjainfo no. 38 (1/83) (Suomen sarjakuvaseura ry.)
Isä Ruben jatkaa yhä elämäänsä Kirkko ja kaupunki -lehdessä.
LOKAKUU: Miia-Mari Tallgren: Komeetta
MARRASKUU: Martti Hiltunen: Nimi ei tiedossa
JOULUKUU: Axa Sorjanen ja Tomi Riionheimo: Puhu pukille
2002
TAMMIKUU: Lassi Virtanen: 7B
HELMIKUU: Martti A. Vasamaa: Erääntyneitä kansanlaskuja
MAALISKUU: Katriina Koskinen: Suomi-Finland 1975-1980
HUHTIKUU: Harri ”Wallu” Vaalio ja ryhmä: Itse valtiaat
TOUKOKUU: Virpi Oinonen: Karu luonto
Suomen Kuvalehti 10/2006
Oinosen sarja teki paluun Suomen Kuvalehteen kaksirivisinä strippeinä vuonna 2006. Karu luonto oli nimensä mukainen luonteeltaan: satiirisempi, inhimillistetympi kuvaus eläinten välisestä kanssakäymisestä ja pärjäämisestä, pohjimmiltaan pohdintaa ihmisistä ja heidän käyttäytymisestään eläinhahmojen välityksellä. Torontoon, Kanadaan muuttanut Oinonen kertoi SK:lle, että nimenomaan lyhyet stripit olivat hänen alaansa sarjakuvantekijänä. Pitkät tarinat eivät häntä houkuttaneet. Pohjoismaisia kieliä ja poliittista sosiologiaa lukenut Oinonen (s. 1977) työskenteli tuolloin suomalaiskanadalaisen Vapaa Sana -lehden toimitusharjoittelijana.
KESÄKUU: Juha Harju: Robin Hood
HEINÄKUU: Jenni Iivonen: Maija
ELOKUU: Hannu Konttinen: Muru ja Luru
SYYSKUU: Teemu Ollikainen: Marketin Masa
Saakelikirjat 1: Åbotti huraa! (Turun Sarjakuvakerho ry., 2007)
Ilmeisen omakohtaista tilitystä supermarketin apulaisen työstä. Ehkä aiheesta sai kuukauden satsin verran strippejä revityksi. Toivoisin huolellisuutta piirrostyöhön: keskimmäisessä ruudussa Masan vasen käsi näyttää enemmän kuoritulta banaanilta kuin kädeltä, ja oikea käsi joltain ameebalta tai muulta alkueliöltä.
LOKAKUU: Maija Paavilainen: Uula
Ruusu ja muita sarjakuvia Kemin sarjakuvakilpailusta 1982 (Kemin kulttuurilautakunta, 1982)
Kylmään, lumiseen Lappiin sijoittuvaa saamelaisen pohdintaa. Inhimillisyyttä pienimuotoisesti. Suomen kielen maisteri Paavilainen syntyi 1945 Kotkassa, mutta päätyi papinrouvaksi Sodankylään. Uulaa on julkaistu ainakin Pohjolan Sanomissa ja Kotimaassa.
MARRASKUU: Milla & Mirko Paloniemi: Pertsa
JOULUKUU: Jussi Karjalainen: Aikuinen seikkailee
https://docplayer.fi/40323265-Helsingin-yliopisto-alaviitekaannos-suomessa-julkaistuissa-sarjakuvakirjoissa.html (sivu 30). En muista enää mistä poimin tuon ylläolevan stripin, Google-haku ei sitä ainakaan enää löydä.
Otto Sinisalo arvioi albumin Katuoja-blogissa:
http://kxkukko.mbnet.fi/katuoja/kk_katuoja_200503.htm
1986 - 1987 1988 - 1991 1992 - 1996 1997 - 2002 2003 - 2007 2008 - 2011 2012 - 2015 2016 - 2018 2019 - 2021
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75
