Ilta-Sanomat: Kuukauden kotimainen
Ilta-Sanomat alkoi helmikuussa 1986, sarjakuvaneuvos Juhani Tolvasen aloitteesta, julkaista kuukausittain vaihtuvaa sarjakuvaa nimikkeellä Kuukauden kotimainen. Joka kuukausi eri suomalainen piirtäjä, eri sarja, eikä samalta piirtäjältä julkaistu enää toista sarjista. Toki monet Kuukauden kotimaisina piirtäjinä olleet ovat näkyneet Iltiksessä myöhemmin muualla, kuten lauantainumeroiden sarjisliitteessä Yllätyskuvana tai Viikon vieraana. En tiedä onko koskaan missään tunnustettu, että idea ei ollut suomalainen tai ainakaan uusi. Ruotsalainen päivälehti Dagens Nyheter halusi jo huhtikuussa 1984 rikkoa sanomalehtien sarjakuvasivujen USA-dominanssia esittelemällä sarjakuvapalstallaan joidenkin viikkojen välein vaihtuvan ruotsalaisen piirtäjän tuotoksen DN-serien -nimikkeen alla. Titteli vaihdettiin myöhemmin muotoon Gästserien. Koska syndikaateilta tuntui heruvan lähinnä vesittyneitä amerikkalaisia strippisarjakuvia, joista jotkut olivat kymmenien vuosien ikäisiä ja jonkun muun kuin alkuperäisen tekijän piirtämiä ja kirjoittamia, DN päätti kokeilla mitä ruotsalaistaiteilijoilla olisi tarjottavanaan. 1980-luvulla ruotsalainen sarjakuva-albumituotanto oli sitäpaitsi niukkaa, mutta kyvykkäitä tekijöitä kyllä löytyi. Koska harvat heistä piirsivät edes päivittäisiä strippisarjakuvia, heiltä oli tilattava materiaalia.
Ensimmäisenä DN-serien- / Gästserien -sarjassa oli vuorossa Joakim Pirinen, jonka sarjakuva hiekkalaatikon vekaroista pyöri Dagens Nyheterissä huhtikuussa 1984. Sarjakuvat vaihtuivat 2 - 10 viikon välein, ja kymmenen ensimmäistä vierassarjaa koottiin vuonna 1986 albumiin nimeltä DN-serien. Toinen koostealbumi on nimeltään Svenska strippar, ja se julkaistiin 1988. Tämä Alvglansin julkaisema Svenska strippar -kooste löytyy minulta, vanhempani hankkivat sen minulle joskus 80-90-lukujen taitteessa kenties jollain Ruotsinmatkallaan. Albumissa esitellään 12 sarjakuvaa, osa niistä vain muutamalla pieneksi painetulla stripillä, osa taas kunnon koossa usealla sivulla. Tekijät ja heidän sarjakuvansa ovat:
Susanne Fredelius: Möblemanget (huonekalut juttelevat)
Leif Almqvist: Gonzalez (köyhän eteläamerikkalaisperheen elämää usein mustalla huumorilla)
Hans V. "Häven" Nilsson: Gamle Uno (vanha vaari ihmettelee nykymaailman menoa)
Thomas Svensson: Toddy (pultsarihuumoria)
Lasse Persson: Betongmannen (supersankaritarina)
Mikael Grahn: Allemansland (ajankohtaista yhteiskunnallista satiiria - Grahn on piirtänyt myös Svenska strippar -albumin kannen)
Thomas & Anna-Clara Tidholm: Universums historia (maailman synnystä aina lähitulevaisuuteen ja ekologiseen katastrofiin asti)
Jan Romare: Pyton (käärme ja sen isäntä, sarjaa on julkaistu suomeksikin kahden albumin verran)
Rolf Pettersson: Oldboys (kaksi hyvin virkeää ja sanavalmista eläkeläistä, joilla on mielipiteitä kaikista maailman asioista)
Christina Alvner: Baren (ronskinpuoleista huumoria tarjoava kuvaus kapakasta, sen asiakkaista, omistajasta ja tämän kettuterrieristä)
Magnus Knutsson, Ulf Jansson & Johan Andreasson: Puddinge Nyheter (tekoajankohtaan tiukasti sidottua poliittista satiiria sanomalehden toimituksen silmin)
Anders Westerberg: Sparris (Fingerpori-tyylistä hillitöntä sanaleikki- ja kohellushuumoria, joskus hieman uskaliastakin - nimihahmo muistutti ulkoisesti jonkin verran parsakaalia, siitä hänen nimensä)
Lihavoidut sarjat on albumissa julkaistu kunnon koossa usealla sivulla.
Dagens Nyheter jaksoi hakea vierailevia sarjoja ruotsalaisilta piirtäjiltä vakituisesti aina syksyyn 1991 asti. Sen jälkeen vierassarjoja on nähty satunnaisemmin tähän päivään asti. Vierassarjoja on luetteloitu Wikipediassa. Sarjakuvat ovat aakkosjärjestyksessä, mutta luettelo ei ole täydellinen ja ilmestymisajankohdissakin on runsaasti puutteita.
Ilta-Sanomat on saavuttamassa kunnioitettavan 36 vuoden rupeaman omalla Kuukauden kotimainen -nimikkeellään. Siihen se sitten taitaa jäädä. Sain 11. marraskuuta Kvaak-foorumista tiedon, että tammikuussa 2021 julkaistava KK-sarjis tulee jäämään viimeiseksi.
Ideani Kuukauden kotimaisia sarjakuvia esittelevästä katsauksesta syntyi toukokuussa 2020, kun huomasin, että Sarjainfon numero 2/2018, jossa kaikki siihenastiset KK-sarjakuvat on lueteltu, on laitettu Issuu-palveluun vapaasti luettavaksi. Katsoessani mittavaa listaa mietin, että koska kunnon katsausta näihin sarjakuviin ei ole julkaistu ja minä ainakin olen sellaisen perään haikaillut, niin miksen minä yrittäisi tehdä mitä kykenen? Jonkin verran Kuukauden kotimaisia löytyi jo omasta kokoelmastani, kesä-heinäkuussa olin kierroksella Helsingin divareissa ja löysin mukavasti lisää materiaalia eri julkaisuista, ja vielä piti jaksaa penkoa nettiä ja IS:n vuodet 2011-2020 kattavaa digiarkistoa. Tätä olen tehnyt hiljakseen ja vähemmän hiljakseen toukokuusta lähtien, ja tuntuu aika hassulta että Ilta-Sanomat juuri nyt päättää lopettaa koko Kuukauden kotimainen -osaston kun minä olen tätä katsausta työstämässä.
Kuvalähteet on mainittu strippinäytteiden alla. Jos jokin strippi on netissä katsottavissa, tarjoan vain linkin kyseiselle sivulle enkä julkaise näytettä tässä katsauksessa.
Jos kerran Juhani Tolvanen on kirjoittamassa kunnon historiikkia ja aikoo julkaista sen kirjamuodossa seuraavan parin vuoden sisällä (kuten Helsingin Sanomat kertoi 13. marraskuuta), pyydän anteeksi ja voin pyynnöstä vaikka poistaa omani.
1986 - 1988 1989 - 1993 1994 - 1998 1999 - 2003 2004 - 2008 2009 - 2012 2013 - 2015 2016 - 2018 2019 - 2021
1986
HELMIKUU: Tapio Piirainen ja Aapo Kässi: Kaino Jätkä
Helsingin Sanomat 13.11.2020
Ensimmäinen Kuukauden kotimainen sarjakuva edusti Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedian (Heikki Jokinen & Kalervo Pulkkinen, Kemin Sarjakuvakeskus, 1996) mukaan mustaa junttihuumoria. Piirainen on sittemmin menestynyt elokuvaohjaajana ja käsikirjoittajana, mm. pokkaamalla Venla-palkinnon Raid-sarjan käsikirjoituksesta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tapio_Piirainen
MAALISKUU: Veikko ”Joonas” Savolainen: Oloneuvos
Heikki Jokinen (toim.): Joonas – sarjakuvantekijä (Jalava, 1990)
Suomalaisen sarjakuvan ”grand old man” Veikko Savolainen sai Oloneuvos-sarjansa syndikaatti Kalletuotanto Oy:n edelleen levitettäväksi, mutta sarja ei lyönyt itseään läpi. Ilmeisesti laiska vanhus ei ollut myyvä aihe – olisi haluttu mieluummin ahkera ”teräsvaari”.
HUHTIKUU: Pauli Heikkilä: Vanhat herrat
Kiitos Vanhoista herroista, Heikkilä, ja lepää rauhassa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Heikkil%C3%A4
TOUKOKUU: Ari Kutila: Pantavat
B.D. FIN – La bande dessinée Finlandaise à Angoulême en 1988 (Kalletuotanto Oy & Suomen sarjakuvaseura ry, 1988)
Keijo Ahlqvist & Ari Kutila: Piirrä sarjakuvaa! (Kemin kulttuurilautakunta, 1988)
Helsingin Sanomat 14.9.1988
Murhaavan mustaa juppien arvomaailman pilkkaa, joka oli lopulta liikaa Juhani Tolvaselle. Viimeinen strippi, jossa sarjan päähenkilö vetää itsensä kaulakiikkuun, palautettiin kuulemma Kutilalle julkaisemattomana ja varustettuna merkinnällä: ”Sairasta! Onko tätä piirtäjää pakko käyttää?!”:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5649.msg261031.html#msg261031
KESÄKUU: Pauli Kallio ja Jussi Karjalainen: Suhteita ja suhteettomuuksia
Sarjassa ”Uskomattomia sattumuksia”:
Tästä kuukauden kotimaisesta en ole nähnyt muita strippejä kuin tämän yhden. Bongasin tämän Iltiksestä jo tuolloin, kesäkuussa 1986, ja strippi jäi mieleeni jostain syystä... ehkä siksi, etten tajunnut sitä. Ajassa 20+ vuotta eteenpäin, ja istuin Ilmalan ratavarikon taukotilassa jälleen yhtenä junasiivoustyöpäivänä. Joku oli tuonut ilmeisesti jostain siivotusta junasta kesäkuussa 1986 julkaistun Iltiksen. Miksi kukaan lukee yli kahden vuosikymmenen takaista Ilta-Sanomien numeroa junassa ja jättää sen penkille junasta poistuessaan, en tiedä. Selatessani lehteä hätkähdin, kun siinä oli se sama vuosien takaa tuttu strippi! Leikkasin sen talteen ja sujautin Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedian väliin Jussi Karjalaisen nimen kohdalle. Nyt se olkoon tässä – tiivistin vain kuvankäsittelyohjelmalla yläpalkkia jossa päiväys, lehden nimi ja sivunumero ovat.
Tämä sarja lienee käsikirjoittaja Kallion ensimmäinen palkallinen julkaistu työ.
HEINÄKUU: Pentti Nuortimo: Tahvo
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, huhtikuu 2014
1957 Oulussa syntynyt Nuortimo aloitti sarjakuvien piirtämisen 1970, jolloin Suomeen oli jo rantautunut joukko hyviä sarjakuvia kuten Tintti, Asterix, Lucky Luke, Ahmed Ahne ja Alix. Ensimmäinen työ julkaistiin Ruutu-lehdessä 1974, ensimmäiset varsinaiset sarjakuvat sen seuraajassa NonStopissa 1975. Tahavo [sic] aloitti Kaleva-lehdessä 1975 strippi / viikko -tahtia, ja 1983 sen tekeminen loppui. Iltiksessä Tahvo suoritti vielä lyhyen paluun. Tahvo-stripit julkaistiin IS:n nettisivuilla Kuukauden Suomi-klassikko -rupeaman (2011-2014) aikana. On kyllä hutiloiduinta ja rujoimman näköistä Tahvoa mitä olen nähnyt. Raadollisenpuoleiset vitsit sentään kolisivat.
1982 Nuortimo aloitti vuosia kestäneet graafisen suunnittelun opinnot Helsingin taideteollisessa korkeakoulussa. Toinen Nuortimolle tärkeä sarjakuva oli Raketti-lehteen 1985 syntynyt Kari Komeetta. Hän on toiminut myös Helsingin Sanomien lauantaisivujen taittajana ja kuvittajana sekä satunnaisena juttujen kirjoittajana. Lisäksi hän on taittanut Sarjainfo-lehteä ja toiminut Oulun Sarjakuvaseuran puheenjohtajana. Sari Luhtasen käsikirjoittama Pieni vampyyritarina voitti Kemin sarjakuvakilpailun 1992.
ELOKUU: Harri ”Wallu” Vaalio: Ötökkä
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Wallun hyttyshuumori ei välittänyt biologisista tosiseikoista. Ötököitä löytää Kemin sarjakuvakilpailujen 1987 koostealbumista Ihan kiva elämä.
Wallulla on oma ketju Kvaak-foorumissa.
SYYSKUU: Ari Pirttisalo: Amfiteatteri
B.D. FIN – La bande dessinée Finlandaise à Angoulême en 1988 (Kalletuotanto Oy & Suomen sarjakuvaseura ry, 1988)
Pirttisalo oli nerokas tekijä vuosina 1982-1984. Silloin Pahkasiassa julkaistiin hänen tuotantonsa parhaimmisto. Sen jälkeen mies oli imenyt itsestään mehut pois, mutta heikompaa tuotantoa syntyi lehden sivuille tungettavaksi vielä vuonna 1988. Sitten Pirttisalo katosi ja ryhtyi harjoittamaan jotain tuottoisampaa ammattia, sarjakuva sai jäädä. Strippisarja Amfiteatteri oli Kuukauden kotimaisena syyskuussa 1986, minkä jälkeen sitä nähtiin vielä IS:n sarjisliitteen yllätyskuvina. Tuossa Amfiteatteria ranskaksi käännettynä.
LOKAKUU: Johanna Sinisalo ja Hannu Mänttäri: Nölliäisten elämää
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, lokakuu 2014
Sinisalon (s. 1958) ja Mänttärin (s. 1956) tunnetuin yhteinen sarjakuva on Tiskivuoro, jonka Suuri Kurpitsa kokosi albumiksi 2016. Mänttärin ensimmäiset julkaistut työt löytynevät Veikko Savolaisen päätoimittamasta Sarjis-lehdestä: numerot 3/1973 ja 4/1974. Jälkimmäisessä numerossa oleva Psykoriffi on huikea yli kuusisivuinen happohyökkäys lukijan silmille. Varhaisia graafisesti kokeilevia sarjoja löytää myös Jymy- ja Huuli-lehdistä. 1980-luvulla Mänttärin tyyli pelkistyi lähes äärimmilleen. Kuukauden kotimainen oli biologian oppitunti kuvitteellisten, tunkiossa asustavien nölliäisten elämästä. Visuaalisesti äärimmäisen yksitoikkoinen sarjakuva jaksoi jotenkuten pyristellä tekstinsä voimalla.
MARRASKUU: Timo Mäkelä: Häjyt
Mäkelän Aamulehdessä alunperin julkaistu häjysarjakuva on koottu kansien väliin useasti, tuossa yllä vuoden 2010 painos josta tuli vuotta myöhemmin toinen tarkistettu painos, sekä pellavakantinen vuoden 2003 nide. Helsingin Sanomat julkaisi arkisarjaa Kalliokadun blues (1996), sekä sunnuntaisarjoja Pieniä julmia tarinoita (1997 - 1999, kolme vaakamallista albumia Otavalta 1998 - 2000) ja Minun elämäni (2001 - 2013, albumi Arktiselta Banaanilta 2008). Mäkelän jo melko mittava albumituotanto on luetteloitu Wikipediassa.
JOULUKUU: Jukka Nissinen: Joulupukki
1987
TAMMIKUU: Tarmo Koivisto: Merkillistymyksiä
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, 2011
KK-sarjis 6, 2001
Kun IS:n nettisivuilla 2011-2014 esiteltiin valittuja Kuukauden kotimaisia vuosien varrelta otsikolla ”Kuukauden Suomi-klassikko”, Tapen kokeileva sarja sai kunnian olla ensimmäisenä vuorossa. Tässä pelleiltiin kirjainten ja numeroiden parissa, vitseillä joita joutui välillä tiirailemaan ja miettimään pitempään, ennen kuin ne aukesivat. Kaikkia strippejä ei valitettavasti nettiin laitettu. Tuo alempi strippi on se ainoa, jonka huomasin Iltiksestä tammikuussa 1987, ja se jäi uusintakierroksesta puuttumaan. Onneksi se löytyi sitten kuitenkin.
HELMIKUU: Vesa Ilmaranta ja Arto Nyyssönen: Poke
X-Dreams ja muita sarjakuvia Kemin III valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1983 (Kemin kulttuurilautakunta, 1983)
Ilmarannan ja Nyyssösen luoma Poke hoiti sekä peruskoulun opettajan että kapakan portsarin ammatteja, ja sekoili välillä näissä rooleissaan.
Arto Nyyssösen muita mainittavia sarjakuvia ovat kolmisivuinen Kotiin (palkittiin Kemin sarjakuvakilpailussa 1984), strippisarja Mr. Muti (voitti Uuden Suomen ja Suomen Bullsin kilpailun 1989 ja julkaistiin Uudessa Suomessa seuraavana vuonna), Neekeriartsie - mies joka toi jatsin Suomeen (1991), tämän jatko-osa Mustaa valkoisella (1996) sekä Elukat (1994, albumi vuonna 1997). Näissä kaikissa Ilmaranta toimi käsikirjoittajana. Nyyssönen teki yksinään maahanmuuttokeskusteluun puuttuvan strippisarjakuvan Mamoud - Täällä Pohjantähden alla (2018). Mika Wickström kirjoitti uuden urheiluaiheisen lastenkirjasarjan avauksen, jalkapallotähtemme sarjakuvaelämäkerran Teemu Pukki Baby (2020). Sen jatkoksi on tulossa jääkiekkoilija Marko Anttilasta kertova Mörkö-Marko.
MAALISKUU: Ari Peura: Urmas
”Toinen esimerkki runsaasta palautteesta on Ari Peuran Urmas, jossa ymmärrettiin stadin slangia tahallaan väärin. Minulle ilmoittautui hurja määrä asiantuntijoita, jotka eivät ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää ideaa lainkaan”, sanoi Juhani Tolvanen Sarjainfon numerossa 2/2018. Peurasta tuli 2012 Tampereen Kirkkosanomien pilapiirtäjä:
https://www.kirkkosanomattampere.fi/uutiset.html?a200=85
HUHTIKUU: Markku Huovila: Unho
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Tämäkin julkaistiin uudelleen Iltiksen nettisivuilla osana Kuukauden Suomi-klassikko -sarjaa. Mieleeni sarja jäi jonkinlaisena road moviena, jossa päähenkilö jätti hyvästit kodilleen tai jollekulle naiselle ja pyrki jonnekin muualle, kokien matkalla seikkailuja. Jo 1976 Ruotsiin muuttaneen ja siellä vapaana taiteilijana uraa luoneen Huovilan piirrostyyli oli jännän aaltoileva. Strippisarja Lejonet, jossa nimen mukaisesti oli päähahmona (inhimillistetty) leijona, vieraili Dagens Nyheterissä 23. toukokuuta - 2. heinäkuuta 1988.
TOUKOKUU: Matti Koponen: Rokkeri
Rokkerin esittelin jo katsauksessani vuoden 1989 Helsingin Sanomiin:
http://aaltotie.ucoz.com/index/vuodatussivu_62/0-658
KESÄKUU: Jussi Bohm ja Lauri Lajunen: Sami
Bohm – Lajunen: Sami – Saimaan sankari (Samimaa Oy, 1987)
Helsingin Sanomat 15.7.1987
Tästä sarjakuvasta julkaistiin 1987 albumi Sami – Saimaan sankari, josta olen aiemmin kirjoittanut: ”Luonnonsuojelun - erityisesti saimaannorppien - asialla oleva albumi kopioi Asterixia häpeilemättömästi. Ihan kuin tekijät eivät olisi uskoneet omien siipiensä kantavan kokonaisen albumin mitalla, joten ovat turvautuneet vahvaan esikuvaan. Asterixin selässä jaksetaankin maaliin asti, köykäisehkösti mutta kuitenkin.” Albumin piirrostyö on vielä heppoista, harjoitelmanomaista, mutta Hesarin artikkelin kuvitukseksi poimittu piirros on jo varmannäköistä työtä.
HEINÄKUU: Kyky Ahonen: Raha ratkaisee
Kopioin taas aiempaa tekstiäni: ”Tämän muistan hyvin. Ahonen pohdiskeli sillä valokuvantarkalla tyylillään millä eri tavoilla raha pyörittää yhteiskuntaa ja tuo ystäviä & vaikutusvaltaa. Stripit löytyvät myös Pieni Suuri Kurpitsa 18 (3/1987) -lehdykästä.”
Ahonen aloitti omakustanteillaan Skole Comics ja Morsian 80-luvun alkupuoliskolla. Omakustanteena tuli ulos myös Satuja ja jaarituksia -albumi (1990, mukana ep-levy). Parhaiten Ahonen tunnetaan muusikkona, 90-luvulla toimineesta Killström-yhtyeestä, sekä sarjakuva-albumeista Maalaispunkin päiväkirja (2009), Stadipunkin kuulustelupöytäkirja (2011) ja Maalaispunkin täydennetty päiväkirja (2017).
ELOKUU: Ilkka Vuori: Ilmojen halki
SYYSKUU: Ilpo Koskela: Les Birds
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, loka-marraskuu 2013
Koskelan strippisarja on rujosti piirretty. Aleks Revel oli syntynyt jo kaksi vuotta aiemmin Kemin sarjakuvakilpailuun, ja tämän hahmon ensimmäinen seikkailukin on katseltavampaa jälkeä kuin mitä tässä näkee. Moottoripyöräpoliisi on sentään kohtuullisen komea näky.
Vilkkaan tien vieressä hiekkaisella rannalla elävillä linnuilla ei ole paljon ilonaiheita, koska ne ovat monta sukupolvea sitten unohtaneet lentotaidon. Merellä vainoaa kammottava hai, yläilmoista hyökkäilee suuri ja ahne petolintu. Sarjakuva vieläpä antaa ymmärtää, että lentokyvyttömyys lintujen keskuudessa on koko ajan lisääntymässä, mikä on huolestuttava ajatus. Ehkä siinä voi ymmärtää jonkinlaista allegoriaa liittyen pullalla ruokittuihin sorsiin, joiden siivet eivät huonon ravinnon takia kehity kuten pitäisi.
Koskela lisää murheiden soppaan vielä autosta heitetyn puolikkaan viskipullon, josta epäuskottavasti riittää ainetta melkein koko lintujoukkion sammuttamiseen. Toinen paikalle saapuvista metsästäjistäkin saa vielä pikku hiprakan samasta pullosta.
LOKAKUU: Jukka Murtosaari: Paluu painajaiseen
Murtosaari piirsi ensimmäisen sarjakuvansa jo kymmenvuotiaana 1973, joskin se lensi sittemmin roskiin monien muiden varhaistöiden tavoin. Ensimmäinen julkaistu sarjakuva oli Teräsmies-lehden numerossa 4/79. Sen jälkeen töitä julkaisivat lukuisat lehdet: Suomen MAD, Tähtivaeltaja, Aikakone, Kannus, Sarjari, Pahkasika, perhelehti Valmet (Pikku Vallu), Koulusanomat (Aikalaiset), jopa italialainen Bianco & Nero. Jalavalle Murtosaari teki sarjisalbumien kansia. Hän oli sarjakuvapiirtäjänä itseoppinut. Hän kävi vain kaksi vuotta Mainosgraafikkojen koulua, minkä jälkeen hän teki toiset pari vuotta leipätyötä mainostoimistoissa. Turhauduttuaan siihen työhön Murtosaari jättäytyi freelanceriksi sarjakuvien ja kuvitusten tekijänä.
Murtosaari pani todella parastaan oman Kuukauden kotimaisensa kanssa. Pyörryttävän upeasti piirretyssä scifi-kauhuilussa Anne-niminen taiteilijatar näkee jatkuvasti painajaista kammottavan näköisistä avaruusötököistä, jotka haluavat ottaa hänet kiinni. Yhtenä päivänä tämä painajainen tunkeutuu todellisuuteen, ja Anne pakenee vainoajiaan autioituneilla kaduilla, koska ihmiset ovat katsomassa presidentin syntymäpäivän kunniaksi järjestettyä paraatia. Tarinan edetessä aavistin aina vain varmemmin, että lopussa odottaisi yllätystvisti. En pettynyt, loppuyllätys käänsi asiat aika päälaelleen
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, heinäkuu 2013
Murtosaaren sarja on minun ehdokkaani kaikkien aikojen parhaaksi Kuukauden kotimaiseksi.
Vuonna 2016, valitettavan nuorena kuolleen Murtosaaren muistoketju Kvaakissa.
MARRASKUU: Jari Elsilä: nimetön
JOULUKUU: Rauli Nordberg: Joulupukki on kaapattu!
1988
TAMMIKUU: Kari Laaksonen: nimetön
HELMIKUU: Jari Pantzar, Pertti Hämäläinen ja Pekka Seppänen: Radio Otto
Paikallisradioasemasta kertova Radio Otto syntyi 1988 Länsiväylä-lehteen, ja sieltähän se tuli minullekin tutuksi tuoreeltaan. Kokoelmapokkaria saatiin odottaa 20 vuotta.
MAALISKUU: Jyrki Paavola ja Risto Nurisalo: Runteli
Hymy 1/1969 & 8/1971
Sain joskus takavuosina paperinkeräyslaatikkoa penkoessani haltuuni pinon Hymy-lehtiä vuosilta 1969-1973, ja irrotin niistä Runtelit ja Puutaheinäät talteen. Minulla on myös hyväkuntoinen Runteli heittää vesilintua -pokkari, jossa harvinaista kyllä on sivut vielä kiinni. Koska pokkarin liimaus on surkeaa enkä halua tehdä omasta kappaleestani irtolehtinippua skannaamalla sitä, niin tässä pari Hymystä leikattua Runteli-sivua. Kumpikaan ei ole mukana pokkarissa.
Ahlqvistin ja Kutilan Piirrä sarjakuvaa! -oppaassa on yksi Runteli-strippi, joka lienee Iltiksessä alunperin julkaistu.
HUHTIKUU: Markku Uusitalo ja Anssi Rauhala: Iltasoitto
Kapteeni Hyperventilaattorimies (Zum Teufel, 2013)
Rauhala osallistui Kemin sarjakuvakilpailuihin 1982-1984 töillä, jotka vain kertoivat ideoitten keksimisen vaikeudesta ja luomisen tuskasta, mutta pärjäsi sillä metodilla välillä yllättävänkin hyvin ja osoitti vuosi vuodelta ripeää kehittymistä piirtäjänä. 1986 hän oli löytänyt sisäpiirin huumorin, ja siitä irtosivat Kemin kilpailun voittotyö Insayddzoucqin linna, Iltiksen kuukauden kotimainen Iltasoitto sekä Kapteeni Hyperventilaattorimiehen alkusysäys.
TOUKOKUU: Jari Rasi: Divari
Potsi 1 (1/89)
Tällaiset kiltit huumorisarjat sujuvat Rasilta minusta kaikkein luontevimmin. Pahkasioista löytää törkeämpiäkin vitsisarjoja (niistä yhdessä Heikkilän ja Paretskoin Vanhat Herrat nähtiin homoina), mutta niitä vaivaa poikkeuksetta teennäisyys. Rasi irrotteli välillä myös realistisemmin piirretyillä kauhusarjoilla, jotka taas onnistuivat melko hyvin. Eli hyvää ja huonoa, mutta onneksi enimmäkseen hyvää. Tätä Divaria julkaisi 80-luvulla muistaakseni myös ilmaisjakelulehti Alueuutiset?
KESÄKUU: Tapani Rytöhonka: Rusina
Naskyn 1988 julkaistu Rusina-stripit ja muita piirroksia -kokoelma sisältää ilmeisesti tämän Kuukauden kotimaisen sarjan, mutta tuo julkaisu puuttuu minulta toistaiseksi.
HEINÄKUU: Hermanni Seppälä ja Vesa Lehtimäki: Mare Nostrum
ELOKUU: Usko Laukkanen: Masto ja Märssy
Sarjis 1 / 1972
Kappas, Veikko Savolaisen 1972-1974 päätoimittamassa Sarjis-lehdessä julkaistiin mainioita Masto & Märssy -tarinoita lahjakkaalta Laukkaselta (1930 - 2000). Sittemmin Laukkasesta ei ilmeisesti paljon kuultu ennen kuin hänet Puupäähatulla vuonna 1988 palkittiin. Yllättävää minulle, että M&M on ollut IS:n kuukauden kotimaisenakin. Julkaistiinkohan uusia strippejä vai niitä 50-luvulla tehtyjä, joita Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia väitti julkaisemattomiksi?
Tässä ensimmäisessä Sarjis-lehdessä julkaistun tarinan avaussivu.
SYYSKUU: Keijo Ahlqvist: Etelän vares
LOKAKUU: Pertti Hämäläinen: Tohtori Killare
Potsi 2 (1 / 90)
Hämäläinen on ollut tekemässä Radio Ottoa, Teuvo Lylyä, perhesarjaa Loikkaset sekä lukuisia sekalaisia irtosarjoja. Tri Killare oli onnistunutta lääkärihuumoria, joskus hiukan mustaakin. Pahkasian tekijöiden Potsi-lehdessä (kolme numeroa 1989 - 1991) sarjaa julkaistiin varmaan kattavasti.
MARRASKUU: Jouko Innanen: Tiedottomat
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Ansioitunut pilapiirtäjä Joke ryömi aidan matalimmasta kohdasta ja hauskutti IS:n lukijoita tietokilpailuirvailulla, jossa kilpailijat olivat toinen toistaan typerämpiä. Tarjolla oli mukahauskoja kilpailijoiden nimiä (Jäski Härskihuntu), puujalkahuumoria sekä Ilaksis Kivi -tyylistä nimien vääntelyä.
JOULUKUU: Harri Pystynen: Puhu pukille!
1986 - 1988 1989 - 1993 1994 - 1998 1999 - 2003 2004 - 2008 2009 - 2012 2013 - 2015 2016 - 2018 2019 - 2021
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72
