14.9.2011

Olisiko kirjaluettelon paikka? Tässä kirjahyllyni sisältöä:

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille-yhteisnide.

Desmond Bagley: The Enemy (1977). Jännityskirjailijan taidonnäyte, jonka vanhemmat ostivat minulle joskus niihin aikoihin kun aloitin Porvoossa opiskelun (1993). Tapahtuu osittain Ruotsissa.

Charles Bukowski: Vanhan likaisen miehen juttuja. Löytyi junasta.

Eva Bexell: Prostens barnbarn. Hauska ruotsalainen lastenkirja jonka sain 80-luvulla.

Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (suomeksi), Kuvitettu mies ja Long After Midnight.

Augusten Burroughs: Dry. Junasta löytynyt.

H.J. Campbell: Aikakoneen salaisuus.

Cervantes: Don Quixote. Akateemisesta on ollut kiva kantaa halpoja englanninkielisiä klassikkokirjoja kassikaupalla.

Agatha Christie: Liket i biblioteket, Helmeilevä kuolema, Kuolema ilmoittaa lehdessä, Esirippu sekä Hercule Poirot-yhteisnide, jossa ovat Stylesin tapaus, Idän pikajunan arvoitus, Kortit pöydällä, Kuolema Niilillä ja Esirippu. Yhteisnidettä lukuunottamatta junista ja kirjaston kiertokirjahyllyistä poimittuja.

Cleland: Fanny Hill or Memoirs of a Woman of Pleasure. Heh. Akateemisesta.

Daniel Defoe: Robinson Crusoe. Ruotsiksi. Sain 80-luvulla vanhemmilta.

Charles Dickens: koko tärkein tuotanto eli 19 nidettä. Oikeastaan 21, sillä Pickwick-kerhon paperit ja David Copperfield ovat kahtena erillisosana. Englanniksi minulla on Sketches by Boz, Nicholas Nickleby, The Old Curiosity Shop, Barnaby Rudge, Martin Chuzzlewit, Bleak House, Hard Times, Little Dorrit, Great Expectations, Our Mutual Friend ja Best Ghost Stories. Vanhemmat ostivat minulle vielä tietokirjat En bildbiografi (J.B. Priestley) ja Who's Who in Dickens (Alex J. Philip & Laurence Gadd). Ensinmainittu on Dickens-biografia, jälkimmäinen kylmästi luettelee kaikkien Dickens-teosten kaikki henkilöhahmot ja fiktiiviset paikannimet ja kuvailee heitä/niitä. Myös tarkka bibliografia juoniselostuksineen löytyy.

Arthur Conan Doyle: The Adventures of Sherlock Holmes, The Return of Sherlock Holmes, A Study in Scarlet & The Sign of the Four, The Casebook of Sherlock Holmes, The Memoirs of Sherlock Holmes, The Hound of the Baskervilles & The Valley of Fear, "The Lost World" & Other Stories, Tales of Unease.

Minulla on paperitulosteina Round the Red Lamp, The Captain of the Polestar and Other Tales, Tales of Terror & Tales of Mystery, The White Company, Sir Nigel, Beyond the City, Living English Poets (muutama runo), The Mystery of Sassssa Valley, The New Revelation, The Parasite, Songs of Action, The Vital Message, The Stark Munro Letters, The Adventures of Gerard sekä The Great Boer War. Latasin koko A.C. Doylen tuotannon Microsoft Word-tiedostoina UseNeXT-tiedostojenjako-ohjelman kautta joitakin vuosia sitten. Sitten tulostin tiedostoja pikkuisen kerrallaan parin vuoden ajan aina kun oli rahaa paperiin ja/tai mustekasetteihin. Edellisessä kappaleessa luettelemani kirjat ovat syöneet A4-pinoa kivasti, mutta onhan tuossa vielä 15 nimikettä jotka pitäisi löytää oikeina niteinä.


Alexandre Dumas: The Count of Monte Cristo.

Sean Elke: Galen lidelse (1970). Ruotsalainen kirjailija, joka toisaalta kirjoitti tuon kirjan tapaista kovan pornon ja kovan actionjännärin sekoitusta, toisaalta taas faktateoksia kuten "Modern psykologi på evolutionsmässig etologisk och naturvetenskaplig grund: Datamaskinen, djuret, människa" (oliko muita tietokirjoja edes?). "Galen lidelse" sisältää hiuksianostattavan roiseja aktikuvauksia, sovinismia ja rasismia. Pöllin oman kappaleeni, en sano mistä. Sven Ekvall oli ilmeisesti miehen oikea nimi.

Jalmari Finne: Kiljusen herrasväki. Junasta löytyi, kiva löytö sellaisesta paikasta.

Ian Flemingin James Bond-kirjat englanniksi Akateemisesta hankittuina. John Gardnerin 007 ja lupa tappaa sain vanhemmiltani.

Neil Gaiman: Fragile Things. Junasta.

William Goldman: Marathon Man. Junasta.

Donald Hamilton: The Shadowers. Junasta.

Neil Hardwick: Neilin lähteet eli Hardwick's Sauce. Junasta.

Johan Harstad: Buzz Aldrin - Taviksena olemisen taito. Kun opiskelin graafista suunnittelua, kävimme tutustumassa Helsingin Sanomien toimitukseen ja tässä yhteydessä opettajamme jakoi meille kaikille omat kappaleet tätä kirjaa. En kehdannut heittää pois, vaikkei kiinnostavalta vaikutakaan.

Frank Herbert: Dyyni 1 ja 2.

Jack Hopkins: Satellite Night Special ja Satellite Night Fever.

Veikko Huovinen: Havukka-Ahon ajattelija, Veitikka, Rasvamaksa ja Lentsu. Viimeksimainitusta tehdyn tv-sarjan muistan hyvin, olen nähnyt sen kahdesti.


Martti Innanen: Seikkailu viitakossa. Äidin kirja, joka on kulkeutunut minulle. Selkämys revennyt pois, sisäsivuilla oli lyijykynäviivoja, jotka olen pyyhkinyt pois. Näin käy kun antaa pikkulasten näpelöidä kirjoja... öhöm... Teoksen keräilyarvo on siis romahtanut, mutta lukuarvo ei.

Hammond Innes: Veijarin testamentti. Junasta.

Martin James: Dave Grohlin elämäkerta. Junasta löytyi. En edes kuuntele Foo Fightersia, mutta rokkareiden elämäkertojen pitäisi olla hauskaa luettavaa.
Olen lukenut haukkuvan arvostelun tästä...

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva. Junasta.

Jonas Jonasson: Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann. Junasta. Tästä olen lukenut pelkkiä ylistyksiä.

Juho Juntunen: Tuuliajolla (uusintapainos).

Kalevala. Halusin nimenomaan vanhan, niukasti kuvitetun painoksen. Sellainen löytyikin pienellä hakemisella yhdestä antikvariaatista, asiallinen ja vanhahtavan tyylikäs vuoden 1956 painos. G. Stronkin kuvitus, O. Kuusisen alkulauseella. Jonkun Antti Prusin ex libris sisäkannessa.

Elina Karjalainen: Uppo-Nalle.


Ilmari Kianto: Ryysyrannan Jooseppi. Muistan hyvin sen kerran, kun ostin tämän divarista. Olin ihanneasiakas. Kysyin myyjältä löytyisikö kyseistä kirjaa. Hän kaivoi sen esille, maksoin tasarahalla. Kirjavalintani oli kehujen arvoinen. Silti myyjä näytti pelkkää hapanta naamaa eikä sanonut juuri mitään. Jotkut eivät ole syntyneet palveluammatteihin, mutta eivät näköjään usko sitä.

Stephen King: Knackarna. Pelastin paperinkeräyslaatikosta Kauniaisissa joskus 90-luvun alussa.


Hans Helmut Kirst: 08/15 sodassa. Junasta.

John Kiviranta: Tyttö ja satama. Mielenkiintoinen tapaus. Kiviranta oli töissä Ilmalan ratavarikolla junasiivoojana jonkin aikaa silloin, kun olimme vielä Engelin palveluksessa. Hän kertoi minulle, että hän on se mies Leevi and The Leavingsin "Rakkauden planeetta"-levyn kannessa. Totta tosiaan, sama naama selvästikin. Männyn latvassa keskellä erämaata tupakkaa polttelemassa. Vuosia myöhemmin bongasin junasta tämän pienoisromaanin "Tyttö ja satama". Kirjoittanut John Kiviranta. 58 sivua. Mikä yllätys! Pakkohan se oli ottaa talteen. Takakannessa kerrotaan että mies on helsinkiläinen kiinteistönhoitaja ja kippari. Hm, mitä kaikkea hän onkaan kokenut elämässään! Jokin aika sitten huomasin miehen lähijunassa. Oli kännissä keskellä päivää. Vilkaisi minua ja tunnisti, mutta tyytyi sanattomaan tervehdykseen.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas.

Jack London: Call of the Wild & White Fang.

H.P. Lovecraft: The Lurking Fear and Other Stories, Nimetön kaupunki, Varjo menneisyydestä. Kiva annos HP-kastiketta. Verisenä.

Alistair MacLean: Saattue Murmanskiin, Miljonäärien laiva, Jääasema "Zebra", Navaronen haukat, Kotkat kuuntelevat, Kahlenukke, Karhusaari, Merinoita. Muutama kirja junasta löytynyt.

Henning Mankell: Rauhaton mies. Junasta.

Todd McEwen: Nuoren Fisherin kärsimykset. Junasta.

Sofi Oksanen: Utrensning. Junasta. Tämä on siis SE kirja ruotsiksi käännettynä.

Arto Paasilinna: Kollektivt självmord. Junasta. Tämä taas on yhtä kuin Hurmaava joukkoitsemurha.

Edgar Allan Poe: Selected Tales, Spirits of the Dead: Tales and Poems, Tales of Mystery and Imagination.

Alpo Ruuth: Maailmanloppu ja muita ongelmia. Junasta, vieläpä vankivaunusta.

J.D. Salinger: The Catcher in the Rye.

William Shakespeare: 23 nidettä suomeksi. Näitä olen ostellut Suomalaisesta ja Akateemisesta kirjakaupasta. Hullu ajatukseni tämän takana on, että jos minua joskus pyydetään suomentamaan jokin sarjakuva, leffa tai tv-sarja jossa on Shakespeare-sitaatteja, niin kotona minulla on valmis apukirjasto. Voin kopioida oikeat sitaatit. Sitäpaitsi olen kerännyt ja nähnyt jo jonkin verran Shakespeare-filmatisointeja, eli tunnen melkein velvollisuudekseni kerätä kirjojakin.

Robert Louis Stevenson: Skattkammarön. Vanhempani antoivat 80-luvulla tämänkin.

Bram Stoker: Dracula. Englanniksi.

Anni Swan: Ollin oppivuodet. Saatu vanhemmilta.

Jonathan Swift: Gulliver's Travels.

J.R.R. Tolkien: Roverandom (suomeksi), The Hobbit, Sagan om ringen (ykkösosa), The Lord of the Rings: The Two Towers, TLOTR: The Return of the King, Silmarillion (suomeksi), Seppä ja satumaa, Tales From the Perilous Realm, Keskeneräisten tarujen kirja. Lisäksi Loru sorbusten herrasta (Henry N. Beard & Douglas C. Kenney).

B. Traven: Kultahiekka valuu.

Mark Twain: Tom Sawyer & Huckleberry Finn (englanniksi).

Jules Verne: Journey to the Center of the Earth, Twenty Thousand Leagues Under the Sea, Around the World in Eighty Days. Viimeksimainitusta minulla oli pienenä suomenkielinen painos, onkohan se tallessa vanhempieni luona?

Kurt Vonnegutin tuotanto viimeisintä postuumia kirjaa lukuunottamatta. Sähköpianon sain äidiltä, samoin Jailbirdista sain joululahjaksi ensipainoksen, joka on miltei iskemätön eli sitä ei ole koskaan avattu kunnolla. Kirja on vielä tiukka. Ensimmäiselle lehdelle on joku sentään saanut laitetuksi ex libriksensä. Kultareunaiset sivut, vihreä satiininen kirjanmerkkinauha. Teksti: "This limited first edition of Jailbird by Kurt Vonnegut has been privately printed exclusively for Members of The First Edition Society". Kiitos äiti ja isäpuoli, tämä kirja ei kulu käytössäni! Tämän on säilyttävä yhtä hyväkuntoisena kuolemaani asti. Arvokamaa! Lukukappaleeni on suomalaispainos eli Piruparka, kulutan sen sijaan sitä.

Myös Kalmasilmä, Siniparta ja Ajanjäristys ovat suomeksi, muut Vonnegutit ovat englanniksi. God Bless You Mr. Rosewater, Happy Birthday Wanda June ja Wampeters Foma & Granfalloons ovat niitä vaikeasti löydettäviä Vonneguteja, mutta onnistuin saamaan ne Amazonin kautta. Samoin A Man Without a Country-kirjan sain sitä kautta melko tuoreeltaan, ennen kuin se suomennettiin. Vonnegut-innostukseni ensi siemen kylvettiin kun lainasin 80-luvulla Kauniaisten kirjastosta ensin Teurastamo 5:n elokuvaversion, ja myöhemmin sitten kirjan suomeksi. Muutama vuosi sitten junaa siivotessani löysin Slaughterhouse 5-kirjan ja äkkäsin uuden hyvän keräilykohteen. Helppo projekti, Vonneguteja löytyi hyvin sieltä sun täältä, kuten kirjamessuilta.

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja, Helmiä hanurista, Romaanikerjäläinen. Kaikki junista löydettyjä. Vuorinen on puskenut kirjoja markkinoille sellaista tahtia etten viitsi ruveta keräämään.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen ja Mikael Karvajalka.

H.G. Wells: The First Men in the Moon, Aikakone / Maailmojen sota, The Man Who Could Work Miracles. Viimeksimainitun lyhytnovellin löysin 80-luvulla Kauniaisten kirjastosta lainaamani The Time Machinen lopusta, se oli siellä bonuksena. Rakastuin tarinaan. Tein siitä lopulta ruotsinkielisen sarjakuvaversion, jossa ikävä kyllä on vikansa. Haluaisin korjata siitä useita kohtia. Yritin vuosikaudet löytää tuon pikku tarinan kirjamuodossa jostain, mutta turhaan. Onkohan se edes käännetty suomeksi? 1930-luvulla tehdyn leffan löysin sentään, mutta tarinaa oli muutettu melkoisesti. Ei ollut se stoori johon ihastuin, oli vain vähän sinnepäin. Lopulta hain apua Amazon-verkkokaupasta, ja se tepsi. Jokin on demand-periaatteella uusintakappaleita loppuunmyydyistä kirjoista painava pulju teki minulle 23,5 x 19 cm kokoisen vihkon, jossa on yli puolet tyhjää. Tarina mahtuu 18 sivulle, 28 sivua on sitten tyhjiä. Lisäksi vihko on kovin iso ja pistää rumasti esiin kirjahyllyssäni. No, pääasia että minulla on tuo tarina.

Leffatietokirjoja:

Quinlan's Film Stars. Brittiläisen David Quinlanin koostamia näyttelijöiden filmografioita. Puutteet: Jotkut leffat on mainittu kahteen kertaan sekä oikeilla että vaihtoehtoisilla nimillä (Nick Adams on kirjan mukaan tehnyt leffan "Frankenstein Meets the Giant Devil Fish". Se on itse asiassa japanilaisten tekemän "Frankenstein Conquers the World"-leffan (joka on myös mainittu) vaihtoehtoinen nimi). Joitakin leffoja ei edes IMDB tunne - hmm? Jotkut leffat ovat väärien vuosilukujen kohdalla. Jotkut leffat puuttuvat. "The Poppy Is Also a Flower" Bessie Loven kohdalla. "Mouse on the Moon" Michael Crawfordin kohdalla. "The Tomb of Ligeia" Richard Johnsonin kohdalla. "Batman Forever" Tommy Lee Jonesin kohdalla. Peter Lorrelta olisi voitu ilmoittaa "Casino Royale"-tv-leffa vuodelta 1954. Ja niin edelleen... Skandinaavisten leffojen nimet ovat usein väärinkirjoitettuja. Boris Karloffin viimeisiä elokuvia "The Fear Chamber" ja "House of Evil" väitetään levittämättömiksi. Jeanne Crainin esittelyteksti ja 11 ensimmäistä elokuvaa ovat leikkautuneet pois. Löytyyhän noita vikoja.

House of Horror - The Complete Hammer Films Story. Puutteet: Layout on erittäin halvannäköinen. Runsas kuvitus, mutta kaikki kuvat ovat mustavalkoisia ja kuvatekstit puuttuvat. Joutuu veikkaamaan mistä elokuvasta mikäkin kuva on. Monista elokuvista kerrotaan vain pintapuolisesti muutamalla lauseella. Hammer girls-kuvagalleria kirjan lopussa on silkka vitsi nimien puuttumisen takia. Tunnistan Julie Egen, Madeline Smithin ja Ingrid Pittin, mutten kahta muuta. No, tunnistaisin heidätkin jos asia kiinnostaisi. Parasta kirjassa on perusteellinen selvitys Hammer Filmsin hylkäämistä ja toteutumattomista leffaprojekteista sekä tarkka Hammer-filmografia. Hammer-keräilijälle tuo filmografia on hyvä apu.

Hänninen-Latvanen: Verikekkerit. Kuuluu suosikkielokuvakirjoihini. Mahtava teos! Kiitos tekijöille.

Leonard Maltin's TV Movies and Video Guide - The New 1991 Edition. Juuri tätä kirjaa selasin innokkaasti Leppävaaran kirjastossa 90-luvulla. Sitten löysin sen VR:n kirpputorilta edesmenneillä makasiineilla parilla eurolla. Lyhyet, ytimekkäät arviot yli 19000 elokuvasta. Tästä kirjasta sain tiedon melkein kaikista kiinnostavista elokuvista. Alkuperäinen, yli 2000 nimikkeen toive-elokuvaluetteloni oli pitkälti tämän kirjan avulla laadittu. Myös käsinkirjoitetut ohjaajafilmografiani saivat alkunsa tästä kirjasta poimituista tiedoista. Nyt kirja on laittamastani kontaktimuovista huolimatta kahtena kappaleena. Keskeltä mennyt kahtia. Apua, miten nyt enää korjaan tämän?

Leonard Maltin's 1999 Movie & Video Guide. Onhan sitten tämäkin. Ei ollenkaan yhtä tärkeä. Melkein kaikki vuoden 1991 kirjassa mainitut tv-leffat on sitäpaitsi poistettu tästä.

Susan Sackett: The Hollywood Reporter Book of Box Office Hits - A Year-by-Year, Behind-the-Camera Look at Hollywood's Most Successful Movies. Sain joululahjaksi 1989 tai 1990 ja otin tehtäväkseni nähdä kaikki kirjassa mainitut elokuvat. 607 elokuvaa 613:sta nähty. Kolme 1952-1956 tehtyä Cinerama-dokumenttia ovat mahdottomia tapauksia, italialainen "Enrico Caruso: Leggenda di una voce" (1951) on myös turhan vaikea. "Welcome Stranger" (1947) ja "The Member of the Wedding" (1952) voivat onnistuakin.

John Stanley: Creature Features - The Science Fiction, Fantasy, and Horror Movie Guide.

Michael J. Weldon: The Psychotronic Video Guide. Paljon outoja valtavirran ulkopuolella haahuilevia roskaelokuvia mainittu, kuten myös erikoisempia mainstream-tuotantoja ja mykkäelokuvia. Eurooppalaisia elokuvia on ihan kivasti mukana. Liikaa puutteita kuitenkin, kattavuus on surkea. Weldon ei edes ole vaivautunut kommentoimaan monia elokuvia sanallakaan, kunhan on laittanut lyhyen juonisynopsiksen ja luettelee näyttelijöitä. Jotkut omat suosikkiroskaleffansa hän sen sijaan spoilaa täysin palstanmittaisilla vuodatuksilla. Silti tärkeä kirja minulle, tästä sain tiedon monista jännistä elokuvista joista en muuten olisi saanut koskaan tietää. Kirjaa oli Akateemisessa vain yksi kappale ja sekin oli pikkuisen nuhjaantunut, joten sain sen alennettuun hintaan.

Graham Rye: The James Bond Girls. Andy Lane & Paul Simpson: The Bond Files.


Kim "Howard" Johnson: The First 280 Years of Monty Python.

Muita kirjoja:

Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia. Art Wood: Great Cartoonists and Their Art. Petri Kemppinen - Juhani Tolvanen: Sarjakuva, rakastettuni. Completely MAD (Amerikkalaisen huumorilehden "elämäkerta").

Mauri Kunnas: Suomalainen tonttukirja, Joulupukki, Koiramäki (yhteisnide), Suuri urheilukirja, Hui kauhistus!, Etusivun juttu ja Koirien Kalevala. Hui kauhistus!-kirjan sain lahjaksi 80-luvulla, seuraavalla vuosikymmenellä rupesin pikkuisen keräämään Kunnaksen lastenkirjoja. Vielä kiinnostaisivat Yökirja ja Avaruuskirja.

Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaopas. Jarkko Kuivanen: Suomipunk 1977-1998. Kari Peitsamo: Muut pojat lahjaks saivat lennokin, Vain aurinko on kuumin seuranaan (Karin sanoituksia koottuina). Martin Melhuish: The Supertramp Book (Suosikkiyhtyeeni tarina). Miettinen: Hilse. Antti Isokangas: Villejä rubiineja & Minä suojelen sinua taiteelta. Jytinää Eestissä - Sleepy Sleepersin pitkä ja kivinen tie.

Henrik Meinander: Finlands historia. Suomen historian pikkujättiläinen. Maailmanhistorian pikkujättiläinen. Vuosisatamme kronikka, joka loppuu Kekkosen hautajaisiin elokuussa 1986. Ei siis aivan nimensä veroinen. Pitäisi päivittää. Maailman taruaarteet: Kreikka (mytologiaan kuuluvia jumaltaruja).

Civardi & Graham-Campbell: Res bakåt i tiden - Vikingarna. Kuvakirjamainen albumi viikingeistä. Varhaisnuorisolle suunnattu.

Joe Adamson: Tex Avery - King of Cartoons. Chuck Jones: Chuck Amuck. Jonesin kirja on hauska, mutta valikoiva. Mies itse ei ollut kovin tyytyväinen varhaisiin ohjauksiinsa eikä sen puoleen juuri kukaan muukaan, lisäksi piirretty "The Dover Boys" (1942) sai yksipuolisen tyrmäävän vastaanoton Warner Brothersin animaatiopuolella. Leon Schlesinger kieltäytyi ensin levittämästä tuota piirrettyä, mutta WB tarvitsi sitä aikataulu- ja määrävaatimusten täyttämiseksi ja niinpä se sai kuin saikin levityksen. Jones sai melkein potkut silloin, mutta hän teki sitten seuraavaksi piirretyt "Case of the Missing Hare" ja "My Favorite Duck", jotka ovat kumpikin klassikkokamaa. Näin Jonesin työsuhde pelastui. Nämä ja muut ikävät seikat Jones on jättänyt mainitsematta kirjassaan. Juuri niistä olisin eniten halunnut lukea.


Bernhard Roetzel: Täydellinen herrasmies. Hyödyllinen ja PAKSU opaskirja wannabe-tyylitaiturille ja miksei jo pitkälle edenneellekin sellaiselle. Parasta on, että löysin tämän junasta ilmaiseksi.

Rachel Carson: Havet (1959). Ruotsista 1980-luvulla divarista löytämämme tietokirja merestä. Isäpuoli ehkä toivoi, että kiinnostuisin merestä yhtä paljon kuin hän itse, Turun saaristossa kasvaneena laivanrakennusinsinöörinä, ja osti tämän siksi minulle. Vanha mutta iso ja kaunis kovakantinen kirja. Paljon jänniä väripiirroksia ja -kuvia.

Hymy-hiiren 365 satua. Junasta löysin. Eivät nämä mitään satuja ole. Muutaman rivin tilannekuvauksia ja hassuja vitsejä. Eivät nämä riitä lapsille iltasaduiksi. Otin kirjan, koska kuvitus on paikoitellen hienoa. Monta eri taiteilijaa on tehnyt tähän piirroksia, heistä parhaiden työt tarjoavat minulle inspiraatiota omiin kuvitusjuttuihini. Onni Oja: Piirtämisen taito (1957 / 1978). J.M. Parramón: Piirustustaidon kirja. Bruce Robertson: Opi piirtämään ihmisiä & Opi piirtämään maisemia.

Hans Hvass: All världens däggdjur (1956, neljäs painos v. 1970). Otavan värikasvio. Risto Ihamuotila: 300 kasvia Suomen luonnossa. Kirjoja Suomen nisäkkäistä, Pohjolan nisäkkäistä sekä Suomen ja Euroopan linnuista. Naavametsäläiset-sarjakuvaprojektini vaatii taustatutkimusta, nääs.

Kaiken maailman keksinnöt, 1987. Kansalaisen käsikirja. Kodin suuri niksikirja. Antero Vipunen. Kaksi Photoshop-kirjaa.
Uusi Suomi - Etusivun uutiset 1938-1979. 21 sanakirjaa eri kielillä, brittislangista latinaan ja islantiin. Neliosainen Nykysuomen tietosanakirja. Bonniers svenska ordbok (sivistyssanoja ja muita vaikeampia sanoja). Heikki Paunonen: Tsennaaks stadii, bonjaaks slangii. Söderlund-Wahrman: Urbaani sanakirja. Pasi Heikura: Samoilla linjoilla - lisää Suomen kansan latteuksia. Jukka Ukkola: SuoMesta (pakinakokoelma). Jyviä ja akanoita (kooste Suomen Kuvalehden vakiopalstan parhaista paloista). Viisi ensimmäistä Alivaltiosihteeri-kirjaa, viimeisimpänä V niin kuin virallinen. Sudenpentujen käsikirja 2. Först och snabbast med bil, tåg och flyg (eräänlainen Guinnessin ennätyskirjan tapainen pikkukirja vuodelta 1974).

Ullakolla on 47 kirjaa sarjasta Alfred Hitchcock: 3 etsivää. Muutama ruotsiksi, loput suomeksi ja melkein kaikki suomenkieliset Matti Louhen kansilla. 12 kirjaa Jan-nimisestä tanskalaisesta teinidekkarista. Äiti ja isäpuoli ostivat syystä, joka ei liene epäselvä. Hehe, en ole viitsinyt lukea Janeja, kunhan säilytän niitä jossain ihan kuriositeetteina. Kirjat kirjoitettu vuosina 1969-71, suomennettu 1976-78. Ullakolla on myös 10 sekalaista tietokirjaa: kalligrafiaa, karttahistoriaa, meriatlas, vitsikirja ym. Ne olen saanut ihmisiltä tai poiminut junista.


16.9.2011

Kymppikirjaston Suomalaiset sarjakuvantekijät levynkansitaiteilijoina-esittely oli pettymys. Ei siellä ollut kuin 36 levyä kirjaston omista kokoelmista, ja kaikki ovat jo listallani. Oli siellä sentään aivan ufoon naamiaisasuun pukeutunut DJ soittelemassa sarjakuva-aiheista musiikkia, mutten jäänyt tuijottelemaan tätä spektaakkelia sen pitempään.

Citykäytävän kirjaständistä löytyivät Mauri Kunnas: Varhaisia töherryxiä, Yötarinoita (sisältää Yökirjan ja Hui kauhistuksen) ja Kaikkien aikojen avaruuskirja yht. 43 e. Kunnas-kokoelmaa on nyt tarpeeksi.

Akateemisesta uusi kovakantinen Asterix ja kultainen sirppi.

Sarjisfestivaalien pääteltta Lasipalatsin takana köyhdytti minua 84 eurolla.

Suurvisiiri Ahmed Ahne 25 e.
Semicin Larson - Kaukana poissa 5, 15 e. Sarja täysi, jee.
Viisi Pahkasikaa vuosilta 1986-88, yht. 25 e.
Suomalainen MAD 1/1972, 15 e.
Jan Romare: Pyton 2 ja Taivaan enkelit, 2 euron laatikosta.

Sinne jäi vielä Corto Malteseja, ja Comés'n "Silence" 35 eurolla. Huh, taitaa olla tosi keräilykamaa. Miten olisi uusintapainos?

Myyjistä tunnistin Markku Tantun ja Pauli Kallion, joista jälkimmäinen antoi minulle Sekametsä-postikortinkin.


17.9.2011

Vähän piirtäjähaastattelujakin ohjelmassa tänään. Timo Mäkelän turinonti meni minulta ikävä kyllä ohi, kun erehdyin Suomalaisesta Kirjakaupasta. Norkoilin turhaan Stockmannia vastapäätä olevassa kaupassa, ja tajusin vasta myöhemmin, että Mäkelä olikin Kampin SK:ssa. No, sattuuhan tuota. Kymppikirjastossa Timo Ronkainen luennoi aiheesta "Höpsismi auttaa", mutta kaikella kunnioituksella, ei sujunut tuo puhuminen Timolta kovin sukkelaan ja tekstistäkään en saanut mitään otetta. Pääteltassa kuuntelin ensin Petteri Tikkasta ja Tommi Musturia, sitten Helmiä sioille-sarjan piirtäjää Stephan Pastisia, joka kertoi informatiivista juttua siitä, millaista on olla sanomalehtistrippisarjakuvapiirtäjä (hei, yrittääkö tämä suomenruotsalainen kaveri brassailla tai jotain?) USA:ssa. Mukaan lähti kaksi Corto Maltese-albumiakin, Venetsia-seikkailu ja Tango (= CM Argentiinassa). Á 35 euroa, huhh...

Suomalaisessa kuuntelin sitten jonkin verran Joonas Lehtimäkeä, hiukan Petri Hiltusta ja sen jälkeen alusta loppuun Tuuli Hypénin haastattelun. Nanna-albumeja ei ollut nyt mukana, mutta katsotaan sitten huomenna pääteltassa kello kolmelta...


18.9.2011

Uusi webbisarjakuvalöytöni on "Sosiaalisesti rajoittuneet". Kvaakissa sitä haukutaan, muutama vuosilta 2005-2009 peräisin oleva esimerkkistrippi on siellä linkitettyinä. Jep, keskenkasvuista matalaotsahuumoria tosiaan noissa muutamissa esimerkeissä. Outoa sikälikin, että tekijät ovat täsmälleen minun ikäisiäni eli vuosikertaa 1974. Lueskelen sarjaa alusta (v. 2000) asti ja olen nyt vuodessa 2004. Onnistuu vielä tässä vaiheessa naurattamaan makeasti, vaikka "jippii tissit"-mentaliteetti onkin koko ajan vahvistunut. Mainiota nörttihuumoria. Ei hassumpaa, että itsekin ymmärrän yli puolet noista nörttijutuista ainakin tarpeeksi hyvin nauraakseni. Jännä nähdä missä vaiheessa sarja romahtaa Kvaakin esittelemien esimerkkistrippien tasolle. Ossi Mäntylahti ja Piiran veljekset ovat muuten minulle tuttuja nimiä 90-luvun alun MikroBiteistä ja varhaisista Pelit-lehdistä. Sarja on vieläpä opettavainen: vihdoinkin ymmärrän, mihin viittasivat ne hamsteri- ja teippivitsit, joita Bitti viljeli 80-luvun lopulla. Tai no, siitä on itseasiassa kiittäminen kommentoijia.

Viimeisenä festivaalipäivänä katsoin putkeen joukon Kymppikirjaston ohjelmanumeroita. Sotasarjakuvateemaa noudattaen Anssi Rauhala ja joku Esa Niskanen kertoivat uudesta sotasarjakuvastaan. Tarmo ja Topi Koivisto sekä Markku "Pahkasika" Paretskoi jatkoivat omalla Korkkarialbumillaan. Pääsin vaihtamaan taas Topin kanssa muutaman sanan. Tämän jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa näkemään suuren Mauri "Moog" Konttisen luonnossa, kun hän Asko Alasen ja Sirpa Alkusen kanssa puhui Korkkarisaksasta. Jawohl, Herr Hauptmann, ich bin sehr zufrieden.

Petri Hiltusen pintapuolista katsausta sotasarjakuvan historiaan seurasi vaellus päätelttaan, jossa kuuntelin uudestaan Tuuli Hypéniä. Nyt oli mukana ensimmäinen Nanna-albumi, johon sain signeerauksen. En ole mikään signeerausten metsästäjä, mutta kyllä minä mielelläni annoin nimikoida oman Nanna ykköseni. Se pääsee kirjahyllyssäni lähelle ensimmäisiä Mämmilöitä pitämään seuraa Koiviston prosessoimattomille kynänjäljille.


19.9.2011

SR:ssä menossa vuosi 2006, ja nyt on näytöllä Windows Vistasta kertova strippi kommentteineen. Itselläni on kaksi tietokonetta, joista uudemman mukana tuli valmiiksiasennettu Vista. Täytyy sanoa, että omat kokemukseni Vistasta ovat pienten alkutotuttelujen jälkeen olleet positiivisia. Minä nyt en tosin käytä konetta mihinkään ylimääräiseen kuten pelaamiseen, enkä tee muutenkaan monipuolisesti eri juttuja. Ei siis ole esiintynyt yhteensopivuusongelmia. Minulla ei muutenkaan ole Windows paljoa kaatuillut niiden kahdeksan vuoden aikana jolloin minulla on ollut oma tietokone, joten henk. koht. en ymmärrä kaikkia haukkuja siitä, miten Windows on buginen ja kaatuilee. Vanhassa koneessani on XP ja sen kanssa joudun juomaan vähän tervaa, mutta en onneksi käytä vanhaa konetta muuhun kuin vinyylien rippaamiseen. Ei sillä edes ole enää paljon muita ohjelmia kuin Windows Media Player ja Audacity.

Joskus on netti tai Windows kaatunut tai ollut lähellä kaatumista kun prosessori on saanut kerralla liikaa haukattavaa, mutta ei siitä ole paljon ylimääräistä vaivaa. Vistassa ei ärsytä mikään - paitsi ehkä läpinäkyvyys ikkunoissa joskus pikkuisen. Turha efekti. Se, ettei kone oletusarvoisesti näyttänyt kovalevyllä olevien tiedostojen kokoja ärsytti ennen, mutta ajan myötä kone on ymmärtänyt, mitä haluan. Käyttäjätilien valvonta esti alussa koneen käyttämisen aika tehokkaasti, mutta sen sai pois. Vieläkin kone jaksaa tuota "Käyttäjätilien valvonta ei ole käytössä"-mantraansa, mutta ei niin kuuluvasti, etteikö sitä voisi jättää huomioimatta. Ja vaikka Norton 360 kuinka pyytäisi, minä en rupea maksamaan tiedostojen varmuuskopioinnista johonkin netissä olevaan serveriin. Kone haluaa säännöllisin väliajoin minun latailevan QuickTimen ja Safarin, mutta pyh, minä käytän VLC:tä ja Firefoxia. Sivuseikkana, että haluaisin kovasti VLC:hen mahdollisuuden DVD-R-levyjen polttamiseen, että saisin latailemani .vob-, .rmvb- ja .mkv-leffatiedostot sellaisinaan levyille, ei tarvitse vaivautua konvertoimaan niitä. Windows Media Player, jolla levyt polttelen, ei tunnetusti ymmärrä hölkäsen pöläystä moisista tiedostoformaateista.

SR:stä: vuosikerta 2005 oli kauttaaltaan vaisu muttei ärsyttävä, 2006 tarjoaa taas aika hyvää tavaraa vaikkei alkuaikojen vauhdissa ollakaan.

SR 30.8.2006: Aztec Challenge on muuten aivan p***a peli, niin kamalan näköinen ettei mistään saa selvää, enkä itse koskaan päässyt ensimmäisestä kentästä läpi. Itse maksaisin hunajaisen summan Cosmic Causewaysta ja Trailblazerista.

SR 12.3.2007: Wizard of Wor on kivempi, siihen saatiin luotua varsinkin musiikilla hyvä horror-fiilis. Vuosi 2007 tarjoaa sitten taas väsähtänyttä huumoria. Eikö SR:ssä pelata ollenkaan kuusnelosen autopelejä? Minä ja isäni rakastimme niitä. Paitsi Crazy Cars repi hermoja ja Talladega satutti silmiä ja korvia. Puhun siis omasta puolestani, isäni ihastui ainakin Talladegaan ja pärjäsi siinä pitkälle. Sen sijaan Turbo OutRun, OutRun Europa, Power Drift ja pyöräpeli Super Cycle toivat meille paljon ihania pelisessioita. Myös ylhäältä kuvatut Spy Hunter ja Activisionin Hot Rod täytyy mainita. Niin, ja pari Leaderboardia golf-nälkään.

Sitten vielä flipperit David's Midnight Magic ja Slamball, viidakkoseikkailu Sabre Wulf jonka pelasin monta kertaa läpi ja osasin suunnilleen ulkoa, toiminta- ja taitopelit Mr. Do's Castle ja Snare, ampumapelit Sanxion, Lightforce, Commando, Eliminator (jonka pystyin pelaamaan läpi monta kertaa putkeen) ja Uridium, tiilenrikkomispelit Arkanoid ja Krakout sekä omaa luokkaansa ollut Gauntlet...

Ilotikkumme oli ensin jokin Spectravideon rupu kun sen kuusnelosen käytettynä hankimme (olisiko ollut Spectravideo Quickshot 102?), sen tilalle ostimme isän kanssa Quickshot II Turbon. Kun se lopulta alkoi olla liian kulunut, kävin itse ostamassa Leppävaaran Maxi-Marketista TAC 2:sen. Tacci on yhä tuolla ullakolla kuntoisena, tulitusnappi vain kärsii alkujäykkyydestä kunnes sen pehmittää kunnon  - *NAKS* - voimapainalluksella. QIIT:n autofireä vain jäin kaipaamaan, snif. Varsinkin Commandon tulokset huononivat sen puuttumisen johdosta.


21.9.2011

Leikkasin tukkani. Puolen vuoden hiukset saivat kyytiä. Kun rahaa on mennyt niin paljon levyihin, sarjakuviin ja kirjoihin, niin halusin vähän säästää tätä kautta. Olen kerran aiemmin leikannut itse tukkani, se oli pari vuotta sitten kun olin masentunut ja rahapulassa, ja velkataakka painoi. Silloin tuntui että takaraivosta jäi vähän pitkäksi, mutta nyt onnistui hyvin. Niskatukasta on tietysti vaikea saada itse tarpeeksi lyhyttä. Sitten vielä trimmaus kainaloista, alapäästä ja takapuolesta, karvat pois selästä ja olkapäistä, ja parin päivän leukasänki pois. Huh huh, on siinä miehelle kauneudenhoitoa tarpeeksi.

Corto Maltesesta vielä: sarjisfestivaaleilla huomasin myös Samarkandin, mutta ostin vain Tangon ja Venetsian kun rahat eivät riittäneet kolmeen albumiin. Nyt vaikuttaa siltä, että tein oikean valinnan. Samarkandista tulee kohta uusi painos. Amazonista taas tilasin Etelämerialbumin englanniksi, eli "Ballad of the Salt Sea". Heijaa, vain Nuoruus jää puuttumaan.


23.9.2011

Jatkan taas ammoin näkemieni mutta vielä RYMissä arvioimattomien elokuvien katselua. Kun monissa netistä lataamissani elokuvatiedostoissa on mukana useita vaihtoehtoisia ääniraitoja, joissa on jokin vieraskielinen dubbaus, se laittaa minut taas miettimään dubbauksen mielekkyyttä. En usko, että niissä maissa, joissa elokuvia ja tv-sarjoja dubataan, oikeasti ihaillaan muunmaalaisia näyttelijöitä. Miten voi fanittaa jotakuta näyttelijää, ellei saa kuulla hänen oikeaa ääntään? Näyttelijän roolisuorituskin menee pilalle, kun hänen äänensä hoitaa joku mitätön dubbaaja.

Jokunen vuosi sitten tätini halusi nähdä elokuvan "Tyttö ja helmikorvakoru", ja minun piti tulla mukaan. Menimme Lasipalatsin Bio Rexiin, jossa se pyöri. Minua ei elokuva kiinnostanut ollenkaan. Tiesin ettei se olisi minun makuuni, eikä juuri sitten ollutkaan. Otin kuitenkin elokuvasta kaiken irti tarkkailemalla valaistusta, lavastusta, esineitä ja sen sellaisia yksityiskohtia. Se, että leffa käsitteli maalaustaidetta, oli oikeastaan hyvä juttu minun kirjoissani. Minusta ei ole maalariksi. Karjaan kansanopistossa vuosina 1995-96 tein muutaman öljyvärityön, mutta kaameita niistä tuli. Vesiväri onnistuu paremmin, mutta siinäkin olen vain käytännöllinen, en erityisen hyvä.

Kerran tätini kysyi minulta, kiinnostaisiko minua vastavuoroisesti kutsua hänet elokuviin. Katsoin lehdestä, mikä kaupungilla pyörivä elokuva sopisi parhaiten tädin nähtäväksi, ja valintani osui Spielbergin "Terminaaliin". Täti ei tainnut ihmeemmin vaikuttua leffasta, mutta minusta se oli aika hyvä. Parempaa harmitonta elokuvaa ei kuitenkaan silloin teattereissa esitetty. Loppukohtaus jazz-juttuineen oli ehkäpä parasta. Eipä olisi hassumpaa viettää aikaa tuollaisella jazz-klubilla.

Jotkut puhuvat siitä, että Spielberg olisi taantunut ohjaajana. Onko muka helppoa 36 vuoden ajan suoltaa mestariteoksia toisensa perään, varsinkin kun on vielä sellainen työmyyrä? Minusta Spielberg tekee niin hyvää työtä kuin nykyajan Hollywoodissa pystyy. Ei kukaan ohjaaja kykene siellä enää tekemään sen parempaa työtä. Ei Spielberg ole romahtanut, vaan koko Hollywood. Eiköhän unohdeta tuo entinen kultakaupunki, jonka hyvät päivät ovat vuosikymmeniä sitten päättyneet, ja etsitä niitä laatuelokuvia muualta.


1.10.2011

Naurettavimmat tuotetarjoukset ovat mielestäni ne, joissa kehotetaan ihmisiä ostamaan 2 kpl vaikka jotain 5 euron tuotetta hintaan 7,50. Se on vain mainosmiesten kikka, jolla pyritään huijaamaan ihmiset kuluttamaan enemmän rahaa, jotta he ostaisivat jotain tuotetta enemmän kuin he tarvitsevat. Ei auta argumentti, että siinä on toinen kappale sitten valmiina kun himo taas iskee. Seuraavan kerran iskee kuitenkin himo kyseiseen tuotteeseen vasta 2-3 viikon päästä. Pitääkö sen toisen kappaleen maata jossain ne pari-kolme viikkoa?


21.10.2011

Janne Torisevan "Häämatka" loppui Suomen Kuvalehdessä todella mieleenpainuvasti. Torisevalle PAKSU plussa siitä, ettei mies herännyt lopussa ja todennut kaiken olleenkin vain unta. Liian usein olen joutunut lukemaan sarjakuvia ja näkemään elokuvia, joissa päähenkilö herää lopussa. Sen kuluneempaa lopetusta ei olekaan. "Häämatka" oli virkistävä poikkeus. Loppu vieläpä kosketti: mies ei pakenekaan kirotusta kaupungista, vaan päättää jäädä sinne, missä hänen entinen vaimonsa ja tämän uusi mies (joka roistomaisella keinolla sai naisen omakseen) asuvat. Hän haluaa olla rakastamansa naisen lähellä, vaikkei koskaan tätä enää saisikaan. Käy jopa tällaisen läpeensä kyynisen miehen sydämeen. Toivottavasti toivun tästä... Kvaakissa Toriseva kertoo, että tarina sai alkunsa unesta. Järkeenkäypä syntyhistoria niin surrealistiselle tarinalle.

"Corto Maltesen nuoruus" löytyi Espoontorin Pikku Jonesta, Samarkandissa-albumin uusintapainos on hankittu ja Corto-kokoelma on täysi. Ahmed Ahne: Haaremin ruusu löytyi myös ja AA:ta on samoin tarpeeksi. Kaksi ensimmäistä Peter Madsenin Valhall-integraalia on luettu, kuudes Arne Anka-albumi saatu Adlibriksestä tilaamalla ja sekin on luettu... Asiat ovat hyvällä mallilla sarjisrintamalla. Viimeisimmän Kurt Vonnegutin eli "While Mortals Sleep"-teoksen sain tilaamalla Amazonista.

Valhallista... Ensimmäisessä albumissa Madsenin tyyli on vielä hiontaa vailla. Jäljen komeudesta huolimatta viivoja on liikaa ja kaikki on pikkuisen vääntynyttä. Neljännessä albumissa jälki on jo kehittynyt professionaaliksi ja loppuun hiotuksi. Kakkosalbumissa Freja näyttää keskisormea yhdessä ruudussa, mikä on paha tyylirikko.

Töissä sain purkaa sydäntäni eräälle suomalaisnaiselle. Kerroin tyttöystävistäni ja masennuksestani... hän kysyi olenko harkinnut psykiatrille menemistä, ja vastasin että psyykkaan itse itseäni. Kerroin hänelle kotisivuistani, hän kävi sitten tätä sivustoa katsomassa ja antoi kiittävää palautetta. Ensimmäistä kertaa joku antoi kunnon palautetta töistäni! Olin aivan epätietoinen siitä, teenkö hyvää vai huonoa sarjakuvaa, kun kukaan ei koskaan sano mitään.

RYMissä olen vihdoinkin arvioinut tai laittanut "heard this"-tagin kaikille kuulemilleni levyille. 1841 levyä sai arvosanan, 4895 levyä joutui tyytymään pelkkään tagiin kun en osaa arvioida niiden hyvyyttä. On minulla kertakuunteluun perustuva arvosana tallella joka ikisestä kuulemastani levyalbumista, mutta kun se perustuu vain yhteen kuuntelukertaan ja on useimmiten tylsät 2½ tähteä. Levyjähän täytyy kuunnella useamman kerran, ennen kuin niihin pääsee sisälle. Olen kuunnellut niin järjettömät määrät musiikkia, ettei minulla ole ollut aikaa paneutua levyihin kunnolla. Siitä vaan äkkiä yksi levy pois alta, että pääsee soittamaan seuraavaa. Ja sitten lätkäisen 2½ tähteä levylle, kun ei mikään ole hätäisellä ensikuuntelulla tarttunut päähän.


27.10.2011

Olin kirjamessuilla Messukeskuksessa, ja sain heti alkuun kauhistua pari kertaa. Ensimmäisen järkytyksen aiheutti 14 euron pääsymaksu. Toinen järkytys seurasi kun astuin sisään messusaliin. Levyjä, musiikkia, koruja, ruokaa, kaikkea muuta paitsi kirjoja. Hetken vaelleltuani tuli onneksi niitä kirjojakin vastaan, ja sen jälkeen ei mitään muuta tarvinnut nähdäkään. Mikähän ovela idea tuossa ständien sijoittelussa oli takana?

Keskityin sarjakuvien ja Karin pilapiirroskirjojen etsimiseen, kirjoista tällä kertaa viis. Karin "Sellaista sattuu"-kokoelma. Wallun "Urheilua ja musiikkia"-albumi eli sanattomia strippejä 48 puolikkaan sivun verran. Asterix ja riidankylväjä. Asterix-kokoelma täysi! Kymmenes Cocco Bill-albumi "Pottumainen juttu" löytyi täydellisenä - vanha kappaleeni oli pahasti vajaa eli siitä puuttui paljon sivuja. Viisi Pahkasikaa vuosilta 1987-1989. Ostin numeron 1/89, kun siinä oli tuttu kansi ja tuttu sisältö. Minulla on ollut noita myöhempiä Pahkasikoja 90-luvulla muutama kappale, mutta ymmärtämättömänä lennätin ne paperinkeräykseen. Sokeri pohjalla eli Sarjis-lehden puuttuvat numerot 1/72 ja 3/72! Kaksi euroa kappaleelta! Sain ne takaisin vihdoinkin ja vieläpä älyttömän halvalla - kylläpä sydämessäni läikähti kun huomasin lehdet. Usko Laukkasen Masto ja Märssy, Hannu Kuukkasen Rontti, Mestari Alareen Pekko, Ilkka Heilän Radikaali ja Tarmo Koiviston hulppea tarina peniksen näköisestä miehestä. Ja tietysti Joonasta. Seppo Lindqvistin tajunnanvirtamaista poliittista satiiria en ole koskaan omakseni ottanut. Jokin siinä vieroksuttaa minua.

Uuden Cocco Bill-albumin piti olla tarjoushintaan 19 euroa myytävänä Arktisen Banaanin ständissä, mutta en minä sitä huomannut vaikka kahteen kertaan kävin katsomassa. Sosiaalisesti rajoittuneena en viitsinyt vaivata myyjiä.

Pari Didier Comés'n albumia eli "Silence" ja "Sydänpuu" jäi ostamatta. Aikoinaan Tapiirissa kesken jääneen Sydänpuun hintaa en katsonut, mutta Silencesta pyydettiin tällä kertaa hulppeaa viidenkympin hintaa! Ouh auh eih...

Olihan siellä tekijähaastattelujakin, mutten ollut enää niistä kiinnostunut. Huomasin kuitenkin Juha Vuorisen (joku otti hänestä kunnon poseerauskuvan) ja Janne Torisevan. Ai niin, Roman Schatzin äänen kuulin myös. Mikä oli se seitsensanainen saksankielen lause joka Schatzin mukaan kääntyy suomeksi kahdella sanalla? En saanut kummastakaan fraasista selvää.

140 euron matkakassasta jäi 26 euroa yli. Kävin Pasilan asemalla ruokaa ostamassa ja kassamies antoi vahingossa kymmenen euroa liikaa vaihtorahaa. Hipsin äkkiä tieheni ennen kuin mies huomaisi.


28.10.2011

No niin, menin sitten kuitenkin takaisin messuhalliin ja ostin nuo molemmat Comés-albumit. Maksoin 50 euroa Silencesta ja 15 Sydänpuusta ja iskin pinoon vielä Piko ja Fantasio-albumit "Kehän kuninkaat", "Marsupilami on kaapattu" ja "Palombian diktaattori". Call me crazy, 'cos that's what I am...

Arktisella Banaanilla oli nyt Cocco Billiä tarjolla. Olin eilen vain liian aikaisin liikkeellä. Kas kun sekä eilen että tänään on iltavuorot neljästä kahteentoista, joten täytyy olla aikaisin messuilla ettei tule kiire kierrellä.


1.11.2011

Vapaapäivistä nauttiessani imuroin, pyykkään, vien junista keräämiäni viinapulloja Myyrmanniin... ja siinä ohessa juon Pepsiä, kuuntelen levyjä ja luen tuoreita sarjakuvahankintojani. Okei, "Sydänpuu" ei ollutkaan se Comés-tarina, joka jäi Tapiirissa kesken, vaan "Iris". "Sydänpuu" julkaistiin lehdessä kokonaan ja minulla on se nyt sitten tuplana. Lohduttaudun sillä, että ei se albumi kallis ollut ja että tarinaa on kätevämpi lueskella albumista kuin useita lehtiä selailemalla. Jos kuitenkin olisin muistanut Tapiirin kesken jättämän Comés-tarinan oikein, olisin kirjamessuilla ostanut Sydänpuun sijasta vielä yhden Piko ja Fantasio-albumin, eli sen joka maksoi 12 euroa... mikä se nyt sitten olikaan... "Kultainen naamio"? "Taistelu perinnöstä"? Ei "Sieninevan velho" ainakaan... "Mustat hatut" oli messuilla myös, mutta jätin sinne kun vaikutti rumasti piirretyltä ja tavanomaiselta länkkärisekoilulta. Kvaakissakin siihen suhtaudutaan tylysti. No niin... kommentteja...

"Silence" teki minuun vielä rajumman vaikutuksen kuin "Lumikko". Ihmishahmot olivat vähän koomisen oloisia muutamissa kohdin varsinkin pelätessään mutta se oli lähes mitätön kauneusvirhe. Keventävää huumorintynkää sopii aina laittaa mukaan tällaiseenkin mustanpuhuvaan tunnelmapaukkuun. Jotkut yksittäiset ruudut, kuten hämähäkkien invaasio, olivat henkeäsalpaavia. Dramaattinen, traaginen loppu kruunasi kaiken. Tai eihän se loppu yksinomaan surullinen ollut... Kallis albumi, mutta joka sentin väärti!

"Sydänpuu" oli ohuempi muutenkin kuin sivumäärältään. Mystistä tunnelmaa riitti, väkivaltaa, ampumista, tajunnanvirtaa, erinomaista skitsofrenian kuvausta... silti tarina ei jaksanut tehdä niin syvää vaikutusta. Loppu ei yllättänyt. Se oli oikeastaan ainut mahdollinen ratkaisu. Piirrostyö oli joitakin upeita yksityiskohtia lukuunottamatta pelkistetympää ja minun on vaikea keksiä, mikä tässä vaati Comés'lta yli kahden vuoden työn. Menikö perfektionistilla vain itsekritiikki liki ylitsepääsemättömäksi?

"Piko ja Fantasio: Kehän kuninkaat" sisältää neljä lyhyttä tarinaa Franquinin uran alkupuolelta. Piirrostyö on tyypillistä ikivanhaa (tässä tapauksessa 50-lukulaista) tyyliä joka ei minua niin sytytä. Sama koskee kerrontatyyliä: on vähän naivia ja hiomatonta. Kuin ottaisi elokuvasta tasaisin välein yhden ruudun ja lisäisi siihen sanallisin keinoin kaiken mitä edellisen valitun ruudun jälkeen on tapahtunut. Sitten puserretaan ruutu samankokoiseksi kuin kaikki aiemmat ruudut ja laitetaan se tuohon noin sen kummemmin sommittelematta ja ruutukokoja vaihtelematta. Eli kun kaikki sivut sisältävät 5 x 3 pikkuruista ruutua - lukuunottamatta satunnaisia isompia - menee lukukokemus vähän raskaaksi. Sarja ei hengitä. Fantasiolla on vieläpä luonnottoman näköinen joutsenkaula, mikä häiritsi minua.

Okei, ei albumi missään nimessä huono ollut. Tarinoissa oli vauhtia ja roppakaupalla harmitonta huumoria vaikka asenteet jotka niistä havaitsi ovatkin tyypillisiä wanhanajan sarjakuville. Viimeinen tarina lilipanguista ja lilipangeista oli tyypillisen rasistinen. Silti viihdyin albumin ääressä. Sen luettuani minulla oli maittava olo ja takanani useita huvittuneita virnistyksiä etenkin nyrkkeilyottelun ja leopardin ansiosta. Lucky Luken tavoin saatoin yrittää bongata tuttuja naamojakin: eikös vain ensimmäisen tarinan konnana ollutkin herra Goscinny? Myös tiedemies Samovaarin naama aiheutti minussa déjà vu-tunteen, mutta sitä taas en pystynyt määrittelemään. Jolly Jumper-muunnelma vielä kolmannessa tarinassa.

"Marsupilami on kaapattu" meni nikottelematta alas. Simppeli mutta nautittava tarina. Vielä parempi on "Palombian diktaattori" - parhaita lukemiani P&F-tarinoita. Hillitön, jännittävä, ratkihauska, täynnä hyviä yksityiskohtia. Oikea herkkupala. Santafion hahmo sai lisävalaistusta: nyt tiedän missä hän esiintyi ensimmäisen kerran (ainakin suomeksi). Pitää metsästää se "Taistelu perinnöstä" jostain.

Cocco Bill-kirja onkin tuhti paketti. Tämän parissa vierähtää pitkä tovi. Näissä varhaisseikkailuissa Cocco Billissä on vielä tuoreen hahmon tuoksua mutta meininki on jo tuttua päättömyyttä. Kerrankin CB-albumi, joka on hyvin toimitettu. Sivunumerot on, samoin esisivut ja kunnon liimaus. Ruutujen välissä olevat rakettikalpeanaamat ja hevosnuuskijat sun muut haisevat tosin kielivitseille jotka eivät käänny muille kielille. Kääntyvätköhän italiaksikaan, kun tietää Jacovittin albaniankielen ja sisilianmurteen kanssa pelleilyt?

Kävin Leppävaaran Sello-kirjastossa lainaamassa yhden levyn ja silmäilin samalla kiertokirjahyllyä. Heti pisti silmään muhkean kokoinen Timo Mäkelän ja Jukka Parkkarin albumi "Manu, Mara, Tarja ja mä". Poliittista satiiria. Hieno löytö sellaisesta paikasta. Esisivulla ovat vielä edellisen omistajan saamat herrojen nimmarit ja Timpan taiteilema viinilasia pitelevä Sauli Niinistö. Vau! En ole koskaan tullut hankkineeksi yhtään Timpan albumia, vaikka hänen taidettaan minulla kyllä on Pahkiksissa, Amokeissa, Kutka-kirjoissa, Pumpsiksissa ym.


4.11.2011

Uusi Tintti-elokuva hämmentää minua. Spielbergin ja Peter Jacksonin "elämäntyö" on ulkomailla otettu vastaan tyrmistynein reaktioin (The Guardianin Nicholas Lezardin arvostelun luin ja se oli tylyä tekstiä), mutta tähän asti lukemani suomalaisarvostelut ovat toitottaneet viittä tähteä. Mitä kumman ihmettä? Melkein tekisi mieli mennä katsomaan se leffa ja ottaa selvää ketä uskoa. Enpäs kuitenkaan mene, sillä minua eivät kiinnosta uudet elokuvat. Viimeksi katsoin elokuvateatterissa "WALL-E"-animaation vuonna 2008, siihen oli hyvä lopettaa.

Cocco Bill-kokooma jätti minut hengästyneeksi. Sivutolkulla säntäilyä, taistelemista ja kauheaa kaaosta. Dialogia melkein enemmän kuin jaksaa lukea. Päälle päätteeksi viimeinen tarina kertoi venäläissiirtolaisista ja kieli oli sen mukaista: venäjän, eestin (!) ja suomen sekoitusta jota sain tavata päätäni rapsutellen että pysyin kärryillä. Vaikka luin maltillisesti yhden tai kaksi tarinaa päivässä, iski silti ähky päälle. Mutta nerokasta työtä niin Jacovittilta kuin suomentajiltakin. En kadehdi jälkimmäisten työsarkaa, kun vielä pidän mielessä sen, ettei J:n käyttämä kieli ollut helppoa.

Tarinat sinänsä olivat kumman suoraviivaisia ja helposti muokattavissa asiallisiksi lännentarinoiksi jollekulle Blueberrylle tai Tex Willerille. Ruutuihin ei myöskään ollut piilotettu niin paljon yksityiskohtia kuin aiemmin suomeksi julkaistuissa vuosien 1969-72 tarinoissa. Apassitarinassa "Burlettin karja suurella laitumella" oli hersyvän hauska ja saman tarinan Piter Pruiz muistutti hiukan Cocco Bill ja mäskiläiset-albumin Piter Kingiä... Ääniefektit kannatti lukea tarkkaan... sensorttisia yksityiskohtia riitti ihan mukavasti herkuteltaviksi, mutta paras vire oli J:llä vasta edessäpäin.

PS. Vallankumoustarinassa minua kummastutti kaksi värittämätöntä ruutua, mutta ehkä se on pistettävä lähdemateriaalin piikkiin?


5.11.2011

Vuoden tauko elämäkertani kirjoittelussa! Kylläpä venyi pitkäksi. Kaikenlaista muuta duunia on riittänyt, mutta nyt kirjoittelen taas. Kirjoitin esipuheen, opiskelustani Karjaalla, lisää työtarinaa maanmittaus- ja vihannespakkausajoilta, erään maanmittausopiskeluuni liittyneen tapauksen sekä perusteellisen selonteon FinnArctic-musiikkiblogistani. Viimeksimainitun jutun kuitenkin sensuroin julkaistavasta versiosta, ei sovi kirjoittaa julkisesti rikoksista jotka eivät ole vanhentuneet. Teksti jää vain kovalevylleni ja muistitikulle.

Käyn nyt koko 347-sivuisen tarinan läpi ja teen täydennyksiä ja korjauksia. Joitakin puuttuvia, kaikkein raskaimpia muistoja en jaksa nyt kirjoitella. Kerään voimia ja odottelen vielä seuraavaa vapaapäivää tai kahta.

Pitäisi miettiä lukujakoa ja lukujen nimeämistä. Ei se kuitenkaan helppoa tule olemaan, koska elämässäni kaikki kulkee niin somasti rinnakkain. Vasta opiskelut ja sivariaika muodostavat selkeitä, yhden asian ympärille keskittyneitä vaiheita elämässäni. Jonkin verran mietin myös, onko teksti liian sekavaa ulkopuolisen luettavaksi. Niin paljon detaljeja ja nimiä... Ehkä runsas kuvitus auttaisi. Minulla on valokuva-albumeissani niin paljon upeita kuvia kirjassa käytettäviksi, että tulee jopa runsaudenpulaa.






1   2   3   4   5   6   7   8   9   10   11   12    13    14    15    16    17