Mikki Hiiri -sunnuntaisarja teki pikaiset näyttäytymiset 11.10., 9.11. ja jouluaattona 1947. 9. marraskuuta myös Yksinäinen ratsastaja -sunnuntaistrippi nähtiin ainakin toistaiseksi viimeisen kerran, ja sen korvasi Kippari Kalle -sunnuntaisarja. Aika kummallista venkoilua. Yksinäinen ratsastaja -arkisarja ilmestyi itsenäisyyspäivänä Ullan seuraksi lauantainumeroihin. Jotain isompaa tässä nyt viritellään.
3.6.2019 20. tammikuuta 1948 Hesarissa aloitti kaksi uutta sarjaa: brittiläisen Norman Pettin Jane eli Jenni, sekä Alex Raymondin Rip Kirby. Jane tarjosi englantilaisille silmänruokaa sodan aikana ja pitkään sen jälkeenkin, luvassa oli paljon eri asuissa keikistelyä ja vähän pikkutuhmaa alastomuuttakin "no sex please, we're British" -henkisille herrasmiehille. Rip Kirbyä ei julkaistu alusta asti, vaan aloitettiin neljännellä seikkailulla Fatal Forgeries (1946 - 1947). Tiistain ja torstain lehdissä kaartina oli siis Jenni, Rip Kirby, Kippari Kalle ja Felix-kissa. Mikki, Aku ja Tarzan jatkoivat maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Ullan seuralaiseksi lauantainumeroihin tulikin Felix. Jotain oli näköjään uhrattava: Yksinäiselle ratsastajalle heitettiin hyvästit 17. tammikuuta, ja kesken seikkailun ja pahan cliffhangerin. Tylyä.
4.6.2019
Rip Kirbyssä on vähän hellitetty nimiväännösten keksimisessä. Esim. Honey Dorian on vain Nea Dorian, eikä joku Hani Sorja tms. hauskaa. Jenniä ihmettelen, ovatko originaalistripit tosiaan olleet noin kapeita leveyssuunnassa vai onko joka stripistä poistettu se juonenkuljetuksen kannalta tarpeettomin ruutu?
7.6.2019 Eilen oli Kinaporin palvelukeskuksessa tiedotustilaisuus kylpyhuoneremontista. Remontointi alkaa heti juhannuksen jälkeen, eli silloin kun kesälomani alkaa, mutta A-rapussa. Yhdessä huoneistossa remontti kestää viisi viikkoa mikäli ilmenee yllättäviä ongelmia, kuten kosteutta seinärakenteissa mikä täytyy kuivattaa pois. Jos ongelmia ei ilmene, yhdessä huoneistossa saadaan remontti hoidetuksi lyhyemmässä ajassa. Remontin pitäisi olla valmis 24.4.2020. Talossamme on neljä rappua, remontti kestää siis 10 kuukautta. Laskin siitä, että minun asunnossani ruvetaan touhuamaan helmikuun alussa, eli helmikuuksi minun on hommattava sijaisasunto. Tuo on tosin vain oma arvioni, joka voi heittää. Joka tapauksessa, minun kesälomani ei mene pilalle, vaan voin hoitaa suunnittelemani ison kirjoitusprojektin ja useimmat muutkin meneillään olevat projektit loppuun ihan normaalisti täällä omassa kämpässäni. Jätin sähköpostiosoitteeni remontista vastaaville, sinne tulee tippumaan tiedotuksia remontin kulusta ja edistymisestä. Luultavasti voin ostella levyjäkin, mutta maltilla. En saa törsätä isoja summia, koska minun on saatava pankkitilini kasvamaan koko ajan voidakseni huoletta maksaa kaikki remontista minulle koituvat kulut. No, pankkitilini on oikein hyvässä kunnossa sitten kun saan lomarahat. Legatio Musicassa sain juuri hoidetuksi alta pois kaikki sekalaiset musiikkiaiheiset kirjoitukseni. Ne on siirretty näiltä vuodatussivuilta pois sinne blogiin, lukuunottamatta joitakin kirjoituksia jotka voivat vallan hyvin olla myös täällä blogini lisäksi. Eli jotkut kirjoitukseni löytyvät nyt kahdesta paikasta, mutta tekstien painotukset vaihtelevat julkaisualustan mukaan. Esim. raporttini vuoden 2017 Pori Jazzista poikkeavat toisistaan siten, että täällä vuodatussivulla kerron vain lyhyesti käynnistäni Green River -levykaupassa, kun taas Legatio Musicassa käyntini Green Riverissä saa yksityiskohtaisemman käsittelyn, mutta jätän kokonaan pois käynnin Markku Rannan kirja- ja sarjakuva-antikvariaatissa. Samoin kiertelyni Turun divareissa ja Tampere-ekskursioni painottuvat täällä kotisivuillani enemmän sarjakuvahankintoihin, ja musiikkiblogissa enemmän levyhankintoihin. Nyt rupean siirtelemään Legatio Musicaan Levyhyllyni Tarinoita. Sain juuri laadituksi postausluettelon Excelillä. Joistakin esittäjistä minulla oli niin vähän sanottavaa, että voin yhdistää useamman lyhyen tekstin yhteen ja samaan postaukseen. Yhdessä blogipostauksessa voin siis käsitellä jopa kuusi bändiä / artistia, mikäli tekstit ovat kaikki lyhyitä. Blogipostauksia tulee olemaan 456. Teen kaksi postausta päivässä, ja kaikki on hoidettu blogiin 228 päivässä. Joskus tammikuussa urakka on siis valmis.
Vuoden 1948 Hesareita olen selannut. 1. kesäkuuta alkoi taas uusi sarjakuva, Frank Godwinin Rusty Riley eli Roi Rohkea. Orpokodissa asuva poika ja hänen pikku koiransa seikkailevat. Saa nähdä millaisia tarinoita on luvassa.
9.6.2019 Marraskuussa 1948 Hesarissa aloitti kaksi uutta sarjakuvaa, Jori Sawyer (Buz Sawyer, tekijä Roy Crane) ja Peik Ryan (Buck Ryan, tekijät Jack Monk ja Don Freeman). Suomenkielisissä nimissä näkyy selvä kaava, jota Hesarissa noudatettiin noina aikoina suorastaan vakituisesti: säilytetään päähenkilön sukunimi sellaisenaan, mutta muutetaan etunimi joksikin jonka suomalainen juntti osaa lausua. Joksikin suomalaiseksi nimeksi... no, kai Peik on jonkun nimi sekin.
Sarjoja julkaistiin seuraavasti: Joka toinen viikko maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin - Jenni, Rip Kirby, Kippari Kalle, Jori Sawyer, Peik Ryan, Felix kissa. Jenniä kiusaa edelleen iso nimiruutu, joka haukkaa hänen tilastaan osan. lauantaisin - Mikki Hiiri, Peik Ryan, Ulla, Jori Sawyer, Felix kissa Sarjoista noin muuten... Roi Rohkea on upeannäköistä sarjakuvaa. Frank Godwin oli loistopiirtäjä. Tosin hän työsti jälkeään liiankin pitkälle. Pikkulapset näyttävät lähikuvissa ikäistään vanhemmilta, kun naamat ovat täynnä viivoja. Roi on valitettavasti hevoshullu. Hänellä ei ole näköjään paljon muuta mielessään kuin hevoset. Isäni tyttöystävän Leenan Suvi-tyttärellä oli melko paljon Hevoshullu-lehtiä, selasin niitä vähän, ja Lena Furbergin Polle-sarjakuva tuli tutuksi. Rumasti karrikoituja ihmisiä, mutta taustat olivat parhaimmillaan aivan upeasti piirrettyjä. En minä muuten oikein pidä hevossarjakuvista. Roi Rohkeaa lukiessani minulle tulee vähän ikävä Hevoshullu / Villivarsa -fiilis. Ehkä sarja oli suunnattu juuri hevoshulluille tytöille. Jori Sawyer ei vakuuta piirrosjäljellään. Se on semmoista tyyliteltyä, pelkistettyä realismia. Ihmiset näyttävät hassun tönköiltä, kun kasvoissa ei ole niin paljon yksityiskohtia kuin toivoisi. Lähikuvissa ihmiset ovat huvittavan näköisiä ja välillä kaikki menee ihan yleiseksi pelleilyksi. Oliko tämä ihan tekijän tarkoitus, tehdä hupiversio jostain toisesta, vakavammasta seikkailusarjasta? Ei jälki ihan jäykkää ole, mutta ei se kyllä minun silmissäni hirveästi svengaakaan. Tulee siitä sentään kepeä olo, kun piirrostyylissä on karrikointia mukana. Annetaan toki sarjalle mahdollisuus, ties mihin tässä kehitytään.
Jennistä ja Peik Ryanista ei paljon sanottavaa. Siinähän menevät. Mikki tarjoaa taas Bill Walshin kirjoittamana aivan loistavaa seikkailua, jossa on särmää ja pelottavuutta. 1600-lukua, merirosvoja, tappavia kaasuja, taistelua nälkäisen krokotiilin ja merihirviöiden kanssa, eteläisen saaren hurjia alkuasukkaita, puhuva lintu ja kaunis hiirikuningatar joka "puhuu" sävelin, laulaen. Onpahan mielikuvitusta. Felix on väläytellyt parempaa ja jännittävämpää juttua, mutta tyytyy useimmiten olemaan tavanomaista, kilttiä lastensarjaa.
11.6.2019 Helmikuu 1949 Hesareissa. Felixin piirtäjä joko on kyllästynyt koko sarjaan ja tekee sitä ylimalkaisesti, tai sitten piirtäjä on salakavalasti vaihtunut johonkuhun lahjattomaan tapaukseen. Vitsit on välinpitämättömästi ideoitu.
12.6.2019 Maaliskuussa 1949 oli kirjapainolakko, joka keskeytti Hesarin ilmestymisen 18 päiväksi. Aikakone-palvelussa on pelkkiä konekirjoitusliuskoja, joissa lyhyesti selostetaan tärkeimmät uutiset. Isoja nimiöruutuja ei enää ole Jennin ja Roi Rohkean kiusana.
15.6.2019 7.7.1949 Hesarissa aloitti Egon Meurosen väkivahva Pohjan poika Into Ilves jokapäiväisen seikkailunsa. Miehekästä häjymeininkiä, joskin ilman murretta. Tekstauksessa ja tekstin puhekupliin asettelussa on vielä hiomisen varaa, mutta ihmiset ovat paremmin piirrettyjä kuin Syöksypommittajissa ja piirrokset ovat muutenkin komeampaa katseltavaa. Peik Ryan päättyi Hesarissa lopullisesti, Into miehekkäästi uhoten vei hänen paikkansa.
Legatio Musicassa kiristän vähän postaustahtia (pe-su neljä postausta päivässä nyt ja muutaman seuraavan viikon ajan) ja pidennän postauksia alunperin suunnitellusta. Haluankin saada levyhyllyni tarinat siirretyiksi blogiin uudenvuodenaattoon mennessä, enkä vasta joskus tammikuussa.
16.6.2019 Felixin kiusana oleva hiiri on ehtimiseen nappaillut vitamiineja ja saanut niistä Herkuleen voimat. Repäisee puitakin kahtia niin kuin ei mitään. Katti on ruvennut pelkäämään hiirtä, mutta yrittää silti nitistää sen tykeillä ym. Aika harvoin on edes huomioitu se seikka, että talossa on muitakin asukkaita. Pikkutyttö vanhempineen ovat jääneet lähes näkymättömiksi. Koskahan tämä kamppailu oikein päättyy?
22.6.2019 Pilapiirtäjä Oskari "Oki" Räisänen, joka oli kuvittanut Hesaria vuodesta 1932 asti, kuoli sairauden murtamana 23. toukokuuta 1950 64-vuotiaana. Muistokirjoitus julkaistiin jo seuraavana päivänä. Oki debytoi HS:ssä 1. lokakuuta 1932, viimeinen piirros julkaistiin ilmeisesti 16.4.1950 ellen sattunut missaamaan jotain myöhemmin julkaistua työtä. Räisänen piirsi myös Ilta-Sanomiin, ja muistokirjoituksessa huomautettiin, että hänen työtahtinsa oli niin kova että hänelle jäi tuskin lainkaan aikaa luovaan taukoon ja itsensä uudistamiseen. Mutta kyllä hän kehittyi ihan työtä tekemälläkin, sanottiin Hesarissa.
Felixissä se kirottu hiiri oli vielä elokuun alkupuolella vakituisena kiusana. Ainoastaan voimavitamiineilla vitsailu oli loppunut, sen verran muutosta tapahtui. Oli vain tavanomaisempaa tomjajerryilyä tarjolla. Kumpikaan ei suostunut lähtemään talosta, vaan molemmat halusivat yhä nauttia neljän seinän ja katon tuomista eduista. Kissa ja hiiri vaan eivät tunnu tajuavan, mikä kannattaa ja mikä ei. Jatkuva jahtaaminen ja varuillaan olo aiheuttaa hirveästi stressiä - eihän se voi olla hyväksi pitemmän päälle.
23.6.2019 Joonas laskeutui lentokoneesta laskuvarjolla ja löysi valkoihoisen afrikkalaisheimon. Hän aiheutti närää naisten hallitsemassa yhteisössä ennen kuin pääsi kuningattaren puolisoksi, ja vallankumouksen sen jälkeen. Kyllä tämä seikkailu jaksoikin temmata Joonaksen ja lukijan mukaan kaikenlaiseen. Pääsi ihan helpotuksen huokaus, kun se 30. joulukuuta vihdoin päättyi.
Erityistunnustus siitä, että sarjiksissa tapaa koko ajan enemmän alkuperäisiä, muokkaamattomia englanninkielisiä nimiä. Uudenvuodenaattona 1950 Hesari sai uuden pilapiirtäjän Oki Räisäsen tilalle. Kari Suomalainen aloitti "Tankki ja tykki... tai pulu? Tahtoo kaikki!" -piirroksellaan, joka löytyy vaikkapa Maxi-Kari -koosteesta. Kari pysyikin Hesarissa 90-luvulle asti.
24.6.2019 Tammikuu 1951. Kari ei tee pelkästään omia ajankohtaisia pilapiirroksiaan, vaan kuvittaa myös Arijoutsin pakinoita - työ joka oli aiemmin kuulunut "noirille". Tämä taas jatkaa Erkki-Mikaelin pakinoiden kuvittajana. Joonaksen toisen seikkailun alku on ihan metaa, kun "Vesa" itse juttelee ja kinaa paperin takana näkymättömissä luomuksensa kanssa. Vaan päästäänhän vauhtiin. Joonaksen ulkonäköä on viilailtu, hän näyttää nyt ihan siedettävältä.
26.6.2019 Arvioni helmikuusta osui aika hyvin kohdalleen. D-rapun ilmoitustaululle ilmestyi alustava aikataulu, jonka mukaan rapussa hoidetaan kylpyhuoneremontti aikavälillä 23.1. - 24.4.2020. Eli 23. tammikuusta helmikuun loppuun minun pitää olla poissa täältä ylimmästä kerroksesta, jos täältä aloittavat. Viisi viikkoa, minkä jälkeen ylin kerros on hoidettu ja alemmissa kerroksissa jatketaan.
27.6.2019 Egon Meuronen ei piirrä Into Ilvestä enää niin työstetysti, vaan antaa mennä rutiinilla. Piirrostyyli on itse asiassa aika maalauksellista: vaihtelevan paksuisia aaltoviivoja taivaassa, iäkkäiden ihmisten kasvoissa ja vaatteissa, paljon kokeilevaa tyylittelyä ja pelkistämistä. En voi sanoa pitäväni näin omaperäisestä jäljestä. Jotenkin tarina tuntuu myös löysemmältä, en jaksa pysyä kärryillä vaikka strippejä silmäilenkin. Felixissä hiiri ei ole enää mukana joka stripissä, vaan katti tekee muitakin (tylsiä) juttuja.
Haa, sainpas selville kuka oli se "noir" tai "nois" joka kuvitti Hesaria 1940-1950-lukujen vaihteessa. Totti Noisniemi.
30.6.2019 Vuosi 1951 sujui Hesarissa sarjakuvien osalta ilman muutoksia. Felix on tehnyt sovinnon hiiren kanssa, ja yhdessä he kamppailevat ilkeän bulldogin kanssa joka yrittää nitistää heidät molemmat. Tätä rataa koko vuosi. Sarjakuva on aika pohjaliejua nyt.
2.7.2019 Viime perjantaina sain sähköpostiini kylpyhuoneremonttia tekevän firman viikkoraportin. Se oli kirjoitettu Wordilla, joka oli jokin tuore versio, ainakin tuoreempi kuin se joka minulla oli koneellani. Se ei osannut avata meilin liitteenä ollutta .doc-tiedostoa. Minun oli ostettava Microsoftin sivuilla Microsoft Office, jotta sain uusimman Word-version koneelleni. Se maksoi 135 euroa! Törkeää. Nyt käytän vähän vastahakoisesti uusinta Wordia kirjoitellessani isoa projektiani. Vanha versio oli mukavan simppeli ja mutkaton, uusin versio ei mahdollista tiedoston tallennusta yhdellä klikkauksella. Pitää klikata auki Tiedosto-valikko, minkä jälkeen tiedoston päälle liukuu Wordin oma valikkosivu jossa tiedoston saa tallennetuksi. Turhan monimutkaista.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25
|