3/87. Nirvi kertoi kahden sivun verran vuoden 1986 kurjimmista peleistä. Osansa saivat joka osa-alueella epäonnistunut Knight Rider, epäpelattava Miami Vice, kuvottavan väkivaltainen Thai Boxing, rahanryöstötarkoituksessa markkinoille pukattu World Cup Carnival (verratkaa World Cup II:seen), pyhäinhäväistys Lord of the Rings ja pitkäveteinen Way of the Tiger I.

Mieltä järkyttävä on myös pääkirjoitussivun Varaventtiili-vakio-otsikon alle pistetty nimetön kirjoitus "Hakkerin elämää", dramaattinen kuvaus siitä miten miehen käy kun työ hienossa tietojenkäsittelyalan yrityksessä vie voiton kaikesta muusta, työpäivät pitenevät pitenemistään ja terveyskin jää toissijaiseksi.

* * *

4/87. Ensimmäinen Mummo ja mikro -tarina, kertojana Ossi, pojanpoika. Jutun varsinaista kirjoittajaa ei ole ilmoitettu. Kertomus siitä, kuinka viisivuotiaan pojannassikan mummo ryhtyi vanhoilla päivillään tietotekniikkaekspertiksi ja rupesi touhuamaan kotonaan ties mitä mutkikasta. Ja kävi siinä sivussa vielä työväenopistossa englanninkursseilla, Teknillisen korkeakoulun täydennyskurssilla ja Ada-ohjelmointikielen kurssilla. Erinomaisen viihdyttävää luettavaa. Mummo ja mikro -sarja ei venynyt moneenkaan osaan, ehkä kaikki oli pian kerrottu tästä elektroniikan ja ATK:n myöhäisherännäisestä.

Pasi Hytönen kertoi itse, kuinka sai aikaiseksi Uuno Turhapuro muuttaa maalle -pelin. Kaksi ja puoli sivua kertomaa. Koulun alkaminen hidasti pelin tekemistä, Jori Olkkosen musiikin sovittamisessa itse peliin oli omat vaikeutensa ja vaati kompromissia, kolme sähkökatkoa keskeytti työskentelyn ja yhtenä yönä oli pidettävä aurinkolaseja silmillä, jotta näytön jatkuva tuijottelu ei rasittaisi niitä. Vaan peli valmistui kahdessa kuukaudessa. Loppusanat kuulostavat moneen kertaan muissa yhteyksissä kuulluilta: "Jälkeenpäin olen kuullut monen tuttavani väittävän Uuno-peliä vaikeaksi. Monien testipelien jälkeen olen itsekin tullut samaan tulokseen. Alun perin tarkoitukseni olikin tehdä pelistä vaativa, mutta lienen liioitellut hiukan. Läpipelaaminen kuitenkin on mahdollista - olen itse pelannut. Tosin kahta miljoonaa ja kartanoa en ole saavuttanut. Toivottavasti joku on".

Peliluolassa Nordicin tarinoiden hahmovalikoima laajeni seikkailijatar Jorwyn the Audaciousilla.

* * *

5/87. Jenkkilässä Niko Palosuo raportoi usalaisista pelihalleista, Mummo ja mikro -sarjassa Tiltu-mummo lähtee ostoksille modeemikauppaan, ja Kasvi kertoo kahden ja puolen sivun verran yksityiskohtaisesti MikroBITTI-lehden tekemisestä aina suunnitteluvaiheesta painamiseen asti.

Mukana on mainos ensimmäisestä C-lehdestä, Bitin ensimmäisestä sisarjulkaisusta, joka keskittyi kuusneloseen ja Amigaan.

* * *

C-lehti 1/87. Heti alkajaisiksi Risto Siilasmaa kertoo uuden ihmekoneen, Commodore Amigan, grafiikasta, otsikolla "Maailma kauniiden kuvien takana". Activisionin seikkailupeli Portal esitellään sivuilla 24-25 Jouko Riikosen ja sivulla 33 Petri Teittisen toimesta. Portalin tarina - sen verran mitä Bitin arvostelussa (11/87) ja C-lehdessä kerrottiin - inspiroi minua tekemään albumimittaisen sarjakuvan, jossa astronautti palaa pitkältä matkalta, huomaa maapallon olevan täysin autio, löytää keskustietokoneen ja alkaa sen avulla selvittää minne ihmiset ovat hävinneet. Pääsin sivulle kaksi, sitten loppui piirtäminen.

Myöhemmin ansioitunut tietokonepelien tekijä ja MikroBITIN toimittaja Jukka Tapanimäki oli tehnyt Andrew Braybrookin Uridiumia kopioineen Minidium-pelin, mukana lehdessä on pelin BASIC-listaus. Sivut yksi, kaksi ja kolme.

* * *

6-7/87. "Luotettavat lähteet kertovat, että Uuno II on tulossa ja tarkoitettu ulkomaanlevitykseen. Musiikin tekee Suomen Hubbard, Jori Olkkonen. Vaan miten Uuno puree ulkomailla?" Näin kertoi Nirvi Uutuudet-palstalla. Toteutumatta jäi.

* * *

8/87. Maaliskuun numerossa oli julistettu tietokonegrafiikkakilpailu, jonka sato korjattiin elokuun numerossa. Voittajaksi suoriutui Jarmo Juntusen kuusnelosella tekemä nimetön kuva. Spectrum-sarjan voittaja Tom Snäll kävi samaa lukiota kuin minä, joskin jokusen vuoden aikaisemmin. Minulla on vuoden 1990 abiturienttien tekemä lehti, jossa on Snällin kuvitus. Minähän valmistuin lukiosta kolme vuotta myöhemmin.
    Vaan kuinkas lienee minkäkin julkaistun voittajatyön luvallisuuden laita? Jyrki Kasvi paljasti myöhemmin, että suurin osa kilpailuun lähetetyistä töistä oli napattu suoraan julkisohjelmakirjastoista, ja tiukasta seulonnasta huolimatta pari niistä jopa palkittiin.

Toukokuun kilpailun aiheena oli joko tehdä moottoripyöräpeli Enduro Racerille kotelon kansi, tai suunnitella enduropyörä kestävyysajoon. Voittajaksi valittiin erään Christer Nuutisen ehdotus kanneksi. Nuutinenhan tunnetaan Pauli Kallion käsikirjoittaman sarjakuvan Kramppeja ja nyrjähdyksiä piirtäjänä. Vähäisemmistä palkituistakin löydän pari tuttua, nimittäin Tom Snäll ja Kustaa Saksi.

Niko Palosuo jatkoi seikkailujaan Jenkkilässä ja vastasi tällä kertaa myös lukijoiden kysymyksiin. Tutuntuntuisia huomioita jenkkien television ohjelmatarjonnasta, ja lukijan kysymykseen "onko järkevää tuoda mikro Yhdysvalloista?" Palosuo tietenkin vastasi, että USA:ssa käytetään erilaista verkkolaitetta, tv-signaalia ja näppäimistöä - viimeksimainitusta esim. skandit puuttuvat.

Mummo ja mikro -sarja päättyi siihen, että Tiltu-mummo sai modeemin asennetuksi ja Ossi-pojanpojan kanssa pääsi käyttämään sitä. Kauniiksi lopuksi imuroitiin muutama vastustamattoman ihana kakkuresepti, joista suurin ja kaunein tuli pian Tiltun uunista ulos. "Että voipikin elektroniikka haista herkulta...!!"

Nirvi se vaan ahkeroi pelitestaajana - kaikki kuusi peliarvostelua olivat hänen kirjoittamiaan. Kimmo Kettunen arvioi WSOY:n julkaiseman kirjan "Mikro tulee kouluun".

* * *

C-lehti 2/87. Kakkosnumerossa Nirvi kertoi kahdella sivulla kaiken "mitä olet aina halunnut tietää Microprosesta", eli pelitalojen esittely alkoi.

* * *

9/87. Kuukauden kilpailussa tällä kertaa aiheena englantilainen pelifirma Hewson, tuttu sellaisista peleistä kuin Uridium, Ranarama, Paradroid, Exolon, Nebulus, ja myöhemmin myös Cybernoid I ja II, Eliminator ja Zamzara. Tehtävänä oli ratkaista helppo ristikontapainen, ja palkinnoksi saisi Hewsonin koko siihenastisen pelivalikoiman! Jyrki Kasvi kertoi numerossa 5/1989, että Bitti mokasi raskaasti näiden vuoden 1987 kilpailujen kanssa. "Vuoden mokat -sarjaan pääsivät tältä vuodelta kuukauden kilpailut. Innokkaina ja luottavaisina ihmisinä otimme vastaan eri ohjelmistotalojen lupaukset toimittaa kisoihin palkintoja. Laadimme siis kilpailun, järjestimme arvonnan ja jäimme odottamaan palkintoja, ja odotimme palkintoja, ja vastailimme voittaneiden vihaisiin puhelinsoittoihin, ja odotimme palkintoja...". No, kun Ocean lupaa kymmenen peliä ja Ocean-putkikassin (huhtikuun kisa), Activision kymmenen Activisionin tai Electric Dreamsin peliä (toukokuun Enduro Racer -kilpa), ja Hewson kaikki siihenastiset pelinsä, kannattaako moiseen ihan sokeasti uskoa... Loppuvuosi jaeltiinkin sitten pelkkiä tyhjiä levykkeitä palkinnoiksi.

Mainostettuaan tarpeeksi kelloja, Mikko Alatalo lainasi kasvonsa Atari 520 STM:n puffaamiseksi - poikansa Jaskan kanssa, veikkaisin. Vieläpä kahdella hiukan erilaisella tekstiversiolla. "Se joviaali tietokone", heh heh.

Nirvi ilmoittaa Uutuudet-palstalla tulevasta pelistä nimeltä Ninja Hamster. "Lisää mätkimistä mätkii markkinoille CRL. Ninja Hamster on karatea uusissa kuorissa. Budohamsteri ottaa mittaa eläinmaailman muista asukeista, mutta miksi hänet on teipattu?". Tämä oli ilmeisesti ensimmäinen niistä hamsteri-ja-teippi -vitseistä, joita Bitin sivuilla alkoi näkyä.

* * *

10/87. Kasvi järjesti hulppean 31 peliohjaimen suurvertailun. Näistä Moonraker I oli se, jonka saattoi heittää päin vesilintua (tai Kuuhun). "Pakkauksessa puhuttiin voimasta, nopeudesta ja tarkkuudesta. Voimaa tarvitaan edes jonkinlaisen kontaktin syntymiseen, nopeutta on siinä lennossa jolla Kuuraketti lentää ulos ikkunasta ja tarkkuudella voi osua vaikkapa vesilintuun. Kun tähän lisätään lähinnä huumorimielellä sijoitetut tulituskytkimet ja itse kiinnitettävät imukupit, joita ei saa suurin surminkaan survottua muualle kuin roskapönttöön, on melkoinen soppa valmis".

Viiden tähden tikkuja olivat TAC 2 (se löytyy minulta!), Prof Competition 9000 De Luxe ja käsikranaatin (!) näköinen Terminator. Tulitusnapin kätkemistä varmistuslusikan alle kehuttiin nerokkaaksi oivallukseksi.

Samalla aukeamalla (s. 44-45) Niko Palosuon viimeinen Jenkkilä ja Aki Korhosen Länsi-Jenkkilä. Korhonen kirjoitteli Kalifornian auringossa 45 asteen helteessä kuulumisia.

* * *

11/87. Uusia nimiä nelossivun apinalaatikossa. Lontoon-kirjeenvaihtaja Leslie B. Bunder poistui toimitustyöryhmästä (ei hänestä oltukaan kuultu mitään moneen kuukauteen) ja Antti Hannula tuli tilalle. Toimitussihteeriksi vaihtui Eira Piela ja myyntineuvottelijaksi Tapani Mäkelä.

Jenkkilä-palstan vallannut Aki Korhonen kertoi, että Amerikassa kaikki ei sentään ole suurta, esimerkiksi tietokonekaupat ovat onnettomia alle 100 neliömetrin vajoja jotka kalpenevat suomalaistenkin kauppojen rinnalla.

PC:t olivat tulossa. Ensimmäinen hyötykoneeksi tosikäyttäjille tarkoitettu malli, Commodore PC, oli testattavana.

* * *

C-lehti 3/87. Ampumapeleillään Sanxion ja Delta tunnetuksi tullut suomalainen Stavros Fasoulas oli päättänyt tehdä vielä yhden pelin. Se olikin vaihteeksi kuulanvierityspeli. Quedex - The Quest For Ultimate Dexterity esiteltiin kolmannessa C-lehdessä. Quedex oli näistä kolmesta haastavin tehdä. Sanxion hoitui kahdessa ja puolessa kuukaudessa, Delta neljässä, ja Quedex vaati lähes viisi kuukautta.

Stavrosta haastateltiin lyhyesti. Toimittaja Kim Leidenius kirjoitti: "Joku crackeri on Stavrosin pelejä tutkittuaan todennut, että koodi on hirveää. "Lopputulos on kuitenkin se mikä ratkaisee. Konekieli on vain tapa tuoda peli esiin. Mitä iloa on kauniista listauksesta, jos peli on surkea", vastaa Stavros. Koodin rumuus johtuu siitä, ettei hän käytä assembleria vaan kirjoittaa pelinsä monitorilla. Paikoin on jätettävä koodille hieman kasvuvaraa, ja kun se ei riitä on tuloksena spagettia".

Quedex löytyy itseltäni, isä osti sen. Kyllä sitä tuli pelattuakin, mutta jotenkin se ei jaksanut kohota ikimuistoiseksi peliksi. En osaa sanoa miksi. Siitä vain puuttui Se Jokin. Minulla on myös Sanxion, se on osana Hewsonin julkaisemaa Christmas Collection -boksia, jossa ovat mukana myös Cybernoid II, Exolon, Eliminator, Lightforce ja Uridium. Sanxionin (ja Eliminatorin ja Uridiumin) parissa tuli vietettyä paljon ikimuistoisia hetkiä, mutta Quedex ei jaksanut tarjota ihan samaa nautintoa. Muistan, miten minulla oli alussa ongelmia jopa ensimmäisen harjoittelutason kanssa, jossa piti vain edetä kapeaa käytävää neliö kerrallaan. Vieritin metallikuulaa ja ihmettelin, miksen pääse etenemään, vaan peli heittää minut aina ensimmäiselle neliölle takaisin. Kesti aikansa, ennen kuin tajusin, että kuulalla pitää hyppiä neliö kerrallaan, ei vieriä.

Pallonvierityspelit kyllä sinänsä kiehtoivat minua kovasti. Cosmic Causeway ja Trailblazer olivat kaksi kaikkein eniten himoitsemaani peliä, joita en koskaan saanut. Melkein myös toivoin omistavani Amigan vain, jotta saisin pelata Marble Madnessia.

Quedexin tehtyään Stavros joutui lähtemään armeijan harmaisiin. Hän suunnitteli tekevänsä vielä yhden pelin, mutta Amigalle, ja sen hän arvioi valmistuvan vasta kolmen vuoden päästä. Peli-ideasta hän suostui paljastamaan vain, että sen toteuttaminen kuusnelosella olisi sula mahdottomuus. Pelin arvostelun pitäisi olla yhdessä omistamassani Pelit-lehdessä tai MikroBITISSÄ, katsotaan koska pääsen sen näkemään ja virkistämään muistiani. Terramarque taisi julkaista kyseisen pelin.

Stavrosin myöhemmistä tekemisistä en tiedä mitään.

* * *

Pelit 1987. Ensimmäinen tietokonepelien vuosikirja. 264 pelin arvostelut. Joidenkin pelien kritiikkejä en ole Biteistä enkä C-lehdistä löytänyt. Tämä lehden ja kirjan välimuoto on joutunut kestämään kovia, ja se onkin jo osittain irtolehtinä. "Charles Nirwin" tarinoi kolmen sivun verran tietokonepelien historiasta Pongista Sanxioniin ja Sentineliin. Toinen Nirvin kolmisivuinen artikkeli "Petteri ja pelikaupan salat" kertoo pelien julkaisun laeista ja omituisuuksista pienen taustatarinan voimin. Omasta pelimyymälästä haaveileva Petteri hakee kausimyyjän pestiä yhdestä liikkeestä, saa sen, ja kerran aamukahvilla kysäisee vanhalta, viisaalta liikkenharjoittajalta, Iki-Pasilta, miten pelibisnes pyörii. Ja Pasi kertoo... Sivut yksi, kaksi ja kolme.

Kansikuva on peräisin Imaginen 1987 julkaisemasta ampumapelistä Slap Fight.

* * *

12/87. Amstrad PC-1512:n rinnalle oli tullut uusi, hieman kalliimpi Amstrad PC-1640, ja uudeksi Bitin toimittajaksi pestattu, pitkään lehteä avustanut Pekka Honkanen koeajoi sen. 15 muuta tietokonetta joutui sitten Kasvin syyniin viisisivuisessa katsauksessa.

* * *

C-lehti 4/87. Petri Teittinen arvosteli Outlaw Productionsin tuottaman ja Sensible Softwaren tekemän ampumapelien teko-ohjelman Shoot'em Up Construction Kit, antoi sille maksimipisteet, ja haastatteli Leideniuksen kanssa sen tekijöitä, Jonathan Harea ja Christopher Yatesia.

* * *

1/88. Acorn Archimedes rynni tietokonemarkkinoille nopeutensa voimalla. Ajattelin Archimedeksen hukkuneen täysin tietokoneiden monenkirjavaan massaan, mutta Wikipedia-sivu kertoo, että koneella oli paikkansa... seitsemän vuoden ajan. 90-luvun puolessavälissä sen päivät olivat jo luetut.

Uutisosastolla kerrottiin Printti-lehden lopettamisesta. Sanomalehtimuotoisena aloittaneella, mutta 1987 alussa aikakauslehden kaltaiseksi muuttuneella lehdellä ei ollut enää jalansijaa kotitietokoneiden jatkuvasta kasvusta huolimatta. Joulukuussa 1987 ilmestynyt numero jäi viimeiseksi. Liiketaloudelliset syyt kaatoivat myös Printin, ja päätoimittaja Reijo Telarannan mukaan uutta kotimikroilijoille suunnattua lehteä ei ainakaan toistaiseksi ollut suunnitteilla.

Uuden vuoden kunniaksi peliarvostelusysteemiä rukattiin hiukan. Yleisarvosanaa ei enää ilmaistu tähdillä, vaan Mikrokivikausi-sarjiksen ukolla, Hannulla (jossain yleisökilpailussa hahmolle pyydettiin nimeä, ja voittanut ehdotus oli Hannu. Virallisesti nimeä ei liene kuitenkaan koskaan käytetty). Hannu sai kertoa arvostelijan subjektiivisen mielipiteen arvosteltavasta pelistä, eri reaktiokuvia oli viisi. Tässä kriitikoiden mielipiteet peleistä Backlash, Star Trek - The Rebel Universe, PHM Pegasus, Andy Capp ja Trantor - The Last Stormtrooper. Tässä järjestyksessä.

 

* * *

2/88. Peliluolan valtias Nordic the Incurable vastasi pitkään jatkuneisiin uteluihin omasta kunniakkaasta persoonastaan. Jotkut olivat kuulemma väittäneet häntä Niko Nirviksi, mikä ei olisi mahdollista - Nirvi kun asui Porissa päin ja Nordic Tampereen suunnalla. Nordic-nimi oli peräisin ajalta jolloin mies teki seikkailupeliä ja joutui keksimään nimet kolmelle eri hahmolle.

Amiga-maailmaa oli jo pitemmän aikaa riivannut viruksen paholainen. Viruksesta oli kerrottu jo edellisen marraskuun Bitissä, mutta silloin se levisi vain hakkerin välityksellä modeemin kautta tai ohjelmien piraattikopioiden mukana. 1988 helmikuussa tiedotettiin kuitenkin sekä uutispalstalla että Nirvin Uutuudet-palstalla, että virus oli onnistunut keplottelemaan itsensä jopa kaupallisiin, rehellisesti hankittuihin ohjelmiin.

* * *

C-lehti 1/88. Suomalainen oli jälleen tehnyt pelin. Asialla oli Minidiumin välityksellä C-lehden lukijoiden tietoisuuteen tullut Jukka Tapanimäki. Octapolis oli hänen ensimmäinen suuremman luokan julkaistu pelinsä, ja se herätti niin paljon kiinnostusta, että Tapanimäki sai itse valita julkaisijan. Se oli English Software.

"Oikeastaan minusta piti alun perin tulla mainosgraafikko, mutta reputettuani Taideteollisen Korkeakoulun pääsykokeissa kahdesti menin paremman puutteessa lukemaan kirjallisuutta. Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen satuin ostamaan kuusnelosen. Silloin - kesällä 1985 - en tiennyt tietokoneista kerrassaan mitään. Kuitenkin jo parin kuukauden sisällä olin päättänyt ryhtyä pelintekijäksi. Lopetin opiskelun ja menin myöhemmin työttömyyskortistoon, jotta pystyisin kunnolla keskittymään ohjelmointiin".

Tapanimäki oli jo 1986 tehnyt Aikaetsivä-nimisen laajan tekstiseikkailun, josta näin kuvan kanssa maininnan jossain Bitissä (aivan, 6-7/1987, Kuukauden kilpailun kohdalla). Jukka ansaitsi puolen vuoden työstä 400 markkaa, mutta suomalainen Triosoft ei sitä julkaissutkaan.

Viereisellä sivulla Jori Olkkonen arvosteli Octapoliksen hyvin arvosanoin. Moitteita tuli musiikista, jonka ainoa hyvä puoli oli että sen sai kytkettyä pois päältä, sekä kävelyosion omasta äijä-spritestä, johon Jukka olisi voinut Olkkosen mielestä paneutua vähän paremmin.

English Software osoittautui pian täysin vääräksi valinnaksi. Firma meni konkurssiin muutama kuukausi Octapoliksen julkaisun jälkeen, ja sen pomo "sovelsi klassista ota rahat ja juokse -taktiikkaa", kertoi Tapanimäki myöhemmin.

Tapanimäestä tuli siis Bitin toimittaja. Yllättävä tieto, että hän kuoli vuonna 2000 - samoin kuin tuo änkytysongelma. Kuolinsyytä ei kerrota.

Nirvi testasi saksalaisen Rossmöllerin Turbo Processor -lisäkortin kuusneloselle. Kortin piti kiihdyttää C-64 3,2 megahertsin nopeuteen. Ei kun pelejä koneeseen ja testaamaan nopeutuvatko ne 16-bittisten koneiden tasolle. Kortti osoittautui käyttökelvottomaksi sudeksi, vaikka Nirvi varoikin käyttämästä kovin ankaria sanoja. Näin, vaikka yksi testattu peli (Radar Rat Race, alunperin moduulipeli, ja yksi Jukka Rajalalta saamistani peleistä) jäi Turbo Processorin patterivarmistettuun muistiin, eivätkä ohjekirjassa mainitut keinot muistin putsaamiseksi toimineet.

* * *

3/88. Kanteen ilmestyi viivakoodi. Sisäsivuilla Markku Ylönen ilmoitti videopelien uudesta tulemisesta ja testasi Nintendon ja Segan pelikoneet, jotka saapuivat Suomen perukoille 1987 lopulla. Saatavilla olleista peleistä mainittiin Nintendon Super Mario Bros sekä Segan Wonderboy ja Outrun.

* * *

4/88. "Sisäänrakennettu 3,5 tuuman levyasema. Suurempi muisti. Täydellisesti yhteensopiva vanhan Kuusnelosen kanssa. Liitäntä 3,25 tuuman levyasemalle. Sisäänrakennettu teletietopalvelu- eli videotex-moduuli". Tämmöisiä huhuja Bitti kertoi uutispalstalla uudesta Saksassa kehitetystä Commodore 64:stä.

Samassa numerossa testattiin taas uusi PC-kone, Bondwell Model 8. Suomessakin jo riehuneista Amigan viruksista lisää juttua: Sami Vanhatalo antoi väliaikaraportin ja antoi neuvoja suojautumiseen virusten vaaroilta.

* * *

C-lehti 2/88. Viivakoodi myös tämän lehden kannessa. Thalamus, joka oli vastuussa jo sellaisista peleistä kuin Sanxion, Delta, Quedex ja Hunter's Moon, julkaisee kevään kuluessa pelin nimeltä Hawkeye. Näin raportoi Jori Olkkonen C-lehdessä. Hawkeyen ohjelmoija Mario van Zeist oli jututettavana.

* * *

5/88. Uutisena kerrottiin Jukka Tapanimäen uusimmasta pelistä, Netherworldista. Pelin julkaisijaksi hän sai englantilaisen Hewson Softwaren. Pelin työnimenä oli Abyss Zone, mutta Andrew Hewsonin itsensä toivomuksesta se muutettiin Netherworldiksi, joka tarkoittaa suunnilleen samaa asiaa - sillä sanalla kun on Englannissa parempi kaiku. Netherworldin erikoisin piirre oli, että kotelon kantta koristi Tapanimäen oma naama. Idea oli puhtaasti mainostoimiston oma - ajateltiin että sillä tempulla peli erottuisi joukosta. Tapanimäki kertoi myöhemmin: "Hewsonin alkuperäisen idean mukaan kotelon kanteen piti tulla karvainen kääpiö, joka viittoilee kutsuvasti alamaailman portilla. Taiteilijan ja Hewsonin välillä syntyi kuitenkin kiista, jonka seurauksena idea hylättiin. Itse en tiennyt asiasta mitään matkustaessani Englantiin Hewsonin lehdistötilaisuuteen (joka muuten pidettiin Suomen suurlähetystössä Lontoossa). Olikin melkoinen shokki, kun tunnistin julisteesta oman naamatauluni. Muistaakseni ensimmäinen kommenttini Hewsonille oli "I'll kill you"."

Tapanimäki kertoi myös, että Netherworldin ideoinnissa hän käytti Boulder Dash -klassikkoa apuna. Pelistä löytää kuulemma paljon tuttua: timanttien keräily, seinien räjäyttely, aikaraja, kivien muuttuminen timanteiksi, tasojen välissä olevat minikentät jne. Boulder Dash onkin kiva peli, olen minäkin viettänyt paljon rattoisia tuokioita sen ja sen kakkososan parissa.

Uutispalstalla tyrmättiin huhut uudesta, parannellusta kuusnelosesta. "Yhteensopivuus aikaisempien mallien kanssa on koettu niin tärkeäksi, ettei suuriin muutoksiin ole mahdollisuutta. Johtaja I. Gould totesi, että mikäli heistä olisi riippunut, niin C-64:n valmistus olisi lopetettu jo moneen kertaan, mutta markkinat näyttävät vetävän niitä vielä ensi vuosikymmenelläkin. Hyvin myyvää tuotetta ei ole voinut lopettaa. Myynti perustuu sen laajaan ohjelma-, tieto- ja lisälaitetarjontaan. Olisi ollut virheliike tuoda markkinoille uusi malli, joka ei kaikilta osin olisi yhteensopiva aikaisempien kanssa". Näin Commodoren johto kertoi Hannoverin CeBIT-messujen lehdistötilaisuudessa.

Maaliskuun kuukauden kilpailuna lukijat saivat lähetellä omia vitsiehdotuksiaan Wallun toteutettaviksi Mikrokivikausi-sarjakuvassa. Toukokuun numerossa tulokset julkistettiin ja viisitoista Onnettaren suosikkia sai yllätyspalkinnon, joka ilmoitettaisiin myöhemmin. Ensimmäinen lukijan vitsi oli seuraavanlainen.

* * *

6-7/88. Viimeinen Jukka Rajalalta saamani MikroBITTI. Toimituksen Varaventtiili-palstalla apinalaatikon yläpuolella mielenkiintoista ajan henkeä otsikolla "Minne mikrot kadonneet?"

"Runsas vuosi sitten teimme katsauksen kahden tonnin kotimikroista. Mikään katsauksessa esitellyistä laitteista ei suinkaan ole kadonnut, vaan useimmat elävät ja voivat hyvin. Uusi mikrosukupolvi tekee tuloaan, esimerkkeinä Amiga, Atari ST ja Acorn Archimedes.
    Mikä sitten antaa aiheen puhua mikrojen katoamisesta? Uusia malleja ilmaantuu markkinoille silloin tällöin, mutta niillä kaikilla on yksi yhteinen piirre. Mikään uusista malleista ei ole halpa perusmikro, jonka saa parilla tuhannella. Itse asiassa yhtään uutta tähän halpaan ryhmään kuuluvaa laitetta ei ole tullut markkinoille pitkään aikaan.
    Laitevalmistajat suuntaavat mielenkiintonsa tehokkaampiin laitteisiin, eikä kukaan ole enää kiinnostunut kahden tuhannen hintaluokasta. Syy on selvä: C-64 hallitsee halpojen mikrojen markkinoita niin ylivoimaisesti, ettei kukaan edes unissaan kuvittele tekevänsä laitetta, joka pystyisi kilpailemaan sen kanssa. Siksi katseet on suunnattu kalliimpaan hintaluokkaan ja PC-rintamalle. PC-koneet valtaavat alaa harrastajien keskuudessa samaan aikaan kun yrityskäytössä siirrytään tehokkaampiin 286- ja 386-pohjaisiin laitteisiin".

Amstradin PC-malli, PPC, oli testattavana, ja huhuja kantautui Atarin ST-sarjaan kuuluvasta pienikokoisesta sylimikrosta, jossa hiiri on korvattu kiinteällä track ball -ratkaisulla. Koneen työnimenä oli Stacey.

Mistä lie tongittu Jussi "Juba" Tuomolan barbaari-ja-lohikäärme -piirros Kasvin postipeliartikkelin kuvitukseksi, mutta se ainakin todistaa epäileville Tuomaille, että Juba osaa piirtää - seikka, jota ei Viiviä ja Wagneria lukiessa helpolla usko.

* * *

C-lehti 3/88. Pasi Hytönen kirjoitti menestyksekkään Epyx-pelifirman tarinan kahdella sivulla. Epyx muistetaan urheilupeliklassikoista Summer Games, Winter Games ja World Games, sekä Impossible Mission, Super Cycle ja PitStop I & II.

* * *

8/88. Uutispalstalla tietoa Neuvostoliiton kotimikrotilanteesta. "Yhdysvaltain asettama korkean teknologian vientikielto itäblokin maihin on pakottanut Neuvostoliiton kehittämään omaa mikrotuotantoaan ja neuvostoliittolaisella prosessorilla varustettuja PC-klooneja on jo saatavilla... ...Mikrotietokoneiden kallis hinta, omavalmistemikrojen suhteellisen huono suorituskyky ja erityisesti huono saatavuus asettavat kuitenkin omat rajoituksensa... ...Neuvostoliitossa esimerkiksi mustavalkomonitorilla varustettu Atari 1040ST maksaa lähes 42000 markkaa ja 3,5 tuuman levykkeet noin 175 markkaa kappale!... ...Mikroja todella tarvitsevat hankkivat niitä sitten kyllä mihin hintaan tahansa. Koneiden vähäisestä määrästä ja ohjelmien olemattomasta saatavuudesta johtuen piratismi on vallalla myös Neuvostoliitossa. Kaikki ohjelmat on hankittava ulkomaanmatkojen aikana, sillä postimyynti rautaesiripun taakse on mahdotonta. Ohjelmia ja käsikirjoja kopioidaan yleisesti. Monia ohjelmia joutuu opettelemaan perinteiseen hakkerityyliin eli kantapään kautta".

Toimituksen Varaventtiili-palstalla seuraava ilmoitusluontoinen asia: "Lehteen julkaistavaksi tarjottuja Amigan ohjelmia tarkastaneelta avustajaltamme tuli eräänä päivänä tulikivenkatkuinen puhelinsoitto. Kaikkia puhelussa esiintyneitä lausahduksia ei kehtaa painaa lehden sivuille, mutta pääpiirteissään tilanne oli seuraava: Joku lukija, jonka käsitys huumorista poikkeaa niiden ihmisten käsityksistä, jotka työkseen naputtelevat mikrotietokoneita, oli keksinyt hauskan pilan. Toimitukseen lähetetty levyke oli miinoitettu viruksella, joka ehti tehdä selvää jälkeä parista muusta levykkeestä ennen kuin se havaittiin. Taloudellista vahinkoa tempusta ei aiheutunut, mutta sotkun selvitäämiseen kuluneen ajan olisi toki voinut käyttää paremminkin".

Samassa numerossa "ihmekaksosemme Niko Nirso ja Petri Teippinen" (neljäs löytämäni (hamsteri- ja) teippivitsi) testasivat Amigan ja Atari ST:n soveltuvuutta pelikoneiksi. Toisaalla lehdessä he testasivat vielä laseraseita eli Laser Tag -pyssyjä, sekä GO!-pelifirman tekemän Lazer Tag -nimisen pelin. Peli haukuttiin maanrakoon, mutta lelupyssyistä irtosi hupia joistakin miinuksista huolimatta.

Takakannessa mainos Wallun Kaiken takana on nainen! -kirjasta, johon koottiin Mikrokivikauden parhaita sekä aiemmin mainitun lukijakilpailun ideasatoa, jota Wallu oli työstänyt stripeiksi juuri tätä kokoelmaa varten. Siis paljon ennenjulkaisemattomia strippejä mukana.

* * *

9/88. Uutispalstalla juttua Jukka Tapanimäen uutuuspelistä Netherworld. Lehden loppupuolella Nnirvi antaa sille melkein täydet pisteet. Aki Korhonen lopettelee Jenkkilä-palstaansa.

* * *

10/88. MikroBITTI ja Nirvi yllättävät opastamalla lukijat MSX:n pelien maailmaan. 24 MSX-peliä vertailussa. Ja seuraavassa numerossa sitten Spectrum-pelien vertailu? Näh, kyllähän äMmäSäXällä vielä henki pihisi.

Nordicilla oli yhä kiusana uteliaat lukijat, jotka veikkailivat nimimerkin takana piilevän Nirvin, Teittisen tai Wallun.

* * *

11/88. Nirvi kävi Lontoossa järjestetyillä PC-messuilla. Nimestään huolimatta PC-Show oli avoinna muillekin koneille kuin PuuCeille. "Tänä vuonna messut pidettiin Earl's Courtin suuressa näyttelyhallissa. Halli jakaantui periaatteessa kolmeen osastoon eli business-, hardware- ja vapaa-ajan osastoihin.
    Business-puolella esiteltiin pääasiassa tietysti näitä raakojen miesten raakoja leluja eli MS-DOS-koneiden ja MacIntoshin ohjelmistoja, lisälaitteita ja kaikkea muuta, mitä näihin koneisiin saa ängettyä. Hardwarepuolelta löytyi muun muassa Atarin, Commodoren ja Amstradin osastot sekä sankka joukko lisälaitevalmistajia. Liikaa rahaa mukaan ottaneet pystyivät keventämään kukkaroaan ostamalla vaikka uuden koneen, videodigitoijan tai seksikkään yöpuvun Amiga-kullalle. Viimeisenä muttei merkityksettömimpänä on vapaa-ajan osasto eli suomeksi se paikka, jossa pelit vallitsivat.
    Messujen kaksi ensimmäistä päivää eivät olleet yleisölle auki, mutta tungos oli silti melkoinen. Kolmena viimeisenä päivänä joutui taistelemaan Lebensraumista valtavan ihmismassan keskellä. Tottakai alkupäivinäkin onnistui paikallekuulumatonta väkeä suodattumaan turvatoimien ohi. Paikalla näkyi runsaasti aitoja messumiehiä, joita ei paljon erottanut muovikasseihin pakatun saalispinon alta. Henkilökohtainen suosikkini oli kuitenkin noin 16-vuotias poika, joka oli sonnustautunut isin numeroa suurempaan liituraitapukuun, poltti tupakkaa huomattavan amatöörimäisesti eikä jättänyt osastoakaan väliin kerjätessään ilmaiskappaleita peleistä. Yritys oli kova, tulos nolla".

"Commodore oli rakentanut Commodore-teatterin, joka jakaantui business-, musiikki/animaatio- ja pelimoduuleihin. Lisäksi oli Commodore-teatteri, jossa esiteltiin yleensä Amigan ohjelmistoa. Bonuksena Commodore-asiantuntijoita oli paikalla vastaamassa yleisön kysymyksiin.
    Commodorella ei ollut esillä mitään uutta, ei edes Amiga 2500 -sarjaa, transputer-koneesta puhumattakaan. Ei edes uusia rankkoja ohjelmistoja pistänyt silmään, vaan animaatiopuolen vetonaula oli edelleen Videoscape-3D.
    Kokonaisvaikutelma oli yllättävän innoton. Paras saalis oli hauska Amiga-vitsi: Miten saada 20 Amigan omistajaa mahtumaan kuplavolkkariin? -Heittämällä demodisketti takapenkille. Siinä brittihuumoria".

Numerossa mainostetaan toista tietokonepelien vuosikirjaa. Minulla ei ikävä kyllä ole Pelit 1988 -kirjaa, koskapa isä ei sitä ostanut. Olen kuitenkin joskus lukenut sitä kirjastossa. Advanced Dungeons & Dragons: Heroes of the Lance on kannen alkuperä.

* * *

12/88. 16 sivua normaalia paksummassa Bitissä Markku Alanen käsittelee kahden sivun verran Segan ja Nintendon pelikonsoleja ja niiden pelitarjontaa, Kasvi vertailee 14 eri tietokonetta - hintaa, saatavuutta, ominaisuuksia, tulevaisuutta, ja Max Hamberg kertoilee PC-koneista yleisesti niin ominaisuuksien osalta kuin sijoituksinakin. Jenkkilä-palstaa jatkaa yllättäen Kalevi Nikulainen, joka kertoo miten rasittavaa tietokoneen osto voi USA:ssa olla.

* * *

1/89. En suinkaan ole leikkinyt tulella lehden läheisyydessä, kansi on oikeasti tuon näköiseksi tehty.

Uutispalstalla otsikon "Saksassa ohjelmien mustalista" alla luetellaan ne ohjelmat, jotka on krauttien mailla julistettu pannaan eli myyntikieltoon. Tälle listalle joutuivat sellaisetkin aikoinaan tunnetut pelit kuin Beach Head I & II, Blue Max, Commando, Falcon Patrol I & II, Friday the 13th, G.I. Joe I & II, Green Beret, Raid on Bungeling Bay, Raid Over Moscow, Rambo II, Silent Service, Skyfox, F15 Strike Eagle ja Theatre Europe. Minulla on noista peleistä kuusi. Eniten hupia tuottivat Blue Max (jatko-osa Blue Max 2001 oli kamala), Commando ja Beach Head II. Falcon Patrol II:sta oli myös kiva pelata. Saksassa oli ongelma...

Atari ryhtyi vastaiskuun pelikonsolirintamalla. Vanha, jo ensimmäisessä MikroBITISSÄ testattu Atari 2600 oli saanut uuden, kouraan mahtuvan ulkoasun. Atari XE Video Game System oli itse asiassa vanha Atari 800XL samoin ulkonäöltään päivitettynä. Markku Alanen testasi molemmat laitteet ja pettyi pahasti. 2600:n joystick oli "se sama tunnoton tappi, joka oli aikaansa jäljessä jo vuonna 1984", ja pelivalikoimakin oli pahasti jämähtänyt viiden vuoden takaisiin aikoihin. Atari XE Systems pystyi periaatteessa pyörittämään samoja ohjelmia kuin tavallisetkin Atarit, mutta vasta mittavien lisäinvestointien jälkeen. Tällekin laitteelle tarjotut pelit olivat suureksi osaksi vanhoja, mutta Alasen mielestä sentään vähän pelattavampia kuin 2600:n kohdalla.

Nirvillä oli hauskaa testatessaan numeron kannessakin näkyvää Lipstick Plussaa, pelitalo Accessin markkinoimaa uudenlaista tulitusnappia. Kyseessä oli äänentunnistusperiaatteella toimiva kuuloke/mikrofoni -yhdistelmä, joka säästi pelaajaparkaa jatkuvan tulitusnapin painamisen aiheuttamalta rasitukselta. "Elämä on yllätyksiä täynnä, niin on myöskin Lipstick. Se nimittäin toimii, ja itse asiassa toimii vieläpä erittäin hyvin. Huutamalla "ratatatatatata" saa aikaiseksi todella hämmentävän tulivoiman, jota ei tulitusnappulalla pystynyt toistamaan. Tulinopeus tietysti laski nopeasti, kun audiosignaalin tuottaja alkoi käheytyä. Yskimälläkin ammunta sujui, muttei lainkaan samalla raivoisalla intensiteetillä.
    Lipstickin herkkyys on oiva ja sitä pystyy säätelemään vääntämällä mikkiä lähemmäksi tai kauemmaksi omasta pikku suppusuusta. Puoliääneen jupistu "odota hetki, kurja inhoittava BEEP, niin setä antaa namia" ei Lipstickiä kiinnosta, mutta vähän normaaliääntä kovempi "pure lyijyä" laukaisee aseet. Äänissä on eroja.
    Laulamalla "näitä polkuja tallaan mä viimeiseen asti" ei mainittavimpia pikatulituksia saanut aikaiseksi. Lipstick ilmeisesti mittaa äänenvoimakkuuden vaihteluita, joten terävät äänteet ovat yleensä parhaita. Yritys saada aikaan tosi automaattitulitus pistämällä Lipstick kaiuttimen viereen ja painamalla kerran tulitusta ei myöskään toiminut. Eli kaiken kaikkiaan Huulipuikko toimii juuri niin kuin pitääkin.
   Onhan Lipstickissä varjopuolensakin. Varjot eivät kuitenkaan ole kovin tummia, sillä ainoa haitta on tosiaankin vain ympäristön reagointi mekkaloivaan pelimieheen. Kokemuksesta tiedän, että suhtautuminen ei ole myönteistä, mutta ainakin kritiikki on purevaa. Eikä ihme. Annapa kaverisi kokeilla, kuuntele konserttia vierestä ja yritä sen jälkeen suhtautua häneen kuin järkevään, tasapainoiseen ihmiseen".

Jyrki J. J. Kasvi kävi Lontoossa raportoidakseen Jenkkilää lähempää mikromaailman kuulumisista. Juures uskalsi jopa painattaa kuvallisen matkakorttinsa artikkelin yhteyteen. Sain tietää, minkänäköinen tyyppi piileskeli moisen erikoisen nimen takana. Siinä Kasvi 30 vuotta nykyistä nuorempana.

 

 

 

1    2   3   4   5   6   7   8   9   10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    
26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    
49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    
72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95