MikroBITTI-katsaus. Tähän kansioon lataan täydelliset skannaukset kaikista omistamistani Bitin numeroista sekä Pelit 1989 kevät -vuosikirjasta:
https://drive.google.com/drive/folders/1mqb5rJ6xAgSEO6jdTa_gZEbwmLu8F-tO?usp=drive_link
2/84. Vanhin Bitti, jonka löysin Porvoon Lukeva-divarista. Kansi on kärsinyt, koska tämä numero on ollut ullakon häkkivarastossa pahvilaatikossa pinon päällimmäisenä, niinpä se on ollut eniten lämmönvaihtelujen ja ilmassa leijuvan lian armoilla.
Päätoimittaja Eskoensio Pipatti.
Saksasta käännetty Gernot Schärmelin mielenkiintoinen artikkeli "Tietokone filmitähtenä: Kaunotar vai hirviö?", käsittelee elokuvia, joissa tietokone on tärkeässä roolissa: 2001: Avaruusseikkailu, War Games - Sotaleikit, Westworld (1973) ja sen jatko-osa Futureworld (1976) (nimi Westworld on jätetty mainitsematta artikkelissa), Tähtien sota ja Tron. Lyhyesti mainitaan vielä Star Trekin Spock ja Stanley Kubrickin Tohtori Outolempi. War Games saa eniten palstatilaa, Schärmeli käy yksityiskohtaisesti läpi leffan juonen, Wopr-tietokoneen kyvyt ja toimet, elokuvan yhteydet todellisuuteen sekä sen, kuinka todennäköisesti elokuvan tapahtumat voisivat todellisuudessa tapahtua.
"Täytyy sanoa heti kärkeen: Jos ottaisin elokuvien sanoman tosissani, minun pitäisi aloittaa laskimestani ja heittää se seinään. Elokuvat käsittelevät nimittäin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta asiaa, joka jotenkin kiusaa meitä kaikkia syvimmissä aivosopukoissamme: Onko ihminen tekemässä hirviötä, jonka hallinnan hän myöhemmin menettää?
Monista tämä ajatus ei tunnu kovinkaan hassulta, sillä tietokoneet eivät enää pitkään ole olleet pelkkiä nopeita laskukoneita. Tietokoneilla on yhä useampia toimintoja, joiden suorittamiseen on tähän saakka ajateltu tarvittavan ihmisälyä. Ydinkysymys onkin: Yrittääkö ihminen rakentaa tietokoneesta kaltaisensa olennon?
Kysymys on Frankensteinin nykyaikaisesta muunnoksesta. Vihdoinkin elokuvantekijät ovat löytäneet arvaamattoman hirviön osaan näyttelijän, jonka ei enää tarvitse koheltaa kankeana kuutiopäisenä jättiläisenä valkokankaalla. Todellisempi vaihtoehto on elektroniaivot!"
Merja Issakainen kirjoitti mukavan kaksisivuisen artikkelin "Koeasiakkaana Helsingin mikrokaupoissa", jossa hän käy sellaisissa liikkeissä kuin VV-Data Uudenmaankadulla, Akateemisen kirjakaupan osasto 25, Hirvox Erottajalla, Ratkaisijat Oy Helsingin Citydata Ab, Wulff sekä Game Station Espalla, ja tilittää vaikutelmiaan. Aquarius Center oli suljettu sairauden vuoksi. Ratkaisijat Oy oli tavallisesti kiinni lauantaisin ja ovi oli vain sattumalta auki, mutta jotain juttua sieltäkin irtosi. Pikkukivaa luettavaa ja paikoin hyvää ajankuvaa.
Kolmen sivun verran jututettiin 16-vuotiasta Harri Hurstia ja ilmeisesti samanikäistä Kalle Färkkilää. Hurstilla oli jo useita koneita ja hän teki täysiä työpäiviä koulun ohella. Kertoi nähneensä ensimmäisen tietokoneen jo yhdeksänvuotiaana, jolloin hän harrasti tähtitiedettä. Kone oli Telmac 1800. Sillä tehtiin toisen harrastajan kanssa vaatimaton ohjelma jolla mitattiin älykkyysosamäärää. Hursti antoi hyviä neuvoja: "Jos haluaa ohjelmointimarkkinoille, pitää olla idea ja siihen ratkaisu. Uusista hyvistä ideoista on alalla selvä pula, ne ovat keksijälle selvää rahaa. Aivan turha on kehitellä joku sanojenkäsittelyn tai taulukkolaskennan ohjelma, ellei siinä ole mitään käänteentekevää. Tällaisia ohjelmia on jo aivan tarpeeksi. Kyselemällä saa selville tarpeista. Esimerkiksi yksityistä praktiikkaa pitävien lääkärien kirjanpitoon ym. atk:hon ei ole hyviä kirjanpito-ohjelmia". "Jos teet tuollaisen kirjanpito-ohjelman, anna se käyttöön jollekin lääkärille. Opeta hänet käyttämään sitä ja pyydä siitä kommentti. Jos se toimii, niin tee siitä juttu tavalla tai toisella vaikka Lääkärilehteen. Niin helppoa se on".
Artikkelissa tosin huomautetaan, ettei ohjelman tekeminen ja myyminen ole niin yksinkertaista. "Kirjanpito-ohjelman tekeminen vaatii Kirjanpitolakiin perehtymistä. Ohjelman on toimittava levyllä, sen on sovittava käyttävän lääkärin omaan tietokoneeseen, jos hänellä sellaista onkaan...".
Hurstilla kesä 1984 meni työn merkeissä: messuesittelyjä, ohjelmantekoa, testaamista, sovittamista ja opetusta. Kaikkia töitä ei voinut paljastaa niiden luottamuksellisuuden takia edes vanhemmille.
Harri Hursti asuu nykyään Yhdysvalloissa. Veikko Hursti oli hänen setänsä, Veikon työtä köyhien auttajana jatkava Heikki Hursti hänen serkkunsa. Yhdennäköisyyttä onkin.
Minulla on Harri Hurstista enemmänkin kirjoituksia. Ilta-Sanomat uutisoi 17.5.2006 otsikolla "Suomi-julkkis USA:ssa", miten hän paljasti Yhdysvaltojen vaalien turva-aukot (mainitaan Wikipediassa). Artikkelissa mainitaan kuvan kanssa myös, että Harri voitti 15-vuotiaana telkkarin Tupla tai kuitti -tietokisan, aiheena Basic-ohjelmointikieli. Sama voitto mainittiin myös HS:n artikkelissa "Teininero oli linkki länteen" (18.8.2011), joka kertoi, miten Harri sai elokuussa 1991 tietää Neuvostoliitossa tapahtuneesta vallankaappausyrityksestä internetin keskustelukanavalla:
"Vuonna 1991 harvat olivat kuulleet koko internetistä.
Hursti myös tiesi hyvin, että Espoo yhdisti idän ja lännen tietoverkot.
Yhteys Neuvostoliiton ja Suomen välillä toimi Virosta vedetyn merikaapelin kautta. Linkki oli rakennettu alun perin välittämään länteen tietoa Moskovan olympialaisista.
Läntinen tietoverkko taas kulki Espoosta Kööpenhaminaan.
Koska verkkojen välillä ei ollut suoraa yhteyttä, niiden kautta välitettävät sähköpostit oli lähetettävä "paketeissa". Palvelimet kokosivat yhteen nipun viestejä, jotka lähetettiin eteenpäin epäsäännöllisin väliajoin.
Neuvostoliiton puolella sijaitsevaa palvelinta alettiin käyttää jossain vaiheessa käsin, mikä lisäsi jännitystä. Pitkät odotusajat saattoivat tarkoittaa sitä, että yhteys oli pantu poikki.
"Muistan havahtuneeni Neuvostoliitosta tuleviin viesteihin, joissa kerrottiin, että nyt meni pimeäksi televisio ja nyt radio", Hursti kertoo viestinviejän roolinsa alkamisesta. Neuvostoliiton viestimet alkoivat soittaa Joutsenlampea.
"Oli selvää, että nyt alkaa tapahtua. Nyt valmistaudutaan johonkin. Siinä vaiheessa mikään perinteinen viestintäväline ei ottanut kantaa siihen, miksi Joutsenlampi soi." Hän päätti tehdä jotain ja rakensi pikapikaa reaaliaikaiseen keskusteluun sopivat irc-kanavat. Siellä pystyi vaihtamaan tietoja sähköpostiviestejä nopeammin ja suuremmalle joukolle.
Keskustelua seurasi parhaimmillaan 1000-2000 ihmistä. He taas levittivät saamiaan tietoja jatkuvasti eteenpäin omissa verkoissaan.
Venäläisistä kanavalla kirjoittivat lähinnä yliopistojen professorit ja muut korkeassa asemassa olevat tietotekniikan ammattilaiset, jotka myös levittivät uutisia lännestä Neuvostoliittoon. Tavallisella kansalla ei ollut pääsyä tietoverkkoihin.
Lännessä kanavan puolestaan löysivät suuret tiedotusvälineet ja viranomaiset "Alusta lähtien keskusteluissa oli mukana Britannian yleisradioyhtiö BBC, joka myös lähetti kanavalle jatkuvasti omia tietojaan. Lisäksi mukana oli uutistoimisto AP, Ruotsin tv ja aivan viimeisessä vaiheessa Suomen YLE." Alusta lähtien Hurstia avusti kanavan ylläpitämisessä - tietenkin verkon kautta - nimimerkki Robert.
Myöhemmin paljastui, että hän oli Israelin armeijan radion toimittaja, joka seurasi myös aktiivisesti Neuvostoliiton tapahtumia.
Hursti miettii yhä, miksi Otaniemen kanavaa ei vallankaappausyrityksen aikana katkaistu, vaikka neuvostojohto tiesi sen olemassaolosta.
"Ehkä joku ei totellut käskyjä. Tai sitten jonkun intresseissä oli, että tieto sittenkin kulki. Ei voi tietää." Hursti pitää sähköpostia ja keskustelukanavia varsin merkittävinä tietolähteinä Neuvostoliiton vallankaappausyrityksessä. "Radioliikennettä häirittiin ja puhelinyhteydet olivat välillä poikki. Väitän, että suuri prosentti Neuvostoliitosta silloin ulos päässeistä kirjaimista oli peräisin näiltä kanavilta".
"Siinä oli sellaista fiilistä, että maailma ei tule olemaan tämän jälkeen sama. Joko vallankaappaus onnistuu ja maailma muuttuu sitä kautta. Tai toisaalta, koska internetiä on nyt käytetty tähän tarkoitukseen, se tulee tapahtumaan uudelleen. Maailma muuttui juuri."
* * *
3/84. Bitin kolmosnumerosta en paljon kostunut. Artikkelit "Kaikki irti Spectrumista", "Tietokonemaalaus - Näin toimivat valokynät", "Currah-puhesyntetisaattori: Spectrum puhuu" ja "MSX valtaa kotimikrojen markkinat" sekä Colecon videopelien lyhytsanainen ja jokseenkin kritiikitön arvostelu, koneena Spectravideo, eivät minua kuusnelosen omistajaa lämmittäneet. Tony Harringtonin kolmisivuinen juttu Jack Tramielista nousee kiintoisimmaksi.
MikroBITIN Top Twenty -lista myydyimmistä tietokonepeleistä debytoi. Kolmen kärki oli Beach Head, Solo Flight ja Socker (sic!) (International Soccer?).
* * *
1/85. Pekka Heloksen kaksisivuinen artikkeli Clive Sinclairista. Peliarvostelijana debytoi muuan Risto J. Hieta, joka myöhemmin toimitti roolipeleihin keskittynyttä Peliluola-palstaa nimimerkillä Nordic the Incurable. Bitin lukijat kilvan arvuuttelivat kuka mahtoi piillä nimimerkin takana. 1985 tammikuun numerossa Hieta arvosteli seitsemän peliä, joukossa viidakkoon sijoittunut toimintaseikkailupeli Sabre Wulf. Sen parissa vietin monia ihania tuokioita. Minä jopa piirsin kartan koko pelialueesta ja pelasin pelin läpi monen monituiset kerrat.
* * *
2/85. Numerossa ei mitään kovin mielenkiintoista, joskin artikkelissa "Tietokone ja laser: kaksi taitavaa kumppanusta" olevat kuvat laserlevykolikkopeleistä Dragon's Lair, Grand Prix, M.A.C.H. III ja Cliff Hanger hivelevät silmää. Upeaa grafiikkaa! Dragon's Lair näytti ihan Disneyn piirroselokuvalta ja Cliff Hanger laadukkaalta anime-piirretyltä.
Aki Korhonen arvosteli yhden sivun täydeltä Ghostbusters-elokuvaan perustuneen pelin. Minua vähän huvittaa, että sitä leffan lopussa nähtävää hirviötä kutsuttiin Suomessa tuolloin 80-luvulla Marsipaanimieheksi, vaikka oikeasti se on Stay Puft -vaahtokarkkimies, fiktiivisen, elokuvan maailmassa suositun vaahtokarkkibrändin maskotti. Suomi ei ole niin vaahtokarkkihullu maa kuin USA, mutta silti ihmetyttää moinen suomennosratkaisu. Kai se on meilläkin viimein ymmärretty oikein ja korjattu, ainakin "vaahtokarkkimies" tuottaa enemmän google-osumia kuin "marsipaanimies".
Korhonen vastasi myös kuusneloselle tehdyn Raid Over Moscow -pelin arvostelusta, joskaan hänen nimeään ei kyseiselle sivulle ollut painettu. Korhonen aloitti arvostelunsa kertomalla "Tämä on jännittävä maanpuolustuspeli, jossa sinun pitää avaruusasemaltasi hyökätä Neuvostoliittoon ennenkuin heidän rakettinsa saavuttavat maalinsa Yhdysvalloissa. Sinun pitää tuhota kolme Neuvostoliiton asemaa, ennenkuin pääset Moskovaan. Siellä sinun pitää ampua Kremlistä ovet sisään, tappaa muureilla olevat tarkka-ampujat ja tuhota panssari". Yleisarvosanaksi Korhonen antoi muhkeat neljä tähteä. Tästä syntyi aikamoinen häly. Kolme kansanedustajaa teki eduskuntakyselyn siitä, miten tällaista tekstiä voidaan julkaista Suomen lehdistössä, ja kuinka tällaista peliä saa myydä Suomessa. Pelin nimi lyhennettiin pelkäksi Raidiksi, mutta muista toimenpiteistä en tiedä. Nykyään moinen kohu tuntuu pelkästään naurettavalta. Raid Over Moscow löytyy myös minulta, osana isäni ostamaa US Goldin kokoelmaboksia History in the Making, mutta minulle ja isälle se osoittautui liian vaikeaksi purtavaksi. Ei se meitä jaksanut paljon kiinnostaa. Pääsimme kyllä ulos hangaarista, muttemme paljon pitemmälle.
* * *
3/85. Yksi kivoimmista Bitin kansista tämä. Ruskea taustaväri on persoonallinen ratkaisu, triptyykkimäinen layout jossa kuvat eivät pysy raameissa, katseenkestävä nainen, tekstien onnistunut asettelu ja vielä Wallun piirtämä kiva lohhari. Alakulman palkkien värit pistävät silmään tarjoten kilpailulle näkyvyyttä jo kannessa, mutteivät riitele muun kannen kanssa, koska samat värit löytyvät muualtakin.
Tuo lohikäärmepiirros indikoi sitä, että tässä numerossa starttasi se Nordicin Peliluola, tosin vielä vasta yksisivuisena. Mukana olivat jo peliennätystaulukko (tosin viereisellä sivulla, Peliluolan ulkopuolella) sekä Risto J. Hietan taipumus kertoa seikkailutarinoita lukijoille. Tässä ensimmäisessä Luolassa tarinapuoli vasta kutsuu lukijaa mukaan hurjaan menoon sekalaisten tietokonepelihahmojen muodossa, mutta myöhemmin alkoivat vakiohahmot seikkailla...
Tämän numeron Listaukset-osiossa julkaistiin Timo Pirisen omatekemäksi väittämä toimintapeli Fenix, joka myöhemmin paljastui suoraksi kopioksi Tekniikan Maailman numerossa 2/84 julkaistusta pelilistauksesta. Pirisen versiosta puuttui vain rivi, jossa ilmoitettiin pelin oikeat tekijät F. Hofer ja VT (Vesa Tiirikainen?). Kopioinnin paljastumisesta raportoi päätoimittaja Eskoensio Pipatti seuraavassa numerossa, ja kymmenet lukijatkin tuohtuneena raportoivat toimitukselle lähettämissään kirjeissä samasta asiasta.
Näissä varhaisissa Biteissä turvauduttiin vähän väliä saksalaisesta P.M. Computerheft -tietokonelehdestä napattuihin ja suomeksi käännettyihin artikkeleihin. P.M. Computerheftin numerossa 1/84 näkyy olevan tuo "Tietokone filmitähtenä" -artikkeli. Omaehtoisuus lisääntyi kun vakiokirjoittajat Nirvi, Kasvi, Tapanimäki ja Teittinen ilmaantuivat mukaan kuvioihin.
Omassa lehdessäni on vielä keskellä ohjelmalistausten seassa tallella kahdeksansivuinen Sharp Mikrouutiset -mainosliite.
* * *
4/85. Ensimmäinen Wallun piirtämä Mikrokivikausi-strippi. Vasta kaksirivinen ja mustavalkoinen, mutta sarja kehittyi. Juttupuolella paljon kertomaa Amstradista, Oricista ja varsinkin MSX:stä. Markku Jokisipilä arvosteli sivun verran suomalaisen Amersoftin Vic-koneelle tekemää Yleisurheilu-peliä. Äänipuoli koettiin täydeksi pettymykseksi, sillä kaikissa lajeissa ei ääntä edes ollut. Grafiikkakin sai moitteita. Lisäksi ohjekirjassa ei ollut ohjeita seiväshypyn pelaamiseen. Silti kiinnostavuudesta Jokisipilä jakoi lähes täydet pisteet, ja yleisarvosanaksi neljä tähteä viidestä.
* * *
5/85. Taas suomalainen urheilupeli arvostelussa. Kimmo Mäkisen tekemä ja Sinclair-koneen maahanuojan Oy Hedengren Ab:n markkinoima Golf oli kyseessä, ja sen kehui "golfarit jalassa" Nordic. Vain hitaudesta tuli hieman moitteita.
* * *
8/85. Minulta puuttuvat siis numerot 1/84, 4/84, ja kesänumero 6-7/85. Ilmeisesti tuo kesänumero oli Jyrki J. J. Kasvin debyytti. Hän sai oman palstan nimeltä Ensimmäiset bitit. Elokuun numerossa otsikon "Tyyliä ohjelmointiin" alla hän sanoo: "Aina joskus kuulee puhuttavan niin sanotusta hyvästä ohjelmointityylistä. Sanotaan, että Basicillä ohjelmointi opettaa huonoa ohjelmointityyliä ja että itse asiassa Basicillä ohjelmoimaan oppinut on saanut pysyvän aivovamman.
Mutta mitä se hyvä ohjelmointityyli oikein on? Onko sillä mitään etuja vai onko koko myytti vain tuon aivovammajutun tapaan Pascalin kehittäjän professori Niklaus Wirthin sekoilujen tulosta?".
Ainakin elokuun numerossa Kasvi pääsi myös vastaamaan Bittipostissa lukijoiden kirjeisiin.
Nora Zamichow kirjoitti kolmen sivun artikkelin "Ritari Ässän KITT - Tarua vai totta". Tässä kerrotaan ihmeauton ominaisuuksista, hurjista tempuista, ja siitä miten tv-sarjan tekijät ne toteuttavat. Teksti tekee selväksi, että telkkarisarjassa ei piitata realiteeteista, vaan KITTin temput ovat silkkaa mielikuvitusta. Artikkelissa kuitenkin todetaan, että periaatteessa tuollainen auto on mahdollista rakentaa, mutta se ei näyttäisi Pontiac Trans Amilta vaan joltain jättimäiseltä rekalta, jossa olisi kuorena huippupaksu teräslevykuori, vahvistetut renkaat, erittäin tehokkaat iskunvaimentimet ja sisäänrakennettu suihkumoottori. Tulos ei olisi kaunista katseltavaa.
* * *
9/85. Toukokuun numerossa oli ensimmäinen Peliennätykset-lista Peliluolassa. Epävirallinen nimi Mestareiden Marmoritaulu vakiintui viralliseksi nimeksi syyskuun numerossa, johon Wallu oli piirtänyt oikean marmoritaulun (tai kivitaulun).
* * *
10/85. Nordic arvosteli 11 peliohjainta ja kolme kuusnelosen peliä, ja mainitsi lukuisista muista 64-peleistä lyhyesti. Spectravideon maahantuoja kuulemma hermostui sivuilla 18-19 olevasta valokuvakollaasista, jossa Specu jää junan alle. Kyseinen kollaasi on tosin niin tökerösti toteutettu, että vaivoin saa selvää mitä siinä tapahtuu. Artikkeli oli Kim Leideniuksen "Spectravideo X'press - Vain vähäisiä ongelmia matkassa".
Wallu pääsi kolmossivun apinalaatikkoon ja sai viimein kunnon krediittiä taitostaan ja piirroksistaan.
* * *
11/85. Toimitus esitteli itsensä. No, tärkeimmät tyypit ainakin.
Nuorisolle suunnattujen Festa-messujen ohjelmaan kuului kaksi ohjelmointikilpailua, joista toinen oli luoda näyttävä grafiikkaohjelma. Kilpailun tuloksena saatiin hienoja tietokonegrafiikkatöitä Bitin sivuille painettaviksi.
Numeroon mahtui myös Jyrki J. J. Kasvin sivun mittainen arvostelu legendaarisesta Elite-avaruusseikkailupelistä. Kyseinen peli on todellakin osoittautunut nimensä veroiseksi.
Sen lisäksi että Peliluola oli vain sivun kokoinen, Nordic-parka oli vieläpä hetkellisesti muuttunut lohikäärmeen grillaamaksi makkaraksi...
* * *
12/85. Se vanhin Bitti, jonka saimme Jukka Rajalalta. Anteksi kansilehden surkea kunto. Olen teipannut sen liiankin perusteellisesti takaisin kiinni lehteen. Takakannesta on vielä revennyt iso pala pois. Sitä en kehdannut skannata. Harmi sinänsä, takakannen mainoksessa on kiva valokuva nuorten tietsikkapelisessiosta.
Sivulla 66 on ensimmäinen mainos Eskoensio Pipatin konekielioppaasta Basicista konekieleen. Marraskuun numerossa mainostettiin jo Jyrki Kasvin omaa Huvia ja hyötyä Commodore 64 -kirjaa. Näistä Kasvi kertoi numerossa 5/1989 seuraavaa: "Joulun alla markkinoille ilmestyivät myös ensimmäiset MikroBITTI-kirjat... ...Tai siis niiden mainokset. Saan vieläkin kauhun väristyksiä kun muistelen, miten H&H 64:ää puskettiin läpi yön kun se piti saada ennen joulua toimitettua ennakkotilaajille. Kun kirja oli jo painossa, sen konekielilistausten tarkastajarutiinista löytyi vielä yksi virhe... Lopulta kirja saatiin postiin ajoissa, mutta epäilen vahvasti, josko kukaan sai sitä ennen joulua. Myöhästyneet anteeksipyynnöt".
* * *
1/86. Ei mitään erityisen mielenkiintoista tässä numerossa. Peliluolassa Nordic mainostaa seikkailuelokuvaa The Neverending Story eli Päättymätön tarina. Minä näin sen valkokankaalta noihin aikoihin, vieläpä koulun järjestämänä näytöksenä. Kauniaisten elokuvateatteri Bio Grani, joka sijaitsee samassa rakennuksessa kuin yläasteeni ja lukioni (Hagelstamska högstadiet ja Gymnasiet Grankulla samskola), esitti sen ilmeisesti kaikille tietyn vuosikurssin oppilaille. Olin siis varmaan viidennellä luokalla silloin. En muista mitenkään motiiveja moisen kouluhommiin ainakin näennäisesti liittymättömän ylimääräisen ohjelman takana. Sen muistan kuitenkin, että minulle vielä tottumattomalle elokuvien katselijalle The Neverending Story oli pikkuisen liian pelottava. Suljin jopa silmäni yhdessä kohdassa, siinä jossa Atreyu seisoo peilin edessä. Pelkäsin, että nyt hän näkee peilissä jotain pelottavaa, sillä siihen suuntaan viittasivat Atreyua jossain toisaalla tarkkailevien tyyppien kommentit, enkä uskaltanut katsoa. Ei tainnut siinä kohdassa sittenkään tapahtua mitään erityistä, arvelen. Olen nähnyt leffan sen jälkeen vielä kertaalleen telkkarista.
* * *
2/86. Jokapojan ihmelaite: vieterikäyttöinen tietokone!
* * *
3/86. Jyrki Kasvi oli kertomansa mukaan poissa kuvioista vuonna 1986, leikkimässä sotaa Ilmavoimien Teknisessä Koulussa. Ainakin vielä riitti kirjoituksia Bitissä häneltäkin.
Ei muuta erityistä tässä numerossa kuin että se sisältää ensimmäisen väritetyn Mikrokivikausi-stripin. Komean näköinen.
* * *
4/86. Kasvi oli kuin olikin häipynyt. Häneltä julkaistiin tässä vielä yksi sivun mittainen artikkeli, mutta Ensimmäiset bitit -palstalla häntä tuurasi Tuukka P. Uusheimo.
* * *
5/86. Toimitussihteeri vaihtui Tuija Luukkalasta Riitta Tumppilaan. Tumppilan nimen perässä on kummallinen kirjainlyhenne oto, jonka merkitys piti googlaamalla selvittää. Se tarkoittaa oman toimensa ohella. Samaa lyhennettä ihmettelin jo lisätessäni Bookogsiin C-lehtiä, Kim Leideniuksen nimen kohdalla. Selvisipä.
Vuoden nelosnumeron toimituksen omalla sivulla ollut puolen sivun aprillipilajuttu paljastettiin tavalla joka itsessään vaikuttaa (myöhästyneeltä) aprillipilalta. Tyhmänä en ymmärrä paljoakaan edes siitä pilajutusta "Mikroteknologian murros", joten en ole voinut katsoa tulleeni uunotetuksi.
Nordic arvosteli taas leegiota ilotikkuja. Tällä kertaa testatut seitsemän tikkua olivat keskenään tasaväkisempiä kuin edelliskerralla, jossa ainakin floppi (Commodoren jo antiikkinen 1311 kolmiomaisella kahvalla) erottui kiusallisen selkeästi. VG-115 ja General olivat edellisen testin kahden kärki, nyt Arcade Turbo (tai Turbo Arcade) ja Wico Super 3-Way saivat täydet viisi tähteä.
Simo-Pekka Lahtinen kirjoitti kolmisivuisen artikkelin modeemeista, noista internetin esiasteista.
Helmikuun Kuukauden kilpailu oli hauskimpia MikroBITIN historiassa. Aiheena oli nimittäin "Naura mikrolle", ja toukokuun numerossa muutamalta osanottajalta julkaistiin joko vitsejä, pitempiä huumoritekstijuttuja tai piirroksia. Suurimman työn tekivät J. Suominen, joka luetteli 64 käyttötapaa "Piip"-mikrolle (laitemerkki oli sensuroitu, mutta käyttötapojen määrästä voi päätellä...), ja Petri Mikkonen, joka oli taiteillut näkymän tietokonekaupasta.
* * *
6-7/86. Uutisosastolla kerrottiin valitellen erikoisliike Computer Stationin Helsingin myymälän sulkemisesta vapun alla asiakaskadon takia. Jo aiemmin oli lopetettu Tampereen, Kuopion ja Porin myymälät. Computer Station kärsi näin kuoliniskun. Ketjun ideana oli yhdistää samoihin tiloihin henkilökohtaisten tietokoneiden ja kotimikrojen myynti. Kotimikrokauppa alkoi kuitenkin keskittyä vain yhteen merkkiin, Commodore 64:ään, joten erikoisliikkeen tarjoaman käyttöopastuksen, asennusohjeet ja vinkit sai helposti joltain ystäväpiiriin kuuluvalta harrastajalta. Niinpä liikkeen osaksi jäi myydä mikrot paketteja avaamatta. Computer Stationilla ei ollut mahdollisuuksia hintakilpailuun korkeammista kustannuksista johtuen. Apua ei myöskään ollut lisääntyneen mikrokannan tuomasta ohjelmamyynnin kasvusta, koska laiton kopiointi kasvoi vähintään samassa suhteessa. Uutinen päättyi varsin kyynisesti: "Game Station jää pystyyn ja se pyritään pitämään edelleen alan johtavana liikkeenä. Jostainhan se ainoa alkuperäinen ohjelma on kopioimista varten hankittava".
Softasäkistä löytyy alkajaisiksi Samantha Fox Strip Poker -pelin arvostelu. Tämä on yksi niistä peleistä, jotka isä ja minä saimme Jukka Rajalalta. Tämä on myös se peli, jota minä pelasin Rajalan luona kun tämä esitteli konetta meille. Enhän minä 13-vuotiaana pokeria osannut, mutta Rajala hallitsi pokerin hyvin. Koko ajan kysyin häneltä neuvoja, ja niiden avulla onnistuin saamaan Samanthan paljastamaan sulonsa. Vihellys ja loppufanfaarimusiikki kuuluivat, ja ärsyttävän isopikselinen ja epäselvä mustavalkokuva tissit paljaina poseeraavasta Samanthasta täytti ruudun. Kotona en sitten koskaan onnistunut toistamaan tätä temppua.
Viimeiseksi säästettiin Zoids - The Battle Begins -pelin arvostelu. Kirjoittajana oli Niko Nirvi, joka jo tässä ensimmäisessä ikinä julkaistussa peliarvostelussaan käytti tapansa mukaan hauskaa nimimerkkiä. Tällä kertaa se oli "Niko Nirvozoid", mikä sai varmaan lukijat ihmettelemään, että jaa kuka? Nirvin mielestä MikroBITISSÄ julkaistut peliarvostelut olivat surkeita, ja hän löi kavereidensa kanssa vetoa, että hän saa oman arvostelunsa julkaistuksi lehdessä. Onnistuihan se, sillä Nirvin teksti oli hyvää. Nirvi takertui sitten Bittiin kuin takiainen, ihastuttaen ja ärsyttäen lukijoita ja keräten mainetta ja kunniaa. Kouluissa opettajat kuulemma alkoivat ihmetellä oppilaiden käyttämiä "nirvismejä", eli nirveiksi pistettyjä väännöksiä nimistä ja sanoista. Koko ajan riitti myös niitä, jotka kyselivät Bitin ja Pelit-lehden toimituksilta mikä Nirvin oikea nimi on.
* * *
8/86. Jatkoa Harri Hurstin ja Kalle Färkkilän haastatteluihin haettiin Ranskasta asti. Vasta 14-vuotias Cyrille de Vignemont oli ehtinyt saada julkaistuksi kaksi omaa tietokoneohjelmaa, pienille yrityksille omistetun kassaohjelman Caissor ja liikemiesten muistiavuksi kehitetyn Rememberin. Ranskassa hänestä kohistiin tietotekniikan ihmelapsena ja nerona. de Vignemont hallitsi myös neuvottelemisen ja tuotteidensa esittelyn, sekä tehokkaan tiedotusvälineiden hyödyntämisen markkinointihommissa. Hän oli päässyt jopa presidentti Mitterrandin puheille ja pistänyt tämän tiukille kysyessään, miksei 14-vuotias saa perustaa omaa yritystä.
Koulun Cyrille joutui suorittamaan kirjekurssina, koska aika ei riittänyt tavalliseen koulunkäyntiin.
Jyrki Kasvi vieraili taas lyhyesti kirjoittamassa Ensimmäiset bitit -palstaa, ja nähtiin häneltä muutenkin silloin tällöin jotain. Ei hän täysin poissa ollutkaan. Nirvi jatkoi arvostelu-uraansa Tau Cetillä, ja käytti tällä kertaa omaa, muuntamatonta nimeään.
Mielenkiintoa herättää myös erään Stavros Fasoulasin sivun mittainen raportti Lontoossa pidetyistä vuosittaisista The Official Commodore Computer Show -messuista. Fasoulas tuli pian hyvin tutuksi nimeksi... Sen sijaan en tiedä, kuka toimituksen tyypeistä kirjoitti toimituksen sivulle rennosti sutaistua tekstiä nimimerkillä Mervyn j Snafu.
Pari kuukautta aiemmin oli julistettu kilpailu mahdollisimman lyhyestä Space Invaders -tyyppisen ampumapelin listauksesta. Tulokset julkistettiin elokuun numerossa, ja voittajaksi selviytyi Jukka Klemin ohjelma. Konekielilistausten naputtelua kammoksuneena uskaltauduin kokeilemaan Klemin 161 tavun, neljän rivin mittaista ohjelmaa. Tulos: listaus jäi ikävästi pelin päälle häiriten pelaamista, eikä homma muutenkaan toiminut sujuvasti.
* * *
9/86. Pekka Ritamäki kertoi kahdella sivulla Applen tarinan.
Bitistä oltiin ilmeisen tosissaan tekemässä hauskempaa lehteä vuonna 1986. Kuukauden kilpailuna lukijat saivat lähettää toimitukselle mahdollisimman älyttömiä kysymyksiä ja niihin myös mahdollisimman älyttömiä vastauksia, vastapainona Bittipostin yleensä niin totisille ja ikäville kyselyille ja kritiikeille. Malliksi toimitus keksi muutaman esimerkin:
Mutanttibanaanien kaamea kosto
Ongelmanani on se, että poikani on vakaasti päättänyt päästä Peliluolan marmoritaululle tekemällä uuden high scoren Mutanttibanaanien kosto -nimisessä tietokonepelissä. Pelattuaan viisi viikkoa yhtäjaksoisesti, hän on kuitenkin vasta tavoitteensa puolivälissä. En enää tiedä miten saan hänet kestämään pidempään.
nimim. Huolestunut äiti.
Itseasiassa ette voi auttaa häntä mitenkään. Kyseisen pelin high scoren hallussapitäjä on nimittäin päättänyt pitää kilpailijansa loitolla ja pelaa vuorokaudet ympäriinsä. Hän saa ravinnon suoraan suoneen ja hengityksen sekä sydämenlyöntien aiheuttamat häiriöt on eliminoitu kytkemällä hänet sydän-keuhkokoneeseen.
Kaaleppi K. K. Juures
Sammy Fox strikes again
Olen pitänyt tietokoneita pojalleni sopivana harrastuksena. Järkytykseni olikin melkoinen, kun yllätin hänet pelaamasta Samantha Fox Strip Poker -nimistä peliä. Niinkuin korttipelin paheellisuus ei olisi riittänyt, mukaan on täytynyt lisätä vielä kuvia säädyttömästi pukeutuneesta hempukasta. Kertokaa minulle, onko turmelus tosiaan saavuttanut jo tietokoneetkin?
nimim. Moraalisesti närkästynyt
Valitettavasti vastaamaan värvätty avustajamme Koki Arhonen innostui kirjeestänne niin, että hankki kyseisen ohjelman välittömästi itselleen eikä vielä lehden painoon lähtöön mennessä ole lopettanut sen pelaamista. Viimehetken tilanne on se, että Samanthalla on yhä kaikki vaatteet yllään, mutta Arhosesta ei voida sanoa samaa.
Toimitus
* * *
10/86. Nirvi pääsi aika vikkelästi mukaan Bitin toimitustyöryhmään. Niin sitä pitää!
* * *
11/86. Tämä numero tarjosi paljon uutta. "Himohakkerimme" Niko Palosuo oli siirtynyt rapakon taakse ja raportoi sivun verran sekalaisia tietokone- ja pelikuulumisia Jenkkilä-palstallaan. Nirvi taasen rupesi ilmoittelemaan tulevista peleistä Uutuudet-palstalla. Lievää (tahatonta?) hupiakin palstalta löytyy. Kuultuaan, että Ocean on tekemässä pelejä sellaisista elokuvista kuin Cobra, Top Gun, Highlander ja Short Circuit, ja Electric Dreams jatkaa listaa peleillään Big Trouble in Little China ja Aliens, hän mietti koska tulee ensimmäinen Turhapuro-peli. 22 sivua myöhemmin löytyy suomalaisen Amersoft-ohjelmistotalon kokosivun mainos, jossa mainostetaan mm. Uuno Turhapuro muuttaa maalle -peliä.
Artikkelipuolella alettiin täyttää yhtä jäänyttä aukkoa, eli Kim Leidenius kävi CRL-nimisessä englantilaisessa pelifirmassa ja jututti Ian Fosteria, joka oli työstämässä lupaavaa uutuuspeliä nimeltä Cyborg. Leslie B. Bunder haastatteli Denton Designs -pelitiimiä, joka oli vastuussa sellaisista peleistä kuin Shadowfire, Frankie Goes to Hollywood ja Dante's Inferno. Pelintekijöiden haastattelut olivat hyvä idea, ja niitä nähtiin lisääkin jatkossa.
Kasvi oli ilmeisesti päässyt ilmavoimakoulusta ja alkoi käyttää nimimerkkiä Alik Kasvi JJJ.
* * *
12/86. Jukka Rajalalta puuttunut numero, jonka löysin 1994 tammikuussa Porvoon Lukeva-divarista. Kanteen yritettiin jo saada vaihteeksi ihmisiäkin eikä pelkkiä koneita.
Uutispalstalla kohistiin suomalaisen tekemästä listahitistä, eli ampumapelistä Sanxion, jonka tekijä oli Bitin sivuilla aiemminkin vilahtanut Stavros Fasoulas. Peli julkaistiin juuri ennen kuin ammuskelupeleissä alettiin nähdä uutena trendinä lisäaseiden keräilyä, joten Sanxionista, jossa oman aluksen tulivoima pysyy vakiona, tuli muutama vuosi myöhemmin vähän ajan hampaan syömä. Näin ZZAP!64 -lehti jälkeenpäin totesi. Mutta kyllä Sanxionin puleerattu grafiikka, pehmeä vieritys ja luistava pelattavuus jaksoivat edelleen purra. Prokofjevin Romeo ja Julia -sävellys intromusiikkina oli persoonallinen ratkaisu musiikin tehneeltä Rob Hubbardilta, harvoin tietokonepeleissä klassista musiikkia kuultiin. Lehden lopusta löytyi vielä "Finlandia Nirvin" ylistävä arvostelu huippupisteineen.
Surullinen uutinen Spectrum-koneiden omistajille: maahantuoja Hedengren ilmoitti luopuvansa viimeisenkin mallin, Spectrum 128 + 2:n maahantuonnista. Sinclairin tuotenimi oli myyty Amstradille toukokuussa, ja se poisti tuotantosuunnitelmista QL:n lisäksi kaikki Spectrumin aiemmat mallit. Hedengrenin osastopäällikkö ei povannut Spectrumille enää kannattavaa tulevaisuutta. Hedengren ilmoitti vastaavansa kuitenkin edelleen maahantuomiensa laitteiden takuusta ja huollosta.
Uutispalstalle mahtui myös juttu Uuno Turhapuro -pelistä. Itse olen saanut pahan yliannostuksen Uunoa nähtyäni teininä vuosien 1973-1988 elokuvat 1-3 kertaa, enkä kestä enää koko hahmoa. Sitäpaitsi olen lukenut niin paljon juttua siitä miten vaikea peli on.
Nirvi kertoi elämää suuremmista peleistä. Mahtavan fiktiivisen taustatarinan säestyksellä hän kertoi omana yhden ihmisen mielipiteenään, että toiseksi paras peli ikinä on Elite, ja paras on Ultima-pelien sarja.
* * *
1/87. Kasvi kertoi Bitin numerossa 5/89: "Vuosi 1987 alkoi seksistisissä merkeissä. Yritimme saada vähän ihmisiäkin mukaan lehden sivuille, mutta eiväthän MikroBITIN lukijat ymmärrä mitään tyttölöiden päälle. Irtonumeromyynti jäi pohjalukemiin, kun bittihirmut eivät löytäneet kannesta TIETOkonetta".
No, ei pidä yleistää. Muutama vuosi myöhemmin Bittipostissa joku miespuolinen pyysi kauniiden naisten kuvia Bitin sivuille, ja ihmetteli tammikuun 1987 numeron heikkoa irtonumeromyyntiä. "Minäkin olin noihin aikoihin irtonumeroiden ostaja, mutta ei se kansikuva minua häirinnyt".
Pelintekijöiden haastatteleminen jatkui. Kim Leidenius kirjoitti sivun verran pelimusiikin tekijästä nimeltä Jay Derrett. Hoitui selvästi samalla reissulla kuin Ian Foster -haastis, sillä Derrettkin majaili CRL:n toimistossa. Leslie B. Bunder haastatteli samaten sivun verran Uridiumin tehnyttä Andrew Braybrookia. Braybrookin mielestä surkein peli kautta aikojen oli Activisionin Little Computer People, omista peleistään hän arvosti vähiten kuusnelosversiota 3D Lunattackista, koska se pyrki matkimaan liikaa alkuperäistä Spectrum-versiota. Kuusnelosen mahdollisuudet jäivät näin hyväksikäyttämättä. Suosikit olivat Atarin peleistä Pastfinder ja Dropzone, kuusnelosen peleistä Elite. Braybrook kertoi myös, ettei pelejä tekemällä rikastu. Hyvin harva peli ylsi edes 50 000 kappaleen myyntiin. Jos peli pääsi kymmenen myydyimmän joukkoon, se tuotti juuri tarpeeksi rahaa seuraavan pelin valmistamiseen. Jos nousi ykköseksi, silloinkin rahan tulo riippui siitä kauanko onnistui asemansa säilyttämään. Verottaja vei leijonanosan kakusta.
Bunder kertoi myös Lontoon-kuulumisia. Hän jututti Spandau Ballet -yhtyeen Martin Kempia ja Five Starin Delroy Pearsonia heidän hyvin läheisistä suhteistaan tietokoneisiin ja pelaamiseen.
* * *
2/87. Uutisosastolla kerrottiin seuraavaa: "Suomen ainoa pelitalo on nyt sitten lopettanut. Vuodenvaihteessa solmitussa kaupassa jyväskyläläinen Tietoväylä osti Amersoftin kirjakustannustoimintaa lukuunottamatta. Yksikkö myytiin, koska sen tuloskehitys ei tyydyttänyt Amerin johtoa. Nelisen henkilöä jatkaa kaupan jälkeen Tietoväylän palveluksessa, loput sijoitettaneen Amerin muihin yksiköihin. Toimitusjohtaja siirtyi johdon alaisiin erityistehtäviin.
Tietoväylää kiinnosti eniten Amersoftin edustukset. Näistä erityisesti Digital Research GEM-tuotteineen ja Micropro WordStar-tuotteineen. Kauppahinta selviää vasta kun Amersoftin varaston arvo on laskettu.
Pelipuoli ei kiinnostanut ostajaa, eikä sille löytynyt halukasta jatkajaa myöskään Amer-yhtymän puolelta. Esimerkiksi siitä kenelle Uuno Turhapuro -pelin julkaisuoikeudet siirtyivät ei kukaan tiennyt, eikä kovinkaan montaa asia edes kiinnostanut. Kirjakustannustoiminta siirtyi Amer-yhtymän omistamalle Weilin+Göösille.
Peli- ja kirjapuolta lukuunottamatta Amersoftin toiminta jatkuu Tietoväylän Lightware-yksikössä, joka keskittyy tarjoamaan ohjelmia ja oheislaitteita koti-PC-markkinoille.
Lightware toimii Helsingin Pitäjänmäessä osoitteessa Laturinkuja 2 (puh. 90-519 177)".
Nordicin Peliluolassa suoritti ensiesiintymisensä seikkailija Petrell, joka Nordicin sepittämissä tarinoissa oli se tyhmänrohkea "miinanraivaaja", joka varomatta heittäytyi vaaroja ja ansoja päin, ja joutui myöhemmin muiden paikattavaksi ja parannettavaksi. Siis rasittava tyyppi.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48
49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71
72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95
