8.11.2011

Yritän saada elämäkertani tekstin kuvastamaan aina omaa luonnettani ja persoonaani kulloisenkin elämänvaiheen aikana. Lapsuusajoista kirjoittelen simppelillä, huolettomalla tyylillä, teinivuosistani surulliseen, ahdistuneeseen mutta samalla kypsymättömään tyyliin. Opiskeluaikoinani vuosina 1993-1996 koin isoja seikkailuja, jotka heittivät minut milloin minnekin niin ettei pää ollut pysyä mukana. Näistä ajoista kirjoittaessani yritän saada mukaan hämmentyneisyyttä. Naisseikkailujeni aikoihin olin jo selkeästi aika kyyninen ja pessimistinen, mutta vielä vähän kokematon. Viime vuosista kirjoitan sitten jo ihan mustasti.

Kansikuvassa käytän yhtä tiettyä lapsuuskuvaa, tekstin sekaan sirottelen runsaalla kädellä valokuvia, piirroksia ja sarjakuvanpätkiä.


9.11.2011

Jokohan nyt tuli loistavan sarjakuvasyksyn loppukaneetti, kun kävin Kulku-Katin pojassa 70 euron ostoksilla? Loput Franquinin Piko & Fantasio-albumit löytyivät: "Kultainen naamio" Semicin kovakantisena Sarjis-albumina. Taas sarjan parhaimmistoa. Mystinen aloitus, vaikka arvasinkin heti millainen juju siinä oli takana. Vauhtia, huikeita tilanteita ja sopivasti huumoria. Bonuksena oleva Marsupilami-tarina "Häkki" on vähän täytteen tuntuinen, mutta maistui hyvin jälkiruokana. "Taistelu perinnöstä" oli kevyempi, mutta vielä humoristisempi. Kolmiosaisen tarinan kaikki vaiheet viihdyttivät yhtä lailla. Mukava löytää P:n ja F:n ensitutustuminen Marsupilamiin. Tällaisissa merkeissä se siis tapahtui! Lukematta ovat vielä "Sieninevan velho" jossa on kreivin ensiesiintyminen, ja... no niin... "Mustat hatut"... Tässä on kuulemma Piko-historiikki albumin lopussa. Njoo, viisi sivua mukavasti kuvitettuna, ei voi mitenkään olla 20 euron arvoista, mutta hyvä että tämäkin nyt löytyy minulta, ettei jää vaivaamaan.

Pahkasikaa: 4/85, 2-4/89 sekä ennestään tuttu 3/90 jossa on hillitön Luontoilta-parodia. Kiva saada takaisin. Mukana myös yksi suosikki-Miihkaleistani, sivari-irvailu, vitsailua Suomen paikkakuntien nimistä, hauskoja "uutisjuttuja" otsikolla "Ihmisiä - asioita - persjalkoja", "Arkipäivän ostoskori" sekä eestiläisen Heino Prunsveltin sysimustaa huumoria. Tämä numero oli piirtynyt vahvasti muistiini. Pahkasioista puuttuvat vielä 1, 2, 3, 6 sekä 1 & 2/90 ja kaikki numerosta 4/90 eteenpäin. En tiedä kuinka pitkälle viitsin mennä ajassa eteenpäin Pahkisten keräilyssä, tuntuu että alkaa pikkuhiljaa riittää. 90-luku oli lehdelle kuitenkin taantuma-aikaa. Tai jos kaikki 90-luvun numerot saa kahdella eurolla kappale kuten nämä, niin voinhan ne kaikki myös ostaa. Kakkosen kolikolla kelpaa heikkokin tavara. Tai en nyt tiedä...

Vielä toinen kappale Nonstop-albumia Vili ja Bill: "Varokaa hassua koiraa". Luulin, että vanhasta kappaleestani puuttui kaksi viimeistä sivua, mutta puuttuikin vain tilauskupongit. Niin, ja tarra-arkki albumin keskeltä. Yhdessäkään Nonstop-albumissani ei ole tarraa jäljellä, paitsi nyt tässä Vili & Billissä. Hällä väliä, en minä tarroja kaipaa, mutta voin minä tämän yhden ottaa. On muuten ruma. Iso ja ruma. Ei edes värejä, paitsi punaista muutamissa kohdin.


11.11.2011

Joh, "Mustat hatut" ei ole varsinaisesti huono, mutta sisältöä kahdessa tarinassa ei ole paljoa. Ontonoloista, mutta paikoin kivaa kohellusta. Hahmohistoriikki albumin lopussa kompensoi sentään. Sieninevan kreivin entree sen sijaan oli aivan päätähuimaava. Uppo-outoa scifiä. Sinisiä sieniä, pahaa maitoa lypsäviä lehmiä, jättietana ja minilehmä. Pimeässä hohtavia ihmisiä ja teräsvoimia. Apua! Eikun siis... vau!

Pikon ja Fantasion alkuperäiset suomalaisnimet ovat sitten kamalia. Tipsu ja Tapsu... Nimet kuin kaksoskissoilla, vaikkeivät ole edes sukua. Tyypillistä vanhanajan sarjakuvakustantajille, joiden käsityksen mukaan sarjakuvat ovat tiukasti lapsille tarkoitettuja, eivätkä aikuiset voi niistä välittää. Siksi hahmoille annetaan pikkuskideihin vetoavat typerät ja hassut nimet. "Hei, tipsun tapsun tipsun tapsun, tää on uljas armeijamme, tipsun tapsun tipsun tapsun, katselkaapas marssiamme..."

Tuli vielä Hevisaurus mieleen. Komppi Momppi. Muffi Puffi. Mäntti Päntti.


15.11.2011

Elämäkertani on edennyt niin pitkälle, että tutkin jo arkistojani siinä toivossa, että ne auttaisivat minua vielä muutamissa asioissa, joista en pelkkien muistikuvien perusteella pysty kunnolla kirjoittamaan. Paitsi vuoden 2009 tapahtumat ovat vielä tarkkaan ylöskirjaamatta, se hoituu ilman apuakin. Vielä en vain jaksa niin kipeistä asioista kirjoittaa.

Kuvituksen kokoamista en ole myöskään vielä aloittanut. Pelkkää tekstiä on nyt 297 sivua. Sivumäärän pieneneminen johtuu siitä, että vuodatussivujen teksti oli loppupäässä mukana sellaisenaan ja sitä täytyy tiivistää.


16.11.2011

Päivän sarjakuvasaalis:

Itäkeskuksen divarista Karin pilapiirroskokoelma "Nämä nuo ne". Vielä puuttuvat Vähäiset, Kissa vieköön ja Sammakoita sekä se ensimmäinen: Karin parhaat (1953). Samassa divarissa oli myös Timo Mäkelän "Kalliokadun blues" kaupan viitosella. No niin, tästä se lähtee se Mäkelän albumien haaliminen. Taidan jättää strippikoosteet sikseen ja tyytyä suoraan albumeiksi tehtyihin sarjoihin. "Rooma" sekä "Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri" ainakin. Mikähän tuo "Vaaleanpunainen pilvi" on? *googlaa hetken* Hmm, vaikuttaa erikoiselta kokeilulta. Katsotaan ennen kuin ostetaan tai ei osteta. "Emil ja Sofi" ja "Kuolematon mestariteos" vaikuttavat kovin kuivilta ja yläluokkaisilta sarjakuvilta. Ehkä tyydyn vain vähän silmäilemään jos vastaan sattuvat, ostopäätöstä ei kenties niiden kohdalla tule.

Akateemisessa silmäilin muutamia tuoreimmasta päästä olevia Piko ja Fantasio-albumeja. "Tummanvihreä pikkolopoika", "Nuoren sankarin päiväkirja" ja "Paniikki Atlantilla" saivat minut huutamaan päässäni: "Ei! Ei!". Tuollainen tyylitelty piirrosjälki toimisi ehkä jossain muussa sarjakuvassa, mutta ei Pikossa ja Fantasiossa. Pari muuta ("Zorbulin lähteillä" ja "Taistelu kuolemattomuudesta") huusivat minulle: "Mangavaikutteita!" Jätin albumit hyllyyn. Samoin kävi Ami Hauhion "Maan mies Marsissa"-albumille. Liian vanhanaikaista sarjakuvaa minun makuuni. Hieno kulttuurityö kuitenkin, nostan hattuani.

Ostin Ville Tietäväisen "Näkymättömät kädet". Kannessa oli kaksi hintalappua, 29,90 ja 26,90. Ensimmäinen alennus. Sanovat sarjakuvaromaaniksi, ja voi pojat, että onkin iso ja painava laitos. Mutta millaista jälkeä! Kertakaikkisen upeannäköistä sarjakuvaa. Jos sisältö on samaa luokkaa - kuten kaikki toitottavatkin - niin tässä taitaa olla kokoelmani yksi kruununjalokivistä.

Posti toi ensimmäiset kaksi Ranskan Amazonilta tilaamastani neljästä Vili ja Bill (Boule & Bill)-albumista. Tilasin albumit 16-19. Syy ostopäätökseeni löytyi kuin löytyikin albumista "Boule & Bill 16 - Jeux de Bill", sivulta 17. Ensimmäinen lukemani Vili ja Bill-sivu! Apu-lehden sarjakuvaliite, niihin aikoihin kun olin pikkupoika. Vili kysyy isältä mikä on nisäkäs. Isä hermoilee vastauksen kanssa ja keksii että nisäkkäät tunnistaa siitä, että niillä on napa. Vili ilahtuu huomatessaan että hänellä on napa, ja pyytää Billiä tarkistamaan, onko hänelläkin. Bill riemastuu siitä että on nisäkäs ja menee soittamaan suuta linnuille: "Te ehkä osaatte lentää, mutta teillä ei ole napaa!" Linnut pillahtavat itkuun. "Täydellinen tyrmäys", Bill miettii ylpeänä.


19.11.2011

Hectorin "Aika matka"-konsertti Hartwall Areenalla isäpuolen kanssa. Luulin, että äitikin olisi mukana, mutta hän jäikin kotiin. Illallinen White Ladyssa oli oikein maukas, vaikka saimme viimeisen vapaan pöydän ja kiirettä oli sekä henkilökunnalla että meillä.

Hector veti sellaisen ihan hyvän alkupuoliskon, siirtyen vuosista 1966 ja 1965 eteenpäin kohti vuotta 1976, jolloin tuli Freemanin vuoro. Jos Hectorin osuudesta jäikin se kuva, että mies pystyy vielä parempaankin, niin Freeman oli kovassa iskussa. Harmi, että hänen annettiin vetää vain Käenpesä, Mattolaituri ja Tandem, sillä puhtia hänellä riitti. Yleisö hurrasi Freemanille minkä jaksoi. Jälkipuoliskolla Hectorkin pääsi kunnolla vauhtiin ja sai yleisön hurmokseen. Takanani olleella rivillä oli turhankin äänekkäitä Hector-faneja.

Maagisin hetki oli "Yhtenä iltana"-biisin intro, jossa pianisti veti esiin huilun (pilli kuanon alla...). Kaikki spotit valaisivat häntä ja mies kylpi valossa ja hiilihapposavussa muiden seistessä pimeydessä. Huilu soi kauniisti. "Kaikki tahtoo rakastaa" sekä "Lumi teki enkelin eteiseen" oli säästetty encoreiksi.

Isäpuoli ja äiti ovat nyt molemmat eläkkeellä. Kyllä heidän kelpaa.

Kiitos ja kumarrus vielä Ville Tietäväiselle. Sinun mestariteoksesi veti minut sanattomaksi...



20.11.2011


Kvaakin ketju keräilylehtien arvoista saa minut miettimään aika paljon omaa keräilyäni. Ensinnäkin olen järkevä keräilijä. En pidä priimakuntoa tärkeänä enkä päivitä hallussaolevaa parempikuntoisiin yksilöihin ellei sivuja puutu tai ole lukukelvottomia kohtia. En kerää mitään vain keräilyarvon vuoksi enkä harrasta kakkospainosten korvaamista ykköspainoksilla. Omasta kokoelmastani ei paljon tosi arvotavaraa taida löytyä, kun jo pelkästään kunto vaikuttaa ratkaisevasti arvoon. Non Stopit ovat usein nuhjuisia, muutamat jopa kanneltaan tahraisia tai sotkettuja. Minulle tärkeää on vain lukuarvo, sillä en ikinä luopuisi mistään (enää) ja kaikki on vain luettavaksi. Enhän tule jättämään mitään sarjakuvia edes kellekään perinnöksi kun olen vannoutunut vanhapoika. Ensimmäisen Hemmo Paskiaisen keräilyarvoa tiputtanee tussilla korjaamani sisällysluettelo, ja muuta sen suuntaista arvoa pudottavaa kyllä löytyy. Lapsena töhrittyjä kirjoja esimerkiksi. No, Jymyt ja Huulet ovat kyllä hienokuntoisia - paitsi muutamassa on selkämys kulunut / revennyt.

Nykyään kyllä pidän lehdistä ja albumeista viimeisen päälle huolta. Luen varovasti, etten kuluta niitä. Eikös se muuten ole vain hyvä juttu, että kuluttaa omaa sarjiskokoelmaansa? Toisen lompakko pääsee vähemmällä sitten joskus tulevaisuudessa.



24.11.2011

Kaikki muu on nyt elämäkerrassani tarkkaan kirjattuna paitsi graafisen suunnittelun koulutus työharjoitteluineen sekä vuoden 2009 tapahtumat. Tässähän on jo hyvä eepos käsillä. Lähinnä teen nyt korjauksia ja tekstinpätkien siirtelyä. Sivuja on 305.

Pystyin kirjoittamaan jopa paljon juttua maanmittauskoulutuksen yhteydessä hoitamistani työharjoittelupesteistä. Opettajat vaativat päiväkirjamaista raporttia siitä, mitä kaikilla työpaikoilla tein. Minulla on tallella vihkot, joihin kirjoitin kaikki ne jutut. Paljon maanmittausjargonia, joka ei aukea kuin alan ihmisille. No, kun nyt oli ne päiväkirjat käsillä, niin täytyihän niitäkin hyödyntää. En keksinyt mitään syytä, miksen kirjoittaisi elämäkertaani siitä, mitä kaikkea tein Helsingin Energialla ja kiinteistövirastossa. Lukija voi aina skipata mielestään tylsät kohdat.



25.11.2011

Nyt sitten puuhaan kuvituksen parissa. Olen jo skannannut koneelle sarjakuviani, piirroksiani ja pari VARIAssa graafisen suunnittelun opiskelujen yhteydessä ottamaani valokuvaa. Nyt kävin lapsuusajan valokuva-albumien kimppuun ja voi että, miten taas kerran herkistyn kaikkien noiden isäni ottamien kuvien parissa. Niissä on ihana tunnelma - kunpa voisin poimia ne kaikki elämäkertaani, sillä ne ovat todellakin arvokkaita ajankuvia 1970-luvulta. Seesteisiä luonto- ja kaupunkiotoksia. Henkilöpotretteja. Sukulaisteni asuinrakennuksia ja kesämökkejä. Hallittuja tilannekuvia. Jopa jokunen trikkikuva löytyy. Valitettavasti niillä ei ole tarpeeksi relevanssia jotta ne ansaitsivat paikan elämäni tärkeiden asioiden galleriassa.

Hieman kyllä mietin, tuleeko etenkin kirjan alkupäähän kuvia liikaakin. Käyn kylläkin lapsuusaikani asioita niin nopeasti läpi, että kuvien suomat hengähdystauot ovat tarpeen. Lukijalle jäävät asiat paremmin mieleenkin, kun kaikki kuvitetaan.



27.11.2011

Lisäsin kirjaan kaikki tähän asti skannaamani 151 elämäkertaan tulevaa kuvaa ja ripottelin ne asianmukaisille paikoille. Valokuvia, sarjakuvaa, karikatyyrejä, päiväkirjoihin tekemiäni kuvituspiirroksia ja yksi minäesittely, lehdenkansia, VARIAssa tekemiäni töitä sekä yksi lehtileike. Laitoin mukaan jopa ex libriksen jonka suunnittelin ja piirsin yhteen päiväkirjaan. Sivumäärä kasvoi sadalla. Tein kansikuvan valmiiksi ja laitoin sen mukaan. Tutkailin koko hoitoa Microsoft Worksissa siten, että näen aukeamakokonaisuudet. Joopa, paljon riittää vielä hiottavaa, että saan monet aukeamat toimimaan. Tekstiä täytyy kirjoittaa lisää oikeisiin paikkoihin, jotta saan kaikki tyhjät kohdat täytetyiksi ja toisiinsa liittyvät kuvat samalle aukeamalle. Sitten vielä se dilemma, että alkupuolella on enemmän kuvia kuin tekstiä, ja puolenvälin jälkeen on pitkiä täysin kuvattomia osuuksia. Ei minulla ole mitään kuvamateriaalia esim. maanmittausajoista - eikä Järvenpään/Keravan Mariastakaan jäänyt yhtään kuvamuistoa.

Harmi, ettei Worksissa kykene laittamaan tekstiä kuvien viereen. Kuvat ovat aina omassa vaakatasossa ja tekstin joutuu kirjoittamaan sen alle. Olisipa minulla vielä InDesign muiden ohjelmien ohella.


Ullakolla on vielä yksi laatikko täynnä koulukirjoja ja -vihkoja. Katson myöhemmin saanko sieltä mitään irti. Monet makeat naurut ainakin. Olen nauranut kippurassa muutamien oppikirjojen valokuviin ja piirroksiin lisäämilleni vitsikkäille puhekuplille. Että osasinkin! Kunpa voisin skannata niitä edes tänne kotisivulle, että muutkin saisivat hupia. Valitettavasti noita valokuvia ja kuvituspiirroksia suojaa tekijänoikeus. Piirtelin muutamiin kirjoihin myös runsaasti omia pikku piirroksia, jotka ovat aika omintakeisia, kekseliäitä ja kieron huumorin sävyttämiä. Löytyy runsaasti myös söpöjä eläimiä, hassuja naamaa väänteleviä ihmisiä ja erikoisia eläinten kaltaisia hahmoja - viimeksimainituista saisi hyviä sarjakuvahahmoja. Valitettavasti tein ne yleensä lyijykynällä, mistä skanneri ei tykkää. En muuten tiedä, irtoaisiko minulta enää tuollaisia piirroksia. On tainnut ikä ja rankka elämä haihduttaa tuon puolen minusta. Nyt osaan vain piirtää kaikenlaista tylsää. Elän vanhalla ideavarastolla, josta onneksi riittää vielä ammennettavaa.


29.11.2011

Nyt on graafisen suunnittelun opinnot VARIAssa raportoitu niin tarkkaan kuin kykenen/viitsin. Kuvituskin alkaa olla hanskassa. Muutaman taidetyöni ajattelin vielä lisätä.

Minulla oli alunperin suunnitelmana kääntää jossain vaiheessa elämäkertani englanniksi, mutta nyt työn tässä vaiheessa se ei tunnu enää järkevältä. Tekstini vilisee paikannimiä joita pitäisi selostaa, jotta ulkomaalaisetkin ymmärtäisivät, missäpäin Suomea nyt pyöritään. Henkilöiden nimetkin voivat olla vaikeita. Jos tekstini olisi yleispätevämpää, lavein vedoin maalattua ja vähemmän detaljirikasta, sen kääntäminen voisi onnistua. Minun teostani ulkomaalainen lukisi vain päätään rapsutellen. Sitäpaitsi minun on äkkiä saatava elämäkerta pois alta että voin ruveta piirtämään. Ensi kesäksi valmistuu.

Kävin maanantaina Akateemisessa ja silmäilin sarjakuvahahmofiguureja. Löytyi Tintti-maailman hahmoja, Asterixia, smurffeja ja marsupilameja. Vähän pelkistetyn näköisiä olivat monet figuurit. Munankuoressa nököttävä vauva-marsu oli ankea ja Tintti-aiheiset figuurit olisivat myös voineet olla huolellisemmin veistettyjä. Ostin kolme pientä marsupilamia, sellaisia kouraan mahtuvia. Nämä ovat juuri sellaisia kuin sarjakuvafiguurien kuuluu ollakin. Uros ojentaa kukkakimpun naaraalle ja kilpakosija puhisee kiukkuisena vieressä. Tässähän on oikea kolmiodraama käsillä! Harmittaa vain, että ainoa näistä joka pysyy pystyssä on se nelinkontin nyrkkejä puristava vihainen marsu. Muut saa seisomaan korkeintaan muhkealla sinitarraklöntillä.

Kehtaako sanoakaan että tuhlasin vielä Blacksad-albumeihin nrot 2, 3 ja 4. Guarnidon taide, hohoo! Eläinhahmoilla on hulppeat ilmeet. Ja vau, mitä sivukokonaisuuksia löytyy!


1.12.2011

Tekaisin pari esisivua, lisäsin ja parantelin kuvatekstejä, korjasin turhia englanninkielisiä kohtia ja puhekielisiä sanoja. Poistin tyhjät rivit jotka osuivat sivujen alkuun. Olen pinnistellyt päätäni yrittäessäni keksiä jotain täytetekstiä irvisteleviin aukkokohtiin. Aukot on nyt paikattu ja tarinatakki alkaa olla tyhjä. Vuoden 2009 tapahtumia ja lopun sekalaisia mietelmiä lukuunottamatta teksti tuntuu valmiilta. Vaan eihän se ole. Täytyy hioa, hioa ja vielä kerran hioa.

Elämäkerrastani on nyt kaksi versiota, kuvien kanssa ja ilman. Kuvien kanssa tiedosto on niin suuri, että pelkään sen tärveltymistä. Koneeni tuhosi sen jo yhden kerran kun yritin tallentaa. Onneksi muistitikullani on varmuuskopio.


6.12.2011

Vilkaisin pitkästä aikaa Rocket Recordsin lähikuukausien julkaisusuunnitelmaa ja sain aihetta pieneen huolestumiseen. Juha Rantala erehtyi äskettäin julkaisemaan Bon Bonin ja Jarno & Juhan levyt uusiksi, ensi vuonna hän sitten tyrkyttää meille Topi & Toivottomia, Karvakuonoja ja huoltoasemakaseteille 70- ja 80-luvuilla syydettyä mutapohjaa. Pitäisi vähän paremmin miettiä mikä kannattaa ja mikä ei. Missä viipyvät Karelia, Maru & Mikael, Soulset, Tuohi Klang, Edward Vesala ja Nunnu Big Band joita on lupailtu ikuisuus? Selvästikin on ongelmia julkaisulisenssien kanssa, mutta vielä ei ole heitetty toivoa menemään. On minulla CD-R-kopiot noista seitsemästä levystä, joten ei sen puoleen. En tiedä ostanko sen Disco City-paketin vai en. Voisi olla kivaa irviä noita markan covereita, vai irtoaako niistä sittenkään niin paljon hupia? Noiden bensiskasettien materiaali ei mitään laatumusaa ole, mutta eipä se toisaalta taida olla myöskään Café Veijon baari-kokoelma-CD:n kaltaista mestarillista kökköyttä. Jos pahasti käy, Rantala vetää firmansa ojaan tuolla julkaisupolitiikalla.


15.12.2011

Piiitkän tauon jälkeen tilailen taas maltillisesti levyjä netin kautta. Mandré ja The Undisputed Truth eli mustaa musiikkia 70-luvulta. Taas korvautuu muutama CD-R. Sarjakuvien suhteen hillitsen nyt itseäni. Kokeilin yhden kerran Huuto.netiä, kun siellä kaupattiin Ruutu-lehden numeroa 5/74, joka minulta juuri puuttuikin. Kansilehden irtoaminen ja repeytyneen kannen korjaaminen teipillä ovat sellaisia kuntovikoja, ettei lehteä huoli kukaan muu kuin keräilijä, jolta sattuu juuri ko. numero puuttumaan. Tämä keräilijä siis huoli sen. Minun ei tarvinnut huutaa kenenkään kanssa kilpaa, vaan iskin heti alkuun euron tarjoushinnan, ja se pysyi. Minulta puuttuu täysin kilpailuvietti. Sen takia en olekaan elämässäni menestynyt.
    Minun ei tarvinnut edes maksaa postikuluja???

Tilasin viikko sitten itselleni myös joululahjan... Odottelen sen kolahtamista postiluukusta. Tosin lahja saattaa saapua vasta joulun jälkeen, mutta jaksan kyllä odottaa.

Levyjä vain soittelen, ylpeänä kokoelmastani. Yksi helmistäni on Argentin viimeinen LP "Counterpoints". Se on aivan erityinen kappale. Levy on sujautettu kantta jäljittelevään pahvikoteloon, ja sen sisältä löytyvät vielä CBS-pomo Don Rundquistin lyhyt kirje, promopaperi, joka kertoo lyhyesti albumin tekemisestä, sekä Argentin keikkalista aikaväliltä 25.9 - 1.11. 1975. Tämä kyseinen älppärikappale on kuulunut jollekin Argentin jäsenelle. Moisen aarteen löysin yhdestä levydivarista Lontoossa, kun kävin siellä vuonna 2006. Itse albumi ei ole mistään kotoisin, mutta en minä tällaista erityiskappaletta myisi mistään hinnasta. Kun haalin Lontoosta vielä mm. Argentin paremman "Circusin", Ohio Playersin "Climaxin", Eric Burdonin ja Jimmy Witherspoonin "Guilty"-LP:n hienoine avattavine kansineen sekä kolme albumillista funkbändi Cameota, niin se oli onnistunut musiikinhankintareissu. Virgin Megastoresta ostamani Spizz-kokoelma ("Where's Captain Kirk" ja 18 muuta) ansaitsee myös maininnan.

Itsenäisyyspäivänä olin perheemme perinteeksi muodostuneella illallisella turkulaisessa Teini-nimisessä ravintolassa. Yksi harvoista tilaisuuksista saada minä ja isäpuolen tyttäret Jonna ja Mia kokoontumaan samaan paikkaan ja vaihtamaan kuulumisia. Jonna on eroamassa Terostaan. Mies ei ottanut lainkaan osaa lastenkasvatukseen ja taloudenpitoon, vaan sälytti ne hommat vaimolleen milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Itse vain paiski töitä tai vietti vapaa-aikaa työkavereiden kanssa. Harmin paikka, mies tuntui niin symppikseltä ja sitten kävikin tällainen asia ilmi. Tytär on viisivuotias ja poika vielä nuorempi, heistä tulee avioerolapsia minuakin nuorempina. Mialla taas on pitkästä aikaa poikaystävä. Yhtä lihava ja ilmeisesti patalaiska sohvaperuna. Saa nähdä mitä siitä suhteesta tulee, huonot ennusmerkit ovat jo ilmassa.

Minä voin taas salaa kehua omaa viisauttani, kun en ole lähtenyt mukaan ihmissuhderulettiin. Onnistunut suhde naisen kanssa on yhtä harvinainen kuin lottovoitto mutta nielee yhtä paljon rahaa kuin henkilökohtainen konkurssi.


16.12.2011

Mistä ihmeen voipulasta nyt vaahdotaan? Minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia löytää Floraa lähikaupasta.


17.12.2011

Runsaasti musiikkia kuunnelleena korviini sattuu silloin tällöin muista yhteyksistä tuttuja melodioita - joista kaikki eivät ole asianmukaisesti tekijäkreditoituja. Taidanpa kasvattaa tässä listaa bongaamistani sävelvarkauksista. En ole työntämässä muusikoita ja biisintekijöitä käräjille, kunhan muuten vain tässä jotain vähän omituista listaa kokoan.

 

Hurriganes: Brand New Sucker (1979)  -->  Steve Gibbons Band: Eddy Vortex (1978)
Kari Peitsamo: Mystiikkaa (1980)  -->  John Mayall: Dream With Me (1971)
Jig-Saw: Sekapää (kreditoitu Crisu Ristsepälle) (1975)  -->  Free: Love You So (1970)                        (Hassua, että samalla Jig-Saw'n levyllä on Free-miehiin Paul Rodgers & Simon Kirke liittyvän Bad Companyn "Movin' On"-biisin suomennos "Tie edessäin", joka on kreditoitu asianmukaisesti Mick Ralphsille.)

Sleepy Sleepers: Pihipoika  -->  Uriah Heep: July Morning (1971)
        - " -         Mennään Karjalaan  -->  Do You Wanna Dance
        - " -         Idi Amin  -->  Chuck Berry: Johnny B. Goode
Human Egg: I Got a Dream on My Own (1978)  -->  Horace Silver: Song For My Father (osittainen laina)          (Horace Silverin biisin lauloi Maarit suomeksi nimellä "Laulu isälle".)
Plus: Wrath - Gemegemera (1969)  -->  Sly & The Family Stone: I'm an Animal (1968)             ("I'm an Animal" löytyy myös Eric Burdon & The Animalsien versiona)
Loose Prickin "Ennen pimeää" kopioi aiheensa ja melodian osittain The Jamin "Smithers-Jonesista"
Australialaisbändi Autumnin "Falling" (1971) muistuttaa kovasti Steamin hittiä "Na Na Hey Hey Kiss Him Goodbye"
Dead End 5: Boogie 2.52 --> ZZ Top: Tush
Hullujussi: Teinikäinen aivokirurgi --> Spike Jones: Teenage Brain Surgeon
Venus Gang: Take Me Back to My Planet (1978) --> The Temptations: Paradise (albumilta "Wings of Love")

Nämä nyt tällä hetkellä tulevat mieleen. Pitäisi vielä tutkia, minkä verran Sliippareiden "Ilotyttö" ja "The Way I Walk"-niminen biisi muistuttavat toisiaan.


19.12.2011

Nyyh. Vihdoinkin onnistuin puristamaan itsestäni selonteon vuoden 2009 tapahtumista ja vielä tiivistämään lisää lopun sekalaisten mietteiden kimaraa. Tekstiä on vielä muokattava ja täydennettävä, mutta pääasiallisesti teksti on siinä. Sivumäärä on 406.

Nyt sitten tein niitä muokkauksiakin. Yksi sivu tuli lisää. Ainoa homma, jonka vielä keksin, on kansikuvan muokkaus. Lisää mustaa kuvan alaosaan nimeni ja kirjan nimen ympärille.

Sekin tehty. Teos on valmis. Paitsi jos tulee vielä lähikuukausina mieleen korjauksia / lisäyksiä, niin teen ne sitä mukaa. Pitäisi miettiä, miten saan Works-tiedoston muutetuksi pdf-muotoon, pitäisikö ostaa jokin ohjelma vai hoituuko jollain netin ilmaispalvelulla? No, se on pikkuongelma. Aikaistin julkaisuajankohtaa huhti-toukokuulle.


21.12.2011

Joululahja saapui. Se Pogo-kokoelma. Ensimmäinen kahdestatoista Pogo-kokoelmasta. Lähes kolmesataasivuinen ja isokokoinen kovakantinen järkäle. 12 tällaista. Nyt täytyy hieroa aivonystyröitä, että kykenen varastoimaan ne kaikki jonnekin. Aikaa on, sillä kakkososaa saamme varmaan odotella ainakin vuoden.

Keksin vielä paljon pikkujuttuja elämäkertaani, sellaisia parin lauseen lisäyksiä. Pidän töissä kynää ja paperia aina mukanani, kirjoitan heti ylös pari avainsanaa, jotta muistan nuo jutut kun olen palannut töistä kotiin. Luokkakuvia löytyy teoksestani useita ja mietinkin, kirjoittaisinko niiden alle nimiluettelon. Ihmiset tietäisivät sitten kuka on kuka. En kirjoitakaan, koska ihmisiä on noissa kuvissa niin paljon enkä pysty kaikkia tunnistamaan. Harmi, ettei minulla ole tallella kuin neljä koulun vuosikertomusta, vuosilta 1990-1993. Näissä vuosikertomuksissa on lueteltu jokaisen luokan kaikki oppilaat. Minulta puuttuvat siis vuosien 1982-1989 vihkot enkä esimerkiksi osaa luetella kaikkia ala-asteen luokkakavereitani.


22.12.2011

Elämäkertani on avannut lukon. Voi että jaksan yhtäkkiä taas puuhata kotisivujeni parissa. Lisään kaikenlaista sekundaa vuosien varrelta, jopa sekalaisia töherryksiä, jotka toivottavasti sentään kertovat jotain persoonastani ja monipuolisuudestani.


30.12.2011

Muutamien muiden mieleen tulleiden yksityiskohtien lisäksi olen tehnyt pikkuisen kenttätyötä, eli käynyt paikan päällä ottamassa selvää niistä kahdesta rakennuksesta, joiden paikkoja mittailin Miteki Oy:n palveluksessa kymmenen vuotta sitten. Vielä pitäisi ottaa selville pari muuta detaljia, mutta ne eivät ole oleellisia.


3.1.2012

Päätin unohtaa ne kaksi detaljia. En löydä baaria, jonka edessä minua hakattiin, enkä viitsikään etsiä Keravalta Marian ja minun treffiravintolaa. Antaa olla.

Latasin torrentin kautta InDesignin, ja aloitin elämäkertani siirtämisen .indd-formaattiin. Sisuni ja intoni hävisivät nopeasti. Ei InDesignilla jaksa tehdä mitään niin suuritöistä, eikä INDD-tiedostoa voi muuntaa PDF-muotoonkaan. Kiva kuitenkin puuhata ohjelman kanssa taas, mutta ehkä joissain muissa merkeissä sitten.

Kotisivuillani on nyt sitten elämäkertani ennakkomainos. Teen viimeisiä (?) viilauksia ja tuumin, että julkaisen teokseni sitten kun PDF on valmis.

Ja nyt se sitten on valmis! Tein tiedoston Nitro Readerilla, joka kuitenkin tärveli muutaman kuvan täysin. Jouduin laittamaan PDF-tiedostoon uudet kuvat niiden paikalle Foxit PDF Editorilla, mikä vaati jonkin verran tappelua - Foxitilla oli taipumus kaatuilla. Kuvani olivat vissiin liian isoja, joten tein puolta pienemmät versiot niistä. Niidenkin kanssa riitti säätämistä.

Niin että... siinähän se valmis elämäkerta-PDF nyt on koneellani! Mitä teen? Uploadaanko sen jo nyt vai...? Ei, annan mainosten olla vielä paikoillaan kotisivuillani. Uploadaan PDF:n Megauploadiin ensi kuussa, okei?


4.1.2012

Kävin divari Oranssissa Planeetassa ja muutaman muun maukkaan nimikkeen lisäksi löysin Jukka Murtosaaren piirtämät ja Kari Vaijärven käsikirjoittamat Jake-albumit. "Tituksen profiili" (1987) ja "Valhallan portti" (1988) kustansivat neljä euroa kappale. Hehee, kunnon kasarinostalgiaahan nämä ovat. En ole laittanut näitä toivelistalleni koska en ole osannut niitä himoita, mutta nämähän ovat oikein sympaattisia. Räikeä karamelliväritys sattuu silmiini, mutta kun siitä pääsee yli, kelpaa näitä Murtosaaren varhaistöitä ihastella. Onhan näissä yritystä ja otetta. Ei yhtään huonoa työtä. Kolme Jysäys-lehteä löytyi myös. Nämäkin sellaisia, joita en ole varsinaisesti kaivannut, mutta näissäkin julkaistiin kaikkea laadukasta eikä niitä sovi sivuuttaa. Blacksad- ja Sillage-lyhärit sopivat hyvin albumien kavereiksi.

Planeetasta löysin myös Ruusun (1982), ja kun seuraavaksi menin Kulku-Katin Poikaan ja huomasin Ihan kivan elämän (1987), niin minulla on nyt täysi satsi 1980-luvun Kemi-sarjakuvakilpailujen koostealbumeja.

Jos Punaniska-lehtiä löytyy jostain niin voisinhan Wallu-fanina kerätä. Hesarista muistan Punaniskan olleen sellainen above average-strippisarja. Wallun Punaniska-touhut ilmenivät hyvin myös 90-luvun alun MikroBiteistä. En tiedä miten hyvin hahmo jaksoi kantaa kokonaista lehteä, siinähän oli pelkkää Punaniskaa eri piirtäjien tekemänä. Mika Svensk, Rallu Nordberg... Tuntuisiko yksitoikkoiselta vai kannattaako lehtiä haalia? (EDIT: Minulla on nyt kaikki Punaniska-lehdet. Vierailijoiden lista on huima: Nordberg, Timo Kokkila, Juba, Joonas, Reima Mäkinen, Matti Koponen, Ilpo Koskela, Tarmo Koivisto, Ari Kutila, Timo Mäkelä, Pentti Nuortimo, Varpio & Kähkönen, Jukka Murtosaari, Jari Pantzar, Jari Rasi, Svensk, Ursula Niemistö, Jope Pitkänen, Ilkka Heilä, Pauli Heikkilä, Kari Korhonen, Juha Vuorma, Jouko Nuora, Jyrki Vainio, Anssi Rauhala, Seppo Mäkinen, Matias Teittinen, Anssi Vaalio, jopa Hunt Emerson, virolainen Peep Pedmanson ja saksalainen Stefan Dinter. Kaikesta yrityksestä huolimatta Punaniska on vain yksi kohellussarjakuva, joka tympäännyttää yhtä lehteä isompina annoksina. Eli tuollaiset puolensataa sivua jaksaa lukea. Jos vieraileva taiteilija on vieläpä hutaissut sarjansa vasemmalla kädellä muiden töiden lomassa, niin ah ja voi...)


5.1.2012

Keskiviikkona työvuoro parin vapaapäivän jälkeen, joten pääsin katsastamaan Iltalehden uusitun sarjispalstan. Baby Blues, Pojun remmissä ja Ajan sävel pois, tilalle Modesty Blaise, Hermannin laguuni ja Rocky. En ole Modestyn perään, Hufvudstadsbladet julkaisi sarjaa takavuosina ja luin sitä kyllä (innottomasti), muttei iskenyt. 60-luvun leffasta pidän, minulla on se. Sarjakuva vain ei vastaa omaa sarjismakuani. Hermannin laguunia en pidä kovin hauskana sarjana, Rocky puree paremmin. Maanantain Hermanni oli sentään hauskimmasta päästä. Kumma juttu, että kaikkia kolmea sarjaa on Metro-lehti ennen julkaissut. Osoittaa Iltalehden sarjisvastaavalta luovuuden puutetta noukkia palstantäytteet jonkin toisen lehden julkaisuhistoriasta. Ja se palstan alareunan kolo täytetään edelleen jollain joutavalla *. Kas kun eivät laita Hannesta sinne. Rocky sentään hakkaa nämä muut uutuudet (pun intended).

* Horoskooppi on jotain joutavaa. Tiedättekö muuten miksi kutsutaan prostituoiduista kertovaa jymyjuttua? Horoskuupiksi.


6.1.2012

Töissä eräs eestiläisnainen on jo pitempään kinunnut minulta piirrosta. Tänään sain viimeinkin puristetuksi sellaisen irti itsestäni:

animfamily


Sekatekniikkaa: ohutta mustaa tussikynää, värikynää, akvarellia, guassia, pehmeää lyijykynää, punaista tussia pari pikkuläikkää sekä pastellikynää. Aika? Kaksi tuntia. Laitoin voileipiäkin siinä välissä. Kuten elämäkerrassakin sanon, en ole hyvä mutta olen nopea (pahus kun skanneri tekee aina sinisestä vesiväristä violetin).


8.1.2012

Etusivulla lopultakin uusi piirros! Sama aihe mutta paremmin toteutettuna. Tietokoneväritystä vaihteeksi. Pengoin myös arkistojani lisää ja laitoin "Other comics"-osastoon vanhoja sarjoja, joita en aiemmin ole kehdannut tänne laittaa. Ehkä ne sittenkin ovat julkaisukelpoisia. On niissä jotain hyvää, kai.


9.1.2012

Minulta löytyy vähemmän omatekemää tavaraa kuin voisi 25 vuoden uralta odottaa, mutta kaikenlaista pientä sälää kuitenkin. Lisään sivuilleni vähän kerrallaan. En pysty kerralla kaikkea haalimaan ja tänne laittamaan, mutta pieninä annoksina kyllä. Vaikka isäpuoleni järjesti minulle sarjakuvakursseja ja kannusti taideopintoihin, en koskaan oikeasti nähnyt hänen lukevan sarjojani. Jotain hän taisi lukea, näin arvelisin. Koulukaverini saivat lukea ne sarjat, jotka koululehdissä julkaistiin. Muuten olen joutunut piirtämään vain omaksi ilokseni. Harmittaa, sillä olisin halunnut viihdyttää muita sarjakuvillani enemmän kuin mitä sain. Siksi kotisivuni ovat minulle tärkeitä. Kerrankin saa kuka tahansa tutustua koko tuotantooni. Tai suureen osaan siitä. Siihen, joka on piirretty tussilla ja jonka olen jaksanut saattaa valmiiksi (joitain lyijykynäsarjoja on täällä myös - niissä on kauhea miksaaminen Paint.net-ohjelmalla Brightness / Contrast-säätöjen kohdalla ennen kuin jälki on luettavaa). Puuttuu vain, että joku huomaisi nämä sivut ja lähettäisi kritiikkiä. Kommentteja olen ollut aina vailla. Olen saanut tehdä rauhassa mitä olen halunnut ilman kehittäviä neuvoja. Isäpuolenikaan ei ole arvostellut sarjojani. Kaikkea muuta tekemääni ja olemaani kyllä...


11.1.2012

"Other comics"-osastolla on ensimmäinen ja ainoa sivu jonka jaksoin tuottaa, kun vuonna 1996 päätin tehdä ammoin piirtämästäni "Miljonäärikulkuri"-albumista julkaisukelpoisen. Lyijykynän ja A4-koon sijaan tussia ja A3-koko. Päätin yrittää jatkaa sitä, ja tänään sain lisäintoa kun keksin idean, joka parantaa tarinaa. Alun ilotalokohtauksella ja bordellin johtajalla Kaunolla ei ole mitään relevanssia varsinaisen tarinan suhteen, tekevät vain tarinan alusta värikkään ja katoavat sitten kuvioista. Tänään keksin idean, joka liittää tuon ilotalon kiinteämmin itse juoneen ja antaa samalla Marian hahmolle taustan - hän ei enää putkahda tyhjästä kuten alunperin. Siinä ohessa tulee lisäperustelu, miksi hän ihastuu juuri Veliin eikä johonkuhun toiseen mukavanoloiseen nuorukaiseen. Jehii, nyt vain innolla albumin tekoon. Tänään aloitan toisen sivun teon.


19.1.2012

Toissapäivänä vasta jaksoin aloittaa, mutta nytpä onkin jo neljä sivua tehty. Onnistuisikohan sellainen tappotahti kuin yksi sivu työpäivänä ja kaksi vapaapäivänä? Eilen ja toissapäivänä ei ainakaan ollut mitään paniikkia kahden + kahden sivun tuottamisessa, ehdin pitää taukojakin.

Ilta-Sanomien nettisivuilla on ollut kivaa lueskella Kuukauden kotimaisten klassikkouusintoja. Sarjan aloittaneen Tarmo Koiviston "Merkillistymyksiä"-kokeilun kaikkia strippejä ei valitettavasti ole nettiin laitettu. En tiedä miksi. Muistan sellaisen stripin, jossa rivi kirjaimia esiintyi lavalla, tanssi ja lauloi. Ensimmäisessä ruudussa ne muodostivat sanan "AAAH" ja lauloivat "E-e-elämys", toisessa ruudussa muodostivat sanan "AHAA" ja lauloivat "O-o-oivallus". Kolmas ruutu jatkoi samaa linjaa. En muista sanoja, mutta kylmä veikkaukseni on "HAAA" ja "Y-y-ymmärrys". Näkisinpä edes sen stripin uudestaan. Otin kuitenkin kaikki nettiin laitetut stripit talteen. Samoin talletan Kari Korhosen "Jim Tuckerin". Hieno dekkaritarina! Kumittamattomat luonnosviivat häiritsevät, mutta muuten piirrostyö on moitteetonta ja juoni on tähän asti pitänyt minua otteessaan. Minulla on muuten ullakolla IS:n numero 6.6.1994 jossa on neljäs Jim Tucker-strippi, se "Tyttö, jonka näin Pitkänsillan luona". Siinä lehdessä on minun kuvani, hee hee.

Jos saan ääneen esittää toiveita uudelleenjulkaistavista Kuukauden kotimaisista, niin:

Juho Juntunen: Kuukauden rakkaus (1994)
Jussi Karjalainen - Pauli Kallio: Suhteita ja suhteettomuuksia (kesäkuu 1986)

Tästä yhdestä varhaisimmista KK-sarjoista näin silloin aikoinaan yhden stripin, joka jäi mieleeni jostain syystä. Ehkä siksi, ettei vitsi auennut minulle silloin. Muutama vuosi sitten äkkäsin työpaikalla saman lehden, siis 20+ vuotta vanhan IS:n numeron, jonka joku oli kai jostain junasta löytänyt ja tuonut kahvihuoneeseen. Ja siinä lehdessä oli se sama Suhteita ja suhteettomuuksia-strippi jonka olin nähnyt vuonna 1986! Pakko minun oli irroittaa strippi ja tallettaa se Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedian sivujen väliin, kun oli sellainen uskomaton yhteensattuma osunut kohdalle.

Ilpo Koskela (syyskuu 1987)
Jukka Murtosaari (1987)
Kyky Ahonen: Raha ratkaisee

Tämän muistan hyvin - milloinkahan se oli Kuukauden kotimaisena? 80-luvun lopulla? Ahonen pohdiskeli sillä valokuvantarkalla tyylillään millä eri tavoilla raha pyörittää yhteiskuntaa ja tuo ystäviä & vaikutusvaltaa. (EDIT: Eläköön googletus! Kesä 1987 oli julkaisuajankohta. Stripit löytyvät myös Pieni Suuri Kurpitsa 18 (3/1987)-lehdykästä.)

Pentti Nuortimo: Tahvo (1986)
Anssi Rauhala: Iltasoitto (1988)

Olikohan tässä vain kaksi miestä keskustelemassa? Joka tapauksessa muistan miettineeni hienona juttuna sitä, että tälle taitavalle mutta kovin vähän näkyneelle taiteilijalle annetaan työtarjouksia - edes kuukauden mittaisen strippisarjan muodossa. Vai pyöriikö mielessäni nyt jokin toinen Rauhalan sarja?

 

21.1.2012

Maa on petollinen. Eilen satoi lunta, olin työpaikalla menossa yhtä junaa siivoamaan, kun ratapihalla liukastuin ja tulin ottaneeksi vasemmalla kädellä vastaan. Lumen alla oli hiekoittamatonta jäätä. Nitkuttelin kivuliaan ranteen kanssa työpäivän loppuun. Tänään kävin terveyskeskuksessa, jossa ranteessani todettiin siisti murtuma. Luut ovat täydellisessä asennossa, mutta murtuma siellä silti on. Nyt joudun käyttämään kipsiä 4-5 viikkoa ja kotona on löhöttävä. Onneksi ei ollut piirroskäsi, joten "Miljonäärikulkurin" piirtämistä tämä ei estä. Päinvastoin jopa nopeuttaa, kun ei tarvitse kotoa poistua muuten kuin äänestämään ja ruokakauppaan.

Toinenkin työntekijä liukastui samassa paikassa ja löi takaraivonsa. En tiedä miten hänen kävi, mutta jos tuli aivotärähdys, niin eikös se ole vielä pahempi juttu kuin minun vasen ranteeni?


22.1.2012

Kesällä 1984 kun olin isän kanssa mökillä tuli radiosta jokin lastenkuunnelma josta nauhoitin kasetille aika pitkän pätkän. Siinä kissa nimeltä Kurnau selitti aralle, kaikkea pelkäävälle pikku Siiri-tyttöselle Kamaluusta: "Niin kuin ihmiset ovat lihaa ja luuta, niin kaikki pelottava on Kamaluuta". Sitten seuraavana päivänä, nukutun yön jälkeen, päätettiin lähteä etsimään Kamaluuta ja hävittää se. Isäni ihastui tuohon kamaluu-sanaan, se oli hänestä hauska. Vuosia myöhemmin, isän kuoltua, rupesi mieltäni vaivaamaan mikä kuunnelma mahtoi olla kyseessä. Pääsin tietokoneelle googlaamaan sanan "kamaluu", ja yhden kirjaston sivuilta löytyi maininta Jaana Lapon kirjoittamasta "Kurnau ja Kamaluu"-kuunnelmasta, joka siellä oli äänikasettina. Pääosissa Elina Salo Siirinä ja Heikki "Ääni" Määttänen Kurnauna. Äänitysvuosi 1978. Sama kasetti löytyi myös Etelä-Haagan kirjastosta, joten poikkesin siellä lainaamaan kasetin ja kopioin kuunnelman itselleni. Vasta silloin kuulin koko tarinan alusta loppuun ja suorastaan yllätyin siitä, miten koskettava ja syvällinen se on. Ei pelkkää hupia kuten aikoinaan nauhoittamastani pätkästä päättelin, vaan mukana oli Sanomaa. Loppu sai minut kerran jopa kyyneliin liikutuksesta. Ainoan kritiikin suuntaisin ohjaukseen, joka junnaa paikoillaan parissa kohdassa ja käyttää äänitehosteita suorastaan itsetarkoituksellisen runsaasti. Että kuunnelkaa, tällaisia ihmeellisiä ääniä me saamme aikaiseksi, eiks oo jänniä. Näitä kauneusvirheitä lukuunottamatta loistava kuunnelma, ja olen onnellinen että minulla on se. Näköjään kirjakin on olemassa, sen huomasin vasta nyt.

Tekaisin Sarjakuvakokoelmasivun. Pitää vielä miettiä minne muualle laitan linkin sivulle.


25.1.2012

Blogilista.fi tietää nyt kotisivuistani! Toivottavasti joku tulee houkutelluksi paikalle.


29.1.2012

Tapahtui se, mitä en ollut ajatellut tapahtuvan. Rekisteröidyin 27. - 28. keskiyöllä Kvaakiin ja loin sinne uuden viestiketjun koskien kotisivujani. Olin ajatellut seurata Kvaakia ihan ulkopuolisena... Minun on pakko kuitenkin mainostaa sivujani ja sarjojani minkä kykenen, jotta saan huomiota ja palautetta. Ei kukaan kvaakilainen ole vielä kommentoinut. Ei täällä, tuolla eikä muuallakaan. Olisiko hyvä teoria, että teen niin omanlaistani juttua, että sarjani vain hämmentävät muita ihmisiä. Eivät tiedä, mitä mieltä olisivat tyylistäni, jos se ei muistuta kenenkään muun tyyliä? Varsinkaan, kun en selvästikään ajattele tippaakaan kohderyhmää. Siksi kukaan ei osoita huomiota? En minä kuitenkaan rupea tekemään sovinnaista, muiden piirtäjien linjan mukaista sarjakuvaa. Vaihtaisin mieluummin sitten harrastusta.

"Miljonäärikulkurin" tekeminen on ollut kokemus. Minähän en tee käsikirjoituksia, joten luon juttua päässäni inspiraation mukaan. Ja inspistä riittää. En koskaan tiedä, millä tavoin alkuperäissarjaa parantelen kahden sivun päästä. Yllätän siis koko ajan itseni. 19 sivua on valmiina ja tuntuu vähän siltä, ettei löydy kahta toisiaan muistuttavaa sivua. Ei sisällöltään eikä ulkoasultaan. Monenmoisia kokeiluja olen suuruudenhulluudessani sortunut tekemään. Ehkä vain rupesin innostumaan liikaa, kun sivulla 8 alkoi se todellinen ote löytyä ja piirrostaitoni parantua aivan yhtäkkiä. En tiennyt, että minulla oikeasti on tuollaisia piirtäjänkykyjä muuten kuin teoriassa. Ihailen sivujani koko ajan. Se on outo kokemus, kun aiemmin olen aina ollut pettynyt piirrosjälkeeni. Nyt en enää ole. Sitten vielä ne tunnelmat! Minusta on tullut ihan oikea piirtäjä ja tunnelmanluoja. Upea tunne!

Tuota sivua 18 katselen sekavissa fiiliksissä. Onko tuo nyt onnistunut sarjakuvasivu? Vedinkö överiksi? Itsenäisenä kuvana olisi vaikuttava, mutta mustavalkoisessa sarjakuvassa... Ei, en tee tuollaisia kummajaisia enää koskaan. Jatkan "Miljonäärikulkurin" loppuun ihan perinteisissä merkeissä. Kokeilut saavat riittää.

Ihana tuo Marian hahmo. Halusin hänestä maailman söpöimmän ja suloisimman naisen. Onnistuin. Onnistuin vaikeassa tehtävässä. Se valoi minuun itseluottamusta piirtäjänä. Maria on täydellinen kunnianosoitus sille tietylle kaimalleen, jota koulussa rakastin. Vaikka onkin entinen ilotyttö.

Aivan, Maria ei "Miljonäärikulkurin" alkuperäisessä lyijykynäversiossa ollut prostituoitu, vaan vain joku nainen, joka suoritti ensiesiintymisensä naamiaiskohtauksessa. Velin hän tiesi ennestään, ja lyöttäytyi heti hänen seuraansa samalla tavalla kuin nyt tässä uusitussa versiossa. Kaunonkin taidan palauttaa mukaan kuvioihin tarinan loppuvaiheissa. Hän korvaa baarinpitäjän, jonka pubissa Veli yrittää alkuperäissarjassa rauhoittua puistonpenkin alla näkemänsä painajaisen jälkeen. Nyt Veli rauhoittuu vain jossain yökerhossa, eli baarinpitäjä ei esiinny ollenkaan tässä tussiversiossa. Höö, sekavasti selitetty.

Kriitus-kettua oli myös kiva piirtää. Söpö, pörröinen eläinhahmo. Kriitus on siis Anton Pääkkösen naamiaisasu, ja varsinaisesti tämä kettu tulee esiintymään pääosassa ensimmäisessä Naavametsäläiset-albumissa. Halusin kokeilla, miltä tämän ehkä vielä vähän vaiheessa olevan hahmon piirtäminen tuntuu. Nyt kun huomasin, että tykkäsin Kriituksen piirtämisestä ja tykkään katsella häntä, niin tiedän, että hahmo on valmis varsinaiseen koitokseensa.


30.1.2012

Ideoita pukkaa. Nyt olen keksinyt "Miljonäärikulkurille" uudet loppuvaiheet. Melko paljon samaa kuin vanhassa versiossa, mutta aika paljon myös uutta. Mietin, meneekö liian uskomattomaksi, mutta ei siinä taida olla mitään mikä ei voisi tapahtua oikeasti. Sarjakuvissa saa olla vähän uskomaton.

Osoitan kiinnostusta Haaviston kampanjan kannustukseksi (äänestin miestä) kyhättyä Kakkoskierros-koostealbumia kohtaan. Kävin jo Sarjakuvakeskuksessa TaiKin lähellä, mutta ainakaan siellä ei albumia vielä myydä. No matter, koska sieltä onnistuin keräämään mukaan ensimmäisen Blacksadin, kahdeksannen Pumpsiksen, kolme Kannusta ja Timo Ronkaisen muinaisen Strip-omakustanteen toisen numeron. Strip osoittautuikin tutuksi lehdeksi, minulla oli se vähän aikaa 80-90-lukujen taitteessa kun vanhemmat ostivat sen minulle. En arvostanut lehteä tarpeeksi ja heitin sen menemään. Sittemmin jopa unohdin edes omistaneeni lehden, mutta Anssi Rauhalan yksisivuiset jäivät silti mieleeni haahuilemaan.

Sarjakuvakeskuksessa Jysäyksiä oli iso nippu, mutta hölmöyksissäni en muistanut tsekata oliko näytenumeroa seassa (EDIT: Ai niin, näytenumero on kooltaan pienempi, eikä muistaakseni yksikään Sarjakuvakeskuksen Jysäyksistä ollut erikokoinen). Sen sijaan tulin ostaneeksi Kannuksen n:o 26, joka minulla olikin jo. Äyh, minun olisi pitänyt ottaa toivelistani mukaan. Kaksi muuta Kannusta sentään puuttuivat minulta. Minulla oli ongelmia keskuksen vastaavina / myyjinä toimineiden viher-itu-opiskelijatyttöjen kanssa, koska he eivät olleet kunnolla hinnoitelleet lukemattomia pienlehtiään. Kannusten ja Pumpsiksen hintoja pähkäiltiin oikein porukalla ja pitkään, kunnes päädyttiin 50 ja 20 sentin (respectively) hintoihin. En taida viitsiä käydä siellä toista kertaa.

Myyrmannin Suomalaisesta Kirjakaupasta löysin yllätyksekseni toisen Sillagen. Hip, minulla on nyt kaikki suomenkieliset Blacksadit ja Sillaget.

Tilasin Kakkoskierroksen vihreiden verkkosivuilta.


2.2.2012

Nyt kirjoittelen Kvaakiinkin juttua, enkä vain tänne. Vuodatussivu saattaa päivittyä laiskemmin tämän seurauksena.

Miljonäärikulkurissa on menossa vaihe, josta en ole niin innostunut. Jo sivu 23 oli pikkuisen pakkopullan makuinen, sivut 24 ja 25 tulen tekemään vielä laiskemmin. Tämän jälkeen alkaa taas hauska jakso. Alkuperäisessä versiossa oli tässä kohtaa mukana tyhjänpäiväistä, toimimatonta lööperiä, jonka tilalle minun täytyi keksiä jotain muuta. Pelkään, että annostelen tarinaan liikaa dramatiikkaa kun tulee vielä tämä yksi kohtaus sivuille 24-25. Pari tärkeää Veliä koskevaa asiaa saan sentään tuoduksi tällä tavoin ilmi. Yksi liittyy hänen menneisyyteensä, toinen sovittelee yhden asian joka on tapahtunut tässä sarjakuvassa aiemmin.

Ymmärsin, ettei Kaunolla olekaan funktiota tarinan loppuvaiheissa. Hän olisi redundantti hahmo. Häntä ei siis enää nähdä.

Alan kyllästyä itsetilitykseen. Olen purkanut sydämeni koko lastin.


3.2.2012

Kello on yksi yöllä ja elämäkertani on nyt uploadattu RapidShareen ja MediaFireen. Onneksi en laittanut sitä jo aiemmin Megauploadiin, muuten linkki olisi mitätöity varsin pian. Toivottavasti latauspalvelimien alasajo ei leviä epidemiaksi, muuten minun olisi opeteltava muita keinoja jaella "Sukuni viimeistä".

En ole onnistunut vielä toteuttamaan yhtään suurta unelmaani, mutta yksi pieni haave on nyt toteutunut. Minulla on oma elämäkertateos. Että tuntuu hyvältä. Niis...

Ähh sentään joitakin kohtauksia "Miljonäärikulkurissa". Liikaa jotain... vaikea selittää... joitain asenteita. Toivottavasti sarjaa ei kukaan pidä asennepropagandana. En itsekään tiedä mistä näitä ideoita tulee, mutta kun jollain pitää korvata alkuperäisversion toimimattomia kohtia. Kuitenkin tarina on minulle rakas ja siinä on niin paljon hienoja juttuja. "Naavametsäläisiin" laitan vain sellaisia juttuja joita on kiva piirtää.


6.2.2012

Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että kyvyttömyyteni ajatella kohderyhmää on syynä siihen, miksei palautetta sarjakuvistani tipu. Joku tykkää joistakin kohdista sarjoissani, mutta muuten tarinani saavat ihmiset ajattelemaan, että "minä nyt en henk. koht. tuollaisista jutuista niin välitä". En minä ala viilata keksimiäni tarinoita jonkun tietyn kohderyhmän maun mukaiseksi, silloin en pystyisi täysillä seisomaan sarjojeni takana. Jatkan siis tällä sekavalla linjalla.

Enkä vetäydy sarjakuvantekijänä kuoreeni, vaan roikun mukana Kvaakissa ja muutenkin. Vaikka kahdensuuntainen vuorovaikutus jäisikin uupumaan.

Sitäkin olen kauhukuvana miettinyt, että kuoltuani häviävät kaikki merkit siitä, että tämä mies on koskaan edes piirtänyt sarjakuvia, kun valtio pääsee kajoamaan (=tuhoamaan) tämän ilman perillistä, läheisiä tai edes painettua julkaisuhistoriaa jääneen miehen omaisuuteen.


10.2.2012

Seuraava kohtaus "Kulkurissa" sijoittuu jazz-klubiin, ja katselen uudestaan elokuvien "Lady Sings the Blues" (1972) ja "The Five Pennies" (1959) jazz-klubikohtauksia kyetäkseni vuodattamaan päästäni uskottavan paikkakuvauksen. Sen jälkeen vielä yksi kohtaus eli tapahtumapaikka ja tarina loppuu. Onneksi Maria roikkuu mukana tarinan loppuun asti, hän pitää minut innokkaana sivuntuottajana.

Jazz-klubijakso tapahtui alkuperäisessä lyijykynäversiossa elokuvateatterissa, mutta totesin sen täysin epäuskottavaksi tapahtumapaikaksi syystä, joka paljastuu muutaman sivun kuluttua.


26.2.2012

Toissapäivänä kipsi otettiin ranteestani pois. Ranne on kuitenkin jäykkä ja sen liikutteleminen sattuu. Kipu on sentään vähentynyt viikonlopun aikana, joten ehkä se vielä lähtee kokonaan. Perjantaina tosissani pelkäsin lihasrevähdystä, nivelen paikoiltaan muljahtamista tai peräti luunsirua. Ei ainakaan ranne punerra eikä turpoa, joten luunsirua lienee turha pelätä. Jumppaan rannetta ja yritän saada sen naksumaan. Maanantaina töihin taas. Aamuvuoroja kaikki ensi viikon arkipäivät.

Tuntuu hienolta tehdä suurinta unelmaprojektiani eli "Naavametsäläiset"-albumisarjaa. Ilmoitin siitä Kvaakissakin. Valitettavasti palautteen täydellinen puuttuminen nakertaa innostusta ja saa minut ajattelemaan, että "Naavametsäläisetkin" on huono sarjakuva. Ei sovi millekään kohderyhmälle, on liian outo, 37-vuotiaalta sopisi odottaa parempaa piirrostaitoa ym. ym.

Minua nyppii, ettei Blogilista.fi tunnista kotisivujeni blogipuolen eli Aaltotie-osaston päivityksiä. No ei sitten, enhän minä näköjään saa ketään antamaan palautetta sarjoistani muutenkaan. Antaa olla vain. Kunpa osaisin koodata, niin voisin silti korjata sen mikä mättää.

Joka päivä pyrin tekemään yhden "Aaltotie"-stripin. Kun se on tehty, piirrän loppupäivän Naavametsäläisiä. Nyt saikkupäivinä olen ehtinyt tehdä yhden "Aaltotien", yhden Naavametsäläissivun, ja vielä jää monta tuntia luppoaikaa. En tee enää kahta albumisarjan sivua yhden päivän aikana, ettei jälki kärsisi. Aaltotie on priorisointilistallani ykkösenä, eli jos ehdin tehdä jonain päivänä vain sen, niin hyvä on. Albumisarjojen suhteen ei ole paniikkia. Nyt kun tiedän, että ehdin piirtää päivän aikana vaikka kaksi kulloinkin tekeillä olevan albumisarjan sivua, minulla ei ole kiirettä saada kaikki Naavametsäläiset, Olavi etsivät ja Tsirpsit piirretyiksi ennen kuolemaani. Hitto, sivun päivävauhdilla suoriutuisin kaikista albumeista neljässä vuodessa! Mitäs sen jälkeen sitten teen?


11.3.2012

Sain nyt suunnitelluksi viimeisetkin sivut "Sininauhaisesta riipuksesta". Kuvittelin valmiit ruudut mielessäni, piirsin lyijykynällä ruutujen kehykset ja kirjoitin repliikit. Se, millaisiksi valmiit ruudut kuvittelin säilyy päässäni, joten minun ei tarvitse raakaluonnostella. Tarina senkun muuttuu edetessään paremmaksi ja huimemmaksi. Se taipui vieläpä kertaheitolla 46-sivuiseksi. Minun ei tarvinnut missään vaiheessa venyttää tai kiirehtiä kerrontaa, vaan pituus loksahti kerralla kohdilleen. Ainoa pieni ongelma on kamppaileminen palautteen puutteesta johtuvan laskevan motivaation kanssa. Ei kritiikin puute pahasti verota innostustani, joten en minä mitään tuskallista kamppailua käy. Silti rassaa vähän. Haluaisin että joku mieluiten kannustaisi. Minulla on kuitenkin käsissäni niin rautainen tarina, että olisi synti ja häpeä jos se jäisi toteuttamatta. Onnistuin hyvin jopa niissä kohdissa, joissa tapahtuu paljon kerralla. Eivät mene sekaviksi. Tähän asti piirtämäni 11 sivua kalpenevat tarinan jatkon rinnalla.

 



1   2   3   4   5   6   7   8   9   10   11   12    13    14    15    16    17