Susan Sackettin kirja The Hollywood Reporter Book of Box Office Hits - a Year-by-Year, Behind-the-Camera Look At Hollywood's Most Successful Movies (Billboard, 1989) on yksi minun elokuvaraamatuistani. Sain sen joululahjaksi 1990, ja otin heti tehtäväkseni yrittää nähdä kaikki kirjassa luetellut elokuvat. Vuosilta 1939-1988 USA:ssa viisi kaupallisesti menestyneintä elokuvaa kultakin vuodelta lueteltu, menestyneimmästä on kirjoitettu kahden sivun artikkeli ja muista yhden sivun artikkeli. Poikkeuksena Tuulen viemää, joka haukkaa kirjasta neljä sivua.
Sackett sai kirjaa suunnitellessaan huomata, että paras kaupallisen menestyksen mittari on ns. rental figure, summa, jonka elokuvan vuokraaja - yleensä elokuvateatteri - maksaa elokuvan levittäjälle. Gross figure on se rahamäärä jonka elokuvateatterit saavat lipputuloina, mutta tästä summasta ei taida mitään valua elokuvatuotantoyhtiöille. Rental figuren perusteella suurimmat menestykset vuosilta 1939-1988 ovat:
1939: Gone With the Wind, The Wizard of Oz, The Hunchback of Notre Dame, Jesse James, Mr. Smith Goes to Washington
1940: Pinocchio, Fantasia, Boom Town, Rebecca, Santa Fe Trail
1941: Sergeant York, Dive Bomber, Honky Tonk, The Philadelphia Story, A Yank in the R.A.F.
1942: Bambi, Mrs. Miniver, Yankee Doodle Dandy, Random Harvest, Casablanca
1943: This Is the Army, For Whom the Bell Tolls, The Outlaw, The Song of Bernadette, Stage Door Canteen
1944: Going My Way, Meet Me in St. Louis, Since You Went Away, 30 Seconds Over Tokyo, White Cliffs of Dover
1945: The Bells of St. Mary's, Leave Her to Heaven, Spellbound, Anchors Aweigh, The Valley of Decision
1946: Song of the South, The Best Years of Our Lives, Duel in the Sun, The Jolson Story, Blue Skies
1947: Welcome Stranger, The Egg and I, Unconquered, Life With Father, Forever Amber
1948: The Red Shoes, Red River, The Paleface, The Three Musketeers, Johnny Belinda
1949: Samson and Delilah, Battleground, Jolson Sings Again, The Sands of Iwo Jima, I Was a Male War Bride
1950: Cinderella, King Solomon's Mines, Annie Get Your Gun, Cheaper By the Dozen, Father of the Bride
1951: Quo Vadis?, Alice in Wonderland, Show Boat, David and Bathsheba, The Great Caruso
1952: This Is Cinerama, The Greatest Show on Earth, The Snows of Kilimanjaro, Ivanhoe, Hans Christian Andersen
1953: Peter Pan, The Robe, From Here to Eternity, Shane, How to Marry a Millionaire
1954: White Christmas, 20,000 Leagues Under the Sea, Rear Window, The Caine Mutiny, The Glenn Miller Story
1955: Lady and the Tramp, Cinerama Holiday, Mister Roberts, Battle Cry, Oklahoma!
1956: The Ten Commandments, Around the World in 80 Days, Giant, Seven Wonders of the World, The King and I
1957: The Bridge on the River Kwai, Peyton Place, Sayonara, Old Yeller, Raintree County
1958: South Pacific, Auntie Mame, Cat on a Hot Tin Roof, No Time For Sergeants, Gigi
1959: Ben-Hur, Sleeping Beauty, The Shaggy Dog, Operation Petticoat, Darby O'Gill and the Little People
1960: Swiss Family Robinson, Psycho, Spartacus, Exodus, The Alamo
1961: 101 Dalmatians, West Side Story, Guns of Navarone, El Cid, The Absent-Minded Professor
1962: How the West Was Won, Lawrence of Arabia, The Longest Day, In Search of the Castaways, The Music Man
1963: Cleopatra, It's a Mad Mad Mad Mad World, Tom Jones, Irma La Douce, The Sword in the Stone
1964: Mary Poppins, Goldfinger, The Carpetbaggers, My Fair Lady, From Russia With Love
1965: The Sound of Music, Doctor Zhivago, Thunderball, Those Magnificent Men in Their Flying Machines, That Darn Cat
1966: Hawaii, The Bible, Who's Afraid of Virginia Woolf?, A Man For All Seasons, Lt. Robin Crusoe USN.
1967: The Graduate, The Jungle Book, Guess Who's Coming to Dinner, Bonnie and Clyde, The Dirty Dozen
1968: Funny Girl, 2001: A Space Odyssey, The Odd Couple, Bullitt, Romeo and Juliet
1969: Butch Cassidy and the Sundance Kid, The Love Bug, Midnight Cowboy, Easy Rider, Hello Dolly!
1970: Love Story, Airport, M*A*S*H, Patton, The Aristocats
1971: Fiddler on the Roof, Billy Jack, The French Connection, Summer of '42, Diamonds Are Forever
1972: The Godfather, The Poseidon Adventure, What's Up Doc?, Deliverance, Jeremiah Johnson
1973: The Exorcist, The Sting, American Graffiti, Papillon, The Way We Were
1974: The Towering Inferno, Blazing Saddles, Young Frankenstein, Earthquake, The Trial of Billy Jack
1975: Jaws, One Flew Over the Cuckoo's Nest, The Rocky Horror Picture Show, Shampoo, Dog Day Afternoon
1976: Rocky, A Star Is Born, King Kong, Silver Streak, All the President's Men
1977: Star Wars, Close Encounters of the Third Kind, Saturday Night Fever, Smokey and the Bandit, The Goodbye Girl
1978: Grease, Superman, National Lampoon's Animal House, Every Which Way But Loose, Jaws 2
1979: Kramer vs. Kramer, Star Trek: The Motion Picture, The Jerk, Rocky II, Alien
1980: The Empire Strikes Back, 9 to 5, Stir Crazy, Airplane!, Any Which Way You Can
1981: Raiders of the Lost Ark, Superman II, On Golden Pond, Arthur, Stripes
1982: E.T. the Extra-Terrestrial, Tootsie, Rocky III, An Officer and a Gentleman, Porky's
1983: Return of the Jedi, Terms of Endearment, Trading Places, Wargames, Superman III
1984: Ghostbusters, Indiana Jones and the Temple of Doom, Beverly Hills Cop, Gremlins, The Karate Kid
1985: Back to the Future, Rambo: First Blood Part II, Rocky IV, The Color Purple, Out of Africa
1986: Top Gun, "Crocodile" Dundee, Platoon, The Karate Kid Part II, Star Trek IV: The Voyage Home
1987: Three Men and a Baby, Beverly Hills Cop II, Fatal Attraction, Good Morning Vietnam, The Untouchables
1988: Rain Man, Who Framed Roger Rabbit, Coming to America, "Crocodile" Dundee II, Twins
Lisäksi on "But what about...?" -osio, jossa listataan 313 varteenotettavaa ja merkittävää elokuvaa samalta 50 vuoden ajanjaksolta. Kirjan loppupuolella Sackett mainitsee 12 vuonna 1989 ensi-iltansa saanutta elokuvaa, hakemistossa on 38 muuta elokuvaa päässyt hakusanoiksi. Tekee yhteensä 613 elokuvaa. Viiden kärjestä vuosina 1952-1956 tehdyt Cinerama-dokumentit This Is Cinerama, Cinerama Holiday ja Seven Wonders of the World ovat mahdottomia nähdä, indeksissä mainittu italialainen Enrico Caruso: Leggenda di una voce (1951) ja vuoden 1947 menestynein elokuva Welcome Stranger ovat myös olleet liian vaikeita löytää. Mutta 608 nähtyä elokuvaa 613:sta on hyvä tulos.
Tykkään hirveästi scifistä, kauhusta, halvoista mustavalkoisista hirviöleffoista ja muusta vinksahtaneesta. Mutta yleisesti ottaen suurimmat elokuvanautinnot olen saanut noista Sackettin kirjassa mainituista elokuvista. Toki niidenkin joukosta on löytynyt tympeitä tapauksia. Mutta kaupallisesti menestyneet elokuvat varsinkin 1950- ja 1960-luvuilta ovat saaneet minut kaikkein voimakkaimmin väreilemään mielihyvästä ja nauttimaan vanhanajan elokuvataiteesta, jota ei enää pystytä saavuttamaan. Niinpä minulla on niitä runsaasti omassa kokoelmassani. Aika, joka on kadonnut, eikä enää palaa. Mutta tuskin tulen noita kassamenestyksiä paljoa katsomaan, koska useimmista on jäänyt niin paljon mieleen.
14.7.2021
Olisiko vielä 1029 elokuvaa katsottava? Saa nähdä, joidenkin kohdalla voin muuttaa mieleni. Taidan myös pikaisesti vilkaista joitakin. Homma saattaa valmistua ennen vuoden loppua.
Maniac (Michael Carreras, 1963) - yksi lukemattomista elokuvista, jotka nimeä myöten kopioivat Psykoa. Tässä taidemaalari lomailee Etelä-Ranskassa, tutustuu kahteen naiseen - äitiin ja tyttäreen - ja saa ongelmia niskaansa, kun naisten mielisairas aviomies / isä karkaa laitoksesta. Katsottava muttei varsinaisesti suositeltava mustavalkoinen Hammer-halpis.
Meteor (Ronald Neame, 1979) - viiden mailin mittainen meteorinkappale syöksyy kohti USA:ta ja osuu kuuden päivän kuluttua. Kivi voidaan tuhota ohjuksilla, jotka nyt on suunnattu Neuvostoliittoa kohti, mutta ongelmana on, että USA:n korkeammat tahot eivät halua paljastaa ohjusten olemassaoloa. Siinä perusasetelma tässä flopanneessa katastrofielokuvassa, joka tavan mukaan on tähdillä miehitetty: Sean Connery, Karl Malden, Natalie Wood, Henry Fonda, Martin Landau.
Nightmare (Freddie Francis, 1964) - Psyko-vaikutteilla jatketaan. Sama käsikirjoittajakin, Jimmy Sangster. Painajaisten piinaama nainen, jonka äiti oli mielipuoli, tarvitsee hoitoa, koska hän saattaa olla tulossa hulluksi. Mutta juonitteleeko joku saadakseen hänet ryhtymään murhatöihin?
Nothing But the Night (Peter Sasdy, 1972) - pitkäveteinen trilleri yliluonnollisella tavalla suoritetuista rituaalimurhista, joiden takaa paljastuu outo, kuolemattomuutta tavoitteleva kultti.
The Long Hair of Death / I lunghi capelli della morte (Antonio Margheriti, 1964) - en ole erityisemmin viehättynyt italokauhusta. Yleensä olen pitkästynyt tai muuten pettynyt italialaisten horroreiden parissa - jopa Suspirian pilasi liian helppo ja hätäinen loppu. Mutta joitakin sen edustajia olen kerännyt talteen. Kauhua ja muuta outoa liukuhihnalla vuosikymmenten ajan suoltaneen Margheritin tuotoksessa pääosaa näyttelevä Barbara Steele on nähtävyys, ja juoni on melkoisen runsas noidanpolttoineen, ruttoineen, reinkarnaatioineen ja linnassa tapahtuvine juonitteluineen.
Vampire Circus (Robert Young, 1971) - tällä Hammer yritti tuoda uutta verta kuluneeseen vampyyrigenreen. Kuten nimi kertoo, 1800-luvun pikkukylään saapuva sirkus tarjoaa viihdykettä ankaraa maksua vastaan. Kuvaus tallentaa tapahtumia muutamissa kohdin hienosti.
Don't Look Now (Nicolas Roeg, 1973)
Dracula A.D. 1972 (Alan Gibson, 1972) - ensimmäiset 40 minuuttia ovat kyllä riittävän värikkäitä, mutta sen jälkeen Draculalla ei ole paljon tekemistä ja tympeys laskeutuu elokuvan ylle.
The Dunwich Horror (Daniel Haller, 1970) - vuonna 1970 ajatus tehdä Lovecraft-kauhua oli kuolleena syntynyt. Tätäkin elokuvaa joutuu katsomaan ihan vain tavallisena vaisuna minikauhupätkänä, joka tarjoaa kelvollisen loppuhuipennuksen ja muun leffan parissa saa pitkästyä. Sam Jaffe on sentään vilkuilun arvoinen näyttelijä.
The Satanic Rites of Dracula (Alan Gibson, 1973) - Vuonna 1973 Hammer-yhtiö oli surkeassa tilassa ja elokuvien teko oli vaikeaa. Dracula-sarjakin oli viety aallonpohjaan tuomalla hahmo nykyaikaan ja riisumalla koko touhulta kaiken mikä teki näistä elokuvista aiemmin niin mehukkaita. Don Houghtonin käsikirjoitus on niin ankea ja pitkästyttävä, etten jaksa edes pysyä kärryillä siitä mitä tässä tapahtuu ja miksi. Sen verran sentään, että Draculan suunnitelmana oli levittää maailmaan paiseruttoa ja hävittää ihmiset maapallolta sillä tavalla. Kuulostaa Draculan maailmalle sopimattomalta idealta, joka osoittaa sen, että Hammer oli päässyt etääntymään liian kauas hahmon perusluonteesta ja sille ominaisesta kauhistuttavuudesta, mutta leffa onnistuu kyllä perustelemaan idean jotenkin.
15.7.2021
Chrome and Hot Leather (Lee Frost, 1971) - niitä prätkäleffoja. Tällä kertaa yksi moottoripyöräjengiläisistä aiheuttaa kahden naisen kuoleman suistamalla auton alas jyrkänteeltä, ja toisen naisen mies - joka on vihreä baretti - lähtee kostamaan. Avukseen hän pyytää muutaman sotilasystävänsä, joista yhtä näyttelee soultähti Marvin Gaye! Nähkää hänet treenaamassa pyörällä ajoa.
The Curious Dr. Humpp / La venganza del sexo (Emilio Vieyra, 1967) - täysin nyrjähtänyttä argentiinalaista kauhuseksploitaatiota. Tällaisia oli joskus jännä katsoa, kunnes rupesi tökkimään. Niinpä jätin moisen roskan ja keskityin oikeisiin elokuviin.
Eat My Dust (Charles B. Griffith, 1976) - Onnen päivistä elokuvaohjaajaksi yltänyt Ron Howard pääosassa tässä yksiviivaisessa autokaahailupätkässä, jonka huumori yltyy välillä aivan älyttömäksi. Seuraavana vuonna Howard ohjasi oman tällaisen elokuvan, Grand Theft Auto, ja näytteli siinäkin pääosan.
The Monster That Challenged the World (Arnold Laven, 1957) - merenalaiset toukkahirviöt aiheuttavat kauhua asiallisesti kirjoitetussa mustavalkohalpiksessa.
The Wicker Man (Robin Hardy, 1973) - täytyihän tämä kulttiklassikko katsoa uudestaan, kun niin usein näen sen mainittavan milloin missäkin. Valitettavasti minulla on se lyhin versio, 88-minuuttinen.
16.7.2021
Crack in the World (Andrew Marton, 1965) - joukko tiedemiehiä uskoo, että maapallon sisuksissa oleva magma on ratkaisu kaikkiin energiapulmiin. Niinpä he yrittävät porata kuoren läpi ja tuoda magmaa pintaan tarkoin kontrolloiduissa olosuhteissa. Näin tehdessään nämä onnettomat lähestulkoon halkaisevat koko pallon kahtia. Vakuuttavasti ohjattu ja toteutettu varhainen katastrofielokuva onnistuu hyvin välittämään kauhunhetket katsojillekin.
The Mad Monster (Sam Newfield, 1942) - tässä yksi keino tehdä surkeat elokuvat siedettävämmiksi. Mystery Science Theater 3000, lyhyemmin ja tuttavallisemmin MST3K, on amerikkalainen tv-sarja avaruusasemalle vangitusta miehestä, jota kidutetaan pakottamalla hänet katsomaan huonoja elokuvia. Välttääkseen luisumista hulluuteen vankiparka rakentaa kaksi robottikaveria, joiden kanssa hän katsoo kaikki elokuvat, ja kolmistaan nämä tekevät jatkuvaa pilaa näkemästään ja kuulemastaan. Katsoja näkee elokuvien lisäksi kolmen katsojan ja leffateatterin penkkien mustat siluetit kuvan alareunassa, ja ääniraidalla kuullaan pilkkaavat välihuomautukset joita nämä katsojat laukovat. MST3K:n jaksot ovat puolitoistatuntisia, mutta koska elokuvat keskeytetään välillä vähäksi aikaa hassujen näyteltyjen sketsien hyväksi, varsinaista elokuvaa ehditään katsoa vain tunnin verran. Niinpä elokuvia jouduttiin lyhentämään melkoisesti. MST3K siis tarjosi kaikista leffoista pätkityt versiot. Yhdysvalloissa MST3K on pitkään jatkunut, vankkaa kulttisuosiota nauttiva menestyssarja. Minä keräsin sarjan jaksoista talteen kaikki ne, joissa esitetään jokin kiinnostava elokuva, ja taisinpa kerätä myös muutaman parhaimmistoon kuuluvan jakson, joissa esitettiin jokin ei-mieluisa elokuva, ihan vain siksi, että Joelin, Crown ja Servon pilanteko oli niissä huvittavimmillaan.
Minulla on siis varsin pölyttyneestä ja halvasta The Mad Monster -elokuvasta MST3K -versio. En jaksa katsella ja kuunnella sarjan vakiohahmojen toilailuja studiolavasteissa elokuvien katselun lomassa, skippaan tylysti nuo sketsit ja katson vain itse leffat. The Mad Monster on aika lailla sitä itseään, hullu tiedemies tekemässä kokeita joissa hän tekee miehestä eläinhirviön.
The Black Scorpion (Edward Ludwig, 1957) - Meksikoon sijoitettu kopio muurahaiskauhuklassikosta Them! (1954). Tällä kertaa tulivuorenpurkaus tuo pintaan lauman jättiläisskorpioneja, -matoja ja -hämähäkkejä. Tämäkin minulla on MST3K-versiona. Joel, Crow ja Mike Servo ovat tässä pirteämpiä pilkkaajia kuin The Mad Monsterin kanssa, mutta niin on elokuvakin vauhdikkaampi.
Rocket Attack U.S.A. (Barry Mahon, 1959) - tämäkin riemastuttavan korni ja surkea kylmän sodan vakoilujännäri löytyy MST3K-käsittelyn saaneena, ja hauska jakso onkin. Välihuutelut vedetään aika överiksi.
The Loved One (Tony Richardson, 1965) - mustavalkoisena kuvattu kaksituntinen musta komedia britistä, joka matkustaa Kaliforniaan setänsä hautajaisiin. Tätä mainostettiin elokuvana, joka onnistuu loukkaamaan kaikkia. Michael J. Weldon kirjoitti The Psychotronic Video Guide -kirjassaan, että kaikista isojen studioiden tuotannoista tämä pääsee lähimmäs John Waters -tyyppistä leffaa.
Whoops Apocalypse (Tom Bussmann, 1986) - Karibian saarella sijaitseva brittiläinen tukikohta joutuu naapurinsa kommunistivaltion valtaamaksi, ja tapahtumat eskaloituvat lopulta ydinsodaksi. Täyskahjo englantilainen farssi pohjautuu samannimiseen kuusiosaiseen tv-sarjaan vuodelta 1982. Tämä tuli telkkarista heinäkuussa 1991, ja nautin siitä täysillä. Vasta nyt katson leffan toisen kerran.
Arabesque (Stanley Donen, 1966) - musikaaliohjaaja Donen joutui ajan hengen muuttuessa 60-luvulla poikkeamaan omimmasta genrestään, mutta hänen myöhemmätkin elokuvansa ovat omalla tavallaan kiinnostavia. Niin kuin tämä onnistunut kokeilu kevyen Bond-tyylisen agenttiviihteen parissa.
Prehistoric Women / Slave Girls (Michael Carreras, 1967) - Hammer Filmsin tuottamassa typerryttävässä seikkailussa Amazonista löydetään naisista koostuva alkuasukasheimo, jossa ruskeaveriköt pitävät blondeja orjina.
Superfly (Gordon Parks Jr., 1973) - soundtrack-CD:kin löytyy hyllystä.
Lo spettro / The Ghost (Riccardo Freda, 1963) - Barbara Steele pääosassa tunnelmallisessa kauhuelokuvassa, jossa murhatun aviomiehen haamu vainoaa naista ja tämän rakastajaa. Alkutekstit ovat englanniksi, mutta ääniraita italiaksi.
Mars Needs Women (Larry Buchanan, 1967) - Larry Buchanan, mies joka usein teki huonoista elokuvista vielä kamalampia uusintaversioita. Tutustuin miehen tyyliin jo 1998 Night Visions -festivaaleilla, jolloin näytettiin hänen 1968 ohjaamansa Creature of Destruction, uusi versio 1957 tehdystä elokuvasta The She Creature. Pitkästyin. Mars Needs Women on sentään Buchananin oma idea käsikirjoituksen lisäksi, ja titteli kertoo kaiken: Maan naiset joutuvat varomaan, kun Marsin miehet saapuvat auttaakseen naispulasta kärsivää planeettaansa.
21.7.2021
Elokuvien katselu jatkuu, mutta en minä enää juuri viitsi niitä luetella. Tuhat elokuvaa, sehän vie hirveästi tilaa näillä vuodatussivuilla. En edes ole mikään elokuva-arvostelija, vaan katson niitä kritiikittömämmin kuin monet muut joskaan en ihan kritiikittömästi. Genreskaala on kai tullut aika hyvin selväksi muutamasta viime kirjoituksestani - samoilla linjoilla jatketaan, paitsi että jatkossa mukaan tulee myös merirosvoseikkailuja, Robin Hood -leffoja, Shakespeare-filmatisointeja, historiallisia pukudraamoja ja Raamattuspektaakkeleita sekä muunlaista Hollywood-eskapismia 30-luvulta 60-luvulle.
Kvaak aikoo Dropsie Avenuen perään seuraavaksi julkaista argentiinalaisen El Eternauta -sarjakuvan. Minulla ei ole sarjakuvaan ennestään mitään kosketusta, hädin tuskin edes tiedän mistä se kertoo. Kvaakissa on kuitenkin hypetetty sarjista niin hyvin, että tunnen kiinnostusta julkaisun rahoittamiseen. Jarkko Sikiö tosin mainitsee, että suomenkielisen julkaisun mainostaminen tapahtuu etupäässä somessa. Minä en ole missään sosiaalisessa mediassa mukana enkä osaa hakea sieltä mitään. Huolettaa, että meneekö minulta rahoituskampanja ohi, jos sen alkamisesta ei ilmoiteta Kvaakissa linkkeineen päivineen. Ja koska en juuri enää ostele sarjiksia, ei ole takeita tulisinko ostamaan albumia kaupastakaan.
24.7.2021
The Bermuda Depths (Tom Kotani, 1978) - joskus yläasteella eräs opettajistamme näytti meille videolta ainakin osan tästä elokuvasta. Elokuvan nimi vain ei jäänyt mieleeni, mutta muistin jättiläiskilpikonnan ja merestä veneeseen nousseen kauniin naisen sekä sen, että se kertoi Bermudan kolmiosta. 1990-luvulla tutkin kirjastossa Leonard Maltinin TV Movies and Video Guide - The New 1991 Edition -opasta, ja merkkasin muistiin kaikki siinä mainitut Bermudan kolmio -aiheiset elokuvat. Maltin mainitsi tämän leffan kohdalla kilpikonnan ja kaunottaren, joten pidin varmana, että tämä on se leffa, jonka koulussa näin. Halusin todella kiihkeästi nähdä sen uudestaan.
Vuosia myöhemmin huomasin netissä pyöriessäni, että The Bermuda Depths oli tehnyt samanlaisen vaikutuksen moniin muihinkin, jotka olivat sen joskus takavuosina nähneet. Löysin nimittäin vetoomuksen DVD-julkaisun puolesta. Lisäsin siihen vetoomukseen oman allekirjoitukseni. Tässä äskettäin tsekkasin yhdeltä nettisivulta, että tuon vetoomuksen oli vuonna 2005 julkituodun tiedon mukaan allekirjoittanut yli 800 ihmistä.
Vetoomuksesta ei ollutkaan mitään hyötyä, mutta yhtenä päivänä huomasin, että joku ystävällinen sielu oli postannut elokuvan YouTubeen kymmenenä 10 minuutin pätkänä. Onnistuin imuroimaan koko höskän omalle koneelleni käyttämällä yhtä netistä löytynyttä palvelua, joka imuroi mitkä tahansa videot halutuilta nettisivuilta ja konvertoi ne haluttuun tiedostoformaattiin. Latasin sitten ne kymmenen videopätkää omalle koneelleni ja poltin DVD-R -levylle.
The Bermuda Depths julkaistiin vihdoin viimein ns. on demand -DVD-R:nä Warner Brothersin toimesta vuonna 2009. Korkeamman profiilin DVD-julkaisu tuli markkinoille muutama kuukausi sitten.
31.7.2021
Bill and Coo (Dean Riesner, 1948) - pakko vähän mainostaa tätä uniikkia värielokuvaa, joka on toteutettu pelkästään lintunäyttelijöillä. Linnut kertovat tarinaa idyllistä Chirpendalen kaupunkia uhkaavasta mustasta korpista, nimeltään The Black Menace, ja siinä lomassa ne esittävät monenlaisia sirkustemppuja, käyvät eläintarhassa (jossa nähdään vilaukselta muitakin eläimiä) ja ylipäätään viettävät elämää. Bill ja Coo ovat elokuvan juhlittu rakkaus- ja sankaripari. Leffa on kuvattu kaikkien aikojen pienimmissä lavasteissa (9,14 x 4,57 m), ja se kestää vain tunnin - kenties elokuvan teko oli sen verran vaivalloista, ettei sen isompaa ja pitempää jaksettu yrittää. Dialogia ei paljon ole, vaan kertojan selostukseen luotetaan. Sopii hyvin lapsille katsottavaksi. Tämä sai erikois-Oscarin vuonna 1948.
Voi katsoa Internet Archivesta tai YouTubesta. Arkistossa oleva kopio on vähän tumma, YouTubessa värit ovat kovin saturoituneet. Omassa DVD-R -levylle polttamassani AVI-tiedostossa on melko sopiva tummuus- ja värisäätö, vaikka parasta olisi jos elokuva osattaisiin restauroida upeaan kuntoon.
3.8.2021
Kvaakissa on harmiteltu Jukka Laineen katoamista foorumilta. Koska luen yhä Kvaakia aktiivisesti ulkopuolisena (kirjautumattomana, paitsi kun haluan käyttää foorumin hakua, lukea yksityisviestejä tai katsoa, olisiko Muut-osioon kirjoitettu jotain kiinnostavaa), tiedän tapauksen, joka ilmeisesti johti siihen, että hän toukokuussa vaihtoi nimimerkkiin Anonyymi ja lähti sitten lätkimään. Mutta omasta mielestäni Jukka oli jo tehtävänsä tehnyt. Olin pitkään kiinnittänyt huomiota siihen, että Jukan viestit olivat joko a) vanhan toistoa, b) lyhyttä, tyhjää höpinää tai c) höppänää alkavan dementikon kirjoittelua. Olin Jukasta huolissani. Ikää alkoi olla, elämää ja riittävän isoa elinpiiriä hänellä ei työttömänä ja eläkeläisenä enää ollut, ja terveys oli alkanut pettää... jalan amputointi ja proteesi ja ties mitä muuta. Minä en juuri lueskele Toimintasarjakuvat-osastoa, joten en tiedä mitä Jukka sinne kirjoitteli, mutta muissa osastoissa hänellä oli koko ajan vähemmän relevanttia sanottavaa. Huono juttu, että Kvaak menetti sellaisen alusta (2003) asti mukana olleen aktiivin, moderaattorin, ylläpitäjän ja tietopankin, mutta isoimmillakin tynnyreillä on pohja.
Kvaak kiinnostaa minua koko ajan vähemmän. Viimeaikaiset uudistukset - joista on vastannut lähinnä Jarkko "Jiksi" Sikiö - tuntuvat hiljaa kuolevan foorumin tekohengittämiseltä. Pari pitkäaikaista ja aktiivista jäsentä ärsyttävät tai tympivät minua, enkä lue heidän viestejään ollenkaan - nimimerkkejä en viitsi julkisesti mainita.
Kvaak Kustannus on loistoidea. Ainut hyvä asia joka foorumilla on nyt tarjottavanaan. Milloinkas se Eternautin rahoituskampanja käynnistyy?
4.8.2021
Eternautin julkaisua tuettu satasella. 500 eurolla saisi jonkun sarjakuvataiteilijan tekemän originaalipiirroksen. Huh, 500 euroa on liian iso summa, enkä harrasta originaalien keräilyä. Ei kiinnosta. Satanen on sopiva rahamäärä. Sillä heltiää kirjanmerkki ja Eternautti-t-paita. En välitä printtipaidoistakaan, mutta menköön tämän kerran.
7.8.2021
Timo-enoni halusi nähdä Ruotsinpyhtäällä sijaitsevan Strömforsin ruukin. Niinpä hän haki minut, ja ajettiin sinne. Mattikin saapui paikalle, tosin hän oli käsittänyt väärin tapaamispaikan ja luuli että tavattaisiin... en muista paikan nimeä, mutta jossain 10 minuutin automatkan päässä. Niinpä jouduimme häntä sen verran odottamaan. Minusta Strömforsin ruukki ei kuulostanut yhtä kiinnostavalta matkakohteelta kuin Raaseporin linna, mutta osoittautuihan se käymisen arvoiseksi paikaksi - ainakin kerran elämässä. Kamalan rapistunutta siellä kyllä on. Onko esimerkiksi sen yhden kahvilan edessä olevien puupenkkien ja -tuolien uusimista harkittu? Jokin on syönyt isoja kuoppia pöytien pintoihin.
Sekin vähän harmittaa, että sattui tämän ihanan hellekesän viilein ja sateisin päivä kohdalle. Minä osasin varautua siihen katseltuani metron näyttötaulujen sääennusteita muutaman viime päivän, joten otin mukaan takin ja sateenvarjon. Timo ei ollut ennakoinut säätä lainkaan, joten hänellä oli vain paita ja lippis mukana.
8.8.2021
Minulla oli luettelo 230 elokuvasta, jotka halusin nähdä. Se on kutistunut 105 elokuvaan. Niin paljon leffoja löytyi YouTubesta ja vähän muualtakin, kuten Dailymotionista, Internet Archivesta ja adult.noodlemagazinesta. Löytyi jopa Cinerama-dokumentti Seven Wonders of the World ja se italialainen Caruso-elämäkertaelokuva. 230 elokuvan joukossa oli jäljellä jonkin verran nakuiluroskaa yms. eksploitaatiota, ja sitä on vieläkin vähän. Sellainen kiinnosti minua enemmän nuorena kuin nykyään, mutta katsoinpa silti.
Yritän koota listan kaikista näkemistäni leffoista, apunani mm. RateYourMusiciin kokoamani luettelo. Tuosta voi katsoa mitä minulla on. Pelkkä "Owned" tarkoittaa, että minulla on leffa DVD-R -levylle poltettuna kopiona, "dvd"-tagi on oikeilla DVD-levyillä omistamilleni elokuville. "Mst3k" tarkoittaa, että minulla on Mystery Science Theater 3000 -versio leffasta, "dubbed" on elokuville, jotka minulla on vain dubattuina jollain muulla kielellä kuin englanniksi. "Theater" tarkoittaa, että olen nähnyt leffan valkokankaalta, sitten ovat vielä ne "finland"-, "animation"- ja "short"-tagit, jotka lienevät selviä. Olen merkinnyt tuonne jopa DVD-levyjen bonusmateriaaleista löytyvät piirretyt ja muut lyhärit. Luettelo on pikkuisen vanhentunut viime vuosien aikana, mutta en minä ole paljon lisää DVD:itä hankkinut.
Kymmenen vuotta sitten kirjoitin nähneeni 7152 elokuvaa. Ei niitä sen jälkeen ole paljon lisää kertynyt. Osamu Tezukan Janguru Taitei -telkkarisarjasta koostettu elokuva (1965) tuli katsottua YouTubesta, koska Isao Tomita oli tehnyt siihen musiikin. Halusin kuunnella Tomitan tuotannon, mutten löytänyt Janguru Taitein soundtrackia sellaisenaan, joten elokuva sai kelvata. Japaninkielinen ääniraita, ei tekstitystä, joten en ymmärtänyt dialogista mitään. Pysyin jotenkuten kärryillä leffan juonesta ihan tapahtumia katselemalla. Disney-klassikko Leijonakuningas taisi kopioida sen juonta aika tarkkaan, ja siitä nousi jonkinasteinen älämölö.
Tiettyjen näyttelijöiden elokuvia en keräile. Sen sijaan kiinnostuin tietyistä ohjaajista, ja rupesin keräämään heidän elokuviaan. Roger Corman, Russell Rouse, Russ Meyer, Stanley Donen, Larry Cohen, Terence Fisher... Rouse, jota ei paljon muisteta, rupesi kiinnostamaan minua jo kun 1990-luvun alussa luin Kauniaisten kirjastossa David Quinlanin kirjaa Illustrated Directory of Film Directors, jossa oli Rousen elokuvista kirjoitettu todella mielenkiintoinen teksti. Tuli selväksi, että miehen ohjaamissa ja kirjoittamissa leffoissa oli aina jotain tavallisesta poikkeavaa ja että joillekin projekteille mahtoi jopa olla vaikea löytää rahoittajia niiden erikoislaatuisuuden takia. 1966 valmistuneesta The Oscar -draamasta Quinlan kirjoitti, että se taitaa olla huonoin koskaan tehty elokuva, 1953 tehty Wicked Woman taas dialogiltaan kornein koskaan tehty elokuva, ja että Rouse vaikuttaa tarpeeksi perverssiltä tehdäkseen moisia leffoja vain päästäkseen Guinnessin ennätyskirjaan. Tunnetuin Rousen tuotoksista on 1949 valmistunut trilleri D.O.A., jonka Rouse käsikirjoitti ja Rudolph Maté ohjasi. Ei Rousen ohjaustöitä vielä 00-luvulla ollut paljon tarjolla DVD:nä, mutta täysin ilman dialogia toteutetun film noirin The Thief, pelastusdraaman The Well ja rikoselokuvan New York Confidential tilasin Amazonin kautta itselleni - viimeksimainitun heti kun se oli julkaistu.
14.8.2021
7152 elokuvassa taisi olla kaikki lyhytpätkätkin laskettu mukaan. Luetteloin nyt vain täyspitkät, ja niitä on kertynyt 5578. Onhan siinäkin.
Kasvatan nähtyjen elokuvien määrää hiukan. Näkemättömistä vanhoista kotimaisista Timo Bergholmin Punahilkka ja Erkko Kivikosken Kesyttömät veljekset ovat vielä katsottavissa YLE Areenassa. Joitakin ulkomaisia elokuvia on myös mielessäni, sellaisia jotka ehkä voisi yrittää hakea. Muutama päivä sitten katsoin Tobe Hooperin harvoin nähdyn esikoispitkän Eggshells (1969). Kuvaus-, leikkaus-, valaistus- ja muut trikit sekä erikoistehosteet ovat luovia, niitä oli mielenkiintoista katsella. Mitään muuta Eggshellsissä ei ollut, ei juonta, ei tolkkua, ei kiinnostavaa dialogia, ei mitään.
15.8.2021
Yhdeksänvuotiaana telkkarista näkemäni lastenmusikaali Chitty Chitty Bang Bang (1968) oli ihan ykkösenä listallani elokuvista, jotka pitäisi nähdä uudelleen. Vimeopro tarjosi sen. Yllättävästi siinä oli muutakin mikä tuntui tutulta kuin vain se lentävä auto ja tarttuva nimilaulu. Tarina palautti mieleen Disney-klassikon The Absent-Minded Professor (1961) ja vähän aikaa sitten omalta DVD-R:ltä katsomani Tohtori Dolittlen (1967), mutta tulihan sitä hiukan omaperäisempääkin juoniainesta.
1978 valmistunut brittipiirretty Watership Down eli Ruohometsän kansa löytyi YouTubesta. Synkkyydestään ja väkivaltaisuudestaan huolimatta liikuttava katsomiskokemus. Minullahan on se kirja englanniksi, mutten ole ehtinyt lukea sitä. Art Garfunkelin laulamaa Bright Eyes -laulua olisi saatu hyödyntää perusteellisemmin, tuntui kuin leffassa olisi kuultu vain lyhyt demoversio. Silti silmäni kostuivat sen kohtauksen aikana, jossa se soi.
17.8.2021
Kerroin olevani suhteellisen kritiikitön elokuvien katselija. 22. joulukuuta 1990, kun sain olla ilokseni yksin kotona Kasavuorentiellä omassa rauhassa, asetuin telkkarin eteen katsomaan 1987 valmistuneen tv-elokuvan The Three Kings. Ohjaaja Mel Damski, pääosissa Jack Warden, Lou Diamond Phillips ja Stan Shaw. He esittävät kolmea syrjäisen mielisairaalan potilasta, joiden on määrä näytellä sairaalan järjestämässä joulukuvaelmassa itäisen maan kolmea viisasta miestä. Rekvisiitat ovat valmiina, puvut, parrat, ja kamelit joilla ratsastetaan. Jujuna on se, että Wardenin näyttelemä potilas uskoo olevansa ihan oikeasti Melchior, joka oli mukana tuomassa vastasyntyneelle Jeesukselle kultaa, suitsuketta ja mirhamia 1987 vuotta aiemmin. Kolmikko karkaa kameleineen mielisairaalan porteista ulos ja lähtee kaupungille tuomaan ihmisille hyvää mieltä ja hämminkiä. Se Jeesus-lapsikin pitäisi löytää jostain, ja ne tuiki tärkeät lahjat...
Vaikka Katso-lehden kriitikko haukkui elokuvan (eikä leffa muutenkaan ole kriitikoitten suosiossa), minä rakastuin siihen. Pidin sitä sympaattisuuden huippuna, loistavana, itkettävän lämminhenkisenä. Parisenkymmentä vuotta myöhemmin kaipasin yhä tätä leffaa itselleni. Sitten huomasin, että Amazonissa kaupataan VHS-kasettia. Tein tilauksen, ja niin sain vihdoin nähdä elokuvan uudestaan. Pidin jokseenkin yhtä paljon The Three Kingsistä kuin silloin vuonna 1990. Vähän myöhemmin poltin United-DVD-soittimellani elokuvan DVD-R -levylle. Unitedilla polttamissani DVD-R -levyissä on se ongelma, että tietokoneellani pystyn katsomaan vain ensimmäisen ohjelman, jonka olen levyille polttanut. Valikot eivät toimi, tietokone ei pysty poimimaan muita samalla levyllä olevia leffoja tai muita ohjelmanpätkiä kuin vain sen ensimmäisen. The Three Kings on onneksi ensimmäinen yhdellä levyllä oleva elokuva, joten pystyn katsomaan sen tietokoneellani (äiti ja isäpuoli veivät minulta sekä telkkarin että Unitedin sen jälkeen kun olin muuttanut tänne Kontulaan, ensinmainitun Sortti-asemalle ja jälkimmäisen Laurinlahdelle).
5618 taitaa olla se oikea määrä nähtyjä elokuvia. En pysty kaivamaan arkistoistani tietoja enemmistä. Muutamista kyllä tosissani ihmettelen, olenko todellakin nähnyt ne joskus, ja jos, niin missä ja milloin?
Kvaakista näyttää yleinen palauteketju olevan poistettu. Sen sijaan se typerä Kvaak-botti on saanut kokonaan oman osaston spämmiviesteilleen. Ei hyvä.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91
