29.1.2012

Tapahtui se, mitä en ollut ajatellut tapahtuvan. Rekisteröidyin 27. - 28. keskiyöllä Kvaakiin ja loin sinne uuden viestiketjun koskien kotisivujani. Olin ajatellut seurata Kvaakia ihan ulkopuolisena... Minun on pakko kuitenkin mainostaa sivujani ja sarjojani minkä kykenen, jotta saan huomiota ja palautetta. Ei kukaan kvaakilainen ole vielä kommentoinut. Ei täällä, tuolla eikä muuallakaan. Olisiko hyvä teoria, että teen niin omanlaistani juttua, että sarjani vain hämmentävät muita ihmisiä. Eivät tiedä, mitä mieltä olisivat tyylistäni, jos se ei muistuta kenenkään muun tyyliä? Varsinkaan, kun en selvästikään ajattele tippaakaan kohderyhmää. Siksi kukaan ei osoita huomiota? En minä kuitenkaan rupea tekemään sovinnaista, muiden piirtäjien linjan mukaista sarjakuvaa. Vaihtaisin mieluummin sitten harrastusta.


30.1.2012

Osoitan kiinnostusta Haaviston kampanjan kannustukseksi (äänestin miestä) kyhättyä Kakkoskierros-koostealbumia kohtaan. Kävin jo Sarjakuvakeskuksessa TaiKin lähellä, mutta ainakaan siellä ei albumia vielä myydä. No matter, koska sieltä onnistuin keräämään mukaan ensimmäisen Blacksadin, kahdeksannen Pumpsiksen, kolme Kannusta ja Timo Ronkaisen muinaisen Strip-omakustanteen toisen numeron. Strip osoittautuikin tutuksi lehdeksi, minulla oli se vähän aikaa 80-90-lukujen taitteessa kun vanhemmat ostivat sen minulle. En arvostanut lehteä tarpeeksi ja heitin sen menemään. Sittemmin jopa unohdin edes omistaneeni lehden, mutta Anssi Rauhalan yksisivuiset jäivät silti mieleeni haahuilemaan.

Sarjakuvakeskuksessa Jysäyksiä oli iso nippu, mutta hölmöyksissäni en muistanut tsekata oliko näytenumeroa seassa (EDIT: Ai niin, näytenumero on kooltaan pienempi, eikä muistaakseni yksikään Sarjakuvakeskuksen Jysäyksistä ollut erikokoinen). Sen sijaan tulin ostaneeksi Kannuksen n:o 26, joka minulla olikin jo. Äyh, minun olisi pitänyt ottaa toivelistani mukaan. Kaksi muuta Kannusta sentään puuttuivat minulta. Minulla oli ongelmia keskuksen vastaavina / myyjinä toimineiden viher-itu-opiskelijatyttöjen kanssa, koska he eivät olleet kunnolla hinnoitelleet lukemattomia pienlehtiään. Kannusten ja Pumpsiksen hintoja pähkäiltiin oikein porukalla ja pitkään, kunnes päädyttiin 50 ja 20 sentin (respectively) hintoihin. En taida viitsiä käydä siellä toista kertaa.

Myyrmannin Suomalaisesta Kirjakaupasta löysin yllätyksekseni toisen Sillagen. Hip, minulla on nyt kaikki suomenkieliset Blacksadit ja Sillaget.

Tilasin Kakkoskierroksen vihreiden verkkosivuilta.


2.2.2012

Nyt kirjoittelen Kvaakiinkin juttua, enkä vain tänne. Vuodatussivu saattaa päivittyä laiskemmin tämän seurauksena.

Alan kyllästyä itsetilitykseen. Olen purkanut sydämeni koko lastin.


6.2.2012

Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että kyvyttömyyteni ajatella kohderyhmää on syynä siihen, miksei palautetta sarjakuvistani tipu. Joku tykkää joistakin kohdista sarjoissani, mutta muuten tarinani saavat ihmiset ajattelemaan, että "minä nyt en henk. koht. tuollaisista jutuista niin välitä". En minä ala viilata keksimiäni tarinoita jonkun tietyn kohderyhmän maun mukaiseksi, silloin en pystyisi täysillä seisomaan sarjojeni takana. Jatkan siis tällä sekavalla linjalla.

Enkä vetäydy sarjakuvantekijänä kuoreeni, vaan roikun mukana Kvaakissa ja muutenkin. Vaikka kahdensuuntainen vuorovaikutus jäisikin uupumaan.

Sitäkin olen kauhukuvana miettinyt, että kuoltuani häviävät kaikki merkit siitä, että tämä mies on koskaan edes piirtänyt sarjakuvia, kun valtio pääsee kajoamaan (=tuhoamaan) tämän ilman perillistä, läheisiä tai edes painettua julkaisuhistoriaa jääneen miehen omaisuuteen.


26.2.2012

Tuntuu hienolta tehdä suurinta unelmaprojektiani eli "Naavametsäläiset"-albumisarjaa. Ilmoitin siitä Kvaakissakin. Valitettavasti palautteen täydellinen puuttuminen nakertaa innostusta ja saa minut ajattelemaan, että "Naavametsäläisetkin" on huono sarjakuva. Ei sovi millekään kohderyhmälle, on liian outo, 37-vuotiaalta sopisi odottaa parempaa piirrostaitoa ym. ym.

Minua nyppii, ettei Blogilista.fi tunnista kotisivujeni blogipuolen eli Aaltotie-osaston päivityksiä. No ei sitten, enhän minä näköjään saa ketään antamaan palautetta sarjoistani muutenkaan. Antaa olla vain. Kunpa osaisin koodata, niin voisin silti korjata sen mikä mättää.

Joka päivä pyrin tekemään yhden "Aaltotie"-stripin. Kun se on tehty, piirrän loppupäivän Naavametsäläisiä. Nyt saikkupäivinä olen ehtinyt tehdä yhden "Aaltotien", yhden Naavametsäläissivun, ja vielä jää monta tuntia luppoaikaa. En tee enää kahta albumisarjan sivua yhden päivän aikana, ettei jälki kärsisi. Aaltotie on priorisointilistallani ykkösenä, eli jos ehdin tehdä jonain päivänä vain sen, niin hyvä on. Albumisarjojen suhteen ei ole paniikkia. Nyt kun tiedän, että ehdin piirtää päivän aikana vaikka kaksi kulloinkin tekeillä olevan albumisarjan sivua, minulla ei ole kiirettä saada kaikki Naavametsäläiset, Olavi etsivät ja Tsirpsit piirretyiksi ennen kuolemaani. Hitto, sivun päivävauhdilla suoriutuisin kaikista albumeista neljässä vuodessa! Mitäs sen jälkeen sitten teen?

24.3.2012

Eilen kävin Kontulan ostoskeskuksen divarissa ja löysin ensimmäisen suomenkielisen Eisnerin Spirit-kokooman kuudella eurolla, sekä varhaisemman Ankardo-seikkailun Noces de brume (Usvahäät) ranskaksi. Kovakantinen opus kahdella eurolla. Melkoinen tarina tuo Usvahäät, ihme vampyyrikatti tuo Rasputin. Ainakin näyttää kissalta... Spiritin seikkailuista Tapiirissa olen jaksanut silmäillä vain kahta, mutta jospa nyt malttaisin perehtyä paremmin hahmon maailmaan kun on tällainen komeakantinen iso satsi edessäni. Kontulan divarissa oli enemmänkin ranskankielistä sarjakuvaa. Pari Bédun piirtämää Cliftonia jäi mieleeni, mutta varmasti siellä oli parempaakin. Kuka ne lie sinne vienyt?

Jatkoin Kampintorin Antikvariaatissa, josta löysin Spirit kakkosen neljällä eurolla, Pystysen Kadekismuksen 15 eurolla, sekä kuusi Kylmä Metalli-lehden numeroa 4 / 7 euroa kappaleelta. Nyt puuttuu harmittavasti Kylmän Metallin numero 1/87 - olisikohan sekin ollut siellä Kampintorilla jos vain olisin jaksanut penkoa niitä laatikoita kunnolla? Ostin myös albumin Iso Knut 3 - Auringon poika (by Dick Matena), mutta se nyt oli täyteostos.

Minua surettaa pahasti se, ettei ketään tunnu kiinnostavan minun sarjakuvapiirtämisharrastukseni. Perhepiiri ei kommentoi, töissä joku tietää että piirrän muttei tiedä mitä piirrän. Netissä kukaan ei laita kommenttia, edes Kvaakissa. Toisaalta en kehtaa pitää kovaa ääntä tekemisistäni, kun koko ajan tuskailen työni jäljen kanssa.

31.3.2012

Pidän sarjakuvapiirtämisharrastuksessani tauon, jonka aikana yritän kerätä voimia parantaa piirrosjälkeäni. Minulla on tämä viikko talvilomaa. Olen kuluttanut tämän viikon lukemalla uutterasti sarjakuvia - sellaisia, joita minulla ei ole ollut aikaa lukea aikaisemmin. Nyt olen vihdoinkin ahminut kaikki lukematta jääneet Blacksadit, Sillaget, Timo Mäkelän albumit, Ankardot, Anni Isotalot, Isot Knutit, Kaspar Keskiyöt, Yoko Tsunot, Tim ja Tomit, Jan Romaren Pytonit ja Taivaan enkelit, Petri Hiltusen Väinämöisen sekä Barellit. Oma intoni on kasvanut. Vastedes aion hemmetti vieköön hioa jokaista sarjakuvasivuani kunnes olen oikeasti tyytyväinen jälkeen.

Minulla on ollut aikaa katsella elokuviakin. Leffatoivelistani kutistui 37 nimikkeellä, kiitos YouTuben, jonne elokuvat oli uploadattu. Jäljellä on vielä 259 toive-elokuvaa. Hyvä luku, kun ottaa huomioon, että 90-luvun lopulla niitä oli reippaasti päälle kaksituhatta. Kokosin toivelistani Leonard Maltinin vuoden 1991 "TV Movies and Video Guide"-kirjan sekä Michael J. Weldonin "Psychotronic Video Guiden" pohjalta, yhdessä nämä kirjat kattavat tyydyttävän ison siivun USA:n ja Ison-Britannian elokuvahistoriasta. Tekemäni valtava ohjaajafilmografiakansio antaa apua noiden kahden kirjan ulkopuolelle jäävien elokuvien tutkimiseksi.

Tietämällä niin tarkasti etukäteen, mitkä elokuvat kiinnostavat minua ja mitkä taas eivät (sekä lataamalla elokuvat suurimmaksi osaksi ilmaiseksi netistä) olen välttynyt huonoilta / turhilta elokuvahankinnoilta. DVD-hyllyssäni on toki kahden tai useamman elokuvan paketteja, jotka olen ostanut vain yhden / muutaman leffan takia, ja ne muut pakettiin sisältyvät elokuvat ovat olleet sitten tarpeetonta roskaa tai keskinkertaista liukuhihnatavaraa. Ei se mitään. Yksi huono hankinta minulta kuitenkin löytyy, ja se on Tabu. Se suomalainen tv-sarja. Niin paljon jotkut siitä vaahtosivat, että päätin testata. En pitänyt Tabusta ollenkaan. Sen huumori ei purrut minuun, päinvastoin sain siitä vain epämukavan olon.

2.4.2012

Posti toi Comès-kokoelmani yhden puuttuvan linkin, toisen Ergün vaeltaja-albumin "Le maître des ténèbres". Piirretty vuosina 1974-75, julkaistu albumina 1981. Tämäkin on kovakantinen, muttei sentään kirjastopoisto. "Pimeyden valtias" on nimensä mukaisesti mustaa kamaa, Comès sotkee soppaan paholaisen, vampyyrinaisen, voodoota, scifiä, Ergünin kaksoisolennon (tai siltähän se aluksi näyttää...), Punaisen Paronin ja Hitlerin! Ergün itse on tuttu hippimäinen pitkätukka ja albumin graafinen ilme niin tyypillistä 70-luvun alkua. Toisin sanoen pikkuisen ajastaan jäljessä jo piirtämisvaiheessa. Värimaailma jatkaa "Le dieu vivant"-albumista tuttua linjaa, paitsi musta on nyt hallitsevana värinä. Albumi on piirretty kauttaaltaan erittäin kokeilevasti. Comès'n kuvallinen kekseliäisyys on ihailtavaa. Valitettavasti hän sortuu siihen kaikkein kliseisimpään kaikki-oli-vain-unta-vai-oliko-sittenkään-loppuratkaisuun.

Esisivulla lukee jotain siihen tyyliin, että kuukausittaisessa À Suivre-lehdessä julkaistiin vain reilut parikymmentä alkuperäisasussaan ollutta sivua, sillä 1979 lehden toimituksen aloitteesta Comès piirsi harmaavalokopioiden pohjalta loput sivut uudestaan. En ihan ymmärrä, että ovatko tässä albumissa sitten kaikki sivut alkuperäisessä asussaan, vai ovatko 1979 uusintapiirrokset myös tässä mukana? Minulle on myös vielä epäselvää, milloin tarinaa julkaistiin À Suivressa. 1980? Eikö yhtään sivua julkaistu 70-luvulla?

Mielenkiintoinen tieto, että piirtäjä Patrick Deubelbeiss ja käsikirjoittaja Benoît Peeters jatkoivat Ergün l'errant-sarjaa vuonna 1987. Siilitukkaisena mies ei näytä itseltään.

Olisiko "L'ombre du corbeau" eli Korpin varjo vielä harkinnan arvoinen hankinta?

5.4.2012

Olisin ollut jo eilen valmis jatkamaan Sininauhaista riipusta, mutta Harri oli laittanut RateYourMusicissa toivelevylistalleen kolme Pedro's Heavy Gentlemenin LP:tä. Eilen rippasin ne, tein mp3:t ja skannasin kannet, tänään koostin kansikuvat ja uploadasin paketit nettiin. Posti toi vielä toiseksi viimeisimmän sarjistilaukseni. Mukana mm. puuttumaan jäänyt Kylmä Metalli sekä Ankardo-albumi Koiran paluu. Erittäin raadollinen mutta tehokas tuo Ankardo-seikkailu. Ainoastaan Gilberten kohtalo oli typerä ratkaisu (siis se, miten se tapahtui). Ankardo itse jäi myös hiukan statistiksi, vaikka selvittelikin lopussa asioita päähahmona toimineelle koiralle. Muutama yksityiskohta toi mieleeni Sininauhaisen riipuksen: takin alla tunnistamattomana pysyttelevä eläin, kivimuuri, vaaranpaikassa hiiviskely, päähahmo etsii jotakuta... Hämmentävää.

Latasin netistä Didier Comès'n L'ombre du corbeau-albumin jpg-skannauksina. Rintamalla olevan sotilaan tarina. Visuaalisesti albumi toimii selvänä siirtymänä Ergün-tarinoista kohti Silencen synkkää mustavalkoista taidetta. Väritys on kuin Ergün-albumeissa, paitsi että jokaisella sivulla yksi tietty väri on hallitsevana. Unijaksossa on sama siirtymäidea kuin Le maître des ténèbres-albumin vastaavassa kohtauksessa:

Albumista "Le maître des ténèbres"

Albumista "L'ombre du corbeau"

Muuten ulkoasu tuo jo Comès'n myöhemmät klassikot mieleen. Mies hakee tässä hillitympää tarinankerrontatyyliä ja tuntuu yltävän jo hyvään suoritukseen.

15.4.2012

On tuntunut vähän yksinäiseltä kun en ole löytänyt ympärilleni ihmisiä joita kiinnostavat samat asiat kuin minua. Lähipiirissäni kukaan ei piirrä, ei ole yhtä elokuvahullu eikä ole yhtä kova musafriikki. En ole tavannut ketään muutakaan jota edes yksi noista asioista kiinnostaisi. Olen saanut olla yksin harrastusteni kanssa. Harri on, mutta kun hän asuu nyt Järvenpäässä asti. Satu piti eri elokuvista kuin minä (uusista - minä katson vain vanhoja), musiikkia hän melkein inhosi, ja piirtämiseeni hän suhtautui täysin neutraalisti. Järvenpään/Keravan Maria ei ollut kiinnostunut varsinaisesti mistään.

Ainakin sarjakuvapiirtäjänä olen ehkä aina kaivannut neuvoja, jopa apuria joka olisi hionut juttujani paremmiksi. Raskasta yrittää yksin pärjätä sarjakuvien tekemisen joka osa-alueella.

Omasta arkistostani löytyy kaikenlaista kivaa. Yksi kadonnut tuote jonka voisin huolia takaisin on Muffeli-patukat. Kerrankohan niitä Kasavuorentiellä 80-luvulla söin? Yhdessä vanhassa Mikrobitissä on upea Muffeli-sarjakuva, piirtäjänä T. Huhtala. Kaveri olisi pärjännyt oikeana sarjakuvien tekijänä!

Typeryyksissäni tulin töhrineeksi sarjan muka hauskasti lisäämällä siihen tussilla yksityiskohtia ja irvailevia huomautuksia, mutta tässä se on Photoshopilla huolellisesti entisöitynä.

30.4.2012

Hyvä juttu tässä elämäntilanteessa on, ettei ole enää lunta. Ei tarvitse enää katsoa nenänvartta pitkin niitä hulluja, jotka pyöräilevät talvella. Mitä järkeä on taittaa matkaa pyörällä kun maassa on lunta? Sehän on vain hidasta ja vaivalloista. Kokemuksesta tiedän. Pyöräileminen on myöhäiskevään, kesän ja syksyn puuhaa. Talvella on fiksumpaa käyttää jalkoja tai sitten isompia kulkupelejä.

Mihinkähän muottiin minä tässä vielä päädyn...? Vai jaksanko enää mitään?


13.7.2012

Mieli on ollut vähän alakuloinen viime aikoina. Olen aika kyllästynyt Kvaakissa viestittelyyn (en minä ole sinne montaa viestiä laittanutkaan), ei sieltäkään irtoa minulle mitään hyödyllistä tietoa kummempaa. Kvaakkailukaan ei ole tuonut osakseni huomiota sarjakuvapiirtäjänä. Kukaan ei kommentoi ja anna palautetta muualtakaan käsin. Kukaan ei käy sivuillani, ketään ei kiinnosta minun piirtämiseni. "Hypokriton" on edistynyt vähän laiskaan tahtiin kolmesta syystä: palautteen ja huomion puutteesta johtuva laskenut motivaatio, haastava tarina joka vaatii paljon miettimistä ja ideointia, sekä jättimäinen levyjenkuunteluprojektini. RateYourMusicissa oli 4852 "heard this"-tagin omannutta levyä, eli albumeja jotka olen kuullut mutta joita en muistanut tarpeeksi hyvin kyetäkseni antamaan niille arvosanaa. 38 päivässä kuuntelin niistä 2479. No, kuuntelin lyhyet pätkät biiseistä, en minä kokonaan sentään niitä levyjä kuunnellut. Tämä projekti söi siis sen verran aikaa ja "Hypokriton" oli sillä välin enimmäkseen telakalla.

Nyt aion piirtää taas ahkerammin. Ymmärsin vihdoinkin myös tehdä jotain kotisivujeni hitaudelle ja takkuilemiselle. Kuvatiedostot latautuivat aivan liian hitaasti. Seikka, jota olen kovasti tuskastellut, mutten tiennyt mitä asialle saattoi tehdä. Nyt vasta lamppu syttyi: kuvatiedostoilla oli liikaa kokoa. Serveri joutui pyörittämään pahimmillaan jopa yli megan kuvia. Tein sarjakuvistani puolta huonompilaatuiset ja usein myös mitoiltaan pienemmät jpg:t. Nyt mylly jaksaa pyörittää niitä paremmin. Tästedes sarjakuvasivujeni maksimikoko jääköön alle 300 kilotavun. Huokaus, tämänkin olisin ymmärtänyt tehdä paljon aikaisemmin, jos joku olisi viitsinyt antaa tämän hyvän neuvon. Mutta kun ei tipu palautetta, niin ei.


20.7.2012

Minusta olisi suotavaa, että kun lähdetään piirtämään eläimiä myös piirretään eläimiä eikä eläinkasvoisia ihmisiä ihmisten maailman kaltaisessa ympäristössä tekemässä samaa mitä ihmisetkin tekevät. Kyllähän minä luen ja jopa nautin sellaisista sarjakuvista kuin Blacksad, Ankardo, Arne Anka ja Mestarietsivä Naukio (... & Aku Ankka...???), mutta mielestä ei lähde ajatus että jotain hölmöä ja tarpeetonta tässä on. Minulla oli Peukaloisen retket-animaatiosarja mielessäni kun lähdin toteuttamaan Naavametsäläisiä. Sama tapa käsitellä eläinhahmoja.


24.7.2012

Tein nyt sitten Aaltotie-stripeistä alle 100 kilotavun versiot. Osa stripeistä piti myös muuttaa mustavalkoisiksi ja tummuutta / kontrastia täytyi säätää. Sitten uploadasin ne uudestaan entistä isommassa koossa. Näkee lukea netistä paremmin ja saa kaikesta kunnolla selvän. Hienoa katsella, miten stripit muuttuvat upeammiksi. Ja kun nyt siinä touhusin, niin viilasinpa vielä muutamaa englanninkielistä käännöstäkin. Samalla kuuntelin The Undertonesia. Mahtava meno, tiukka etukeno.

Mitähän seuraavaksi petraisi? Kunnon koodaaja löytäisi sivuistani tietysti aivan helkutisti parannettavaa.


26.7.2012

Huuhhuuuhhuuhh! Olipa painajainen! Erehdyin mikstraamaan kotisivujeni parissa, kun halusin parantaa etusivun layoutia. Parantamisen sijaan onnistuin vain saattamaan sivustoni kaaostilaan. Koko yläreuna sivulinkkeineen hävisi, taustan graafiset elementit menivät vinksin vonksin jne. En keksinyt muuta keinoa kuin vaihtaa hetkellisesti sivustoni graphic templatea eli valmista sivudesignia, ja palata sitten taas vanhaan. Sitten jatkui armoton säätäminen, kun halusin saada yläreunan linkkilistoineen taas kunnollisen näköiseksi. Se vaati myös runsaasti html-koodin räpläämistä, mikä ei todellakaan ole minun heiniäni. Onnistuin silti. Eivätpä ole kotisivuni enää aivan entisen näköiset, mutta toivottavasti muutos on parempaan päin. Jatkossa en taatusti erehdy säätämään yhtään mitään, tätä en halua kokea toista kertaa.

Opiskelen Dreamweaverin käyttöä. Ostin juuri kirjan Dreamweaver CS5 For Dummies ja nyt treenaan kotona nettisivujen tekemistä ko. ohjelmalla. Lukuvuoroaan odottaa myös Adobe Flash-opaskirja nettianimaatioiden tekoa varten, saa nähdä milloin pääsen sen kimppuun. Pakko täydentää osaamista, kun en saanut opittua kaikkea suorittaessani graafisen suunnittelun opinnot. Koneellani on nyt Dreamweaverin ja Adobe Flashin lisäksi Illustratorkin. Täysi setti, jipii. On se hienoa, kun näitä ohjelmia jaellaan torrentteina. Valmiit lisenssiavaimet ja kaikki.


31.7.2012

Ainut ilonaihe monien murheiden keskellä on, että 26. päivä tapahtuneen myllerryksen seurauksena RSS-syötteen lisääminen kotisivujeni blogipuolelle onnistui viimein. www.blogilista.fi tunnistaa viimein strippisarjaosastoni päivitykset, huraa! Vielä kun jaksaisi tehdä niitä päivityksiä sinnekin. Tällä hetkellä piirrän kovalla kiireellä Hypokritonia, koska en tiedä kauanko jaksan porskuttaa... En jaksa tehdä ihan parasta piirrosjälkeäni...

Sitten ikävä uutinen: viime lauantaina yritin soittaa tädilleni. Kuului vain ilmoitus, että numero ei ole enää käytössä. Soitin Folkhälsanin keskukseen, ja sain kiinni jonkun pomon, joka ilmoitti, että Britta kuoli 19. päivänä. Nainen väitti, että lehdessä on kyllä ollut ilmoitus. Kävin Hesarit läpi, mutten löytänyt mitään. Sain potilasasioista paremmin tietävän henkilön puhelinnumeron, johon saatoin soittaa maanantaina.

Ilmoitin heti vanhemmilleni. He kutsuivat minut sunnuntaina luokseen syömään, ja siellä sitten juteltiin asiasta. He pyysivät minua kysymään Folkhälsanilta, kuka järjestää hautajaiset. He kertoivat vielä, että he lukevat aina kuolinilmoitukset sekä Hesarista että Hufvudstadsbladetista, mutta Britan kuolinilmoitusta ei ole näkynyt.

Maanantaina eli eilen soitin, ja minulle kerrottiin, että Britalla oli kummitytär, joka kävi usein häntä tapaamassa. Hän hoitaa hautajaisjärjestelyt. Lehti-ilmoitusta ei ainakaan vielä tosiaan ole julkaistu. Folkhälsanissa on ollut muistopöytä, jolla on tiedotettu Britan poismenosta muille palvelutalon potilaille. Siinä kaikki.

Britta vietti viimeiset päivät Laakson sairaalassa, joka on monelle se päätepysäkki. Kurkkusyöpä sitten vei hänet - eikä hän edes polttanut. Minä olin hänen lähin sukulaisensa. Miehen veljenpoika. On joitain serkkuja, mutta he lienevät vielä kaukaisempia sukulaisia kuin minä. Minä taas menetin ainoan jäljelläolleen sukulaiseni isän puolelta. Nyt olen todellakin sukuni viimeinen.


9.8.2012

Viime lauantaina olin vanhempieni kanssa Mäntyharjulla Partion suvun kokouksessa (Partio on äitini tyttönimi). Kokous pidettiin paikallisessa nuorisoseuraintalossa. Tylsä kokous muuten, mutta ruokatarjoilua kakkukahveineen sentään oli. Osallistujien joukosta kyseltiin kiinnostusta sukunettisivuston tekemiseen. Minä ilmoittauduin / minut ilmoitettiin halukkaaksi. Sivustoon tulisi jonkinlainen sukupuu, johon voi lisätä omia muisteluitaan siitä, miten ennen vanhaan Partion suvussa elettiin, sekä tietoja suvun jäsenistä. Tulisipahan kokemusta meikäläiselle. Vielä en ole saanut yhteyshenkilön sähköpostiosoitetta, vaikka sellainen luvattiin.

Saavuimme Mäntyharjulle sen verran hyvissä ajoin, että ehdimme poiketa munkille ja juotavalle yhteen telttaan sekä tapaamaan vanhaa tuttua Simo Strömiä joka sopivasti liikuskeli kaupungilla. Kas kummaa, Simo oli yhä elossa! Onkohan siitä jo 25 vuotta kun hänet viimeksi näin? Vireä eläkeläinen. Muisti minut ja Asterix-innostukseni hyvin. Kerroin hänelle, että minulla on nyt omat Asterix-albumit. Simo on luopunut mökistään Koirakivellä ja asuu nyt Mäntyharjulla kerrostalossa.

Frejn auto kieltäytyi starttaamasta, joten jouduimme ottamaan taksin nuorisotalolle. Tuli akateemisen vartin mittainen myöhästys kokouksesta. Auto kuskattiin Mikkeliin korjattavaksi, Helsinkiin pääsimme onneksi Timo-enoni autolla.


11.8.2012

Jotkut käyvät kotisivuillani. Aaltotie-strippejä katsellaan - Views-laskurit näyttävät kaksinumeroisia lukuja.


13.8.2012

Tätini siunattiin tänään Meilahden kirkossa. Meitä oli hautajaisissa 17 henkeä sekä oolantilainen naispappi. Britta Ulla Linnea Wiberg - nyt vasta kuulin tädin koko nimen. Vielä kun tietäisin syntymäajankin, mutta sehän selviää sitten kuolinilmoituksesta. Tätä Frej ja Riittakin ovat monesti yrittäneet arvuutella. Britta oli aina vastahakoinen kun häneltä ikää kysyttiin. Jostain syystä isänikin oli haluton kertomaan mitään veljensä vaimosta. Britta kyllä joskus mainitsi minulle ikänsä, mutta en minä sitä muista.


17.8.2012

Tapailin kaunista naista, jolla oli erittäin pitkät, kullankeltaiset hiukset, jotka hän vieläpä solmi leteiksi. Kerran kun hän hiuksiaan letitti, tokaisin hänelle: "Syö pääsi, Elovena!", tarkoittaen että Elovena-tyttökin kalpenee hänen rinnallaan. Sitten hän antoi ymmärtää, ettei enää halua olla kanssani missään tekemisissä, koska olen luuseri (samalla kävi ilmi, että hän oli vieläpä viisikymppinen - tosi nuoren näköinen ikäisekseen). Hän aloitti vissiin PR-emännän työn.

Siinäpä viime yönä näkemäni uni, jota ei tarvitse vaivautua tulkitsemaan.

Huhti-toukokuussa lähikauppani K-Market vaihtoi kauppiasta, kun entinen siirtyi paimentamaan isompaa kauppaa ja uskollinen henkilökunta päätti seurata perässä. Hetken aikaa kaupassa oli aivan uusi kassahenkilökunta, mutta sitten kauppa suljettiin kesäksi remontin takia. Luvattiin että remontin jälkeen paikka avataan uudelleen entistä parempana. Samalla vietiin kaupan kyljessä sijainnut lähiseudun ainut pankkiautomaatti. Kesän ajan maksoin ruokaostokseni ihan vain kortilla. Onneksi täällä on sadan-parinsadan metrin säteellä kaksi Siwaa, joten ilman ruokakauppaa minun ei sentään ole tarvinnut kituutella.

Nyt K-Market on avattu taas, ja on tosiaan erinäköinen sisältä. Otto-automaattikin on tuotu takaisin.


22.8.2012

Koska ketään ei kiinnosta minun piirtämiseni, ei kellään tietenkään ole mitään sitä vastaan, että pidän välillä taukoa sarjakuvien tekemisessä. Keksinhän minä muitakin projekteja aina silloin tällöin. Kuten kaikkien puuttuneiden, elokuvateattereissa esitettyjen täyspitkien suomileffojen lisääminen RateYourMusiciin. 138 niitä oli. Sitten vielä uploadasin kuvat 80 suomalaiselle elokuvalle. Huh, mikä urakka.


24.8.2012

Britta laskettiin tänään maan poveen Hietaniemen hautausmaalla. Minä hain uurnan toimistosta, kannoin sitä ja laskin hautaan. Christer ja Börje jo tätiäni odottelivatkin siellä mullan alla. Kuin myös joukko Hast-nimisiä vainajia. Britan äiti ja isäpuoli sekä kaksi nuorena (4 kk ja 8 v) kuollutta tytärtä. Britan tyttönimi oli Kallström, Hast-nimen hänen äitinsä sai toisesta avioliitostaan.

Lapioin vielä ensimmäiset hiekat uurnan päälle. Britan kummitytär, Frej ja Riitta, Christerin pikkuserkku sekä hautuumaan vahtimestari jatkoivat työtä.

Tuntui oudolta kanniskella sylissä oman tätini maallisia jäännöksiä...

(EDIT: Britta oli 87-vuotias. Syntynyt joulupäivänä. Syöpä oli ruokatorvessa, ei kurkussa.)


29.8.2012

Aina vain tätä depressiota. Minulle riittäisi jo tämä amatöörimäinen elämäni. Tulisipa kuolo ja korjaisi. En minä tästä pääse minnekään enkä saavuta mitään. Ei luuserin kannata jatkaa epätoivoista elämäänsä, kun täytyy jatkuvasti kamppailla pysyäkseen edes leivänsyrjässä kiinni.

Noh, ehkä tänään jaksan taas piirtää jotain. Onhan tässä jo pitkä tauko pidetty.


7.9.2012

Tänään sarjisfestareilla. Tämänhetkisestä elämäntilanteestani välittämättä menin ja tuhlasin 167,70 euroa sarjakuviin. Ostin Akateemisesta Lauri & Jaakko Ahosen Pikku Närhen, Piko & Fantasio-seikkailun Sieninevan sukuhauta ja kuudennen Sillagen. Kuudelta AK:ssa Juhani Tolvanen haastatteli Benoît Sokalia. Juttua tuli Sokalin tietokonepelien tekemisestä, Kraa-albumien teosta ja mahdollisesta paluusta Ankardon pariin, Ankardon tupakanpoltosta ja sen sellaisesta. Minulla oli mukanani Noces de brume-albumi, johon sain signeerauksen ja piirroksen. Ai että olin täpinöissäni, ja Sokalkin näytti yllättyneeltä albumin nähdessään ("French?", hän tokaisi ilahtuneena). "Merci beaucoup", sain riemultani kiitetyksi.

Sokal rupesi tekemään tietokonepelejä vaihtelun vuoksi. Samalla hän voi toteuttaa jatkuvan mielihalunsa saada musiikkiraita mukaan omiin töihinsä. Sarjakuvia piirtäessään Sokal tuskailee aina tunnelmaa luovan soundtrackin puuttumista. Tietokonepeleihin saa musiikin mukaan - toivottavasti joskus tulevaisuudessa sarjiksiinkin. Ankardoa mies piirtää rinnakkain Kraa-albumien kanssa. Kraa on yksi tarina, joka jakaantuu kolmeen osaan. Osat yksi ja kaksi ovat Wikipedian mukaan jo ilmestyneet. Tästä piti tulla alunperin tietokonepeli, jossa pelaaja olisi päässyt lentämään linnun tavoin. Moninaisista syistä johtuen peli jäi tekemättä, mutta Sokal toteuttaa idean joka tapauksessa - sarjakuvamuodossa. Tupakasta sitten... Lucky Luke menetti myrkkykeppinsä, mutta Ankardo jatkaa polttamista. Sokalin mukaan Ankardoa ei voisi kuvitella ilman tupakkaa. Tässä painavat nimenomaan visuaaliset seikat. Sokal itse ei nykyään polta kuin sikarin päivässä, mutta Ankardo on nuhjuisena, kaljaa litkivänä dekkarina juuri sellainen hahmo, jonka on esiinnyttävä rööki huulessa vaikka moralistit sanoisivat mitä.

Pääteltassa saaliiksi tuli kolme Blueberryä (Tsi-na-pah, Pitkä marssi ja Aaveheimo 20 euroa kappale), Natashan Valkea enkeli (15 €), neljä ensimmäistä Petri Hiltusen Väinämöistä (2 euroa kappale) sekä Ankardot Hukkunut saari ja Unelma horisontista (à 15 €).

Voi voi keräilysarjakuvien hintoja. Ankardoista Amerzonia 75 euroa, Valkoinen Cadillac satasen arvoinen. Blueberryn Kultainen luoti vain 65 euroa (olikohan kulunut kappale?), mutta Rautahepo, Teräskäsi ja Siouxien jäljillä 100-150 egen haarukassa. Pääteltassa oli enemmänkin mielenkiintoista mutta pikkuisen tyyristä sarjakuvaa. En ainakaan tässä tilanteessa kuluta Piko & Fantasioon New Yorkissa 35 ja puuttuviin Natashoihin 20-35 euroa. Anu & Antti-albumit saavat halpuudestaan huolimatta jäädä vielä myöhempään kertaan. Kaikkea tarjontaa en vaivautunut selaamaan, saaliini oli kuitenkin riittävän suuri.

Entä elämäntilanteeni? Muutoksia tapahtuu, olen tällä hetkellä kovan mylläkän keskellä. Hermostuttaa, pelottaa, huolettaa, mutta toivoa on. Paha vain, että piirtämiseen ei jää paljoa aikaa, mutta priorisointi on aina tärkeää. Toivon että pää kestää, ja etten joudu mihinkään mihin kyvyt eivät riitä...

Tätini henkivakuutusrahat tililläni auttavat omalta osaltaan, vaikka verottaja veikin osansa.






 

1    2   3   4   5   6   7   8   9   10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    
26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    
49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    
72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95