2/89. Kasvi arvioi suomenkielisiä roolipelejä, niiden joukossa Nordicin tekemä Miekan ja Magian Mestarit. "Taulukoita ja muuta M&M-tauhkaa ilman sivunumeroita tai kuvitusta. Ihan arvokasta asiaa, mutta huolimattoman oloinen ulkoasu antaa huonon vaikutelman. Laajennuksen käyttö vaatii myös 30-sivuista noppaa (!!!), joita ei ole välttämättä kovin helppo löytää". Pinkassa myös Nousius-niminen peli, tekijöinä Christian Jakowleff ja Manne Tainio. Pelisysteemiä Kasvi kehui, mutta surkea toteutus ja painojälki kaatoivat koko hankkeen. Oli näköjään saatu sentään itse Joonas tekemään kuvitus ohjekirjaan, näin latoja Wallu veikkasi ja siltä minustakin näyttää.
Näihin aikoihin Wallun Mikrokivikausi oli piirrostyön osalta näyttävimmillään.
Lehden lopussa alkoi olla täytteenä sekalaisia huumorijuttuja, tällä kertaa vitsikäs Bittihoroskooppi.
Nirvin Star Trek -tv-sarjan puffaaminen oli saavuttanut jo infernaaliset mitat. Nirvihän on tunnetusti trekkie. Minullakin on sen alkuperäisen sarjan kaikki kaudet hienoina muotoiltuina DVD-bokseina, mutta olen maltillinen diggari.
* * *
C-lehti 1/89. "Mies Eliten ja Viruksen takana" eli David Braben haastattelussa. Näistä peleistä puhumisen lisäksi Braben otti kantaa tietokonepelisensuuriin, piratismiin ja viruksiin. "Nämä väkivaltaa ja pornoa sisältävät pelit ovat samanlaisia kuin vastaavat elokuvat. Niiden olemassaolo on väistämätöntä, vaikken pidäkään ajatuksesta. Meillä Englannissa on jo voimassa pelisensuuri, jonka nojalla useiden pelien myynti alle 18-vuotiaille on kielletty".
"Piratismi puolestaan pilaa koko alan. Ohjelmat ovat juuri laittoman kopioinnin takia niin kalliita. Toisaalta monet väittävät kopioivansa juuri kalliiden hintojen vuoksi".
"Tanska on piratismin kannalta paha paikka, koska siellä ei tekijänoikeuksia valvota yhtä hyvin kuin muualla... ...Esimerkiksi Italiaan eivät kaikki enää edes yritä myydä ohjelmia, koska sikäläiset kuitenkin hankkivat omansa kopioina. Alkuperäiset eivät mene kaupaksi".
"Virukset ovat puolestaan todella vaarallisia, koska niitä on niin helppo tehdä, ja ne voivat aiheuttaa paljon vahinkoa. Luulen kuitenkin, että jonkun vuoden kuluttua uusissa tietokoneissa on jonkinlainen sisäänrakennettu virussuojaus, joka estää virusten siirtymisen levykkeille".
Nirvi kirjoitti sivun verran tekstiä otsikolla "Kuusnelosellako tulevaisuutta?". Käsiteltäväksi joutui myös Amiga seuraavin sanoin: "Itse asiassa on pieni ihme, että kuusnelkku on niin järjettömän suosittu kuin on. On huvittavaa miten niin kuusnelonen kuin Amigakin noudattavat samaa kaavaa: otetaan kilpailijoihinsa nähden ominaisuuksiltaan ylivoimainen kone, pilataan se hitaalla massamuistilla ja toivottomalla käyttöjärjestelmällä, yritetään myydä ylihintaan businesskoneena (ah niitä kuusnelkun vanhoja mainoksia), kieltäydytään yhteistyöstä pelintekijöiden kanssa ja vasta kun muut ovat kaksi vuotta tajunneet pelikonepotentiaalin, myönnetään se varovaisesti itsekin. (Amiga-vihaako? Ei toki! Mielipide on yhteinen kaikille niille, jotka ovat lukeneet millaiseksi Lorraine Amigan suunnitteli ennenkuin Commodore pääsi väliin.)".
* * *
3/89. Kaikenlaista pientä. Donald Burleson oli ensimmäinen tietokoneviruksen tekijä, joka tuomittiin Yhdysvalloissa. Hän asensi pikku madon entisen työpaikkansa tietokoneeseen kiitokseksi saamistaan potkuista. Sen mukana pyyhkiytyi sitten 168000 myyntipalkkiotietoa bittiavaruuteen. Burleson ei vain ollut peittänyt jälkiään tarpeeksi hyvin. Rangaistukseksi hän sai seitsemän vuoden vankeustuomion ja 11800 dollaria sakkoja.
Jarmo Österman debytoi Bitin kirjoittajana raportoimalla Las Vegasin kulutuselektroniikkamessuilta kuulumisia. Ei paljon uutta, pelipuolella keskityttiin jopa vanhoihin nimikkeisiin kuten Double Dragon, Wrestlemania, Platoon, Test Drive, Q-Bert ja Bubble Bobble. Nintendon uutuudet olivat pahan kerran myöhästyneet, Ultima V odotteli myös vuoroaan.
Kasvi järjesti peliohjainten suurvertailun. 24 tikun kasan flopit olivat Quickshot II ja Cheetah Challenger, viiden tähden uljaat ohjaimet taas tutut Prof Competition 9000 De Luxe, TAC 2 ja käsikranaattia emuloiva Terminator, sekä uusi tuttavuus Wico Ergostick.
Nirvi luetteli kahdella sivulla kaikki ne seikat, jotka tekevät peleistä kehnoja. Viaksi hän laski myös pause-moodin puuttumisen tahi sen epäkäytännöllisyyden sille, joka haluaa ottaa laadukkaita kuvaruutukuvia peliarvosteluja varten.
Tyttöjenkin päälle jotain ymmärtäville tarjosi keskiaukeama Milk energy -stipendin mainoksen koristettuna Sanna Luoman (ja partnerinsa Panu Kangasniemen) kuvalla. Luoma oli kyllä hottis. Kuka lienee, taitoluistelijako? Asusta ja poseerauksesta päätellen. Milk energy -stipendi? Aktiivisesti harrastavalle 12-20-vuotiaalle nuorelle, jonka energisyyden syynä ovat maito ja maitovalmisteet, suunnattu 3000 - 10000 markan stipendi.
Kuukauden kilpailuna Wallu tarjosi piirroksen Mikrokivikauden Hannusta, joka oli saanut päänsuojuksekseen tietokoneen monitorin, ja näppäimistö kädessään, keskusyksikkö sivulla roikkuen hän sanoi jotain sieltä näytön uumenista. Lukijoiden piti vain keksiä jokin hauska repliikki. Voittanut ehdotus oli "Arghh! Kolmiulotteiset seksipelit ovat liian mukaansatempaavia!". Muita repliikkiehdotuksia olivat "Tosi käyttäjäystävällisiä nämä uudet kannettavat kolmetonniset Amigat", "Kel järki on se järjen kätkeköön", "Tänään taitaa olla taas Helgan siivouspäivä" ja "Nyt kyllä kursori katos". En malttanut olla postaamatta omaa ehdotustani, jota en koskaan lähettänyt mm. myöhästymisen takia.
Niin, ja tuossahan samalla kyseltiin nimeä ko. ukolle. Hannuhan se voitti. Helge, Hemmo, Hermanni ja Huugo olivat muita ehdotuksia.
* * *
4/89. Nyt läjähti! Sivuilla 36-37 esiteltiin kaikkien aikojen paras peli, Elitentappaja Illuminatus. MikroBITIN kaikkien aikojen aprillipila, ainakin siitä päätellen, että se herätti huomiota ulkomailla asti ja on päässyt lopulta Wikipediaankin.
Rohkenin skannata koko artikkelin, ja vielä syyskuun numerossa julkaistun selityksen eli tarinan pilan taustalla.
Mitäpä muuta? Nirvi jatkaa Uutuudet-palstallaan kertomusta Saksasta, maasta jolla on ongelma. "Kaikkihan tietävät, että naurettavasta sensuurista huolimatta (Microprosen tuotteet, strategiapelit ja muut hiukankin väkivaltaiset pelit) Saksasta tulvii natsipelejä sun muuta arvelluttavaa. Nyt Euroopan sivistysvaltio on päättänyt kieltää pelilehtien myymisen sellaisissa paikoissa missä lapset saavat ne käsiinsä, koska nämä lehdet arvostelevat simulaattoreita, strategiapelejä sun muuta vaarallista. Ai että kun fiksua. Tekee mieli sanoa jotain mitä Bitti ei voi painaa".
Softasäkki-osastolla eli peliarvostelupuolella arvostelusysteemiä rukattiin taas uusiksi. Tällä kertaa apua oli pyydetty lukijoilta, jotka saivat lähettää ehdotuksia siitä miten pelejä arvioitaisiin jatkossa. Kilpailun voitti "Porvoon oma poika Harri Vaalio". Systeemi näytti sitten tältä, eli tässä joitakin esimerkkejä käytännöstä:
Arvostelun kohteina pelit Leisure Suit Larry Goes Looking For Love, Dragonninja, L.E.D. Storm ja Wanderer. Eli miten se nyt menikään... Hannun kuva ilmaisi arvostelijan täysin subjektiivista näkemystä arvosteltavasta pelistä, kun taas Bittimittari ilmaisi saman asian verrattuna muihin vastaaviin peleihin. Arvostelusysteemi sai kritiikkiä sekavuudesta, ja sekavahan se on.
* * *
C-lehti 2/89. Viimeinen C-lehteni, ja ainoa jonka isä osti. Kasvi haastatteli tällä kertaa Michael Powellia, joka oli tehnyt ST:lle ja Amigalle rallisimulaattorin nimeltä Powerdrome.
Jukka Tapanimäki taas kertoili tekemästään Moonfall-simulaattorista (kuusnelosversio). Se olikin viimeinen Tapanimäen tekemä peli, Sivut yksi ja kaksi.
* * *
5/89. Tähän kullanväriseen viisivuotisjuhlanumeroon liittyy aivan erityisiä muistoja. Minähän en vielä 1989 ollut Bitin tilaaja, vaan isä osti satunnaisia irtonumeroita. Kuten huhtikuun numeron. Sen takakannen sisäsivulla mainostettiin seuraavasta numerosta: "Räväytämme juhlanumeron kunniaksi oikein kunnolla ja jätämme jakeluun vankkoja vihjeitä pelien pelaamiseen. Julkaisemme super suuren säkillisen kikkoja, joilla huijaat huippupelejä. Haluatko ehtymättömästi elämiä, tuhottomasti trotyyliä, määräämättömästi muonaa tai muuten vain päästä hankalaksi osoittautuneen pelin selkäpuolelle pistimen paremmalle puolelle? Jos vastasit myöntävästi tähän tai tuhanteen muuhun mieleesi ehkä juolahtaneeseen kysymykseen, niin olet lukutaitoinen".
Vinkkejä omiin peleihini hillittömästi halajavana himoitsin tuota toukokuun numeroa aivan valtavasti. Muutenkin ajatus juhlanumerosta tuntui kivalta, ties mitä kaikkea muutakin se pitäisi sisällään. Vaan isä ei ostanutkaan sitä. Kesä 1989 eteni, sain numerot 6-7 ja 8 haltuuni, ja olihan niissäkin niitä pelivinkkejä. Petri Teittinen kun oli tuossa viitosnumerossa aloittanut Baron Knightlore -nimimerkillä Pelikopteri-palstan noille vinkeille ja cheateille. Viitosnumerossa tuskin olisi vinkkejä yhtään enempää kuin myöhemmissäkään numeroissa. Vaan silti jatkoin juhlanumeron perään kuolaamista. Kun olimme viiteen pekkaan - isä, hänen tyttöystävänä Leena Lepistö, tämän tytär Suvi, heidän koiransa Vili, sekä minä - kaikki Lepistöjen kesämökillä Virojoen Vilkkilässä, minä ihan oikeasti itkua tuhertaen ilmaisin isälleni haluni saada tuo toukokuun numero. Voi että olin lapsellinen siihen aikaan. 14-vuotiaana.
Asia järjestyi, isä antoi luvan soittaa Tecnopressiin ja tilata tuo toukokuun numero heiltä. Eli yhtenä päivänä, kun olin yksin kotona - olinkohan tullut koulusta ja isä oli vielä töissä - soitin sinne. Naisääni vastasi.
"Tecnopress. Haloo, Tecnopress."
Kovasti arastellen sain jotenkuten esitetyksi asiani vähillä sosiaalisilla kyvyilläni ja huonolla itsevarmuudellani, annetuksi osoitetiedot ja niin pois päin. Lehti saapui postissa, isä maksoi laskun ja sielunrauhani oli pelastettu. Onneksi sain lehden, sillä en ole nähnyt tuota juhlanumeroa missään divarissa tai kirpparilla. Eli tuskin omistaisin sitä vieläkään, ellen minä olisi tarttunut toimeen.
Juuh, Pelikopteri oli vain kaksisivuinen, ainoa minun pelini johon oli vinkki oli Hewsonin ampumapeli Eliminator, ja sekin vinkki oli vain Atarille ja ehkä Amigalle.
No, ei se jaksanut pahasti harmittaa. Jyrki J. J. Kasvi kertoi kahdella sivulla tarinan "Viisi vuotta MikroBITTEJÄ", eli lehden tarinan. Tätä tekstiä olen tässä hyödyntänyt sen verran kuin olen voinut. Seuraavalla aukeamalla Jere Käpyaho jututtaa Harri Hurstia, jonka tapasimme vuonna 1984 Bitin kakkosnumerossa. Hyvää päivitystä Hurstin tarinaan. Ennestään outo kirjoittaja Juha Arrasvuori kertoilee miten eri tietokoneet ovat vuosina 1984-1989 pärjäilleet, mitkä ovat menestyneet ja mitkä vaipuneet unohdukseen.
Kasvin osuudesta kiinnostaa myös MikroBITIN esihistoria:
"Ei MikroBITTIÄ kustantava Tecnopress Oy sitä kuitenkaan aivan tyhjästä nyhjäissyt. Halua toimenkuvan laajentamiseen oli ollut jo pitkään.
MikroBITIN suorana edeltäjänä voidaan pitää Tietokone-lehden taannoista kotimikroliitettä Mikro 2000:tta. Sen julkaisu alkoi vuoden 1983 viimeisestä numerosta, ja vuoden 1984 mittaan liite kutistui ja hiipui sitä mukaa kun MikroBITTI komistui. Joulukuun numerosta ei koko Mikro 2000 -tunnusta löytynyt enää lainkaan, mutta pari yhteen koottua kotimikrojuttua sentään. Oman kansisivun Mikro 2000 menetti jo syyskuussa.
Sisällöltään Mikro 2000 oli kuin MikroBITTI pienoiskoossa. Listauksia, ohjelmointivinkkejä, laite- ja ohjelmatestejä, nikkarointia. Pykäsi joku läpinkyvän Osbornenkin. Ensimmäisessä liitteessä oli mukana myös allekirjoittaneen VIC20:lle tekemän Romurallin listaus sekä juttu tietokonepelien ohjelmoimisesta Basicilla.
Jos joku haluaa kaivautua historiaan vielä Mikro 2000:tta syvemmälle, tulevat ensimmäiseksi mieleen tietysti Tietokoneen ensimmäiset neljä numeroa (ennen Mikro 2000:tta siis). Niistäkin kun löytyy kotitietokoneasiaa yllättävän paljon. Esmes Commodore 64 on testattu ensimmäisen kerran Tietokonelehden numerossa 3/83! Hyviksi puoliksi mainittiin muiden muassa massiiviset 64 muistikiloa (urf), hyvä näppäimistö (örf) ja monipuoliset äänigeneraattorit (barf!).
Vielä Tietokone-lehteäkin edeltäviltä ajoilta löytyy Prosessori-lehti MikroProsessori-liitteineen. Nykyäänhän Prosessori keskittyy yksinomaan kovaan ammattielektroniikkaan, mutta vielä 1982 siitä löytyi myös kotimikroasiaa".
Kasvin loppusanat kiinnostavat myös:
"Olisinhan minä toki voinut kertoa teille siitä, mitä MikroBITIN kulissien takana todella tapahtui. Mutta ketään tuskin kiinnostaa tietää, mistä kaikki MikroBITIN hamsteri- ja teippijutut ovat peräisin. Tai lukea miten Kim toi allekirjoittaneen hytistä nyysimänsä kalsarit MikroBITIN laivaseminaarissa samaan yökerhon pöytään, jossa meikäläinen yrittää esittää maailmanmiestä kahdelle maailmannaista leikkivälle maalaistytölle. Tai kuulla kuka voitti MikroBITIN toimituksen ja avustajien välisen Lazer Tag -sodan kello kolmelta aamuyöstä Viking Mariellalla (paras kokeilemani Lazer Tag -ympäristö muuten). Tai miksi MikroBITIN TV-mainos kuvattiin SX-64:n oman monitorin ruudulta. Tai mitä tullimiehet sanoivat kun pojat tulevat maihin kantaen kymmentä Spectravideon laser-asetta. Tai kuinka monta Tecnopressin toimittajaa mahtuu neljän neliön saunaan. Tai mikä on Kasvin selitys tällä kertaa sille, että juttu on myöhässä.
Lueskellaan".
Höh, niiden hamsteri- ja teippivitsien alkuperänhän minä niin haluaisin tietää. Tai voinhan minä arvata. Lueskelin kesällä 2011 Jukka ja Pekka Piiran Sosiaalisesti rajoittuneet -nettisarjakuvaa, ja yhden stripin kommenttiosiossa joku kertoi hamstereista ja teipeistä. Sairasta. Pystyn siis arvaamaan, mistä ne vitsit tulivat Bittiin.
Bittipostissa tapahtui muuan ratkaiseva käänne. Nimimerkki Drewan Störe kirjoitti tulikivenkatkuisen kirjeen, jossa hän haukkui lyttyyn Niko Nirvin erityisesti tämän Atari-myönteisyyden ja Amiga-vastaisuuden takia. Täytyy myöntää, että olen nyt ensimmäistä kertaa lukenut Nirvin juttuja nimenomaan sillä silmällä, että löytyykö Atarin ylistystä ja Amigan mollaamista. Joitakin satunnaisia Amiga-tyttöystävä -nälvimisiä ja C-lehden numerossa 1/89 olevaa "Kuusnelosellako tulevaisuutta" -artikkelia lukuunottamatta en huomannut moista asenteellisuutta. Amigalla tuntui olleen tosiaan mainetta varatyttöystävänä ja sänkykaverina, jos Bittiin on luottaminen. Mutta omat sokeat silmäni pystyvät lukemaan Nirvin tekstejä huomaamatta kovin paljon muuta kuin puolueettomuutta. En taida osata nähdä syvälle. Tai sitten minun pitäisi omistaa enemmän niitä vuoden 1988 C-lehtiä, jos niistä löytyisi Amigan haukkumista ja ST:n ylistystä, kuten Störe ilmoitti.
Stören kirjeen jälkeen Bittiposti ei ollut enää entisellään. Jos siinä aiemmin oli ollut varsin vähän suoraa palautetta - yksi tai kaksi kirjettä kuussa - ja loput pelkkää teknistä kyselyä, niin Stören vuodatuksen jälkeen se kaikki kääntyi päälaelleen. Bittipostista tuli pitkälti mielipidefoorumi, jossa aika usein toinen toistaan tyhmemmät ja asenteellisemmat lukijat päästivät omia höyryjään ulos. Se ei ollut pelkästään positiivista kehitystä...
* * *
Pelit 1989 kevät. Kolmas tietokonepelien vuosikirja. Tämän isä osti. Ensimmäinen mainos tästä kirjasta oli Bitin toukokuun numerossa. Runsaasta sormeilusta kovasti kulunut, mutta jämäkästi ovat sivut pysyneet kiinni, toisin kuin vuoden 1987 kirjan kohdalla. Kansikuva on tällä kertaa peräisin Rainbirdin julkaisemasta Weird Dreams -pelistä, joka ei kuitenkaan ole arvostelun kohteena itse kirjassa.
Arvosteltavat pelit on pistetty tällä kertaa aakkosjärjestykseen genrestä riippumatta. Vuoden 1987 kirjassa pelit oli jaoteltu lajityypin mukaan. Wallu on ideoinut peliarvosteluosioon kivat vinjettikuvat, jotka ovat itseasiassa sarjakuvaruutuja, jotka kertovat tarinan. Mikrokivikauden Hannu on tietokonepelikauppias, ja hän saa vastaansa neljä hyvin erilaista asiakasta. Ensimmäinen asiakas on nainen, joka etsii pojalleen syntymäpäivälahjaksi peliä.
- Haitanneeko tuo, mutta en nyt muista tietokoneemme merkkiä.
- Eipä erityisemmin.... etenkään, jos kelpuutatte peliksi nämä Hullunkuriset perheet.
- Miten Hullunkurisia perheitä voi pelata tietokoneella?
- Helposti! Käännämme vain näppäimistön ja meillä on pelipöytä!
Nainen kyselee jotain kasvattavaa ja kehittävää peliä. Kauppias suosittelee innokkaasti Rambo III:sta, varsinkin koska hän saa siitä parhaan välittäjäpalkkion eikä varastossa taida juuri nyt pahemmin muita pelejä olla. Nainen närkästyy moisesta moraalittomuudesta, että suositellaan jotain peliä vain rahan vuoksi. Hän osoittautuu feministiksi, jonka mielestä on oiva idea ostaa pojalle lahjaksi peli, joka simuloi sukupuolten välistä taistelua tasa-arvosta ja joka sisältää erittäin realistista perheväkivaltaa, kuten kaulimen heiluttelua.
Seuraava asiakas on mies, joka myös etsii pojalleen synttärilahjaksi peliä. Hän suhtautuu aluksi myötämielisesti Hannun suositukselle ostaa pojalle Rambo III, kunnes ymmärtää, että pelissä "suurvaltasuhteet painottuvat vahvasti länsimyönteisiksi", eli neukuille annetaan turpiin. Mies pitää loistavana ajatuksena ostaa pojalle Ole prole -niminen luokkataistelupeli, jotta poika pääsee harjoittelemaan vallankumousta. Tässä vaiheessa Hannun henkinen tasapaino järkkyy jo.
Rambo III ei kelpaa myöskään seuraavalle asiakkaalle, joka on siviilipalvelushenkilö. Raiteiltaan suistunut Hannu murskaa kaikki Rambo III:t palasiksi kirveellä. Sisään astuu poika, joka kertoo saaneensa synttärilahjaksi kaksi peliä. "Vaihtaisitko ne yhteen Ramboon?"
Näkemyksekästä tekstiä Wallulta. Harmi, ettei hän enää seuraaviin pelikirjoihin jaksanut ideoida mitään yhtä innovatiivista. Kevään 1989 pelikirjassa hän onnistui sanomaan jotain oleellista tietokonepelien pelaamisesta, lasten ja vanhempien erilaisesta suhtautumisesta pelaamiseen, sekä vanhempien omista asenne- ja ajatusmaailmoista.
Samaan pelikirjaan mahtui tuttuun tapaan muutakin: artikkeleita, pelivinkkejä ja pelien läpipeluuohjeita. Kasvi testasi taas kerran peliohjaimia, Nirvi kertoi tv-sarjojen pohjalta tehdyistä peleistä sekä PD-peleistä, Teittinen jalkapallopeleistä ja lentosimulaattoreista, Markku Alanen videopeleistä, Kasvi PC:lle tehdyistä avaruusroolipeleistä. Pelifirmojen tarinat saivat jatkoa Electronic Arts -jutusta. Jokaiseen makuun jotain. Ja vaikka ei olisi koskaan pelannut Space Quest II:sta, sen ratkaisuohjeet on niin hauskasti kirjoitettu että ne kelpaavat naurupakettina.
Kirjassa on mukana myös yksi omalla tavallaan klassisimmista Nirvin peliarvosteluista: Novagenin ampumapeli Battle Island sai tylyä ja ytimekästä kritiikkiä. Surkeutta alleviivaa vielä näytekuvan painaminen ylösalaisin.
* * *
6-7/89. Illuminatus-aprillipila teki tuhoa erään Samppa Ruohtula -nimisen Bitin lukijan herkässä mielessä, ja hän kirjoitti valituskirjeen mauttoman pilan johdosta.
Peliluolassa koettiin murheen hetkiä. Nordicin sepittämässä tarinassa Petrell, tuo varomaton ja tyhmänrohkea seikkailija, heitti henkensä urheassa mutta toivottomassa taistelussa örkkejä vastaan.
Sivulla 78 hupijuttuna tällä kertaa Pittipörssi, joka on aivan hillitön. Varsinkin vaimonmyynti-ilmoitus. Keittonopeus 5 ruokalajia tunnissa, paidansilitysmoduli asennettu, nopeimmalle 2 lasta uros- ja naarasliitännöin (arvo 1000 mk) kaupanpäälle. Hyi ja hah hah.
* * *
8/89. "Nyt on huutavan äänellä korvessa laajempi kantama!" Eli Bittipostissa ruvettiin julkaisemaan tasapuolisesti sekä kehuja, tiukkaa kritiikkiä ja analyysia, että niitä tuttuja teknisiä kyselyjä. Drewan Stören kirje sai aikaiseksi melkoisen kirjeryöpyn, ja lukijajakauma Nirvintappajien ja Störebustersien kesken oli aika tasaväkinen. Alkajaisiksi julkaistiin kaksi kirjettä, yksi kummankin mainitun ryhmän edustajalta: nimimerkit "Kolme Nirvifania" ja "Nnirvi go away" saivat kumpikin omat mielipiteensä kuuluviin. "Anatoli Tampereelta" muuten vain oli kyllästynyt jatkuvaan Star Trekin kehumiseen, ja oli sitä mieltä, että se on hänestä (ja monesta muustakin) Suomen huonoin tv-sarja. "Olen ymmälläni" taas lyttäsi uuden arvostelusysteemin, ja samaa mieltä hänen kanssaan olivat toimituksen mukaan jotkut muutkin.
Aki Korhonen kertoi kolmen sivun verran kolikkopeleistä. Kasvi arvioi uuden Atari 520 STFM (ei siis STFU) -tietokoneen tekniset ominaisuudet, Nirvi taas koneen kylkiäisenä kaupatun mahtavan pelipaketin nimeltä Superpack. 21 peliä 12 levykkeellä. Pelien tason Nirvi arvioi erittäin vaihtelevaksi. Muutaman levykkeen saattoi hänen mukaansa lempata suoraan formatointipinoon, mutta suurimmalla osalla diskeistä oli säästämisen arvoisia helmiä mukana.
Bitin täytteeksi tehdyt humoristiset höpöjutut laajenivat sivun mittaisiksi. RikosBITTI on kuin MikroBITTI pienoiskoossa - Peliluola-variaatiokin löytyy.
* * *
9/89. Ei paljon erityistä tällä kertaa. Bittipostissa nimimerkki "Huolestunut perheenpää" nolaa itsensä kirjoittamalla ensin vilpittömän tuntuisen mielipiteen tietokonepelien väkivaltaisuudesta, ja miten ne turmelevat ja traumatisoivat lapsemme, ja miten "Suomen suurimman tietokonejulkaisun toimittajatkin ylistävät väkivaltaa ja vieläpä jumalaapilkkaavia pelejä". Kirje loppuu sitten pahaan tyylirikkoon: "PS. Nirvi tunge se ST ja kaikki kopioidut pelisi ja alkuperäisetkin lähimpään roskakoriin (myös itsesikin)!!!!!!!". Ellei sitten henkisesti kypsymätön jälkikasvu päässyt näpelöimään ahdasmielisen äitinsä kirjoittamaa kirjettä, en ymmärrä millaisella ajatuksenjuoksulla kirjoitetaan näin skitsoja kirjeitä.
* * *
10/89. Uutispalstalla uutisoitiin taskupelien uudesta tulemisesta. Sellaisista kuin esim. tällä sivulla näkyvä Nintendon Donkey Kong. Noita surkean grafiikan omanneita, piipittäviä kuvatuksia näin 1980-luvulla lähinnä parhaan kaverini Kallen kotona. Hänellä oli joitakin tuollaisia elektroniikkapelejä. Taisin jossain muuallakin niihin törmätä.
Toni Hakala aloitti PeliCenttä-palstan, jossa kertoi PC-yhteensopiville tietokoneille tarjolla olleista peleistä. Kovasti urheilupainotteinen valikoima sisälsi sellaiset nimikkeet kuin Fast Break (koripalloa), Final Assault (vuorikiipeilyä), Rack'em (biljardia), Serve and Volley (tennistä), Skate Or Die (mitä nimi kertoo), Speed Ball ja Vector Ball (futuristisia pallopelejä).
Pakolliseksi muodostunut hupijuttu irvii Suosikki-lehteä ja vähän muutakin. Vinon pinon vanhoja Suosikkeja omistavana voin todeta, että SuoBITIN iva osuu erehtymättömästi maaliinsa.
"Sota seis!!!", huusi Bittiposti, jossa Nirvi kirjoitti loppulauseensa liittyen Drewan Stören aloittamaan Nuke Niko -kampanjaan. Lisäksi postipalstalla "Occult Order" hyökkää ohjelmamyyjä Toptronicsia vastaan, joka nimimerkin mielestä käytti vääriä keinoja taistellessaan ohjelmien laitonta kopiointia vastaan. Toptronicsin vastine kirjeeseen julkaistiin heti alapuolella. "Rolemaster" taas onnistui olemaan ensimmäinen, joka ylipäätään kirjoitti Bittiin vaatien roolipeliasiaa pois tietokonelehdestä, mainiten erityisesti Nordicin Peliluolineen pahimpana roolipeleistä vaahtoajana.
* * *
11/89. Taskuvideopelit palasivat. Uutispalstalla ilmoiteltiin Nintendon Game Boy -laitteesta. "Ensikommenttina kerrottakoon, että tämä on parasta, mitä pelikonerintamalla on tapahtunut pitkään aikaan". Olivatko Amigan ja Atari ST:n saapumiset todellakin vain kaukaisia muistoja? "Kun kyseessä on varsin vaatimattoman kokoinen kapistus, voisi luulla äänipuolen rajoittuvan hermojaraastaviin piipityksiin, mutta ei. Gameboyn sisäänrakennettu kaiutin tuottaa omalla ohuella tavallaan monipuolista ja miellyttävää soitantoa, johon kanssakuulijatkaan eivät hetkessä kyllästy". No hyvä. Muutama sivu myöhemmin reilun aukeaman mittainen perusteellisempi esittely Nintendon elektroniikkapelilaitteista ja niiden pelitarjonnasta. Ihan kuin olisi ollut taas 80-luvun alkupuoli. Pelitkin olivat sitä wanhaa Donkey Kongia ja Mario Brosia.
"Pelibussi kiertää. Nintendon uusi maahantuoja Funente tekee videopelejään tunnetuksi toden teolla. Firma on ostanut itselleen linja-auton, maalauttanut sen liikkuvaksi Nintendo-autoksi ja lähtenyt kiertämään raitteja". Bussiin oli asennettu 16 täydellistä pelikonsolia.
Niko Palosuo kävi katsomassa Vantaan tiedekeskus Heurekaa, joka oli ollut puoli vuotta auki yleisölle. Kaksisivuisessa jutussa on ihan tyydyttävästi esittelyä, vaikka mustia kuvatekstejä tummahkon valokuvan päällä on hankalaa lukea.
Lontoon vuotuisia PC-messuja oli käynyt katsomassa taas useampi Bittiläinen, ja Petri Teittinen raportoi. Sekalaisiin huomioihin kuuluivat joidenkin aiemmin näyttävästi messuilla esillä olleiden pelitalojen (Electronic Arts, Mirrorsoft, MicroProse) täydellinen tai lähes täydellinen puuttuminen. Rahansäästöä - tai kenties uutuuksien puutetta? Kuusnelosta ei myöskään pahemmin näkynyt. Commodoren osastolla sentään ammuskeltiin valopistooleilla kuusnelosen ruutua. Commodore Arcade -osastolla toimitusjohtajien näköiset tyypit pelasivat hullun kiilto silmissään "uusia" pelejä, kuten Defender of the Crown, Microdealin Major Motion ja jotkut Amigan haparoivilta alkuajoilta peräisin olleet tuhoamispelit. Vastaavasti Atarin osastolla oli törsätty rahaa mielin määrin, paikalla soitti syntikkabändi ST:n midiohjelmien avulla ja radio-ohjattava lentokonekin näkyi. Atarilla esiteltiin myös ATW-800 eli transputer-kone ja sille tehty uskomaton kuvankäsittelyohjelma. Sen ja "tuhansia ja taas tuhansia markkoja" maksaneen videovärikirjoittimen avulla pystyi tulostamaan täysin aidonnäköisiä, valokuvatasoisia trikkikuvia paperille.
Messujen suru-uutinen liittyi Mindscapen läheisessä elokuvateatterissa järjestämään ennakkonäytökseen. Mindscape omisti oikeudet Star Trek V -elokuvaan, ja juuri sen leffan näytös oli luvassa vain ja ainoastaan lehdistölle. Nnirvi ja muut messuilla olleet Bitin trekkiet saivat tietää tästä aivan liian myöhään, myöhästyivät näytöksestä kohtalokkaasti, eikä soitto Mindscapen johtoportaaseen auttanut asiaa. Toista näytöstä ei voitu järjestää.
Kahtena viimeisenä päivänä, jolloin messut olivat auki yleisölle, tungos oli sanoinkuvaamaton. Tietysti messujen luonteeseen kuuluivat pakolliset korppikotkat, "pienet polvenkorkuiset, jotka kulkivat osastolta toiselle kaapien muovipusseihinsa kaiken minkä irti saivat. Pahimmillaan muovikassikasan ja satojen tarrojen alta ei nähnyt millainen pygmi käytävää pitkin mellasti".
Loppusanat: "Valitettavasti nämä olivat viimeiset PC-messut. Viimeisen kolmen vuoden suuntaus on ollut se, että isot firmat alkavat jäädä pois messuilta ja pitävät oman esittelynsä jossain Lontoon hotellissa. Lisäksi paikalla olleiden softatalojen määrä on pudonnut vuosi vuodelta messujärjestäjien hinnoitellessa itsensä markkinoilta".
* * *
Pelit 1989 syksy. Tuttuun tapaan artikkeleita läjäpäin. Pasi Hytönen kertoo tietokonepelien historian painottaen tällä kertaa uusia innovaatioita. Jukka Tapanimäki kertoo omat pelintekijän muistelmansa. Kasvi kertoo pelitalosta nimeltä Mediagenic, joka oli yhtä kuin Activisionin uusi, virallinen kaupparekisterissä kulkeva nimi. Mediagenic oli myös jättitalo, jonka alaisuuteen kuuluivat sellaiset pelifirmat kuin Sierra On-Line, Infocom, Activision (kyllä vain!), Electric Dreams, Microillusions, Abstract Concepts, Destiny, New World Computing, Cascade ja Gamestar. Teittinen kertoo yleisurheilupeleistä ja autopeleistä, Jori Olkkonen pelimusiikin tekijöistä, Jukka O. Kauppinen arvostelee usean pelin kokoelmia ja Nirvi kolmanteen maailmansotaan perustuvia pelejä, Tero Valkonen taas kirjoitti PD-peleistä. Vinkkejä, ratkaisuja ja cheatteja eri peleihin riitti. Sokerina pohjalla lähes puolet peliarvosteluista oli ennenjulkaisemattomia.
Image Worksin ja Mirrorsoftin Bloodwych oli tällä kertaa kannen alkuperänä.
* * *
12/89. Markku Alanen ja Niko Nirvi koeajoivat PC-Enginen, "pelikonsolien keisarin". Kuten Wikipediassa kerrotaan, Nirvi ihastui peleistä nimenomaan Gunhed-räiskintäpeliin: "Gunhed on ainoa ampumapeli, jota olen jaksanut pelata neljä tuntia yhtä soittoa". Kovin monelle muulle pelille Nirvi ei jaksanut lämmetä, mutta R-Type, Vigilante, Chan & Chan ja Dungeon Explorer olivat ilmeisesti parempaa kastia nekin. Chan & Chan oli Mario Bros. -variaatio, johon sisältyi piereskelyä, tarpeiden tekoa ja muuta mautonta vitsailua.
Force Vartolan kirjoittama puolentoista sivun mittainen "Tietokoneiden alamaailman salat" oli varmaan Bitin siihenastisen historian pahiten kämmätty artikkeli. 1990 maaliskuun numerossa nimimerkki "Swapperi Espoosta" kirjoitti Bittipostiin pitkän kirjeen, jossa hän oikoi lukemattomia artikkelista löytämiään asiavirheitä, täydensi puutteita ja oikoi virheellistä piraattisanastoa jota kirjoittaja oli selvästi keksinyt omasta päästään. Toimitus vielä lisäsi suolaa haavoihin kertomalla, että juttu tuli niin pahoin myöhässä, ettei sitä ehditty kunnolla tarkastuttaa. Itse artikkelissa oli vielä toimituksen lisäys, jossa kehoitettiin Vartolaa ottamaan yhteyttä, mikäli kirjoituspalkkio kiinnostaa. Toivottavasti ei ottanut.
Yhden alusta lähtien Bitissä roikkuneen palstan kuolinhenkäyksiä todistettiin, kun ohjelmalistauksia oli enää neljän sivun verran. Kukapa 1990 enää konekielilistauksia naputteli?
Top Twenty -listan alapuolella oli pakollisena hupijuttuna tällä kertaa Wallun Kössi ja Ami -sarjisstrippi. Lassi ja Leevi irvimässä Amigan omistajia. "Levyasemasikin suorastaan hehkuu". Mouse Named the House at Backyard on kyllä kömpelö englanninnos Hiiri Pikkulasta, Wallun lastenkirjahahmosta. Miten olisi Outhouse the Mouse?
Bitissä haluttiin pistää vanha, tyylikäs ja taidokas logo uusiksi, ja tästä tehtiin Kuukauden kilpailun aihe. Idea sai jotkut lukijat panikoimaan.
* * *
1/90. Olin tästä lähtien Bitin tilaaja, mukavaa. Kannet valitettavasti olivat alkaneet olla entistäkin pahempaa kuvakollaasi- ja tekstisotkua, mutta silmäthän siinä vain kärsivät.
Pari näytettä Bitin uudesta peliarvostelusysteemistä. Jostain syystä tämä design toi mieleeni huoltoaseman bensapumpun mittarin, en tiedä miksi:
Tapanimäki aloitti Konsolaatikko-palstan, jossa arvosteli Nintendon ja Segan pelejä. Kiva lukea tätäkin, vaikken omaa vieläkään kokemusta moisista vehkeistä.
Nirvi ilmoitti Uutuudet-palstalla nähneensä vihdoinkin Star Trek V:n. "Elokuvassa on paljon hyviä kohtia, mutta valitettavasti myös paljon huonoja kohtia ja käsikirjoituksen aukoista mahtuu lentämään läpi koko Starfleet. Liika huumori, epäonnistuneet efektit ja sankareiden epänormaali käyttäytyminen ei myöskään miellytä. Toivottavasti Paramount tekee vielä Star Trek VI:n, sillä The Final Frontier olisi nolo testamentti. Toisaalta: en kyllä kyllästynyt kertaakaan koko elokuvan aikana".
Bittipostissa pisin vuodatus tuli koko lehteen viimeisen vuoden aikana pahasti pettyneeltä Jani Aholta, joka otti hampaisiinsa erityisesti mielestään liian pelipainotteisen 1989 marraskuun numeron, josta löysi vain 30 sivua ja risat varsinaista asiatekstiä (onko se vähän 80 sivun lehdessä?). "En toki odota lehtenne noudattavan Tecnopressin ammattilehtien sisällön tasoista linjaa, mutta mielekkään ja älyvapaan kirjoittamisen raja-aita on mielestäni jo karkeasti ylitetty. En tiedä olenko yksin mielipiteeni kanssa, mutta mielestäni lehtenne sisältö palvelee nykyisellä tyylillään lähes ainoastaan noita väsymättömiä ilotikkujen vääntäjiä tai satunnaisia "mun koneeni on parempi kuin sun..." -kirjeenvaihtajia. Tietysti se on ihan ymmärrettävää, jos lukijakuntanne suurin volyymi löytyy em. henkilötyypeistä. Onko asia näin?"
* * *
2/90. Toimituksen Varaventtiili-palstalla taas juttua viruksista. "Suomessa mikronkäyttäjien kiusaksi tehdyt virukset ovat toistaiseksi vaivanneet lähinnä Amigan omistajia. Koska kiintolevyt eivät ole kovin yleisiä Amigan lisävarusteita, ovat vahingot jääneet suhteellisen vähäisiksi. Tyypillinen viruksen tuhoama levyke kun sisältää jonkun pelin piraattikopion, ja niitähän maailmalta löytyy.
PC-maailma sen sijaan on saanut olla tähän asti melko rauhassa. Mutta kehitys kulkee eteenpäin myös täällä Pohjolassa, ja PC-käyttäjienkään ei enää kannata suhtautua väheksyvästi viruksiin. Niitä liikkuu myös Suomessa, ja on aivan varmaa, että tulevaisuudessa yhä useampi mikron käyttäjä huomaa eräänä kauniina päivänä saaneensa kiintolevylleen kutsumattoman vieraan".
Uutispalstallakin riittää juttua ovelista virusohjelmista. "Electronic Arts on ilmoittanut, että sen Atari ST:n Star Command -pelissä on virus". Englantilainen Price Waterhouse kauppaa 26 minuutin virusvalistusvideota 120 punnalla.
"Cocom, läntisten maiden vientiä säätelevä elin on lieventänyt rajoituksia tietokoneiden myynnistä Neuvostoliittoon ja muihin itämaihin. Aiemmin suunnilleen mitään tietokoneita, joiden teknologia oli perus-PC:tä tai C-64:sta laadukkaampaa, ei saanut viedä itään", kerrottiin. Laaturajoituksia riitti silti yhä niin mallien, tehojen, grafiikkakorttien kuin kiintolevyjen koonkin osalta.
Nirvi arvostelee joulun hittipelit. Ensimmäisinä vuorossa ovat autopelit Power Drift, Turbo Outrun, Chase HQ ja Hard Drivin'. Nuo kaikki löytyvät minulta, huhtikuussa 1991 tein nimittäin parhaan tietokonepeliostokseni, kun löysin neljän autopelin kokoelman Wheels of Fire. Se oli myynnissä Kauniaisten Info-kirjakaupassa, joka ei toiminut pitkään. Kauppa sijaitsi Kauniaistentiellä kirjaston ja liikenneympyrän välissä. Sieltä ostin runsaasti Lucky Luke -albumejakin (Kauniaistentien ja Käsityönkadun välissä oli 90-luvun alussa myös irtokarkkikauppa Bom Bom, mutta se luovutti vielä nopeammin). Isä oli innoissaan ostoksestani, autohulluna hän rakasti myös autopelejä. Hard Drivin' oli tosin niin surkea, että sitä juuri ja juuri pystyi pelaamaan, Chase HQ oli erittäin ankea mutta pelaamiskelpoinen. Power Drift ja Turbo Outrun tarjosivat paljon ihania hetkiä.
Uutuudet-palstalla tiedotetaan paitsi Tapanimäen Moonfallin upeasta Amiga-demosta, myös suomalaisen Avesoftin julkaisemasta Tetris-tyyppisestä Coloris-pelistä. Moonfallista ei tietoa, ilmestyykö se ollenkaan, mutta Coloris on herättänyt jopa kansainvälistä kiinnostusta.
* * *
3/90. "PC:n omistaminen ei kannata Neuvostoliitossa. Joitakin tietokoneen omistajia on jopa murhattu, sillä tietotekniikasta on rajan takana kova pula, ja mustan pörssin hinnat ovat taivaissa", kertoi uutisosasto.
Kuusnelosen kylkiäiskauppaa, eli Jukka Tapanimäki arvosteli Commodoren viimeisintä yritystä nostaa C-64 ylös suosta ja lisätä hiljalleen hiipuvan koneen myyntiä. Light Fantastic -niminen paketti lupaili hyötysoftaa, pelejä, 3D-lasit ja valopistoolin. Totuus oli karu. Kolme valopistoolipeliä kärsivät ideoinnin köyhyydestä ja yksitoikkoisuudesta. 3D-lasit tuntuivat suorastaan huijaukselta, sillä linssien väriyhdistelmä vihreä / vaaleanpunainen ei toiminut, ja lisäksi linssit olivat aivan liian vaaleat suodattaakseen tarpeeksi väriä. Sitäpaitsi 3D-pelejä ei pakettiin edes sisältynyt. Hyötyohjelmista vain musiikin tekoon tehty The Music System tuotti tarpeeksi iloa. Blaze Out oli sentään tasalaatuinen monen pelin kokoelma menestysfirma Oceanin tuotannosta, ja Shoot'em Up Construction Kit oli ylistetty pelinteko-ohjelma, jolla pystyi vääntämään omia pystysuuntaan vieriviä ampumapelejä.
Samassa numerossa BITTI tiedotti, että USA:ssa kuusnelonen oli tehnyt todellisen surmansyöksyn, samoin Amigalla meni huonosti aktiivisen piratismin takia. ST oli luhistunut jo aiemmin. Niinpä jenkeissä tehtiin pelejä enää vain PC:lle. Käännökset muihin koneisiin tehtiin, jos tehtiin, Euroopassa.
Bittipostissa Nordic kirjoitti oman puolustelevan vastineensa niille, jotka valittelivat seikkailutarinoista ja roolipeliasiasta. Ja niitähän nähtiin Luolassa jatkossakin niiden iloksi, jotka moisia juttuja halusivat lukea.
Kuukauden huumorijuttuna BioBITTI. Mitähän sisäpiiritarinaa tähänkin sisältyi, eli paljonko tekemistä todellisuuden kanssa sillä oli?
* * *
4/90. Aiemmin Bittipostissa toimitus peräänkuulutti naisellista näkökulmaa niiltä harvoilta Bittiä lukevilta tytöiltä. Huhtikuun numerossa julkaistiin kolme kirjettä naispuolisilta lukijoilta. Vaan edelleen oli selvää, etteivät tytöt tunne vetoa tietokoneisiin. Miksi? Sitä toimitus kysyi vaan ei osannut vastata.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48
49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71
72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95
