Vuoden 1980 Hesarit hoidettu.
Ensimmäinen merkittävä tapahtuma oli Lake Placidissa 13. - 25. helmikuuta pidetyt talviolympiakisat. Suomi nappasi niissä yhdeksän mitalia, kaksi niistä mäkihypyssä, muut hiihdossa. Suomen joukkueen pahan onnen kärsijä oli Juha Mieto, joka 15 kilometrin hiihdossa hävisi kultamitalin yhden sadasosasekunnin erolla Ruotsin Thomas Wassbergille. Hopeamitali ei maistunut Miedolta, vaan kitkerältä.
Mieto toisaalta kantoi hienosti ankkurin vastuun 4 x 10 km:n viestihiihdossa, jossa Suomen joukkueelle heltisi pronssimitalit. Mäkihyppääjistämme menestyivät Jouko Törmänen ja Jari Puikkonen, joista ensinmainittu otti kultaa ja jälkimmäinen pronssia 90 metrin mäessä.
Olympialaiset koituivat Lake Placidin kaupungille raskaasti tappiollisiksi. New Yorkin osavaltio lupasi miljoonan dollarin avun kaikkiaan 5,9 miljoonan dollarin tappioiden paikkaamiseksi, ja Lake Placidin kaupunki jätti perimättä 600 000 dollarin saatavia, jotka järjestelytoimikunta jäi velkaa. Kaksi hotellia Lake Placidissa meni konkurssiin olympialaisten seurauksena, ja useat muutkin yritykset joutuivat vaaravyöhykkeeseen.
Lakkouutiset värittivät kevättä. 8. huhtikuuta alkanut Yleisradion kuvaussihteerien lakko haittasi tv-ohjelmia siten, että esim. ajankohtaisohjelmia jäi esittämättä, uutislähetykset ja Urheiluareena tulivat ulos vajavaisina, ohjelmista saattoivat puuttua tekstitykset ja telkkarissa oli tavallista enemmän uusintoja. Lakko saatiin loppumaan kuukaudessa, kuvaussihteerit palasivat töihin 12. toukokuuta.
.
Ruotsissa alkoi 1. toukokuuta maan historian pahin työmarkkinaselkkaus. Lakon piiriin päätyi kolme maan neljästä öljynjalostamosta, kuljetustyöläisten liitto pysäytti öljyn ja bensiinin kuljetukset ja jakelun, satamiin saapuneiden öljytankkerien lasteja lakattiin purkamasta... Seurauksena Ruotsin öljyhuolto pysähtyi. Vain osuustoiminnallinen öljy-yhtiö OK jäi lakon ulkopuolelle, joskin se päätti myydä bensiiniä ja öljyä vain vanhoille jäsenilleen.
Suurin osa yksityisestä teollisuudesta otti osaa lakkoon. Noin joka neljäs ruotsalainen työntekijä oli lakon vaikutuspiirissä. Lakon vaikutukset tuntuivat myös Suomessa, esim. Saab-Valmetin Uudenkaupungin autotehdas pysähtyi, koska se ei Ruotsin työmarkkinaselkkauksen takia saanut komponentteja Ruotsista. Tehtaan kaikille työntekijöille annettiin lomautusilmoitus.
Ruotsalaiset alkoivat hamstrata vaarallisen paljon bensiiniä koteihinsa. Poliisi ja paloviranomaiset varoittelivat ihmisiä "palopommien" sijoittamisesta koteihinsa ja aloittivat yllätystarkatukset sallitun määrän ylittävien varastojen löytämiseksi.
Lakot pysäyttivät myös lento- ja autolauttaliikenteen Suomen ja Ruotsin välillä. Göteborgissa, Gävlessä, Norrköpingissä ja Lidingössä opettajien lakko hiljensi koulut.
11. toukokuuta lakot saatiin loppumaan kuin taikaiskusta hallituksen vetoomukseen. Toinen lakossa olleista työnantajayhdistyksistä, LO, oli jo ennen hallituksen väliintuloa suostunut välittäjien sovitteluesitykseen. Toinen työnantajayhdistys, SAF, hylkäsi esityksen ja ilmoitti jatkavansa työtaistelua. Hallituksen vetoomukseen he kuitenkin lopulta myöntyivät tilannetta harkittuaan, ja työtaistelu lopetettiin myös heidän osaltaan. Lakon piiriin kuuluneille työntekijöille luvattiin seitsemän prosentin palkankorotuksia.
19.7. - 3.8. pidettiin Moskovan olympiakisat. Kisoista oli kohistu jo tammikuussa, kun USA:n presidentti Jimmy Carter ilmoitti, että Yhdysvallat aikoo boikotoida kisoja vastalauseena Neuvostoliiton puuttumiselle Afganistanissa riehuneisiin levottomuuksiin. Carterin päätös herätti runsaasti kritiikkiä, boikottia ei pidetty lainkaan järkevänä ratkaisuna. Itse asiassa brittikansanedustajatkin olivat Carterin kanssa samalla linjalla jo tammikuussa. Neuvostoliittoa taas eivät moiset protestit jaksaneet hetkauttaa.
HS piti hyvin lukua boikottiin osallistuvista ja osallistumattomista maista sekä maista, jotka eivät olleet vielä ilmoittaneet ratkaisuaan. Kiinnostavin on tämä taulukko, jossa on mukana vertailu maiden menestyksestä edeltäneissä kesäolympialaisissa.
Avajaiset jäivät hieman latteiksi boikottien takia. Osallistujamaista 13 esiintyi vain olympialipun alla, ilman omaa kansallislippuaan. Lisäksi kolme maata marssi kansallisen olympiakomiteansa lipun jäljessä. Lippusalkoon nostettiin vain olympialippu, Neuvostoliiton lippua ei nähty siellä heilumassa. Suomalaiset nappasivat Moskovasta kaikkiaan kahdeksan mitalia. Saalista pitivät monet pettymyksenä, ja jälkeenpäin käytiin kovaa spekulointia suomalaisten kisamenestyksestä puolesta ja vastaan. Tänä päivänä Suomi olisi varmasti hyvinkin tyytyväinen tähänkin mitalimäärään.
23.7. Mikko Huhtala, kreikkalais-roomalainen paini, 74 kg - pronssia
27.7. Kaarlo Maaninka, 10000 m juoksu, hopeaa
27.7. Pertti Karppinen, yksikkösoutu, kultaa
29.7. Esko Rechardt, purjehdus, Finnjolla-luokka, kultaa
29.7. Jouko Lindgren & Georg Tallberg, purjehdus, 470-luokka, pronssia
1.8. Kaarlo Maaninka, 5000 m juoksu, pronssia
2.8. Tomi Poikolainen, jousiammunta, kultaa
2.8. Päivi Meriluoto, jousiammunta, pronssia
Moskovan olympiakisojen maskotti, Miska-karhu (kirjoitettiin meillä myös Mishka ja Misha) oli ensimmäinen aktiivisesti tuotteistettu olympiakisamaskotti. Meidänkin perheessä istui Miska-pehmolelu olohuoneessa keinutuolissa, se oli sen vakiopaikka. Minnekähän Miska sittemmin joutui? Minulla ei ole aavistusta sen kohtalosta.
Kesä 1980 oli maailmalla poikkeuksellinen säiden suhteen. USA:ssa kärsittiin ennätyksellisestä kuivuudesta. Kuukausia jatkunut yli 40 asteen helle vaati lukuisia kuolonuhreja. Pellot lohkeilivat kuivuudesta, sato oli pilalla ja tappiot laskettiin miljardeissa dollareissa.
Saksalaiset joutuivat kärsimään tasan päinvastaisesta kesäsäästä. 1980 koettiin Länsi-Saksassa niin raju sadekesä, että tilastonikkaritkin äimistyivät. Suomi oli harvoja Euroopan kolkkia, joita sää helli, sillä meillä kesä oli ihanteellisen helteinen. Vasta elokuu toi mukanaan sateet ja viileämmän ilman Suomeenkin.
7. syyskuuta kansainvälisestikin etsintäkuulutettu rikollinen Matti "Volvo" Markkanen karkasi vankilasta toisen samanikäisen kakkua istuneen kanssa.
Lokakuun lopulla imatralaiset pitkälti työllistänyt kuvaputkitehdas Finnvalco ilmoitti konkurssista. Valcon tuotantoa vuoden 1979 syksystä jatkanut Finnvalco joutui myöntämään, että markkinat eivät riitä kannattavaan tuotantoon, kun maailmalla oli huomattavaa kuvaputkien ylituotantoa. Hinnat pysyivät alhaalla, vaikka valmistuskustannukset olivat nousseet. Tehtaan 550 työntekijää irtisanottiin. Valtio oli ehtinyt sijoittaa tuotantoon vajaat 500 miljoonaa markkaa.
17. syyskuuta 1980 sai ensi-iltansa Suomen siihen asti kallein elokuva, Tulipää. Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon ohjaamaa historiallista elokuvaa tehtiin lähes kahdeksan vuotta ja se maksoi 4,3 miljoonaa markkaa. Kriitikoiden suopeista arvosteluista huolimatta valmistumiskustannusten takaisin saamisesta ei ollut toivoakaan. Tuotantoyhtiö P-Kino meni konkurssiin. Honkasalolle ja Lehdolle ei ollut jäänyt rahaa ruokaan ja elämiseen sen jälkeen kun kaikki kerätyt, kerjätyt, lainatut ja lahjoitetut rahat oli käytetty elokuvan tekoon. Kohtalosta syytettiin ennen kaikkea Suomen Elokuvasäätiötä, joka ei vielä tuolloin tukenut suomalaisia elokuvia riittävästi. Vuoden 1981 budjettiin merkittiin ensimmäisen kerran 10 miljoonaa, 1980 summa oli ollut puolet pienempi.
MTV:n toimihenkilöiden lakko haittasi tv-lähetyksiä 6. - 26. lokakuuta.
21. lokakuuta puolestaan lakkoon ryhtyivät kaikki telkkarille töitä tehneet freelance-työntekijät.
Kirsikkana kakun päälle saatiin vielä sanoma- ja aikakauslehtitoimittajien lakko, joka lopetti lehtien - siis myös Hesarin - ilmestymisen 13. marraskuuta - 3. joulukuuta. Lakon jälkeen lehtimiesten paluu töihin sujui melko vaivalloisesti, ja joidenkin lehtien tilaajat joutuivat odottamaan luettavaansa vielä seuraavaan viikkoon asti.
Ronald Reagan voitti USA:n presidentinvaalit 5. marraskuuta, hän sai 51 prosenttia äänistä.
John Lennonin murha 8. joulukuuta ei aiheuttanut Hesarissa mitään hirmuotsikoita. Tapahtuma noteerattiin Kuolleita-palstalla 10. joulukuuta, sunnuntaisivulla 14. joulukuuta oli kolmasosasivun kokoinen artikkeli Lennonista, Hesariin musiikkijuttuja kirjoittanut Markku Fagerlund kirjoitti jotain 20. päivänä. Siinä suunnilleen kaikki.
Sarjakuvat eivät tuoneet yllätyksiä. Feifferiä sisäsivuilla sunnuntaisin, Turhaa joukkoa lauantaisin, sarjakuvasivulla seikkailivat Jalon jengi ja Pummit koko vuoden.
Rip Kirby -seikkailuja ehdittiin lehtimiesten lakon takia julkaista vain kolme: Femina Fatale (1970-1971), Precognition Peril (1971-1972) ja Hijacked (1967-1968). Hijacked minulla on tallella kansioon liimattuna. Femina Fatalea minulla ei ole, mutta olipas pahuksen tutuntuntuinen tarina. Aivan kuten The Case of the Mixed-Up Missive jonka Hesari julkaisi 1982. Mistähän olen Femina Fatalenkin joskus lukenut?
Presidentti Jimmy Carterin mietteitä Feifferin mukaan:
9. elokuuta Hesarissa julkaistiin kaksi päällekkäistä strippiä joissa on samaa ideaa - Aku Ankka ja Harald:
Al Taliaferron tussaajana aloittaneen Frank Grundeenin Mikki Hiiri -taidonnäyte vuodelta 1968. Tämä on taidetta. Jipii.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48
49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71
72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95
