Maanalainen armeija iskee jälleen ('Allo 'Allo!) - Tämä brittiläinen komediasarja oli vitsikäs parodia vakavasta sotadraamasarjasta Maanalainen armeija (Secret Army), jota tehtiin 1977-1979 ja esitettiin meillä 26. elokuuta 1978 - 16. tammikuuta 1983. "Iskee jälleen" -parodiasarja aloitettiin meillä 4.1.1985, se jatkui 17.7.1988 ja 1.7.1989, ja 7.3.1997 aloitettiin uusintakierros. Katsoin muutaman jakson jossain vaiheessa, mutten jäänyt seuraamaan sarjaa. Ihan OK sota-aiheista brittihuumoria, mutta ainoa asia joka minulle jäi siitä käteen, liittyi yhteen vakiohahmoon, ranskalaiseen poliisimieheen, joka ei osannut lausua englantia kunnolla. Hänen hyvän huomenen toivotuksensa kuului: "Good moaning". Hän ei osannut sanoa "good morning", vaan siitä tuli aina "good moaning". Tämä fraasi jämähti päähäni ja siirtyi arkipuheeseeni. Eli jos kuulette minun joskus sanovan "good moaning", tiedätte mistä on kyse.
Matka maailman ympäri (La vuelta al mundo de Willy Fog) - Lisää piirrettyjä. 9.1.1985 alkanut, Jules Vernen klassikkoon perustunut espanjalainen 26-osainen sarja oli mitä jännittävintä katsottavaa poikasena, vaikka minulla olikin jo suomenkielinen kirjaversio oman huoneen hyllyssä ja tunsin tarinan. Parhaiten mieleen jäi lopputekstien aikana kuultava laulu. Jaksojen avauskappale ei ole häävi, mutta loppubiisi viheltävine puhallinsoittimineen oli kovasti kiva. Kun laulun visualisointikin on näppärä kelloineen, lopputekstit jättivät hyvän fiiliksen, joka sai palaamaan sarjan pariin joka viikko. Kunnes ne hemmetin suomalaiset dubbaajat saivat tehdyksi oman tulkintansa ja rupesivat laulamaan alkuperäisen taustan päälle, pilaten biisin.
Koko reissu uusittiin telkkarissa alkaen 2.9.1990. Kaikki jaksot on uploadattu YouTubeen, tosin pelkällä espanjankielisellä ääniraidalla ilman tekstitystä:
https://www.youtube.com/watch?v=NfR5vFzaR6w&list=PLKXN6nw9Z7HsQwF9mv0mlbGdGgEX8caWp&index=2
Liisan seikkailut Ihmemaassa (Fushigi no kuni no Arisu) - 17. helmikuuta 1985 alkaen tarjottiin taas animoitua japanilaista klassikkosovitusta. Myös saksalaisilla oli ollut sormensa pelissä siinä versiossa joka Suomeen tuotiin, sillä tunnuskappaleen lauloi hehkeä Lady Lily ja suomenkielisen selostuksen taustalla kuului saksankielinen dubbaus - aivan kuten Peukaloisen retkissäkin. Äänitin c-kasetille ainakin osan yhden jakson ääniraidasta, minkä tuloksena minulla on yhä muistikuva kohtauksesta, jossa Herttakuningattaren kotilinna sortuu ("Ei tämä niin minua harmita, kuningas on luvannut minulle uuden keittiön").
En oikein pitänyt Disneyn piirrosleffasta vuodelta 1951, sillä se oli mielestäni meluisa ja banaali. Tästä piirrossarjasta on jäänyt lämpimämpi muisto - tiedä sitten onko moiseen perustetta eli kestäisikö sarja enää katselua. Kokeilin kuitenkin miten Lady Lilyn laulama tunnusbiisi tehoaa aikuiseen sarjaa aikoinaan fanittaneeseen, ja kyllä siitä tuli edelleen mukavat nostalgiset väreet selkäpiihin:
https://www.youtube.com/watch?v=FOS4gA8OfVA
Tri Tattinen (The Voyages of Dr. Dolittle / Dolittle - Sensei monogatari) - Jopas oli tässä mysteeriä. Muistin katsoneeni 80-luvun puolessavälissä japanilaista piirrettyä sarjaa, joka hyvin heikon muistikuvani mukaan sijoittui pieneen satamakaupunkiin. Ainoat konkreettiset asiat, jotka mieleeni ovat jääneet, ovat lopputekstien aikana soinut nopeatempoinen mutta nätti instumentaalikappale ja lopputekstijakson lyhyt välähdys käsiään yhteen lyövästä apinasta. Siinä kaikki. Ei löytynyt vanhojen Hesareiden ohjelmatiedoista muuta mahdollista sarjaa kuin tämä.
Tohtori Tattinen alkoi 11. kesäkuuta ja päättyi jo 6. elokuuta 1985. Kas kun ehdin edes huomata sen.
Myanimelist.net ja Anisearch.com eivät hirveästi tietoa tarjoa, mutta jälkimmäisellä sivulla voi sentään katsella 30 still-kuvaa. Piirrostyö on kyllä avuttoman näköistä hahmojen kohdalla. Olisiko tosiaan parasta vain unohtaa tämä?
Doing - Nuorten vuoden 1985 kunniaksi aloitettiin nuorille suunnattu leikkimielinen TV2:n kesävisa. Aloituspäivä oli sama kuin Tohtori Tattisella. Juontajana oli Jorma Myllyveräjä, joka on jäänyt minulle mieleen imitaattorina. Hänen bravuurinsa oli kimittävä pikkutytön ääni.
Pullopojat (Bottle Boys) - 14.8.1985 aloitti meillä brittiläinen hönöfarssisarja maidonjakelijoista. En tainnut pitkään jaksaa sarjaa katsoa. Seuraavana vuonna sitä vielä pyöritettiin muutaman jakson verran, ja se siitä. Pääosassa toilaili Robin Askwith, joka oli tähdittänyt 70-luvulla pikkutuhmaa Confessions-elokuvasarjaa (Confessions of a Window Cleaner eli Ikkunanpesijän tunnustukset ja sitä rataa). Siinäpä panosta englantilaiselle huumorille.
Soitinmenot - 14. syyskuuta 1985 Heikki Kinnunen, Erkki Saarela, Eija Ahvo ja Susanna Haavisto aloittivat tyylitietoisen laulunsekaisen hauskuuttamisensa studiolavasteissa. Tyydyn kysymään, että eikö tästä sarjasta ole olemassa kattavaa DVD-julkaisua? 2007 tuli yksi DVD, jossa on sarjan 21 jaksosta kahdeksan. Sitäkään ei liene helppo enää löytää.
25.6.1992 esitettiin kooste parhaista paloista, ja 9.7. jaksoja alettiin uusia.
Sylkiäiset (Spitting Image) - 1984-1996 tehtyä brittiläistä satiirista nukkesarjaa on esitetty Suomessa melkoisen pienissä pätkissä ja hajanaisesti.
28.9.1985 - (Montreux'n viihdekilpailussa pronssia voittanut ohjelma)
12.5.1987 - Sylkiäiset Valkoisessa talossa
20.5.1987 - Sylkiäiset Valkoisessa talossa
28.8.1987 - Sylkiäiset Valkoisessa talossa (uusinta)
1.5.1988 - Sylkiäiset taas kerran
5.8.1988 - Sylkiäiset taas kerran (uusinta)
1.5.1989 - Sylkiäiset: Hyvästi, Ronnie
2.5.1992 - Sylkiäisten tahtiin
Meillä television ruotsinkielinen puoli kokeili samaa 90-luvun puolessavälissä. Vill ni se på stjärnor? eli Katso tähtiin alkoi 24.10.1994. Lokakuussa 1995 alkoivat uudet jaksot.
Entä kuka muistaa Viton, joka aloitti höpöttelynsä 30. kesäkuuta 1994?
Tintin seikkailut (Les aventures de Tintin) - Ranskalais-kanadalainen piirretty sarja Hergén luomasta rakastetusta reportterista. Alkoi 27., 28. ja 31. joulukuuta 1985 kolmeen osaan jaetulla Mustan saaren salaisuudella. 30.12.1987 ja 7.1.1988 nähtiin Salaperäinen tähti, 14.1.1988 alkoi Kultasaksinen rapu. 17.7.1993 saatiin lisää, tuli Yksisarvisen salaisuutta ja muita sarjakuvista tuttuja tarinoita. 27.6.1994 alkaen aiemmin kaksiosaiset tarinat nähtiin yhdistettyinä, ja tuolloin aloitettiin Kultasaksisella ravulla.
Päällimmäinen muisto oli hahmojen jatkuva toistensa nimien hokeminen: "Tintin! Capitaine! Tintin! Milou! Capitaine! Tintin!". Vai liioitteleeko muistikuvani vahvasti?
Bill Cosby Show (The Cosby Show) - Aloituspäivä 6. tammikuuta 1986, ja sitä pyöritettiin meillä pitkään: ei ollut kulunut pitkä aika jaksojen loppumisesta, kun homma aloitettiin uusiksi vanhoilla jaksoilla.
Phylicia Rashad, Tempestt Bledsoe, Keshia Knight-Pulliam, Malcolm-Jamal Warner... Muistan ihmetelleeni noiden afroamerikkalaisten näyttelijöiden erikoisia nimiä aikoinaan. Sarja jaksoi viihdyttää pitkään, vielä senkin jälkeen kun se väsähti ja alkoi menettää suosiotaan Simpsoneille.
Muistan yhden jakson avauksen: yleensä jaksot alkoivat suoraan alkuteksteillä, mutta kerran jakso aloitettiin sanattomalla pikkukohtauksella, jossa perheen pikku Vanessa-tytär astuu huoneeseen jossa isänsä on, Bart Simpson -naamari kasvojensa peittona. Cosbyn esittämä Cliff-isä mulkaisi tyttöä ja katsoi sitten kulmakarvojensa alta kameraan. Cosby halusi antaa itsevarman kuvan itsestään ja sarjansa menestyksestä. Ei häntä joku kahdeksansorminen keltanaama pelästyttäisi.
Totuus kuitenkin on, että The Cosby Show'n taso laski viimeisinä vuosina. Sarjaa yritettiin piristää aina vain hienommilla alkutekstijaksoilla. Don't Worry Be Happy -hitistään muistettu ääniakrobaatti Bobby McFerrin esitti sanatonta scat-laulua itse oman suunsa tuottamilla äänillä toteuttamansa taustan päälle, ja näyttelijät esittivät kukin vuorollaan muutaman tanssiaskeleen tämän kappaleen tahdissa. Lopulta tekijätiimi oli ideoinut suuren tanssinumeron, jossa sinfoniaorkesteri esitti vauhdikasta musiikkia, ja vuoroin hämyssä, vuoroin mustina siluetteina näkynyt näyttelijäkaarti touhusi kunnianhimoisen koreografian kimpussa. Pelkkää kuorrutusta, joka ei peittänyt sisällön heikkoutta.
Bill Cosbyn maine on niin perusteellisesti ryvettynyt ahdistelusyytösten ja vankilatuomion myötä, että tuskin hänen sarjojaan enää telkkarissa nähdään. Vankilatuomio on Wikipedian mukaan 3-10 vuotta... johtuuko moinen epämääräinen tuomio Cosbyn näköä tuhoavasta glaukoomasta? Että jos se äityy nopeasti niin pahaksi, ettei Cosbya voi enää pitää vankilassa vaan hän tarvitsee sairaalahoitoa, hän voi päästä vapaaksi jo kolmen vuoden jälkeen, vaikka tuomio normaalisti olisi 10 vuotta?
Näkemiin vaan, muru (Auf Wiedersehen, Pet) - Huomasin tämän sarjan jo 26.2.1986 alkaneella ensikierroksellaan ja jäin koukkuun. 9. lokakuuta 1988 sarja alkoi uusintana, ja 30.10.1996 taas uudestaan. Joka kerralla piti katsoa sarjaa ja tavata vanhoja kavereita taas. Siltä tosiaan katsojasta tuntuu, niin perusteellisesti näihin hahmoihin samastuu.
Näkemiin vaan, muru perustuu elokuvaohjaaja Franc Roddamin ideaan. Roddam oli 1979 ohjannut The Who'n teema-albumiin perustuvan Quadrophenian, mutta sen jälkeen ei ole tullut paljon merkittävää.
Sarja osoittautui hyväksi tähdentekijäksi. Uskomattoman lahjakkaalla Timothy Spallilla on riittänyt hommia, vaikka kiloja on kertynyt huolestuttavan paljon. Tim Healylla ja Christopher Fairbankilla on paljon tv-sarjoja CV:issään. Jimmy Nail jatkoi alkanutta laulajan uraansa korkeammalla profiililla ja sai läpimurtonsa hitillä "Ain't No Doubt" (1992) - lisäksi hän näytteli sarjoissa Spender (1991) ja Krokotiilikengät (1994). Kevin Whately nähtiin Ylikomisario Morsessa ja Elämä käsissä -sarjassa. Väkivahvaa bristolilaista Bomberia näytellyt Pat Roach käytti samaa Bomber-nimeä jo nuorena ollessaan raskaansarjan painija.
Gary Holton oli jo kokenut musiikkibisneksen eri puolet ollessaan jäsenenä Heavy Metal Kidsissä, joka teki kolme levyä 1974-1976. 1981 hän lyöttäytyi yhteen The Boys -yhtyeessä mukana olleen norjalaisen Casino Steelin kanssa ja tuloksena oli yhä kulttimainetta nauttiva duo. Holton ikävä kyllä kuoli morfiinin ja alkoholin yhteisvaikutuksen seurauksena kun Näkemiin vaan murun toista kautta tehtiin. Siinä syy, miksi häntä nähdään kakkoskauden viimeisissä jaksoissa varsin vähän, ja kuvassa on usein takaapäin kuvattu stand-in, joka on peruukilla loihdittu Holtonin näköiseksi.
Sarjan kolmas ja neljäs tuotantokausi tuntuvat melko turhalta jatkolta. Kiva toki tietää mitä hahmoille myöhemmin tapahtui, mutta kumpikin kausi on vähän pitkästyttävä ja taika on poissa.
Pelon rajalla (The Twilight Zone) - Ihmeellisiä, pelottavia, selittämättömiä tarinoita kauhun, scifin ja arkipäivään tunkeutuvien outouksien maailmasta. Kun asuin äidin ja isäpuolen ja tämän nuoremman tyttären kanssa, olin meidän perheessä ainoa, joka katsoi tätä. Muut eivät olleet vastaanottavaisia tällaisille tarinoille, he pitivät toisenlaisista. Ei paha juttu, olipahan minulla jokin oma suosikki. Kyse oli nimenomaan 1985-1989 tehdystä uusversiosta, ei siitä arvostetummasta alkuperäisestä sarjasta, jota tehtiin 1959-1964. Tuskin minulla riittäisi mielenkiintoa katsoa alkuperäistä Twilight Zonea, voi olla pölyttynyttä kamaa, olkoon miten hyvin kirjoitettua tahansa.
26.7.1986 sarja alkoi meillä, lisää jaksoja saatiin 30.3. - 12.10.1988, 17.6.1989 - 26.8.1989 ja 11.8.1990 - 13.3.1991.
Ihmemies (MacGyver) - Mies, joka rakentaa pommin vaikka pyykkipojan puolikkaasta, kuten Jukka Kajava leukaili. Rupesin seuraamaan Ihmemiehen seikkailuja vasta 90-luvun alussa, ja irtautuminen sarjasta oli lopulta helppoa. Hauskaa oli aikansa. 19.8.1986 ensimmäinen jakso, 11.3. - 26.6.1987 oli ensimmäinen esityskierros, 23.2. - 24.5.1988 sarja jatkui tauon jälkeen ja edelleen aina kun YLE:lle sopi.
Adrian Molen salainen päiväkirja (The Secret Diary of Adrian Mole) - 10. syyskuuta 1986 alkaneen sarjan muistan hyvin.
4.5.1989 sarja palasi, ensin uusintoina esitetyillä vanhoilla jaksoilla ja sitten vielä uusilla, jotka alkoivat 3. syyskuuta tittelillä Adrian Molen kasvukivut.
Muistan Adrianin rakastumisen luokkatoveriinsa Pandoraan ("Hänen pitäisi ruveta käyttämään rintaliivejä" tai jotain siihen tyyliin mietti poika, kun katseli tytön liikuntatuntia koulun pihalla). Muistan jakson, jossa Adrianin koulu-univormuun kuuluneet sukat olivat hukassa, ja hän joutui laittamaan punaiset sukat jalkaan. Kun koulun valvoja huomasi vääränväriset sukat, hän huusi pojalle: "Tiedät koulun säännöt, Mole... KOTIIN!". Vanhemmat asettuivat yllättäen poikansa puolelle ja kritisoivat tiukkaa pukeutumiskoodia. Tästä alkoi episodi, jossa osa luokkalaisista - Pandora muiden muassa - ensin jutteli Adrianin kanssa, joka lateli suustaan jotain syvällistä kapinahenkistä diibadaabaa ja kauhistui itsekin mielessään, että "luoja, mitä ihmettä minä oikein höpötän". Tämän jälkeen kaikki marssivat kouluun uhmakkaasti hoilaten: "We're going to school in red socks...". Kapina loppui lyhyeen, koska koulussa oltiin tiukkoina. Tämä tapaus taisi kuitenkin lähentää Adriania ja Pandoraa.
Muistan myös loppupuolen episodin, jossa Adrian ja Pandora löysivät jonkun Molejen perhetuttavan, vanhan miehen, huonossa kunnossa, ja hänet oli vietävä sairaalaan. Pandora pelkäsi punaisen mönjän olevan verta, mutta se olikin vain punajuurimehua. Adrian soitti ensimmäistä kertaa elämässään ambulanssin paikalle.
Hyvin jäi mieleen myös Ian Duryn laulama tunnuskappale "Profoundly in Love With Pandora". Toki sain vasta aikuisena tietää Duryn olleen esittäjä, mutta muistan laulun niin hyvin, ettei minun ole edes tarvinnut kuunnella sitä sen koommin vaikka Dury-fani olenkin.
Adrianin suuri ihastus, Lindsey Staggin esittämä Pandora ei löytämästäni kuvasta päätellen ollut kuin ihan tavallisen tylsän näköinen tyttö, mutta hei, sarjahan tehtiin Englannissa. Siellähän miehet joutuvat kumppania etsiessään valitsemaan possujen, hevosten ja bulldoggien välillä.
Tyttökullat (The Golden Girls) - Aah, ihanat Tyttökullat saapuivat luoksemme 19. lokakuuta 1986 ja viipyivät pitkään. Sarjaa tehtiinkin seitsemän tuotantokautta.
Minusta oli mielenkiintoista että hahmoilla oli maantieteellisesti erilaiset taustat - Rose Nylund Norjasta, Blanche Devereaux Etelä-USA:sta, Sophia Petrillo Sisiliasta ja hänen tyttärensä Dorothy Zbornak Brooklynin juutalainen.
Sarjan tunnuskappale on "Thank You For Being a Friend", jonka kirjoitti ja levylle lauloi alunperin Andrew Gold vuonna 1978 kolmannelle levylleen All This and Heaven Too. Tyttökullissa kuullun version lauloi kuitenkin Cynthia Fee.
Naispaholaisen elämä ja rakkaudet (The Life and Loves of a She-Devil) - 7. tammikuuta 1987 alkanut minisarja, joka perustuu samaan Fay Weldonin romaaniin, josta Susan Seidelman ohjasi elokuvan Naispaholainen (She-Devil) vuonna 1989. Näin ainakin ensimmäisen jakson (en jaksa muistaa katsoinko jatkoa) istuessani isäni kanssa telkkarin ääressä, ja molemmat olimme sitä mieltä, että sarja edustaa todella huonoa makua. Toteutus oli liian rosoinen ja liioitellun inhottava meidän makuumme. Olen nähnyt Seidelmanin elokuvankin, mutten muista siitä mitään kummempaa.
Sarja uusittiin 13.4.1990 alkaen.
Olipa kerran... elämä (Il était une fois... la vie) - 9. tammikuuta 1987 saatiin nähdä jatkoa aiemmille menestyssarjoille Olipa kerran... ihminen, joka opetti lapsille ihmiskunnan historiaa, sekä Olipa kerran.. avaruus, joka oli fiktiivinen avaruusseikkailu. Tunnuskappaleen "Hymne a la vie" lauloi belgialainen teinityttö Sandra Kim, joka vuonna 1986 voitti Euroviisut kotimaalleen kappaleella "J'aime la vie" eli "Rakastan elämää". Tälläkin kertaa hän siis sai laulaa elämästä: "La vie, la vie, c'est la vie". Mikä sattuma - vai oliko?
Päällimmäiset muistoni Olipa kerran elämästä ovat tuon Sandra Kimin esittämän laulun lisäksi jonkun hahmon itkuinen huudahdus "Älkää viekö jodiani!", kun tuota ainetta tarvittiin johonkin muuhun kohtaan kehoa, ja karvankohottajalihaksen valitus siitä, että hänellä on niin typerä nimi.
Sarja siis alkoi meillä tammikuussa 1987, mutta miten kummassa IMDB väittää sarjan alkaneen syyskuussa 1987 ja jatkuneen maaliskuuhun 1988? Puhuuko Internet Movie Database jonkin muun maan kuin valmistusmaan ensiesityksestä?
Lovejoy - 17. tammikuuta 1987 alkoi brittiläinen tv-sarja hurmurimaisesta antiikkikauppias Lovejoysta, joka ratkoi rikoksia. Tuolloin lähetettiin ensimmäiset kymmenen jaksoa. Katsoin tätä kai lähinnä 21. kesäkuuta 1991 alkaen, jolloin tv:ssä esitettiin muutaman vuoden tauon jälkeen brittien tekemiä tuoreita jaksoja. Minulle Lovejoy oli satunnainen ja lyhytaikainen tuttavuus, en jäänyt koukkuun. Tuossa Hesarin esittely vuoden 1991 paluun kunniaksi:
Lucky Luke - Pitihän tästä varjoaan nopeammasta vetäjästä tehdä piirrossarjakin, kun kerran pitkät piirroselokuvatkin oli tehty. Ensimmäinen jakso esitettiin meillä 8. toukokuuta 1987. 24.9.1996 alkoivat uusinnat. Katsoin sarjaa, mutta ainoa konkreettinen muistoni siitä on tarttuva tunnuskappale. Löysinpäs hakemisen jälkeen englanninkielisen version, joka taisi olla juuri se joka soi Suomeen ostetuissa jaksoissa. "Bang, bang, Lucky Luke, bang, bang, Lucky Luke...".
https://www.youtube.com/watch?v=LsGq2Ts7Zm0
Kiviset ja Soraset (The Flintstones) - Hanna-Barberan halpaa liukuhihnatuotantoa, joka alkoi meillä 5. kesäkuuta 1987 (no, kai sitä joskus aiemminkin esitettiin, mutten jaksa ottaa selvää). Tästäkin piirretystä sarjasta jäi ikiajoiksi mieleen tunnuskappale ja loppujakso, jossa perhe palaa kotiin drive-in -teatterista ja Retu Kivinen jää yöksi ulos hakkaamaan kotiovea vaimoaan huutaen:
https://www.youtube.com/watch?v=uq7noaMwLfg
Kolmosvisa - Reijo Salmisen juontama ja Jyrki Otilan tuomaroima visailuohjelma alkoi Kolmoskanavalla samana päivänä kuin koko Kolmoskanavakin, eli tiistaina syyskuun ensimmäisenä 1987. Ensimmäisen viikon lähetykset olivat Valkeakosken paikallisvisoja, perjantaina oli voittajien välinen finaali.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84
