4/92. "Maailma muuttuu ja ikuisina pidetyt arvotkin järkkyvät. Commodoren pitkäaikaisen maahantuojan PCI Datan poistuminen kuvioista toissavuonna alkoi nakertaa Commodore-kuvioita tavalla, joka on johtanut lopulta myös C=lehden lopettamiseen. C=lehti perustettiin vuonna 1987 jakamaan Commodoren omistajille sellaista tietoutta, jota MikroBITIN sivuille ei mahtunut. C=lehdestä muodostui elinaikanaan monelle Kuusnelosen ja Amigan käyttäjälle keskeinen tietolähde, jonka jättämää aukkoa on vaikea paikata".
Eli näin Bitin pääkirjoituksessa jäettiin hyvästit C=lehdelle. Lehden toimitus siirtyi MikroBITTIIN jakamaan Amiga-asiaa niille, jotka tekivät Amigalla muutakin kuin pelasivat.
Myös Niko Nirvi poistui, Bitistä nimittäin. Tosin hän vain siirtyi Pelit-lehteen.
Niko Palosuo oli keksinyt omaperäisen idean: hän kävi Sri Lankassa ja kertoi aukeaman verran siitä millaista tietokoneharrastus on sielläpäin. Löytyi jopa ainoa sikäläinen MikroBITIN tilaaja: 11-vuotias Jan Johansson, joka ajeli Colombosta ostamallaan ARC 386/25:llä.
Jarmo Österman taas kävi Ruotsissa ("Mitä sanoi ruotsalainen nähdessään pajatson? No tietenkin jasså, jasså!") ja tutkaili onko taloudellisesti kannattavampaa ostaa tietokone sieltä.
Keskiaukeaman juliste oli vaihteeksi muuta kuin tietokonekuva. Toimituksen suosikki Elvira oli pääosassa pelissä Elvira II - The Jaws of Cerberus. Komean julisteen sen kannesta sai.
Peliuutispalstalla mielenkiintoinen pikkujuttu: "Tunnetuin suomalainen peliohjelmoija Stavros Fasoulas on julkituonut mietteitään lehdessä The One for Amiga Games. Miehen mukaan pelit kehittävät monipuolisesti käyttäjäänsä reaktiokykyyn ja koordinaatioon tähtäävissä sekä strategisissa ja taiteellisissa taidoissa. Ohjelmoija on hänen mukaansa jumalainen olento, joka puhaltaa hengen tietokoneeseen. Hänellä on vastuu jättää arkipäivän väkivalta näytön ulkopuolelle. Jäämme odottamaan Stavrosin seuraavaa hengentuotetta".
Wallu teki meta-Mikrokivikauden ujuttamalla mukaan Punaniska-sarjakuvansa, jota hän oli piirtänyt Hesariin kaksi vuotta ja oli piirtävä vielä vuoden.
Muutaman kuukauden rauhaisan elon jälkeen taas kunnon palautetta Bittipostissa. Drewan Störe aloittaa kertomalla lyhyesti ostaneensa 486:n ja antaneensa Amigalle kenkää. Hän vielä peräänkuuluttaa Bittiin valituspalstaa, jossa esiteltäisiin mikroiluun liittyviä varjopuolia ja epäkohtia, ja johon lukijat saisivat kirjoittaa heitä ärsyttävistä asioista ja ottaa kantaa muiden mielipiteisiin. Toimitus taas vastaa lukijoiden tyhmiin kirjeisiin entistäkin näsäviisaammin, koppavammin ja ivallisemmin.
Kuukauden kilpailun aiheena oli anagrammit. 14:sta Bitin toimittajan / avustajan nimestä oli väännetty anagrammi, ja ne piti tulkita. Saaduista 14 nimestä piti vielä kerätä tietyt kirjaimet ja niistä muodostaa erään julkkiksen nimi, ja tästä nimestä piti vääntää hauska anagrammi. Minusta tuli anagrammihullu tämän kilpailun myötä. Keräsin listan kaikista, jotka olivat joskus kirjoittaneet Bittiin, ja tein kaikkien nimistä mahdollisimman huvittavat anagrammit. Siinä meni niin maan perusteellisesti aikaa silkkaan turhuuteen, mutta hauskaa oli. Kaikki 332 anagrammia ovat muuten vieläkin tallella yhdessä vihossa.
* * *
5/92. 90-luvun alun suuria hittipelejä olivat Leisuresuit Larry -pelit. Nämä poikivat myös oheistuotteita. Laffer Utilities oli Sierra On-Linen julkaisema hauska apuohjelmapaketti, jonka tarkoitus oli heikentää tehokkuutta ja lisätä joutoaikaa työpaikoilla. Niko Palosuo testasi ja kehui. Oudosti kuvasta, jossa Larry istuu vessassa ja lueskelee seinätöherryksiä, puuttuu "Ken sent me" -teksti, hehehe.
* * *
6-7/92. MikroBITISSÄ ensimmäistä kertaa yli sata sivua. Matti Saarnela kirjoittaa aiheesta, miten voi tietokoneen käydä kun ukkonen iskee ja kuinka kalliiksi se tulee. Samaa aihetta jatkaa vielä Mikrokivikausi. Mielestäni aika kaksimielisesti. "Kumikauppaan henkilökohtaisia eristeitä hankkimaan".
Lehden keskellä 16-sivuinen PC-extra.
Kari Hintikka kirjoittaa virtuaalitodellisuudesta Lontoon pelihalleissa. Maininnan saavat robottisimulaattori ExoRex (entinen Heavy Metal), hävittäjäsimulaattorit R360 ja VTOL, avaruustaistelupeli Battle Sphere, romurallisimulaatio Total Destruction, surrealistinen Dactyl Nightmare, sekä työn alla ollut Dungeons & Dragons -tyyppinen roolipeli CyberQuest.
Pekka Mannerkorpi kirjoittaa Windowsille - "tällä hetkellä maailman myydyin ohjelma" - tarjolla olevista peleistä. Super Tetris, samantyyppinen palikkapeli Kloz, putkistonkokoamispeli Pipe Dream, maailmanvalloituspeli Risk, Fuji Golf ja laskettelupeli SkiFree ovat muutamia mainittuja pelejä.
Jarmo Österman kävi taas ECTS-messuilla ja raportoi pelikuulumisia asianmukaisella peliuutuuspalstalla. Peliluola-parka kärsi jostain oudosta bugista, designista on jäljellä vain joitakin pääkalloja ja luita. Kivimuuri on kadonnut, samoin logo.
Bittipostissa riehutaan taas, tällä kertaa naisvoimin. Huhtikuun numerossa toimitus vastasi erään tytön, joka oli vaatinut Bitin ottavan vastaisuudessa paremmin huomioon myös mikroilevat tytöt, kirjeeseen: "Tytöt ovat mukavia kapistuksia ja hauskaa, että joitain heistä kiinnostaa mikroilu. Me toimituksessamme otamme aina tytöt huomioon. Availemme ovia ja sen sellaista. Kaikki tyttömikroilijat huomio, lähettäkää kirje toimitukseen ja mielellään myös kuvanne puhelinnumeron kera. Olemme muuten lähettäneet kirjeen Nintendolle, että he vaihtaisivat GameBoy-konsolinsa nimeksi Game Person".
"Rocky Horror Picture Show" jyrähti tähän: "CowaBITTI! Syvä kannanottoni 4/92 Bitissä olleen Tyttö-79 -kirjeen vastaukseen. Tytöt eivät ole mukavia kapistuksia! Minä en ainakaan ole kapistus enkä tule koskaan olemaankaan. Toinen lainaus: "availemme ovia.." Osaan avata oven itsekin, enkä tarvitse erikoiskohtelua poikiin verrattuna. Ja miksi ihmeessä pitäisi lähettää kuva puhelinnumeron kanssa, kun ei ole mitään järkevää syytä? Entä miltä joku GamePerson kuulostaa? Jos joku idiootti on mennyt ristimään konsolin GameBoyksi, niin miksi sitä enää pitäisi muuttaa?".
Heti tämän kirjeen alla oli vielä nimimerkin "GameGirl-7?" kirje, jossa vaadittiin enemmän arvostusta tietokoneita käyttäville tytöille.
Jarmo Österman, joka ensimmäistä kertaa signeerasi vastauksensa tunnistettavasti "JarmoÖ", vastasi: "Täytyy tunnustaa heti kärkeen, että muu toimitus sanoutui jyrkästi irti mielipiteestäni huhtikuun Bitissä. Myönnän ja tunnustan sovinistisuuteni ja sen, etten koskaan availe ovia tytöille". Sitten hän pyysi kohteliaasti muitakin tyttöjä tarttumaan kynänvarteen ja kertomaan, mitä he haluaisivat Bitistä lukea.
Anagrammiaiheisen kuukauden kilpailun tuloksena lehden loppu oli täynnä Kata Kärkkäisestä - hän oli se arvuuteltu julkkis jonka nimi piti muodostaa Bitin toimittajien ja avustajien nimistä - väännettyjä anagrammeja. Eräs kilpailija lähetti jopa maalaamansa kivitaulun (?) johon oli ikuistettu 17 Kärkkäis-anagrammia selityksineen. Voittanut ehdotus oli Akne Räkätankki.
* * *
Pelit 3/92. Minulla on neljä varhaista Pelit-lehden numeroa. Olin lehdestä sen verran kiinnostunut, että ostin muutaman irtonumeron omilla rahoillani. 1993 oli kuitenkin minulle raskas vuosi abijuttuineen ja yo-kirjoituksineen sekä kesätöineen, elo-syyskuun vaihteessa lähdin vuodeksi opiskelemaan Porvooseen, ja MikroBITIN tilauksen halusin lopettaa, koska lehti ei antanut minulle enää mitään... Niinpä ei jaksanut Pelit-lehtikään kiinnostaa sen pitempään.
Numerossa 3/92 kerrotaan Ultima-pelien historia ja arvostellaan Ultima VII - The Black Gate. Nirvin ihastus riitti 90 prosentin yleisarvosanaan, mutta Ossi Mäntylahti oli toista mieltä ja antoi vain 80.
Lisäksi kerrotaan Electronic Arts -pelitalosta... EA oli käsitelty jo kevään 1989 pelikirjassa, mutta eihän toisto pahaa tee ainakaan niille, jotka eivät tuota omistaneet.
Pelihenki-palstalla Wexteen, velho (Kasvi, epäilemättä) pakinoi vanhempien ja sukulaisten kielteisestä suhtautumisesta lasten pelaamishulluuteen. Samalle aukeamalle on oudosti liitetty Gary Larsonin The Far Side- pilakuvien esittely. Eihän niillä ole mitään tekemistä pakinan aiheen kanssa. Larson oli minulle jo tuttu Ilta-Sanomista, luin Harhamaa aina, ja myöhemmin ostin pari Semicin albumiakin.
Syksyn 1991 tietokonepelien vuosikirjassa julkistettu peliohjelmointikilpailu ratkesi Tetris-tyylisen Blocks Fun -pelin eduksi. Anjalankoskelaisen Rauli Prihan taisi olla helppo hymyillä.
* * *
8/92. Lentosimulaattoripelien vastapainoksi Niko Palosuo pääsi testaamaan Finnairin lentosimulaattoria. Japanilassa Toni Hakala tutustui japanilaisten vapaa-ajanviettoon, eli mangaan ja Pachinko-peliin. Ultima VII -peliin tarjottiin ratkaisuohjeet, mutta salakielellä. Mukana oli erillinen laatikko, jossa salakielen koodiavain.
* * *
Pelit 4/92. Tässähän se on - se Stavros Fasoulaksen Amiga-peli, josta oli puhetta jo 1987 Quedexin arvostelun yhteydessä. Galactic oli siis pelin nimi. Tätä kirjoitettaessa sitä ei vain oltu vielä julkaistu. Fasoulasin Wikipedia-sivulta selviää, että se julkaistiin vain brittiläisen The One -tietokonelehden kansilevykkeellä jouluna 1993.
* * *
9/92. Lukijoiden tietokonetöitä esittelevässä Bittigalleriassa tällä kertaa kaksikin kiinnostavaa taideteosta. Toivottavasti Antti Nissisen ja Reijo Karppisen helvetinkoira ei ollut kopiotaidetta - sitä Bittigalleriassa oli nimittäin ollut. Sarjakuva-albumeistaan (Meti, Kuningas Toffee, Pullapoika...) ja Pää Kii -yhtyeen levynkansista tunnettu Aapo Rapi tykkäsi nuoruudessaan kovasta menosta, päätellen tästä ja yhdestä Bitissä myöhemmin julkaistusta työstä.
Salakielikoodattu Ultima VII:n ratkaisuohje jatkuu kakkososalla, ja Pelikopterissa annetaan vinkkiä, miten pelin saa pelatuksi läpi alle 10 minuutissa! Peliluolan logossa on lopultakin saatu P:n, e:n, o:n ja a:n aukot väritettyä mustalla. Mikrokivikaudessa alkaa "neidonryöstötrilogian ihka ensimmäinen osa". Helka haluaa yllättäen kokeilla Hannun lentosimulaattoria ja kohtaa kivikauden version virtuaalitodellisuudesta, kun lentolisko kaappaa hänet mukaansa kesken pelisession.
* * *
10/92. Uusi taittaja-piirtäjä Risto Kurkinen!
Kahdeksansivuinen konsoliliite keskellä. Österman kirjoittaa kuluttajansuojasta postimyynnistä tilatessa ja kertoo kahdesta ikävästä tapauksesta sekä kuluttajan että myyjän versiot, jotka tietenkin poikkeavat hyvin paljon toisistaan.
Peliuutispalstalla Österman kertoo kuulumisia Lontoon ECTS-messuista. Hän uutisoi mm. aiemmin useasti mainitun englantilaisen Zero-lehden lakkauttamisesta. ""Zero bites the dust", revitti messulehti. Edes kolmiulotteisuus ja vihreä bonuslima eivät pelastaneet lehteä. Kustantaja Dennis Publishingin Teresa Maughan vannoo kuitenkin, että jouluun mennessä tapahtuu vielä kummia. Lopettamishetkellä nollalehdellä oli vajaat 50 000 tilaajaa, muttei juuri mainostajia. Englannin suurimmilla konsolilehdillä on neljännesmiljoonan levikki ja kukoistavilla markkinoilla on jo täysi tusina konsolilehtiä". Viimeinen numero on ilmeisesti tämä 35, syyskuun 1992 numero. Kansi mainitsee bonusliman. Minullahan on Zeron numero 32.
Mikrokivikaudessa onnellisen Hannun ilme muuttuu, kun hän tajuaa lentoliskon kaapanneen Helkan lisäksi myös rakkaan joystickin. Hannu menee neuvottomaksi, mutta Juntti on heti innokas lähtemään perään.
Drewan Störe muistaa taas Bittiä kirjeellä. Hän toistaa vanhat virtensä nykypelien älyttömistä laitevaatimuksista ja megalomaanisista mittasuhteista, ja jatkaa valituspalstan penäämistä. Lisäksi hän lähetti omatekemänsä seikkailupelin, Pervo Questin. Bittipostissa on pelistä yksi näyteruutu, jossa on pelkkää tekstiä, teksti-ikkunoita, harmaata väriä ja painikkeita, sekä pelin nimen mukaista tekstiä.
Nimimerkki "Tytöt OVAT kivoja kapistuksia" kirjoittaa: "Nimimerkille Rocky Horror Picture Show. Etköhän ottanut liian tosissasi Östermanin vastausta? Jos et ymmärrä hyviä herjoja, älä vaivaa meitä huumorintajuisia Bitin lukijoita Bittipostillasi. Gamegirl-7? otti asian enemmän huumorilla. Ja Österman, älä pyytele anteeksi! Jos ei pientä herjaa voi heittää kenenkään loukkaantumatta, on se "sopivan humoristinen ote" katoamassa Bitistä". Samaa minäkin ihan oikeasti pelkäsin vuonna 1992.
Österman vastasi: "Hyvä on - en pyydä enää koskaan anteeksi - ainakaan tytöiltä!"
* * *
11/92. Kari Hintikka kirjoittaa tietokoneilla tehdyistä elokuvien erikoistehosteista. Hän mainitsee elokuvat Tron (1982), The Last Starfighter (1984), telkkarin Max Headroom -ohjelman josta muistan nähneeni vilauksen - ellei se sitten ollut vain musiikkivideo - Willow (1988), Abyss (1989), Terminator 2 (1992) ja The Lawnmower Man eli Ruohonleikkaaja (1992). Näin Ruohonleikkaajan aikoinaan isolta kankaalta, mutta minun oli vaikea viihtyä moisen ilottoman leffan parissa. Eihän se saanut hyviä arvostelujakaan.
Toptronicsin Petri Lehmuskoski, joka oli väsymättömästi ristiretkellä ohjelmia kopioivia piraatteja vastaan, esiteltiin yhdellä aukeamalla. Hän sanoi että Commodore 64 on kuolemassa, ja siltähän se minustakin tuntui. Taisi 1992 kesänumerossa olla viimeinen Jukka Marinin Commodore-sisäpiiripalsta, vaikka Marin ei siinä hyvästejä jättänytkään.
Lehdessä on peräti 18-sivuinen PC-extra.
Megatech Softwaren PC:lle tekemän Cobra Mission -pelin arvostelussa muistan törmänneeni ensimmäistä kertaa sanaan manga. Ilmeisesti en lukenut Toni Hakalan elokuista Japanila-raporttia. Piirrostyyli oli minulle tuttu telkkarin piirrossarjoista, Peukaloisen retkistä Tri Tattiseen (1986) ja Tao Taoon, mutta Cobra Mission oli K18-kamaa.
Mikrokivikaudessa Helka ja joystick löydetään. Juntti pelastaa Helkan, mutta Hannu jää taistelemaan rakkaasta tikustaan lentoliskon kanssa. Liskolla on tikun johto nokassaan, ja Hannu yrittää tappaa otuksen paukuttelemalla tulitusnappia.
* * *
12/92. Toimituskunta esittäytyi kuvien kera. "Tältä me näytämme!" Juu, uskotaanhan me.
Elokuvien esittely jatkuu Robert Redfordin, Sidney Poitierin ja Dan Aykroydin tähdittämällä hakkerijännäri Sneakersilla. Peliosastolla kymmenen avustajien kirjoittamaa hauskaa ja rasittavaa kirjettä joulupukille - ei ihme, että pukki valitti ja lähetti kylmästi kirjeet takaisin Bitin toimitukseen. Hannu taas sai ilotikun avulla liskon nujerretuksi, vaan Helkapa jäi Juntin, suuren pelastajansa ja sankarinsa, kyytiin. "Sain tikkuni, mutta menetin Helkan... saldo on siis positiivinen", toteaa Hannu vaikka vähän kyynelehtiikin.
Bittipostissa "ATK-ammattilainen c.92" kysyy "Minne entinen innostus ja mikroilun "fiilis" on kadonnut lehdestä. Ovatko toimittajat kasvaneet niin aikuisiksi, että mikroilu on enää välttämätön paha. Tunnutte vierastavan lukijoitanne, kirjeiden kirjoittajillekin vain tuhahtelette. Onko teillä varaa tähän myös näin laman aikana? Vaikka omaattekin monopolin suomalaisena kotimikrolehtenä, voi tyytyväinen asiakas kääntyä ulkomaisen lehden lukijaksi".
Kasvaneet aikuisiksi vai lapsellistuneet? Marraskuun numerossa "Jurgen Sternreise" valitti: "BITILTÄ alkaa olla ilmeisesti aiheet lopussa. Vanhat lehdet vaikuttivat vielä listauksineen tietokonelehdiltä. Ovatko nykyiset nk. tietokoneen käyttäjät laiskistuneet niin, että odotellaan vain valmista? Pelejä ei tule jos ei niitä kukaan ohjelmoi. Puku tekee miehen ja softa tietokoneen.
Kunpa voisitte vähentää huumoria, esimerkiksi Pelikopterin vinkkien lopussa. Ilman rutkutuksia vinkkejä mahtuisi enemmän, eikä sama tyyppi saisi lähettää useampia vinkkejä. Vähentäkää mikroihin kuulumattomia laitteita. Vaikka konsolit ovatkin prosessoripohjaisia, ovathan uusimmat pesukoneetkin!
Missä muuten on Kim Leidenius? Vanhalle BITILLE (ennen vuotta -89) annan kymmenen plussan ja uudelle seitsemän miinuksen. Eihän tämä lehti taida enää lapsellistuttuaan aikuistua..."
Toimitus vastasi: "Kim Leidenius on Ypäjällä vanhojen mikrotoimittajien lepokodissa hiihtelemässä tohveleineen vaitonaisena käytävillä. Vihjaamme, että kannattaa tutkia Tietokone-lehden toimituksen miehitystä. Leidenius aikuistui liikaa ja hänet oli pakko siirtää toiseen lehteen".
* * *
1/93. Pääkirjoitus: "Commodoren kotimikrojen lippulaiva Amiga ei ilmeisesti kykene pitämään niitä asemia, jotka C-64 sille petasi. Erityisesti viime vuosi enteili lopun alkua. Amigoiden myyntimäärät putosivat PC:n ja pelikonsolien puristuksessa. Vähittäismyyjien usko Amigaan horjui entisestään ja Amiga-oppia jakaneet BITTI-leiritkin jouduttiin peruuttamaan maahantuojakuvioiden ristiriitaisuuden vuoksi.
Syitä Amigan vetovoiman vähenemiseen on toki useita. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin emoyhtiö Commodoren haluttomuus tai kyvyttömyys huolehtia pienen Suomen markkinoista. Amigalle on vaarassa käydä kuten Atari ST:lle. Se katoaa vähitellen kansan tietoudesta, koska päämies ei toimillaan riittävästi rohkaise maahantuojia panostamaan Amigan tulevaisuuteen.
Vaikka Amigan hinta on edullinen, tämä ei yksin riitä suosion säilyttämiseksi. Tarvittaisiin toimia, jotka pitävät yleisön mielenkiintoa yllä. Oireellista oli vuosi sitten tapahtunut, Amiga-asiaan keskittyneen C=lehden lakkauttaminen.
Jotta lehti täyttäisi tiedonvälittäjän roolinsa, sillä pitäisi olla tietoa välitettävänä. Amiga-tuotteista toimitukseen tihkuu tietoa tipoittain. Yhteydenotot ulkomaille vetävät vesiperän, ja uusien laitteiden saaminen testiin saattaa kestää niin kauan, että aika ehtii ajaa niiden ohi. Amigan ohjelmista vain harva löytää tiensä Suomeen ja silloinkin usein vain erikoistilauksesta.
Mikäli Commodore jatkaa nykyistä linjaansa, PC-mikrot korvaavat kodeissa Amigan muutamassa vuodessa. Toki Amigalle vielä käyttöä löytyy erikoissovelluksissa. Samalla toteutuu Commodoren alkuperäisajatus Amigasta businessmikrona, jolla tehdään vaativaa työtä.
Mikäli Amiga UNIX-mikrona ei vastaa lukijoiden toiveita tulevaisuudesta, suosittelen kääntymistä joukkokirjeiden voimin suoraan Commodoren puoleen. Mikäli sekään ei auta, tulevaisuus ei totisesti ole Amigan".
Pasi Andrejeff ja Jukka Marin kirjoittavat kolme sivua Commodoresta ja Amigasta. Amigan mallit eritellään perusteellisesti.
Maailman ensimmäisen tietokoneen suunnitellut englantilainen matemaatikko ja filosofi Charles Babbage (1791 - 1871) on mies, josta Bitti oli kirjoittanut useasti. Esimerkiksi 1991 uutisoitiin, että Difference Engine 2, laite jonka Babbage oli suunnitellut mutta joka jäi aikoinaan rakentamatta, oli kyhätty kasaan alkuperäisten piirustusten mukaan, ja todettu täysin toimivaksi. 1993 tammikuussa Pekka Tolonen pohti, millainen maailma olisi, jos tietokonevallankumous olisi käynnistynyt jo 1800-luvulla.
Kuukauden kilpailun aiheena oli Lemmings, peli josta Baron Knightlore valitti vuonna 1991, että joka toinen lähetetty pelivinkki tuntui koskevan sitä. No, tottakai tälle megasuositulle pelille piti tehdä kakkososa. Lemmings 2: The Tribes -pelissä sopulihahmot oli yksilöity, eli niillä oli eri ulkonäöt ja asusteet. Lukijoita pyydettin piirtämään oma Lemmings-heimon jäsen.
* * *
Pelit 1/93. Peliuutisissa kerrottiin uudesta suomalaisesta pelitalosta, Bloodhousesta. Perustajat Mika Laamanen ja Harri Tikkanen kertoivat Amigalle tehdystä ampumapelistä nimeltä Stardust, joka kuvanäytteen perusteella oli todella mellevän näköinen. Suunnitteilla oli myös Another World -tyyppinen vektori- ja bitmap-grafiikkaa käyttävä seikkailu sekä First Samurai -tyyppinen koko kuvaruudun animointia käyttävä tasohyppely. 1995 Bloodhouse yhdistettiin Terramarque-pelifirmaan, ja tuloksena oli Housemarque.
Tässä numerossa tiiseristrippi Wallun Kyöpelit-sarjakuvasta.
* * *
2/93. Toni Hakala lopettelee Japanilaa. Hannu taas huomaa, että Helkan lähdettyä kukaan ei enää tuo hänelle tuoppia pyydettäessä eikä laita ruokaa. Hannu ei osaa muuta kuin pelata tietokoneella, joten hän etsii itselleen kodinkonetta, joka hoitaa kaikki kotityöt. Sellaista ei löydy kodinkoneliikkeestä, eikä tanssipaikasta löydettyä naista lentosimulaattorit kiinnostakaan vaan hän pakenee sanaakaan sanomatta.
* * *
3/93. Taas muhkea 15-sivuinen konsoliliite. Lemmings-kilvan satoa esiteltiin, mukana myös Aapo Rapi hevimetalli-Lemmingillään. Hieno Lemmingica-paita.
Wallu huolestutti minua. Ei tuntunut kivalta, kun maaliskuussa 1993 sain luettavakseni tällaisen Mikrokivikauden. Huhtikuussa taas Wallu oli kuvittanut Jere Käpyahon artikkelin tällaisella piirroksella. Mitä tuo oli tarkoittavinaan? Sanat "smalltalk" ja "actor" eivät tuntuneet liittyvän artikkeliin mitenkään, aallosta sentään puhuttiin. Onko tuokin kuvituspiirros maaliskuun Mikrokivikauden ohella väsyneen, ylityöllistetyn taiteilijan tajunnanvirtaa? Wallun ei vuonna 1993 tarvinnut enää hoitaa MikroBITIN taittoa, vaan siitä vastasi Risto Kurkinen yksinään. Wallu vain piirsi. Silti olin vuonna 1993 aidosti huolissani Wallun mielenterveydestä.
* * *
Pelit 2/93. Postipalstalla joku kirjoittaa, että Wallun pitäisi piirtää enemmän, ja alla on Wallun omakuva, jossa hän hiki päässä kaksin käsin piirroksia vääntäen kysyy "Mitä?! Vielä enemmän!!!". Ensimmäinen virallinen Kyöpelit-strippi on mukana, eikä se nyt mikään lupauksia herättämätön tekele ole. Olen kuitenkin lukenut Kvaak-foorumista haukkuja Kyöpeleistä, ilmeisesti sarjassa ei ole koskaan ollut mitään tolkkua tahi juonta. Kunhan sekoillaan. Muutama kirjastossa selaamani Pelit-lehti tukee tätä näkemystä, ei niiden Kyöpelit-stripeistä mitään tolkullista muistaakseni löytynyt.
* * *
4/93. Huhtikuun numero tarjosi paljon pientä kiinnostavaa.
"Viime joulukuun 27.-29. päivänä kokoontui Tanskaan, Aarsin kaupunkiin suurin määrä tietokoneryhmäläisiä mitä konsanaan on samassa paikassa nähty. Kolme tunnettua Amiga-käyttäjäryhmää, Anarchy, Silents ja Crystal, järjesti "The Party 1992 - Part II, The Final" -kokoontumisen, johon kerääntyi väkeä pitkin Eurooppaa tapaamaan toisiaan", kertoi Jukka O. Kauppinen. Happeningiin kuuluivat myös erilaiset kilpailut. Amiga-grafiikkakilpailun palkittuja esiteltiin Bitissä. Kesänumerossa tarkkaavainen Pauli H. kertoi Bittipostissa huomanneensa törkeää kopiointia. ""Attack" on suoraan Boris Vajellon piirtämä kuva ja myös WomSnake toi mieleen Boris Vajellon. Toiselle sijalle "yltänyt" Encounter taas on suoraa matkimista Dragonlance-kirjasta (Tanis ja Kitiara)". Kauppinen kertoi itsekin huomanneensa plagiointia: "Vikapäitä voi etsiä The Party II:n järjestäjistä, joiden grafiikkakilpailun kontrollissa oli näköjään pahoja vuotoja. "Attackin" tunnistin, "Encounter" voi olla matkimista, mutta ainakin "WomSnake" on täysin omintakeinen tuote".
Hugo-peliohjelma alkoi telkkarissa. Bittikin uutisoi siitä. Minä katselin Hugoa aivan hulluna 1993-1994, kun opiskelin Porvoossa. En sitten enää sen jälkeen. Ohjelma on vieläkin hyvin muistissani, sukellusjaksoineen ja muineen. Juontaja vaihtui kesken kaiken Taru Valkeapäästä Marika Saukkoseen. Hugon puheita ei oikein osattu päivittää sen jälkeen kun juontaja vaihtui, niinpä Hugo sanoi pitkään Marikalle "Taru, sano sille että herää pahvi!" silloin kun peliä pelaava soittaja epäröi näppäinkomentojen kanssa liian pitkään. Marika ei voinut muuta kuin huomautella Hugolle, että en minä ole Taru.
Pelipuolelle oli Bitti saanut uuden kiinnostavan nimen Derek Dela Fuente. Nimeä googlaamalla saa esille kiinnostavan monikielisiä peliaiheisia hakutuloksia.
Sleepwalker oli Oceanin julkaisema toiminta- ja taitopeli, jossa uskollinen koira juosta jolkotti unissakävelevän pikkuisäntänsä, pienen pojan, perässä pitkin öistä kaupunkia pitäen huolta ettei poika kolhi itseään. Bitti järjesti "keksi tekstit puhekupliin" -kilpailun. Tapani mukaan en kehdannut osallistua, mutta täytin kuplat silti.
Hannun rakas ruokahuoltaja Helka palasi yllättäen ja kaikki oli jälleen hyvin. Bittipostissa "Eläköön Bitti!!!" osui melko lähelle omia tuntojani ihmettelemällä "Mitä on tapahtunut Mikrokivikaudelle? Ennen jutut olivat hauskoja, mutta nykyään niille nauravat vain lukutaidottomat". Toimitus vastasi: "Mikrokivikausi ja Wallun avustajaura viettävätkin nyt kahdeksanvuotispäiviään. Meidän mielestämme sarja on liikkunut tänä aikana kiitettävästi hulvattoman ja raivokkaan välimaastossa. Ja hyvä, että lukutaidottomat nauravat, sehän osoittaa, että sarja toimii ilman puhekupliakin".
* * *
5/93. Nordic oli Peliluolansa kanssa puoliaktiivisena vuoden alkupuolella. Kolme kuuta ilman Peliluolaa sai Bittipostissa erään huolestuneena kirjoittamaan, että Nordicilla ei ole oikeutta lopettaa. Marraskuusta 1992 alkaen luola oli ilmestyessäänkin säännönmukaisesti vain sivun mittainen, eikä laajennusta aukeamakokoon tapahtunut vuoden 1993 aikana. Helmikuun numeron sisällysluettelossa palstan nimi on muuten "Pelikuola", hah hah.
Postipalstalla Joona viestittää: "Kommentti Drewan Stören "siunaukseen" - toivottavasti myös herra Störe lukee tämän. Nimimerkkisi on anagrammi, joten onko oikea nimesi Andrew Öster? No samapa tuo. Idea lähettää toimitukselle seikkailupelejä on mielenkiintoinen. Lähetän omanikin, kun se on valmis. Pelin nimi on Self Defence, se on puoligraafinen ja tehty koneiden kuninkaalle Amigalle. Minä en kirjoittaisi noin perverssejä pelejä kuin Störe (Tuhma Störe!). Ja englanninkielessäkin oli pieni moka: lause "If i'd be you" tulisi olla muodossa "If I were you" (Tyhmä Störe?)".
Katsoin yhtenä päivänä Helsingin puhelinluetteloa, ja sieltähän löytyi muuan Andrew Öster. Asusti muistaakseni Kalliossa jossain Fleminginkadun, Helsinginkadun, Hämeentien ja Aleksis Kiven kadun muodostamassa neliössä tai niillä main.
* * *
6-7/93. 16-sivuinen PC-liite.
Aki Korhosen kirjoitus Jenkkilä-palstallaan huhtikuun numerossa sai Bitin lukijat jyrähtämään. Ingressillä "Pohdiskelua aiheesta 486, ja syitä siihen, miksi Macintosh tekee kuolemaa ja Motorolalla saattaa olla edessään maailmanloppu" alkaneessa kirjoituksessaan Korhonen jakeli virheellistä tietoa mm. siitä, kuinka monta 68k-sarjan suoritinta Motorola myi edellisvuonna. Lisäksi "Korhonen onnistui alimitoittamaan Intelin 80 x 86 -sarjan myyntilukemia ainakin 50%. Korhonen kertoi, että Motorolalla ei ole Intelin Pentiumin veroista sirua. Tarkasti ottaen Motorolan 88k-sarjan RISC-suorittimisto takaa vähintään saman suorituskyvyn". Tämän ja paljon muutakin Bittipostissa korjasi Jarkko Lindblad, ja Apple Computerin edustaja Timo Tiihonen sanoi hänkin oman sanansa. Elokuun Bitissä Korhonen pyysi nöyrästi anteeksi ja selitti luottaneensa epäluotettavasta lähteestä saamiinsa tietoihin vaivautumatta tarkistamaan taustatietoja. Hän kuitenkin pysyi kannassaan, että 68000-prosessorisarjalla ei ole enää paljon elinaikaa jäljellä. "Apple ei ole julkaissut mitään suunnitelmia 68000-prosessorien käytöstä tulevissa koneissa, se puhuu ainoastaan PowerPC-"Maceistä". Vaikka Motorola myykin 25 miljoonaa piiriä vuodessa, niin ainoastaan alle neljä miljoonaa näistä menee mikrotietokoneisiin. Neljä miljoonaa piiriä on vähän verrattuna Intelin tämän vuoden 30 miljoonan 486-prosessorin myyntiennusteeseen".
Sleepwalker-kisan tulokset julkistettiin, ja kolmanneksi viimeisellä sivulla nähtiin rivi hauskoja puhekuplia.
* * *
8/93. Bitti uutisoi: "Tietokonepeliohjelmien debytantilla, Hugolla, menee hyvin. Ohjelma on yltänyt huomattavaan 350 000 katsojan lukemaan. Yhdeksässä maassa pyörivässä ohjelmassa ryhdytään syksyllä käyttämään Cannesin MIP-TV-päivillä esiteltyä animaatiomaskia ja Voice Interactive Vision -menetelmää. VIVin avulla Hugo voi vastailla pelaajien kysymyksiin suorassa lähetyksessä suu puheen tahdissa liikkuen. Hugo on Skandinaviassa julkkis ja Suomeenkin leviää pian Hugo-tuotteita, joista ensimmäisenä kaupan hyllylle ilmestyivät Hugo-limut. Tanskalaisperäinen peli on luvattu Macintosh-versiona myyntiin syksyllä. Hugo jyrää kaikissa ikäluokissa, ranskalaistutkimuksen mukaan paikallisten TV-pelaajien ikä vaihtelee 4-90 välillä". Amigalle tuli ainakin kaksi peliä, Hugo på nye eventyr ja sen kakkososa.
* * *
9/93. Derek Dela Fuente haastatteli Leisuresuit Larry -pelien tekijää Al Lowea. Lowe kertoi toimineensa aiemmin musiikin lehtorina ja koulun yhtyeen kapellimestarina. Hän opetti jazzia sekä orkesteri- ja yhtyemusiikkia kalifornialaisessa high schoolissa. Sitten hän siirtyi koulun hallintotehtäviin. Koulupiirillä oli tietokone ja he erehtyivät antamaan salasanan. Lowe teki ensin vaatimattomia ohjelmia Basicilla. Hän sanoi olevansa täysin itseoppinut ohjelmoinnissa. Eräs ystävistään tiesi vähän enemmän, ja yhdessä he oppivat lisää. "Apple-kakkosen tullessa markkinoille minun oli pakko saada sellainen itselleni. En edes tiennyt ihan tarkkaan, miksi tai mitä sillä tekisin. Suostuttelun jälkeen vaimoni antoi minulle luvan tuhlata koko kuukausipalkkani koneeseen. Vakuutin hänelle, että jollain tavalla tienaisin vielä tietokoneella rahaa ja niinhän siinä sitten kävikin".
Dela Fuente kysyi työn alla olleesta kuutososasta: "Miten ruokoton Larry 6 on ja toimiiko Sierra sensorina?". Lowen vastaus: "Olen itse oma sensorini ja näppituntumani on kehittynyt hyväksi. Tiedän, milloin mennään liian pitkälle ja milloin vitsi ei ole enää hauska. Porno ei ole yleensä koskaan hauskaa ja pyrin hauskuuteen, vihjailuun, jännitykseen ja kiusantekoon. Tämän vuoksi en suosikaan digitoituja kohtauksia. Ne vetäisevät pelaajan pois sarjakuvan maailmasta".
* * *
11/93. Lontoon kirjeenvaihtaja Derek Dela Fuente haastatteli tällä kertaa Adrian Currya, Probe-yhtiön kehitysjohtajaa. Probe oli tehnyt Mortal Kombat -pelin konsoli-, Amiga- ja PC-versiot. Lyhyt seitsemän kysymyksen juttutuokio mahtui yhdelle sivulle yhdessä MK-aiheisen kilpailun kanssa.
Sivulta 56 löytyy taittaja Risto Kurkisen rennolla sivellintyylillä sutaisema kuvituspiirros. Seuraavalla aukeamalla haastatellaan Stardust-ampumapelin tehnyttä Harri Tikkasta. Samasta aiheestahan kerrottiin jo Pelit-lehden numerossa 1/93, mutta Bitin artikkeli on perusteellisempi.
Sivulla 71 mainostetaan Hugo-hedelmäkuviokarkkeja ja -jäätelöpuikkoja. Just.
Positiivisena seikkana MikroBITIN vuosikerrasta 1993 voin sanoa, että lukijoiden kirjeisiin toimitus suhtautui taas kiltimmin. Ei enää ivailua eikä näsäviisautta. Toisaalta julkaistujen lukijakirjeiden älyllinen tasokin koheni.
* * *
Tässä vielä kerran linkki kansioon, johon lataan skannaukset kaikista omistamistani Bitin numeroista sekä Pelit 1989 kevät -vuosikirjasta:
https://drive.google.com/drive/folders/1mqb5rJ6xAgSEO6jdTa_gZEbwmLu8F-tO?usp=drive_link
Vuosien 1984-1990 MikroBITTEJÄ oli ihanaa selailla taas uudestaan, mutta vuoden 1993 lehtien kohdalla tajusin uudestaan, miksi tuona vuonna halusin lopettaa lehden tilaamisen. Koko vuosikerta jätti minut täysin kylmäksi. Yksi seikka joka sai minut kylmenemään silloin aikoinaan oli myös oma elämäntilanteeni. Minullahan oli 1988 hankittu kuusnelonen. Lapsuudenkotiani, jossa olin viettänyt suurimman osan pelisessioistani, ei enää ollut. Minä asuin äidin ja isäpuolen kanssa muualla vuosina 1990-1993. Bitti tuli sinne joitakin vuoden 1990 ensimmäisiä numeroita lukuunottamatta. Isä taas asui Laajasalossa tyttöystävänsä / kihlattunsa ja naisen tyttären kanssa. C-64, vuosien 1986-1990 Bitit ja muut BITTI-julkaisut olivat siellä minun ulottumattomissani. Pääsin pelaamaan vain niinä harvoina kertoina, jolloin kävin isääni tapaamassa. 1992, sen jälkeen kun isäni kuoli, oli puhetta siitä että kuusnelkku tuotaisiin minun luokseni. Isäpuoli ei ollut kovin myötämielinen ajatukselle. Minulla oli lukion viimeinen vuosi tuloillaan, yo-kirjoituksineen, ja kouluarvosanani olivat muutenkin heikot. Miten paljon lisää tietokoneen läsnäolo vielä heikentäisi keskittymistäni koulunkäyntiin? Kotini ilmapiiri oli mielestäni niin kylmä, että tiesin etten juuri kehtaisi pelailla siellä, joten isäpuolen huoli oli minusta turha. No, pelailinhan minä sitten kuitenkin jonkin verran kuusnelosella sen jälkeen kun se tuotiin minun luokseni, mutten kovin paljoa.
1993 elo-syyskuun vaihteessa lähdin siis Porvooseen opiskelemaan. Kuusnelosta ei viety sinne. Lokakuussa soitin lopettaakseni Bitin tilauksen. Maaliskuussa 1993 löytämäni englantilaisen Commodore Force -lehden ostin irtonumeroina joulukuuhun asti. 1994 tammikuussa ei lehteä enää tuotu Suomeen. 1994 syksyllä lähdin suorittamaan siviilipalvelusta Taalintehtaalle. Äiti ja isäpuoli toivat C-64:n siviilipalveluspaikkaani, minulle järjestettyyn asuinhuoneeseen. Siellä pelasin kuusnelosella lähes päivittäin, erityisesti Thalamuksen julkaisemaa labyrinttipeliä Snare, jonka läpipelaamisesta tuli minulle melkein pakkomielle. Melkoisen kovan työn jälkeen onnistuin saavuttamaan 20. eli viimeisen kentän, mutta sitä en enää onnistunut selvittämään. En siis saanut Snarea läpipelattua.
1995 syksyllä lähdin vuodeksi opiskelemaan Karjaalle. Sinne ei konetta tuotu. 1995 ja 1996 kesällä asuin äidin ja isäpuolen vaivana Espoon Mäkkylässä, kerrostaloasunnossa, jonka oli tarkoitus olla vain heidän kahden oma asunto. Minä olin siellä liikaa. Kuusnelonen vietti sillä välin aikaansa jossain varastossa aivan toisaalla. Syyskuussa sain ensimmäisen oman yksiöni Etelä-Haagasta, ja Commodoreni palasi luokseni. Kone sai kuitenkin pysyä ullakon häkkivarastossa. En pelannut sillä kertaakaan enää sen jälkeen kun muutin omilleni. Olin kasvanut ulos kuusnelosestani.
Commodore 64 oli MikroBITISSÄ puoliksi unohtunut kone vuosina 1991-1993. Pelejä sille ei juuri tehty, joten arvostelut koskivat aina vain Amigalle, Atarille ja PC:lle tehtyjä pelejä. Hienomman, kalliimman tietokoneen hankkiminen minulle olisi ollut aivan mahdoton ajatus varsinkin äidille ja isäpuolelle, kun kuusnelosenkin olemassaolossa oli kestämistä. Eikä elämäntilanteeni olisi sallinut sen hienomman koneen käyttämistä kuitenkaan. Koulun kunniakas suorittaminen loppuun oli liian tärkeä asia.
2016 minulla oli suunnitelmana myydä kuusneloseni peleineen. Aika oli otollinen koneen myymiselle, kun C-64 on nostalgiaa, josta maksetaan. Siihen tarkoitukseen sain isäpuolelta lainaksi digikameran, jotta voisin ottaa Huuto.net -myynti-ilmoitusta varten valokuvia. En saanut kameraa toimimaan kunnolla. En tiedä mikä asetus- tai muu tekninen vika syynä, että akusta ei millään lähtenyt virtaa kameraan kuin korkeintaan yhden kuvan ottamisen ajaksi, jos sitäkään. Tai jotain. Siksi ostin oman digikameran tammikuussa 2017. Se on toiminut moitteettomasti.
En sitten saanut koskaan itseäni ryhtymään toimiin sen kuusnelosen raahaamiseksi ullakon häkkivarastosta asuntooni, jotta voisin ottaa kuvia siitä. Nyt huomaan, etten haluakaan luopua koko C64:stä. Minähän olen luonteeltani sellainen, että haluan pitää kiinni kaikista niistä ihanista asioista, jotka liittyvät lapsuuteeni. Olen hankkinut takaisin niitä lasten- ja satukirjojakin, jotka lapsena omistin. Arvostan lapsuuteni hyviä muistoja niin paljon. Kuusnelonen kuuluu rakkaimpiin nuoruusmuistoihini. En haluakaan myydä konetta ja pelejä. Jo pelkästään MikroBITTIEN ja oheisjulkaisujen selailu ja lueskelu lämmittää sydäntäni kovasti. Minusta on ihanaa, että minulla on tuo kaikki tallella. Liian paljon ihania muistoja kiinni tuossa tietokoneessa ja kaikissa paperijulkaisuissa. Menettäisin ison osan itsestäni, jos myisin sitä kamaa pois.
Paha kysymys on myös se kopioitujen pelien määrä. Minä ja isänihän saimme Jukka Rajalalta lähinnä kopioituja pelejä. Ei niitä voi myydä eteenpäin. Sehän on laitonta. Päästiin kuin koirat veräjästä kaikki kolme vuonna 1988, mutta toista kertaa ei kannata yrittää. Alkuperäisiä kasetteja koteloineen on toki myös, kun isä ja minä ostettiin niitä myöhemmin, mutta ei tarpeeksi kunnon valikoimaksi asti. Sain kuusnelosen turhan myöhään, ja minä olin vasta 1991, 16-vuotiaana, tarpeeksi itsenäinen, jotta osasin itse käydä edes läheisessä Info-kirjakaupassa ostamassa mitä halusin. Kesällä 1992 uskaltauduin kaupungille, siis Helsinkiin, ostoksille ensimmäistä kertaa. Häpeällistä myöhään kehittymistä. 1991 ei ollut enää kuusneloselle paljon pelejä tarjolla. Jotain sentään. Sitä ostin mitä sattui löytymään.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48
49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71
72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95
