7.3.2015

Pitkästä aikaa... seitsemän kuukauttahan tässä on kulunut ilman yhtään vuodatusta. Syy siihen on, että elämäni on ollut aivan pohjamudissa rypemistä.

Elokuun puolessavälissä nimittäin tapahtui muuan asia, jota en suostu edes julkituomaan. Jotain hirveää joka tapauksessa. Minua on nöyryytetty. Minut on häväisty. Kaikki alkoi romahtaa ympärilläni. Kohta seitsemän kuukauden ajan olen joutunut kokemaan, millaista on kun saa niin vähän palkkaa, ettei se mitenkään riitä elämiseen. Vuokranmaksun kanssa on ollut vaikeuksia. Laskuja on maksamatta. Velkaa on 1800 euroa ja sen lyhentäminen liian vaikeaa. Käyn töissä kyllä, mutta koko palkkani menee vuokraan ja laskuihin. Koska ruokarahaa ei ole, joudun käymään Hurstilla hakemassa ruoka-apua aina kun voin. Koska ruokaa jaetaan vain keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 11-14, ja minun on välillä oltava töissä koko päivä, on pärjättävä kaurapuurolla kunnes seuraavan kerran ehdin käydä jonottamassa. Matkakortin uusimiseen ei rahaa riitä, joten kävelen joka paikkaan. Tai voin minä metrolla yhden pysäkinvälin matkustaa. Kaksi maksamatonta tarkastusmaksua tammi-helmikuun vaihteesta nököttää yhä laatikossa.

Koko ajan on käynyt mielessä, että nyt kyllä oikeasti talsin Ilmalaan ja hyppään rautatiesillalta junan eteen.

En aikonut enää koskaan kirjoittaa vuodatussivuille mitään. Olin siinä ajatuksessa, ettei tämä kurja elämäni ole enää raportoimisen arvoista. En taidakaan kirjoittaa. Kirjoitan vain kaikesta muusta.

Sain tämän viikon alussa kuusi- ja puolisataa euroa toimeentulotukea. Sen ansiosta pystyin ensimmäistä kertaa muutamaan kuukauteen maksamaan vuokran ajallaan enkä vasta kuun viimeisenä päivänä.

Lähdin Kvaakista lätkimään lopullisesti tammikuun puolessavälissä. Katsoin, etten ole henkisesti enää kykenevä avustamaan sitä sivustoa millään tavalla tai muutenkaan kirjoittelemaan sinne mitään. Olen lopettanut sekä levyjen että sarjakuvien keräilyn. Miten muka pystyn kirjoittamaan sarjakuvista mitään jos en enää pysty lukemaan uutuussarjakuvia enkä edes seuraamaan sarjakuvamaailman tapahtumia? En halua ruveta teeskentelemään, että luen uutuussarjiksia. Minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta käyttää kirjaston palveluja. Jonottaa kymmenien muiden kanssa sitä, että jokin uutuussarjakuva ilmestyy lainattavaksi johonkin kirjastoon ja muut edelläni ovat ehtineet lukea ja palauttaa sen.

Piirrän vain omia sarjakuviani. Tai yritän piirtää. Omat projektini etenevät etanavauhtia, koska ongelmat painavat liikaa. Hyvä kun saan tehdyksi yhden sarjissivun viikossa tai kahdessa, ja minullahan on kolme projektia kesken. Asiaan vaikuttaa myös Kvaakin jäsenten lähes täydellinen välinpitämättömyys sarjakuvapiirtämistäni kohtaan. Kiitos teille Kvaakilaisille siitä, että joku teistä kommentoi kuukauden haastetöitäni, Mars-, autokaahailu- ja palovammasarjiksiani. Mutta kun ilmoittelin Aaltotie-ketjussani uusista sarjisprojekteista, postasin luonnosketjuun Arlena Sunkissin kuvan, ja Näytä oma hieno sivu -ketjuun yhden sivun Hypokritonia, Mutatoitunutta metsää ja Ruutihampaita, juuri kukaan teistä ei kommentoinut mitään. Miksi??? En minä laittanut noita sivuja vain tylsistyneesti katseltaviksi, vaan halusin saada palautetta. Sitä ette antaneet.

Olen viime aikoina lähinnä kuunnellut musiikkia Spotifysta. Olen seikkaillut musiikillisissa maailmoissa, kuunnellut Ä-LYT-TÖ-MÄS-TI ennenkuulemattomia levyjä. Kuunteluvinkkejä olen ammentanut Pop-lehden foorumista, Minkä levyn hankit viimeksi- ja Mitä musiikkia kuuntelet nyt -ketjuista sekä Ostetaan / Myydään / Vaihdetaan -osastosta. Spotifyssa minulla on ollut joulukuusta lähtien soittolistoja, joissa on ollut enimmillään yli 10.000 kappaletta. Nyt nuo soittolistat on kuunneltu viimeinkin loppuun. Musiikilliset tutkimusmatkat ovat jo jonkin aikaa kyllästyttäneet, mieli on palanut kuunnella taas vaihteeksi vain ennestään tuttuja, rakkaita omia levyjä.

Liityin vähän aikaa sitten Soulseek-tiedostojenjako-ohjelman käyttäjäksi. Taas kerran. Olen ollut Soulseekissä monesti aiemminkin, mutta aina olen kypsynyt kusipäisiin tyyppeihin, jotka ovat bannanneet minut milloin mistäkin syystä. Nytkin olen saanut bannin yhdeltä käyttäjältä, ilmeisesti siksi että yritin imuroida häneltä kaksi levyä kerralla. Minä en pidä mitään rajoituksia. Minulta saa kuka vain ladata niin paljon levyjä kuin lystää, vaikka kymmeniä kerralla jos huvittaa. Minä en ole kusipää. Itse olen kopioinut koneelleni runsaasti omia CD-levyjä Soulseekissä jaettavaksi - lähinnä erikoisempaa kamaa, ei sellaista mitä löytyy kaikilta - ja imuroinut sieltä kaikkea mielenkiintoista mitä ei Spotifysta ole löytynyt kuunneltavaksi. Käyttäjänimeni on ClaviaZ kuten Kvaakissakin.

Vinyylisoittimeni on sökö. Virtaa tulee, mutta levylautanen ei pyöri. Jokin kytkentävika. En siis voi kuunnella vinyylilevyjäni. Olen imuroinut Soulseekistä rippauksia levyistä, joita minulla on vinyylinä, jotta voin kuunnella niitä. Nyt kun Spotify-seikkailut on joksikin aikaa seikkailtu, keskityn kuuntelemaan kaikkea sitä mitä kovalevylläni on. Sitä mukaa kun kuuntelen levyjä koneeltani, parantelen tiedostojen ja kansioiden nimiä jotta Soulseek-käyttäjät löytävät levyjä hakujen kautta, skannaan tai haen netistä levykansikuvia, katson, saako joistain huonolaatuisista mp3-tiedostoista paremmat vastineet, siirtelen tiedostoja järkevämpiin paikkoihin, yhdistelen kansioita jnpp.

Ikävää kun sarjisprojektini junnaavat paikoillaan, varsinkin kun Puuhiilenvartijat lähenee sitä kaikkein parasta osuutta eli loppua, Ruutihampaat alkaa samoin tarjota vastauksia ilmassa leijuviin kysymyksiin ja Yö kätkee suojaansa on juuri siinä kohdassa, jossa kerron sen taustatarinan, jonka päälle olen koko Naavametsäläiset-sarjani rakentanut. Vaan minkäs teet - kun murheet painavat niin ettei jaksa piirtää, sillä ei ole mitään väliä kuinka tärkeä faasi jossain sarjiksessa on menossa. Jo varhaisessa vaiheessa muuten ymmärsin, ettei Yö kätkee suojaansa -tarinan kertomiseen riitä 46 tai edes 68 sivua, vaan siitä taitaa tulla satasivuinen. Kerrottavaa on niin runsaasti, ja olen keksinyt niin paljon juoniaihioita.

Puuhiilenvartijat ja Ruutihampaat pohjautuvat siis näkemiini uniin. Yhdessä unessa katselin viimeistä sivua piirtämästäni sarjiksesta, joka kertoi kahdesta miehestä, joille avaruusolio antoi säilytettäväksi ison määrän kultaa, ja lopulta ahneus sai miehistä vallan. En halunnut käyttää näin ohutta juonta, halusin keksiä paremman. Viime kesäkuussa keksin sen vihdoin ja viimein, ja Puuhiilenvartijat sai alkunsa.

Toisessa unessa oli metsäneläimiä, jotka saalistivat ja tappoivat toisiaan aseilla. Siitä sai joku tarpeekseen, ja määrättiin että tästedes on käytettävä vanhaa kunnon aseetonta saalistusmenetelmää. Yksi kettu asettui poikkiteloin ja jatkoi aseiden käyttämistä joka tapauksessa. Unestani muistin jälkeenpäin yhden selvän vision: kettu juoksi konekivääri käpälissään puurivin ohi. Kauempana oli vuori, ja ohi juostessaan kettu räiski konekiväärillä vuorenseinämän hajalle. Tämä visio päätyi Ruutihampaisiin valitettavasti rajusti muunneltuna, mutta olkoon. Keksimäni tarina kun nimenomaan vaati moisia muokkauksia.

Piirrosjäljestäkin jo huomaa, että Ruutihampaat on kolmesta tämänhetkisestä projektistani se, joka on minulle kaikkein rakkain. Olen koko ajan hykerrellyt keksimilleni tarinan loppuvaiheille ja tuuminut, että odottakaahan kunhan saan viimeiset sivut piirretyiksi ja nettiin, niin kyllä leukanne loksahtavat auki ällistyksestä, että mitä hemmettiä??? Äää, kunpa pääsisin jo piirtämään Ruutihampaiden loppusivuja, en jaksa odottaa. Mieli on välillä tehnyt piirtää pelkästään Ruutihampaita, mutta olen pitänyt itseni kurissa. Puuhiilenvartijoiden piirtäminen on sitävastoin ollut melkoista pakkopullaa, en ole ollut ollenkaan innoissani koko tarinasta vaikka olenkin keksinyt myös siihen mainioita jujuja (jotka paljastuvat vasta lopussa, ja sittenkin vasta kun koko tarinan on lukenut ja juonta rupeaa kelaamaan mielessään).

Guestbook on nyt suljettu kommenteilta. Poistin oikeudet kommentointiin kaikilta muilta paitsi itseltäni. Kauan jaksoinkin kärsivällisesti poistella yksitellen kaikki spämmiviestit joita sinne tulvi, mutta nyt minulla viimeinkin keitti yli. Okei, olen siis keskinkertainen sarjakuvantekijä joka tekee mitäänsanomattomia sarjakuvia jotka eivät kiinnosta ketään. Sittenhän voin yhtä hyvin lopettaa piirtämisen kokonaan tai ainakin ajaa alas nämä sivut. Niin että hyvästi.

Paitsi etten lopeta enkä luovu sivustostani. Tyydyn sitten katselemaan vain itse työni tuloksia netistä.

 

8.3.2015

Lisäsin linkin vuodatussivuilleni sivuston ylälaitaan. Aiemmin olen pitänyt linkin tänne vähän piilossa, vähän kuin pääsiäismunana, jonka löytää vasta kun tutkii etusivua tarkkaan. Kun on tullut niin henkilökohtaista juttua kirjoitelluksi...

 

17.3.2015

Harmittaa etten ole osannut tehdä Yö kätkee suojaansa -sarjiksesta graafisesti yhtä näyttävää kuin Ruutihampaista. Tuntuu, että vaikka kuinka puunaisin sivuja väritysvaiheessa, ei hommasta tule sen paremman näköistä. Niinpä joudun päästämään ne käsistäni siinä vaiheessa, kun jokin vielä sanoo minulle, että jälkeä kannattaisi hioa vielä tuosta.

Jokainen sarjissivu on minulle pieni voitto tässä vaiheessa. YKS:ssä alan vihdoinkin päästä metsänhenkien kokoontumiskohtauksen loppuun. Seuraavan sivun yritän saada päätetyksi ruutuun, jossa Uuvakka ja Geiron lentävät takaisin kohti kotimetsiään. Metsänhenkien kokoontuminen on ollut yksi sellainen puoliksi improvisoitu kohtaus. Tiesin ennalta kaiken, mitä kokoontumisessa puhuttaisiin, mutta yksikään sivu tai kuva ei ollut tarkkana mielessäni. Piti luoda kaikki kuvat ja repliikit luonnosteluvaiheessa. Hauskaa on ollut käyttää kaikkia mahdollisia graafisia kikkoja, jotta kokoontumiskohtaus olisi jotain muuta kuin monta sivua puhuvia päitä. Vastaavasti taas Ruutihampaiden 18. sivu on esimerkki sivusta, josta minulla oli täydellisen tarkka visio, eikä minun tarvinnut kuin jäljentää se mitä näin pääni sisällä. Samoin Puuhiilenvartijoiden 18. sivu, jota olen nyt luonnostelemassa, on tällainen tarkka päänsisäinen visio joka on näin ollen helppo luonnostella.

Olen aiemmin kertonut siitä yhdestä Kvaakin jäsenestä, joka luopui sarjiskokoelmastaan rahapulassa, ja jolta elokuussa ostin vieraskielisiä Blueberryjä sekä Moebius-DVD:n. No, ostin häneltä myös kiinalaisia sivellintusseja, merkkiä ThinLINE. Näitä olen suurella innolla käyttänyt Ruutihampaissa ja hiukan myös YKS:ssä. Sivellinjälki ja värit ovat saaneet sarjakuvitteluni pompahtamaan parikin tasoa ylöspäin. Ruutihampaat näyttää mielestäni jo paikoitellen ammattimaisesti tehdyltä sarjakuvalta.

Ikävää taas on se, että ostin siltä Kvaakilaiselta niin paljon kaikkea - myös turhuuksia - ja syydin hänelle niin paljon rahaa. Tämä on osasyy tämänhetkiseen taloudelliseen kurimukseeni. No, en mahtanut mitään, kun hän oli niin kova kauppamies.

 

24.3.2015

Saas nähdä. Laitoin kymmenen päivää sitten viimeisimmän Ruutihampaat-sivuni Kvaakin galleriaan. Toistaiseksi se on kerännyt yhden kommentin ja yhden arvosanan. Teräskäsineelle kiitos näistä. Useampi kommentti tai edes arvosana olisivat silti toivottavia. Teen tästä sen johtopäätöksen, että sarjakuvistani on kyllä mahdollista pitää, mutta ne kiinnostavat kovin harvoja. Ovat vääränlaisia, maut eivät kohtaa. No olkoon sitten, minä pidän niistä ja osuvat minun sarjakuvamakuuni täydellisesti. Teen jatkossakin omia juttujani rakkaudella, jotta voin olla itse ylpeä siitä mitä olen saanut sarjakuvapiirtäjänä aikaiseksi. Sehän on parempaa ja fiksumpaa kuin väkinäiset yritykset miellyttää muita, eikös?

Tsirpsistä voinkin tehdä sitten mahdollisimman epäkaupallisen ja netistä vaikeasti luettavan sarjakuvan - kun eihän näillä sivuilla kukaan käy. Voin irrotella sydämeni kyllyydestä - sehän tulee olemaan ko. sarjakuvan perusidea.

 

26.3.2015

Olen ylpeä siitä, että olen onnistunut luomaan oman piirrostyylin aivan tyhjästä. Missään vaiheessa en ole sortunut kopioimaan muita. Edes 80-luvun loppupuolella, kun vasta aloittelin sarjakuvien tekemistä ja omasin lähes olemattomat piirrostaidot, ei mieleeni edes tullut ottaa suoraan mallia keneltäkään sarjakuvantekijältä. Katsoin sieltä sun täältä, että miten joku muu piirtäjä toteuttaa jonkin sarjakuvallisen pikkujutun, kuten vauhtiviivat, ja tein perässä, mutta koetin kehittää omia taitojani vain lisäämällä yksityiskohtia ja tekemällä työstetympää jälkeä. Minulla ei siis ole piirtäjäesikuvia.

Ainoa mikä minuun vaikutti oli, että koska 1980-luvulla luin pääosin eurooppalaista sarjakuvaa eli BD:tä, niin siltä pohjalta myös sarjakuvantekijänä ponnistin. Nyt kun Ruutihampaat-sarjakuvassa olen siirtynyt väreihin ja siveltimen käyttöön, BD-vaikutteet näkyvät entistä selvemmin.

Jos pitäisi valita jonkun muun piirrostyyli, haluaisin piirtää kuten Aarne Ankkaa tekevä Charlie Christensen, mutta oma tyyli on paras.

Syy siihen, miksi niin innokkaasti nykyisin teen eläinsarjakuvia vaikka takavuosina en osannut piirtää hyvin edes eläimiä, löytyy vanhoista MAD-lehdistä. Joulukuun 1979 numerossa ihastelin muuatta kaksisivuista kuvasarjaa, jossa oli aivan upeasti piirrettyjä eläimiä. Piirtäjä oli Bob Jones, joka teki MADiin 70-luvulla säännöllisesti kuvituksia, mutta 80-luvulla enää harvakseltaan. Hänen töissään yleisesti näkyy suuri rakkaus eläimiä ja niiden piirtämistä kohtaan, ja jälki on todella komeaa.

 

 

Tuossapa ensimmäinen sivu siitä vuoden 1979 joulukuun MADin kaksisivuisesta, joka teki minuun erityisen vaikutuksen. Tuon nähtyäni päätin, että minä haluan oppia piirtämään eläimiä yhtä hyvin kuin Bob Jones. Katsokaapa Töherrysgalleriaani - siellä näette millaisia eläinhahmoja rupesin piirtelemään tuon ylläolevan jutun seurauksena. Vuosi oli 1996, ja olin juuri aloittanut maanmittausopinnot. Eli jos joku piirtäjäesikuva pitäisi nimetä, niin Bob Jones. Hänen ansiostaan aloin 90-luvun loppupuoliskolla treenata eläinten piirtämistä. Tuloksen voi nähdä Naavametsäläiset- ja Ruutihampaat-sarjakuvistani.

Värittäjänä taas olen ottanut oppia Minna Sundbergilta, joka tunnetaan nettisarjakuvien A Redtail's Dream / Punahännän uni ja Stand Still, Stay Silent tekijänä. Eli ei mitään tylsän tasaisia väripintoja, vaan maalauksellisempaa, rosoisempaa jälkeä.

Sainpa googlattua Bob Jonesista vähän lisää juttua:

http://todaysinspiration.blogspot.fi/2009/06/bob-jones-of-mice-and-mendola-oh-and.html

http://todaysinspiration.blogspot.fi/2012/08/bob-jones-this-is-my-dad-this-is-my-dad.html

http://todaysinspiration.blogspot.ca/2009/06/bob-jones-in-grade-2-well-this-is-what.html

http://todaysinspiration.blogspot.ca/2009/06/bob-jones-drawing-is-drawing-whether.html

http://todaysinspiration.blogspot.ca/2009/06/bob-jones-and-esso-tiger.html

Ai että noita kaikkia töitä kelpaakin ihastella. Eläinhahmoja varsinkin. Viimeisestä linkistä käy ilmi, että Jones on vastuussa myös Esson kuuluisasta tunnustiikeristä. Tuo olikin mielenkiintoinen tieto. "Pane tiikeri tankkiin", muistatteko tuon mainoslauseen?

 

29.3.2015

Mmm... Työstin 19. Ruutihampaat-sivua niin verkkaisesti ja nautiskellen, että olin varma siitä ettei se tänään valmistu. Vaan pääsihän se sittenkin julkisuuteen kolme tuntia ennen vuorokauden loppua. Ja seuraavalla sivulla alkaa se todellinen hupi! Ne huimat loppuvaiheet, joiden piirtämistä olen niin malttamattomana odotellut. Tulossa on seuraavaksi oikea tuplayllätys!

 

5.4.2015

Puuhiiltä valmistetaan itseasiassa polttamalla puuta ilmattomassa tilassa viiden päivän ajan, mutta ehkä Jeff tietää keinon miten se hoidetaan kotitakassa.

Nyt löytyy viimein pikkuisen intoa Puuhiilenvartijoiden tekemiseen, kun loppuyllätysten aika koittaa.

 

7.4.2015

Se että 39. Yö kätkee suojaansa -sivu löytyy netistä tarkoittaa sitä, että voin ruveta tekemään Ruutihampaita - ja nyt on sitten sen suuren, huiman loppuratkaisun alku vuorossa! Ei kannata kuitenkaan odottaa seuraavaa Ruutihampaat-satsia nettiin kovin pian, sillä tarkoitus olisi tehdä loput tarinan sivut siten, että puristan itsestäni niin värittäjänä kuin piirtäjänäkin aivan kaiken irti ja mielellään vielä enemmänkin. Muutamalla viimeisimmällä sivulla on nähty näyttävää piirrosjälkeä, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen, miltä haluan viimeisen kuuden sivun näyttävän. Pitää puunata jokaista sivua päiväkausia ja tehdä huippuluokan jälkeä - en edes tiedä onko minusta siihen, mutta yritän parhaani.

Harmi sinänsä YKS:n kannalta, sillä pidän kovasti kohtauksesta joka siinä tarinassa nyt on meneillään, ja minulla on erityisen paljon intoa kahden seuraavan sivun tekemiseen. Uuvakka ja Geiron joutuvat kuitenkin odottamaan vuoroaan pitkään.

Lisäksi on pakko leikata tukka nyt heti, sillä se on pahasti villiintyneen näköinen. Sen jälkeen suihkuun. Vasta sitten - jos tässä päivässä vielä riittää tunteja - voin alkaa luonnostella Ruutihampaita.

 

8.4.2015

Soulseekin käyttö kannattaa - jakelen myös loppuja seitsemää tunnistamatonta kappaletta (siis niitä samoja joista voi kuulla näytteitä myös etusivuni Divshare-soittimessa, mutta kokonaisina). Tänä aamuna ennen töihinlähtöä huomasin, että yksi Soulseek-käyttäjä oli ladannut ne koneelleen ja tunnistanut kolme - neljännen kohdalla hän heitti vielä arvauksen esittäjästä ja se arvaus osui oikeaan! Pystyin siis hänen avullaan selvittämään vielä neljännenkin kappaleen. Piru kun Divsharella on joitain henk. koht. ongelmia ollut pitemmän aikaa eikä soitin tuossa etusivulla toimi kunnolla. En tiedä kuuntelematta mikä tuossa soittimessa olevista raidoista on mikäkin, paitsi se ensimmäinen jolle merkkasin nyt nimen ja esittäjän.

Kun vielä sain eilen tukkani kynittyä ja työpäiväkin sujui luistavasti ilman ongelmia, niin tässähän ollaan paremmalla mielellä kuin pitkiin aikoihin. Tänään voin myös aloittaa Ruutihampaiden luonnostelemisen. Eilen en ehtinyt.

Noista tuntemattomista kappaleista osa on isäni tai äitini nauhoittamia. Isä äänitteli 1977-1978 autossa muutaman kasetillisen musiikkia radiosta pitkillä työmatkoillaan. Pari vuotta myöhemmin vanhempani sitten kotona kuuntelivat kasetteja koettaen tunnistaa biisejä. Minä olen tässä 30+ vuoden aikana menestyksekkäästi selvitellyt tuntemattomiksi jääneitä kappaleita. Ei noita kasetteja enää ole tallella. Kun ne isän kuoleman jälkeen päätyivät minun haltuuni, kopioin itselleni ne kappaleet joilla oli jotain kuunteluarvoa, ja unohdin kaikenmaailman viihdeinstrumentaaliversiot sellaisista kuin ABBAn "Knowing Me Knowing You" ja "Hasta Mañana", Boney M:n "Sunny", sekä "Summertime", "L'oiseau et l'enfant" ja "Chanson d'amour". Sitten oli Andy Williamsia ja Ray Conniffia usean kappaleen verran. En halunnut säästää semmoisia. En kuullut koskaan isän spesifioivan miten pitkistä autoreissuista oli kyse, mutta se ehkä kertoo jotain, että kaseteilta löytyi saksalaista diskoduoa GiGi, hollantilaista progebändiä Ekseption, italialaista viihdemusiikkimaakaria Fausto Papetti, ranskalaisia viihdemiehiä Paul Mauriat ja Raymond Lefèvre, hollantilaista diskoduoa Valverde Brothers...

(EDIT 7.6.2015: Selvitinpä muuten Discogsin ja YouTuben avulla kappaleiden Knowing Me Knowing You, Sunny, L'oiseau et l'enfant ja Chanson d'amour esittäjän: Franck Pourcel. Eli Ranskassa tuotettua moskaa.)

Yksi tämän Soulseek-käyttäjän tunnistamista kappaleista, Gabor Szabon Stormy, on taas äitini nauhoittama. Toinen äidin radiosta äänittämä on sitten se hämärä ruotsalainen sodanvastainen kappale, joka on edelleen tunnistamatta. Äiti oli kirjoittanut kasetin lipukkeeseen "Peps Blodsband", mutta se on misinformaatiota... ellei bändillä sitten ole jokin Peps Persson -kytkentä. Alan epäillä, että se on jokin radion kantanauha, kun sitä ovat kuulemma monet Harrin avustuksella koettaneet Soulseekissä turhaan tunnistaa. Semminkin, kun samalla äidin kasetilla oli Kojon tulkinta Eero Koivistoisen ja Hannu Mäkelän Liekkihotellin linjasta, joka on YLEn kantanauha vuodelta 1979.

Tuon "Stormy"-kappaleen tekijätiedot - B. Buie & J.R. Cobb - saivat minut hätkähtämään. Onko Atlanta Rhythm Section levyttänyt tuonnimisen kappaleen? En moista muistanut. No, ei suinkaan ole, vaan vuonna 1968 Classics IV, jonka kitaristi Cobb siirtyi ARS:ään, ja kaksi vuotta myöhemmin Noah's Ark, jonka laulaja Rodney Justo on laulanut ARS:ssä. Tämmöiset jutut ovat palkitsevia musiikkimatkailusta innostuneelle keräilijäluonteelle.

Vielä kun joku tunnistaisi sen ruotsalaisen sodanvastaisen kappaleen, isän kasetilla olleen instrumentaaliversion "The Night the Lights Went Out in Georgia" -sävelmästä ja sen yhden venäläisen kappaleen josta minä nauhoitin pätkän lyhytaaltotaajuudella joltain neuvostoliittolaiselta radioasemalta joskus 1980-luvulla. Sitten voisin vaikka poistaa Divshare-soittimen etusivulta.

 

15.4.2015

Siinä se nyt sitten on - se, mitä olen viimeiset seitsemän päivää väkertänyt. Kunnianhimoa on sittenkin enemmän kuin taitoa, en saanut jäljestä niin ammattimaista kuin olisin halunnut. Yksi ruutu varsinkin näyttää jonkin omakustannemetallilevyn kannelta. Mutta kun katson aiempia Ruutihampaat-sivuja, ero on silti huomattava. Siinä mielessä siis onnistuin.

Lupasinhan tuplayllätyksen, ja semmoinen tuli. Juoniyllätys, ja kaksi sivua yhtäaikaa. Vai kuinka moninkertainen yllätys tuo onkaan?

Homma lähti siitä, että halusin sivun 20 loppuvan tiettyyn ruutuun, ja sivun 21 myös loppuvan tiettyyn ruutuun, mutta en saanut yhtälöä toimimaan. Toiselle sivulle olisi tullut liian vähän ruutuja. Lopulta keksin ratkaisun: yhdistän sivut ja levitän ensimmäisen ruudun molemmille sivuille. Näin sain sivukokonaisuudet loksahtamaan luontevasti niihin kohtiin, joihin ne halusin. Toisaalta halusin tuosta ensimmäisestä ruudusta oikein kunnon panoraamakuvan, ja näinhän se onnistui! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tai itse asiassa kolme, sillä Tsirpsissä olisi tarkoitus harrastaa enemmän noita kokonaisia aukeamia. Sainpahan harjoitusta, ja testatuksi onnistuuko näyttöä leveämpien töiden postaus uCozissa. No miksei onnistuisi, kun se onnistuu Minna Sundbergiltakin (joo, tiedän että hän käyttää eri palvelinta kuin minä).

Netsarlissa en ole Ruutihampaille aiemmin laittanut "sarjakuvan varoitukset" -kohtaan "kauhuelementtejä", koska se olisi ollut minusta spoilaamista. Nyt se lukee siinä. Eli jep, halusin pitää tämän tyylinvaihdoksen yllätyksenä, en halunnut lukijoiden odottavan sitä. Tässä mennään nyt loppuun asti täydessä horror-moodissa. YKS:n kohdalle laitoin heti alkuvaiheessa sarjakuvan varoitukseksi "kauhuelementtejä" - sekin tuntui spoilaamiselta, mutta jotenkin lievemmältä sellaiselta tässä tapauksessa.

Harmittaa aina kun yritän piirtää joitain laitteita referenssikuvia apua käyttämällä. Ei onnistu. Tuohonkin piti piirtää konekivääri. Minulla oli referenssikuva netissä auki, mutta homma meni silti persiilleen. Silmäni eivät käsitä noita aseita eikä muitakaan vekottimia. Ase- ja muissa laitekuvissa on vääränlaista kuvainformaatiota, sellaista, mikä ei kulkeudu meikäläisellä silmistä aivojen kautta oikeaan käteen tai jotain. Minusta ei ikinä voisi tulla teknistä piirtäjää. Luontoa sen sijaan voisin piirtää vaikka kuinka realistisesti.

Lukiessani tähänastiset Ruutihampaat-sivut läpi todella ällistelen piirrostyylin rajua vaihtelua ja muuttumista matkan varrella. Ei sitten minkäänlaista konsistenssia. Puolustuksekseni voin sanoa vain, että Ruutihampaat on minulle pohjimmiltaan vain harjoittelua, jotta pääsen kiinni tuohon A2-kokoon jolla sitten teen kaikki Tsirps-tarinat joskus tulevaisuudessa, ja että piirrostyylin vaihtelu mukailee tarinan tunnelmien vaihtumista eikä varmasti valmistele lukijaa loppuyllätyksiä varten. Tähän sitten lisättäköön vielä jatkuva haluni puristaa joka sivulla itsestäni parempaa ja parempaa piirrosjälkeä.

 

19.4.2015

Huokaus, minun piti kuluttaa tämä viikonloppu tekemällä kämpässäni perusteellinen kevätsiivous. Se olisi pakko tehdä nyt, sillä ensi viikolla korjataan talossa viemäreitä ja asunnoissa käydään. Mutta kello on 18:24 sunnuntaina ja tässä minä olen vain piirrellyt omatunto huonona. Tämän löpinän kirjoittamisen jälkeen alan hitto vie hommiin. Näinhän se on aina minun kanssani - ensin tehdään ne työt jotka ovat hauskimpia ja toisarvoisia, tärkeät duunit jätetään viimeisiksi.

No mutta YKS jatkuu tasalukusivulla, ja tuo meneillään oleva kiva kohtaus eteni. Tätä sivua olen odottanut kohtalaisella innolla. Yhä enemmän näyttää siltä, että Uuvakka sai Tyytiän pahukselta huonoa briiffausta metsänhengen työstä. Tyytiällä taisi olla niin kova kiire saada nuoren tyttöpöllön kanssa elämänsä orgasmi, ettei malttanut selostaa metsänhengen työtä tarkasti. Tässä on vähän omaa elämänkokemustani mukana. Minäkin olen saanut huonoa ohjeistusta töissä, ja sitten sortunut lukuisiin mokiin ja laiminlyönteihin, joita olen jälkeenpäin paikkaillut vaivihkaa toivoen ettei kukaan ole huomannut eikä huomaa mitään.

Miljoonien linkkien kanssa sähläily jokaisen sarjakuvasivun uploadaamisen jälkeen on progressiivisen uuvuttavaa, joten helpotin hommaa tekaisemalla sivuvalikon. Joka sivun alta poistin suurimman osan linkeistä, jättäen pääsyn vain viereisille sivuille. Tästä tulee pitkä tarina, YKS ei ole kuin vasta alkuvaiheissaan vaikka sivuja on kertynyt jo 40.

 

28.4.2015

Soulseekissä oleminen tuottaa työtä. Kuuntelen koneellani olevaa musiikkia minkä ehdin ja poistan ne levyt, joita en välitä enempää kuunnella enkä jaella. Syötän koneeseen lisää levyjä omasta CD-valikoimastani ja skannailen levynkansikuvia. No, tuota viimeksimainittua teen aivan liian laiskasti. Muutaman CD:n kannet vasta skannattu. Kovalevyllä oli valtava määrä WAV-tiedostoja, eli musiikkia, jota olen parin viime kuukauden ajan äänittänyt YLE Areenasta, Youtubesta ja Spotifysta. Nyt sain ne muunnettua mp3-muotoon ja nimettyä. Tätä minä olen viime päivät tehnyt piirtämisen sijaan. Puuhiilenvartijat-sivu on odotellut tuossa vieressä puoliksi tussattuna useita päiviä. Nyt sain sen vihdoin viimein tussatuksi kokonaan ja skannatuksi.

Vaasankadulle muuttamisen jälkeen olen elänyt täydellisessä uutispimennossa. Postiluukusta kolahtavat Hesarit menevät lukematta paperinkeräykseen, radiota en kuuntele, TV:tä en ole edes virittänyt katselukuntoon, netistä en uutisia lue. Ruokakaupoissa huomaan joskus iltapäivälehtien lööpit ja niistä olen saanut väkisinkin jonkin käsityksen siitä mistä puhutaan. Tiedän, että Venäjällä on ollut jotain ongelmia ja siellä mennään alamäkeä. Charlie Hebdo -tapauksesta tiedän pintapuolisesti kiitos Kvaakin, mutta en yksityiskohtia. Eipä sitten muuta, eikä enemmästä väliäkään. Olen saanut niin tarpeekseni ympäröivästä maailmasta, etten halua tietää siitä mitään.

Taloudellisesti minulla menee jo paremmin. Olen jonottanut satunnaisesti ruokaa Hurstin valinnan edessä kun työvuoroni sen ovat sallineet, mutta ruoka-avun tarpeeni on vähentynyt. Pärjäilen, kun en osta mitään muuta kuin ruokaa. Jääkaapissa on vielä tölkki jotain hemmetin soijajuomaa ja tomaattimehua - en minä moisia tököttejä juo, enkä myöskään piimää. Miksei Hurstilla jaeta tavallista kevytmaitoa? Minä olen henkeen ja vereen maitomies, mutta täällä Vaasankadulla asuessani en ole paljoa maitoa ostellut. Syy on kiireisessä siivoojan työssä. En ole ehtinyt enkä jaksanut laittaa kotona kunnon ruokaa, ja ruokajuomaksi varattu maito on ehtinyt pilaantua ennen tölkin tyhjenemistä tai jopa ennen avaamista. Teetä minä olen sitten vain juonut.

Punaviinikin on ollut vielä riesana. Viime jouluna yhden siivoamani toimiston henkilökunta antoi siivoojalleen joululahjaksi CD:llisen jotain helkutin rentoutusmuzakia ja pullon punaviiniä. Älkh. Levy meni kuuntelematta roskiin, punaviiniä olen sentään saanut juotua lasillisen / kuukausi. Muutama päivä sitten sain pullon vihdoin tyhjäksi.

Ykkösbonus Mastercard -korttini on suljettu koska en ole pystynyt lyhentämään velkaani kuukausiin. Pyh, kun kaupat ovat siirtyneet uuteen Pins-järjestelmään ei Ykkösbonus-korteilla ole enää mitään virkaa, ne kuopataan joka tapauksessa. Ei siis haittaa mitään. Nyt sitäpaitsi kykenen lyhentämään velkaani, viime kuussa annoin Danske Bankille 300 euroa.

Joku on töissä joskus ihmetellyt enkö pidä ollenkaan taukoja. En pidä. Syyt ovat moninaiset. En tarvitse taukoja, rappuja siivotessanikin jaksoin puurtaa tauotta 15-16 tuntia joka maanantai ja muina päivinä ne 5-12 tuntia mitä meni päivän hommiin. Niin hyvä peruskunto minulla on. Kotona istun sitten vain tietokoneen ääressä, nollaan päivän ja kerään voimia. Ja piirtelen. Työntekijänä olen sen verran hidas ja huolellinen, etten yleensä ehtisi saada kaikkea tehdyksi kahdeksassa tunnissa jos pitäisin välillä taukoa. Sitten kun vielä hermostun jos istun paikallani tekemättä mitään. Minun on pakko olla koko ajan työn touhussa, kuuluu luonteeseeni. Rahaa ei joko ole eväiden ostamiseen tai sitten haluan pihtailla rahankäytössä, joten en tuo syötävääkään töihin - eli sitäkään puuhaa ei tauolla olisi.

Työntekijänä yksi näkyvä piirteeni on hajamielisyys. Unohtelen tavaroita paikkoihin tai unohdan ottaa mukaan kaikkea mitä olisi kätevää olla mukana. Päässäni käy tauoton vilske kun miljoonat toisarvoiset asiat pyörivät siellä, joten tärkeille asioille ei tuppaa riittämään tilaa. Onneksi harvoin teen ryhmän kanssa töitä, vaan saan olla yksin ja työskennellä itsenäisesti. Minun ei siis tarvitse kuulla jatkuvasti huomautteluja. Parempi saada säheltää omassa rauhassa. Jostain syystä vapaa-ajalla en sitten ole juuri koskaan hajamielinen.

Kvaakiin en viitsi enää kirjautua. Ehkä palaan sinne joskus vielä, saa nähdä - en näillä näkymin kuitenkaan. Halusin saada siellä huomiota piirtäjänä, en kirjoittajana.

 

1.5.2015

Jokin mielentukos lienee meneillään. Alottelin eilen Puuhiilenvartijat-sivun värittämistä, mutten saanut itseäni kiinni siihen hommaan. Ei vain napannut. En tiedä mikä vaivaa, onko syynä oikeasti turhautuminen olemattomaan vastakaikuun ettei piirtäminen aina maistu, vai onko taustalla jotain muuta. Nyt jatkan koneellani olevien WAV-, FLAC- ja APE-äänitiedostojen pilkkomista. Eihän kukaan lataa Soulseekistä albumeja jotka ovat yhtenä jättimäisenä häviöttömänä tiedostona. En minäkään pidä sellaisista. Oikeastaan kaikki 320 kbps:n MP3:sia laadukkaammat äänitiedostot ovat turhaa koreilua, mutta kun monet pitävät FLACeista ja muista häviöttömistä tiedostoista, niin kyllä minä niitä sitten jakelen. Vaikka vievätkin niin paljon levytilaa.

Helkkari, vapun ansiosta saan viettää pitkää viikonloppua, ja ajattelin kuluttaa sen pelkästään piirrellen. Tässä se aika sitten tuhraantuu, kaikkien muiden puuhien parissa. Toivottavasti kohta saan tartuttua uudestaan kiinni värityshommiin. Toivoisin että joku edes kannustaisi minua.

Blogilistakin on lähettänyt minulle sähköpostia, että he lakkauttavat palvelunsa kesäkuun ensimmäisenä. Näin sitä haudataan minun saittini jonnekin netin syövereihin mistä sitä ei enää kukaan koskaan pysty löytämään. Jään vaille promokanavaa, kun ei Netsarlistakaan ole yhtään mihinkään.

Äh, jos ei piirtäminen tunnu huvilta, niin sitten otetaan se työnä, joka on pakko tehdä. Eli hommiin vain ja värittämään.

 

8.5.2015

Ei piirtämisestä tule pakottamalla mitään. Eikä myöskään silloin, kun elimistö on täynnä ihme pöpöjä, jotka vievät voimat. Viime maanantai-iltapäivä oli painajainen. Olin kävelemässä kohti Arabianrannan päihdeklinikkaa siivotakseni sen, kun matkan aikana tunsin miten vatsa ja naama turposivat ja olo oli kauttaaltaan tukala. Päätin pysähtyä kun löysin sopivan piilopaikan jossa minua ei nähtäisi. Siinä sitten kärsin läpi oikein kunnon sairaskohtauksen, johon liittyi pyörtyminen. Taisin olla jopa varttitunnin ajan kanttuvei. Jo aiemmin päivällä olin todennut flunssan iskeneen. Nuhasta ja köhästä olen saanut kärsiä koko viikon, eikä sateinen sää ole edesauttanut tervehtymistä. Joka arkipäivä joudun vielä tekemään kaksi tai neljä 40 minuutin kävelylenkkiä kun ei ole varaa latauttaa matkakorttia. Jalat menevät sököksi moisesta rääkistä.

Kotiin päästyäni olen ollut niin puhki, että olen hädin tuskin jaksanut liikkua kotonani. Senkun istunut vaan tuolilla tietokoneen edessä. Sarjakuvan värittämisestä ei puhettakaan.

Vihaan itseäni. Vihaan elämääni. Vihaan tätä sarjakuvasivua.

 

14.5.2015

Olin äidin ja isäpuolen kanssa syömässä Hakaniemen Ympyrätalon Rossossa. Hyvän pippuripihvin ja tuhdin jäätelöannoksen lomassa sain harvinaista kyllä tuotua julki yhden syvemmän murheeni - olenhan kertonut, että minulla on 1980-luvun vaikeiden kokemusten takia suuria hankaluuksia ilmaista itseäni kunnolla äidin ja isäpuolen seurassa. Nyt sain kerrottua miten minua surettaa se, ettei kukaan käy kotisivuillani, ei lue sarjakuviani eikä anna niistä palautetta. Vanhempani mainitsivat Arktisen Banaanin Harto Pasosen, jolle minun kannattaisi ruveta lähettämään viestiä ja pyytää perehtymään sarjakuviini. Jos oikein ymmärsin/muistan äidin puheista, hän on Pasosen äidin vanhin kummitytär. Enpä tätä tiennytkään. Kyllähän Frej laittoi 1980-luvulla nimiini tilauksen Pasosen tuolloin toimittamasta Pumpsis-lehdestä niin, että sain lehden numerot 10-19 sekä vielä ensimmäisen Alphan kotiinkannettuina - ja kesän 1990 Oriveden sarjakuvakurssilla joihin Frej minut järjesti, isäpuoleni pääsi Pasosen tapaamaankin ja jutteli hänen kanssaan jotain siitä että minä voisin joskus ottaa yhteyttä ja kysellä mahdollisuuksista saada sarjiksia julkaistuiksi. Silti en osannut arvata että Pasosella olisi jokin yhteys meidän perheeseen.

Tuskinpa Pasonen enää muistaa äitinsä kummitytärtä, kun vanhempani tapasivat hänet viimeksi niin monta vuotta sitten. Mutta asiasta kannattanee mainita sähköpostissa kuitenkin.

Ennen kuin lähetän meiliä Pasoselle, haluan kuitenkin saada ainakin Ruutihampaat ja Puuhiilenvartijat päätökseen. Onpahan minulla sitten enemmän näyttöä tarinanpunomiskyvyistäni. Ruutihampaita on jäljellä neljä sivua - sivu 22 on jo pikaluonnosteltukin - ja Puuhiilenvartijoista uupuu kolme sivua.

Sain kerrotuksi vanhemmilleni vähän myös tämänhetkisistä sarjakuvaprojekteistani. En paljoa, pintapuolisesti vain. Heille oli ihan uutta että olen nykyisin erikoistunut eläinsarjakuviin. Jep, minähän sanoin että eivät hekään minun sivuillani käy eikä heillä ole käsitystä siitä millaisia sarjakuvia piirrän. Nyt vasta saivat tietää että piirtelen sarjiksia suomalaisista metsäneläimistä.

 

24.5.2015

Perjantaina lisäsin ohuella tussikynällä tehdyn viivapiirroksen päälle sivellintussia ja skannasin 22. Ruutihampaat-sivun. Väritin sivua koko eilisen päivän kohtalaisen uutterasti ja innolla, ja nyt kun on sunnuntai klo 2.00 on sivu viimein netissä. Vielä siis löytyy halukkuutta jatkaa sarjakuvien tekemistä. Toivo ei ole menetetty.

Alkaessani luonnostella sivua mietin hetken, tulisivatko ruudut 1-3 näyttämään visuaalisesti kovin yksitoikkoisilta ja tylsiltä. Pitäisikö rikkoa toisto lisäämällä ensimmäiseen ruutuun lähikuvia aseita pitelevistä käsistä? Sitten päätin, että pysyn alkuperäisessä visiossani enkä käy sorkkimaan sitä mitä pääni sisällä näen. Lopputulosta katsellessani voin pitää ratkaisua oikeana.

Ensimmäistä kertaa minun piti oikein todenteolla piirtää anthroja. Arlena Sunkiss nyt oli vain huonon tussipiirroksen päälle tietokoneella työstetty karikatyyrianthro, mutta nyt piti saada aikaiseksi totisempaa jälkeä.

 

 

Kahdessa ensimmäisessä ruudussa esiintyvät kaikki tarinan sivuilla nähdyt ja henkiin jääneet petoeläimet - näätää lukuunottamatta. Tunnistamista hankaloittaa värien tummentaminen ym. vääristely, mutta tuossa ne kuitenkin ovat. Sivu vaati paljon referenssiä. Viimeistä ruutua varten piti hakea netistä kuvia maalaistaloista ja mökeistä ja onnistua luomaan talo omasta päästä kuvien antaman inspiraation pohjalta. Ei Google Earthin käyttöä tällä kertaa. Mielikuvassani talo oli itse asiassa kuvattu lähempää, mutta ehkä tuollainen kokokuva talosta on parempi tuossa kohtaa. Seuraavan sivun voin laittaa alkamaan sillä lähikuvalla.

Aktia lopetti kotivakuutukseni kun en pystynyt maksamaan vuosimaksua. Pelkään tässä, milloin vuokranantaja huomaa ettei minulla ole enää voimassaolevaa vakuutusta. Mastercard-kortti mitätöitiin. Visa oli viime vuoden lopulla tilapäisesti kuoletettuna kun laskunmaksu viivästyi liiaksi, mutta nyt se näyttää taas olevan toiminnassa. Talousvaikeuteni ovat onneksi ohi ja raha riittää taas. En aio kuitenkaan aloittaa uudestaan sarjakuvien ja levyjen ostelemista. Ei minun tuloillani mitään rahaa nieleviä harrastuksia ylläpidetä.

Oma henkinen jaksamiseni minua nyt huolettaa. Kesä on tulossa, mutta minä näen ympärilläni pelkkää mustaa. Minähän asunkin viheliäisessä slummissa, jota en halua katsella töihin ja töistä kotiin kävellessäni. Kuljen katse maahan luotuna.

 

25.5.2015

Se ei koskaan petä. YKS:n sivu 42 kuuluu niihin sarjissivuihini, jotka vaativat suhteellisen paljon suunnittelua. Tiesin mitä halusin sivulle ja mitä halusin siinä tapahtuvan, mutta repliikkejä ei ollut minulla pahemmin mietittynä. Ja tälle sivulle tulee erityisen haasteellisia repliikkejä, koska haluan niiden olevan oikein kunnon idearepliikkejä, sellaisia jotka kertovat tarinanpoikasia. Luotin siihen, että tänään työpäivän aikana onnistun keksimään kaksi tarinaa jotka voin laittaa sivulla esiintyvien hahmojen suuhun. Keksin ne tarinat jo aamulla, ensimmäisen parin työtunnin aikana. Siivoustyö tosiaan stimuloi aivojani ja mielikuvitustani.

Eikä siinä vielä kaikki. Illalla päihdeklinikkaa siivotessani keksin YKS:ään yhden kohtauksen... se kohtaus on kertakaikkiaan paras jonka olen ikinä keksinyt. Todellinen mestarillisen tarinanpunojan taidonnäyte. Sellainen, joka nostaa lukijalla palan kurkkuun ja saa sydämessä jotain läikähtämään. Ainoa ikävä juttu on, että joudun panttaamaan tuota kohtausta pitempään kuin haluaisin. Se ei sovikaan siihen kohtaan, johon sen ensin ajattelin, koska se tärvelisi tarinan rakennetta ja tekisi yhdestä myöhemmästä kohtauksesta tylsähkön - tyyliin "tämä tiedetään jo". Pitää säästää se keksimäni juttu myöhempään kohtaan tarinaa, siihen se sopii oikeastaan aivan mainiosti.

 

31.5.2015

Vielä yksi päivitys ennen kuin Blogilista.fi lopettaa toimintansa. Tätä sivua oli hauska tehdä. Oli paljon materiaalia, monta kerronnallista ja dialogiin liittyvää yksityiskohtaa jotka piti saada mahtumaan. Halusin välttämättä saada nuo kaksi viimeistä ruutua mukaan, että saan pitkäksi venyneen takaumajakson vihdoin päätökseen. Välillä on pistäydyttävä nykyhetkessä ennen seuraavaa aikahyppyä... niin, kuinka kauas menneisyyteen? Olen tietoisesti jättänyt kertomatta monenko vuoden taakse tähänastiset takaumat ovat vieneet, koska olen halunnut viivyttää Uuvakan nykyiän paljastamista. Se tulee vasta myöhemmin ilmi. Hienoa muuten saada takaumajakso alkamaan ja päättymään samaan Uuvakan ilmeeseen. Ympyrä sulkeutui.

Dialogista... Luin eläinopaskirjasta, että lumikot varastavat joskus myyriltä pesiä, joten Rikserin ruutuun oli helppo luoda dialogi. Nyketti ja Gruuma sen sijaan kertovat pieniä tarinoita, jotka täytyi keksiä kun minulla ei ollut niitä valmiina päässä. Siihen tarvittiin pari tuntia yhdestä työpäivästä. Opaskirjan mukaan nuolihaukat pyydystävät joskus lepakoita, mutta vielä enemmän ne nappaavat lennosta pääskyjä. Ajattelin, että siinähän on lepakoilla ja pääskyillä yhteinen vihollinen, joten keksin siitä tuollaisen jutun. Useimmat pääskyt ovat taitavia pesänrakentajia, joten kai niiltä aitakin sujuu. Samalla halusin tuoda esille Nyketin persoonallisuuden. Ensimmäinen ajatukseni oli, että Nyketti hajottaisi koko aidan, mutta en halunnut tehdä hänestä ilkikurista riesaa. Hänen piti olla jekkuileva, muttei paha.

Juttu Gruumasta ja huuhkajan pesästä syntyi siten, että muistin lukeneeni joskus sanomalehdestä, miten joku oli päässyt katsastamaan Helsingissä pesineen Bubi-huuhkajan pesän. Se oli osoittautunut ruoanjätteiden sotkemaksi. Bubi ei ollutkaan mikään siisteysintoilija. Inspiraatio tuli siis tästä.

Välillä aiempia Naavametsäläistarinoita piirtäessäni on tehnyt mieli käyttää eläimiä, jotka sitten ovatkin osoittautuneet kokonaan tai enimmäkseen yöeläimiksi. Niitä ei ole voinutkaan piirtää päivällä tapahtuviin jaksoihin. Tuntuu, että tässä tarinassa voin avata kokonaan uuden maailman. Mäyriä, lumikoita, lepakoita, mitähän vielä...

Tussiviivan laatu heittelee aikalailla johtuen siitä, että torstaina kun aloitin tussaamisen, huomasin ettei minulla ollut enää yhtään kunnollista 0.2 -tussikynää. En silti halunnut sen estävän piirtämistäni, vaan taistelin teräosaltaan levinneiden tussien kanssa minkä kykenin. Vasta lauantaina eli eilen minulla oli aikaa käydä kirjakaupassa hakemassa lisää 0.2:n paksuisia Pilot Drawing Penejä. Sitten tussaaminen muuttuikin niin kivaksi puuhaksi, että innostuin laittamaan vielä sivellintussia sivun jälkipuoliskoon sinne sun tänne.

Värittäminen oli sekin erityisen mukavaa tällä kertaa. Minulla oli paljon ideoita ja näkemystä siitä miltä halusin värityksen näyttävän, ja työskentelin Photarilla tavallistakin määrätietoisemmin. Uusien hahmojen värityksen suunnittelu - tai pikemminkin kopioiminen opaskirjasta - antoi myös lisää intoa.

Ruutujen kehykset ovat tottavie aika oudot - siellä missä niitä nyt edes on. Jokin sisälläni vain sanoi, että noin tämän sivun ruudut täytyy toteuttaa tällä kertaa. Ehkä se jokin halusi sivulle ilmavuutta, kun tavaraa on aika paljon.

 

2.7.2015

Yö kätkee suojaansa esittelee taas takaumajakson, josta tällä kertaa joudun tekemään erityisen pitkän ja monivaiheisen. Minulle virkistävintä on, että saan nyt unohtaa nuoren Uuvakan untuvaisen ja lapsenpyöreän olemuksen ja värityksen ja ruveta piirtämään ja värittämään hänen aikuisen pöllön höyhenpukuaan. Bonuksena voin esittää todistuksen siitä, että Naavametsässä on vuodenaikojakin. Eihän sitä nyt aina kesää jaksa piirtää. Muuten tämä sivu on pelkkä tunnelmapala, jossa ei tapahdu mitään. Tuntui, että tällainen hiljainen tuokio oli paikallaan kahden täyteen tupatun sivun jälkeen. Ihan vain esitellään seuraavan kohtauksen miljöö, eikä muuta.

Puuhiilenvartijat on päässyt toiseksi viimeiselle sivulle. Hyvältä tuntuu saada tarina vihdoin lopun kynnykselle. Tämänkin sivun piirtäminen maistui niin puulta. Tein luonnostellessa ja tussatessa tavallistakin enemmän virheitä joita Photarilla korjailin pitkään ja hartaasti. Ei meinannut homma sujua. Olisin halunnut sivun valmistuvan ennen kesäkuun loppua, mutta näin sitten.

 

6.8.2015

Puuhiilenvartijat ja Ruutihampaat on saatu lyhyen ajan sisällä vietyä loppuun ja mieli on kevyt. Ruutihampaiden loppuun en halunnut mitään tarjoiltavaksi valmiina tarjottimella, lukijan on pääteltävä asioita itse pienistä vihjeistä. Sivu 23 taitaa olla paras sarjakuvasivu jonka olen koskaan tehnyt, olen siitä niin ylpeä. Nappisuoritus. Viimeinen ruutu on niin kaunis ja tehokas.

Sivuilla 13-14 löysin sen lopullisen tyylini. Kaikki sivut 14. eteenpäin edustavat sitä jälkeä, jota haluaisin tuottaa kaikissa sarjakuvissani tästä lähtien. Se on siinä. Etsimiseni on ohi.

Mitä YKS:ään tulee, laskin, että sivulla 51 tarina pääsee vihdoin viimein aivan täyteen vauhtiin ja paranee entisestään. Siihen asti saa vielä jaksaa Geironin saarnaamista ja Uuvakan tuskailua. Sitten on vuorossa pitkä sarja kohtauksia, joiden piirtämistä olen odottanut vesi kielellä.

Eikä tulossa ole enempää sivuprojekteja, vaan tästä lähtien teen yksinomaan YKS:ää. Olen kovasti tuskaillut sitä, ettei tarina ole päässyt etenemään tarpeeksi sen vuoden aikana, jolloin olen sitä väsännyt.

 

26.8.2015

50. sivu! Kohta tarina pääsee täyteen vauhtiin. Niadnor oli siis Tyytiän metsänhenkinimi.

 

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18