3.6.2018
En ole suinkaan lopettanut vanhojen Hesareiden tutkimista netin Aikakone-palvelussa. Pidin vain pitkän tauon, kun muut projektit vaativat kaiken ajan. Homma jatkuu taas. Vuosi 1982 oli vuorossa tällä kertaa.
Eurooppaa koetteli vuoden alussa harvinaisen vaikea talvi. Suomessakin kärsittiin lumimyrskystä ja hirmupakkasista, ja julkinen liikenne takkuili pahasti sääolosuhteiden takia.
26. tammikuuta Mauno Koivistosta tuli presidentti. Minulla on tästä lievä omakohtainen muistokin - olin autossa isän kyydittävänä, kun hän kysäisi minulta, tiedänkö kuka on Suomen uusi presidentti. Tiesin kyllä, että Koivisto. Manu oli pitänyt jo presidentin perinteisen uudenvuodenpuheen, koska Urho Kekkonen oli liian huonossa kunnossa edes siihen tehtävään.
Helmikuussa Norjan Holmenkollenilla pidettiin hiihdon MM-kisat. Miesten 4x10 kilometrin viestissä nähtiin huikea loppunäytös, kun Suomen joukkueen ankkuri Juha Mieto ratkaisi pronssimitalin maaliviivalla tekemällään spagaattisaksauksella, ja kultamitali jouduttiin jakamaan täysin tasaväkisiksi osoittautuneen Norjan ja Neuvostoliiton välillä.
Falklandin sota. Tämä muistetaan vuoden 1982 järkyttävimpänä tapahtumana maailmalla. Alkoi huhtikuussa, saatiin loppumaan kesäkuussa.
Länsimetro sai aikaan paljon itkua, naurua ja hammastenkiristystä, mutta moniko enää muistaa, paljonko vääntöä oli ennen kuin Helsinkiin ylipäätään saatiin metro?
10. kesäkuuta Suomen yllätti takatalvi. Lunta satoi melkein kaikkialla Suomessa. Lumi tosin suli pois lähes välittömästi, mutta Suomessa oli ajankohtaan nähden harvinaisen kylmää. Hallayöt kesäkuussa eivät tosin ole harvinaisia, Ilmatieteen laitos muistutti.
1. heinäkuuta uutisoitiin, että Dragsfjärdin edustalta Turun saaristossa on löydetty kolme tynnyriä, joiden sisältö kuuluu ensimmäisen luokan myrkkyihin. Osa myrkyistä oli päässyt veteen. Tynnyrit löytyivät pienen, asumattoman Kråkbärskärin luodon rannasta. Tästä alkoi sotku, jota selviteltiin suurin osa loppuvuodesta. Kävi ilmi, että Oy Euro Industri -niminen yritys oli keväällä tarjoutunut toimittamaan suomalaisten teollisuuslaitosten ja laboratorioiden myrkkyjätteitä hävitettäviksi ongelmalaitokseen DDR:ään. Yritys ei kuitenkaan tehnyt lain edellyttämää myrkkyjen hävittämissuunnitelmaa, ja saksalaisen ongelmajätelaitoksen sijasta ainakin 10 000 litraa myrkkyjä dumpattiin mereen. Oy Euro Industrin kaikilta vastuunalaisilta yhtiömiehiltä paljastui enemmän tai vähemmän rikollinen tausta. Myös turkulaisen laivurin Jukka Ojarannan kopla, joka hoiti varsinaisen upottamisen, oli tunnettu alamaailman kokoonpano. Ojaranta itse oli esimerkiksi syyllistynyt aiemmin pirtun salakuljetukseen, varastetun tavaran kätkemiseen ja vakuutuspetokseen.
Pitkin heinäkuuta uutisoitiin lähes päivittäin myrkkytynnyrien etsinnöistä, uusista pidätyksistä ja poliisia piileskelleen Ojarannan etsinnöistä, sekä kuultiin paikallisten kalastajien vihaisia purkauksia elinkeinonsa pilaamisesta. Yksi pidätetyistä oli Ojarannan vaimo.
20. heinäkuuta Ojaranta kertoi puhelimitse Helsingin Sanomille piileskelleensä viikon metsässä lähellä Seinäjokea pakokaverinsa kanssa. Hän kertoi yksityiskohtaisemmin tapahtumien kulkua ja ilmoitti, että hän antautuu poliisille kun hänen vangittuna oleva vaimonsa vapautetaan. Vaimo päästettiin vapaaksi 23. heinäkuuta, mutta Jukka Ojaranta saatiin kiinni vasta elokuun kolmantena, tamperelaisen Cumulus-hotellin edustalla myöhään illalla. Jatkossa uutisissa sitten kerrottiin Ojarannan ja muiden syytettyjen oikeudenkäynneistä ja tuloksettomista myrkkytynnyreiden etsinnöistä, sekä tyynnyteltiin kiukkuisia kalastajia. Lopulta selvisi, että myrkkyjä ei ollut edes tarkoitus viedä Länsi-Saksaan. Sieltä oli jo saatu kielteinen vastaus. Oy Euro Industri oli yrittänyt tinkiä maksusta, mihin saksalaiset eivät suostuneet, ja sitäpaitsi saksalaisyritys hoiti vain kiinteitä ongelmajätteitä, ei nestemäisiä.
Samoihin aikoihin eli heinäkuun loppupuolella vaarallisia jätetynnyreitä löytyi muualtakin päin Suomea, kuten Saarijärven Kotkanlahden teollisuusalueelta Jyväskylässä sekä Oripään keskustan lähellä olleesta metsiköstä. Nämä tapaukset eivät kuitenkaan liittyneet Oy Euro Industrihin tai Ojarantaan.
7.8., samana päivänä kun viimeisen myrkkyjutussa etsintäkuulutetun pidätyksestä ilmoitettiin, uutisoitiin myös metrojohtaja Unto Valtasesta, jonka epäiltiin ottaneen vastaan lahjuksia. Tuntuu, että näitä kahta jupakkaa Hesari oli täynnä koko loppuvuoden. Valtasen lahjussotkun ohella selviteltiin muitakin Helsingin metroon liittyneitä ongelmia, mistä kehkeytyi melkoinen farssi. Kaupunginjohtaja Raimo Ilaskivi hermostui metrotoimikunnan vitkutteluun kuulutus- ja tv-valvontajärjestelmän hankinnassa. Laitteistoa tarjosi yhdeksän yritystä, ja siitä, keneltä laitteisto tilattaisiin, käytiin kovaa vääntöä puolin ja toisin. Metrotoimikunta oli esittänyt Siemens Oy:tä (tarjouksen suuruus 8,1 miljoonaa markkaa), Ilaskivi halusi suosia Kaukomarkkinat Oy:tä koska heidän tarjouksensa oli halvin (4,3 miljoonaa). Tilaus päätettiin sitten kuitenkin tehdä Siemensiltä. Tarjouskisassa hävinneessä Aspo Oy:ssä ihmeteltiin katkerina, miksi heidän 5,5 miljoonan markan tarjoukseensa oli metrotoimistossa lisätty kaksi miljoonaa. Pian tilintarkastaja Liisa Kulhia löysi tarjouksista metrotoimiston tekemiä laskuvirheitä, jotka olivat pahimmillaan puolentoista miljoonan markan luokkaa. Kohusta ja tietyistä ilmoille heitetyistä vääristä syytöksistä närkästyneenä Siemens Oy peruutti oman tarjouksensa. Tarjouskilvan voitti Aspo Oy, jonka 5,5 miljoonan markan tarjoukseen lisättiin yksi miljoona kaapeli- ja muiden lisäkustannusten vuoksi. Kulhian väitteisiin laskuvirheiden tahallisuudesta ei uskottu. Metrotoimikunta antoi virheistä huomautuksen kolmelle metrotoimiston virkamiehelle.
22. syyskuuta riepotteli raju myrsky Oulun ja Lapin lääniä. Myrskyn nopeudeksi mitattiin 35 metriä sekunnissa. Vahingot olivat kymmenien miljoonien markkojen luokkaa. Pahiten kärsi Kemi, jossa kaksi puistoa käytännöllisesti katsoen hävisi taivaan tuuliin. Satoja puita kaatui talojen ja avojohtolinjojen päälle, mikä pimensi melkein koko kaupungin. Yksistään Lapin läänissä metsää kaatui myrskyn voimasta noin kolme miljoonaa kuutiota, mikä on lähes saman verran kuin Lapissa kaadettiin vuodessa. Myrsky raivosi myös Vaasan läänissä, vain hiukan lievempänä.
Lokakuussa nähtiin Pohjoismaiden talouselämässä ihmeellinen näytös - ensin Suomi laski markan arvoa keskimäärin neljä prosenttia, syynä rahan nopea pakeneminen Suomesta, mikä laski valuuttavarannon kriisirajoille. Kaksi päivää myöhemmin Ruotsi devalvoi kruunua 18 prosenttia ja rakensi mittavan vakauttamisohjelman sen tueksi. Suomen hallitus ja pankkipiirit yllättyivät Ruotsin ratkaisusta. Suomessa oltiin sitä mieltä, että Ruotsin suurdevalvaatio pakottaa alentamaan markan ulkoista arvoa lisää. Suomalaiset pelkäsivät tuontihintojen nousua, ja alkoi kalliimpien tavaroiden, kuten autojen, televisioiden ja pesukoneiden hamstraaminen. Hallitussopu rikkoontui, kun kommunistit asettuivat jyrkästi markan devalvointia vastaan ja huomasivat sitten olevansa matkalla oppositioon. Sopu syntyi viime hetkellä, kun pääministeri Kalevi Sorsa suostui siihen, että SKDL voi pidättäytyä äänestämästä devalvaatioratkaisua vastaan eduskunnassa. Ruotsin muissa naapurimaissa kruunun devalvointia pidettiin takaiskuna pohjoismaiselle yhteistyölle. Sen sijaan Ruotsissa tilanne pysyi melko rauhallisena - mitä nyt suurimmat porvarilliset sanomalehdet sättivät sosiaalidemokraattista hallitusta inflaation kiihdyttämisestä, ja konservatiivit pitivät koko devalvaatiota turhana.
Lokakuun päätti kuuluisa Paavo Väyrysen jalasmökkikohu. Oikeuskansleri Kai Korte jyrähti, että eduskunnan virkamiehet olivat toimineet virheellisesti maksaessaan Väyryselle päivärahaa runsaat 4000 markkaa kuukaudessa ulkopaikkakuntalaisuuden vuoksi. Väyrynen oli merkinnyt kotipaikakseen Keminmaan, joka oli hänen mukaansa edelleen perheensä koti- ja henkikirjoituspaikka. Väyrysellä ei kuitenkaan ollut Keminmaassa vakituista, päivärahaan oikeuttavaa asuntoa, vaan ainoastaan jalasmökki. Helsingissä hänellä taas oli kerrostaloasunto Pohjoisrannassa. Keminmaahan oli kuitenkin valmistumassa ripeästi 100 neliön omakotitalo. Väyrysen jalasmökistä tuli yleinen vitsi, jota pilapiirtäjä Kari Suomalainen uutterasti hyödynsi.
Neuvostoliitossa surtiin 18 vuotta maata hallinneen Leonid Brezhnevin kuolemaa. Brezhnev kuoli varhain aamulla 10. marraskuuta sydänkohtaukseen. Asiasta tiedotettiin seuraavana päivänä. Seuraajaksi kommunistisen puolueen pääsihteerin paikalle valittiin Juri Andropov, joka ei ehtinyt olla virassa pitkään - hän kuoli helmikuussa 1984.
Suomen television ykköstapaus oli vuonna 1982 Kalle Holmbergin ohjaama suursatsaus Rauta-aika. Olin tuolloin liian pieni katsomaan Rauta-aikaa, eikä minulla ole mitään omaa kokemusta tai muistoa ko. sarjasta. Kiinnostaisi kyllä uteliaisuudesta nähdä tuo suurtyö. Ensimmäinen jakso lähetettiin sopivasti Kalevalan päivänä.
.
1982:han oli se vuosi, jolloin Keke Rosberg löi suomalaiset ällikällä voittamalla Formula 1:sten maailmanmestaruuden. Ja se hoitui yhdellä ainoalla kisavoitolla. Rosberg vain napsi vuoden mittaan pisteitä yksittäisistä osakilpailuista tasaisemmin kuin muut kuskit, ja vetoapua tuli ranskalaisen Didier Pironin, kovan vastustajan, loukkaantumisesta kesken kauden. Pironia ei nähty enää sen jälkeen kisailemassa.
23.1. Kyalamissa, Etelä-Afrikassa, Keke sijoittui viidenneksi. Voiton vei Ranskan Alain Prost, jonka kisa alkoi takkuillen, kun toinen takapyöristä menetti kulutuspintaansa laskelmoitua nopeammin. Prost joutui vaihtamaan renkaansa kisan puolenvälin tienoilla, ja hän aloitti pitkän kirin. Monilla muillakin kuskeilla oli vaikeuksia - Rosbergia esimerkiksi kiusasi reistaillut vaihdelaatikko, mikä pakotti painelemaan jarrupoljinta menon ollessa vauhdikkaimmillaan.
21.3. Rio de Janeirossa Keke ajoi koko kisan kärjen tuntumassa ja pääsi maaliin toisena. Kisa sujui häneltä ilman isoja vaikeuksia - mitä nyt bensiinin vähetessä auto keveni ja pomppi epätasaisella radalla, seurauksena se, että kypärä putosi välillä niin alas, ettei Keke meinannut nähdä mitään. Voittajana maaliin selviytyi Brasilian Nelson Piquet, jota 40 asteen helle uuvutti niin pahasti, että hän pyörtyi palkintojenjaossa kahdesti ennen kuin pokaali voitiin luovuttaa hänelle.
4.4. Long Beachissa Rosberg pääsi jälleen kakkosena maaliin. Voiton vei itävaltalainen Niki Lauda. Suomessa Keke oli ollut yleinen pilkan kohde, mutta kun hän oli nyt kolmen onnistuneen osakilpailun jälkeen päässyt MM-pistejohtoon, pilkkakirveet tylsyivät. Pronssipokaalin vastaanottanut Kanadan Gilles Villeneuve sen sijaan oli lopulta myrtynyttä miestä, kun hänen ajonsa hylättiin kaksinkertaisten takasiivekkeiden vuoksi.
Vaan tyrmistys se koitti Rosbergillekin. 20. huhtikuuta kuukautta aiemmin ajettu Brasilian suoritus hylättiin sekä Brabham-tallin Nelson Piquet'n että Williamsilla ajaneen Keken osalta, ja Keke putosi pistetaulukossa kolmanneksi. "Protestissa väitettiin kummankin tallin ajattaneen miehiään alipainoisilla autoilla. Virallisissa punnituksissa painot olivat kunnossa, sillä painoa lisäävät vesitankit tyhjennettiin juuri ennen ajon alkamista ja ajon jälkeen taas täytettiin", uutisoi HS. Mitäs se Keke Riossa valittikaan keveänä pomppivasta autosta?
Muutama päivä myöhemmin San Marinossa Imolan radalla ajettu kisa jäi tyngäksi, kun useat tallit boikotoivat kisoja hylkäysten vuoksi.
Italian Imolassa brittitallien poissaolo ei haitannut kotiyleisöä. Ferrari-kuskit Didier Pironi ja Gilles Villeneuve saivat kisailla rauhassa keskenään ohittaen toisensa vuoronperään. He toivat tallille kaksoisvoiton, ja italialaiset hurrasivat äänensä käheiksi. 12 muusta kuljettajasta ei ollut vastusta, kaikkiaan vain seitsemän autoa jaksoi edes maaliin asti. Yleisökadosta ei voinut puhua, katsojia oli vakiomäärä eli 100.000 sunnuntaina ja yhteensä 60.000 kahtena harjoituspäivänä.
9. 5. ajettiin Zolderin radalla Belgiassa. Harjoituksissa lauantaina Kanadan Gilles Villeneuve törmäsi 270 kilometrin tuntivauhdilla länsisaksalaisen Jochen Massin auton takapyörään. Villeneuve sinkoutui ajokistaan ilmaan ja lensi päin suoja-aitaa. Villeneuve ei tullut enää tajuihinsa - hän menehtyi myöhään lauantaina belgialaisessa sairaalassa seitsemän tunnin tehohoidon jälkeen.
Zolderin kisassa Rosberg näytti varmalta voittajalta, kunnes pohjoisirlantilainen John Watson ohitti hänet aivan viimeisillä kierroksilla. Kekellä oli koko kisan ajan vaikeuksia jarrujen kanssa, ja viimein takarenkaatkin olivat täysin lopussa. Keke oli valinnut pehmeät renkaat, jotka eivät kestäneet soraista rataa. Jo ennen kilpailun puoltaväliä kierrosta jäljessä ajaneet hitaammat kuljettajat vielä estelivät Keken menoa eivätkä päästäneet ohitse.
Kolmanneksi tullut Niki Lauda hylättiin, koska hänen autonsa huomattiin puolitoista kiloa liian kevyeksi. Niin Keke nousi MM-pistetaulukossa kolmanneksi.
23.5. Monte Carlon kisa muuttui romuralliksi ja ainoa maaliin päässyt kuski oli Italian Riccardo Patrese Brabham-tallista. Rosberg kävi taistelua Italian Andrea de Cesarisin kanssa, mutta päätyi reunakiveykselle auton etupään ripustus vaurioituneena. Keke oli raivoissaan nuoren italialaiskuskin temppuilusta, jonka johdosta hän joutui äkisti lyömään jarrut pohjaan ja kääntämään autonsa sivuun ikävin seurauksin. Ranskan Rene Arnoux starttasi paalulta ja ajoi 13 kierrosta johdossa, kunnes hänen autonsa pyörähteli pari kertaa ja sammui. Kun kisaa oli neljä kierrosta jäljellä, alkoi sade, joka kasteli radan pintaa ja vaikeutti sileillä renkailla ajaneiden menoa. Alain Prost pyörähteli rajusti ja ajoi kaiteeseen peräpää edellä. Patrese pyörähti myös, mutta pääsi jatkamaan. Kun vielä voitosta hetken hyvin kisanneiden Didier Pironin ja Andrea de Cesarisin tankeista loppui polttoaine, Patrese saattoi ajaa maaliin ilman uhkaajia.
6.6. Detroitissa ajetussa kilpailussa Keken riesana oli taas kerran veteraani John Watson. Neljännestä ruudusta startannut Keke oli noussut toiseksi, Alain Prostin pitäessä johtopaikkaa. 23. kierroksella Keke ohitti Prostin kaarteessa sisäkautta hurjannäköisesti melkein reunamuuria viistäen, kun ranskalaisella oli yllättäviä teknisiä ongelmia. Keke tosin vähätteli ohituksen hurjuutta kisan jälkeen. Watson kuitenkin kuroi erinomaisella ajollaan välimatkoja kiinni, ja pääsi Keken ohitse 42. kierroksella. Sen jälkeen Kekellä vuorostaan alkoi olla teknisiä murheita jarrujen ja vaihteiden kanssa, mutta pääsi silti maaliin neljäntenä. Zolderin kilpailu oli ollut Watsonille menestys, ja toinen voitto singautti hänet MM-pistetaulukon kärkeen.
Kilpailussa jouduttiin pitämään 40 minuutin tauko Riccardo Patresen ja Kolumbian Roberto Guerreron ajettua reunamuuriin lähes yhtäaikaa. Rata tukkeutui kokonaan, ja Patresen auto syttyi liekkeihinkin. Kuskit selvisivät vammoitta.
13.6. olivat vuorossa Montrealin kisat. Ne toivat kauden toisen kuolonuhrin, ja vieläpä heti lähtötilanteessa. Paalupaikalle päässyt Didier Pironi ei saanutkaan autoaan käynnistymään, ja takaa lähteneet joutuivat väistämään seisovaa autoa. 24-vuotiaalle milanolaiselle, Riccardo Palettille, tilanne koitui kohtalokkaaksi. Sata metriä taaempaa lähtenyt Paletti törmäsi kovalla vauhdilla Pironin autoon. Auton etuosa murskautui ja radalle valunut bensiini syttyi tuleen. Ensiapumiehillä ja apuun rynnänneellä Pironilla oli suuria vaikeuksia saada Paletti ulos murskaantuneesta autosta, ja ulos valunut, jo kertaalleen sammutettu bensiini aiheutti vielä lisävaaraa. Paletti kiidätettiin sairaalaan, jossa hän kuoli kolme tuntia onnettomuuden jälkeen. Montrealin kisat olivat hänelle vasta kolmas varsinainen F1-osakilpailu. Ironisesti rata oli vielä nimetty aiemman kuolonuhrin, Gilles Villeneuven mukaan.
Lähtö uusittiin kaksi tuntia turman jälkeen. Kisan voitti lopulta Nelson Piquet, Keke joutui keskeyttämään 52 kierroksen jälkeen vaihdelaatikon reistailun takia.
3.7., tylsähköt Zandvoortin kisat Hollannissa. Rosberg ei turbottomana pärjännyt turboahdetuille autoille, joten hän tyytyi hyötymään muiden kuskien törmäilyistä ja epäonnesta. Sitä riittikin ainakin Renault-tallin kuskeilla, sekä Rene Arnoux että Alain Prost keskeyttivät autojen tehtyä tenän. Rosberg ei mahtanut ylivoimaisessa johdossa loppuun asti pysyneelle Didier Pironille mitään, niinpä hän tyytyi ahdistelemaan kakkosena ajanutta Nelson Piquet'ta, turhaan. Kolmas sija maistui kuitenkin Kekelle.
Brands Hatchin kilpailu 18. heinäkuuta toi Kekelle silkkaa epäonnea. Kekellä oli vaikeuksia saada autoaan edes käyntiin lämmittelykierrokselle lähdettäessä. Muut autot olivat jo puolen kierroksen päässä kun Keken auto viimein suostui starttaamaan. Keke joutui lähtemään kisassa takaa-ajoon viimeisestä lähtöruudusta. Hän nousi nopeasti kuudenneksi, mutta auto ei kestänyt moista rääkkiä. Keke joutui 27. kierroksella käymään varikolla vaihdattamassa kaikki renkaat. Matka päättyi viimein 51. kierroksella kun polttoainepumppu rikkoutui. Keke kertoi kisan jälkeen, että autossa oli ollut jatkuvia vaikeuksia jo aamupäivän harjoituksissa.
25.7. Ranskan Le Castelletin radalla Rosberg pääsi parhaana turbottomana viidenneksi. 8. elokuuta Länsi-Saksan Hockenheimin kilpailu sujui vielä paremmin, Keke oli kolmas. Hockenheimissa hän kärsi jatkuvista ongelmista autonsa kanssa, mutta hyvällä onnella auto pysyi koossa ja radalla maaliin saakka. Toisten kuskien törmäilyt ja keskeyttämiset auttoivat myös. Ranskan Didier Pironi loukkasi pahasti jalkansa Hockenheimin harjoituksissa kolaroidessaan hurjasti Alain Prostin kanssa. Pironin irrottaminen rusikoituneesta autonromusta kesti 20 minuuttia. Sairaalassa molempien jalkojen sekä vasemman käden todettiin katkenneen. Pironi joutui olemaan F1-kisoista syrjässä loppuvuoden, eikä hän sen jälkeenkään enää palannut kilparadoille, vaan vaihtoi avomeriveneisiin.
15.8. Itävallan Österreichringin kilpailu oli erikoinen. Vain yksi turboauto kesti maaliin asti, ja se oli neljänneksi sijoittuneen ranskalaisen Patrick Tambayn Ferrari. Lotuksella ajanut Elio de Angelis otti uransa ensimmäisen voiton, ja kakkossijan sai reilun sekunnin kymmenyksen erolla Rosberg. Vaivaiset seitsemän autoa kesti maaliin asti. Kilpailusta muodostui Keken ja Elion välinen mittelö, sillä muista kuskeista ei ollut uhkaamaan heitä. Keken ja Elion kaksintaistelu viimeisillä kierroksilla aiheutti melkoista huutomyrskyä ja sydämentykytystä 100 000 -päisessä yleisössä.
Keke oli nyt toisena MM-pistetaulukossa, mutta käytännössä johdossa, sillä pistetilastoa johti loukkaantumisen takia syrjään joutunut Pironi.
28.8. tapahtui se, mitä tallipäällikkö Frank Williams ennusti Österreichringin kilpailun jälkeen: Keke otti uransa ensimmäisen F1-voiton Dijonin radalla Sveitsissä. Alain Prost ja Rene Arnoux starttasivat eturivistä saaden hyvän lähdön. 20 kierroksen jälkeen kärjessä oli Prost, kakkosena ajoi Nelson Piquet, Keke oli kolmantena ja Niki Lauda neljäntenä. Piquet pistäytyi varikolla 40. kierroksella, ja kun kisaa oli jäljellä 14 kierrosta, hän oli noussut viidenneksi. Prost ja Arnoux olivat johdossa vielä kun kisaa oli jäljellä 15 kierrosta. 74. kierroksella Arnoux'n auton polttoainejärjestelmään tuli vika ja hän joutui keskeyttämään. Keke oli ajanut jo kymmenen kierrosta hurjalla vauhdilla, mutta vielä viisi kierrosta ennen maalia hän oli Prostista yhdeksän sekuntia jäljessä. Kaksi kierrosta ennen loppua voittoaan varmistellut Prost yllättäen hiljensi vauhtiaan. Rosberg sai ohitustilaisuuden ja myös käytti sen hyväkseen. Keke ei päästänyt sen jälkeen Prostia ohitseen, ja kaasutteli voittajana maaliin. Keke veikkaili Prostin tehneen ajovirheen jarruttamalla liian aikaisin ennen mutkaa, jolloin ohitustilaisuus aukesi.
12.9. Monzassa Keken pahimmat uhkaajat MM-pistetaulukossa, Alain Prost ja Niki Lauda, joutuivat molemmat keskeyttämään lyhyen ajan sisällä jo ennen kilpailun puoltaväliä. Pian sen jälkeen myös Kekelle tuli vaikeuksia, kun takasiiveke irtosi kovalla pamauksella. Keke luuli takarenkaan tyhjenneen, ja ajoi varikolle kertoakseen renkaan vaihtamisesta. Vasta tässä vaiheessa hänelle selvisi mikä oli ongelmana, kun mekaanikot selittivät takasiivekkeestä. Varmuuden vuoksi siivekkeen lisäksi vaihdettiin myös vasen eturengas, joka Monzassa joutuu kovimmalle. Tämän jälkeen auto kulki kuin raketti, ja Keke lähti raivokkaaseen takaa-ajoon. Mekaanikot olivat osanneet pelätä takasiivekkeen irtoamista metallin väsymisen seurauksena - nyt se vain sattui pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Keke ajoi maaliin vasta kahdeksantena, mutta Laudan ja Prostin keskeyttämisen vuoksi mestaruus ei joutunut uhatuksi. Neljänneksi yltänyt John Watson jäi Keken pahimmaksi uhkaajaksi yhdeksän pisteen erolla. Watsonin olisi siis voitettava viimeisessä kisassa Las Vegasissa saaden yhdeksän pistettä, ja Keken olisi jäätävä pisteittä, jotta maailmanmestaruus menisi Britanniaan. Watsonilla kun oli enemmän osakilpailuvoittoja.
25.9. Las Vegasissa pahin ei käynyt toteen. Voiton kisassa vei ensimmäistä kertaa nuori italialaislupaus Michele Alboreto. Seitsemännestä ruudusta startannut Keke ajoi tyylikkäästi ja hallitusti viidenneksi ja kruunattiin näin maailmanmestariksi. Kisa oli kuitenkin Kekelle yhtä hermojen koetusta, ja John Watsonin tekemä ohitus tiukan kaksinkamppailun päätteeksi 15. kierroksella ehkä lisäsi vielä paineita. Lauda keskeytti tälläkin kertaa, öljynpaine katosi 53. kierroksella.
Kukahan mahtaa olla tämän hienon Lee-farkkumainossarjakuvan tekijä? Jukka Murtosaari?
Claire Bretecheriä julkaistiin Hesarissa todella ahkerasti 80-luvulla. 1982 oli vuorossa Äidit. Tai se oli kyllä alkanut jo joskus 1981 ilmeisesti, 1982 alussa nähtiin loppuvaiheet yhdestä pitkästä tarinasta, sen jälkeen julkaistiin lyhyitä pläjäyksiä aina 8. elokuuta asti, jolloin sarja häipyi. Äidit oli... no, enhän minä ole sarjan kohderyhmää, mutta kyllä vitsit välillä hymyilyttivät.
Jules Feifferin kaksirivisiä strippejä nähtiin sisäsivuilla satunnaisen epäsäännöllisesti vaihtelevina viikonpäivinä. Sunnuntaisin useammin kuin muina viikonpäivinä. Bongasin yhden stripin tammikuussa, kolme huhtikuussa, yhden toukokuussa, yhden kesäkuussa ja yhden heinäkuussa.
Rauli Nordberg tarjosi meille tylsää pikkulasten huumoria Taneli-hahmonsa kautta koko vuoden - onneksi sentään vain perhesivuosastolla keskiviikkoisin yhden pikkuisen stripin annoksina. 1983 Taneli laajeni sunnuntaistripin kokoiseksi ja "viihdytti" meitä sarjakuvasivulla. Tuossa vuoden 1982 neljä ensimmäistä strippiä:
Piirtäjä Yves Gotin ja käsikirjoittaja René Pétillonin luoma Musta paroni ehti aloittaa viime tingassa ennen vuoden 1982 loppumista. 31.12. julkaistiin ensimmäinen satsi strippejä, mutta enpä vaan huomannut minkäänlaista esittelyä missään. Kotka tuntuu hiipineen Hesarin kimppuun yhtä äänettömästi ja yllättäen kuin lampaidenkin. Musta paroni olikin sinnikäs, vasta 21. huhtikuuta 1984 hän poistui Hesarin sivuilta.
Kaksi versiota samasta vitsistä. Masi päivätty 29. syyskuuta 1981, Masan arkki 3. tammikuuta 1982. Julkaistu Hesarissa kuukauden sisällä tammi-helmikuussa 1982. Ei voi olla sattumaa.
Dick Hallin piirtämä Mikki-strippi. Tätä Hallin laatua nähtiin Hesarissa vuoden 1983 alussa, ennen kuin tajusivat lopettaa ja vaihtaa takaisin parempien Disney-piirtäjien tuotoksiin. Kuten olen aiemmin sanonut, Hall saattoi olla OK piirtäjä muuten. Taustat ovat aivan kelpoja, mutta hahmot... huhhui...
"Keep waving until I'm gone!"
"I've heard of crime waves, but this is stupid!"
Jos stripin vitsi perustuu kääntämiskelvottomaan sanaleikkiin, kannattaa vain luovuttaa ja jättää julkaisematta.
Rip Kirbyn seikkailut vuonna 1982 olivat Paragon of Vice (1972, viimeiset stripit), Case of the Mixed-Up Missive (1972-1973), The Counterfeit Countessa (1972), Revival (1971) ja Royal Double (1974). Revival oli niin yhdentekevän tuntuinen tarina, etten viitsinyt edes lukea sitä kunnolla. Paragon of Vice ja The Counterfeit Countessa on julkaistu myöhemminkin, minulla on ne tallella. Kummasti myös Case of the Mixed-Up Missive tuntui alusta loppuun tutulta, vaikkei minulla muistaakseni ole sitä kansioon liimattuna. Oli myös paras tarina.
Muutamia sekalaisia strippejä jotka olivat jääneet selkeästi mieleeni tai tuntuivat muuten vain tutuilta. Punasulkaa, Tiikeriä, Masan arkkia, Haraldia, yksi Velho. Tuota pähkinävoi-Tiikeri-strippiä jopa kovasti etsiskelin, koska muistin sen olevan vanhin mieleeni piirtynyt Tiikeri-strippi - tai ainakin yksi vanhimmista.
Haraldissa nähtiin 1982 erään hahmon lähtemättömästi mieleeni syöpynyt ensiesiintyminen. Haraldin mielestä Horna on kuvaava nimi, mutta hahmon alkuperäinen nimi Hernia on vielä kuvaavampi, ottaen huomioon mitä tyttö stripissä tekee.
Jostain syystä en ole koskaan kehittänyt mitään varsinaista tykkäämissuhdetta Velhoon. Sarja on aina ollut Hesarin sivuilla niin kauan kuin muistan, mutta vaikka sen huumori on särmikkään kyynistä, en ole jaksanut täysillä tarttua siihen. Onpahan vaan ollut Hesarin sarjissivulla aina ja iänkaiken. Velho on huonosti piirretty sarja, mutta tuskin se on syynä melko viileään suhtautumiseeni. Tai ehkä pitäisinkin sarjasta, jos se olisi piirretty Walt Kellyn Pogon tai Marten Toonderin Tom Poesin tyyliin?
Radiossa alkoi 18.1.1982 vartin mittaisista esityksistä koostunut sarja Mämmilässä tapahtuu. Ohjelmasarja liittyi Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjakuvaan, mutta mitä kaikkea siinä tarkalleen käsiteltiin, on vielä minulle kysymysmerkki. Asia vaatii tarkempaa tutkimista. Sarja ainakin jatkui pitkään. Harmi, että tuo Hesarin sivu, jossa radiosarjan esittely on, on skannattu huonosti. Aikakoneessa ei pysty näkemään esittelytekstin loppua, tilalla on viivasotkua.
Loppukevennyksenä vielä tv-sivujen vakiokänisijä Jukka Kajavan 2.12. 1982 julkaistu vuodatus, jossa hän 60-luvulle jämähtäneen kalkkiksen sanavarastolla kertoo Kim Carnesin Voyeur-biisiin tehdystä musiikkivideosta, jossa tirkistelijä-ahdistelija vaanii naista ja hyökkää lopussa verhon takaa naisen kimppuun kun tämä seisoo kotinsa parvekkeella. Minä muistan tuon videon, näin sen telkkarista juuri tuolloin. Kyllä tuon videon loppu porautui lähtemättömästi 8-vuotiaan kalloon, mutta ei se aiheuttanut kuin pienen sisäisen "hui"-huudahduksen. Enemmän minua pelotti yllättäen yliharmittomassa englantilaisessa Täyttä elämää -komediasarjassa esitetty jakso, jonka lopussa huomattiin öljysäiliön vuotavan, ja pääosapariskunnan saappaat alkoivat uhkaavasti vajota öljyn pehmittämän maan sisään. Menin kysymään huolestuneena äidiltä, eivät kai nuo ihmiset vain uppoa kokonaan maan sisään, ja äiti rauhoitteli.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48
49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71
72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95
