11.1.2019
Vähän reilu viikko kesti lisätä kaikki 23 Shakespeare-nidettä Bookogsiin, kun pidin verkkaista tahtia. Niiden myötä Bookogsiin on nyt lisätty kaikki tärkein. 393 kirjaa siinä oli. Omalla Excel-listallani taas on 889 julkaisua - lukumäärä elää vielä, koska musiikkilehdet eivät ole tarkkaan kirjattuina ja muutama yhä ullakolla lojuva oppikirja puuttuu myös. Excel-listalle olen lisännyt kaikki sanakirjat, tietokone- ja musiikkilehdet, pilapiirroskirjat (Kari Suomalainen, Mauri Kunnas, Ansu, Jari Elsilä), Sarjainfon numerot ja muutaman sarjakuvista kertovan tietokirjan. En tiedä mitä siitä kaikesta kehtaan lisätä Bookogsiin. Pilapiirroskirjat ja sarjakuvatietokirjat liippaavat liian läheltä sarjakuvia, ja sarjiksia varten on olemassa sellainen saitti kuin Comicogs. Mauri Kunnaksen lastenkirjat assosioituvat myös minun mielessäni kovin läheisesti sarjakuviin, koska Kunnas on tehnyt niin runsaasti niitäkin, ja Kunnakselta minulla on niitä pilapiirroskokoelmiakin. Eli minun omituisen ajatuksenjuoksuni mukaan Kunnaksen lastenkirjat ja pilapiirroskokoelmat alkavat olla vaarallisen lähellä Comicogsin heiniä. Sen kun nauratte.
Mutta katsotaan. Pari sarjakuvatietokirjaa kehtasin lisätä, ja nyt otin ne Kunnaksen lastenkirjat hoidettaviksi. Bookogsissa on niitä useita, mutta ne ovat melkein kaikki juuri niitä joita minulla ei ole, paitsi Hui kauhistus. Kunnaksen 1979-1990 tekemät lastenkirjat puuttuvat Hui kauhistusta lukuunottamatta lähes kaikki. Aukon paikkaaminen olkoon minun tehtäväni.
Vuoden 1979 Hesareitten lukeminen ei tuonut yllätyksiä, eikä myöskään mielenkiintoisia juttuja siinä määrin kuin myöhempien vuosikertojen lukeminen. Jalon jengiä maanantaista lauantaihin, Turhaa joukkoa lauantaisin, Pummeja sunnuntaisin, Feifferiä myös melkein joka sunnuntai. Feifferissä juonijatkumo, jossa perheen 40-vuotias isä lapsekkaan kiukuttelun seurauksena muuttuu kaksivuotiaaksi mutta puhuu edelleen kuin aikuinen, ja aiheuttaa syvää järkytystä perheen muissa jäsenissä, on huima. Löytyi yksi kokosivun artikkeli Tintistä, jossa haastateltiin Hergétä, mutta ei oikein kiinnosta ottaa enää talteen sarjisartikkeleita. Pummit, Jalon jengit, Turhat joukot ja Feifferit taltioin. Muutama musiikkijuttukin löytyi, Pelle Miljoonaa haastateltiin, kerrottiin Timo "Tinni" Kuusistosta, ELF:stä (entinen Eric Lars Four)...
Haluaisin löytää Hesarin sisäsivuilla joskus julkaistun pilapiirroksen ydinaseiden rajoittamiseen tähdänneen SALT-sopimuksen vaikeuksista, ja sarjakuvasivulta Masi-vitsin lihapullista ja kumipalloista. Tuntuu toivottomalta...
28. maaliskuuta USA:ssa Harrisburgin lähellä Pennsylvanian osavaltiossa, New Yorkista koilliseen, tapahtui siihen asti vakavin ydinvoimalaonnettomuus. Vasta kolme kuukautta aiemmin valmistuneen voimalan jäähdytysjärjestelmä hajosi, eräs työntekijä käynnisti vahingossa varajärjestelmän, uraani ylikuumeni ja polttoainesauvat murtuivat. Siinä oli räjähdys lähellä. Kaikki pikkulapset ja raskaana olleet naiset evakuoitiin lähiseudulta. 1,5 miljoonaa litraa lievästi saastunutta jäähdytysvettä johdettiin Susquehanna-jokeen.
Isossa-Britanniassa Margaret Thatcherista tuli 3. toukokuuta maan historian ensimmäinen naispääministeri. Suomessa taas oltiin huolissaan, kun neuvostoliittolainen öljyalus Antonio Gramsci ajoi karille Latvian rannikolla helmikuun lopulla ja tuuli kuljetti öljyä kohti Turun saaristoa. Antonio Gramscista tuli varsinainen kiusankappale, koska 1987 se törmäili uudestaan Porvoon edustalla.
Vaan laiha saalis tuo oli verrattuna siihen, mitä myöhempien vuosien Hesareista sain.
Eilen torstaina aloitin vuoden 1978, ja heti tuli antia. 3. tammikuuta Raija Forsström meni nolaamaan itsensä kirjoittamalla Horisontti-palstalle sen kuuluisan "mekaaninen äänensärkijä" -kirjoituksensa Sex Pistolsista. Lisäsin kolme Forsströmin kirjoitusta levyhyllyni tarinoihin Sex Pistolsin kohdalle. 14. tammikuuta alkoi sitten se ikimuistoinen Aku Ankan housuttomuuskohu. Allaolevat ruutukaappaukset selventävät mistä oli kyse:
Sarjakuvatkin tarjosivat heti raportoitavaa. Claire Bretécherin Turha joukko alkoi lauantaisin sisäsivuilla 7. tammikuuta. Siellä se viipyi yli kolme vuotta, kunnes se 14. maaliskuuta 1981 loppui materiaalin ehtymiseen. Varsinaisella sarjissivulla seurattiin niin arkisin kuin sunnuntaisinkin - ei Jalon jengiä, vaan Howie Schneiderin Sirkus Bimboa (The Circus of P.T. Bimbo). Kvaakissa tästä on kerrottu Helsingin Sanomien stripit -ketjussa. Ketjussa on linkki englanninkielisen blogin tarjoamaan esittelyyn. Sirkus Bimbo saapui Hesariin syyskuun ensimmäisenä 1975 ja poistui sieltä joskus 1978 aikana, Jalon jengi otti sen paikan. Sirkus Bimbo on varsin heikosti piirretty sarja, mutta vitsit ovat parempia kuin Jalon jengissä. Tätä sarjaa jo mielikseen seurailee ja kerää talteen.
Kiva on myös huomata, miten Masi ja Harald Hirmuinen petraavat kun tässä kuljen ajassa taaksepäin Hesarin julkaisuhistoriassa. Odotan varsin malttamattomana niitä ihan alkupään (1973-1975) Haraldeja, joiden pitäisi olla mellevää tavaraa. Minulla on Sanoma Osakeyhtiön 1978 julkaisema Harald Hirmuinen menopäällä -pokkari, jossa on vuoden 1976 alkupuolen strippejä, ja niissä on jo aika virkistävän omalaatuista pohjavirettä monin paikoin. Haraldin ensimmäisen kahden vuoden stripit ovat kuulemma kuitenkin jotain aivan muuta.
Vuoden 1978 Hesareita on jo vähän ikävä lukea. Fontti on tiivis ja raskas, layout kaipasi vielä hiomista jotta siitä tuli myöhempien vuosien numeroista tuttua sopivan väljää mallia. Eri osastojen, erityyppisten aiheiden jaottelu alkoi olla sentään kohdallaan toisin kuin varhaisempina vuosina.
Tässä hiljakseen vanhoja lehtiä selaillessani kokoilen luetteloa Hesarissa julkaistuista sarjakuvista. Mukaan laitan alkuperäisnimen, tekijöiden nimet sekä aloitus- ja hyvästijättöpäivämäärät. Rip Kirby -seikkailuista ja Mikki Hiiri -jatkotarinoista luon myös luettelot. Lista jää epätäydelliseksi, koska vuosien 1998-2018 numerot puuttuvat Aikakone-arkistosta ja tiedot niissä julkaistuista sarjoista jäävät lähinnä Kvaakin ja oman muistini varaan. Lista sisältää nyt 73 sarjakuvaa. Olen käynyt pikaisesti selaamassa vuosien 1989-1997 Hesarit läpi. Selvitin silloin radio- ja tv-sivuilla julkaistut sarjakuvat ja niiden aloitus- ja loppumispäivämäärät. En malttanut odottaa että pääsen suuressa selailu-urakassani palaamaan vuoteen 1989. Pitää käydä läpi ainakin vuodet 1974-1978 ensin, ja siinä menee vielä paljon aikaa.
13.1.2019
Vähän vavisten uskaltauduin käymään lehtien kimppuun. Niissä on omat hankaluutensa. Lisäsin Bookogsiin ensin kaksi englantilaisen Computer + Video Games -tietokonepelilehden numeroa. Ne löysin 1993-1994 Porvoon Lukeva-divarista. Tammikuun 1988 numero on kanneton. Vasta jälkeenpäin tajusin lisätä ilmestymiskuukaudet lehtien nimiin. Aika näyttänee, mitä muuta olen mokannut noiden lehtien tietoja syöttäessäni. Ei ole helppoa tämä. Suomen Luonto 6/2011 löytyi Ilmalan ratavarikolla junaa siivotessa. Laitoin sen laukkuun, jossa pidin siivoustarvikkeita. Lehti taisi ottaa vähän siipeensä jostain pesuaineesta tai jotain, mutta on se hyvin luettavissa edelleen. Minä kun piirrän Naavametsäläisiä, ajattelin että tuollaisesta luontolehdestä voisi saada inspiraatiota metsätaustoja piirrellessä.
Kesäkuun 2006 MOJO-lehti löytyi myös junasta Ilmalassa. Punk-juttuja on ollut kiinnostavaa lueskella, ja muidenkin genrejen bändeistä, joiden levyjä minulla on tai joita olen kuunnellut, on mainiota pikkuinfoa. Minulla taisi olla silloin jo tiedossa Lontoon-matka saman vuoden elokuussa. Sivulla 107 on muutaman lontoolaisen levykaupan osoite. Minulla oli tämä lehti mukanani reissulla, ja kävin näissä kaupoissa levyostoksilla. Yksi myyjä kysyi, mistä olin saanut tietooni osoitteen, ja kerroin sen. Hän sanoi jotain sensuuntaista, että osoite löytyy myös muualta, minkä lie nettisivun tai muun hän mainitsikaan?
Englantilaisen Zero-tietokonepelilehden numeron 6/1992 ostin 23. heinäkuuta 1992 käydessäni Tapiolassa pyöräreissulla. Olin lukenut MikroBITIstä haukkuvia kommentteja ko. lehdestä, ja perverssin uteliaisuuden valtaamana päätin ostaa yhden numeron todetakseni itse sen kehnouden. Kirjoitin päiväkirjaani:
"Zero ei ollut niin kovin huono lehti, tosin sen viimeiset 10-15 sivua eivät sisältäneet mitään järkevää materiaalia edes yhden sivun täytteeksi, ja ensimmäinen peliarvostelu oli vaivaannuttavan naiivisti kirjoitettu. Käteen jäi kuitenkin paljon. MikroBITTIin oli joitakin yhtymäkohtia (prosenttijärjestelmä peliarvosteluissa, toimittajien mollaaminen, humoristisuus joka artikkelissa (Zerossa vielä enemmän) ja lukijoiden kritisoivat kirjeet). Sain runsaasti tietoa tulevista peleistä, joista BITTI ei vielä ole kuullutkaan, ja sillehän voi aina hykerrellä vaikkei tiedoilla käyttöä olisikaan. Oli kahden minua hyvin paljon kiinnostavan pelin arvostelut (Wizardry 6, Plan 9 From Outer Space) ja "The Addams Family" -pelin arvostelussa sain tietää miltä itse peli näyttää, Pelit 4/92 -kirjassa oli vain alkukuva. Lisäksi Zero kelpasi naurupommina, ja se korjasi myös yhden minuun juurtuneen asenteen, jonka mukaan ulkomaisissa pelilehdissä ylistettäisiin joka ikuista peliä. Yhden jos toisenkin pelin kotelon kannessa kun on muiden (ulkomaisten) pelilehtien ylistäviä kommentteja tai sitten pelkkä arvosana väliltä 90-100, mutta BITTI on antanut arvostelussa korkeintaan 80 ja risat. Mutta niin se kai on, että aina niitä ylistyksiä jostain kaivetaan, vaikka kivenkolosta. Zeron tilaajaksi en kylläkään ikinä ryhtyisi."
Oliko niin, että kaikissa brittiläisissä pelilehdissä toimittajat mollasivat toisiaan, ja yksi sai lehden sivuilla aina niskaansa enemmän ryöppyä kuin muut? 1993-1994 julkaistun Commodore Force -lehden tapauksessa se suurin heittopussi oli Ian Osborne, Zerossa taas irvailtiin eniten Duncan MacDonaldin kustannuksella. Tuo "vaivaannuttavan naiivisti" kirjoitettu ensimmäinen peliarvostelu koski PC-versiota lentosimulaattorista Tornado. Arvio oli MacDonaldin kirjoittama, ja kaksi sivua vallannut teksti on niin kamalaa, että sellaisella jäljellä ei kukaan pääsisi kirjoittamaan mihinkään lehteen yhtään mitään. Silkkaa sivuntäyttöhöpinää, liirumlaarumia viidellä erimittaisella palstalla. Asiaa vähän, jaarittelua runsaasti.
Plan 9 From Outer Space sai Zerolta mukavat 86 pistettä sadasta, mutta BITTI haukkui pelin ja antoi sille muistaakseni vain jotain päälle 60 pistettä. Eli kyllä briteilläkin oli tapana jaella ansiottomia kehuja peleille, ilmeisesti?
Lisää brittiläisiä tietokonepelilehtiä. ZZAP!64:n numerot 38, 44, 55, 56 ja 57. C+VG-lehtien tavoin nämäkin löytyivät Porvoon Lukeva-divarista kun 1993-1994 opiskelin tuossa kaupungissa. Olin törmännyt lehden kannet tehneen Oliver Freyn nimeen jo MikroBITTI-lehdessä, mutta viimeistään ZZAP!64:t ja Commodore Forcet tekivät Oliver Freyn taiteen minulle oikein hyvin tutuksi. Taitaa minulla olla muutama pelikin, joiden koteloita koristaa Freyn jälki. Yllätys oli lukea Wikipediasta, että Freylla on vankka historia homoeroottisen taiteen tekijänä. Tietokonepelitaiteilijan pimeä puoli, heh. Ei vaiskaan, Sveitsin oma Tom of Finland ansaitsee tottakai kunnioitusta, ja hienoa että lahjakkaalla taiteilijalla on riittänyt töitä.
ZZAP!64 -lehdessä taas Paul Glancey sai osakseen eniten kiusaamista.
14.1.2019
Loput ZZAP!64:n numerot: 73, 76, 77, 78, 79 ja 80. Noita tuli kaikkiaan 90 ennen kuin lehti syntyi uudestaan Commodore Forcena. CF:n taival kesti 16 numeroa.
Nuo kuusi ZZAPia löytyivät jostain pohjoishaagalaisesta divarista siinä vaiheessa kun asuin jo Etelä-Haagassa. Samasta puodista löysin myös yhden Ratto-lehden vuoden 1977 numeron. Sitäkin oli hauska lukea muutaman kerran. Sitä ei ole enää tallella.
15.1.2019
Kvaak-foorumi on koko ajan tylsempi paikka, enkä pahemmin enää kirjoittele sinne. Ei ole asiaa eikä mikään keskustelu siellä inspiroi minua antamaan omaa panostani. Tertsi ei lähtenytkään Kvaakista lopullisesti, vaan palasi vähän lähtönsä jälkeen. Nyt hän käyttää nimimerkkiä STD, mistä lienee lyhenne. Hän oli ennen yksi suosikki-Kvaakkareistani, vaan en tiedä onko enää. Hän alkaa yhä enemmän muuttua kärttyisäksi, keski-ikäiseksi jääräksi jolle harva asia kelpaa. Tosin huomaan itsessänikin sellaisen piirteen, että en jaksa kiinnostua mistään sellaisesta, joka ei oikeasti hyödytä minua. Minulle ei kelpaa viihde pelkän viihteen vuoksi, vaan sen pitää joko tyydyttää jokin minussa pitkään ollut tarve tai sitten tarjota hyödyllistä yleissivistystä. Siksi kai sain aikoinaan tarpeekseni telkkarista. Osaan keksiä itse kaikkea hauskaa ja tietoa kartuttavaa tekemistä. En tarvitse jonkun muun väkisin vääntämää hauskaa.
Bookogsissa lisäilen nyt omistamani 11 numeroa kaikkiaan 16 Commodore Forcesta. Huomasin lehden siinä vaiheessa, kun sitä oli julkaistu kolme numeroa. Kävin 11. maaliskuuta 1993 Leppävaaran Maxi-Marketissa, ja siellä huomasin maaliskuun lehden. Kannessa kaksi kasetillista kuusnelosen pelejä. Ilahduin varsinkin tiilenrikkomispelistä Batty sekä autolla-ajelua ja ammuskelua yhdistäneestä Overlanderista. Itse lehdessä ärsytti yletön värien käyttö - hyvin vähän valkoista missään - ja sotkuinen layout, sekä hölmö huumori, mutta yleisvaikutelma oli vahvasti plussan puolella. Kirjepalstalla yksi pyysikin: "Please, not so much colour - well, not in the non-review pages", ja Lloyd Mangram vastasi: "Can't help you here, I'm afraid. You can't stop progress, and going full colour seemed to go down really well with most readers".
Helmi-huhtikuu 1993 oli tiukkaa aikaa, sillä 11.3. olin lukiossa vielä keskellä tärkeitä tenttejä, ja yo-kirjoitukset odottivat ovella.
Commodore Forcesta tuli lehti, jota odotin aina kuumeisesti kuukauden ajan, ja sitten kävin ostamassa sen irtonumerona. 1993 olin vielä MikroBitin tilaaja, mutta sillä lehdellä ei enää siinä vaiheessa ollut minulle mitään annettavaa. Kuusnelonen oli puolikuollut formaatti, ja Bitti oli jo täynnä pelkkää PC:tä, Amigaa ja Atari ST:tä.
Pyrin 1993 Åbo Akademihin toimittajaksi opiskelemaan. 17. toukokuuta minulla oli soveltuvuustesti Vaasassa, joten matkustin sinne yksin junalla. Vaihdoin junaa Seinäjoella, ja pääsin hyvissä ajoin perille. Ehdin kierrellä Vaasassa vajaat pari tuntia ennen koetta, ja yhdessä tavaratalossa huomasin useita kappaleita tuoreinta CF:n numeroa. Tietysti ostin.
Elo-syyskuun vaihteessa aloin opiskella Porvoossa, Borgå Folkhögskolanissa. Se ei haitannut CF:n ostelua, sillä jos en ollut jonain viikonloppuna kotona Kauniaisissa voidakseni poiketa Leppävaaran Maxissa, niin Porvoossakin oli yksi kauppa tai kioski joka lehteä myi. Ainakin joulukuun numero on sieltä ostettu.
Tammikuussa 1994 jouduin murheen valtaan, sillä Commodore Forcea ei ilmeisesti enää tuotu Suomeen. Porvoossa ei enää ollut, ja 21. tammikuuta oli Leppävaaran Maxissa vain joulukuun numeroa. Lehdellä ei taatusti ollut menekkiä. Tammikuun viimeisenä sentään löysin Porvoon Lukeva-divarista pinon MikroBittejä vuosilta 1984-1986, kolmea ensimmäistä vuosikertaa. Minulta puuttui vuosien 1984-1985 numeroista kaikki paitsi 12/85, ja 1986 numeroista uupui joulukuun lehti. Ostin kaikki puuttuneet numerot jotka löysin, ja päälle vielä sen kannettoman Computer + Video Games -lehden (tammikuu 1988). Ne lohduttivat.
No joo, Commodore Forcen viimeinen numero ilmestyi maaliskuussa 1994. Siinä ei ollut ainuttakaan peliarvostelua. Toimittajien oli pakko julkaista uudelleen kaikkia vanhoja pelivinkkejä jotta sivut saataisiin jotenkin täyteen. CF loppui siis säälittävissä merkeissä. Tämän pohjalta ajoittaisin Commodore 64:n kuoleman helmikuuhun 1994. Joku muu saa toki vapaasti olla eri mieltä ja esittää parempaa tietoa.
Joskus 10+ vuotta sitten löysin netistä Commodore Forcelle omistetut kotisivut. Tarjolla oli täydelliset skannaukset kaikista 16 numerosta, ja imuroin sieltä numerot 1, 2, 14, 15 ja 16 kokonaisuudessaan. Ei haitannut, vaikka sivustolla oli jokin rajoitus, että vain tietyn määrän CF-skanneja sai imuroida lyhyessä ajassa. Jos halusi lisää, piti odottaa jonkin aikaa. Kaikkien viiden numeron skannit on minulla vieläkin aanelosille tulostettuina. Eli tavallaan minulla on nuo viisi puuttuvaakin numeroa.
Commodore Forcen tekijäkrediittejä Bookogsiin naputellessani jouduin vähän miettimään. Lehden tekijöiden huumorin luonteeseen kuului antaa hassuja lempinimiä jokaiselle, etu- ja sukunimen väliin. Jo ZZAP!64-aikoina noita lempinimiä näkyi lehden apinalaatikoissa silloin tällöin, mutta CF:ssä lempinimien käyttö lähti täysin lapasesta. Jokaisen numeron apinalaatikko oli täynnä hulluja lempinimiä, ja ne vaihtuivat joka numerossa. Niille keksittiin jopa vaihtuvia teemoja. Nelosnumerossa teemana olivat kauhu-, hirviö- ja tieteiselokuvat ja niiden hahmot:
Viitosnumerossa lempinimet olivat ruoka-aiheisia:
Mietin hetken, täytyykö lehteä tekemässä olleiden ihmisten nimet todellakin kirjata Bookogsiin juuri kuten ne on lehteen painettu. Nuo lempinimet ovat hauskoja kun ne lukee lehdestä, mutta en jaksa uskoa että kovin moni Bookogsin käyttäjä haluaa nähdä tuollaista pelleilyä netissä. Ainakin niiden naputtelu olisi minulle vain rasittavaa ja söisi motivaatiota. Päätin jättää lempinimet huomiotta. Jos joku mankuu niitä, niin ehkä voin pitkin hampain yrittää jaksaa syöttää niitä.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48
49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71
72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95
