26.2.2019

Vuoden 1978 Hesareita on sarjakuvien osalta ilahduttavaa selata. Ei niistä paljon muuta irtoa. Hauskaa kuitenkin lukea oikeasti hyviä Masi- ja Harald Hirmuinen -strippejä. Sirkus Bimbo on sekin pätevää työtä vitsien osalta. Päätin ruveta ottamaan talteen kaikkein hillittömimmät Masit. Siinä tähänastinen satsi, kun olen päässyt elokuun puoleenväliin. Ja - hellurei - löysin sen etsimäni Masi & lihapullat & kumipallot -stripin. Se on tuon satsin viimeisenä. Tosin muistan repliikkien olleen erilaisia, sanamuodot eivät täsmää. Olisinko lukenut ko. stripin jostain muusta lehdestä?

 

 

Kuinka moni on joskus tehnyt näin?:

 

 

2.3.2019

Punk in Finlandin Kirppislöydöt-ketjussa mainittiin Bengalin tiikeri -DVD, joka kuulemma lähetettiin ilmaiseksi suunnilleen joka talouteen taannoin. Googlasin vähän, ja löysin Huuto.net -myynti-ilmoituksia ja Paskat kirppislöydöt -blogin postauksen, jotka varmistivat oikeaksi epäilykseni, että se on tosiaan SE. Eli minullakin on tuo hyllyssä, tosin ruotsinkielisenä nimellä Tigerns rike. Toinenkin samanmoinen DVD-julkaisu löytyy minulta, nimittäin Pyramidernas land - Upptäck Egyptens hemligheter. Eli Egyptin pyramideista juttua. Egypti-DVD:n kestoksi mainitaan vain neljä minuuttia 25 sekuntia, mutta tiikerilevyn kestoksi 50 minuuttia. Kummassakin mukana 24-sivuinen vihko, minkä vuoksi olen lisännyt nuo Kirjat-Excel-listalleni vaikkeivät kirjajulkaisuja olekaan. En muista, olenko koskaan katsonut noita DVD:itä, mutta kun ilmaiseksi postiluukusta kolahtivat, niin en ole rohjennut heittää moisia joutavuuksia poiskaan.

 

 

6.3.2019

Juuri kun tämä vuosi näytti niin ihanalta, tulikin murheviesti. Tulossa on nimittäin kylpyhuoneiden peruskorjaus. Eli minunkin kämppääni tullaan tekemään remonttia. Sehän merkitsee evakkoa johonkin Forenomin rikollisen kalliiseen asuntoon ja valtavaa rahanmenetystä. Tämän takia olen pakotettu jättämään levyostosten teon täysin kunnes koko ruljanssi on ohi.

Tämä vuosi vaikutti niin ihanalta...

 

7.3.2019

Taidan lopettaa sarjakuvien keräilemisen. En jaksa eikä kiinnosta enää. Olo on sarjakuvien suhteen ihan täysi. Olin ajatellut ostaa hiljattain ilmestyneen Gil Jourdan -integraalin, mutta huomaan, ettei se sittenkään kiinnosta. Gil Jourdan ei toisaalta ole niitä sarjakuvia, joita olen tykännyt lukea Nonstop-lehdistä. Antaa sen opuksen siis olla, ja kaikkien muidenkin uutuussarjakuvien. Paitsi Fantagraphics Booksin Pogo-kokoelmat ostan jatkossakin. Vuodet 1959-1960 sisältävän kuudennen kokooman pitäisi ilmestyä marraskuussa.

Sivulla 39 on koko ajan täydentyvä luettelo Hesarissa julkaistuista sarjakuvista. Vuosien 1960-1977 osalta tiedot ovat vielä puutteellisia, kun en ole käynyt niiden vuosien lehtiä läpi perusteellisesti.

 

 

Akseli Halosen Pulliainen mainitaan Heikki Jokisen ja Kalervo Pulkkisen Suomalaisen sarjakuvan ensyklopediassa ensimmäisenä Helsingin Sanomien suomalaissarjakuvana, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Samana päivänä eli 4. joulukuuta 1929 aloitti toinenkin Halosen sarjakuva, nimittäin Olli, Halli ja Kisimirri. Pulliaisen tapaan sitäkin nähtiin vain sunnuntainumeroissa, otsikon "Lasten kuvasarja" alla. Sarjan nimi jää epämääräiseksi, koska "Olli, Halli ja Kisimirri" on vain ensimmäisen episodin otsikko. Joka strippi omasi eri nimen.

 

 

9.3.2019

Hesareissa lueskelen parhaillaan joulukuun 1930 Felix-kissa -strippejä. Tähän mennessä Felixin seikkailut ovat olleet pyörryttävän surrealistista vuoristorataa, ja mietinkin, milloin meno veltostuu siihen pienimmille lapsille räätälöityyn lässymeininkiin, mitä olen ehtinyt huomata 1950-luvun Hesareita vilkaistessani.

Latasin Google Driveen näytteitä Felixistä.

Luin äsken myös Wikipedia- ja Lambiek-artikkelit Pat Sullivanista. Oli järkytys huomata, että Sullivan ei ollutkaan ryöppyävällä mielikuvituksella siunattu nero, vaan todellinen kusipää, lastenraiskaaja, rasisti ja työkyvytön alkoholisti joka ei ilmeisesti edes piirtänyt noita sarjakuvastrippejä vaikka ne on hänen signeerauksillaan varustettu.
    Felixin seikkailujen lukemista haittaa se, että strippejä ei ole kaikissa Hesarin numeroissa. Yhden tai useamman päivän julkaisutaukoja riittää. Joitakin strippejä jätettiin julkaisematta, elleivät sitten lehdet ole Aikakone-arkistossa epätäydellisiä. En ole niin tarkkaan tutkinut asioita. Muutama juonihyppäys on joka tapauksessa kiusannut. Myös Akseli Halonen piti sarjojensa kanssa taukoa joulukuusta 1929 tammikuuhun 1930.

9. 2. 1930 aloitti nimimerkki Tiikeri urheiluaiheisten pilapiirrosten teon. Tiikerin piirroksia koottiin aikoinaan moniksi kirjoiksi - siitä vaan divareista etsimään niitä jos olo tuntuu onnekkaalta.

1930 Hesareissa julkaistiin myös Gluyas Williamsin yksiruutuisia. Niitä en mainitse sivun 111 luettelossa, koska ne eivät ole sarjakuvia. Mainitsen tässä. Tuosta linkistä voi katsoa tarkemmin.

 

10.3.2019

Felix-kissan tekemisessä tapahtui jotain radikaalia touko-kesäkuun vaihteessa 1931. Juonijatkumo Felixin lentomatkasta Timbuktuun, joka vei hänet lentokoneineen meren pohjalle, unohdettiin kesken cliffhangerin, ja tilalle ruvettiin tekemään sekalaisia muutamien strippien juonijatkumoita, joissa Felix toilailee kotimaisemissa milloin mitäkin puuhaamassa. Hesarissa viimeinen vedenalainen lentomatkastrippi (päivätty 30. toukokuuta) julkaistiin 17.6., ja seuraavana päivänä lapset ja muut Felix-fanit joutuivat harmistuneina seuraamaan, kun katti yritti kuivalla maalla saada joltain mieheltä avaimen, jotta pääsee sisään johonkin hökkeliin (1. kesäkuuta päivätty strippi). Timbuktu unohdettiin täysin. Piirrostyylikin vaikuttaa muuttuneen. Otto Messmer taisi nyt tässä vaiheessa vastata yksin Felix-kissan ideoinnista ja piirtämisestä, muuten ei tämmöinen muutos ole selitettävissä.

 


Mikki-hiiri rupesi seikkailemaan Hesarissa toukokuun viimeisenä, ja heti ensimmäiseksi tarjottiin ihastuttavan epäkorrekti tarina, jossa tullaan moneen otteeseen humalaan kissanmintusta ja nähdään vilaukselta ilmiselvä neitimäinen homoseksuaali. Ei vaan enää 60-luvulla Mikissä tällaista nähty. Mikkikin osoittaa varsinaista lurjuksen luonnetta yrittäessään kaikin keinoin nujertaa kissapahiksen, joka riivaa häntä ja vääntää häntänsä monelle solmulle.

 

 

Felixiä ja Mikkiä lukiessa häiritsee verbaaliseen leikittelyyn pyrkivä mutta jatkuvasti nilkutteleva käännös. Kääntäjä (Sirkka Ruotsalainen, ymmärrän Kvaakia vähän tutkittuani) on lahjakkaasti hukannut kaikki englanninkielen sanaleikit. Huvittavaa käännöksistä lukea ampumisjuttuja silloin kun otetaan valokuvia tai heitetään noppaa. Englanninkielen "shoot"-sanalla kun on monta merkitystä. Ja niin edelleen. Samalla käännökset kyllä vilisevät outoja itse keksittyjä väännöksiä, joista monia ei tosin voisi enää nykypäivänä käyttää, tuntuisivat korneilta ja ikiaikaisen vanhahtavilta. Suomessa ei ehkä myöskään tunnettu vielä 20-30-lukujen vaihteessa kaikkia asioita joita noissa amerikkalaissarjiksissa vilahtaa. Miksikäs greippiä yhdessä Felix-stripissä kutsuttiinkaan? Krapehedelmäksi?

 

16.3.2019

Toukokuu 1933 menossa. Hesarissa on julkaistu monen kuukauden ajan nimimerkki O.R.:n pilapiirroksia Päivän piirtoja -otsikon alla. Kuka lienee, en jaksa ruveta salapoliisiksi. 14. toukokuuta alkoivat Kissalan pojat seikkailla sunnuntainumeroissa Pulliaisen jäätyä eläkkeelle. En ole ikinä välittänyt Kissalan poikien jekkuiluista tuon taivaallista, mutta luetaan niitä nyt kuitenkin kun kerran tähän ryhdyttiin.

Felix ja Mikki on tosiaan oudosti käännetty. Huvipuiston vuoristoratoja on kutsuttu alppiradoiksi ja aaltoradoiksi, laskuvarjo on laskuvarjostin, ja kun Mikki tekee lentokoneella silmukoita, kyydissä oleva Polle Koninkaulus kutsuu niitä "loopingeiksi". Anglismeja riittää. Osan käännösvirheistä selittänee se, ettei Suomessa tunnettu vielä kaikkia juttuja, mutta tuskin kaikkea voi sen piikkiin panna.

Touko-kesäkuun vaihteessa 1931 Felix tosiaan taantui jonkin verran. Ei ole enää samaa surrealistista pyöritystä kuin alussa. Kaukana huonosta kuitenkin. Vielä jaksaa Felix seikkailla huimapäisesti - sunnuntaistripeissä absurdimmin kuin arkisarjoissa - ja sarjakuvan mahdollisuuksia hyödynnetään uutterasti.

 

21.3.2019

Maaliskuu 1935. Felix jatkaa yhä valjuuntumistaan. Nyt se on enää kohtalaista lastensarjakuvaa, ei enempää. Vitsit eivät ole enää nokkelia, ja Felix itse on muuttunut liian kiltiksi. Hänen hyväsydämisyyttään korostetaan nyt liikaakin. Kissalan pojat - upeaa piirrostyötä ja hienoa ideointia, mutta tuollainen Max & Moritz -tyyppinen huumori ei vain iske minuun. Floyd Gottfredsonin varhainen, pitkiä juonijatkumoita tarjoava Mikki Hiiri on oikeasti hyvää sarjakuvaa, parasta Disneyä. Loistokasta piirrostyötä ja jatkotarinoissa on särmää. Alkoholi ei ole mikään tabu näissä tarinoissa - Arabian maisemiin sijoittuneessa jalokiviryöstötarinassa nähtiin hullu kameli, joka tuli änkyräkänniin vedestä ja reipastui oluesta.

Felixissä ja Mikissä on kaiken aikaa vähän häirinnyt se, että Hesarin toimitus on leikellyt strippejä keskeltä katuojien kohdalta, jotta stripit ovat mahtuneet viidelle palstalle. Vaikka lehdessä on yhdellä sivulla seitsemän palstaa. Ruutujen reunoista on hävitetty kuvainformaatiota, hahmoista näkyy vain puolet ja tekstit on jouduttu ahtamaan alkuperäistä pienempiin puhekupliin.

 

23.3.2019

1935 selattu loppuun. Felix seikkailee edelleen aika ahkerasti. Katti pyöri pitkän aikaa jollain eteläisen pallonpuoliskon saarella tutkijaretkikunnan kanssa, siellä löydettiin ihmeellisiä eläimiä ja kaivettiin esiin kivikautinen kaupunki. Tämä ja aiemmat seikkailut vain ovat jatkuneet turhankin pitkään - jos lukisi vain yhden stripin päivässä, ei tulisi kuin haukoteltua, kun juoni etenee tuskastuttavan verkkaisesti ja samassa miljöössä ja seikkailussa viivytään kuukausitolkulla. Nyt merihätään joutunut kissa on pelastanut itsensä laivaan - saas nähdä kuinka monta kuukautta hän sillä laivalla onnistuu norkoilemaan. Sunnuntaistripit ovat olleet edelleen arkistrippejä omaperäisempää menoa. Felixin kokemuksista unimaailmassa ja toilailuistaan unikoneen käyttäjänä saatiin paljon irti.

 

 

Omissa sarjakuvissanikin riittää puuhaamista. Taas pitäisi piirtää seuraava Positiivinen napa. Deadline on jo huhtikuussa, vaan ei hätää, idea on valmis. Sen kun piirrän paperille vain. Valitsin aiheeksi Hämeentien pätkän muuttumisen kävelykaduksi, ja otin eilen perjantaina digikameralla kadusta valokuvan referenssiksi. Saisinpa vain pakotettua itseni piirtämään sen stripin.

YKS jatkuu taas pitkän tauon jälkeen. Sivu 143 on netissä, ja olen suunnitellut sivut 144-159. En ole luonnostellut mitään, mutta ruutujaot ja repliikit ovat paperilla. Sivulla 150 alkaa se todellinen säpinä, silloin lukijalle kerrotaan mistä koko tarinassa on todella kyse, eli paljastetaan kaiken ydin. Sivulla 160 alkaa loppuhuipennus, jossa viedään tarina kohti päätöstä.

 

24.3.2019

Iso mullistus Hesarin sarjakuvissa tapahtui sunnuntaina 1.3.1936. Kippari Kalle, sodanaikaisia lentäjäsankareita esittelevä tietosarja Kunnian kentältä (Ace Drummond) ja pikkupojasta kertova Percy Crosbyn lastensarja Eppu (Skippy) aloittivat. Mikki Hiiri debytoi myös sunnuntaistrippinä, ja ensimmäiseksi julkaistussa sunnuntaistripissä nähtiin Akukin mukana talvisessa toilailussa. Hesari starttasi jokasunnuntaisen Viikkoliitteen, johon nämä sarjakuvat survottiin.

 

 

 

Kissalan pojat -strippien bonuksena tarjoiltiin kahden kuukauden ajan Harold Knerrin viattomamman tuntuista lastensarjaa Dinglehoofer und His Dog nimellä Tattilainen ja hänen koiransa Aate. Sarjan alkuperäisnimi löytyi Knerrin Wikipedia-sivulta. Se häipyi jo toukokuun alussa Kissalan pojat -strippien päältä. Samoin Eppu-sunnuntaistrippien päällä oli lisänä Crosbyn toinen sarja Vähän, mutta hyvää (Always Belittlin'), hyvin samanlainen pikkupoikasarja kuin Eppukin, paitsi että sen päähenkilönä on joku ykstotinen ja synkkämielinen poika, jonka nimi on mennyt minulta ohi jos on koskaan mainittukaan. Toistaiseksi molemmat Crosbyn sarjat jättävät minut täysin kylmäksi, mutta katsotaan muuttuuko meininki ajan kanssa. Lentäjistäkään minua ei kiinnosta tietää mitään, joten Kunnian kentältä saa jäädä lukematta.

15.3. ja 22.3. Kissalan poikien tilalla nähtiin todella ällö lasten kissasarjis nimeltä Prinsessa Kissimirri (The Pussycat Princess), kirjoittanut Ed. Anthony ja piirtänyt Grace Drayton. Jos mokomaa ällömakeutta tapaan vielä toistamiseen Hesarista, niin kai se täytyy lisätä sivun 111 luetteloon, mutta toistaiseksi jääköön maininnaksi tässä.

 

27.3.2019

Felixin suuri murhe on se, että hän on pitkään toiminut onnenmaskottina. Hän on tuonut onnea jokaiselle, joka on hänet hetkeksi ottanut huostaansa. Vaan kun omistajaperhe on Felixin avulla sitten rikastunut ja päässyt ehkä piireihinkin, hankitaan hienompi lemmikki eikä tavallinen musta kissa enää sovi taloon. Niin Felix tuntee olevansa talossa liikaa, ja joutuu lähtemään. Ja hän kun haluaisi niin kovasti itselleen pysyvän kodin. Onhan yksi Poju-niminen poika joka on koko ajan tykännyt hänestä, mutta Pojun vanhemmat ja talon muu väki hovimestaria myöten eivät siedä mokomaa kattia silmissään - vaikka Felix on se joka on ottanut sen miljoonien arvoisen timantin eteläiseltä saarelta löytämästään epäjumalankuvasta ja tuonut sen mukanaan monien hengenvaarallistenkin vaiheiden jälkeen.
    Koko Felix-kissa -sarjakuva toistaa tässä vaiheessa pahasti itseään ja lepsuuntuu.

Percy Crosbyn Eppua julkaistiin ensin vain sunnuntaisarjana Hesarissa, ja oivalsin nopeasti, miksi sarja ei tehoa minuun. Crosbyn kuvaamat vekarat tekevät kyllä välillä hassuja viikarimaisia juttuja, mutta sarjasta puuttuu sydän, lämpö, inhimillisyys, joka on esim. Martin Brannerin Kulmalan kavereissa hyvin vahvasti läsnä. Crosby ei tule lapsia liki. He näkyvät vain kokovartalokuvissa turvallisen välimatkan päässä, eikä lukija pysty kurkistamaan heidän päänsä sisään saadakseen selville mitä he ajattelevat ja mitkä ajatusradat saavat heidät toimimaan. Heistä ei saa tietää oikein mitään. Heillä on vanhemmat, on setiä ja tätejäkin, mutta he jäävät tyyppeinä vielä persoonattomammiksi kuin lapset. Pahiten tästä taudista kärsi Eppu-sunnuntaistrippien yläpuolella julkaistu kaksirivinen Vähän, mutta hyvää -sarjakuva. Päähenkilö, selvästi tunne- ja asennevammainen Tötterö-poika on outo tyyppi, mutta Crosby ei ole kertonut miksi hän tekee niin kummallisia juttuja ja ajattelee niin kummallisella tavalla. Kun häneltä pyytää hammasharjaa, hän tuo itseään isomman lattiaharjan. Kun hän on menossa metsään ja itsepuolustukseksi ottaa kiväärin mukaansa, ja toinen haluaa tulla mukaan, mutta aseen kanssa, Tötterö tuo kärpäslätkän. Kun joku sanoo voivansa luoda pihalta lumet nopeasti, Tötterö tuo talikon. Kun Tötterö pääsee kärrykyytiin, hän ihmettelee milloin päästään vihdoin liikkeelle, vaikka äsken on kaahattu hurjaa vauhtia. Kun joku kertoo vitsin, Tötterö rupeaa vollottamaan täysillä. Ja koko ajan hän kuljeskelee katse maahan luotuna ja tuima ilme naamallaan.
    Nyt kun luin helmikuun 1937 lehtiä, sain tutustua arkistrippeihinkin. Niissä on ollut tähän mennessä sunnuntaisarjoja selkeämpää huumoria, ihan oikeitakin vitsejä. Katsotaan, paljastuuko Epun viehätys tässä vielä vai onko toivo turha. Aikaa on 1937 joulukuuhun asti, sen jälkeen sarja potkittiin pois lehdestä. Tammi-helmikuun 1937 Hesareissa ei Aikakone-arkiston mukaan ollut viikkoliitettä jossa sarjakuvat vuonna 1936 majailivat, joten sunnuntaihesarit ovat olleet kokonaan sarjakuvattomia kahden kuukauden ajan. Ei Kippari-Kallea, ei Mikki Hiiri -sunnuntaisarjoja, ei Kissalan poikia, ei Eppua.

 

 

28.3.2019

Viikkoliite ja sunnuntaisarjat palasivat 20.3.1937. Eppu-arkistripit ovat tosiaan luokkaa parempia, lähestyttävämpiä kuin sunnuntaistripit. Huumori on omanlaistaan, vähän kieronlaista, mutta viatonta.

 

31.3.2019

Eppu sai lähteä jouluna 1937, ja tilalle otettiin Kippari Kalle -arkistrippi. Segarin piirtämänä Popeye on ihan mukiinmenevä sarja, luokkaa parempi kuin Bud Sagendorfin teelmykset joita olen lukenut kahden albumin verran. En jaksa ihmeemmin syttyä, mutta menee kyllä. Mikki jaksaa viehättää niin arkisin kuin sunnuntaisinkin.
    Elokuussa 1937 alkanut ruotsalaisen Knut Stangenbergin Münchhausen ei ole oikeaa sarjakuvaa, vaan tekstit ovat kuvien alapuolella eikä puhekuplia ole. Kaikki kuvat ovat samankokoisia, niiden alla on aina suunnilleen sama määrä tekstiä, ja tekstinpätkät katkaistaan huolettomasti kesken lauseiden. Lopputulos on raskaslukuinen, mutta jutut huimia. Kissalan pojat alkaa kyllästyttää, samaa itseään toistavaa jekuttelua kuukausitolkulla. Riittää jo!

Hesarien selaamisen ohella kuuntelen päivittäin vuosien 1979-1983 diskomusaa YouTubesta. Yritän yhä löytää sen yhden Ocsidissa kesällä 1984 soineen diskobiisin, josta nauhoitin pätkän kasetille. Kolmas iso projekti on tietysti YKS, sivua 144 aloin äsken värittää. Näiden hommien parissa vietän vapaa-aikani varmaan koko loppuvuoden.
    Ja koska sivu 144 oli helppo, niin tässä se jo on.

 

2.4.2019

Näin unta, että olin mennyt katsomaan yhden jazz-trion konserttia johonkin kaupungin monitoimitaloon. Mukana bändissä olivat sarjakuvapiirtäjä Jukka Tilsa ja rumpalina itse Martin Brushane. Bändi muistutti kaikkia siitä, että tässähän on oltava jokaisella smokki päällä sekä solmio, koska tilaisuuden luonne vaatii sen. Etikettivirhe, koska eihän smokin kanssa käytetä solmiota. En tiennyt pukukoodista, ja olin pukeutunut oliko se nyt siniseen vai sinivihreään pukuun. Toivoin ettei kukaan huomaa ja heitä minua ulos. Solmio sentään oli.
    Bändi alkoi soittonsa, ja tunsin itseni vähän huijatuksi, koska Brushane käsitteli joitain Hammond-tyyppisiä kotiurkuja, antoi rumpurytmin tulla valmiiksi ohjelmoituna, ja rupesi soittamaan kosketinsoittimilla jotain ikivihreältä kuulostavaa melodiaa, joka jälkeenpäin muisteltuna vaikutti vähän muunnellulta Säkkijärven polkalta. Heti tuli Brushanelta soittovirhe ja musiikki keskeytyi. Samassa yksi muusikoista lyyhistyi - sairauskohtaus vai kuolema? Sitä en ehtinyt saada tietää, koska heräsin siinä vaiheessa, hetkeä ennen herätyskellon soittoa.

 

6.4.2019

Lentäjäsankareita esitellyt Kunnian kentältä -sarja sai väistyä kolmeksi kuukaudeksi, 1938 huhtikuun alusta kesäkuun loppuun, kun Mikki Hiiri -sunnuntaistripit kasvoivat kokoa ja veivät sille varatun tilan. Aku Ankka aloitti 18. heinäkuuta stripillä, jossa sirkuksessa työskentelevä Aku syöttää kalaa liian ahneille hylkeille ja pelastautuu häkkiin.

Sivu 145. Pääsinpäs eroon tästä takaumajaksosta. Ei enää kierretä kuumaa puuroa tämän jälkeen. Nyt aletaan päästä mysteerin sipulin kuorimisessa siihen ytimen tuntumaan. Takaumat jatkuvat, mutta nyt päästään niin lähelle nykyhetkeä, että jotain vinkkiä alkaa tippua.

 

7.4.2019

Ed Kressyn piirtämänä aloitti The Lone Ranger eli Yksinäinen ratsastaja taipaleensa Hesarissa 15. joulukuuta 1938. Arkisarjojen määrä kasvoi näin viiteen. En välitä YR:n kaltaisista realistisista lännenseikkailuista (paitsi Blueberrystä), mutta otan kyllä lukuun - tuo vaihtelua muiden sarjisten lomaan. Münchhausen päättyy tammikuussa 1939, enkä jää sitä kaipaamaan. Tarinat ovat huimia, mutta parempi lukea niitä kirjoista kuin Stangenbergin tapaan raskaasti kuvasarjoitettuina.

 


Mikkiä jaksan edelleen lukea innokkaana, pidän siitä että tarinoiden tyyli vaihtelee: kauhua, huikeita tiedejuttuja, puhdasta seikkailua muissa maailmankolkissa, ja väliin kotikaupungin mysteerien ratkontaa, arkisia ongelmia tai ihan vain keveitä hupitarinoita. Tällä hetkellä tarjotaan tarinaa, joka yhdistelee arkisia ongelmia ja kotikaupungin mysteerejä. Rahaton ja työtön Mikki saa viimein pestin putkimies Piipun apupoikana. Luettuani ahkerasti Aku Ankan taskukirjoja tunnen Piipun hahmon hyvin, joten arvasin heti että Mikki sai oikean roiston työnantajakseen, ja että rikoksia on luvassa.

 


Aku on skitsofreeninen tapaus: hän on nyt saanut veljenpoikansa kasvateikseen, ja voi pojat, että hän koettaa noita tyhmiä, jekkuilevia ilkiöitä kasvattaakin. Toisaalta taas Aku joskus mielellään tekee muille kepposia. Vaan teki mitä hyvänsä, aina hän saa kaiken nokkaansa.
    Kippari Kallessakin kerrotaan pitkiä jatkotarinoita, mutta kerronnasta puuttuu imua ja jouhevuutta. Stoorit etenevät vähän jahkaillen ja kankeasti.
    Felix-stripit ovat olleet vuosia vailla signeerausta, ja mietin vähän, milloin strippeihin ilmestyy jokin tekijänimi. Tosiaan, on minun kirjahyllyssänikin Felixiä. Jalavan Suuri sarjakuvakirja II:ssa (1985) on kymmenen sunnuntaisarjaa toisen maailmansodan ajalta. Felix seikkailee niissä sotasankarina ja pelastajana. Ei ole signeerauksia niissäkään.

 

 

11.4.2019

Ed Kressyn Yksinäinen ratsastaja on mukiinmenevää sarjakuvaa, jossa jaksan pysyä juonista jotenkuten kärryillä. Sunnuntaistripit kertovat ihan omia tarinoitaan, eri stooreja kuin arkistripit. Tonto on suomennoksessa "Tontto", mikä menee vaarallisen lähelle Tonttua. Kressy ei ole piirtäjänä ihan huippu, hän hallitsee juuri ja juuri realismin. Ihmiset vääntyilevät hiukan hassusti karrikoituina. Yksi ongelma on myös YR itse kasvonaamioineen, pupillien piirtäminen silmäaukkojen sisään vaatii omat kikkansa jottei katse mene tuijottavaksi. Muutamia kertoja näin on käynyt. Junat on hienosti piirretty, epäilemättä apupiirtäjiä asialla.
    Felixissä ei ilmeisesti vaivauduta enää kertomaan kunnon jatkotarinoitakaan. Kerrotaan vain irrallisia vitsintynkiä harmittomista jutuista. Felixillä on koti, mutta isäntäperhe on niin persoonatonta sakkia, etten pysty muistamaan, milloin heidät nähtiin ensimmäisen kerran. Tuurimaskotti-ideasta lienee luovuttu.

 


Helmikuun lopulta maaliskuun loppuun julkaistiin strippisarjaa nimeltä Ratsumies Räpiskö. Mykkä sarja kelvottomasta ratsumiehestä. Huomasin vain kolme strippiä. Yhdessä stripissä on signeeraus, joka näyttäisi olevan "Tina". Voi olla suomalaista tekoa, jonkun keskinkertaista taitavamman lukijan sarja.

 

13.4.2019

Kesäkuu 1939 menossa. YR-arkisarjassa tuntuu piirtäjä jo vaihtuneen johonkuhun huimasti parempaan. Nimihahmo ei ole enää mulkosilmäinen, ja pupillit silmänympäryksineen näkyvät vain lähikuvissa. Ratkaisu on tehokkaampi, YR näyttää kauempaa kuvattuna vakuuttavammalta ja kunnioitettavammalta aavemaisen tyhjine silmäaukkoineen. Signeerausta ei stripeissä vielä näy... ei kun nyt näkyy, kun seikkailu vaihtui toiseen. Flanders... siis Charles Flanders.
    Sirkka Ruotsalaisen jääräpäinen idea suomentaa kaikkien hahmojen nimet, koska pelkää etteivät suomalaislukijat pärjää englanninkielisten nimien kanssa, tuottaa korneja lopputuloksia. 18.6.1939 julkaistun Hesarin YR-sunnuntaistripissä nimi Samppa Pesuvuori... voi rytkimän jehnake.
    16. heinäkuuta myös sunnuntaistrippien piirtäjä vaihtui Flandersiksi.

 

 

Sitten vielä sivu 146 YKS:ää. Tervetuloa, uusi hahmo: näätä Martikki. Hänen luonteenpiirteensä tulevat hyvin selviksi seuraavilla kolmella sivulla. Ja sivulla 150 alkaa sitten se säpinä...

 

14.4.2019

Yksinäinen ratsastaja -parka ei taida olla niitä sankareita, jotka keräävät vuolaimmin kiitosta. Vähän joka seikkailussa häntä epäillään ja etsitään murhasta tai muuten vain rikollisten kanssa veljeilystä, ja sitten tulee kova työ todistaa päinvastaista. Ei ole myöskään tavatonta, että joku käskee riisumaan naamion ja kertomaan kuka sen takana on. Lopussa seisoo sentään sen verran iso kiitos kun syylliset ovat kiikissä, että koko vaiva tuntuu oikeutetulta. Mutta ottaako YR koskaan palkkioita hommistaan? Millä hän elää?

 

17.4.2019

Joulukuussa 1939 ja tammikuussa 1940 Hesarin sarjakuvien julkaisu vähän yski (vaikuttiko sota asiaan?), mutta asettui se uomiinsa sitten. Viikkoliite slumpattiin joulukuussa 1939, ja sen mukana häipyivät Hesarista pysyvästi ainakin Kunnian kentältä ja kenties myös Yksinäinen ratsastaja -sunnuntaistripit. Muutkin sunnuntaisarjat - Mikki Hiiri, Kippari-Kalle ja Kissalan pojat - jäivät tauolle. Mikki-sunnuntaisarja palasi tammikuussa 1940, Kippari-Kalle ja Kissalan pojat helmikuun alussa. Kaikki viisi arkisarjaa jatkuvat nyt normaalisti - joulukuussa ja tammikuussa oli välillä päiviä jolloin vain osa niistä julkaistiin, ja sarjakuvattomiakin päiviä taisi olla jokunen.
    Felix seikkailee parhaillaan satumaassa. Hän on löytänyt kummituslinnankin sieltä ja onnistunut monien säikähdysten ja pelosta vapisemisten jälkeen karkottamaan kummitukset pois. Nämä koettelemukset ovat olleet virkeintä ja mielikuvituksellisinta Felixiä pitkään aikaan, vaikkei alkuaikojen hurjaan menoon olekaan päästy. Mukaelmat amerikkalaisten tuntemista lastenloruista ja suomalaistenkin tuntemista saduista ovat olleet kohtuumetkaa luettavaa.

 


Kippari-Kalle -jatkotarinoista tuntuu löytyvän nyt hiukan imua.
    Näköjään mennään nyt sillä kuviolla, että arkisarjoja julkaistaan maanantaista perjantaihin, Mikki Hiiri -sunnuntaisarjaa lauantaisin, Kippari-Kalle- ja Kissalan pojat -sunnuntaisarjoja sunnuntaisin. Niin, ja pilapiirtäjinä jatkavat yhä edelleen O.R. eli Oki Räisänen Päivän piirtoja -otsikon alla ja Tiikeri urheilusivulla.
    Yksinäinen ratsastaja joutuu joka tarinassa pahaan kiipeliin, kun hänen pitäisi selittää jollekin ryhmälle ihmisiä jotain tärkeää asiaa, mutta kukaan ei usko jotakuta outoa ja epäilyttävää naamiomiestä. Kaikki haluavat vain ampua hänet, ja sitten YR-paralla on tukalaa, kun hän yrittää saada muut vakuuttuneiksi siitä että hän puhuu totta, ja samalla viivyttää aseiden pauketta mahdollisimman pitkään. Kyllä on mies osannut järjestää elämänsä hankalaksi.

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95    96    97    98    99    100    101    102    103    104    105