8.12.2020

Vuoden 1994 yksi ilmiö oli Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen johtaja Vladimir Zhirinovski, joka sai joulukuun 1993 parlamenttivaaleissa vajaan neljänneksen äänistä. Puolue sai 64 paikkaa Venäjän duumassa. Minä vähän pelkäsin fasistiksi nimitettyä miestä mahdollisena "Suomen-syöjänä", koska hän oli puhunut maastamme uhkaavasti. Onneksi pelkäsin turhaan, mies haihtui vähitellen näkökentästä jonnekin tuntemattomuuteen. Zhirinovski saapui Suomeen huhtikuun alussa ja varoitti Suomea siitä, että Nato-jäsenyys olisi vihamielinen teko Venäjää kohtaan. Matkan varsinainen tarkoitus oli seminaari, jossa pohdittiin Venäjän mahdollisuuksia päästä Euroopan neuvoston jäseneksi.
    Huhtikuussa sanomalehti Hufvudstadsbladet julkaisi kirjailija-toimittaja Jutta Zilliacuksen kirjoittaman kolumnin joka Zhirinovskin mukaan oli häntä kohtaan loukkaava, ja Svenska Teatern esitti näytelmän, jossa Zhirinovski rinnastettiin Hitleriin. Z. vaati sekä Hbl:lta että teatterilta miljoonakorvauksia. Syyte hylättiin lopulta.
    Venäjällä oli menossa kivulias talousuudistus, jota USA:n presidentti Bill Clinton riensi auttamaan talousapupaketilla. Helmikuun alussa Clinton taas lopetti 30 vuotta jatkuneen Vietnamin vastaisen kauppasaarron.

Tämän olen kirjoittanut jo Legatio Musicaan, mutta laitan tännekin. 1994 Suomessa oli presidentinvaalit, ehdokkaina sellaisia nimiä kuin Martti Ahtisaari, Paavo Väyrynen, Sulo Aittoniemi, Elisabeth Rehn, Raimo Ilaskivi, Claes Andersson, Pekka Tiainen, Toimi Kankaanniemi, Veltto Virtanen, Eeva Kuuskoski ja Keijo Korhonen. Minäkin matkasin Porvoosta Helsinkiin bussilla perjantaina 7. tammikuuta, jotta voisin muun muassa käydä äidin kanssa äänestämässä (laivanrakennusinsinööri isäpuoleni oli monen päivän työmatkalla jossain Välimerellä). Ensimmäinen äänestyskertani!
    Joku musiikintekijä poimi hauskoja pätkiä pressaehdokkaiden puheista ja sämpläsi niitä tommilindellmäisen konetaustan päälle. Kuulin tämän biisin Porvoossa ollessani radiosta, Radiomafiasta, kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla - se oli aikaisin aamulla, naistoimittaja soitti tämän Mafian aamuohjelmassa, muistan sen selvästi - onnistuin ottamaan kappaleen nauhalle.

Tavallaan tämä on tunnistamaton, sillä olin kirjoittanut kasettilipukkeeseen esittäjäksi Nypykät ja biisin nimeksi Presidenttipeli. Mistään en ole löytänyt tietoa, että Nypykät olisi tällaisen biisin tehnyt, eikä Tommi Lindellinkään diskografiassa näytä tällaista olevan. Hauskaa hupia tämä joka tapauksessa, aivan Lindellin Grandmaster Klaus- ja Maan tapa -klassikoiden tyyliin.

https://drive.google.com/open?id=1xnY1QWPKYec5yhN8hHaznDiDtubqq5b_

Rehn ja Ahtisaari pääsivät 16. tammikuuta presidentinvaalien toiselle kierrokselle, ja sehän muistetaan kumpi voitti. Menin toisen kerran antamaan ääneni 6. helmikuuta, äänestin Rehniä ja jouduin lopulta pettymään. Ahtisaarta kutsuttiin vaalien alla usein Muumipapaksi, Rehniä Pikku Myyksi tai Mymmeliksi. Mauri Kunnaskin tarttui tähän hauskaan seikkaan Apu-lehdessä julkaistussa pilapiirroksessaan:

 

 

Työttömyysaste kipusi joulukuussa 1993 21,8 prosenttiin, mihin vaikuttivat tuolloin tehdyt lomautukset.

Euroopan liiton kanta maatalousasioihin hiersi Suomen ja EL:n välisiä jäsenyysneuvotteluja. Kun sitten EU helmikuun alkupuolella esitteli Suomelle alue- ja maatalousasioiden neuvottelupositiot, niissä otettiinkin vielä tiukemmat kannat kuin marraskuussa 1993. Positioissa ei esimerkiksi puhuttu mitään pysyvästä, pohjoisesta maataloustuesta koko Suomeen, mikä oli yhtenä keskeisenä tavoitteenamme. Tukiasioista käytiin tuskallista vääntöä, kunnes maaliskuun ensimmäisenä EU taipui Suomen vaatimuksiin.
    Britannia kävi vielä maaliskuussa vääntöä sitkeäksi osoittautuneessa, EU:n määrävähemmistösääntöjä koskeneessa kiistassa. Sovun syntyminen kuun lopulla ratkaisi Suomen, Ruotsin, Norjan ja Itävallan pääsyn EU:n jäseniksi 1995 alussa.

Svenska Teaternin nuorisomusikaali Hype nousi sekin yhdeksi ilmiöksi. 22. tammikuuta 1994 ensi-iltansa saanut produktio sai kriitikko Jukka Kajavalta uskomatonta suitsutusta. Ville Sandqvistin ohjaama ja Marco Bjurströmin koreografioima Hype sai ensi-illassa varttitunnin mittaiset aplodit - hieno suoritus näyttelijöiltä, jotka kolmea lukuunottamatta olivat pelkkiä amatöörejä. Sen sijaan puolituntinen dokumentti Hypen tekemisestä, joka esitettiin telkkarissa 5. helmikuuta, ei Kajavan mukaan löytänyt mitään siitä mikä teki musikaalista niin hienon suorituksen. Kajava kuittasi ohjelman pelkkänä surkeana jälkipuheena.

Pääministeri Esko Aho julisti 4. helmikuuta talouslaman päättyneeksi. Hän myös lupasi työttömyyden kasvun pysähtyvän keväällä.

12. helmikuuta avattiin Lillehammerin talviolympialaiset. Varkaat hyödynsivät sitä, että poliisivoimista suuri osa oli keskitetty huolehtimaan kisojen ja kisavieraiden turvallisuudesta, ja kävivät pihistämässä Munchin Huudon Oslon Kansallisgalleriasta. Viisi päivää myöhemmin kaksi kirkosta erotettua pappia, jotka olivat fanaattisia abortin vastustajia, lupasivat palauttaa taulun, jos Norjan televisio esittää aborttia vastustavan amerikkalaisen elokuvan Äänetön huuto olympialaisten aikana parhaaseen katseluaikaan. Taulu oli karkuteillä toukokuuhun asti, jolloin se löydettiin oslolaisesta hotellista. Poliisi pidätti kolme miestä teosta epäiltyinä.
    Suomalaisurheilijat taas yrittivät turhaan tavoittaa kultamitalia kisoista, saaliina oli laihahkosti yksi hopea ja viisi pronssia. Marja-Liisa Kirvesniemi nappasi pronssimitaleista kaksi (5 ja 30 km hiihdosta) ja päätti näin urheilu-uransa. Hopean sai Mika Myllylä kaikkein kovimmasta hiihtolenkistä, 50 km rupeamasta. Myllylä sai myös pronssia miesten 30 km matkasta. Pronssimitali jääkiekosta taas tuntui ikään kuin pohjustaneen seuraavan vuoden sensaatiota...

16. helmikuuta Hesari kirjoitti eduskunnan pitämästä lisäbudjetin täysistunnosta: "Lähestyvät eduskuntavaalit näkyivät myös siinä, että keskustan ja Rkp:n edustajat tervehtivät lisäbudjettia ilolla ja kehuivat laman jo selvästi taittuneen. Sdp:ssä taas ei nähty laman loppua eikä hallituksen elvytystoimia pidetty riittävinä". Seuraavana päivänä valtiovarainministeriö uutisoi, että Suomen talouskasvu on Euroopan ripeintä, joskin työttömyys pysyy korkeana ja lamasta toipuminen jakaantuu epätasaisesti.
    Päiväkirjoissani en juuri ollut lamaa maininnut koska se ei vaikuttanut omaan elämääni. Mutta 15. helmikuuta, samana päivänä jolloin kirjoitin miten Borgå Folkhögskolan tv-huoneessa tuijoteltiin isolla 18 hengen porukalla naisten 5 km:n hiihtoa, väsäsin päiväkirjaani oheisen piirroksen:

 

 

Maanantaina 7. maaliskuuta SAK:laisen elintarvikealan liiton ammattiosastot aloittivat lakon 48 elintarviketehtaassa, panimossa ja meijerissä. Lakko laajeni torstaina koskemaan koko elintarvikealaa. Tässä vaiheessa elintarvikkeiden hamstraus alkoi - ensin lähtivät kaupoista oluet ja leivät. Kaupat odottivat lähinnä vain valikoimien supistuvan, peruselintarvikehuolto pystyttäisiin turvaamaan ainakin pariksi viikoksi. Sattumoisin lauantaina 12. maaliskuuta minä otin merkittävän askeleen kohti kykyä huolehtia itsestäni, kun ostin ensimmäistä kertaa kaupasta vähän ruokaa, jotta pärjäisin Porvoossa viikonlopun yli näkemättä nälkää. Aiempina viikonloppuina olin jotenkuten pärjännyt ostamalla kioskilta suklaata ja nakertamalla näkkileipää, jota oli kansanopistossa yhdessä keittiökaapissa, sekä syömällä joskus jossain ruokapaikassa.
    Lakko laajeni rehutehtaisiin yhden päivän ajaksi, työtaistelut saatiin loppumaan 23. maaliskuuta illansuussa.

Venäjä keikkui hyperinflaation rajalla. Siitä sain konkreettisen esimerkin 23.3., jolloin matkustin bussilla kotiin. Isäpuoli oli saanut Venäjästä ison, paksun kirjekuoren johon oli liimattu peräti 43 postimerkkiä yhteensä 12 300 ruplan arvosta. Inflaatio oli itse asiassa kiihkeintä 1993, jolloin hinnat nousivat keskimäärin 20 prosenttia kuukaudessa. 1994 vauhti hidastui, toukokuussa 1994 nousu oli 8 prosenttia, kesäkuussa enää 4,8 prosenttia.

Risteilyalus Sally Albatross ajoi pahasti karille Porkkalanselällä 4. maaliskuuta navigointivirheen seurauksena. Alus oli poikennut väylältä kääntyessään. Pohja repesi monesta kohdasta ja konehuoneeseen tulvi vettä. Tallinnasta matkalla olleen aluksen matkustajat ja miehistö evakuoitiin. Alus saatiin vihdoin kuljetettua Vuosaaren telakalle huhtikuun loppupuolella.

Sally Albatrossia vielä kaameamman kohtalon koki autolautta Estonia, joka upposi vieden yli 800 ihmistä mukanaan. Merestä pelastettiin helikopterin avulla 140. Uppoamishetkellä puhalsi raju tuuli, ja lokakuun ensimmäisenä koettiin sitäkin pahempi syysmyrsky, joka pyyhkäisi maamme yli aiheuttaen tuhoa Etelä- ja Keski-Suomessa. Yli kolmenkymmenen metrin sekuntivauhdilla puhaltanut tuuli viivästytti Estonian vedenalaisia kuvauksia. Kun Estonian uppoamissyy oli selvinnyt, merenkulkuhallitus antoi 4. lokakuuta turvatoimena määräyksen, että avomerellä kulkevien suomalaislauttojen keulaportit on hitsattava kiinni eikä niitä saa käyttää.

Presidentti Martti Ahtisaari palasi 15. huhtikuuta valtiovierailultaan Ruotsista laastari otsassaan. Ahtisaari selitti vaivautuneena tiedotusvälineille jotain kamman vaihtamisesta, mutta ruotsalainen iltapäivälehti Aftonbladet kertoi, että presidentti oli viettänyt villin yön Ruotsin kuninkaanlinnan vierashuoneistossa ja kaatunut parketille. Haava vuosi verta, mutta se ei ollutkaan niin syvä kuin pelättiin ja laastari riitti sen paikkaamiseen.
    Pakinoitsija Origo löysi tapauksesta vitsailun aihetta:

 

 

Oliko Suomi 1994 hyvää vauhtia toipumassa lamasta? 21. huhtikuuta työministeriö tiedotti, että työttömyys oli laskenut koko alkuvuoden ajan, yhteensä 30 000 henkilöllä. Toukokuun alussa tilastokeskus kuitenkin kertoi, että todellisuudessa työttömyys ei ollutkaan laskenut, vaan päinvastoin jopa hienoisesti noussut. Tilastointitavoissa oli ratkaisevia eroja.

Uusi, ihmeellinen juttu: internet!

 

 

Autojen 300 ja 500 markan hintaiset veromerkkitarrat tulivat myyntiin heti vapun jälkeen. Tuulilasiin kiinnitettävä merkki oli uusittava vuoden jälkeen. Käytetty liima oli kuitenkin niin hyvälaatuista, etteivät autoilijat millään tahtoneet saada sitä vanhaa tarraa irti. Lähes samanlaisia veromerkkitarroja oli käytetty myös vuonna 1976, ja jotkut ajelivat 90-luvulla edelleen parikymmentä vuotta vanhoilla autoilla, joiden tuulilaseissa komeili tuollainen vuoden 1976 tarra, jota ei oltu onnistuttu koskaan irrottamaan. Niinpä joissakin autoissa saattoi kuulemma nähdä kolme veromerkkitarraa somasti vierekkäin, kun moisista vuonna 1996 vihdoin luovuttiin.

Suomi hyväksyttiin EU:n jäseneksi murskaavalla ääntenenemmistöllä. 377 parlamentin edustajaa äänesti kyllä, 21 edustajaa ei, ja 61 jätti tyhjän äänestyslipun. Sopimus käytiin allekirjoittamassa juhannusviikonloppuna Korfussa. Mukana olivat pääministeri Esko Aho, ulkoministeri Heikki Haavisto, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen ja valtiosihteeri Veli Sundbäck.

Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti Nelson Mandela vannoi virkavalan 10. toukokuuta.

Arvonlisävero astui voimaan 1. kesäkuuta. Veron suuruudeksi oli sovittu 22 prosenttia.

13. kesäkuuta Hesari oli keksinyt, että Helsingin Iso-Roobertinkatu kertoo tiivistetysti sen, mitä suomalaisessa liike-elämässä oli parin vuoden aikana tapahtunut: "STS-Pankki ja säästöpankki ovat hävinneet, keskikaljakuppilat lisääntyneet ja kirpputorit kukoistavat. Seksiravintolat ovat tulleet ja huippukalliit vaateputiikit kadonneet. McDonald'sin maailmanvalloitus on edennyt nyt Roballe".

Heinä-elokuussa kirjoitettiin ja puhuttiin Ruandan järkyttävästä kohtalosta - hutuarmeijasta ja tutsikapinallisista, puolen miljoonan ihmisen joukkomurhista, Ruandan ja Burundin presidenttien tappamisesta ja Ruandan valtion luhistumisesta. Valtava pakolaismassa yritti vaikka sitten väkipakolla päästä rajan yli Zaireen, joka oli sulkenut rajansa. A-studio ja Ulkolinja esittivät tv:ssä 3. elokuuta puolitoistatuntisen ohjelman aiheesta. Elokuun ensimmäisenä minä taas aloitin siviilipalvelusopiskelun Vaasan aikuiskoulutuskeskuksessa, jossa minun piti olla mukana tekemässä esitelmää Itä-Timorin levottomuuksista. Enkä ollut edes kuullut, että sielläkinpäin oli rauhatonta.

Elokuun alussa Ruotsin vaarallisin vakooja Stig Bergling palasi seitsemän vuotta kestäneeltä karkumatkaltaan. Hän matkusti vaimoineen lentokoneella omilla rahoilla Lähi-Idästä Kyprokseen, myöhemmin sieltä Frankfurtin kautta Ruotsiin. Nimensä Bergling oli vaihtanut Eugen Sandbergiksi.

27. elokuuta Kokoomuksen kenttäväki valitsi puolueensa uudeksi puheenjohtajaksi erään Sauli Niinistön, 46. Eroava puheenjohtaja Pertti Salolainen antoi nuijan selvällä ääntenenemmistöllä voittaneelle Niinistölle. Niinistö ilmoitti myöhemmin, ettei hän pyri ministeriksi Esko Ahon hallitukseen, vaan keskittyy puolueen ja valiokunnan johtamiseen: "Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään kiirettä mustien autojen takapenkille. Olen havainnut, että linja-autollakin pääsee hyvin kulkemaan", niin kuin Hesari sivuilleen pränttäsi. Olikohan tuo se lausahdus, jonka muistan Niinistön lausuneen telkkarissa, ja joka sai raikuvat suosionosoitukset? Jotain takapenkeistä hän ainakin sanoi. Tuo on joka tapauksessa varhaisin muistikuvani Niinistöstä.

Kaavista, Itä-Suomesta, raportoitiin 21 uudesta timanttiesiintymästä. Niistä kahta pidettiin merkittävinä. Australialainen kaivosyhtiö aloitti koekaivaukset elokuun lopulla. Tietoa paikkakunnista ei haluttu antaa.

Kansa äänesti lokakuussa EU-jäsenyydestä. "Kyllä"-puoli voitti 400 000 äänellä, lukemat olivat 57-43 jäsenyyden hyväksi. Eduskunta hyväksyi jäsenyyslain 18. marraskuuta. Heti perään ahvenanmaalaiset äänestivät jäsenyydestä. Peräti 73,7 prosenttia äänesti "kyllä". Lokakuussa Ahvenanmaalla pidettiin ensimmäinen äänestys, silloin "kyllä"-ääniä oli niukka enemmistö, 52 prosenttia. Tosin lokakuussa äänestysprosentti oli 62, marraskuussa vain 49. Tulosta tulkittiin niin, että marraskuussa suuri osa eitä äänestäneistä jäi kotiin, koska "kyllä"-äänten voittoa pidettiin niin varmana.

26. lokakuuta Jordania ja Israel allekirjoittivat rauhansopimuksen, joka lopetti yli 46 vuotta jatkuneen sotatilan maiden välillä.

Aivan vuoden lopulla saatiin vielä yksi ikävä uutinen: vakuutuskonserni Kansa-yhtiöt (Henki-Kansa, Eläke-Kansa, Jälleen-Kansa, Vahinko-Kansa International, Kansa International Corporation ja Kansa-Yhtymä) haettiin konkurssiin.

 

Porvoo-opiskeluni oli hoidettu 11. toukokuuta. Kesän 1994 sain vielä viettää kotona Kauniaisissa. Hesarin lukeminen sai jäädä minulta taas lähes kokonaan elokuusta 1994 toukokuuhun 1996, sillä minun oli hoidettava ensin kuukauden siviilipalveluskoulutus Vaasassa, sen jälkeen 12 kuukauden siviilipalvelus Taalintehtaalla ja Kemiössä, ja heti sivariurakan perään syyskuusta 1995 alkaen lukuvuoden kestänyt opiskelu Karjaan kansanopistossa (Västra Nylands folkhögskola) taidelinjalla. Mitä nyt joskus lähdin viikonlopuksi kotiin joitakin tärkeitä asioita hoitamaan. Esimerkiksi perjantaista 2. joulukuuta 1994 aina itsenäisyyspäivään asti olin auttamassa äitiä ja isäpuolta muutossa. He muuttivat silloin Kauniaisista Espoon Mäkkylään.
    Taalintehtaalla en lukenut lehtiä ollenkaan, Kemiössä luin Turun Sanomia tai jotain muuta sikäläistä sanomalehteä, Karjaalla taas jotain pientä paikallislehteä jota lojui koulun ajanviettohuoneessa telkkarin ja biljardipöydän lähellä.
    Kemiössä sanomalehtisarjakuvien tarpeen sai tyydyttää mm. B. Virtanen, josta leikkasin talteen joka ainoan näkemäni stripin. Jatkoin B. Virtas -keräilyä vielä Karjaalla opiskellessani - siellä kaivoin lehtiroskiksia jopa sikäläisen poliisiaseman pihalla, ilman häiriötä. Sittemmin liimasin nuo keräämäni stripit kansioon, joka minulla on yhä tallella. Suuri osa noista kansioon liimaamistani yli 500 stripistä on sellaisia joita ei B. Virtas -albumeissa ole julkaistu. Kemiössä luin lehdestä myös Frank Bollen piirtämää Juliet Jonesin sydän -sarjaa, mutta sitä en muistele lämmöllä. Liian pehmoa ja yltiöhumanistista minun makuuni.
    Karjaalla 1995-1996 lukemassani paikallislehdessä julkaistiin australialaisen Gary Clarkin Rämeen hitaat -sarjaa (Swamp), Tom Armstrongin vauva-/perhesarjaa Manu (Marvin) ja Gordon Bessin Punasulkaa. Rämeen hitaita julkaistiin meillä myös lyhytaikaisessa Huba-sarjat -lehdessä nimellä Rutala. Hassu sattuma, että kun pääkaupunkiseudulle ilmaantui ysärin puolessavälissä Uutislehti 100 -ilmaisjakelulehti, sen ensimmäiset sarjakuvat olivat juuri Rämeen hitaat, Manu ja Punasulka, viimeksimainittu tosin latteana Yates-Casson -tuotantona. Vai olikohan se sattumaa?

 

Takaisin Hesariin. Sarjakuvien suhteen ei 1994 tapahtunut muuta mainittavaa kuin Leenan päättyminen uudenvuodenaattona. 1995 alussa tilalle saatiin toinen sunnuntaisarjakuva. Leenassa koettiin vielä muutama hyvä hetki viimeisenä Hesari-vuotena, mutta vähän likilaskuiseksi jäi jälkivaikutelma silti. HS olisi saanut antaa sarjalle enemmän arvoa ja julkaista sitä pitempään ja kunnollisemmin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68