8.2.2010

Aika hyvin pärjätty poistettujen hampaiden kanssa. Kyllä ikenet vähän vihoittelevat, mutta olen ottanut pari tablettia aina kun silloin on tuntunut, ja sitten tuntuu hyvältä. En tosin ole ottanut pillereitä niin usein kuin lääkäri on määrännyt. Vähän hankalaa olisikin kun päivärytmit ovat kolmivuorotyöläisellä sekavat. Turvotusta ei ole esiintynyt, pahin harmi on ollut se, että hampaista on jäänyt muistoksi isot kuopat, joihin aina jää ruokapaloja. Niitä joutuu sitten kaivelemaan kielellä ja pinseteillä, ettei aiheudu tulehduksia. Olen nyt viime päivinä vältellytkin esim. ylenpalttista pähkinöiden ja porkkanoiden rouskuttamista, ja laittanut suuhun vain pieniä määriä ruokaa kerrallaan, jota olen sitten pureksinut vain oikean puolen poskihampailla. Näin olen välttänyt ruoan kulkeutumisen ienkuoppiin. Montakohan päivää kestää ennen kuin kuopat ovat menneet umpeen tai madaltuneet tai mitä niille nyt sitten tapahtuukaan? Sen aika vain näyttää.


12.2.2010

Kotoa töihin ja töistä kotiin kävely käy hyvin jokapäiväisestä reippailusta, kun muuten olen entistäkin pahempi kotihiiri. Olen kävellyt (ja pyöräillyt) tähän mennessä enemmän kuin useimmat koko elämänsä aikana, ja kävelen nopeasti. Niin nopeasti, että kaupungilla ollessani muut ihmiset ovat vain tielläni. Tekee mieli huutaa, että pois tieltä kun jyrä tulee. Varmaan löytyy parempikin tapa mennä kotiin töistä, kävellä Ilmalan asemalle ja junalla kotiin, mutta tämä nykyinen tapani tuntuu minusta nyt mielekkäältä. Minä olen monimutkainen luonne, haluan aina tehdä asiat oman pääni mukaan, vaikka tapani olisikin epäkäytännöllinen. Kaiken huippu on se, että jos haluan lähteä töistä kaupungille, kävelen ensin Huopalahden asemalle, ja sieltä otan junan Helsinkiin. Älkää naurako, tämä tapa tuntuu minusta nyt mielekkäimmältä. Jos jokin asia tehdään mielestäni hankalammaksi, etsin vaihtoehtoisen keinon ja jos se tuntuu hyvältä, otan sen tavakseni. Ilmalan asemalle kävely työpaikalta on nyt tehty mielestäni hankalammaksi, kun raiteidenylityspaikka on poistettu eikä enää saisi kävellä raiteiden poikki. Tai onhan siellä vissiin jotkut väliaikaiset ylityspaikat, mutta otetaanko nekin pois jossain vaiheessa? Kaikki taitavat mennä edelleen sieltä, paitsi minä.

En ole muutenkaan tehnyt juttuja aina kätevimmällä mahdollisella tavalla. Siitä olen joskus saanut kuulla huomautuksia. Minusta lopputulos on kuitenkin menetelmiä tärkeämpi.

Ikeneni eivät vihoittele enää. Puolet lääkkeistäni ovat vielä jäljellä. Säästän ensi vuoden tammikuuhun, kun loput viisaudenhampaani otetaan pois.


18.2.2010

Marco Bjurström jaksaa naurattaa. Nyt hän haukkuu Venla-gaalassa pussailleet Maria Veitolan ja Kristiina Komulaisen. Taitaa olla vain kateellinen. Ehkä Marcokin olisi halunnut vähän naminamia. Hänellä on menossa näköjään jokin kumma "pakko päästä lööppeihin"-kausi. Ehkä kyseessä onkin jokin imagonmuutosprojekti, Marco haluaa imagoonsa vähän särmää ja anarkiaa ja hoitaa homman haukkumalla ensin Eläkeläiset ja sitten lesbot.


21.2.2010

Ehkä suurin vikani on se, että jos minulle selitetään mitä minun pitäisi nyt tehdä, en osaa esittää tarkentavia kysymyksiä. Vasta sitten, kun on liian myöhäistä, kun olen suorittamassa tehtävääni, mieleeni putkahtaa kysymysmerkkejä. Asioita, jotka ovat jääneet epäselviksi, ja joita minun olisi pitänyt kysyä. Sitten ihmettelen siinä yksinäni mitä minun pitäisi nyt tehdä ja miten selviän siitä ja siitä asiasta. Minulle pitäisi aina selittää kaikki asiat aukottomasti, niin ettei mikään jää epäselväksi. En osaa kysellä, en kertakaikkiaan osaa. Tämä vikani on aiheuttanut aika paljon ongelmatilanteita, ei tosin pahoja sellaisia.

Kovat kokemukset elämässäni ovat tehneet minusta entistä äkkipikaisemman, itsepäisemmän, omapäisemmän... Kukaan ei tosin huomaa sitä, koska olen niin sulkeutunut. Onneksi, muuten voisi olla työpaikka vaarassa. Lähipiirini taas ei huomaa mitään, koska tiettyjen tuttujen seurassa olen omaksunut tietyt käyttäytymismallit. Haluaisin esimerkiksi äitini ja isäpuoleni seurassa käyttäytyä vaihteeksi toisella tavalla kuin miten olen kaikki vuodet käyttäytynyt, olla enemmän sellainen kuin nykyisin oikeasti olen. Särmikkäämpi. Ei onnistu. Yritän, mutta turhaan.


Kun kahvihuoneessa muut tekivät työsuunnitelmaa, suunnittelivat missä järjestyksessä junat siivotaan, niin minä tein päässäni tarkkoja numeerisia laskelmia siitä miten saan hoidettua loppukuun ja ensi kuun velanlyhennykset, vuokrat ja muut maksut. Minulla on nyt tililläni noin paljon rahaa, 24. päivä lähtee tuon verran rahaa, 25. päivä tulee noin paljon palkkaa ja lähtee tuon verran lisää rahaa, vuokran maksan taas vähän myöhässä eli 10. päivä jolloin on taas palkkapäivä, jos saan niin ja niin paljon rahaa ja maksan samalla loput Mastercard-velastani eli 400 euroa niin tililleni jää 80-100 euroa. Pieni ongelma tulee jos pitää ensi kuussa maksaa netti- ja kännykkälaskut, mutta maksan ne vain hieman myöhässä eli 25. päivä jolloin on taas tilipäivä.

Aivan, ensi kuussa voin maksaa loput toisesta velastani eli Ykkösbonus Mastercard-kortin käytöstä aiheutuneesta velasta. Sillä kortilla nostetuilla rahoillahan makselin aikoinaan pikavippejä takaisin. Sitten ei jää kuin se GE Money Oy:n antaman 4000 euron lainan takaisinmaksu. Siitä on maksamatta vielä 2400 euroa. Yksi 200 euron takaisinmaksuerä lähtee ensi keskiviikkona. Jos säästän joka kuukausi 400 euroa, mikä ei tuota vaikeuksia, on velka maksettu elokuun lopulla.

Koko työvuoron ajan yritän parhaani mukaan pysyä muiden perässä, kun en ole kuunnellut muiden tekemää työsuunnitelmaa ollenkaan, heh.



22.2.2010

Välillä tulee mieleen, että pitäisi muuttaa asumaan johonkin toiseen maahan. Ehkä jossain toisessa maassa asuessani olisin nyt hyväpalkkaisessa duunissa ja ehkä kuuluisa sarjakuvapiirtäjäkin. Ei täällä Suomessa ihmistä arvosteta, mikään ei toimi, junat hajoavat talvipakkasilla, ja suunnilleen kaikki ihmiset ovat ongelmatapauksia. Vielä pahempia sellaisia kuin minä.

Wreckless Ericin musiikki kuulostaa hyvältä silloin kun olo on vähän tällainen. Hän on itsekin sopivasti sekaisin ja tietää tällaiset fiilikset. Jos myös tuntuu siltä, että yhteiskunta pakottaa asettumaan tiettyyn muottiin, vaikkei itse sitä haluaisi, niin kuunnelkaa Ericin kolme ensimmäistä albumia - Wreckless Eric, The Wonderful World of... ja Big Smash kronologisessa järjestyksessä. Kun tulette Big Smash-levyn kohdalle, tiedätte mitä tarkoitan.

 

4.3.2010

Talon sauna saatiin korjatuksi pari viikkoa sitten. Tänään työvuoroni sallivat minun ensi kertaa käydä saunomassa. Paikka oli uudistettu täysin, uudet suihkut, kaakelit, lauteet... Lämmössä vain oli valittamista, en saanut kunnon tuhteja löylyjä aikaiseksi vaikka heitin ahkerasti vettä kiukaalle. Mutta hyvä näinkin.


10.3.2010

Tänään tuli palkka, ja saman tien meni tililtä sekä vuokra että loput 400 euroa Mastercard-velastani. Nyt on siis kahdesta velastani toinen kokonaan maksettu. Jäljellä on enää yksi velka, GE Money Oy:lle on vielä 2200 euroa maksettavaa. Se on se velka, jota lyhennän säännönmukaisesti 200 eurolla/kuukausi. Tililleni ei jäänyt paljoa, reilut viisikymppiä vain. Pärjään kuitenkin hyvin kaksi viikkoa kunnes seuraava tili tulee. Oloni on helpottunut.

Eilen ostin kehyksen, ja tänään hain ullakolta todistuksen äo-testin suorittamisesta. Laitoin sen raameihin ja ripustin seinälleni. Vuosi ja kolme kuukautta testin suorittamisen jälkeen muutin mieleni tämän asian suhteen. Elämässäni on sittenkin edes yksi asia josta voin olla edes hieman ylpeä.



13.3.2010

Viimeisin uneni:

Minut oli pyydetty töihin isossa, monikerroksisessa rakennuksessa toimivaan ruokakauppaan, jossa kävi koko ajan eräs tietty humalainen tyyppi. Olikohan se niin, että äitini oli töissä kassalla, ja hän pyysi minut sinne? En muista varmasti. Tehtäväni oli hengailla kassojen luona, tarkkaillen asiakkaita, ja kun se humalainen mies tulisi, hoitelisin hänet ulos käymättä kassan kautta, ettei kassaneidin tarvitsisi kestää häntä. Aikani siinä seisoskelin, kunnes jossain vaiheessa ajauduin ulos rakennuksesta, en muista mitä siinä tapahtui. Minulla oli sitten lieviä vaikeuksia päästä takaisin siihen kerrokseen, jossa kauppa oli. Samassa rakennuksessa taisi olla jotkut julkkisbileet, joita sitten seurasin tuoreeltaan 7 päivää-lehdestä. Sitten päädyin yhteen asuntoon, jonka omistajat lähtivät jonnekin ja jättivät minut pitämään seuraa koiralleen. Ihana valkoinen puudelinarttu, joka ihastui minuun oikein toden teolla. Rapsuttelin sitä ja se nuoli minua antaumuksellisesti. Sitten heräsin.


1.4.2010

Joinakin päivinä osaan arvostaa työtäni. Koska se on aika raskasta fyysistä työtä, se pitää minut hyvässä kunnossa. Minua ei ole luotu harrastamaan mitään urheilua eikä edes juoksemaan, ja kuntosaleissa minua ei saa käymään millään. Minun on täytynyt etsiä muita keinoja pitämään itseni kunnossa. Fyysinen työ sopii minulle. Joudun tosin jatkuvasti kamppailemaan ulkopuolisuuden tunteen kanssa kaikkien maahanmuuttajien seassa, mutta joka asialla on kaksi puolta. Ehkä he puolestaan joutuvat tuntemaan itsensä ulkopuolisiksi vapaa-ajalla? Työpaikalla he saavat olla ns. omiensa joukossa. Jutella ja vaihtaa ajatuksia. Tärkeä henkireikä? Ken tietää. Minä taas en edes pahemmin kaipaa muiden ihmisten seuraa, joten ehkä minun ulkopuolisuuden tunteeni onkin lievempi kuin noilla työpaikan virolaisilla ja venäläisillä. Siitä syystä en juuri koskaan valita mistään. Aina löytyy vastakkaisia näkemyksiä tai muita vastaväitteitä hiljentämään minut. Ja koskas minä muka olisin ollut oikeassa missään asiassa?

GE Money Oy on ollut tänä vuonna ilkeä. Joka kuukausi on pitänyt maksaa 40 euron korko, joten 200 euron lainanlyhennyksestä onkin nyt vain 160 euroa sitä varsinaista lyhennystä. Minulla on nyt vähän yli 2100 euroa velkaa jäljellä. Toukokuun lopulla nostan Mastercard-kortillani rahaa luottorajaan - 1800 euroa - asti, laitan tililleni, ja maksan GE Money-velan. Sitten jään Sampo-Pankille velkaa 1800 euroa, jota voin lyhentää aivan mieleni mukaan, kunhan vähintään kymmenesosan velkasummasta. Niillä on inhimillisemmät korot. Muutenkin olen velkaa mieluummin Sampo-Pankille kuin jollekin lainafirmalle. Lyhennän velkaa joko 400 tai 600 eurolla / kuukausi, ihan sen mukaan miten tuntuu että rahaa on. Yritän saada velan hoidetuksi elokuussa. Jos menee tiukille, niin syyskuussa.

Vuokra nousee taas heinäkuussa kympillä. 460 euroa + se 7 euron saunamaksu. Tuntuu siltä että kipurajalle mennään. Isännöitsijä ei todellakaan tee tätä helpoksi, päinvastoin.

Parasta juuri nyt on, että kevät alkaa, lumi sulaa ja aurinko paistaa. Luonto herää ja niin minäkin. Valo lisääntyy ja piristää minua.


17.4.2010

Hammaslääkäri ei saanut koko alempaa viisaudenhammasta poistetuksi. Ikeneen jäi palasia. Kaksi sirua olen saanut kaivettua ulos, ainakin kolmas on vielä piilossa. No, tulee lisää töitä kynsileikkurille ja partakoneenterälle. Minulla on hyvä kivunsietokyky, ei siinä muuta tule kuin hieman ylimääräistä puuhaa jonain vähän tylsempänä hetkenä.


21.4.2010

Olisi hauskaa tekstittää elokuvia ja tv-sarjoja - pikku vinkkinä. Harjoittelen usein itsekseni kun katson jotain kivaa englanninkielistä filmiä. Mutta hei, mieluiten vanhoja tuotantoja...


24.4.2010

Vihdoinkin velkani on painunut alle 2000 euron. 1935 euroa tarkkaan sanoakseni. Silti en voi välttyä kysymästä: miksi? Minunhan pitäisi olla jossain kaupungilla shoppailemassa, kahvilassa rentoutumassa, ja ostelemassa lisää levyjä divareista. Nauttimassa palkastani. Kiitos sen helvetin somalin joudun vielä odottamaan kuukausia ennen kuin talouteni on kunnossa. Olen jo unohtanut miltä tuntuu kun tilillä on säästöjä. Mahtaa olla upea tunne, pääsisipä joskus kokemaan sen. Minähän elän vaatimattomasti, kulutan vähän. En juo, en polta, en käy juuri missään, ei ole sosiaalista elämää, minulla on halvat harrastukset. Miksi silti joudun aina kiristämään vyötä? Vuodesta toiseen? En tajua. Onko joku tuolla ylhäällä päättänyt etten koskaan saa nauttia siitä kun tilillä on rahaa? Aina sattuu jotain ikävää, joka syö minulta kaikki rahavarani ja palkkani kuukausiksi / vuosiksi eteenpäin. Tyttöystävä helvetistä tai joku ketku afrikkalainen joka vetää minut mukaan johonkin kepulihommaan. En minä halua edes kuluttaa paljoa, haluaisin vain että tililleni kertyisi iso rahasumma jota minun ei tarvitse tuhlata. Kunhan rahaa olisi, ettei tarvitsisi murehtia siitäkään. Halveksin ihmisiä jotka kuluttavat kaiken rahan minkä saavat vain koska tuhlaaminen on heidän mielestään kivaa. Ei ole minun mielestäni. Rahaa kulutetaan vain sellaiseen mitä oikeasti tarvitsee hengissäpysymiseen. Välillä voi kartuttaa levykokoelmaa kuten minä teen, tai käydä kahviloissa nauttimassa jotain pientä. Halvat ilot voittavat kalliit ilot, koska ne tulevat halvemmiksi, ja niistä jää säästöönkin jotain.

Tulivuorenpurkaus? Tuhkapilvi? Kuljetusalan lakko? Mitä ne ovat? Eivät ne minun elämääni vaikuta, kun en matkustele, en omista autoa, en liiku enää ulkona vapaa-aikanani, ja ostan vain pienen valikoiman elintarvikkeita. Aina samat muutamat perustuotteet. Olen tietoisesti pyrkinyt siihen, etteivät maailman mullistukset hankaloittaisi elämääni. Aika hyvin olen siinä onnistunut. Suosittelen muillekin. Ei elämiseen ja elämästä nauttimiseen tarvita paljoa. Yritän vain ottaa elämästä yksinkertaista nautintoa irti, ottaa rennosti väistämätöntä maailmanloppua odotellessa. Ei kukaan mahda enää mitään sille, että tuhoon syöksytään, en minä ainakaan aio sitä yrittää pitkittää tai estää. Onko itsekästä? Itse puhuisin mieluummin itseni suojelemisesta. Nyt kun olen havainnut että muiden ihmisten kanssa tekemisissä olemisesta - niin naisten kuin miestenkin - aiheutuu vain ongelmia itselle, en ole kontaktissa vapaa-aikanani kenenkään kanssa. Paitsi sukulaisteni, kukaan heistä ei sentään ole minua huijannut tai käyttänyt hyväkseen. Ainoat ihmiset, joihin vielä uskallan luottaa.

Se oikeudenkäynti palaa vieläkin välillä muistoihini. Pikavippisekoilut myös. Ei sentään tule ahdistuskohtauksia kuten viime vuonna. Olin oikeasti menettää järkeni. Tunsin suorastaan miten älli pakenee päästäni. Onhan se aika hälyttävää, jos yhtenä huhtikuisena päivänä olin iltavuoron jälkeen niin kireä, että kävelin koko ison ratapiha-alueen ympäri ennen kuin lähdin kohti pukuhuonetta vaihtamaan vaatteet. Tai että jossain alikulkutunnelissa sain niin pahan kohtauksen, että potkin seiniä, pylväitä ja kaikkea mikä silmiini osui. Kukaan ei onneksi nähnyt. Tavallaan olisin halunnut että joku näkisi, tulisi selväksi että tämä mies voi huonosti. Tavallaan taas en halunnut kenenkään näkevän, olisi tullut ikävää sanomista. Yksi työkaverini huomautti toukokuussa jatkuvasti, että vessojen pesun jälkeen jätän aina vessojen ovet sulkematta. Okei, suljetaan sitten. No, miksei tuo ovi mene kiinni? No helvetti, paiskotaan se saatanan ovi sitten kiinni!!! Ja se työkaveri näki ja kanteli sitten pomolle. Jouduin puhutteluun, ja lopputulos oli, että minulle suositeltiin stressilomaa. Pomo huomautti, että kiukuttele vain, jos mieli tekee, mutta älä silloin kun joku näkee. Höh, sehän oli ainoa kerta kun joku näki! Silloin kun opiskelin graafista suunnittelua arkipäivät ja siivosin viikonloput sekä kesälomat, minulle kertyi melkoinen määrä käyttämättömiä lomapäiviä. En tiennyt että sellainenkin käytäntö tuottaa lomapäiviä, ennen kuin minulle kuukausia opiskelujen päättymisen jälkeen ilmoitettiin, että minulla on 66 käyttämätöntä lomapäivää. Käytin niistä osan silloin, toukokuussa sitten lähes kaikki loput. Sain siis neljän viikon stressiloman. Saatoin siis ruveta makselemaan pikavippejä takaisin kokopäivätoimisesti eikä vain työpäivien jälkeen iltapuuhana. Ja sen loman aikana tullipoliisi sitten soitti ovikelloani, ja koko karmiva totuus sen somalin vehkeilyistä lävähti silmieni eteen. Itkettää vieläkin.

Ihmettelen suuresti ettei edes oikeudenkäynti aiheuttanut minulle painajaisia. En ole nähnyt yhtään painajaista moneen vuoteen, eikä viime vuosi asiaa muuttanut.


27.4.2010

Junista löytyy paljon lehtiä, mikä on hyvä asia. Luen paljon, tosin kirjoja en ehdi lukea. Liikaa kaikkea muuta. Kirjahyllyni maailmankirjallisuuden klassikkoteokset odottavat eläkepäiviäni, silloin minulla on aikaa lukea niitä. Kotiin tulee Hesari, junista kerään iltapäivälehdet, Seiskan (hyh) selaan aika nopeasti läpi, Hymyn myös, Suomen Kuvalehden luen tarkkaan. Voisin tilata SK:ta jos olisi varaa, olen aina pitänyt lehdestä. Jos löytyy Newsweek, Time tai ulkomaisia musiikkilehtiä, voi sitä iloa. Tiedelehdet täytyy myös lukea. Joskus voin vilkaista muita suomalaisia sanomalehtiä paremman puutteessa. City-lehti ja Sue on pakko lukea, Voima-lehden olen hylännyt täysin. Ei edusta minun maailmankuvaani. Tai edustaahan se tavallaan, mutta liian äärimmäisesti. Se lehtihän on eettisyydestä numeroa tekeville kasvissyöjille. Mitä Toinen luokka-sarjakuvallekin on tapahtunut? En ymmärrä.

Kiva myös, että junista löytyy välillä ruokaa ja juomaa, jota vien kotiini. Kaikki puolikkaat mehutölkit ja limsapullot kelpaavat. Minulle parempi vaihtoehto kuin kauppojen roskisten tonkiminen, semminkin kun lähikauppani eivät ole mitään apajia sen suhteen. Yritetty on. Ei ehkä silti hirveän terveellistä, mutta minun rautainen kehoni on kestänyt hienosti. Silti mietin, mitä kaikkia outoja aineita kehooni lipsahtaa siellä työpaikalla. No, kuoleehan sitä kuitenkin, ei mitään pointtia yrittää kaikin tavoin pitkittää omaa elämää, ei se taida olla tarkoitus. Senkun elää vain, eikä mieti kauanko sitä vielä täällä porskuttelee.

20 päivän kuluttua alkaa Operaatio Mastercard.


28.4.2010

Tähän aikaan vuodesta mieluusti näkisi jo lehtiä tai edes isoja silmuja puissa. Huomaa että talvi on ollut rankka. Pelkäsin jo ettei luonto heräisi enää ollenkaan. Ei vaiskaan, ainahan se. Mutta kovin on rähjäisen näköistä kaikkialla. Ruoho on ruskeaa, maa on täynnä kuolleita lehtiä, kuivia oksia, koivunheteitä ja hiekoitussepeliä. Miksei luontoäidillä ole imuria?


10.5.2010

Minulla on viime aikoina ollut aika levollinen olo. Merkki siitä, että alan vihdoin päästä henkisesti yli kaikista menneistä painajaisista.

Otin varaslähdön Operaatio Mastercardin suhteen. Nostin viime viikon aikana 1800 euroa automaatista, ja tänään laitoin ne tililleni. Velan voin kuitenkin maksaa vasta 25. päivä, palkkapäivänä, koska tarvitsen vielä lisää rahaa.

Se saatanan somali soitti taas minulle, pitkästä aikaa yritti puhua minulle jotain. Löin luurin korvaan mitään sanomatta kuten joka kerta aiemminkin. Eikö hän millään tajua etten halua olla häneen ikinä missään yhteydessä, enkä tietää hänestä mitään?! Pyysin poliisiakin kertomaan hänelle sen. Eikö viesti mennyt kunnolla perille? Kirjoitin raivonpuuskassa tekstarin, jonka lähetän hänelle jos hän vielä kerran yrittää ottaa yhteyttä.


14.5.2010

Olen aina ajatellut, että EU on vain ohimenevä juttu, joka ennen pitkää kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Niin näyttää nyt vihdoin käyvänkin, kiitos Kreikan. Tai ehkä EU vain horjuu ja saa halkeaman, muttei kaadu. Aika näyttää. Jos saamme vielä joskus markan takaisin, olisi mielenkiintoista tietää, miten hintojen käy. Joudummeko maksamaan 20 euron ostoksesta 120 markkaa, vai 20 markkaa kuten ennen EU:ta?

Helleaalto on ihana. Juuri tätä olen odotellut. Saa olla kevyissä vaatteissa, ja nauttia luonnosta joka vihdoinkin vihertää kunnolla. Aah, tekisi mieli vain heittäytyä alasti johonkin koskemattomaan luontotilkkuun ja antaa ruohon peittämän maan hyväillä vartaloa. Ja mennä johonkin metsälampeen uimaan pelkät kalsarit jalassa, kuten teinkin muutama kesä sitten.


19.5.2010

Kaiken viime vuosina kokemani jälkeen osaan arvostaa vapaata, yksinäistä vanhanpojan elämää entistäkin enemmän. Ainahan olen halunnut elää juuri näin, mutkattomasti, vain itsestäni huolta kantaen. Nyt kuitenkin ymmärrän ettei minun kannata yrittää olla mitään enemmän. Ei työelämässä, ei perhe-elämässä. Ei minun pidä yrittää kiivetä ylöspäin. Tulee vain pettymyksiä ja pahoja vaikeuksia. Luuseri olen ja luuserina pysyn, mutta olen mieluummin onnellinen luuseri kuin onneton.

Ainoa pikku murhe on, että saan vieläkin kännykkääni lainatarjouksia pikavippifirmoilta. Viime vuonna sain niitä pahimmillaan lähes päivittäin, mutta sain ehdytettyä tulvaa aika hyvin. STOP-komento tepsi kuitenkin vain muutamiin firmoihin, ja vain yhteen palvelunumeroon sain soitettua ja järjestettyä viestieston. Saan siis viestejä vippikepulifirmoilta vieläkin, mutta sentään harvakseltaan. En taida koskaan päästä noista tekstareista kokonaan eroon.


20.5.2010

Minulla on viime aikoina ollut melkein pelkkiä ilta- ja yövuoroja. Ei haittaa, tulee enemmän rahaa, ja olenkin enemmän ilta- ja yöihminen.

Olen viime aikoina ollut täysin elokuvien lumoissa. Innostuin vanhoista Hollywood-spektaakkeleista. 1940-, 50- ja 60-lukujen eksoottiset jättibudjetin elokuvat, merirosvoseikkailut, jopa Raamattuspektaakkelit. Niiden uskonnollisuus ei haittaa, filtteröin moiset ainekset pois mielestäni ja katson niitä toisella silmällä. Lataan niitä netistä ilmaiseksi tietenkin, eihän minulla ole varaa ostaa niitä. Poltan sitten samantien DVD-R-levyille. Minulla on myös kirja, jossa on lueteltu vuosilta 1939-1988 kunkin vuoden viisi USA:ssa kaupallisesti menestyneintä elokuvaa, ja kirjoitettu niistä 1-2 sivun kuvitettu artikkeli. Lopussa on vielä lista muista tärkeistä elokuvista ko. vuosilta. Kun sain kirjan 1990-luvun alussa vanhemmiltani lahjaksi, otin heti tavoitteekseni nähdä kaikki kirjassa mainitut elokuvat. 613 elokuvasta seitsemän on enää näkemättä. Nämä elokuvat ovat antaneet minulle yleisesti ottaen uskomattomia katselunautintoja. Melkein kaikki leffat ovat sykähdyttäneet minua tai vähintään olleet mukavia puolitoistatuntisia. Olen kerännyt niitä elokuvia jotka ovat antaneet minulle parhaat katseluelämykset, pitkälti yli 100 nimikettä. Painotus on 50- ja 60-luvuilla.

Vuosia sitten olisin tehnyt mitä vain päästäkseni takaisin 70-luvulle, nyt haikailen ehkä vielä enemmän 60-luvulle. Parasta musiikkia tehtiin 70-luvulla, mutta 60-luvulla tehtiin kivoimmat elokuvat. Varsinkin sellaisia 60-luvun elokuvia, joissa on oikein kunnolla sitä ajankuvaa ja ajan henkeä, ovat parhaita. Puhun lähinnä Amerikasta ja Brittein saarista.

Auringonottamisesta olen saanut tarpeekseni. En ole koskaan ollut mikään ahkera auringonpalvoja, mutta menneinä kesinä olen aina yrittänyt saada edes vähän väriä pintaan. Olen lukenut liikaa artikkeleita siitä, miten aurinko vanhentaa ihoa, ja haluan jatkossakin pysyä ikäistäni nuoremman näköisenä.

Tänään sain irrotettua ikenestä jo neljännen sirun entisestä viisaudenhampaastani. Tai oikeastaan viidennen, sillä yksi oli vain pienenpieni murunen. Vieläkin tuntuu kuin yksi pala olisi piilossa.


31.5.2010

Joitakin päiviä sitten irtosi vielä yksi hampaansiru, mutta nyt tuntuu siltä ettei enempää ole.

Vieläkään en ole saanut aloitettua uudestaan sarjakuvapiirustusharrastustani. Alan olla huolissani josko olen lopullisesti menettänyt piirtämispalon kaikkien muiden puuhien ja varsinkin yksityiselämän ongelmien takia. Pää on halkeamaisillaan nerokkaista ideoista, eli siitä homma ei ole kiinni. Nautin vain vapaasta, rennon kiireettömästä poikamieselämästä sekä kesästä. Mmm, haluaisin vain olla luonnon helmassa eläimiä halailemassa kaiket päivät.

Keksin vieläkin uusia teemoja Aaltotie-sarjakuvaani. Hahmojen väliset suhteet syvenevät, polveilevat, muodostavat aikamoisen verkoston. Minusta on uskomatonta, miten sarjakuva on vuosien varrella kehittynyt niin paljon aivan itsestään ja luontevasti. Alkujaan sarjassa oli vain kuusi tylsää, persoonatonta tyyppiä sekä yksinkertaisia hah-hah-vitsejä. Nyt sarjan hahmoista voisi tehdä vaikka elokuvia. Minun ei ole edes tarvinnut antaa hahmoille väkisin joitain ominaisuuksia, jotka eivät olisi heille edes sopineet. He ovat ikään kuin alusta asti olleet sellaisia kuin nyt, en vain ole tiennyt sitä koska en ole tuntenut heitä kuin pintapuolisesti. Vuosien myötä he ovat paljastaneet itsestään kaiken, ja osoittaneet että heillä ja minulla onkin paljon yhteistä. Jokainen heistä edustaa jotain tiettyä puolta monitahoisesta persoonallisuudestani. Rauno edustaa maailma-on-kurja-paikka-persoonaani, Tuomas on sinkkuelämä-on-ihanaa-minäni, Tauno on olen-avaruusolio-minäni ja Zimmla on perinyt sekä hulluttelu- ja pelleilypuoleni että kaikki vakan alla olevat kynttiläni. Myöhemmin esittäytyvä Kaino edustaa luuseriminääni. Minun persoonastani riittää tarpeita monelle hyvin erilaiselle hahmolle.

 








1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66