1986 - 1987 1988 - 1991 1992 - 1996 1997 - 2002 2003 - 2007 2008 - 2011 2012 - 2015 2016 - 2018 2019 - 2021
2016
TAMMIKUU: Mauri Tuure: Citykanit
Ilta-Sanomat 7.1.2016 & 28.1.2016
Omalaatuisen näköisiä, mutta jollain tavalla hellyttäviä kaneja. Huumori vaihtelee kielivitseistä yhteiskunnallliseen kommentointiin. Rautalammelta kotoisin oleva ja Suonenjoelle muuttanut Tuure (s. 1949) on kasvatustieteiden maisteri ja eläköitynyt teknisen työn lehtori. Tuurelta on julkaistu sotasarjakuva-albumit Parabellum (2012) ja Sissipartio (2013). 1994 Kemin sarjakuvakilpailuun osallistunut Sotaperunajuttu sai 5. palkinnon.
HELMIKUU: Vesa Vitikainen ja Katja Louhio: Kersantti Napalm
Superagentti Kersantti Napalm ja kolme amerikkalaista agenttia lumisessa, jäisessä Lapissa metsästämässä zombeja vuonna 1985. Jännitystä ja toimintaa näyttävästi piirrettynä. Kylmyydenkin voi aistia. Erikoisuutena on se, että viimeinen, 29. helmikuuta julkaistu strippi on poimittu Vitikaisen ja Louhion viisisivuisesta sarjakuvasta Ukri, joka julkaistiin 2015 Arktisen Banaanin toimesta albumissa Eino Leinon Helkavirsiä.
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=16533.0
https://www.kvaak.fi/2162/2014/12/14/turpaan-vaan-ja-onnea/
MAALISKUU: Anna Korhonen: Pupun palsta
Korhonen jatkaa puputeemalla. Päähahmo elää ensimmäisissä stripeissä kovasti ihmisten tavoilla, mutta sarjakuva muuttuu edetessään metsäisemmäksi. Söpöä ja harmitonta.
Sarjakuva löytyy Facebookista:
https://www.facebook.com/pupunpalsta/?__tn__=-UC*F
HUHTIKUU: Satu Cozens ja Hannu Sepponen: Poksi ja Låda
Kaksi vallatonta postilaatikkoa ja kasa sekapäisiä vitsejä. En tiedä, heittäytyäkö mukaan pähkähulluun menoon vai pudistellako vain päätä hämmentyneenä:
https://bulls.fi/bulls/poksi-lada/
TOUKOKUU: Juho Sihvonen: Tällä kylällä
Inhimillisyyttä puhkuva kuvaus hiipuvan maalaiskylän elämänmenosta. Päähenkilöinä erottuvat nykymaailman menoa ihmettelevä pappa ja perheen poika, joka haaveilee tyttöystävästä ja voivottelee surkeuttaan. Rocken Moll julkaisi koostevihon 2018.
http://juhosihvonen.blogspot.com/p/sarjakuva-stripit.html
KESÄKUU: Kari S. Nyström: Mörtti
Ilta-Sanomat 1.6.2016
Nyström (s. 1941) aloitti jo parikymppisenä sarjakuvien tekemisen Helsingin Sanomien nuortenosastolla 1963-1965 julkaistulla historiallisella Turso-seikkailusarjalla. Sittemmin häneltä on julkaistu pilapiirroksia mm. Ilta-Sanomissa pari-kolme vuotta ennen Jarmo ”Kätsy” Koivusta, Peitsi- ja Vaasa-lehdissä sekä Ruotuväki-lehdessä. Viimeksimainittuun vaihtui vakituiseksi piirtäjäksi Jyrki Vainio, ja nyt muutaman viimeisen vuoden ajan Ruotuväessä on taas nähty Nyströmin jälkeä.
Rakennustyömaasta ja sen pomosta kertova sarja ei hätkähdytä omaperäisillä vitseillä. Nyströmin töitä on nähty lisää lauantain Iltiksissä.
HEINÄKUU: Toni Hämäläinen: Suomen rehellisin automyyjä
Ilta-Sanomat 1.7.2016
Nomito julkaisi koostealbumin 2017. Sarjakuva sai kyseenalaista julkisuutta, kun pohjanmaalaiseen Ilkka-lehteen pääsi AIDS-aiheinen strippi, joka herätti lukijoissa pahennusta. Ilkan toimitus lopetti sarjan julkaisun suunniteltua aiemmin tämän johdosta. Ei sinänsä yllätä, koska Kuukauden kotimainen -rupeamaa lukiessakin jää vaikutelma juntista, jolla on vähän arveluttava huumorintaju. Aiheesta Kvaakissa, mukana linkki MTV:n sivuilla olevaan uutiseen:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=16791.0
ELOKUU: Liina Salonen: Etanat
Ilta-Sanomat 1.8.2016
Naantalilainen Salonen on koulutukseltaan biologi, joten Etanat-sarjakuvan aihepiiri tuli luontevasti. Myös hyttyset, ampiaiset, muurahaiset, hirvikärpäset ja tulppaanit ovat mukana tässä suomalaista yhteiskuntaa pikkueläinten kautta kriittisesti kommentoivassa sarjakuvassa. Kuun puolessavälissä sarjis muuttui värilliseksi.
SYYSKUU: Rakel ja Lauri ”£auri” Lehtinen: Hetkiä historiassa
Ilta-Sanomat 1.9.2016
Reilut parikymmentä vitsiä, jotka on sidottu yhteen keinotekoisella teemalla, sijoittamalla ne johonkin tiettyyn ajankohtaan. Piirrostyö on kehnoa, eivätkä vitsitkään hirveän häävejä ole.
Lauri Lehtinen teki yhdessä Timo Mikaman kanssa Kuukauden kotimaisen sarjakuvan Eksyneet eskimot vuonna 1998. Hetkiä historiassa -sarjan piirsi hänen tyttärensä Rakel.
https://www.lahitieto.fi/2016/09/08/lauri-lehtinen-nivoo-kuvat-ja-tekstit-yhteen/
LOKAKUU: JP Ahonen: Belzebubs
Tästähän tuli menestystarina. Törmäsin JP Ahosen kädenjälkeen jo siihen aikaan, kun Villimpi Pohjola -sarjakuva oli luotu, tai vähän ennen sitä – silloin City-lehdessä julkaistiin yksiruutuisia englanninkielisiä pilapiirroksia, jotka perustuivat sanaleikkeihin. Näistä opin, että carpet factoryssa valmistetaankin pieniä pehmoleluja autojen sisätiloihin ripustettaviksi, ja että drugstoresta asiakkaat kävelevät ulos ihan piripäissään. Ahonen vaikutti lupaavalta tekijältä, joten painoin hänen nimensä korvan taakse.
Villimpi Pohjola tuli tutuksi 2013, kun ostin Pelinavaus-kokooman, johon oli koottu suurin osa kahden ensimmäisen, omakustanteina julkaistun kokoelman materiaalista. Minusta tuli heti sarjan fani. 2009 ilmestyneen kakkoskokoelman sain tilaamalla Banana Pressin nettisivujen kautta – kertoivat että painos on heiltä loppumassa, joten kannattaa pitää kiirettä oman kappaleen hankkimisessa. Minähän pidin. Sen jälkeen olen nähnyt VP2:n pari kertaa myynnissä 70-80 euron hinnalla – onneksi sain sen Banana Pressiltä halvemmalla. Ensimmäistä kokoelmaa en ole nähnyt koskaan missään. Ainakin kakkoskirjassa Pelinavauksesta myöhemmin poisjätetyt stripit ovat keskinkertaisia, joten karsintaa on suoritettu oikeasta päästä.
Tottakai piti hankkia myös satiirinen Puskaradio, sekä kansainvälistäkin tunnustusta saanut Perkeros. Viimeksimainittu albumi oli metallifaniksi tiedetyltä Ahoselta selvää pohjustusta Belzebubsille. Kuukauden kotimainen -stripit ovat taidokkaasti piirrettyjä ja metallibändiaihetta on käsitelty omaperäisesti. Lokakuun 2016 lauantailehdissä on vielä kaksirivisiäkin strippejä. Belzebubs-albumia en tosin aio hankkia, kun ei metallimusiikki ole minun musiikkiani.
MARRASKUU: Jesse Enho: Jack & James
Ilta-Sanomat 1.11.2016
Kaksi yhdessä asuvaa miestä, joista ainakin toinen on työtön ja sosiopaatti. Tyttöystävien hankkimisesta puhutaan. Tekijä osaa piirtää ja vitsit ovat omaperäisiä. Mitäpä sitä enempää vaatimaan. Asenteesta ei ole pulaa näiden jätkien toilailuissa.
JOULUKUU: Juliana Hyrri: Lähiön episodit
Ilta-Sanomat 1.12.2016
Kuvauksia arkistakin arkisemmasta, tylsän mitättömästä lähiöelämästä. Naivistinen piirrostyyli ei miellytä.
Tekijän kotisivut:
2017
TAMMIKUU: Mira Mallius: Mutzi
En jaksa tällaista piirrostyyliä.
https://miramallius.com/mutzi-haba/
HELMIKUU: Ilkka Aaltonen ja Heli Naskali: Teisti ja Tokko
Kotisivut kertovat kaiken. Omasta mielestäni tyypillisen tavanomainen strippisarjakuva.
http://www.hummeripojat.fi/iaaltonen/luovuus/teisti_ja_tokko.html
MAALISKUU: Saila Juuti ja Anne Lehtinen: Amorin aika
Ilta-Sanomat 1.3.2017
Kissamainen mies ja korppipäinen nainen. Miehellä on yllään kokovartalopuku, joka jättää vain suun ja kaulan paljaiksi. Outoa roolileikkiä. Liekö korpinpääkään aito? Näiden yhteiseloa seurataan miltei sanattomissa stripeissä. Hahmot ja piirrostyyli eivät vedä minua puoleensa. Hahmot seikkailivat pidemmässäkin tarinassa, joka on arvosteltu tässä:
http://amorinaika.sarjakuvablogit.com/syntyneet-rakastajiksi/
HUHTIKUU: Tapani Koivula ja EQ Halminen: Intiaani Morningstar
Kvaakin galleria
Käsikirjoittaja Koivula on ufotutkija ja kirjailija. Raskaslukuista ja liian korkella liitelevää intiaanifilosofiaa. Jos ei ymmärrä juttuja, eikä visuaalisessa annissa ole tarpeeksi vaihtelua, ei lukeminen voi kiinnostaa. Piirrokset ovat lisäksi liian tietokoneen makuisia.
TOUKOKUU: Johanna Jasmine: Kummitus
Kummituksia on joka paikassa, antaa tämä sarjakuva ymmärtää. Joskus ne ovat veikeitä, joskus häijyjä. Turkulainen Johanna Heinonen kehitti sarjakuvan lievittääkseen omaa pimeän ja kummitusten pelkoaan. Muumit ovat tekijän suosikkeja, ja se näkyy lopputuloksesta. Zum Teufelilta tuli 96-sivuinen kooste vuonna 2018.
https://www.sarjakuvakauppa.fi/kummitus-hc.html
KESÄKUU: Jukka Hyvönen: Absinthia
Ilta-Sanomat 1.6.2017
Hyvösen sarjakuvassa juttelevat madot, shakkinappulat, sananjalat, ja... ovatko nuo kaktuksia vai mitä? Hahmokirjo on runsas, samoin vaihtelee huumorikin kielivitsailusta hämäriin juttuihin.
HEINÄKUU: Vesa Lampi ja Marjaana Taskinen: Tiilenpää
Ilta-Sanomat 4.7.2017
Eristetty vankilasaari, jossa vankeja hellitään tikkareilla ja sarjakuvalehdillä, pihalla vain leikitään ja vartijat ovat hyviä kavereita. Tällaista maailmaa kuvatessaan tekijät ovat ikään kuin heittäytyneet lastensarjakuvan pariin, sillä lapsia luulisi ilahduttavan tämmöinen. Lampi on todella lahjakas piirtäjä, ja vitsipuolikin on kunnossa. Lammella on kokemusta sarjakuvan tekemisestä ainakin Pohjois-Savo -lehden kautta, jossa on julkaistu häneltä strippisarjaa.
ELOKUU: Mari Ahokoivu ja Kalle Hakkola: Sanni ja Joonas
Lapsille sopiva tämäkin sarjis, jossa sisarukset juttelevat ja toilailevat niitä näitä. Sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtajana työskennellyt Hakkola ja Kööpenhaminasta käsin sarjakuva- ja kuvitustöitä tekevä Ahokoivu yhdistivät kykynsä mukavalla lopputuloksella. Sanni ja Joonas seikkailivat yhdessä jo 2014, jolloin julkaistiin Taikayö-niminen kirja. Se sai jatkoa kaksi vuotta myöhemmin, toisen kirjan nimi on Hugo-serkku. Sivun mittaisia sarjoja on julkaistu Koululainen-lehdessä.
Hahmojen omat sivut:
SYYSKUU: Tommi Liimatta: Nalle Mappisilmä
Ilta-Sanomat 1.9.2017
Absoluuttinen nollapiste -yhtye, radioesseitä, runoja, romaaneja ja sarjakuvia, siinäpä Liimatalla ansioluetteloa kerrakseen. Mappisilmä syntyi jo 2015 ensimmäiseen sarjisalbumiin Valo paistaa rummun läpi. KK-stripeissä on useita tajunnanvirtamaisia juttuja, mutta löytyy sieltä helppotajuisempiakin ideoita.
LOKAKUU: Joni Ahonen: YllätyShitti
Sarjakuvasta Kvaakissa - minulla ei ole mitään lisättävää noihin kommentteihin, samat fiilikset oli itsellänikin kun luin sarjakuvaa:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5649.msg484041.html#msg484041
Tekijän omat sivut sarjakuvalleen:
http://yllatyshitti.sarjakuvablogit.com/
MARRASKUU: Jussi Hukkanen: Maailman paskin nalle
Taas yksi sarjakuvahahmo, jolle on suotu liikaa asennetta. MPN ei tippaakaan välitä mitä sanoo, senkun sanoo vain. 1972 syntynyt oululainen lavastemestari ja kuvataiteilija loi nallensa jo 2007, ja vuodesta 2013 sillä on ollut oma sivu Facebookissa. Niille jotka jakavat Hukkasen huumorintajun, ja heitä varmasti riittää. Hahmon kotisivut:
JOULUKUU: Suomi 100 – hyviä uutisia Suomesta (joka päivä eri tekijä + lauantait)
Ilta-Sanomat 5.2.2017 & 7.12.2017
Matti Hagelberg muistutti Lasse Virénin dramaattisesta kaatumisesta ja voitosta juostessaan 10 000 metriä Münchenissä 1972. Riitta Uusitalo piirsi vuodenaikojen vaihtelusta. Milla Paloniemi käytti siilihahmojaan kertoakseen hyönteissafkan laillistamisesta. Pertti Hämäläisen savannilla elelevät hyeenat ilahtuivat Suomen ilmaston lämpenemisestä. Ville Tietäväinen epäili kovasti tavallisten suomalaisten ilmastotekojen tehokkuutta. Kati Kovácsin piirtämä Agricola kehui Suomea maailman lukutaitoisimmaksi maaksi. Kari K. Kuosman stripissä kerrottiin, että Suomi parantaa paperittomien maahanmuuttajien asemaa. Pertti Jarla vitsaili Suomen viennistä. Oman panoksensa antoivat myös Timo Kokkila, Mikko Metsähonkala, Emmi Valve, Pauli Heikkilä, Tiitu Takalo, Katja Tukiainen, Aapo Rapi, Ilkka U. Pesämaa ja Jyrki Vainio.
2018
TAMMIKUU: Nina Lappalainen: Kaakelin viemää
Uimahallihuumoria. Tekijänä Kemistä Helsinkin muuttanut, lähihoitajana työskentelevä Lappalainen (s. 1970), joka – kuten arvata saattaa – ammensi ideat siitä, mitä itse uimahalleissa uidessaan kuuli. Lappalainen on ollut vakiovieras sarjakuvafestivaalien pienlehtiosastoilla, missä hän on kaupannut omakustanteitaan.
Sarjakuvaa voi lukea blogista ja Facebookista.
HELMIKUU: Tuomas Korpi ja Christa Uusi-Rauva: Moukan kanssa treffeillä
Mies on itserakas, ajattelematon idiootti, ja nainen jostain syystä yrittää kestää mahdotonta miestä, vaikka järkevämpi olisi antanut pakit vähemmästäkin. Uusi-Rauva (s. 1977) ja Korpi (s. 1985) omaavat töidensä kautta ammattitaitoa viestinnässä, kuvittamisessa ja animaatioiden tekemisessä. Ideat strippeihin syntyivät helposti omasta päästä sekä tuttujen kokemuksista.
Blogisivu:
http://moukankanssa.blogspot.com/
MAALISKUU: Vesa-Heikki Hietanen: Kuplivaa elämää
Hietasen merenelävistä heittämät vitsit perustuvat ihan oikeaan biologiaan. Se on tässä sarjakuvassa parasta. Piirrokset eivät ole hääppöisiä, mutta huumoripuoli on kunnossa.
Tamperelainen Hietanen (s. 1980) toimittaa työkseen verkkolehteä, ja kiinnostusta riittää myös elokuviin ja elokuvateatteritekniikkaan. Sarjakuva on Facebookissa, ja jonkinlainen kotisivukin löytyy.
HUHTIKUU: Heikki Aro: Emeritus
Ilta-Sanomat 2.4.2018
Vanha mies ja hänen koiransa. Koira on yllättävän hyvin perillä ihmisten hömpötyksistä. Toimiva perusstrippisarja. Aro piirsi jo 60-luvulla koululaisena sarjakuvaa Pieksämäen paikallislehteen, ja kävi samaa luokkaa Jope Pitkäsen kanssa. Arosta tuli opettaja, ja jäi 2014 eläkkeelle. Silloin hän ryhtyi piirtämään Emeritusta, ja Kuukauden kotimainen -rupeaman aikana strippejä oli kertynyt viitisensataa. Emeritus on Littoisissa asuvan Aron alter ego, ja hänen Manta-koiransakin on mukana sarjakuvassa. Piirtäjistä suuria innoittajia ja suosikkeja ovat Kari Suomalainen ja Tenavia piirtänyt Charles M. Schulz.
TOUKOKUU: N-A Haranto: Lapsi, joka pelkäsi sairauksia
Ilta-Sanomat 2.5.2018
Pelottavia, taitavasti suunniteltuja surrealistisia hirviöitä, äärimmäisen ahdistava tunnelma, älykästä tekstiä ja dialogia, vääntyileviä kuvia, osaavaa piirräntää... mitä ihmettä? Tämän sarjakuvan lukeminen ei totisesti ole kivaa, ja se saa ajattelemaan tekijästä vaikka mitä.
1988 syntynyt Haranto pelkäsikin lapsena sairauksia. Graafisen suunnittelun opiskelija fanittaa Tove Janssonia ja vaikuttui erityisesti Muumipeikko ja kultainen häntä -tarinasta pelottavine röntgenkuvineen ja sairausdiagnooseineen. Aiheeseen toivat inspiraatiota myös sanomalehtien kauhuotsikot mitä hirveimmistä taudeista, sekä työpaikalla, kaupan kassalla, käydyt keskustelut asiakkaiden kanssa.
Tekijän blogi:
http://1001.sarjakuvablogit.com/
KESÄKUU: Katariina ja Ilkka Lappi: Mistä toi on?
Ilta-Sanomat 11.6.2018
Eli tunnista biisisitaatti. Joitakin lainauksia en tunnistanut, mutta googlauksen jälkeen vähän häpesin itseäni. Ovathan Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli ja Miljoonasateen Lapsuuden sankarille tuttuja kappaleita. Sen sijaan Tommi Läntisen Syvälle sydämeen sattuu ja Kristiina Halkolan Jos rakastat ovat outoja, ja Frontside Ollieta olen onnellisesti välttynyt kuulemasta. Piirtäjä Katariina Lappi on kääntäjä ja muusikko jolle piirtäminen on rakas harrastus, turkulaispariskunnan toinen osapuoli Ilkka Lappi taas toimittaja, joka kirjoittaa mm. musiikista. Pokuto julkaisi sarjakuvasta albumin vuonna 2019 - kansi mukailee Hurriganesin Roadrunner-levyn kuuluisaa kansikuvaa.
HEINÄKUU: Hantta Viinamäki: Valomerkki
Ilta-Sanomat 3.7.2018
Joka ruudussa näkyy pelkkä kaljatuoppi, kuvan ulkopuolelle rajattujen henkilöiden filosofoidessa. Pienimuotoista, yksitoikkoista. Ei tätä montaa strippiä jaksa lukea. Tekijän sukunimi on osuva. Viinamäki toimi pitkään Klamydia-yhtyeen basistina. Valomerkkiä on julkaistu Vaasan ikkuna -kaupunkilehdessä kerran viikossa.
Vaasan ikkuna -lehden artikkeli netissä.
ELOKUU: Jarkko Räihä: Vino Inferno
Nimen mukaisesti vino kuvaus helvetistä, jossa pyörii jopa avaruusolioita ja lehmiä. Päälle kolmikymppinen Räihä esiteltiin sosionomian opiskelijana, joka on töissä it-tuessa.
http://vinoinferno.sarjakuvablogit.com/
SYYSKUU: Sari Piippo & Viivi: Luomuhömppä
Surkeasti piirrettyä luomutalousjuttua. Jutut eivät sentään ole huonoja. Piippo (s. 1968) oli ennen EU-kääntäjänä Brysselissä, mutta muutti neljännen lapsen jälkeen Suomeen, Espooseen. Viivi taas on hänen 2000 syntynyt tyttärensä, joka piirsi kymmenkunta strippiä ennen kuin äidin oli itse yritettävä jatkaa. Stripit syntyivät piirtolevylle.
http://luomuhomppa.sarjakuvablogit.com/
LOKAKUU: Tomi Rantala: Ystävien metsä
Staattista sarjakuvaa. Ruutuihin on kyllä saatu vaihtelua erilaisilla graafisilla elementeillä, jotka muuttuvat ruudusta toiseen, sekä muulla kikkailulla, kuten joidenkin ruutujen kääntämisellä negatiiveiksi. Ystävien metsä on spinoff-sarjakuva, sillä se syntyi sivutuotteena Rantalan ensimmäiselle sarjakuvalle Napamiehet, jossa on tyhjäntoimittajia toimistossa. Toimiston ikkunasta näkyneet kivi ja puu saivat suunvuoron, tuloksena lähinnä englanninkieliseksi tehty strippisarja Forest For Friends, josta tehtyä koostetta on myyty Amazonissa. Iltikselle Rantala käänsi sarjan suomeksi. Turkulaistekijä on kehitellyt myös lautapelejä, ja nyttemmin tietokonepelejäkin.
https://forestforfriends.wordpress.com/ystavien-metsa/
MARRASKUU: Jaakko Seppälä: Knoppilaat
Ilta-Sanomat 1.11.2018
Erikoisen knoppitiedon jakelussa on se riski, että jotkut tiedot voivat hämmentää ihmisen päätä ja saada aikaan hylkimisreaktion, kuten esim. se, mitä pähkinöistä yhdessä stripissä kerrotaan (luetellaan iso määrä pähkinöitä, jotka eivät olekaan pähkinöitä). Kaikkea ei haluaisi tietää.
Seppälä on tehnyt runsaasti käsikirjoituksia Aku Ankka -tarinoihin, on myös tehnyt Malinen-strippisarjaa Markus Miettisen kanssa ja on niin muodoin ensimmäinen, joka on ollut kahdesti Kuukauden kotimaisen piirtäjänä. Knoppilaat syntyi jo 2010, kun Seppälä teki kolme Faktat-nimistä strippiä. Seitsemän vuoden paussin jälkeen hän rupesi julkaisemaan Facebookissa englanninkielisiä strippejä knoppitiedosta.
JOULUKUU: Mikko Metsähonkala: Urho & Kaleva
Ilta-Sanomat 1.12.2018
Lähes samanlaisia kuvia putkeen, vain ilmeet vaihtelevat hiukan ja yksitoikkoisuuden rikkoo muutama erilainen väliruutu. Piirrostyö sinänsä taidokasta, väritys lienee puuväreillä tehtyä. Teksti poimii aineksia Kalevalasta ja repii siitä omintakeista huumoria.
Metsähonkala on varsinaiselta ammatiltaan arkkitehti. Hän osallistui jo 1985 Kemin sarjakuvakilpailuun kolmisivuisella Sympatica simplex -sarjalla, joka piirroksiltaan oli kovasti varhaisia mustavalkoisia Ankardo-sarjoja muistuttava: eläinhahmoja ja runsaasti mustaa. Itse asiassa rohkea mustan käyttö toi mieleen myös Franquinin Mustat sivut. Petri Jokisen kirjoittama tarina sai toisen palkinnon. Seuraavana vuonna Metsähonkala osallistui Kemin kilpailuun itse kirjoittamallaan Vanha Erasmus -sarjakuvalla, joka jäi ilman palkintoa. Mustaa oli siinäkin käytetty paljon. Jotkut muistanevat Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä julkaistut surrealistiset, unenomaiset yhden ruudun piirrokset. Näissä piirroksissa oli hioutunut huippuunsa Metsähonkalan persoonallinen graafinen tyyli, jota Urho ja Kaleva toistaa hyvin haaleasti.
1986 - 1987 1988 - 1991 1992 - 1996 1997 - 2002 2003 - 2007 2008 - 2011 2012 - 2015 2016 - 2018 2019 - 2021
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79
