30.8.2020

Kvaakissakin tiedotettiin juuri, että Pertti "Fingerpori" Jarla ryhtyy Helsingin Sanomien uudeksi pääkirjoitussivun pilapiirtäjäksi. Hesari-artikkelissa samalla käydään vähän aiempiakin pilapiirtäjiä läpi, näytteiden kera:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006618149.html?share=d5b8538e72868c2785d8ed0a389ef0cf

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten hyvin Jarla onnistuu säilyttämään hampaansa tuossa pestissä. Henrik Karlssonhan teki pitkään hyvää työtä kahden eri päivänkohtaisen aiheen yhdistämisessä absurdeiksi kokonaisuuksiksi, mutta pehmeni sitten tylsäksi. Terho Ovaskalla ei koskaan hampaita ollutkaan. Otin sentään talteen muutaman tavallista paremman Terhon piirroksen Hesarista takavuosina. Tätä Boris Jeltsin -pilapiirrosta tehdessään Terho vaikuttaa olleen aikamoisen kiukunpuuskan vallassa:

Sisäministeriön kansliapäällikkönä toiminut Kari Häkämies joutui toukokuussa 2003 aikamoisen kohun keskelle, kun selvisi, että edellisen vuoden heinäkuussa hän oli humalassa pahoinpidellyt entisen naisystävänsä tämän Fiskarsin-mökillä. Lisäksi tuli syyte teleurkinnasta, mutta tämä hylättiin. Häkämies sai kolmesta pahoinpitelystä 90 päiväsakkoa, yhteensä 3060 euroa, ja hän erosi kansliapäällikön virasta. Terho väsäsi tästä tapauksesta normaalitasoaan hauskemman piirroksen:

4.9.2020

Ajattelin ruveta kiertelemään Helsingin kirpputoreja olosuhteita pelkäämättä. Levyostokset minulla lähinnä on mielessä, ja siksi kirpparikokemuksistani pitäisi kai raportoida ennemmin Legatio Musicaan kuin tänne. Mutta tuskin levyjä paljoa löytyy. Toivelistallani on liuta ainoastaan CD:nä julkaistuja suomalaisia levyjä joihin en ole levymessuilla toistaiseksi törmännyt enkä ehkä koskaan törmääkään, joitakin Fazerin ammoisia 20 suosikkia -sarjan julkaisuja esim. Mietin, että ehkä sellaisia kannattaa etsiä kirpputoreilta pikemminkin kuin levymessuilta ja divareista. Toistaiseksi kirjoitan tänne raportteja, katsotaan miten jatkossa päätän toimia.

Eilen kävin Kirpputori Metkassa Hämeentiellä Vallilan puolella. Eipä muuta löytynyt kuin Quantum Jumpin Barracuda LP:nä, hinta 15 euroa. Minulla on tuo ennestään CD:nä, mutta olen omistanut vinyylinkin. Sen myin kaverilleni Harrille vuosia sitten kun hän aloitteli levymyyntibisneksiään, ja vähän on jäänyt tämä päätös kaivelemaan. Pidän Quantum Jumpista niin paljon, että omistan mieluusti levyt kummassakin formaatissa. Nyt minulla on siis Barracuda taas vinyylinäkin. Kirjapuolella kiinnostavin oli Comics - Suuri sarjakuvakirja 70-luvun alusta. Sanomalehtistrippikamaa esiteltiin, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin sarjoja. Ei kuitenkaan kiinnostanut kertapläräilyä enempää. Myyjätär oli iloinen ja hauska rouva, mutta hänen naurunsa on pikkuisen ärsyttävä. Se keikkuu juuri sillä rajalla, että kuulostaako pirulliselta, ja sitä naurua kuulin runsaasti.

Tänään poikkesin ensin nopeasti Hakaniemen Äxässä hakemassa nettisivuillaan tilaamani Sivulliset-CD-boksin, joka oli siis varattuna minulle. Hyllyssäni oli tilaa vielä yhdelle isolle CD-boksille, ja tuo oli mieluisin joka mieleen juolahti. Suomalaista vaihtoehtorokkia, uusi aluevaltaus minun levykokoelmassani. Olikin odottamaani ohuempi boksi, eli vieläkin jäi tilaa. Ehkä tuota voisi täydentää vielä Miettisen Rockhistoriikilla, mutta aika sen näyttäköön.

Hakiksesta matkustin Rööperiin, Punavuoren Patinaan Sepänkadulla. Mukavan boheemi paikka. Kokovartalomallinukkeja tervehtimässä asiakkaita. Kaksikerroksiset tilat, alakertaan johtavat kauniit metalliset kierreportaat. Odotin, että punavuorelaisilla olisi ainakin parempi maku, ja osittain se vaikuttikin pitävän paikkansa paikan tarjonnan perusteella. Vinyyleissä löytyi kuitenkin eniten klassista, CD-levyjä oli vähän, kirjoja ei juuri ollenkaan. Ostin brittipopbändi China Crisisin tuplakokoelma-CD:n, jonka kakkosdiski on täynnä sinkkujen b-puolia jotka omistin ennestään vain kopioina.

Löysin Pursimiehenkadulta Välkesalmen kirja-antikvariaatin. Tilat pienet, paikka ihan tupaten täynnä kirjoja. Sekavien kirjapinojen määrä ahdisti vähän. Kysyin löytyisikö scifiä, mutta sitä ei juuri ole. Pelle Miljoonan tekstikokoelma Pelkistettyä todellisuutta (1978) oli löytö, heikohkokuntoinen kappale lähti kahdeksalla eurolla. Lasken 23 tekstiä joita ei liene levytetty koskaan. Yksi niistä on nimeltään Tahdon rakastella sinua, mutta se ei siis ole SE kappale vaan eri sanoitus. Lisäksi ostin Arto Paasilinnan Onnellisen miehen (1976) ja Arthur Conan Doylen His Last Bow -pokkarin vuodelta 1955, sisällä kahdeksan Sherlock Holmes -tarinaa. Juice Leskisen runokokoelma Äeti ja lastenkirja Räkä ja Roiskis naisissa saivat jäädä sinne, odotan päivää jolloin jostain löytyy Kuka murhasi rock'n'roll tähden.

Akateemisesta vielä Mikko Alatalon tuoreet muistelmat ja yllätyksenä M.A. Nummisenkin melkein yhtä paksu muistelmateos, niin johan oli repussa kannettavaa.

5.9.2020

Hesareiden vuosi 1976 hoidettu. Pasi Penkkiä ei enää nähty urheilupilapiirrosten tekijänä, eli joku jossain taisi tajuta jotain. Bill Hoestin Pulmusistakaan en nähnyt merkkiä Horisontti-osastossa huhtikuun 1976 jälkeen. Sillä sarjalla oli yllättävän pitkä rupeama.

1976 julkaistuista Rip Kirby -seikkailuista yksi oli Prim's Plunder (1965), jota pidän Prenticen parhaiten piirtämänä tarinana. Merenalaiset näkymät innoittivat hänet venymään aivan huippuunsa:

Myös lopun kaksintaistelu Ripin ja petollisen tiedemiehen, professori Primin välillä synkässä kallioluolassa on näyttävästi ja tunnelmantäyteisesti piirretty.

Vastaavasti toinen seikkailu, The Shape of Things to Come (1966) ei ole ollenkaan kauniisti ikääntynyt. Nainen, joka sanoo olevansa kotoisin tarunhohtoisesta Atlantiksesta, pakottaa epäuskoiset Ripin ja Desmondin lentämään mukanaan avaruusaluksella keskelle kaukaista viidakkoa, minne Atlantis on perustettu uudelleen. Kaupungissa eletään vuotta 7777 ja kaikki on futuristista, äärimmäisen pitkälle kehittynyttä. Kirbyä tarvitaan, koska Atlantiksen hallitsija on saanut vihiä, että pahat voimat aikovat vallata koko maapallon. Seikkailu rypee korniudessa, mutta se on juuri siksi mahdottoman viihdyttävää luettavaa camp-scifin ystäville.

1978 julkaistu pokkari Harald Hirmuinen menopäällä (alkuteos Hägar the Horrible on the Rack) sisältää Harald-strippejä vuoden 1976 alkupuoliskolta. Hesari julkaisi nämä stripit huhtikuun puolivälistä 1976 alkaen muutaman kuukauden ajanjaksolla. Täytyy kyllä sanoa, että pokkarin sisältö jää vaisuksi. Harald oli vuoden 1975 aikana hiljalleen pehmentynyt ihan perushauskaksi strippisarjaksi joka ei jaksanut enää hyödyntää rikasta aihepiiriään toivotulla tavalla. Voi johtua syndikaatin ohjailusta - ehkä Haraldia pidettiin liian outona ja hurjana sarjana herkkänahkaisille amerikkalaisille. Se on kuitenkin lisättävä, että jos järjestyksessä seuraava jenkkiläinen Hägar-pokkari olisi suomennettu, siitä olisi tullut hauskempaa luettavaa.

Yleisesti ottaen Hesarin sarjat olivat sentään ihan hyvässä kunnossa vuonna 1976. Sirkus Bimbo on suosikkini, sen näppärät kyyniset vitsit osuvat nauruhermooni. Yleisökadon ja heikon rahantulon alla kituvan sirkuksen, jonka esiintyjät mokailevat ehtimiseen, elämänmenon seuraaminen saa minussa aikaan jopa sympatiaa.

Masan arkissa harrastettiin paljon metahuumoria:

Kiinnitetään nyt vaihteeksi huomiota Pummeihinkin. Pari tavallista hauskempaa sunnuntaistrippiä:

Hesari oli ylpeänä saatuaan hommatuksi julkaisuoikeudet Hal Fosterin Tarzaniin. Lokakuun lopulla Prinssi Rohkea -tyyliin tehtyä puhekuplatonta kuvasarjaa alettiin julkaista lauantaisin sisäsivuilla Vapaa lauantai -osastossa. Ensimmäisen jakson saatteeksi Heikki Kaukoranta oli kirjoittanut puolen sivun kuvitetun artikkelin. Tuossa kolmasosa ensimmäisestä jaksosta:

Hesarissa melkein yhdeksän vuoden ajan nähty Jules Feiffer esiteltiin näyttävästi kokosivun artikkelilla 14. marraskuuta. Artikkelissa käytiin läpi Feifferin ahdistavaa elämäntarinaa, joka johti hänet kaikkea pilkkaavien pilapiirrosten tekijäksi. Jouluaattona myös Kari Suomalainen sai lehteen runsaasti kuvitetun kokosivun haastattelun, missä hän valotti omaa työskentelyään. Muuten HS oli vielä 1976 aika kuiva lehti. Kuvittajina työllistettiin eniten Tita Mäkistä, Camilla Mickwitziä, Henrik Tikkasta ja Tarmo Koivistoa.

Leikkasin kokonaisuudessaan talteen aimo liudan Rip Kirby -tarinoita Hesarista 00- ja 10-luvuilla - ennen kuin sarjan julkaisu printtilehdessä lopetettiin. En kirjoittanut ylös tarkempia julkaisuajankohtia, ja tämä tiedonpuute haittasi sivun 39 luetteloa Hesarissa julkaistuista sarjakuvista. Nyt keksin, että jos varovasti irrotan pikkuisen niitä kansioihin kaksipuolisella teipillä A4-arkkeihin kiinnittämiäni strippejä ja tutkin, mitä kääntöpuolella on, pystyn jäljittämään strippien julkaisupäivämäärät. Jos strippien takapuolella on palanen jostain artikkelista, Hesarin nettisivujen haku auttaa koko artikkelin löytämisessä netistä ja samalla selviää julkaisupäivämäärä. Tätä teen nyt, ja pistän Rip Kirby -tarinat oikean vuosiluvun alapuolelle tuossa luettelossani.
    Ja se on tehty! Aloitin strippien leikkelyn 7. maaliskuuta 2001, alkaen tarinasta A Date With Destiny, ja siitä jatkoin loppuun asti, tarinaan Danger in the Devil's Frying Pan. Vuodet 1998-2000 (ja osittain 2001) jäävät aukoksi tuossa luettelossa. Kronologisesti tarinoiden Turnabout Justice (1955) ja A Date With Destiny (1958-1959) välissä on 12 tarinaa, varmasti ne kaikki julkaistiin noiden kolmen vuoden aikana.
    Yksi mielenkiintoinen tapaus on tarina You Can't Judge a Book... (1968-1969), jossa seikkailivat Ma Casinon veljenpojat Pikku Casino ja Iso Casino, kaksi pitkätukkaista hippiä jotka lopulta saavat tätinsä hyväksynnän onnistuttuaan estämään Man omistaman kasinon ryöstön. Hyppäsivät tuon tarinan yli vuonna 1978, varmaan koska se oli jo tuolloin vanhentunut ja korni. 2008 se kuitenkin päätettiin julkaista sen ainoan kerran Hesarissa.

6.9.2020

Touhusin pitkän tovin ullakon häkkivarastossa ja löysin isäni vanhat kiikarit, joista olinkin vähän huolissani. Ovat yhä tallella, helpotus. Täältä 7. kerroksesta on niin komeat näkymät, että niitä voi olla hauskaa terästää kiikareiden avulla. Toin myös alas pari korkeaa pinoa DVD- ja DVD-R -levyjä, joilla on vanhoja tv-sarjoja. Minun Hesari-selailuni lopputuotteena tulee olemaan perusteellinen raportti kaikista tv-sarjoista ja -ohjelmista, joita 80- ja 90-luvuilla katselin. Telkkarimuistot talteen. Pitäähän ne sarjat katsoa uudestaan ennen selostusten kirjoittamista. Mutta tämä kaikki vasta ensi vuonna, sen jälkeen kun jok'ikinen Helsingin Sanomien numero on selattu Aikakone-arkistossa läpi. Vielä on tehtävä runsaasti muistiinpanoja.

Muuan mies googlasi juttua Citroën DS 21 -autosta, löysi Kvaakista tämän minun kirjoitukseni vuodelta 2014, ja rekisteröityi kolme päivää sitten Kvaakiin ottaakseen minuun yhteyttä yksityisviestillä. Se isäni omistama musta DS 21 on nyt hänen omistuksessaan, eli se ei enää kuulu Jukka Henrikssonille, joka sen 30. joulukuuta 1992 meiltä osti. Auto on vaihtanut uudemman kerran omistajaa. Mies arveli kuvaukseni perusteella, että se saattaisi olla sama auto joka hänellä nyt on, ja rekisterinumerosta saatoin todeta, että kyllä vaan, sama kaara. Nyt olen lähetellyt hänelle yksityisviestien kautta tekstiä ja kuvia liittyen tuohon autoon, isääni ja Club Citroën Finlande -kerhoon jonka puheenjohtajana isäni toimi. Tässä on siis riittänyt viikonloppupuhdetta. Ymmärsin, että kertomaani juttua kootaan jollekin nettisivulle, eli minun tarinointini päätyy yleiseen lukuun. Mukavaa kun kaikkea tämmöistä hauskaa ja yllättävää tapahtuu. Tosiaan kiittelen itseäni yhä enemmän ja enemmän siitä, että pidin päiväkirjaa nuoruuteni herkimpinä vuosina ja että olen dokumentoinut elämäni niin tarkasti. Siitä on ollut niin paljon ja niin korvaamatonta hyötyä monella tavalla. Ja tekstiä pystyn kokoamaan nopeasti kun kaikki on jo jossain valmiiksi kirjoitettuna.

7.9.2020

Jopas sattui, kun hetki sitten tapasin lapsuudenkaverini Laurin, Partioiden tutun joka usein kantoi minua olkapäillään kun olin pikkupoika. Kuulin kun joku rimputteli pyöränkelloa takanani kun olin kävelemässä Kontulan ostarilta kohti kotia. Käännyin ympäri ja näin tutut kasvot. Lauri on nyt 64-vuotias vireä eläkeläinen, joka on asunut Kontulassa, mutta on muuttanut Rajakylään. On mennyt elämänsä ensimmäisen kerran naimisiin, ja naisella on 37-vuotias poika. En tiennyt tai muistanut että hän oli poikamies. Väläytteli mahdollisuutta, että voisin tulla joskus syömään.

8.9.2020

Sadesäästä huolimatta kirppiskierros jatkui. Tai no, antikvariaattikierros siitä käytännössä tuli. Ison Roban Fida ei kelvannut kuin sateenpitopaikaksi. Kirjat ja levyt ovat hyvin esillä, niitä ei tarvitse paljoa käsillä selailla. Ei vaan löytynyt niistä mitään kelvollista. Tilat ovat oikein väljät, siellä mahtuu liikkumaan ja tunnelmassa oli hiukan tavaratalomeininkiä. Mikäs siinä.
    Albertinkadulla Redhill Recordsin ovi oli kiinni, vaikka aukioloaikojen mukaan sen olisi pitänyt olla auki. Ehkä omistaja oli käymässä jossain?
    Uudenmaankadulla sijaitsevan Antikvariaatti Kummisedän valikoima teki vaikutuksen. Paljon fantasiaa ja scifiä suomeksi ja englanniksi, oli jopa ranskan- ja espanjankielistä kirjallisuutta. Jukka Murtosaaren jäämistö on kuulemma päätynyt tähän liikkeeseen, mutta ota nyt selvää mitkä teokset ovat kuuluneet hänelle. Laatutavaraa, klassikoita joka genrestä kuitenkin yllin kyllin. Tämä liike sai täydentää Kirjayhtymän scifi-sarjan kokoelmaani. Ostin Stanislaw Lemin Nuhan, C.S. Lewisin Matkan Venukseen, sekä Robert A. Heinleinilta Yli-ihmisen ajan ja Tuomiopäivän komedian. 29 teosta puuttuu vielä. Palaillaan ehdottomasti.
    Johannes Oy Yrjönkadulla oli myös käymisen arvoinen antikvariaatti. Sieltä löytyivät suht' nopsasti Juice Leskisestä kertova Risainen elämä sekä Juhani Suomen kirjoittama, Kekkosen vuodet 1968-1972 käsittävä Taistelu puolueettomuudesta. Kaksi niin paksua kirjaa, että oli turha jäädä etsimään lisää ostettavaa.

10.9.2020

DoM itsepalvelukirppis Jätkäsaaressa on surkean pieni paikka. Ei levyjä, ei kirjoja. DVD-levyjäkin vain vähän, jos niitä etsii. UFF Kalevankadun ja Fredan kulmassa ei myöskään tarjonnut mitään. Mainitussa UFFissa Reijo Mäen Huhtikuun tytöt -pokkari huvitti minua, kun sen selkämyksessä lukee "Hutikuun tytöt". On tainnut se huti sattua kirjan kansien suunnittelijalle.
    Olkkari Mariankadulla tarjoaa vaatteita, kodin rihkamaa, ja lapsille puuhastelukrääsää. Kampin Runeberginkadun UFF:n kirjavalikoima oli nopeasti katsottu läpi. Kampin kirppistä Runeberginkatu 8:ssa en löytänyt, vaikka etsin kahdesti. Olenko sokea?
    Antikvariaatti Sofia Vuorikadulla pelasti jotenkuten päivän. Brian Aldissin Helliconian talvi täydentää Kirjayhtymän scifi-klassikoiden kokoelmaani, ja toinen ostamani nide sisältää Veikko Huovisen Talvituristin ja Lemmikkieläimen. Talvituristi oli tarjolla myös erikseen.
    Runeberginkatua dallaillessani löysin Runebergin Antikvariaatin, mutta "Auki sopimuksen mukaan" -lappu lukitussa ovessa ja sisällä palanut valo saivat minut pyörittelemään päätäni ihmetyksestä.

11.9.2020

Kirppis / kahvila -kompleksi Relove Töölöntorilla oli turha paikka käydä. Kampin kirppis on lopettanut ja tilalle tullut jotain muuta, se on varmistettu. Oli pakko käydä Kampintorin Antikvariaatissa jottei tarvinnut palata tyhjin käsin kotiin. Sieltähän löytyi sitten liiankin kanssa. Poikkeuksellisesti innostuin tutkimaan sarjakuvatarjontaakin, kun liikkeen perimmäisen osan sarjishylly näytti niin mehukkaalta. Hyllyt täynnä vieraskielistä. Tarkalla tutkimisella löysin nämä:

Lauzier: Tranches de vie - tome 2 (ransk.)
Gotlib: Nackspegel (Studio Epix) (ruots.)
Wininger: Evergreen 3: Mysteriet van Hopper (tansk.)
Macherot: Klorofyll och ökenbovarna (ruots.)
Wasterlain: Les aventures du Docteur Poche no. 6: Le renard bleu (ransk.)
Comics 8 - Den stora serieboken (ruots.)

Comics 8 sisältää Marten Toonderin Tom Poes -sarjaa, jota yritin kerran tilata jokusen albumillisen ruotsalaisesta Alvglans-sarjiskaupasta. Hyväkkäät eivät edes noteeranneet tilaustani. Comics-kirjassa olevat 16 sivua Tom Puss -sarjaa lievittäkööt hiukan haavojeni kirvelyä. Muita esiteltyjä ovat Modesty Blaisea tehneiden Peter O'Donnellin ja Jim Holdawayn toinen sarja Romeo Brown (hömelön koominen sarja, jonka henkilöhahmot tuijottelevat mulkosilmillä), O'Donnellin ja Alfred Sindallin Tug Transom (rutikuivaa piirräntää), Mell Lazarusin Momma, Punasulka, Sydney Jordanin epätasaisesti piirtämä scifi-strippisarja Jeff Hawke sekä Al Cappin Li'l Abner. Will Eisnerin klassinen Spirit on minulle kirjan toinen antoisa osuus Tom Poesin lisäksi. Mukana ovat Jalavan Spirit 2 -albumissa suomeksi julkaistu jakso "Kevätpäiväntasaus", "Gerhard Shnobblen tarina", joka löytyy Egmontin kovakantisesta, sekä jaksot "Brottslingen", "Döden, skatterna och Spirit" ja "Guldtörst", joita en ole nähnyt suomeksi.

Osasin odottaa, että Kampintorin antikasta löytyisi Kirjayhtymän scifi-kirjoja, ja olihan niitä. Osa tosin ylimmällä hyllyllä, jonne en ylettynyt, eikä lähettyvillä ollut muuta vapaana kuin metallitikkaat myyjän katseen ulottuvilla. En kehdannut ottaa niitä. Onneksi käsien ulottuvillakin oli noita mustakantisia scifi-klassikoita:

Stanislaw Lem: Voittamaton
Arthur C. Clarke: Maan valo
Arthur C. Clarke: Selene I
Jack Vance: Iltaruskon maa

Tulihan tästäkin pinosta aikamoinen lasku.

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61