1.8.2020

1974. Neiti Söpö on asettunut mukavasti Masin hahmogalleriaan ja on täysillä kenraalin kuolauksen kohteena. Jeff Cobbissa yritän seurata mukana jutuissa ja saan luettavakseni vähän puolivillaista sisällökkäämpiä tarinoita. Puhti on ollut jo pitkään poissa sarjasta. Heinäkuusta eteenpäin on julkaistu Frank Grundeenin 60-luvun lopulla melko kehnosti piirtämiä Aku Ankka -strippejä. Outoa, koska sitä ennen Hesarissa julkaistiin vielä laadukasta Taliaferroa vuodelta 1961. Miksi yhtäkkiä kahdeksan vuoden aikahyppäys?

Toisiaan solvaavasta Pulmusten pariskunnasta ei päästä eroon. Kun jo kuvittelee, että tämä Hoestin yksiruutuinen on kuollut pois Hesarista, yhtäkkiä törmää vielä yhteen piirrokseen. Ja vielä yhteen...

Harald Hirmuinen vm. 1974 ei aina jaksa rymyillä, vaan on heikoimmillaan melko tavallista läpänheittoa. Aihepiiriä kuitenkin osataan hyödyntää kohtalaisen monipuolisesti: Harald on käynyt saunassa, nähnyt Lady Godivan, kalastanut merenneitoja, ja sitten on eri maailmankolkkien ominaispiirteisiin kohdistuvaa ivaa. Tohtori Shokki on lisätty hahmokaartiin, ja kaiken ohella tuskaillaan sitä, ettei Hamlet ole samanlainen kuin muut viikinkipojat. Niitä fantasiaelementtejä jään kyllä kaipaamaan enemmän.

 

 

 

Jo olinkin kovasti odottanut, milloin Molla ilmestyy Masan arkkiin. Wikipediasta olin jo lukenut miten se tapahtui, mutta sitä en ollut ymmärtänyt, että Molla ja Masa tunsivatkin jo toisensa ja olivat naimisissa kun Masa lähti merille arkissaan. Molla on jo ensimmäisissä stripeissään melkoinen hirvitys, mutta aivan toisella tavalla kuin odotin. Hyperaktiivinen, arvaamaton hullu riehuja, josta ei ikinä tiedä missä hän hetken päästä huitelee. Ei sitten kestänyt kauan, ennen kuin hänestä tuli sellainen jollaisena sarjakuvamaailma hänet muistaa: varsinainen Ksanthippe.

 

 

Hesarin uutispuoli oli vuosina 1973-1974 täynnä Nixonia ja Watergatea. Turha kuvitellakaan, että Nixon olisi säästynyt Jules Feifferin torahampailta:

 

 

 

 

 

4.8.2020

Phh, sain sekä Punk In Finland -foorumista että saamastani sähköpostiviestistä tiedon, että Bookogs aiotaan sulkea tämän kuun viimeisenä päivänä.

 

 

Kiitos kaikesta kovasta työstä, kun lisäsin yli 800 kirjaa / lehteä tietokantaan, ja joka osoittautuikin turhaksi. No, ei kirjojen lisääminen tuonne ollut koskaan erityisen kivaa puuhaa. Ihan okei, kun on vain yksi kirja lisättäväksi, mutta urakkatyönä tuo on hermostuttavaa hommaa.

Toisaalta ajattelin kyllä koko ajan, että kattavan yleismaailmallisen kirjatietokannan luominen noin vähäisellä käyttäjämäärällä on varsinaista lusikoimista, suunnattoman kokoisesta astiasta joka täyttyy koko ajan. Ei toivoakaan, että Bookogsista olisi voinut tulla Discogsin kaltaista kattavaa sivustoa kirjoille. Kirjoja julkaistaan edelleen enemmän ja ripeämmin kuin niitä ehdittiin sivustolle naputella.

Itse kukin saa imuroida itselleen .json -tiedoston joka sisältää kaikki Bookogsiin syötetyt tiedot. Tiedoston pystyy avaamaan ainakin Firefoxilla. Kokeilin, mutta yli 700-megaisen tiedoston avaaminen selaimessa osoittautui toivottomaksi prosessiksi, joka sai koneeni jäätymään, ja se täytyi buutata. Huono enne, joka kertoi minulle ettei kannata olla kiinnostunut tuon datamäärän säilyttämisestä omalla koneellaan. Jos sitä .json -tiedostoa ei saa kunnolla auki, niin antaa mennä kaikki data vaan bittiavaruuteen minun puolestani. Minulla on Excel-luettelo kaikista kirjoista ja lehdistä jotka omistan, myös niistä 27 sanakirjasta ja kymmenestä muusta kirjasta joita en katsonut mielekkäiksi lisätä Bookogsiin.

 

9.8.2020

Kolme edellistä päivää kului rattoisasti levyjenkeräilyn maailmassa seikkaillessa. Torstaina olin Music Hunterissa, perjantaina Leppävaarassa, eilen lauantaina Turussa. Raportoin omia tunnelmia Legatio Musicassa. Luonteeni mukaisesti olin huolissani siitä, meneekö Turku-reissu pieleen tavalla tai toisella, mutta ei, nappiinhan se meni. Aarteitakin löytyi.

Turussa jäi vielä joutoaikaa pari tuntia, pistäydyin sikäläisessä Turun Sarjakuvakaupassa ensimmäistä kertaa. Napsin mukaani nipun Kemin sarjakuvakilpailujen koostealbumeja 90- ja 00-luvuilta. Muun muassa niitä olen keräillyt tässä viime aikoina, vaikka olenkin virallisesti lopettanut sarjisten keräilyn. Keksin kuitenkin viime toukokuussa yhden työlään mutta hauskan sarjakuva-aiheisen projektin jota olen työstänyt hiljakseen. Siitä toiste lisää.

 

23.8.2020

Pieni annos henkilökohtaista nettinostalgiaa tänään. Jo vuonna 1999, kaksi vuotta sen jälkeen kun sain ensimmäiset kokemukseni internetistä, neljä vuotta ennen kuin sain ensimmäisen oman PC:ni, samana vuonna jolloin lopetin maanmittausopiskelun ja sain ensimmäisen työpaikkani, olin nettihullu. Pari vuotta siinä siis meni, ennen kuin pääsin eroon skeptisyydestäni internetiä kohtaan ja surffailu alkoi maistua. 1999 tekniikkapuoli oli kehittynyt jo sen verran, ettei netissä surffaaminen ollut enää pelkkää tuskastuttavaa peukaloiden pyörittelyä odotellessa sivujen ja kuvien latautumista.

Ensimmäiset nettisivustot joilla pyörin olivat enimmäkseen elokuva-aiheisia. Olin leffafriikki, joten tutkin Internet Movie Databasea ja etsin tietoa ja kritiikkejä elokuvista joita en ollut nähnyt mutta jotka kovasti kiinnosti nähdä. IMDB:ssä tarjoiltiin linkkejä muihin netissä oleviin arvosteluihin minua kiinnostaneista leffoista. Tätä kautta löysin sellaiset elokuva-arvostelusaitit kuin Stomptokyo, The Bad Movie Report ja Badmovies.org. Näistä tuli suosikkisaittejani. Näillä sivustoilla arvosteltiin kauhua, scifiä, amerikkalaista 70-luvun ja 80-luvun alun eksploitaatiota ja videohalpiskuonaa, japanilaisia Godzilloja ynnä muita. Ihastuin näiden sivustojen ylläpitäjien / kirjoittajien rentoon ja vitsikkääseen kirjoitustyyliin ja kopioin arvostelut jopa itselle talteen disketeille, kuvia ja kuvatekstejä myöten. Sain ne printattua paperillekin. Kun sitten myöhemmin onnistuin löytämään kaikki nuo leffat katsottavikseni, tallentamiani arvosteluja oli kiva lukea.

Näin siis 1999-2004. Myöhemmin musiikki alkoi viedä päähuomion nettisurffailussani, ja löysin lopulta ne musiikkia mp3-muodossa laittomasti jaelleet blogit. Sen jälkeen tuntui etten paljoa muuhun nettiä käyttänytkään kuin musiikin imuroimiseen omalle koneelle.

Ilokseni huomasin nyt, että The Bad Movie Report ja Badmovies.org ovat edelleen olemassa, vaikka ovatkin olleet vuosia päivittämättä. Sen sijaan Stomptokyo, jonka alaisuudessa tuo ensinmainittu saitti toimi, näyttää hävinneen tyystin. Harmi, sen kirjoittajilta vasta irtosikin hauskoja vitsejä.

 

28.8.2020

Vuosi 1975 oli Helsingin Sanomissa taas vähän tapahtumarikkaampi sarjakuvien osalta. Jeff Cobb lähti vihdoin 30. elokuuta tiehensä. Se oli loppuaikoina niin pahasti jumittavaa ja jopa surkeasti kerrottua sarjakuvaa, että sen seuraaminen oli työlästä. Pete Hoffman ei jaksanut enää loistaa edes piirtäjänä, vaan teki työtään rutiinilla. Viimeinen tarina oli lumimiesseikkailu, mutta se jäi lyhyeksi (alkoi 5. heinäkuuta) ja anniltaan vähäiseksi. Tilalle saatiin Howie Schneiderin The Circus of P.T. Bimbo eli Sirkus Bimbo. Piirrostyö on kamalaa, mutta kyyninen huumori puree:

 

 

Sirkus Bimbo esiintyi HS:ssä myös sunnuntaisin, ja sille raivattiin aiemmin Kissalan pojille kuulunut tila. Vihdoinkin tajuttiin siis antaa kenkää myös Joe Musialin Katzenjammer Kidseille. Toukokuusta 1933 lähtien oli perhe sekoillut eri piirtäjien alaisuudessa.

Kuten saattoi arvata, Molla ei jaksanut pitkään olla iloinen, hyperaktiivinen ja rakastava aviovaimo Masalle tämän typerässä arkissa tympääntyneiden eläinten keskellä vailla riittäviä virikkeitä. Jo huhtikuussa 1975 hän hoiti alta pois ensimmäiset nalkutuksensa, ja heinäkuussa oltiin ensimmäistä kertaa avioliittoneuvojan (hyeenan) pakeilla.

Tape Koivisto olikin lopettanut urheilumaailman kommentoinnin jo joulukuussa 1974. Taisi Mämmilän suunnitteleminen viedä jo silloin huomion niin, ettei urheilupiirroksille jäänyt aikaa. Uudeksi penkkiurheilijaksi löydettiin osuvasti Pasi Penkki, joka aloitti elokuun lopulla. Taso tosin tippui niin piirrosten kuin vitsienkin osalta:

 

 

Hesari löysi myös brasilialaisen pilapiirtäjän Juarez Machadon, joka pistäytyi maaliskuun lopulta toukokuun loppuun lauantainumeroiden Vapaa lauantai -osastossa antamassa näytteitä surrealistisen mustasta huumoristaan. "Huumori on vakava asia, sen pitäisi herättää kysymyksiä. Yritän piirustuksillani tehdä pysyvän vaikutuksen. Siksi yritän vedota, voimakkaasta lyyrisyydestä aina syvimpään tunteellisuuteen." Hesari kertoi myös, että Machado aloitti uransa kuvanveistäjänä, mutta jätti sen homman muutettuaan niin pieneen asuntoon, ettei veistoksille löytynyt siellä tilaa. Parhaiten mies kuitenkin tunnettiin kotimaassaan alastonkuvista ja muusta "kevyestä" taiteesta. Yllättävän lyhyen Hesari-vierailun jatkoksi julkaistiin vielä yksi piirros elokuussa - sarjissivulla!

 

 

                      

 

.

 

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60