11.1.2018

Taas on yhden vuoden Hesarit käyty läpi.

Vuosi 1984 muistetaan epäilemättä todellisena urheiluvuotena. 7. - 19. helmikuuta pidettiin Sarajevon talviolympiakisat Jugoslaviassa. Suomi menestyi varsin erinomaisesti, olympiajoukkueellamme oli kotiintuomisinaan kaikkiaan 19 mitalia. Yksi oli ylitse muiden: Marja-Liisa Hämäläinen, tuleva Kirvesniemi. Otsikot puhuvat puolestaan:

"Marja-Liisa Hämäläinen ylivoimainen - olympiakultaa" (10.2.) 10 km:n hiihto
"Marja-Liisan kultarutistus - ilon kyyneleet päättivät pitkän piinan" (10.2.) 10 km:n hiihto
"Kaikkien aikojen mitalipäivä" "Marja-Liisa hiihti jatkoa kultaketjuun" (12.2.) 5 km:n hiihto
"Marja-Liisan ylivoima mykisti" (19.2.) 20 km:n hiihto

Toki toistakin hiihtotähteämme huomioitiin:

"Marjolle mitali ja ikäennätys" (16.2.) - Marjo Matikainen oli 19 vuoden ja 12 päivän ikäisenä Suomen talviolympiahistorian nuorin mitalisti, hän rikkoi Hilkka Riihivuoren, o.s. Kantola, vuoden 1972 ennätyksen kuukaudella.

Mitaleita tuli siis seuraavasti:

9.2.:
Marja-Liisa Hämäläinen, 10 km, kultaa
12.2.:
Marja-Liisa Hämäläinen, 5 km, kultaa
Matti Nykänen, mäkihyppy, hopeaa
Jouko Karjalainen, yhdistetty, hopeaa
Jari Puikkonen, mäkihyppy, pronssia
Jukka Ylipulli, yhdistetty, pronssia
13.2.:
Aki Karvonen, 15 km, hopeaa
Harri Kirvesniemi, 15 km, pronssia
15.2.:
Marja-Liisa Hämäläinen, Pirkko Määttä, Marjo Matikainen, Eija Hyytiäinen, 4 x 5 km:n viesti, pronssia
16.2.:
Aki Karvonen, Harri Kirvesniemi, Juha Mieto, Kari Ristanen, 4 x 10 km:n viesti, pronssia
18.2.:
Marja-Liisa Hämäläinen, 20 km, kultaa
Matti Nykänen, mäkihyppy, kultaa
19.2.:
Aki Karvonen, 50 km, pronssia

 

 

9. helmikuuta surtiin Neuvostoliitossa, kun puoluejohtaja ja valtionpäämies Juri Andropov kuoli. Hän ehti olla vallassa vain 15 kuukautta, marraskuusta 1982 lähtien. Häntä ei oltu nähty julkisuudessa kesän 1983 jälkeen. Andropovin seuraajaksi valittiin Konstantin Tshernenko.

Huhti-toukokuussa koettiin tavallistakin hurjempi lakkoaalto. Se alkoi heti aprillipäivänä, kun Helsingin, Vantaan, Imatran ja Vaasan kunnallisissa peruskouluissa yhteensä 4500 opettajaa meni lakkoon. Harvinainen opettajalakko keskeytti opetuksen noin 70 000 koululaiselta. Niissä kouluissa, joissa oli järjestetty ruokailu, saivat oppilaat sentään käydä syömässä. 16. päivä lakko laajeni vielä yhdeksälle uudelle paikkakunnalle. Sovinto saatiin syntymään kuun lopulla, ja opettajat palasivat töihin heti vapun jälkeen.

2. huhtikuuta alkoi akavalaisten lastentarhanopettajien lakko. Noin 1500 opettajan lakko jätti 20 000 lasta ilman hoitopaikkaa. Opettajat palasivat töihin 7. toukokuuta.

5.4. lääkärit seurasivat esimerkkiä Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Oulussa. Ensiapu- ja päivystyspoliklinikat pidettiin sentään auki, ja kiireelliset tapaukset pyrittiin hoitamaan. Lääkärilakko jatkui toukokuulle asti ja laajeni koskemaan koko maata. Paniikki yltyi niin, että hallitus uhkasi pakkokeinoilla, eli eduskunnassa säädettävällä lailla, joka lopettaisi lääkärilakon. Yli kuusi viikkoa kestänyt lakko saatiin loppumaan 19. toukokuuta.

10.4. sosiaalityöntekijät aloittivat lakon, joka alkajaisiksi keskeytti päivähoitohakemusten käsittelyn. Niin sosiaalityöntekijät kuin myös psykologit ja sairaanhoitofarmaseutitkin hyväksyivät valtakunnansovittelija Teuvo Kallion sovintoesityksen 20. toukokuuta.

12. huhtikuuta liiketyöntekijöiden eli myyjien lakko sulki ovet tavarataloissa, isoissa valintamyymälöissä ja marketeissa noin 20 kaupungissa eri puolilla maata. Lakon takana oli kaksi ammattiliittoa, SAK:lainen Liikeliitto (noin 100 000 jäsentä) ja TVK:lainen Liikeväen liitto (noin 30 000 jäsentä). Liikeliitto kantoi päävastuun lakosta. Lakko tosin alkoi säröillen, sillä osa isoista kaupoista piti edelleen ovensa auki. 18. päivä lakko laajeni tukkuportaaseen, ja ruoan hamstraus alkoi. Lakko saatiin lopetettua 30. huhtikuuta.

16.4. auto- ja konekorjaamot menivät lakkoon. Huoltoasemilla työt jatkuivat kuitenkin entiseen tapaan. Sitkeä lakko laajeni 28. toukokuuta kattamaan kaikkein pienimmätkin korjaamot, kunnes korjaajat saatiin palaamaan töihin 4. kesäkuuta.

16.4. myös kirjastonhoitajat pitivät yhden päivän tynkälakon, ja 24. päivä he jatkoivat kahden päivän pistelakolla.

25.4. alkoi tekstiilityöntekijöiden lakko. Ainakin Stockmannilla riitti kuitenkin rikkureita ja liittoon kuulumattomia myyjiä.

Vapuksi uhattu Alkon lakko sentään peruuntui, kun myyjät ja johto hyväksyivät valtakunnansovittelija Teuvo Kallion sovintoesityksen.

 

Sarajevon jatkoksi saatiin Los Angelesin kesäoympialaiset, josta saatiin 12 mitalia. 28. heinäkuuta - 12. elokuuta pidettyjä kisoja varjosti kaikkiaan 19 lähinnä sosialistisen maan boikotti: Neuvostoliitto, Bulgaria, DDR, Vietnam, Mongolia, Laos, Tshekkoslovakia, Afganistan, Unkari, Puola, Kuuba, Etelä-Jemen, Etiopia, Pohjois-Korea, Angola, Ylä-Volta, Libya, sekä Iran ja Albania, jotka ilmoittivat poisjäännistään jo ennen Neuvostoliiton ja sen liittolaisten vetäytymisaaltoa (Lähde: Los Angelesin olympialiite, HS 29.7.1984). Maat vetosivat Yhdysvaltain heikkoon turvallisuustilanteeseen, mutta yleisesti epäiltiin boikottien olevan näpäytys USA:lle, joka päätti 1980 boikotoida Moskovan kesäolympialaisia.

 

 

Mitaleita saatiin seuraavasti:

2.8.
Jouni Grönman, painonnosto, 67,5 kg, pronssia
3.8.
Jouko Salomäki, kreikkalais-roomalainen paini 74 kg, kultaa
Rauno Bies, ampuminen, olympiapistooli, 60 ls, pronssia
4.8.
Tapio Sipilä, kreikkalais-roomalainen paini 68 kg, hopeaa
5.8.
Pertti Karppinen, soutu, yksikkö, kultaa
6.8.
Arto Härkönen, keihäänheitto, kultaa
7.8.
Juha Tiainen, moukarinheitto, kultaa
Tiina Lillak, keihäänheitto, hopeaa
Arto Bryggare, 110 m aitajuoksu, pronssia
Pekka Niemi, painonnosto, 100 kg, pronssia
9.8.
Joni Nyman, nyrkkeily, välisarja 67 kg, pronssia
12.8.
Jukka Rauhala, vapaapaini 68 kg, pronssia

 

Kisojen suomalaisen uutispommin heitti juoksijamme Martti Vainio, joka menetti 10 000 metrin juoksussa saamansa hopeamitalin dopingkäryn vuoksi:

 

 

 

 

 

 

 

Tampereen kaupunginjohtaja Pekka Paavola oli otsikoissa pitkin vuotta, hän kun oli mutkikkaan, isoksi paisuneen ns. Noppa-jutun keskiössä. Lisäksi hän piti itsepäisesti kiinni virastaan eikä suostunut eroamaan.

 

Keke Rosbergilla oli vieläkin epäonnisempi Formula 1 -kausi kuin 1985. Keke otti sentään makean voiton 8. heinäkuuta ajetussa Dallasin osakilpailussa. Paahtavassa 40 asteen helteessä, radalla joka oli kahden harjoituspäivän jälkeen niin huonossa kunnossa, että järjestäjät yrittivät paikata sitä epoksibetonilla muutama tunti ennen starttia. Kekellä oli allaan erittäin kovat renkaat, joilla hän pystyi ajamaan murenevalla radalla koko kilpailun läpi käymättä varikolla. Radan huonon kunnon takia suunnitellusta 78 kierroksesta nipsaistiin kymmenen kierrosta pois.

Muuten Rosbergin kausi oli yhtä vastoinkäymisten putkea. Hesari 30. huhtikuuta:.

 

 

 

2. kesäkuuta:

 

 

20. elokuuta:

 

 

17. syyskuuta:

 

 

Metrojohtaja Unto Valtanen aiheutti jotain otsikkoa 1984:

 

 

Kaiken kaikkiaan siis suhteellisen kuiva uutisvuosi noin muuten, mutta urheilun tapahtumat pitivät huolen siitä, että ihmisillä riitti keskusteltavaa.

 

Radio- ja tv-sivujen vakiokänisijällä Jukka Kajavalla oli paljon puruleluja, mutta yksi kohde osui hampaisiin kunnioitettavan taajaan:

 

 

Minäkin katsoin 80-luvulla Ritari Ässää joka viikko, mutta se, että minusta tuli ongelmakimppu johtui kylläkin kotioloista eikä jostain Poppaloorasta.

 

Kuten ylempänä voi nähdä, Mauri Kunnas ja Kari Suomalainen vuorottelivat pilapiirtäjinä vuonna 1984. Tämä olikin minulle jymy-yllätys, en ollenkaan muistanut tällaista.

 

Sitten sarjakuvista.

 

Lauantaisin sisäsivuilla julkaistiin eriskummallista sarjakuvaa nimeltä Musta paroni. Sarjan suunnilleen ainoa sisältö oli iso musta kotka nappaamassa aukealta ruohovainiolta lampaan toisensa jälkeen saaliikseen nälkäistä vatsaansa täyttämään. Lampaat yrittivät olla kovasti vastahankaisia ja jankuttivat toiminnan lainvastaisuudesta, mutta niiden puolustuskyky oli olematon. Silloin tällöin nähtiin poliisisarvikuonoja, jotka eivät välittäneet panna tikkua ristiin.

Stripeissä ei näkynyt minkäänlaista signeerausta, joten kokeilin googlata tietoa kääntämällä sarjan nimen englanniksi, Black Baron, ja perään "comic strip". Sitä kautta löytyikin jotain mainintaa, ja selvitin tieni alkulähteille. Sarja oli ranskalainen, sen alkuperäinen nimi oli Le Baron Noir, ja tekijät olivat piirtäjä Yves Got ja käsikirjoittaja René Pétillon.

 

.

 

Bedetheque-sivulta näkee, että sarjasta koottiin kuusi albumia vuosina 1976-1981. Vaatii melkoista kekseliäisyyttä luoda niin paljon sarjakuvaa näin yksinkertaisesta aiheesta.

Musta paroni oli vahvasti vertauskuvallinen sarjakuva - kotkan ja lampaiden suhde oli tekijöiltä poliittinen ja yhteiskunnallinen kannanotto. Ainakin rasismiteema pilkahteli:

 

 

 

Kuten näkyy, Yves Gotia ei voi piirrostaidoista kehua. Ja vaikka olisi kuinka paljon sisältöä yksinkertaisen kuoren alla, en pidä tapanani perehtyä ainakaan ostopäätökseen asti sarjakuvaan, jonka piirrostyö on näin kökköä. Pakko silti myöntää, että sarjalla on oma omalaatuinen tunnelmansa. Sen maailma on musta, lohduton ja synkkä, ja huumori niin kuivan ironista ja mustaa, että se melkein riittää kannattelemaan lopputulosta.

Pitäisi periaatteessa lukea albumillinen tätä ja ottaa selvää, minkä verran Got ja Pétillon kykenivät tätä aihettaan varioimaan, vai sorruttiinko jossain vaiheessa tekemään sivutolkulla samanlaisia strippejä eri dialogilla.

Musta paroni oli alkanut Hesarissa varmaan joskus 1983, hyvästit sarjalle jätettiin 21. huhtikuuta 1984.

 

Englantilaisen Posy Simmondsin Posyn parhaat, jonka esittelin vuoden 1985 katsauksessani, alkoi 20. lokakuuta lauantaisivuilla:

 

 

.

 

Claire Bretecherin Tohtori Laskimo ehti juuri ja juuri aloittaa ennen vuoden loppua. 30.12. nähtiin ensimmäinen jakso:

 

 

 

Carsten Graabaekin Valtiaat aloitti Hesarissa heti 2. tammikuuta.

 

 

.

 

Muistikuvani mukaan ensimmäinen Valtiaat-strippi olisi itse asiassa ollut sellainen, jossa pääministeri seisoo eduskuntasalin puhujakorokkeella ja saa mustesuihkun naamalleen. No, neljäs julkaistu strippi (järjestysnumero 5) on juuri sentyyppinen (tämä vitsi toistui Valtiaissa usein, joten mahdoton tietää, minkä variaation näin ensimmäiseksi):

 

 

Piirrostyylihän kehittyi ajan myötä tällaiseksi:

 

 

 

 

"Eureka! = You reeker!"
"You don't smell so good either."

Näitä mahdottomia käännettäviä.

 

Kaksi peräkkäistä strippiä 30. kesäkuuta. Onko tämä sattumaa vai suunniteltu juttu?:

 

.

 

 

Aku Ankka -lehdessä oli ilmeisesti Miss Disney -kilpailut heinäkuussa:

 

 

Rip Kirby seikkaili tarinoissa The Cherub Locket (1976), Lethal Letters (1976), The Monkey's Secret (1975-1976), Manhunt (1977) ja The Hades Hexagon (1975). Sietämättömän tylsää settiä, paitsi tuo meri-, haaksirikko- ja autiosaaritarina The Hades Hexagon.

Joitakin yleisiä kommentteja Hesarin sarjakuvista.

Kun olen nyt lukenut ison läjän Valtiaat-strippejä lyhyessä ajassa, huomaan miten itseään toistava se sarja on. Yleensä ensimmäisessä ruudussa joko pääministeri tai hänen keskustelukumppaninsa esittelee ongelman, jota tällä kertaa kommentoidaan. Vastapuoli heittää oman toteamuksen ja viimeisessä ruudussa pääministerillä on se sama tuttu pöllämystynyt ilme. Samat tutut hahmot, eritoten kuivaa ironiaa harrastava kansliapäällikkö, sotahullu kenraali, tv:n keskusteluohjelman vetäjä, siivoojarouva Sörnäinen, paavi, kuningatar, punanenäinen, alkoholiongelmainen terveysministeri, pari maanviljelijää, pääministerin vaimo ym. arkkityypit. Kun sarjaa luki vain stripin päivässä, tämä yksitoikkoisuus ei päässyt häiritsemään niin pahasti.

Punasulka on jäänyt mieleeni tasalaatuisimpana strippisarjakuvana joka minulla on ollut kunnia tuntea. Ihailin jo teini-iässä sitä, että Gordon Bess ei alleviivannut ja selitellyt vitsejään, vaan jätti usein lukijalle vähän mietittävää ja oivallettavaa. Pysyn kannassani yhä, vaikka nyt isoa strippiläjää lyhyessä ajassa luettuani pystyn helposti erottamaan tietyt vakioaiheet, joista Punasulassa revittiin miljoona vitsiä:

Punasulan vaimon kokkaukset
Vaimon siskon pelottavan ruma ulkonäkö (häntä ei koskaan nähty)
Punasulan äidin yritykset saada miesystävä, ja miten yritykset aina kilpistyivät äidin ikään / ulkonäköön
Äidin yksinpuheleminen
Pokun (Punasulan hevonen) haluttomuus lähteä sotaretkelle
Kotivalon töppäilyt
Edellisen alaotsikkona "Montako laukausta kuulit?" -vitsit, joissa Kotivalo on laskenut kalpeanaaman tuhlanneen kaikki kuusi luotia aseestaan, mutta onkin laskenut väärin
Punasulka tulee kotiin vasta aamulla, ja saa tuta vaimon raivon
Vasaman koiran jänispelko
Kotivalon yritykset pyytää Punasulan tyttären kättä
Lumikäärmeet, joita ei muuten näkisi valkoista lunta vasten, mutta kun niillä sattuu olemaan nuha, ne ovat käyneet ruskettamassa itseään, ne punastelevat tai ne ovat käyneet hiilivarastossa tms., ja Pokun on helppo talloa ne litteiksi

Ja jos muu ei tuntunut inspiroivan, Bessin oli helppo vääntää vitsi vaikka kivestä tai puunkannosta.

Masan arkin perusidean mahdottomuus rupeaa kiusaamaan yhä enemmän. Jos arkkiin sullotaan vain yksi kutakin eläintä, arkista kuolevat eläimet pois ennen pitkää. Hirveän pieneksi piirrettyyn arkkiin ei luulisi montaa eläintä mahtuvan. Miten arkissa riittää ruokaa ja alkoholia loputtomiin? Maata ei näy missään, mutta silti arkissa katsellaan tv-ohjelmia, saadaan pulloposteja ja kuullaan merkkejä sivilisaatiosta, joten mistä Masa ja eläimet ovat oikein paenneet ja miksi, ja kuinka paljon maata ja asukkaita maapallolla itse asiassa onkaan? Ja tv-ohjelmista puheenollen: mistä sähköä saadaan?

 

Laadin tähän loppuun vielä katsauksen Hesarin työllistämiin piirtäjiin.

Karlsson kuvitti artikkeleita omilla poliitikkokarikatyyreillaan:

 

 

Pekka Vuori, ansioitunut graafikko, jonka kädenjälkeä on nähty pitkään siellä täällä.

 

Ansulla eli Antero Hallalla oli vakiopaikka Horisontti-osastossa. Hänen kryptiset piirroksensa hämmensivät:

 

Anni Riipinen kuvitti mielipidesivuja.
Hannu Lukkarinen nähtiin yleensä kotimaan sivuilla.

 

Nimimerkki Asta kuvitti mielipidesivuja:

 

Tarmo "Tape" Koivisto nähtiin kotimaan osastossa sekä talous- ja kaupunkisivuilla.

 

 

Matti Almila kuvitti omat pakinansa:

 

 

Nimimerkki Lea kuvitti myös mielipidesivuja:

 

Adam Korpak, joka nyttemmin on jättänyt Hesarin, ilmestyi vuonna 1986. Korpak oli minulle alunperinkin tuttu nimi, hän kun oli kuvittanut muutaman koulukirjani:

 

 

Ulkomaanosastossa piileksi nimimerkki "Mayk" eli Janusz Majewski:

 

 

Leslie Quagraine kuvitti radio- ja tv-sivuja:

 

 

Camilla Mickwitz nähtiin myös mielipidesivuilla ja Horisontti-osastossa:

 

 

Heikki Paakkanen kuvitti kotimaa- ja kaupunkisivuja.

 

Hannu Hyrske nähtiin Horisontti-osastossa:

 

 

Kai Kujasalo loi omia taiteellisia piirroksiaan lauantaisivuille:

 

 

 

Nimimerkki Pena kuvitti Origon pakinat:

 

 

Jukka Nissinen ryhtyi 1985 kuvittamaan urheilusivuja:

 

 

 

Nimimerkki SV kuvitti mielipidesivuja:

 

Tapani "Tentsu" Utriainen kuvitti kaupunki- ja ulkomaansivuja:

 

Löysinpä mielipidesivuilta vielä yhden Lars Broschyrin:

 

Last but not least: Henrik Tikkanen tarjosi meille Horisontti-osastossa aforismeja päivittäin:

 

                 

 

 

 

1    2   3   4   5   6   7   8   9   10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    
26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    
49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    
72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95