Pieni talo preerialla - Kai minä tätäkin katselin pikkupoikana, vaikken mitään muistikuvia siitä omaakaan. 5. syyskuuta 1976 Little House on the Prairie saapui sunnuntaipäiviemme iloksi ja viipyi vuosia. Minulla on havaintoja sarjasta vielä vuoden 1984 tv-ohjelmatiedoissa.

Från A till Ö - 10. syyskuuta 1977 alkoi ruotsalainen lapsille suunnattu opetusohjelma, jossa opetettiin vaikeiden sanojen merkityksiä omalaatuisella tavalla. Sarjaa ei tuolloin oltu vielä tekstitetty suomeksi, kohderyhmänä olivat vain suomenruotsalaiset. 27. elokuuta 1983 alkaen sarja esitettiin ensimmäistä kertaa meillä suomeksi tekstitettynä, nimellä A-kirjaimesta Ö-kirjaimeen.
    Vanhassa rakennusparakissa asustaneella Hedvigillä oli kummallinen ongelma: hänen nenänsä kasvoi kuin Pinokkiolla, jos hän väitti tajunneensa jonkin asian vaikkei tajunnutkaan. Opetushommassa auttoi pöllö, ja edettiin kirjain kirjaimelta eteenpäin: ensimmäisessä jaksossa Hedvig sai oppia a-kirjaimella alkavia sanoja, seuraavassa jaksossa vaikeat sanat alkoivat b-kirjaimella. Tässä piili sarjan ongelma suomeksi käännettäessä: ruotsinkielen sana annullera on suomeksi kumota, julistaa mitättömäksi, peruuttaa. Koska sanat alkavat eri kirjaimella eri kielillä, sarjan perusidea latistui käännöksessä.

 

 

Onnen päivät eli Happy Days - 50's-nostalgiasta saatiin nauttia alkaen 6. lokakuuta 1977, ja päätösjakso pamahti eetteriin 21. joulukuuta 1983. Uusintakierros alkoi tammikuussa 1995. Katsoin silloin joitakin jaksoja Taalintehtaalla sivarityön lomassa, mutta pitkään en jaksanut. Kai Onnen päivät on niitä sarjoja, jotka ovat kiinnostavampia muistoissa kuin muuttuneessa ajassa uudelleen katseltuina.
    Jonkinlainen YouTube-soittolista löytyy tästä - siinä lienee jokunen kokonainen jakso kilon paloina.

Villahousupakko - tämänkin muistan. Ei tv-sarja, vaan lyhyt tv-elokuva lapsille, kesto 32 minuuttia. Esitettiin ensimmäisen kerran 25.11.1977, uusittiin ensimmäisen kerran 11.12.1978, sen jälkeen 12.12.1978 (näin ymmärsin - kahtena peräkkäisenä päivänä), 5.1.1979, 30.12.1984 ja ties milloin myöhemmin. Alunperin kyseessä on vieläpä radiokuunnelma marraskuulta 1974. Eli klassikosta kyse, semminkin kun se on nykyään YLE Areenassa pysyvästi katsottavissa. Tunnuskappale Villahousurock jää korvamadoksi.

 

 

Tankki täyteen - Äsken sain katsotuksi Muppet Shown kaikki jaksot... nyt tuntuu vähän ikävältä hypätä siitä riemastuttavasta kaaoksesta toiseen äärimmäisyyteen, eli 70-luvun takapajuiseen Suomeen. Neil Hardwickin komediasarjaklassikko alkoi 15. syyskuuta 1978, ja se sai kuulemma heti melkoisen kansansuosion. Sulo "kun halvalla sai" Vilénin huonolla paikalla kituvasta bensa-asemasta, turhautuneesta Emmi-vaimosta ja koko touhuun kyllästyneestä avuttomasta aikamiespoika Juhanasta kertova sarja on uusittu monesti. 19.1.1980 oli pikauusinta yleisön pyynnöstä, mutta Hesarin vakiokriitikko Jukka Kajava ei jaksanut innostua.
    Yhdessä elokuun 1982 Hesarissa Kajava vihdoin kirjoitti, että Tankki täyteen sytytti hänessä "vain laimean liekin". Vasta 1982 hän ymmärsi, miksi, kun hän katsoi sarjaa uudelleen. Hän löysi ristiriidan Hardwickin käsikirjoituksen ja suomalaisten näyttelemisen välillä. Käsikirjoitus on selvää englantilaista sarjakomediaa, mutta näyttelijät tekivät psykologisesti liian tarkkaa työtä roolihahmojensa tyypittelyssä. He eivät uskaltaneet hylätä psykologian rajoja ja heittäytyä komiikan vietäviksi, tyypitellä rehevämmin ja karrikoidummin. Kuten britit omissa komediasarjoissaan. Mutta oliko tämä edes Hardwickin tarkoitus? Hänhän teki pilaa suomalaisista, heidän jäyhyydestään, junttimaisuudestaan ja vähäpuheisuudestaan. Tällaiseen pilantekoon tarvitaan jäyhiä, junttimaisia ja vähäpuheisia suomalaisnäyttelijöitä. Brittityylinen ylinäytteleminen olisi tehnyt Tankki täyteen -sarjan pilanteosta sarjan hutilaukauksia, kun tyyli ja parodian kohde eivät olisi kohdanneet toisiaan.
    Tankki täyteen alkaa nerokkaalla kohtauksella, jossa Sulo ja Emmi sanovat kumpikin tasan yhden sanan, mutta kyseinen kohtaus onnistuu sanomaan kaiken meistä vähäpuheisista metsäläisistä. Jatkossa meininki kyllä lisääntyy, mutta jos joskus nuorempana koin hirmuista 70-luvun nostalgiaa, niin Tankki täyteen onnistuu moisen tunteen tukahduttamaan.
    7.6.1989 alkoi sarjan ensimmäinen uusintakierros, uudenvuodenaattona 1996 toinen.

 

 

Parempi myöhään - illan siimeksessä johdatamme teidät viihteen valkamaan, kuten mainoslause kuului. Tästähän muistetaan Pentin ja Ritvan duetto, jossa pikkuoravaäänillä lauletaan Grease-leffan hitti Sinut haluan vain Akuksi ja Iinekseksi puettuina (minäkin muistin). Sketsien lomassa rentoudutaan Siimeksen ja Valkaman istuessa studioyleisön edessä kertomassa vitsejä ja sanailemassa hauskasti. Jukka-Pekka Palo, Jussi Jurkka, Marita Nordberg ja Tiia Louste antavat tärkeää lisämaustetta sketseille. Mukana vilahtelee myös mm. Heikki Kinnunen, joka taisi dubata Siimeksen lauluosuudet. Seppo Ahdin ja Neil Hardwickin käsikirjoitukset ovat pistämätöntä rehevää huumoria, väliin pikkutuhmaa, väliin visuaalista, väliin brittiläistä, väliin suomalaista, ja joskus jutut äityvät ihan hiuksianostattaviksi väkivallan kuvauksiksi. Joka jaksossa kerrotaan vähintään yksi piiiitkä, perusteellisesti pohjustettu ja huolellisesti kerrottu vitsi, joka eroaa ns. shaggy dog -vitseistä siten, että viiden minuutin kuluttua kuultava punchline on hyvä.
    Musiikillista huumoriakin tarjoillaan. Itse nautin kovasti toisen jakson yhdestä lyhyestä numerosta, jossa Marion laulaa Tapsa Kansan R-A-K-A-S -hitin Marionin Kylähäiden sävelellä, osoittaen täten biisien suorastaan häiritsevän samankaltaisuuden. Ainakin minua se on häirinnyt.
    Ensimmäinen jakso lähetettiin 20.1.1979. Paukkuja ei tuhlattu liikaa, seuraavaa vähän päälle 50 minuutin jaksoa saatiin odottaa kuukausi ja heinä-elokuu pidettiin taukoa. Syyskuun ensimmäisenä palattiin 7. jaksolla, joka lieni pelkkä kooste aiempien jaksojen parhaista paloista. 8. jakso lähetettiin 29. syyskuuta 1979. 11. jaksosta, joka lähetettiin juuri ennen joulua, puuttuu DVD-julkaisussa ensimmäiset 17 minuuttia. Jyrääminen mainitaan, eli onko YLE käyttänyt filmiä uudelleen lama-aikana? Jaksot eivät muutenkaan ole parhaassa kunnossa, kuvahäiriöitä on. 19. tammikuuta 1980 lähetettiin vielä toinen koosteohjelma, ja siihen sarjan teko lopetettiin.
    Vaan kumman käsikirjoittajan aivoituksia ovat suorat Monty Python -lainat? Kakkosjakson surkea pankkiryöstäjä selostaa aseenkäyttönsä treenausintensiteettiä kuin Dennis Moore, 8. jakson riitelytoimistosketsi on suoraa Pythonia alusta loppuun.

Kaikenkarvaiset ystäväni (All Creatures Great and Small) - hellyttävää maaseudun eläinlääkäristä kertonutta brittiläistä draamasarjaa oli lapsen kiva katsoa. Eläimet ja harmiton herttaisuus olivat oikea yhdistelmä. 25.1.1979 saatiin tämäkin telkkariin. Jukka Kajavalla oli ehkä pointtia, kun hän 8. huhtikuuta samana vuonna kirjoitti näin:

 

 

Kaikenkarvaiset ystäväni päättyi Suomen tv:ssä 18. maaliskuuta 1982, mutta onhan uusintakierroksia ollut.

 

 

 

Kenny Everettin Videoviihdettä (The Kenny Everett Video Show) alkoi meillä lauantaina 22. syyskuuta 1979 - ei lapsille, mutta katsoin sitä silti. Pikkuisen pelkäsin ohjelmaa, koska huumori oli niin outoa. Videoviihdettä oli Thames Televisionin tuottama ohjelma, aivan kuten Benny Hill Show'kin. Niinpä Thamesin tunnari antoi minulle kahtalaisen fiiliksen, koska ajattelin, että nyt tulee joko kivaa Benny Hilliä tai sitten sitä hiukan pelottavaa Kenny Everettiä. Jukka Kajava jaksoi Hesarissa kehua ohjelmaa, koska se ravisteli ja uskalsi jotain.
    Tavaraa riitti: uskaliaan seksikäs diskotanssiryhmä Hot Gossip, brittipopin ja -diskon kuumimmat nimet musiikkivieraina, piirrettynä seikkaillut avaruusaluksen komentaja Captain Kremmen, sketsit, joissa Everett itsekin pisti itsensä likoon, sekä Everettin omat hahmot: hienostunut fransmanni Marcel, punkkari Sikailija-Sid (Sid Snot), valtavakätinen gospel-saarnaaja Brother Lee Love, kaiken gaymäisen kimaltelevaksi muuttava supersankari Tinselman ym.
    Hot Gossip teki oman levyn Geisha Boys and Temple Girls vuonna 1981 ja antoi maailmalle Sarah Brightmanin. Tunnustan, että minun oli pitkään vaikea ottaa Brightmania vakavasti seriöösinä teatterisopraanona, mutta se johtui vain siitä, että olin takavuosina nauhoittanut radiosta kasetille hänen vuoden 1978 diskohittinsä I Lost My Heart to a Starship Trooper.
    Parhaiten on Everettin ohjelmasta jäänyt mieleen Barbra Streisand -parodia, jossa Everett oli pukeutunut Streisandiksi ja hänen nenänsä kasvoi vaiheittain niin pitkäksi, että se kaatoi lavasteet.
    Kerran musiikkivieraana oli Toyah Willcox, joka esitti yhden laulun musiikkivideomuodossa. Inhosin Toyahin esitystä. Vasta viime vuonna uskalsin ensimmäistä kertaa kuunnella kaikki hänen albuminsa Spotifysta. Kokemus vaihteli kammottavan ja pitkästyttävän yhdentekevän välillä.
    Cliff Richard -parka sai Everettiltä jatkuvaa pilkkaa, mutta silti Cliff jaksoi pistäytyä ohjelmassa yrittäen laulaa jotain. Vaistosi kai, että Kenny oli pohjimmiltaan hyväntahtoinen ja sydämellinen.

Everettin show'ta katsoessa ei jäänyt epäselväksi, että hän oli homoseksuaali. Hän kuoli huhtikuussa 1995, 50-vuotiaana, AIDSiin. Maailma menetti neron.

 

 

 

 

Lemmenlaiva (The Love Boat) - voi jestas, onko tämän hävettävämpää 70-luvun tv-nostalgiaa olemassa? Rakastin tätäkin kevyttä ja romanttista komediasarjaa pikkuisena. USA:ssa sarjan idean kestävyyttä koeteltiin peräti kolmella tv-elokuvalla vuosina 1976-1977, ja sarja potkaistiin oitis liikkeelle jälkimmäisenä vuonna. Lemmenlaiva on niin leimallisen 70-lukulainen, että yllätyin siitä, miten myöhään se alkoi meillä pyöriä: 22. marraskuuta 1979. Sarjaa saatiin kestää vuoteen 1986 asti.
    Itselläni on vain sarjan ensimmäinen tuotantokausi (ja kolmas pilottielokuva), mikä on hiukan sääli. Huvittaisi nähdä uudelleen kapteeni Stubingin Vicki-tyttären (Jill Whelan) ilmestyminen vakiokalustoon ja hänen varttumisensa nuoreksi viehättäväksi naiseksi. Muistissani on erityisesti Vickin ihastuminen purseri "Gopher" Smithiin. Tiedättekö sen vanhan jutun, että pyöritetään omenan kantaa, luetellaan kirjaimia alusta loppuun, ja sillä kirjaimella, jonka kohdalla kanta katkeaa, alkaa tulevan heilan nimi? Vicki väänteli omenan kantaa ja luetteli: "A... B... C... D... E... F... G... (väänsi kannan väkisin irti) ...Gopher!" Hän siis fuskasi. Tämä jäi jostain syystä mieleeni. En minä mitään muuta muista.

Lemmenlaivaa esitettiin uusintana alkaen 19. joulukuuta 1994. Silloin hoidin siviilipalvelustani Taalintehtaan sairaalassa. Valitettavasti sarja tuli liian aikaisin, kolmen ja neljän välillä, jolloin olin vielä sairaalassa lopettamassa työpäivääni. Saatoin vain haikeana kuunnella, kun vuodeosaston olohuoneessa, missä vanhat ja seniilit potilaat istuivat, katsoivat sarjaa telkkarista ja seurasivat miten hyvinvoivat amerikkalaiset keskiluokan jäsenet hoitelivat lemmenasioitaan kuntoon.

Sarjan tyylikkäällä grafiikalla koristellun tunnarin voi katsoa YouTubesta. Ai, että tuo ihanan kamala viimeisen päälle 70-luvun puoliväliltä haiseva tunnuslaulukin jaksaa vielä tuoda nostalgian kyyneleet silmiin.

 

 

Kupla (Soap) - 20. helmikuuta 1980 esitettiin meillä ensimmäinen jakso tästä valtavan suositusta saippuaoopperaparodiasta. 19. kesäkuuta 1982 esitettiin viimeinen. Juu, tulin tätäkin katsoneeksi viikoittain, vaikka Videoviihteen tavoin hiukan pelkäsin tätäkin sarjaa sen outojen tapahtumien takia. Henkilöhahmot vaikuttivat minustakin, ymmärtämättömästä pikkupojasta, omituisilta. Burtista jäi kaikkein omituisin jälkivaikutelma. Mutta seurasin sarjaa uskollisesti loppuun asti. Parhaiten muistiini jääneet asiat sattuvat 3. ja 4. tuotantokauden vaihteen tienoilla, kun Jessica pyörtyy telkkaria katsoessaan ja joutuu sairaalaan, jossa lääkäri erinäisten vaiheiden jälkeen sanoo muille että hän saattaa jäädä koomaan loppuelämäkseen. Näin, vaikka sarjassa on muistettavampiakin vaiheita kuten Burtin ufomatka ja vastasyntynyt lapsi, joka osoittautuu kirotuksi kuten Manaajassa.
    Kuplaa pyöritettiin uusintana kolmesti viikossa (tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin) 10.1. - 11.8.1995. Katsoin joka jakson Taalintehtaalla ollessani. Sarjan lähetysaika ja -paikka olivat ykköskanavalla heti Onnen päivien jälkeen sellaisena aikana, että olin jo omassa huoneessani terveyskeskuksessa yksinäni.
    USA:ssa konservatiivit ja muut vanhoilliset piirit onnistuivat saamaan sarjan kiellettäväksi vuonna 1981 neljän tuotantokauden jälkeen, ja Susan Harris tekijätiimeineen joutui jättämään Tatejen ja Campbellien tarinan kesken. Inhottavaan kohtaan vieläpä: kaikki olivat katsomassa kuolemaa silmästä silmään viimeisen jakson lopussa. Ai niin, 15. elokuuta 1995 esitettiin Kadonnut Jakso, mutten muista hittojakaan siitä mitä siinä oli.

 

Olet vain kahdesti nuori - "Komedia hilpeistä eläkeläisistä vanhainkotiparatiisissa", kuten tv-ohjelmatiedoissa kerrottiin kun ensimmäinen jakso Paratiisin tytöt esitettiin 29. helmikuuta 1980. Käsikirjoittajiksi ilmoitettiin Pamela Valentine ja Michael Ashton, suomeksi sen oli sovittanut ja ohjannut Ville-Veikko Salminen. Kai minä tätäkin vähän katsoin, koska muistan mainoskatkon jälkeisen ilmoituksen jakson jatkumisesta, joka oli poikkeuksellinen: ääniraidalla nainen kuulutti "olet vain kahdesti nuori - JATKUU!" saman tekstin näkyessä ruudussa mustalla pohjalla. Mitään muuta en muistakaan.
    Sarjaa näytettiin puolen tunnin jaksoina epätasaisin välein. Jaksoin kirjata ylös niiden nimet ja esityspäivät:
    29.2.1980 - Paratiisin tytöt
    28.3. - Presidentti tulee! Presidentti tulee!
    25.4. - Palloilua
    23.5. - Mitä useampi kokki, sitä suolaisempi kastike
    10.10. - Odottamaton onni
    20.11.1981 - Paljon lahjoja!
    27.11. - Tähti on syttynyt
    4.12. - Voittajaksi luotu
    11.12. - Epätoivon hetket
    18.12. - Joulu on jo ovella
    27.12. - Joulu Paratiisissa
    8.1.1982 - Vahdinvaihto
    5.3. - Varman suuri erehdys
    2.4. - Törkeä puhelinsoitto
    30.4. - Kadonnut sormus
    28.5. - Tippa tipasta, silmä silmästä
    1.1.1983 - Norsu lasikaupassa
    15.1. - Sotaa ja simputusta

 

 

Kivikasvot: Lepakkolinna (1980) - Rakastetut ja haukutut Kivikasvot tekivät viihdeohjelmia televisioon jo 60-luvun lopulla, ja jatkoivat sitä touhua 90-luvulle asti. Laulua, sketsejä ja pelleilyä. 29.3.1980 he esittivät 50 minuutin mittaisen Dracula-tarinan, jonka myös muistin lapsuudestani. Elokuva uusittiin 13.3.1982. Ostin 2005 julkaistun Kivikasvot Show -tupla-DVD:n pelkästään Lepakkolinnan vuoksi. Ismo Sajakorpi ja Vesa Nuotio ovat tavoittaneet kauhuatmosfäärin aika hyvin, tapahtumapaikkana toimiva linna on näyttävästi lavastettu, ja pieniä yksityiskohtia - kuten komeasti katetulla pöydällä juoksevat rotat - arvostaa.
    Ei tässä tuplalevyjulkaisussa paljon muuta katsomisen arvoista olekaan. Yksi tekoaikaan nähden hyvä sketsi katujen rauhattomuudesta ja vauhdikkaaseen takaa-ajoon päättyvä myymäläetsiväepisodi. Charlie Chaplin -imitaatio on sinänsä taitavaa työtä, mutta ilman nokkelia gageja se jää ontoksi. Pelkkä taitavasti matkittu ja harjoiteltu heiluminen ja huitominen ja koheltaminen ei riitä, jos ei ole tarjota yllätyksiä. Fredin ja Georg Dolivon Ohukainen ja Paksukainen -lyhäreitä riittää tunniksi, mutta ei niitä jaksa putkeen katsoa. Menee väsyttäväksi. Juttu yläluokan illalliskutsuista ja putkimiehistä on aika hyvä - pidin etenkin kalatarjottimeen eksyneestä kissasta.

 

 

Vaarallinen mutantti (Le mutant, 1978) - Tämä ei ole oikeastaan lapsuusmuisto, sillä en tainnut sarjaa katsoa. Sarjan suomenkielinen nimi vain jäi Hesarista mieleeni ja vainoamaan moniksi vuosiksi. Tätä vainoamista tehosti sitten myöhemmin 90-luvulla hiukan vielä se, että SIGin Matti Inkinen teki tuolla Vaarallinen mutantti -nimellä Ismo Laakson kanssa kappaleen Robotin' USA Selectan Vaahtopäät-kokoelmalle vuonna 1980. Nettiaikana tutkin ja selvitin mitä kykenin. Sain tietää, että se oli ranskalainen kuusiosainen tv-sarja vuodelta 1978. Tulevaisuudessa maailman valtiot ovat tehneet rauhan ja tuhonneet kaikki aseensa. Samalla maailma on muuttunut yhä totalitaarisemmaksi - kansalaisten toimia seurataan lisääntyvällä aktiivisuudella kameravalvonnan avulla. Eräs arvoituksellinen tiedemies johtaa pasifistista liikettä ja yrittää saada selville, mitä katalia juonia muuan Saul Masson -niminen nuori mies suunnittelee ihmiskunnan menoksi. Masson on rodunjalostusmenetelmällä synnytetty superihminen, jolla on psykokineettisiä kykyjä ja mittavat voimat. Joka jakson alussa jahdataan ja otetaan kiinni joku henkilö, joka on ollut Massonin kanssa tekemisissä, ja häntä kuulustellaan.
    Suomessa Vaarallinen mutantti esitettiin 24.8. - 28.9.1980. Yritin jo 00-luvulla hankkia tämän sarjan VHS:nä tai DVD:nä, mutta sitä ei liene julkaistu sen koommin? Löysin kyllä nettisivuja, jotka vaikuttivat siltä, että niissä kaupataan tuota sarjaa jossain formaatissa, mutta kuvituksena käytettiin vuonna 1984 tehdyn amerikkalaisen Night Shadows / Mutant -scifi-kauhuelokuvan DVD-kantta. En uskaltanut riskeerata. Eiköhän myöhemmin löytynyt netistä jonkun lankaan menneen henkilön valitus, että oli luullut tilanneensa postitse Vaarallisen mutantin ja saanutkin kyseisen vuoden 1984 elokuvan.

Onneksi on YouTube. Sinne on joku uploadannut kaikki kuusi jaksoa. Tosin ääniraita on ranskankielinen eikä tekstitystä ole. Minä katsoin viime heinäkuussa nuo jaksot putkeen ja nautin kokemastani ymmärrysongelmista huolimatta. Välillä oli tylsää, mutta joka jaksossa tapahtui sentään jotain jännittävämpää, ja viimeinen jakso palkitsi vaivan olemalla sarjan tapahtumarikkain ja erikoisin.

 

https://www.youtube.com/watch?v=UoXNLUJ_q_8&list=PLP8TH8t0-HV-BWtMOj3WFfCNFl0B20isO

 

         

 

 

 

Marikki (Madicken) - Samaan aikaan Vaarallisen mutantin kanssa, eli 24. elokuuta 1980, alkoi ruotsalainen tv-sarja, joka perustui Astrid Lindgrenin kirjoihin. Tuosta 1979-1983 tehdystä tv-sarjasta editoitiin muutama elokuvakin. Marikkiin tutustuin kuitenkin vasta kolme vuotta myöhemmin, kun vanhempieni avioliitto oli romahtanut siihen pisteeseen, että äiti muutti toisen miehen luokse. Tämän uuden isäpuoleni tyttärillä oli ruotsalainen c-kasetti Du är inte klok, Madicken, joka oli osa tuon tv-sarjan ääniraidasta höystettynä kertojaäänellä. Sitä tuli kuunneltua aika paljon. Muistettavin episodi oli tällainen: eräs Marikin koulutoveri - nimeltään Mia - oli köyhästä perheestä tullut melkoisen kuriton ongelmalapsi, joka vedonlyönnin / yllyttämisen seurauksena rehvasteli, että hän kyllä uskaltaa kiivetä koulun katolle (pihapuun kautta?). Mia teki näin, hiukan säikähti korkeaa paikkaa koulurakennuksen reunalla tasapainotellessaan, ja löysi rehtorin kanslian, jossa kaikkien lasten pelkäämä tiukka rehtori oli ottamassa torkut. Tyttö huomasi pöydällä reksin lompakon... ja hetkeä myöhemmin hän tuli turvallisesti alas. Seuraavana päivänä Mia tarjosi kaikille koulussa suklaakonvehteja. Rehtori syöksyi luokkaan kesken oppitunnin, ilmoitti että häneltä on varastettu rahaa, ja tiukkasi kuka syyllinen on. Syyllisen paljastuttua alkoi luokan edessä kuulustelu, jossa rehtori sai tietää, että Mia oli ostanut suklaakonvehteja anastamillaan rahoilla. Niin sitten varastellut tyttö sai piiskaa muiden lasten silmien edessä, kunnes Marikin hätääntynyt huuto sai rehtorin lopettamaan. Rehtori vaati kuitenkin Mialta anteeksipyyntöä. Tyttö sanoi vain haukkumasanan "pisspotta", ja juoksi ulos luokasta. Marikin kotona puhuttiin, että rangaistus oli hävyttömänkin kova.
    Täiongelmaepisodi (Den stora avlusningen) oli myös mukana c-kasetilla.
    Tv-sarja uusittiin alkaen 25.1.1982. Tulin katsoneeksi Marikkia lopulta vielä myöhemmin, kun telkkarista tuli neljä uutta jaksoa. Kaikkea sinä keksitkin, Marikki! alkaen 7.11.1983, epäilemättä se oli silloin. Näiden neljän uuden jakson joukossa oli myös tuo mainitsemani koulun katolle kiipeäminen jälkitapahtumineen mukana.

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81