24. marraskuuta 1977 saimme tutustua Muppet Show'hun. Suomessa nimelle annettiin vielä etuliite "Pidetään hauskaa", ellei sitä muuten tajunnut. Muppet Show oli ihan suosikkiohjelmiani telkkarissa pikkupoikana. Katsoin kaikki jaksot, ja meillä oli jo väritelkkari siihen aikaan, joten ohjelma avautui koko loistossaan. 1992 kuolleen isäni jäämistöön on jälkeenjääneissä papereissa merkitty kuuluvaksi 15 vuoden ikäinen 24 tuuman Salora-väritelkkari ja 10 vuoden ikäinen 12 tuuman Samsung-väritelkkari, joten saimmeko väri-tv:n 1977?
Jokaisessa jaksossa Jim Hensonin luomien nukkehahmojen keskellä esiintyi joku julkkisvieras musiikki-, näyttämö- tai elokuvaviihteen maailmasta. Vieraat saivat tehdä sitä mitä osasivat parhaiten, ja hommaan kuului myös kahdenkeskinen juttelutuokio jonkin hahmon kanssa - usein vieraan oman suosikkihahmon. Ensimmäisellä tuotantokaudella esiintyjävieraat eivät olleet vielä kovin hääppöisiä. Ohjelman konsepti oli niin eriskummallinen, että muppetteja vähän vieroksuttiin. Kukaan iso julkkis ei oikein halunnut olla mukana niin omituisessa ohjelmassa, joten shown tekijät joutuivat kutsumaan esiintyjiksi sekalaisia showbisneksessä mukana olleita tuttaviaan. Taisi olla se kakkoskauden jakso, johon oli saatu houkuteltua venäläinen balettitähti Rudolf Nurejev, joka muodosti käännekohdan. Sen jälkeen isoja nimiä - näyttelijöitä, laulajia, viihdyttäjiä - alkoi olla jonoksi asti tyrkyllä.
Sen verran olen vanhaa USA:n populaarikulttuuria seurannut, että useimmat kahden ensimmäisen kauden vierailijoista ovat minulle joistain yhteyksistä tuttuja, mutta esim. Connie Stevens, Florence Henderson, Sandy Duncan, Avery Schreiber, Ben Vereen ja miimikkoryhmä Mummenschanz ovat minullekin ihan outoja.
Muppet Showlla on muuten sarjakuvayhteyskin. Vuonna 1981 Guy Gilchrist loi muppeteista strippisarjakuvan, jota julkaistiin yli 660 sanomalehdessä vuoteen 1986 asti. Brad-veli auttoi käsikirjoittamisessa. Mort Walker oli suositellut Gilchristiä hommaan.
http://muppet.wikia.com/wiki/Guy_Gilchrist
Suomessa Muppetit-sarjakuvaa taidettiin julkaista ainakin Iltalehdessä 80-luvulla. Muistan nähneeni jossain löytämässäni wanhassa Iltiksen numerossa yhden suomennetun stripin, jonka vitsi ei ollut oikein mistään kotoisin, mutta piirrostyö oli oikein nättiä. Rowlf ja Miss Piggy olivat siinä mukana, lääkärinä ja asiakkaana. Miss Piggy kysyi: "Ymmärsinkö oikein, siis jos haluan pudottaa painoani, jätän aterioiden väliset suupalat?". Rowlf vastasi: "Ei ihan niin, ma'am... jos ymmärrätte... teidän pitää".
Hm.
Oma suosikkihahmoni on Rowlf. Hellyttävä ja symppis (vaikka pitääkin puujalkahuumorista), ja osaa soittaa pianoa. Joskus olen ajatellut, että olisi kiva osata soittaa pianoa, mutta eipä ole koskaan tullut opeteltua.
Vakiojuttuja jaksoissa oli lyhyet sketsit, joissa joukko tanssipareja pyörähteli kuin Lauantaitansseissa ikään ja laukoi vitsejä tai kohelsi visuaalisesti. Tämmöinen oli suomalaisille jo tuttua Ilkamat-ohjelmasta (1970), jossa esiintyivät mm. Leo Lastumäki, Pentti Siimes, Marita Nordberg ja Marja Korhonen.
Muppet Shown huumori oli niin pitkälti sanaleikkeihin pohjautuvaa, että kääntäjän tehtävä on aivan toivoton:
"You can't leave, Fozzie. Dr. Bob is the only one who can save you now!"
"She's right, I saved over 500 last year."
"What, patients?"
"No, dollars. Of course I also lost over a hundred pounds."
"What, in weight?"
"No, in England."
Muppet Show'hun liittyy minun kohdallani yksi ikäväkin muisto. Jossain jaksossa oli erityisen kiukkuinen ja epämiellyttävä naisvieras, joka solvasi muppetteja ("Te vastenmieliset seitikkinaamat! Iho umpeen!") ja kävi heihin väkivaltaisesti käsiksi useita kertoja. Sitä jaksoa oli ikävä katsoa lapsena. Koko sarjan uudelleenkatselu näin aikuisena paljasti kyseisen vieraan: Carol Burnett.
Carol Burnett -jakso toi käsikirjoittajille Emmyn, joten kai jaksolla sitten on ansionsa. Ainakin se on erilainen: mitään varsinaista show'ta ei ole, vaan saamme seurata vajaat puoli tuntia tanssimaratonia, johon Burnettkin joutuu vastahakoisesti osallistumaan - partnerinaan Elukka. Burnettin asenne koko touhua on kielteinen heti alusta alkaen - hän haluaa soittaa agentilleen jo ennen tunnuslaulua, ja puolivälin jälkeen hänet nähdään jo pakkaamassa tavaroitaan kyyneleet silmissä. Burnettin puolustukseksi on sanottava, että muppetit ihan oikeasti koettelevat hänen hermojaan. Hänen herkkää laulunumeroaan häiritään alituisilla temmonvaihteluilla, Elukan tanssityyli on riuhtovaa sorttia, ja koska tanssimaratonia ei saa turhaan keskeyttää, odotettujen sketsien esittäminen on mahdotonta.
Ei ole edelleenkään kovin kivaa katsoa tätä jaksoa, vaikka Carol Burnettin inhimillisempikin puoli vilahtaa silloin tällöin. Hankalien vieraiden listalla John Cleese (joka pisti kiukkuisesti hanttiin aina kun häntä yritettiin saada tekemään jotain muuta kuin Monty Python -komediaa) jää niukasti kakkoseksi.
Pieni talo preerialla - Kai minä tätäkin katselin pikkupoikana, vaikken mitään muistikuvia siitä omaakaan. 5. syyskuuta 1976 Little House on the Prairie saapui sunnuntaipäiviemme iloksi ja viipyi vuosia. Minulla on havaintoja sarjasta vielä vuoden 1984 tv-ohjelmatiedoissa.
Från A till Ö - 10. syyskuuta 1977 alkoi ruotsalainen lapsille suunnattu opetusohjelma, jossa opetettiin vaikeiden sanojen merkityksiä omalaatuisella tavalla. Sarjaa ei tuolloin oltu vielä tekstitetty suomeksi, kohderyhmänä olivat vain suomenruotsalaiset. 27. elokuuta 1983 alkaen sarja esitettiin ensimmäistä kertaa meillä suomeksi tekstitettynä, nimellä A-kirjaimesta Ö-kirjaimeen.
Vanhassa rakennusparakissa asustaneella Hedvigillä oli kummallinen ongelma: hänen nenänsä kasvoi kuin Pinokkiolla, jos hän väitti tajunneensa jonkin asian vaikkei tajunnutkaan. Opetushommassa auttoi pöllö, ja edettiin kirjain kirjaimelta eteenpäin: ensimmäisessä jaksossa Hedvig sai oppia a-kirjaimella alkavia sanoja, seuraavassa jaksossa vaikeat sanat alkoivat b-kirjaimella. Tässä piili sarjan ongelma suomeksi käännettäessä: ruotsinkielen sana annullera on suomeksi kumota, julistaa mitättömäksi, peruuttaa. Koska sanat alkavat eri kirjaimella eri kielillä, sarjan perusidea latistui käännöksessä.
Onnen päivät eli Happy Days - 50's-nostalgiasta saatiin nauttia alkaen 6. lokakuuta 1977, ja päätösjakso pamahti eetteriin 21. joulukuuta 1983. Uusintakierros alkoi tammikuussa 1995. Katsoin silloin joitakin jaksoja Taalintehtaalla sivarityön lomassa, mutta pitkään en jaksanut. Kai Onnen päivät on niitä sarjoja, jotka ovat kiinnostavampia muistoissa kuin muuttuneessa ajassa uudelleen katseltuina.
Jonkinlainen YouTube-soittolista löytyy tästä - siinä lienee jokunen kokonainen jakso kilon paloina.
Villahousupakko - tämänkin muistan. Ei tv-sarja, vaan lyhyt tv-elokuva lapsille, kesto 32 minuuttia. Esitettiin ensimmäisen kerran 25.11.1977, uusittiin ensimmäisen kerran 11.12.1978, sen jälkeen 12.12.1978 (näin ymmärsin - kahtena peräkkäisenä päivänä), 5.1.1979, 30.12.1984 ja ties milloin myöhemmin. Alunperin kyseessä on vieläpä radiokuunnelma marraskuulta 1974. Eli klassikosta kyse, semminkin kun se on nykyään YLE Areenassa pysyvästi katsottavissa. Tunnuskappale Villahousurock jää korvamadoksi.
Tankki täyteen - Äsken sain katsotuksi Muppet Shown kaikki jaksot... nyt tuntuu vähän ikävältä hypätä siitä riemastuttavasta kaaoksesta toiseen äärimmäisyyteen, eli 70-luvun takapajuiseen Suomeen. Neil Hardwickin komediasarjaklassikko alkoi 15. syyskuuta 1978, ja se sai kuulemma heti melkoisen kansansuosion. Sulo "kun halvalla sai" Vilénin huonolla paikalla kituvasta bensa-asemasta, turhautuneesta Emmi-vaimosta ja koko touhuun kyllästyneestä avuttomasta aikamiespoika Juhanasta kertova sarja on uusittu monesti. 19.1.1980 oli pikauusinta yleisön pyynnöstä, mutta Hesarin vakiokriitikko Jukka Kajava ei jaksanut innostua.
Yhdessä elokuun 1982 Hesarissa Kajava vihdoin kirjoitti, että Tankki täyteen sytytti hänessä "vain laimean liekin". Vasta 1982 hän ymmärsi, miksi, kun hän katsoi sarjaa uudelleen. Hän löysi ristiriidan Hardwickin käsikirjoituksen ja suomalaisten näyttelemisen välillä. Käsikirjoitus on selvää englantilaista sarjakomediaa, mutta näyttelijät tekivät psykologisesti liian tarkkaa työtä roolihahmojensa tyypittelyssä. He eivät uskaltaneet hylätä psykologian rajoja ja heittäytyä komiikan vietäviksi, tyypitellä rehevämmin ja karrikoidummin. Kuten britit omissa komediasarjoissaan. Mutta oliko tämä edes Hardwickin tarkoitus? Hänhän teki pilaa suomalaisista, heidän jäyhyydestään, junttimaisuudestaan ja vähäpuheisuudestaan. Tällaiseen pilantekoon tarvitaan jäyhiä, junttimaisia ja vähäpuheisia suomalaisnäyttelijöitä. Brittityylinen ylinäytteleminen olisi tehnyt Tankki täyteen -sarjan pilanteosta sarjan hutilaukauksia, kun tyyli ja parodian kohde eivät olisi kohdanneet toisiaan.
Tankki täyteen alkaa nerokkaalla kohtauksella, jossa Sulo ja Emmi sanovat kumpikin tasan yhden sanan, mutta kyseinen kohtaus onnistuu sanomaan kaiken meistä vähäpuheisista metsäläisistä. Jatkossa meininki kyllä lisääntyy, mutta jos joskus nuorempana koin hirmuista 70-luvun nostalgiaa, niin Tankki täyteen onnistuu moisen tunteen tukahduttamaan.
7.6.1989 alkoi sarjan ensimmäinen uusintakierros, uudenvuodenaattona 1996 toinen.
Parempi myöhään - illan siimeksessä johdatamme teidät viihteen valkamaan, kuten mainoslause kuului. Tästähän muistetaan Pentin ja Ritvan duetto, jossa pikkuoravaäänillä lauletaan Grease-leffan hitti Sinut haluan vain Akuksi ja Iinekseksi puettuina (minäkin muistin). Sketsien lomassa rentoudutaan Siimeksen ja Valkaman istuessa studioyleisön edessä kertomassa vitsejä ja sanailemassa hauskasti. Jukka-Pekka Palo, Jussi Jurkka, Marita Nordberg ja Tiia Louste antavat tärkeää lisämaustetta sketseille. Mukana vilahtelee myös mm. Heikki Kinnunen, joka taisi dubata Siimeksen lauluosuudet. Seppo Ahdin ja Neil Hardwickin käsikirjoitukset ovat pistämätöntä rehevää huumoria, väliin pikkutuhmaa, väliin visuaalista, väliin brittiläistä, väliin suomalaista, ja joskus jutut äityvät ihan hiuksianostattaviksi väkivallan kuvauksiksi. Joka jaksossa kerrotaan vähintään yksi piiiitkä, perusteellisesti pohjustettu ja huolellisesti kerrottu vitsi, joka eroaa ns. shaggy dog -vitseistä siten, että viiden minuutin kuluttua kuultava punchline on hyvä.
Musiikillista huumoriakin tarjoillaan. Itse nautin kovasti toisen jakson yhdestä lyhyestä numerosta, jossa Marion laulaa Tapsa Kansan R-A-K-A-S -hitin Marionin Kylähäiden sävelellä, osoittaen täten biisien suorastaan häiritsevän samankaltaisuuden. Ainakin minua se on häirinnyt.
Ensimmäinen jakso lähetettiin 20.1.1979. Paukkuja ei tuhlattu liikaa, seuraavaa vähän päälle 50 minuutin jaksoa saatiin odottaa kuukausi ja heinä-elokuu pidettiin taukoa. Syyskuun ensimmäisenä palattiin 7. jaksolla, joka lieni pelkkä kooste aiempien jaksojen parhaista paloista. 8. jakso lähetettiin 29. syyskuuta 1979. 11. jaksosta, joka lähetettiin juuri ennen joulua, puuttuu DVD-julkaisussa ensimmäiset 17 minuuttia. Jyrääminen mainitaan, eli onko YLE käyttänyt filmiä uudelleen lama-aikana? Jaksot eivät muutenkaan ole parhaassa kunnossa, kuvahäiriöitä on. 19. tammikuuta 1980 lähetettiin vielä toinen koosteohjelma, ja siihen sarjan teko lopetettiin.
Vaan kumman käsikirjoittajan aivoituksia ovat suorat Monty Python -lainat? Kakkosjakson surkea pankkiryöstäjä selostaa aseenkäyttönsä treenausintensiteettiä kuin Dennis Moore, 8. jakson riitelytoimistosketsi on suoraa Pythonia alusta loppuun.
Kaikenkarvaiset ystäväni (All Creatures Great and Small) - hellyttävää maaseudun eläinlääkäristä kertonutta brittiläistä draamasarjaa oli lapsen kiva katsoa. Eläimet ja harmiton herttaisuus olivat oikea yhdistelmä. 25.1.1979 saatiin tämäkin telkkariin. Jukka Kajavalla oli ehkä pointtia, kun hän 8. huhtikuuta samana vuonna kirjoitti näin:
Kaikenkarvaiset ystäväni päättyi Suomen tv:ssä 18. maaliskuuta 1982, mutta onhan uusintakierroksia ollut.
Kenny Everettin Videoviihdettä (The Kenny Everett Video Show) alkoi meillä lauantaina 22. syyskuuta 1979 - ei lapsille, mutta katsoin sitä silti. Pikkuisen pelkäsin ohjelmaa, koska huumori oli niin outoa. Videoviihdettä oli Thames Televisionin tuottama ohjelma, aivan kuten Benny Hill Show'kin. Niinpä Thamesin tunnari antoi minulle kahtalaisen fiiliksen, koska ajattelin, että nyt tulee joko kivaa Benny Hilliä tai sitten sitä hiukan pelottavaa Kenny Everettiä. Jukka Kajava jaksoi Hesarissa kehua ohjelmaa, koska se ravisteli ja uskalsi jotain.
Tavaraa riitti: uskaliaan seksikäs diskotanssiryhmä Hot Gossip, brittipopin ja -diskon kuumimmat nimet musiikkivieraina, piirrettynä seikkaillut avaruusaluksen komentaja Captain Kremmen, sketsit, joissa Everett itsekin pisti itsensä likoon, sekä Everettin omat hahmot: hienostunut fransmanni Marcel, punkkari Sikailija-Sid (Sid Snot), valtavakätinen gospel-saarnaaja Brother Lee Love, kaiken gaymäisen kimaltelevaksi muuttava supersankari Tinselman ym.
Hot Gossip teki oman levyn Geisha Boys and Temple Girls vuonna 1981 ja antoi maailmalle Sarah Brightmanin. Tunnustan, että minun oli pitkään vaikea ottaa Brightmania vakavasti seriöösinä teatterisopraanona, mutta se johtui vain siitä, että olin takavuosina nauhoittanut radiosta kasetille hänen vuoden 1978 diskohittinsä I Lost My Heart to a Starship Trooper.
Parhaiten on Everettin ohjelmasta jäänyt mieleen Barbra Streisand -parodia, jossa Everett oli pukeutunut Streisandiksi ja hänen nenänsä kasvoi vaiheittain niin pitkäksi, että se kaatoi lavasteet.
Kerran musiikkivieraana oli Toyah Willcox, joka esitti yhden laulun musiikkivideomuodossa. Inhosin Toyahin esitystä. Vasta viime vuonna uskalsin ensimmäistä kertaa kuunnella kaikki hänen albuminsa Spotifysta. Kokemus vaihteli kammottavan ja pitkästyttävän yhdentekevän välillä.
Cliff Richard -parka sai Everettiltä jatkuvaa pilkkaa, mutta silti Cliff jaksoi pistäytyä ohjelmassa yrittäen laulaa jotain. Vaistosi kai, että Kenny oli pohjimmiltaan hyväntahtoinen ja sydämellinen.
Everettin show'ta katsoessa ei jäänyt epäselväksi, että hän oli homoseksuaali. Hän kuoli huhtikuussa 1995, 50-vuotiaana, AIDSiin. Maailma menetti neron.
Lemmenlaiva (The Love Boat) - voi jestas, onko tämän hävettävämpää 70-luvun tv-nostalgiaa olemassa? Rakastin tätäkin kevyttä ja romanttista komediasarjaa pikkuisena. USA:ssa sarjan idean kestävyyttä koeteltiin peräti kolmella tv-elokuvalla vuosina 1976-1977, ja sarja potkaistiin oitis liikkeelle jälkimmäisenä vuonna. Lemmenlaiva on niin leimallisen 70-lukulainen, että yllätyin siitä, miten myöhään se alkoi meillä pyöriä: 22. marraskuuta 1979. Sarjaa saatiin kestää vuoteen 1986 asti.
Itselläni on vain sarjan ensimmäinen tuotantokausi (ja kolmas pilottielokuva), mikä on hiukan sääli. Huvittaisi nähdä uudelleen kapteeni Stubingin Vicki-tyttären (Jill Whelan) ilmestyminen vakiokalustoon ja hänen varttumisensa nuoreksi viehättäväksi naiseksi. Muistissani on erityisesti Vickin ihastuminen purseri "Gopher" Smithiin. Tiedättekö sen vanhan jutun, että pyöritetään omenan kantaa, luetellaan kirjaimia alusta loppuun, ja sillä kirjaimella, jonka kohdalla kanta katkeaa, alkaa tulevan heilan nimi? Vicki väänteli omenan kantaa ja luetteli: "A... B... C... D... E... F... G... (väänsi kannan väkisin irti) ...Gopher!" Hän siis fuskasi. Tämä jäi jostain syystä mieleeni. En minä mitään muuta muista.
Lemmenlaivaa esitettiin uusintana alkaen 19. joulukuuta 1994. Silloin hoidin siviilipalvelustani Taalintehtaan sairaalassa. Valitettavasti sarja tuli liian aikaisin, kolmen ja neljän välillä, jolloin olin vielä sairaalassa lopettamassa työpäivääni. Saatoin vain haikeana kuunnella, kun vuodeosaston olohuoneessa, missä vanhat ja seniilit potilaat istuivat, katsoivat sarjaa telkkarista ja seurasivat miten hyvinvoivat amerikkalaiset keskiluokan jäsenet hoitelivat lemmenasioitaan kuntoon.
Sarjan tyylikkäällä grafiikalla koristellun tunnarin voi katsoa YouTubesta. Ai, että tuo ihanan kamala viimeisen päälle 70-luvun puoliväliltä haiseva tunnuslaulukin jaksaa vielä tuoda nostalgian kyyneleet silmiin.
Kupla (Soap) - 20. helmikuuta 1980 esitettiin meillä ensimmäinen jakso tästä valtavan suositusta saippuaoopperaparodiasta. 19. kesäkuuta 1982 esitettiin viimeinen. Juu, tulin tätäkin katsoneeksi viikoittain, vaikka Videoviihteen tavoin hiukan pelkäsin tätäkin sarjaa sen outojen tapahtumien takia. Henkilöhahmot vaikuttivat minustakin, ymmärtämättömästä pikkupojasta, omituisilta. Burtista jäi kaikkein omituisin jälkivaikutelma. Mutta seurasin sarjaa uskollisesti loppuun asti. Parhaiten muistiini jääneet asiat sattuvat 3. ja 4. tuotantokauden vaihteen tienoilla, kun Jessica pyörtyy telkkaria katsoessaan ja joutuu sairaalaan, jossa lääkäri erinäisten vaiheiden jälkeen sanoo muille että hän saattaa jäädä koomaan loppuelämäkseen. Näin, vaikka sarjassa on muistettavampiakin vaiheita kuten Burtin ufomatka ja vastasyntynyt lapsi, joka osoittautuu kirotuksi kuten Manaajassa.
Kuplaa pyöritettiin uusintana kolmesti viikossa (tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin) 10.1. - 11.8.1995. Katsoin joka jakson Taalintehtaalla ollessani. Sarjan lähetysaika ja -paikka olivat ykköskanavalla heti Onnen päivien jälkeen sellaisena aikana, että olin jo omassa huoneessani terveyskeskuksessa yksinäni.
USA:ssa konservatiivit ja muut vanhoilliset piirit onnistuivat saamaan sarjan kiellettäväksi vuonna 1981 neljän tuotantokauden jälkeen, ja Susan Harris tekijätiimeineen joutui jättämään Tatejen ja Campbellien tarinan kesken. Inhottavaan kohtaan vieläpä: kaikki olivat katsomassa kuolemaa silmästä silmään viimeisen jakson lopussa. Ai niin, 15. elokuuta 1995 esitettiin Kadonnut Jakso, mutten muista hittojakaan siitä mitä siinä oli.
Olet vain kahdesti nuori - "Komedia hilpeistä eläkeläisistä vanhainkotiparatiisissa", kuten tv-ohjelmatiedoissa kerrottiin kun ensimmäinen jakso Paratiisin tytöt esitettiin 29. helmikuuta 1980. Käsikirjoittajiksi ilmoitettiin Pamela Valentine ja Michael Ashton, suomeksi sen oli sovittanut ja ohjannut Ville-Veikko Salminen. Kai minä tätäkin vähän katsoin, koska muistan mainoskatkon jälkeisen ilmoituksen jakson jatkumisesta, joka oli poikkeuksellinen: ääniraidalla nainen kuulutti "olet vain kahdesti nuori - JATKUU!" saman tekstin näkyessä ruudussa mustalla pohjalla. Mitään muuta en muistakaan.
Sarjaa näytettiin puolen tunnin jaksoina epätasaisin välein. Jaksoin kirjata ylös niiden nimet ja esityspäivät:
29.2.1980 - Paratiisin tytöt
28.3. - Presidentti tulee! Presidentti tulee!
25.4. - Palloilua
23.5. - Mitä useampi kokki, sitä suolaisempi kastike
10.10. - Odottamaton onni
20.11.1981 - Paljon lahjoja!
27.11. - Tähti on syttynyt
4.12. - Voittajaksi luotu
11.12. - Epätoivon hetket
18.12. - Joulu on jo ovella
27.12. - Joulu Paratiisissa
8.1.1982 - Vahdinvaihto
5.3. - Varman suuri erehdys
2.4. - Törkeä puhelinsoitto
30.4. - Kadonnut sormus
28.5. - Tippa tipasta, silmä silmästä
1.1.1983 - Norsu lasikaupassa
15.1. - Sotaa ja simputusta
Kivikasvot: Lepakkolinna (1980) - Rakastetut ja haukutut Kivikasvot tekivät viihdeohjelmia televisioon jo 60-luvun lopulla, ja jatkoivat sitä touhua 90-luvulle asti. Laulua, sketsejä ja pelleilyä. 29.3.1980 he esittivät 50 minuutin mittaisen Dracula-tarinan, jonka myös muistin lapsuudestani. Elokuva uusittiin 13.3.1982. Ostin 2005 julkaistun Kivikasvot Show -tupla-DVD:n pelkästään Lepakkolinnan vuoksi. Ismo Sajakorpi ja Vesa Nuotio ovat tavoittaneet kauhuatmosfäärin aika hyvin, tapahtumapaikkana toimiva linna on näyttävästi lavastettu, ja pieniä yksityiskohtia - kuten komeasti katetulla pöydällä juoksevat rotat - arvostaa.
Ei tässä tuplalevyjulkaisussa paljon muuta katsomisen arvoista olekaan. Yksi tekoaikaan nähden hyvä sketsi katujen rauhattomuudesta ja vauhdikkaaseen takaa-ajoon päättyvä myymäläetsiväepisodi. Charlie Chaplin -imitaatio on sinänsä taitavaa työtä, mutta ilman nokkelia gageja se jää ontoksi. Pelkkä taitavasti matkittu ja harjoiteltu heiluminen ja huitominen ja koheltaminen ei riitä, jos ei ole tarjota yllätyksiä. Fredin ja Georg Dolivon Ohukainen ja Paksukainen -lyhäreitä riittää tunniksi, mutta ei niitä jaksa putkeen katsoa. Menee väsyttäväksi. Juttu yläluokan illalliskutsuista ja putkimiehistä on aika hyvä - pidin etenkin kalatarjottimeen eksyneestä kissasta.
Vaarallinen mutantti (Le mutant, 1978) - Tämä ei ole oikeastaan lapsuusmuisto, sillä en tainnut sarjaa katsoa. Sarjan suomenkielinen nimi vain jäi Hesarista mieleeni ja vainoamaan moniksi vuosiksi. Tätä vainoamista tehosti sitten myöhemmin 90-luvulla hiukan vielä se, että SIGin Matti Inkinen teki tuolla Vaarallinen mutantti -nimellä Ismo Laakson kanssa kappaleen Robotin' USA Selectan Vaahtopäät-kokoelmalle vuonna 1980. Nettiaikana tutkin ja selvitin mitä kykenin. Sain tietää, että se oli ranskalainen kuusiosainen tv-sarja vuodelta 1978. Tulevaisuudessa maailman valtiot ovat tehneet rauhan ja tuhonneet kaikki aseensa. Samalla maailma on muuttunut yhä totalitaarisemmaksi - kansalaisten toimia seurataan lisääntyvällä aktiivisuudella kameravalvonnan avulla. Eräs arvoituksellinen tiedemies johtaa pasifistista liikettä ja yrittää saada selville, mitä katalia juonia muuan Saul Masson -niminen nuori mies suunnittelee ihmiskunnan menoksi. Masson on rodunjalostusmenetelmällä synnytetty superihminen, jolla on psykokineettisiä kykyjä ja mittavat voimat. Joka jakson alussa jahdataan ja otetaan kiinni joku henkilö, joka on ollut Massonin kanssa tekemisissä, ja häntä kuulustellaan.
Suomessa Vaarallinen mutantti esitettiin 24.8. - 28.9.1980. Yritin jo 00-luvulla hankkia tämän sarjan VHS:nä tai DVD:nä, mutta sitä ei liene julkaistu sen koommin? Löysin kyllä nettisivuja, jotka vaikuttivat siltä, että niissä kaupataan tuota sarjaa jossain formaatissa, mutta kuvituksena käytettiin vuonna 1984 tehdyn amerikkalaisen Night Shadows / Mutant -scifi-kauhuelokuvan DVD-kantta. En uskaltanut riskeerata. Eiköhän myöhemmin löytynyt netistä jonkun lankaan menneen henkilön valitus, että oli luullut tilanneensa postitse Vaarallisen mutantin ja saanutkin kyseisen vuoden 1984 elokuvan.
Onneksi on YouTube. Sinne on joku uploadannut kaikki kuusi jaksoa. Tosin ääniraita on ranskankielinen eikä tekstitystä ole. Minä katsoin viime heinäkuussa nuo jaksot putkeen ja nautin kokemastani ymmärrysongelmista huolimatta. Välillä oli tylsää, mutta joka jaksossa tapahtui sentään jotain jännittävämpää, ja viimeinen jakso palkitsi vaivan olemalla sarjan tapahtumarikkain ja erikoisin.
https://www.youtube.com/watch?v=UoXNLUJ_q_8&list=PLP8TH8t0-HV-BWtMOj3WFfCNFl0B20isO
Marikki (Madicken) - Samaan aikaan Vaarallisen mutantin kanssa, eli 24. elokuuta 1980, alkoi ruotsalainen tv-sarja, joka perustui Astrid Lindgrenin kirjoihin. Tuosta 1979-1983 tehdystä tv-sarjasta editoitiin muutama elokuvakin. Marikkiin tutustuin kuitenkin vasta kolme vuotta myöhemmin, kun vanhempieni avioliitto oli romahtanut siihen pisteeseen, että äiti muutti toisen miehen luokse. Tämän uuden isäpuoleni tyttärillä oli ruotsalainen c-kasetti Du är inte klok, Madicken, joka oli osa tuon tv-sarjan ääniraidasta höystettynä kertojaäänellä. Sitä tuli kuunneltua aika paljon. Muistettavin episodi oli tällainen: eräs Marikin koulutoveri - nimeltään Mia - oli köyhästä perheestä tullut melkoisen kuriton ongelmalapsi, joka vedonlyönnin / yllyttämisen seurauksena rehvasteli, että hän kyllä uskaltaa kiivetä koulun katolle (pihapuun kautta?). Mia teki näin, hiukan säikähti korkeaa paikkaa koulurakennuksen reunalla tasapainotellessaan, ja löysi rehtorin kanslian, jossa kaikkien lasten pelkäämä tiukka rehtori oli ottamassa torkut. Tyttö huomasi pöydällä reksin lompakon... ja hetkeä myöhemmin hän tuli turvallisesti alas. Seuraavana päivänä Mia tarjosi kaikille koulussa suklaakonvehteja. Rehtori syöksyi luokkaan kesken oppitunnin, ilmoitti että häneltä on varastettu rahaa, ja tiukkasi kuka syyllinen on. Syyllisen paljastuttua alkoi luokan edessä kuulustelu, jossa rehtori sai tietää, että Mia oli ostanut suklaakonvehteja anastamillaan rahoilla. Niin sitten varastellut tyttö sai piiskaa muiden lasten silmien edessä, kunnes Marikin hätääntynyt huuto sai rehtorin lopettamaan. Rehtori vaati kuitenkin Mialta anteeksipyyntöä. Tyttö sanoi vain haukkumasanan "pisspotta", ja juoksi ulos luokasta. Marikin kotona puhuttiin, että rangaistus oli hävyttömänkin kova.
Täiongelmaepisodi (Den stora avlusningen) oli myös mukana c-kasetilla.
Tv-sarja uusittiin alkaen 25.1.1982. Tulin katsoneeksi Marikkia lopulta vielä myöhemmin, kun telkkarista tuli neljä uutta jaksoa. Kaikkea sinä keksitkin, Marikki! alkaen 7.11.1983, epäilemättä se oli silloin. Näiden neljän uuden jakson joukossa oli myös tuo mainitsemani koulun katolle kiipeäminen jälkitapahtumineen mukana.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81
