7.9.2010
Urho Kekkosesta on taas kirjoitettu lehdissä paljon. Vaikka olin vasta 7-vuotias kun Kekkonen luopui vallasta, ja opin tuntemaan hänet vain Kari Suomalaisen pilapiirrosten kautta, on hän silti minulle suurmies, jota kunnioitan varauksetta. Sellaista presidenttiä ei tule toista. Muuten kaikki historian tapahtumat ovat minulle aika hämäriä. Jos luen jotain historiatekstiä, en muista siitä jälkeenpäin juuri mitään. Vaikka koulussa kuinka pänttäsin historiankokeisiin, niin parhaimmillanikin onnistuin vain iloisesti sekoittamaan kaikki faktat. On minulla onneksi kirjahyllyssä Vuosisatamme kronikka sekä Suomen ja Maailmanhistorian pikkujättiläiset, sekä Kaiken maailman keksinnöt. Niistä voi aina jotain tarkistaa.
Hiukseni voivat pitkästä aikaa hyvin. Muistan kun varhaisteini-iässä kävin parturissa, ja parturi totesi minulle, että tervashampoo voisi sopia parhaiten hiuspohjalleni. Niinpä sitten käytin vuodesta vuoteen pelkästään sitä. Sitten vähän aikaa omillani asuttuani minua alkoi harmittaa, ettei tervashampoo poistanut kunnolla hilsettä. Minulle kertyi hilsettä erittäin helposti ja paljon. Vaihdoin hilseshampoohon. Tätini sitten jonkin ajan päästä huomasi että hiuksistani oli kadonnut kiilto. Olin itse huomannut myös, että hiuspohjani punoitti usein, eikä hilse pysynyt tarpeeksi hyvin loitolla. Rupesin sitten käyttämään sekaisin terva- ja hilseshampoota. Ajattelin, että säilyttäisin hiusten kiillon samalla kun hilse pysyisi poissa. Ei, hiuspohjani alkoi vihoitella ja punoittaa yhä pahemmin. Nyt käytän tervashampoota ja kuivien, vahingoittuneiden hiusten hoitoainetta. Pääni voi oikein hyvin. Toivottavasti jatkossakin, muuten minulta loppuvat keinot.
Käyn parturissa vain kahdesti vuodessa. Yksi syy on halu säästää rahaa. Tukanleikkuu sen kun kallistuukin vuosi vuodelta. Pääsyy on silti se, että olen paremman näköinen kun tukka on runsas ja puoli vuotta kasvanut. Hiukseni ovat kuin äidilläni, ne kerääntyvät päälaelle runsaaksi massaksi eivätkä laskeudu alas.
10.9.2010
Jaaha, mitäs lehdissä eilen? "Matti Vanhanen leikataan tänään". Hyvä, leikatkaa vaikka keskeltä kahtia. Eiköhän silläkin nirri lähde.
Töissä en syö koskaan mitään. Kun syön kotona ennen töihin lähtöä, pärjään hyvin kahdeksan tunnin työrupeaman. Syön sitten kotiin tultuani taas, jos nälkä on ehtinyt tulla. Syynä tähän on rahan säästäminen. Tulee kalliiksi ottaa eväitä mukaan töihin. Isäpuoleni luulee että olen kovinkin isoruokainen, mutta se ei pidä paikkaansa. Hän kuvittelee niin, koska tarvitessa voin syödä isoja ruoka-annoksia ja vielä hetkeä myöhemmin jotain lisää siihen päälle, ja niin yleensä käykin kun olen heillä kylässä. On tuhdit ruokatarjoilut, ja minulle tarjotaan kaikki mitä he eivät jaksa syödä. Sitten vasta onkin ähky olo. Toisaalta pärjään tarvitessa myös vähällä. Jos syön tuhtia raavaan miehen ruokaa, pärjään monta tuntia ilman että nälkä tulee. Minähän otan vapaa-ajallani rennosti, joten energiankulutukseni on aika pieni.
12.9.2010
Kohtasin työmatkalla ketun. Se ilmestyi esiin rauta-aidan alta, käveli kävelytien poikki ja pysähtyi katselemaan minua. Moikkasin sitä iloisesti, se vain tapitti minua. Se oli vielä nuori yksilö, katsoi minua vähän arastellen, muttei kuitenkaan pelkäävästi. Hymyilin sille lempeästi, ja jatkoin matkaani. Katsoin hetken päästä taakseni, ja se seisoi vieläkin paikoillaan. Toivottavasti ei hämmentynyt järkytyksestä. Tai ehkä se pysähtyi miettimään, etteivät ihmiset niin vaarallisia ehkä olekaan.
Itse koen olevani hamsteri. Kerään kaikenlaista käyttökelpoista tavaraa mitä jostain löydän, vaikken tarvitsisikaan. Eihän sitä koskaan tiedä mitä joskus tulevaisuudessa tarvitsee. Ei ihme, että ullakkovarastoni sekä kaikki laatikkoni ja hyllyni ovat täynnä rojua. Ennen pidin itseäni kameleonttina, koska käyttäydyin vähän eri tavalla eri ihmisten seurassa. En enää oikein tunne niin.
13.9.2010
Minulla on pieni pehmoeläinkokoelma. Keräilen niitä aika nirsosti, huolin vain niitä joista oikeasti pidän. Suosikkini on sylinkokoinen vaalea nalle, jolla on puna-valkoruudullinen kaulaliina. Se oli kerran petikaverinanikin lohduttamassa minua, kun yhtenä iltana tuntui oikein pahalta. Ollessani Lontoossa kolme vuotta sitten, ostin Harrodsista ihanan ruskean nallen, jossa luki tavaratalon nimi. Sillä oli ruudullinen kaulaliina, jossa olleessa taskussa nökötti toinen, pienenpieni nalle. Ostin sen Sadulle. Hänelle se tietysti jäikin. Harmittelin kovasti jälkeenpäin, etten ostanut samanlaista itselleni.
Minulla on muutama syy miksei minulla ole omaa lemmikkiä. Tärkein on ehkä ailahteleva talouteni. En ole aina kyennyt ostamaan ruokaa edes itselleni - miten sitten lemmikille? Koiraa en voisi hankkia, koska asun yksin ja olen välillä poissa kotoa. Kuka jäisi pitämään seuraa sille? Kissalle taas mieluusti tarjoaisin 26 neliötä isomman sisätilareviirin. Toisaalta elo on helpompaa, kun ei tarvitse kantaa vastuuta mistään eikä kenestäkään.
3.10.2010
Omenoita olen syönyt viikkotolkulla monta päivässä. Britta-tädilläni on Ruskeasuon siirtolapuutarhatontillaan omenapuu, joka tosin vähän tuhoutui, kun yksi mies leikkasi siitä liian paljon oksia pois varsinkin latvasta. Siitä huolimatta puu kantoi ihan kohtalaisen sadon, ja kannoin kotiin muovikassillisen omenoita. Ex-perhepäivähoitajani Hindrénit toivat Inkoosta omien omenapuidensa satoa pari kassillista. Töissä löysin yhdestä junasta muutamia omenoita.
Kävin vihdoinkin viime keskiviikkona salaa vanhempien luona hakemassa pois muutaman minulle kuuluneen vinyyli-LP:n, joka oli jäänyt heidän luokseen. Olin vuosia ajatellut salakuljettaa ne sieltä jonkin vierailun yhteydessä, mutta ilman tilaisuutta. Eero Raittisen Boxcar-yhtyeen "Necktie Party" (1978) oli tärkein. Minulla oli siitä kyllä digitaalikopio muistitikulla, mutta eihän se minulle riitä. Sitten Dexy's Midnight Runnersin "Too-Rye-Ay" (1982). Pikkupoikana ihastuin levyn kanteen ja kinusin marketissa levyä itselleni. Äitini suostui ostamaan sen. No, vaikka "Come On Eileen"-hitti oli minulle tuttu, en pitänytkään muista kappaleista, ja levy hautautui hyllyyn. Nyt se maistuu hyvältä. Vielä "Synthesizer Greatest" osat yksi ja neljä. Hollantilaisen Ed Starinkin sovituksia vanhoista syntsahiteistä, noita levyjä mainostettiin vuonna 1990 telkkarissakin. Juice Leskisen kokoelman "Parhaat" (1982) ostin vain yhden tai kahden ennenkuulemattoman biisin takia. Enpä kummemmin välitä levystä enää, mutta onpahan nyt taas minulla kuitenkin.
Nikke vain oli kotona kun kävin siellä Laurinlahdella. Ressukka kuulosti aika huonolta ja vaikutti vanhuuttaan väsyneeltä. Olikohan se sitä normaalia kissan kurinaa mitä kuulin vai pihisikö Niken hengitys? Mahtoiko olla viimeinen kerta kun sain nähdä hänet ja silitellä?
Sain tekstarin Osuusluotto-pikavippifirmalta, ja hain netistä paikan palvelunumeron. Soitin siihen seuraavana päivänä ja järjestin itselleni markkinointikiellon. Näin menettelen tästä lähin joka pikavippitarjoustekstarin kohdalla, sillä minun on pakko saada nuo viestit loppumaan. En halua niitä enää kännykkääni ainuttakaan.
Töissä yövuorojen alkamisaika siirretään ensi maanantaista alkaen kello yhteentoista, ja päättymisaika seitsemään. Se tarkoittaa, että ehdin torstai-iltaisin kello 21.00 saunavuoroon. Mukavaa päästä saunomaan, olenhan maksanut sen 7 euron kuukausimaksun aivan turhaan nämä viime kuukaudet.
16.10.2010
Vippi.fi ja OK Money ovat nyt myös järjestäneet minulle markkinointikiellon.
Täytyy toivoa, että vielä saan elämässäni jotain aikaiseksi. Nyt kun tiedän, mikä minua aina vaivasi ja miksi minusta tuli sellainen kuin tuli, pystyn ehkä voittamaan henkiset traumani ja tekemään jotain luuserimaisuudelleni. No, ehkä tuo oli turhan optimistisesti sanottu, mutta jotain saattaa tapahtua. Jotain muutosta parempaan.
10.11.2010
Velka maksettu! Viimeiset 298 euroa menivät tänään tililtä. Samoin nettilasku ja Visa-lasku. Sain niin hyvän tilin, että jäi vielä 140 euroa yli. Vuokranmaksu jää taas 25. päivään, mutta onneksi minulla on kärsivällinen isännöitsijä. Kyllä helpottaa, kun velkataakka poistui.
Rip Kirby poistuu kosta Hesarista. Harmi, olen vuosikausia kerännyt noita strippejä ja laittanut kansioon. Nuorena vuonna 1986 tai niillä paikkeilla Kavallintiellä asuessani keräsin Hesareista muutaman Kirby-tarinan, ne oli piirretty vuosina 1973-1980. Vanhin niistä oli juuri se tarina, joka julkaistaan Hesarissa tällä hetkellä. Muistot heräävät eloon. Tosin tämä ko. tarina on enää keskinkertainen ja ne myöhemmin piirretyt tarinat olivat aivan kamalia, joten Hesari lopettaa Rip Kirbyn juuri kun se lopullinen tasonromahdus tapahtuu. Siitä huolimatta olisin halunnut kerätä nuo 70-luvun jälkipuoliskon huonotkin tarinat uudestaan talteen. Vuosia sitten päätin, että sitten kun Hesarissa päästään 60-luvun strippeihin, alan kerätä niitä. No, aloitinkin jo 1958 marraskuussa aloitetusta tarinasta, kun se alkoi niin hyvin ja jatkui yhtä hyvänä. Siinä vaiheessa John Prentice oli jo muutaman vuoden piirtänyt Kirbyä. Muistan vielä hyvin kohdan, jossa piirtäjä vaihtui. Se oli yhden tarinan keskellä. Roisto oli saanut järjestettyä Desmondin vankilaan ja myhäili tyttöystävälleen, että "En saanut Kirbyä vankilaan, mutta sainpahan hänen palvelijansa. Se on melkein sama." Tyttöystävä kysyi, mitä hän aikoo seuraavaksi tehdä. "Bisnestä, kuten aina. Ketään ei ole häiritsemässä." Piirrostyyli huononi yhtäkkiä tuossa kohdassa, ja muutaman signeeraamattoman stripin jälkeen Prenticen nimi ilmestyi strippeihin. Hesari on hypännyt useiden tarinoiden yli, harmittavaa. Kansioissani on isoja aukkoja niissä kohdissa mihin nuo tarinat kuuluisivat.
En ole aito Kirby-fani, ehkä tärkein syy strippien keräämiseen on se, että kun ne ovat niin hyvin piirrettyjä, voisin ottaa niistä mallia ja inspiraatiota kun yritän kehittää omia taitojani.
24.11.2010
Pikavippitarjouksia ei taida tulla enää kännykkääni. Kaikkiaan neljään palvelunumeroon soitin ja järjestin markkinointikiellon, se taisi olla siinä. Nyt on ollut viikkotolkulla hiljaista.
Kehuin joskus aiemmin täällä vuodatussivulla Helsingin Sanomien Billeriä. Ei se niin hyvä olekaan, liiaksi tekijän omaa skitsoa persoonaa mukana ja mauttomia tajunnanvirtajuttuja. Wulffmorgenthaler on hyvä, vaikka se pitäisi julkaista joko alkuperäisessä värillisessä muodossaan tai sitten ei ollenkaan. Väärää johtopäätöstä kaipaan vieläkin takaisin, vaikka minua häiritsikin vähän sarjan kaksijakoisuus. Etenkin, kun se toinen jako oli ilmeistä Lassi & Leevi-kopiointia.
Nykyisistä Hesarin sarjoista Kamut on piristävin, vaikka minua vaivaa juttujen minimalistisuus. Hyvin monissa stripeissä ei ole oikein minkäänlaista pointtia, ja perusvitsejä varioidaan liikaa. Ne pähkinöitä viskelevät oravat kyllästyttävät jo. Silti piristävä sarja. Masiin en ole kyllästynyt, toisin kuin monet muut. Minusta sarja porskuttaa vielä hyvin. Mutta se Harald... Voi voi... Sunnuntaistripeissä olisi vielä enemmän karsimisen paikka. Velho, Santeri, Karvinen ja Harald mäkeen!
Kuka muistaa vielä Hesarissa ammoin julkaistuja sarjoja? Masan arkki, Punasulka, Rauli Nordbergin Taneli, Harri Vaalion Punaniska, Tiikeri (Bud Blake, hyvä että päästiin tästä eroon, sekin oli loppuvuosina niin pahasti kuivettunut sarja)... Sitten niitä sunnuntaisivun nopeita pistäytyjiä: Mummo (Karvis-assistentti Brian Strater, raivostuttavan jähmeä piirrosjälki), Leena (Greg), Pallo jalassa (Kai Kujasalo, en oikein fanita Kujasalon liian helppoa sarjistyyliä), Kramppeja ja nyrjähdyksiä, Pentti Otsamon Arkeen. Vielä antiikkisempaa eli sekä sunnuntai- että arkisarjana julkaistu Leo (päähahmoina erämaassa asuvia leijonia, sivuhahmoista muistan ikälopun kilpikonnan), sekä jokin arkisarja joka kertoi fiinistä puudelinartusta ja sen isäntäpariskunnasta, piirtäjänä joku Carpenter tai Charpentier. Sitten oli tietysti Akua ja Mikkiä. Mikiltä julkaistiin monta vuotta sitten Bill Walshin ja Floyd Gottfredsonin jatkuvajuonisia fantasia- ja seikkailutarinoita ja otin kaikki talteen, mutten onneton tajunnut säästää niitä pitempään. Roskiin menivät hienot kertomukset taikasormuksista, maankuoren alle matkustamisista ja intialaisista fakiireista jahtaamassa Mikkiä merellä, jossa odottaa satumaisia kulta-aarteita. Suomalaisia oli arkistrippipuolella runsaasti aikoinaan ennen kuin Viivi ja Wagner saatiin. Mustapukuinen mies (Ari Kutila), Pusuanna (Ursula Niemistö), Teuvo Lyly, iki-ihana Jasso-kissa, Nora Paakkasen Oskari, Joonas (yksi 50-luvun seikkailu jonka otin talteen ja liimasin kansioon, Armi Kuusela tarinan ilmiselvänä inspiraationa), Harri Vaalion Pasi (leikkasin nekin talteen, minulla on vanha "JP-sarjat"-albumi jossa on Pasia, Nordbergin Tanelia, Vaalion Hapsutakkia ja Toni Tammen Huisviliä, laitoin Hesarin julkaisemat Pasit sinne väliin). Mitäs vielä on Hesarissa julkaistu? No, jossain sisäsivuilla oli yhteen aikaan 80-luvulla Joakim Pirisen sivun sarjoja. Hassua muuten että muistan vieläkin ensimmäisen Hesarin julkaiseman Valtiaat-stripin, jossa pääministeri puhuu pöntössä eduskunnalle ja saa mustesuihkun naamaansa. Se oli kai ennen 80-luvun puoltaväliä?
En ole ostanut viime vuosina kuin yhden sarjakuva-albumin ja se oli Tuuli Hypénin Nanna. Minua jäi vaivaamaan muutama asia, kun se ilmestyi Ilta-Sanomissa Kuukauden kotimaisena, ja hankin albumin saadakseni näihin asioihin selvyyden. Ensimmäiset stripit menivät minulta jopa ohi, kun se oli marraskuussa ja minä olin marraskuun alussa työttömänä. Se albumi oli hyvä hankinta, vaikka vähän mietityttää, että tuliko liikaa paukkuja kerralla ulos. Riittääkö niitä vielä, jos Hypén aikoo sarjaa jatkaa? Ulkomaisista sarjoista tilaan netin kautta Rip Kirby- ja Pogo-kokoelmia heti kun se Pogo-kokoelma joskus hamassa tulevaisuudessa saadaan markkinoille. Julkaisuajankohta senkun siirtyy siirtymistään. Onhan noita vanhempia Pogo-kokoelmia myös Amazonissa myynnissä muttei aivan kaikkia, ja myytävissäkin on pari yllättävän ryöstöhintaista kirjaa halvempien seassa. Tuo tuleva kokoelma on paksumpi, joten kannattaa hankkia se ennemmin - jos se nyt saadaan koskaan ulos. Huono ajankohta tämä Pogon hankkimiselle, olisi pitänyt olla kärppänä tilailemassa noita vanhoja kokoelmia muutama vuosi sitten. Ja tuo uusi kokoelma ilmestyy kai vasta muutaman vuoden päästä...
18.12.2010
Ikävä kyllä kaikki aiemmat vaikeudet, ongelmat ja vaikeat ajat tuntuvat vaikuttaneen mielenterveyteeni. En ole ihan entiselläni, huomaan sen itsekin. Töissä olen usein omissa maailmoissani enkä kuuntele muita, en hymyile koskaan, puhun todella vähän ja olen välillä oikukas. En hymyile vapaa-aikanakaan koskaan, olen kadottanut sen ominaispiirteen. En tiedä paranenko koskaan täysin, mutta toisaalta voi olla että tämä talvikin vaikuttaa.
Muuten menee hyvin. Rahaa on, ostelen levyjä aktiivisesti - ehkä liiankin. Vanha "kaverini" entisestä musiikkiblogistani, HarrisonX, joka aina lähetteli kommentteja, levytoiveita ja piti omaakin blogia, on kärsinyt tietokoneen kovalevyn vaurioitumisesta ja hukannut suuren määrän minultakin lataamaansa musiikkia. Hän on pyytänyt minua rippaamaan niitä levyjä uudestaan ja vielä lisää siihen päälle, kun olen saanut levykokoelmaani runsaasti lisää levyjä jotka häntä kiinnostaisivat. Niinpä kaikki vapaa-aikani on viime viikkoina kulunut vinyylilevyjä ripatessa ja skannatessa ja levynkansien koostamisessa. Silloin kun pidin musablogia, varastoin kaikki mp3:set ja jpg-kuvat datalevyille, mutta heitin ne lopulta roskiin. Olen nyt yrittänyt haalia tekemiäni levykansikuvia takaisin torrenteista ja SoulSeekistä ja saanutkin jonkin verran niitä takaisin. Auttaa vähän. Nyt tallennan omistamistani LP-levyistä tekemäni kannet muistitikulle. Sieltä niitä voi kätevästi poimia jos joku RateYourMusicin käyttäjä pyytää minulta samoja levyjä joita olen jo aiemmin antanut jollekulle toiselle. Ei tarvitse skannata levyjä uudestaan ja koostaa kansia, pelkkä rippaaminen riittää. HarrisonX on itse työkyvyttömyyseläkkeellä joten hänellä sitä aikaa riittää. Itse olen aina vaan yöt töissä ja päivät nukun.
25.12.2010
Kävin isäpuolen ja äidin luona Espoon Laurinlahdessa viettämässä rauhallista jouluiltaa kolmen kesken. Ei lahjoja, ei kuusta, vain hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Sellaista meidän perheessä. Kun isäpuolen tyttäret on kohtalo kaikkine yhteensattumineen ajanut Turun liepeille asumaan, niin ei meillä enää nuo tapaamiset onnistu kuten joskus ennen. Tavataan kun päästään ja kun aikaa riittää, mutta hyvin vaikea on kaikkia saada samaan paikkaan yhtäaikaa. Vain minä olen enää tarpeeksi lyhyen matkan päässä.
Nikke-kissa kuoli lokakuussa. 28.10. hän nukkui pois kotonaan. Keuhkot eivät oikein saaneet enää ilmaa ja sydän petti. Isäpuoli oli jossain kyläilemässä ja kuorolla, jossa äiti laulaa, oli konsertti sinä päivänä. Nikke oli sinä päivänä erityisen uupunut, joten isäpuoli kantoi hänet keittiön pöydän alle lepäilemään, laittoi peitteen alle ja vielä päällekin ja lähti ulos. Muutamaa tuntia myöhemmin isäpuoli palasi ja totesi että Nikke oli nukkunut pois. Seuraavaksi päiväksi oli ehditty jo suunnitella eläinlääkärille menoa - viimeinen nukutuspiikki - mutta sitä ei sitten tarvittukaan tehdä. Nikke osasi lähteä itsekin. Minulle tuli melkein kyyneleet silmiin, kun katselin valokuvaa Nikestä. Siihen oli teipillä kiinnitetty yksi hänen viiksikarvoistaan...
Nikke kuoli siis suunnilleen kuukausi sen jälkeen kun kävin Laurinlahdella hakemassa älppärini pois.
5.1.2011
Jaaha, Hesariin on nyt sitten saatu ne uudet sarjakuvat - tai ainakin pari ensimmäistä. Kuten on jo aiemmin koettu, uudistuksissa on sekä hyvää että huonoa. Ensin hatunnosto Hesarille Billerin poistamisesta. Pidin sarjasta aluksi, mutta mitä enemmän luin sitä enemmän se aiheutti oksetusta. Useimmat vitsit edustivat vain huonoa makua. Rip Kirbyä tulee ikävä, olisin vielä jatkanut strippien keräilyä. Mietin, tilaisinko Alex Raymondin stripeistä kootut kirjat Amazonin kautta, ja päädyin siihen että en tilaa. En minä niin kovasti kuitenkaan Kirbyä fanita. Mutta sitten ne uudet tulokkaat? Rauta-Reetta vaikuttaa taas sellaiselta jenkkitusinatuotteelta, ja kvaak-nettikeskustelussa muistaakseni joku sanoi että Hesarin toimitus ei halua lisätä amerikkalaisten sarjakuvien määrää. Ärrh! Muumit taas... Ne on jo niin luettu. Minulla on kaikki Muumi-kokoelmat ja mieluummin luen niitä kerralla ahmien kuin samoja sarjoja sanomalehdestä strippi kerrallaan. Vilkaisin jo miten tuo velvollisuudentunto-tarina jatkuu ja päättyy.
Sunnuntaisarjoista poistuvat Sekametsä (no lopultakin!) ja Hannes (hmm, ei kärjessä poistolistallani, kyllähän sitä luki mutta aika yksitoikkoiseksihan se oli käynyt). Tilalle kaksi loistohankintaa eli Nanna ja Pondus. Viimeksimainittuhan teki ranskalaisen visiitin Iltalehden viikkoliitteessä, kiva kun palaa edes jonnekin. Karvista ja Haraldia ja paria muuta melkein yhtä kulahtanutta sarjaa täytyy yhä jaksaa, ei värit niitä piristä.
11.1.2011
Olin tänään hammaslääkärillä, mutta muuta ei lekuri tehnyt kuin poisti hammaskivet ja puleerasi pinnat. Hän oli päättänyt, että oikeanpuoleiset viisaudenhampaat saavatkin jäädä, ei niitä tarvitsekaan poistaa. Vasemmanpuoleiset hän poisti, koska ne olivat vinoonkasvaneita. Lekuri suoritti vain hammaskiven poiston. Enää ei tarvitse hänen pakeilleen mennä. Tuo pikkuoperaatiokin maksoi tosin 160 euroa. Huh, kyllä nuo lääkärit osaavat nyhtää rahoja ihmisiltä.
Jossain vaiheessa järjestän sitten sen hampaiden valkaisun jota olen jo vuosia suunnitellut. Nyt kun hampaat ovat kunnossa, sen voi hoitaa.
5.2.2011
"Cher: En aio vielä lopettaa"
No ei tietenkään. Muovihan on ikuista.
"Christina Aguilera: Sain kroppani takaisin"
Kenen kroppa sitten on hänet maineeseen vienyt?
Hosni Mubarak taas pelkää, että jos hän eroaa, Egypti suistuu kaaokseen. Täh??? Ei ole tainnut mies katsoa ollenkaan ulos ikkunasta.
Täällä Suomessa taas ovat vuorossa Vesa Keskisen ihmeelliset seikkailut, osa 2814. Se mies on varsinainen vaelteleva performanssiesitys.
12.2.2011
Mitä jos hyppäisin alas Ilmalan ratapihan sillalta juuri junan tullessa kohdalle? Teenkö sen töihin mennessä vai töistä tullessa? En jaksa enää! Ihmiset senkun aiheuttavat pahaa oloa toisilleen. Häpeän itsekin sitä että olen ihminen, samaa sakkia kaikkien muidenkin maailmantuhoajien kanssa, brrr... Vaikka yritänkin elää mahdollisimman rauhallisesti ja siivosti, en silti koe tätä roolia arvokkaaksi. Mieleni tekisi juosta jonkin eläimen luokse ja vuolaasti pyydellä anteeksi kaikkea ihmisen aiheuttamaa vahinkoa. Kun minuakin on kohdeltu niin huonosti, tekisi mieli antaa samalla mitalla takaisin, mutten voi, koska olen niin kiltti. Sen sijaan olen yksin mustan sieluni kanssa ja yritän nuolla haavojani.
22.2.2011
Warner Brothersin Looney Tunes-animaatiot ovat loistavia. Yritän katsoa koko kokoelmani lyhyen ajan kuluessa ja arvottaa ne RateYourMusicissa. Ylimääräistä hupia tuottaa suomenkielisten tekstitysten luominen päässäni. Olisi hauskaa tekstittää leffoja, ja tehdä homma paremmin kuin jotkut. Yksi parhaista: "Bully For Bugs", jossa Väiski Vemmelsääri jallittaa härkää espanjalaisella areenalla. Haukkumasanat "What a gullibull! What a nincowpoop!" ja "What an imbecile! What an ultramaroon!" on käännetty tylsästi "Herkkäuskoinen härkä. Säälittävä sonni." ja "Imbesilli. Uskomaton urvelo." Miten olisi: "Mikä härkäpönttö! Mikä lehmäntti!" ja "Jo on impässilli! Ääripäätön!" Ei siinä tarvita kuin ajattelukykyä.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48
49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71
72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95
