Postimies Pate (Postman Pat) - Tämä lienee minulle tuttu sarja 80-luvun lopulta tai puolestavälistä, mutta Brevbäraren Pat -nimellä tätä esitettiin meillä ruotsiksi puhuttuna jo 16.9.1983 alkaen. 27. tammikuuta 1985 alkoi uusi kierros, ja muutama jakso nähtiin vielä tammikuussa 1986. Tunnuslaulu soi yhä päässäni: "Postman Pat, Postman Pat, Postman Pat och hans lilla katt / delar brev till alla...". En varsinaisesti tykännyt, mutta ihan ok tätä oli katsella siihen aikaan kun asuin isän kanssa kahdestaan.
    Harmiton lapsille suunnattu brittiläinen nukkeanimaatio, josta väsättiin peräti kolme tietokonepeliäkin: ykkönen, kakkonen ja vain löyhästi Paten hahmoon ja työhön liittyväksi haukuttu kolmonen. Mustavalkea kissa, joka animaatioissa aina liikkui Paten seurassa, ilmeisesti puuttuu noista kuusnelosen peleistä.

 

 

Velipuolikuu - Alkoi 24. syyskuuta 1983 ja nousi suomalaisen tv-viihteen klassikoksi. Jukka Kajava ei heti innostunut:

 

 

Minäkään en löydä ensimmäisestä jaksosta mitään kehumisen aihetta. Hitaasti hyvä tuli, tekijäjoukko lämpeni viimein sarjan puolenvälin tienoilla ja niitä muistettavia sketsejä alkoi pukata. Kari Heiskasen Eesti rahvates maameesköul -sketsin opettelin sanasta sanaan ulkoa kymmenkunta vuotta sitten, ja osaan sen yhä. Ilmeisen kireä kuvausaikataulu ja pysytteleminen pelkissä halvoissa studiolavasteissa haittaavat sarjaa, joka muutenkin kärsii epätasaisuudesta.
    Uusintakierros alkoi 7.6.1994. Hupsuttelu jatkui vielä elokuussa kun olin Vaasassa sivarikoulutuksessa, ja missasin pääsiäishanukassketsin. Onneksi sentään muistin sen vielä aika hyvin kymmenen vuoden jälkeen.
    Velipuolikuun esityshistoriaan kuuluu sekaviakin piirteitä. Hesarin 11. helmikuuta 1984 julkaisema tiedote selittää:

 

 

Television puolella haluttiin siis kunnioittaa Neuvostoliiton johtajan poismenoa siirtämällä kyseistä maata koskevan huumoriohjelman esitystä kahdella viikolla. Hienotunteisuutta.

 

Ziggyn lahja (Ziggy's Gift) - Amerikkalaisen Tom Wilsonin 1971 luoma sympaattinen mutta luuserimainen pikkumies Ziggy tunnetaan strippisarjakuvasta sekä lukuisista oheistuotteista t-paidoista onnittelukortteihin. 1982 tehtiin jouluinen lyhytpiirretty, joka on sen verran sydämellinen, että sitä voi pitää klassikkona. Meillä se esitettiin ensimmäisen kerran uudenvuodenpäivänä 1984 ja uusittiin 29.12.1985 sekä 22.12.1995. Sallitteko?

https://www.youtube.com/watch?v=nXY-PM2fgog

 

Ritari Ässä (Knight Rider) - Alkoi 10. tammikuuta 1984 ja veti kaikki teinipojat ja esiteinit telkkarin ääreen vielä seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Jep, kova juttu 80-luvulla, mutta varttuneena ja kypsyneenä aikuisena nähtynä lapsellinen ja hölmö sarja. Sarjaa alettiin uusia 27.4.1993 kun minä olin 18-vuotias, mutta silloin jo tuntui minusta siltä, että en minä monta jaksoa viitsi katsoa. Parhaiten jaksoista jäivät mieleen K.I.T.T. -auton vajoaminen hiekkamutaan, mikä sammutti sen kaikki toiminnot perusteellisesti, sekä auton ilkeä edeltäjä K.A.R.R., jonka roistolauma oli varastanut ja aktivoinut sankareiden päänmenoksi.

 

Spede-show - "Totta se on. Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen palaavat nämä naurun mestarit kotimaisiin tv-ruutuihin", ilmoitti Hesari 20.1.1984. Mukana toilailivat myös Pentti Siimes ja Marjatta Raita, mutta jäivätkö pois show'sta jossain vaiheessa? Minulla ei ole mitään käsitystä Speden tv-historiasta, en tiedä minä aiempina vuosina Pasanen sketsiviihdettä teki. Olen toki nähnyt telkkarista hänen mustavalkofilmille kuvattuja sketsejään, mutta niidenkään tekovuodet eivät ole jääneet muistiini. 80-luvun Spede show'n muistan oikein hyvin, enkä kaipaa uusintakatselua. Halpaa bulkkiviihdettä.
    Nauhoitin kerran yhden show'n jakson ääniraidan c-kasetille, ja sen seurauksena muistan yhä yhden Loirin ja Speden näyttelemän lääkärisketsin sanasta sanaan ulkoa:

Spede (huokaillen): "Hoh hoh, kuinka te nyt taas olette täällä? Minähän käskin teidän vaihtaa lääkäriä, ja sen saa ilman resep..."
Loiri: "No minähän vaihdoin lääkäriä! Menin ensin korvalääkärille ja kerroin hänelle moninaisista vaivoistani, ja tämä lääkäri sanoi ettei hän enää usko korviaan. Sitten menin silmälääkärille ja NÄYTÄN hänelle moninaisia vaivojani, ja tämä lääkäri sanoi ettei hän enää usko silmiään. No, seurauksena oli, että se ensimmäinen lääkäri meni korvalääkärille ja toinen meni silmälääkärille, ja..."
Spede: "Hoh hoh, kuulkaas nyt, lääkärit ei yleensä kiroile potilaille, mutta minun on pakko sanoa, että voi helevetti teidän kanssanne! Oletteko noudattanut käyttöohjetta, oletteko ottanut kolme pilleriä päivässä?"
Loiri: "En! Yhden otin, ja sekin oli ihan hirveä! Minä meinasin tukehtua siihen!"
Spede: "Miten se on mahdollista?"
Loiri: "No minä otin sen pillerin suuhun ja aloin imeskellä sitä ja..."
Spede: "Mitä...? Ette kai te nyt... laittanut sitä pilleriä suoraan suuhun?"
Loiri: "Suoraan suuhun?! Tässähän on just ollut juttua että suoraan suuhun! Silloin kun määräsitte minulle korvapillerin, minä tungin sen korvaan! Ja kun määräsitte minulle silmäpillerin, niin kivusta huolimatta minä tungin sen tänne silmän taakse! Tietysti... on kerrottava yksi nolo tapaus siitä... umpisuolipilleristä. Yritin tunkea sitä sisään, mutta eihän se mennyt millään sinne."
Spede: "Hoh hoh, kuulkaas nyt, pillerit yleensä pannaan suoraan suuhun, mutta nimenomaan tässä tapauksessa, tätä pilleriä ei pidä panna suoraan suuhun, vaan..."
Loiri: "Ai jaha, ai että tätä pilleriä ei pidä panna suoraan suuhun?"
Spede: "No ei, vaan..."
Loiri: "Ai jaha, ai että sitä pilleriä olisi ensin pitänyt kierittää jotain kautta, esimerkiksi pari kertaa talon ympäri ja sitten 3-4 kertaa puun ympäri ja sitten vasta laitetaan suuhun?"
Spede: "No ei tietysti..."
Loiri: "No ei tietysti, kyllähän minä nyt sen tajusin! Kun laitoin sen pillerin suuhun, niin... aivan valtava... siis vaahtoa tuli silmistä, korvista ja nenästä..."
Spede: "Hoh hoh, kuulkaas nyt, kun se oli semmoinen niin sanottu poretabletti, ymmärrättekö poretabletti, kun se pannaan veteen, se alkaa kiehua ja vaahdota. Tämä poretabletti pannaan aluksi niinku vesilasiin, annetaan kiehua siellä, ja sitten juodaan se neste!"
Loiri: "Ai jaa...? ...Ei ihmekään, että vaahtoa tuli niin hirveät määrät..."
Spede: "Olihan siinä purkissa käyttöohje!"
Loiri: "Missä purkissa?"
Spede: "No siinä purkissa missä ne tabletit ovat!"
Loiri: "Eeei, kun minä menen apteekkiin niin minulle ei koskaan anneta purkkia. Kun menen apteekkiin, niin apteekkarineiti laittaa sen pillerin pussiin."
Spede: "Siis p... p... siis sen yhden pillerinkö?"
Loiri: "Niin, yhden pillerin."
Spede: "Niitähän pitää ottaa kolme kertaa päivässä!"
Loiri: "Niin pitää ottaa, kolme kertaa päivässä."
Spede: "Siis kolme pilleriä päivässä!"
Loiri: "Kyllä kyllä, kolme pilleriä päivässä."
Spede: "Hoh hoh, kuulkaas nyt... Ette kai te väitä, että te menette apteekkiin kolme kertaa päivässä ostamaan yhden pillerin?"
Loiri: "No totta kai. Kun minä olen niin tarkka raha-asioissa! En kuluta penniäkään enempää kuin tarvis pillereihin!
Spede: "Hoh hoh, kuulkaa, nyt en kyllä minäkään usko korviani..."
Loiri: "Uskokaa vaan korvianne hei! Jos olisin semmoinen tuhluri, että ostaisin viis pilleriä, ja sitten kun olisin ottanut neljä pilleriä, minä olisin täysin terve... Siinä mulla on yks ylimääräinen! Kuka sen ostaa? Niin! Ja itekin olette vaan lääkäri, hei! Itekin olette vaan lääkäri..."
Spede: "Miten niin VAAN lääkäri?"
Loiri: "No, kun te harjoitatte vaan lääkärin ammattia... lääkärin virkaanne... Jos tarvitsisin taloudellista apua, niin menen mieluummin vaikka ekonomille, eikö niin? Että älkää te puuttuko minun raha-asioihini ollenkaan! Jos te määräätte minulle kolme pilleriä, minä otan kolme pilleriä, mutta teille ei kuulu se, ostanko minä ne tukussa vai yksitellen, tuliko selväksi?!"
Spede: "Selvä juttu."
Loiri: "Niin... Tuota... Mitäs me nyt tehdään tän mun vaivani kanssa?".

 

 

Älywapaa palokunta - 1984 oli suomalaisen sketsiviihteen suuria vuosia. 23. tammikuuta Heikki Kinnunen, Leo Lastumäki, Titta Jokinen ja Kristiina Elstelä alkoivat koheltaa alan dorkimman eli Alan Dorkinin käsikirjoitusten mukaan.
    Jostain syystä tietokoneeni levyasema ei suostu toistamaan Pan Visionin 2007 julkaisemaa tupla-DVD:tä. Senkun vain nykii ja hetkellisesti vahingoittuu. Mikäs vika tai ihmeominaisuus levyissä on? Täytyy katsoa, mitä voin tehdä...

Sainpas kakkoslevyn jotenkuten toimimaan. Titta Jokinen vaihtui kesken kaiken Kristiina Elstelään, ja 24.11.1984 lähetetyssä jaksossa kopioidaan Monty Pythonin Four Yorkshiremen -sketsiä.

 

Lunta tupaan (Alas Smith & Jones) - Pönäkkä Mel Smith ja laiha Griff Rhys-Jones olivat brittikatsojille tuttuja mm. Ei yhdeksän uutiset -sketsisarjasta ja Älypäistä (The Young Ones), ja 1984 he saivat oman pitkäaikaisen sketsiohjelmasarjansa. Meille sarja ostettiin tuoreeltaan, 12. kesäkuuta 1984 tuli ensimmäinen jakso. Minäkin nautin parivaljakon huumorista.
    Kaksikko teki myös sarjan vakavia lyhytelokuvia (Smith ja Jones pieninä annoksina), joista ensimmäinen (Koko hoito) nähtiin meillä 8.5.1992. Sketsiviihdettä saatiin taas vajaan kuukauden päästä 2. kesäkuuta.

 

 

Ruutuysi - Jorma Pulkkisen ja Sirpa Viljamaan kasvot tulivat minulle tutuiksi katsellessani tätä 14.8.1984 aloittanutta leikkimielistä arvaus / visailuohjelmaa. Katsojat saivat soittaa suoraan lähetykseen, ja heille annettiin arvuuteltavaksi, mitä pala palalta paljastettava kuva esittää. Oikeasta arvauksesta ansaitun palkinnon suuruus riippui siitä, missä vaiheessa kuvan aiheen arvasi oikein, ja Viljamaa otti esinepalkinnon esille lokerikosta, jonka ovet oli merkitty numeroilla. Alussa naisavustajana oli Kirsti Wallasvaara, en tiedä milloin hän vaihtui Viljamaaksi.
    Ruutuysi taisi vaihtaa vähän kuvioita 28. elokuuta 1990, jolloin ohjelma muuttui Ruutuässäksi.

 

 

 

Jaki, vuoriston karhu (Seton Dôbutsuki Kuma no ko Jacky) - Jos 29. huhtikuuta 1984 päättyneiden Peukaloisen retkien jälkeen suomalaislapsille jäi ikävä kunnon eläinaiheista animaatiosarjaa, niin jo 15. elokuuta samana vuonna saatiin lisää samantyyppistä japanilaispiirrettyä 26 jakson verran.

 

 

Animaattorit olivat japanilaisia, mutta ainakin Suomeen ostetuissa jaksoissa tunnuslaulu esitettiin espanjaksi, ja oliko ääniraidalla muutenkin espanjankielistä puhetta? Tarttuvan ja vähän hölmönkin (nuo eläinten matkimiset varsinkin!) tunnuskappaleen voi kuunnella tätä linkkiä klikkaamalla:

https://drive.google.com/file/d/1aEyUdvBd3zb6tQaANh1yllJkS1nRu6B9/view?usp=sharing

13. jaksosta 17. jaksoon asti lopputekstien aikana soi toinen kappale:

https://drive.google.com/file/d/1bHCONNy-8Oj7ZWsJ2UwvVja62LJ8BczW/view?usp=sharing

18. jaksossa loppulaulu vaihtui taas, valitettavasti vähän imeläksi ja keskinkertaiseksi. En viitsi laittaa sitä Google Driveen. Jaksoissa 23-26 oleva lopputekstilaulu on taas pikkuisen rokkaavampi ja parempi.

 

Jaki, vuoriston karhu keskittyy kuvaamaan niin eläinten ja ihmisten, kuin intiaanien ja valkoistenkin yhteiseloa. Intiaanipoika Senda tapaa Olga-nimisen valkoisen pikkutytön, ja Sendan isällä on vanha harmaapäinen kullankaivajaukko ystävänään. Olgan äiti / muu sukulainen / holhooja suhtautuu pikkukarhuihin lähinnä kauhistuneesti ja tiukkapipoisesti.

Senda ystävystyy pikku Jaki-karhunpennun kanssa. Leikkiessään molemmat putoavat ansakuoppaan, jonka pojan isä on virittänyt. Toista pentuaan etsivä karhuemo osuu ansakuopan kohdalle ja Jaki pelastuu. Elämä jatkuu niin karhujen kuin ihmistenkin parissa jonkin aikaa melko harmittomasti, mitä nyt sudet kerran uhkaavat karhunpentuja, ja joki uhkaa viedä Jakin mennessään kunnes emo huomaa pentunsa hädän ja nappaa sen kiinni. Eräänä päivänä häijy metsästäjä osuu Jakia ja Nukaa uhanneen ison uroskarhun sekä pentujaan puolustavan emon väliin. Karhujen välille tulee tappelu, jonka emo voittaa. Metsästäjä pääsee hoidattamaan haavojaan mökkiin, jossa kullankaivaja ja Senda isineen asuvat. Intiaani-isä ampuu ihmisiä raivokkaasti uhkailleen karhuemon lasten silmien edessä, minkä jälkeen nämä ottavat pennut hoiviinsa. Pennut kuitenkin karkaavat, lähtevät etsimään emoaan mutta joutuvat suureen vaaraan. Kotka hyökkää niiden kimppuun ja kaappaa Jakin pesäänsä. Intiaani-isän onnistuu pelastaa Jaki, mutta se on huonossa kunnossa ja saa hoitoa mökissä. Tämä kaikki kahdeksassa ensimmäisessä jaksossa.
    Näiden ja muiden vaaratilanteiden ja juonenkäänteiden lomassa piirrossarja on hellyttävää mutta vähän pitkästyttävää katsottavaa. Sarja tuntuu jäävän polkemaan paikallaan ja se jämähtää episodimaiseksi. Liika karhunpentujen toilailu ja söpöily on liikaa. Aina sentään jotain tapahtuu, 16. jaksossa karhut pistäytyvät kaupungilla ja ajautuvat tavernaan jossa ryystävät olutta, 17. jaksossa ilkeä metsästäjä kahden meksikolaisen apurinsa kanssa polttaa mökin maan tasalle. Välillä on pelkkiä dialogikohtauksia. No, ehkä se auttaisi jos osaisin espanjaa... ilman tekstitystä ymmärrettävällä kielellä ei tajua, mitä hahmot puhuvat. Kenties hyvinkin kiinnostavia juttuja...

Peukaloisen retkistä poiketen eläimet eivät liikuttele suuta puhuessaan, mitä voi pitää realistisempana ratkaisuna.

 

Taotao, pieni pandakarhu (Taotao ehonkan sekai doubutsu-banashi) - Lapsia hemmoteltiin toisellakin herttaisella japanilaisella 26-osaisella piirrossarjalla, joka alkoi 19. elokuuta 1984. Pandaäiti kertoi joka jaksossa Taotao-pennulleen opettavaisen sadun. Mukana oli niin tuttuja kuin suomalaisille tuntemattomiakin satuja. Minä nauhoitin c-kasetille 13. tammikuuta 1985 esitetyn Ruma ankanpoikanen -jakson ääniraidan pitämällä kasettinauhuria telkkarin edessä. Vieläkin muistan siitä muutaman kohdan.

 

Fragglit (Fraggle Rock) - Jotta lapsilla olisi mahdollisimman kivaa tv:n ääressä, fragglit alkoivat seikkailla 2. syyskuuta 1984. Ne olivat Jim Hensonin yritys toistaa muppettien suosiota.

Fraggleja en muistele yhtä lämpimästi. Itse jaksojen juonista eli tapahtumista ei ole monta muistikuvaa jäänyt päähän, mutta tunnuslaulun - joka kuultiin suomeksi kuten kaikki muukin siinä sarjassa - muistan paremmin. En ihan kokonaan kuitenkaan, mutta jotkut kohdat siitä laulusta muistan ihan tarkalleen. En tiedä haluaisinko nähdä fraggleja enää uudestaan. Jotenkin on sellainen aavistus, että suomenkielinen ääninäyttely oli melkoista huutamista ja mekastamista, eikä fraggleilla tainnut olla ihan muppettien veroista charmia.

Fraggleja esitettiin meillä ensin 1984 syyskuusta joulukuun loppuun sunnuntaisin Sunnuntain huviretki -nimisessä paketissa, jossa oli muutakin koko perheen hupiohjelmaa kuten luontoelokuvia, amerikkalaisten tv-ohjelmien teossa sattuneita kömmähdyksiä sekä Tenavat-piirrettyjä. Sitten tuli ilmeisesti tauko, ja fraggleja nähtiin vielä 1985 helmikuun lopusta 18. huhtikuuta asti Pätkiksessä torstaisin.

 

Yökyö-peli - Mikäs se tämä oli? Katsoin ohjelmaa, mutta minulla on muistikuva vain tunnuslaulusta, jonka näyttelijät lauloivat kuorossa studiolavalla. "Yökyö-peli, yökyö-peli..."... pahus, ei tuota melodiakoukkua kirjoittamalla pysty välittämään. Tätä riitti kuitenkin syyskuun 8. päivästä 1984 jonnekin ensi vuoteen.

 

 

Kate & Allie - 7. lokakuuta 1984 saapui tämä New Yorkiin sijoittunut naiskämppisten ja heidän lastensa eloa seurannut sarja. Niitä 80-luvun menestyskomediasarjoja, joista itsekin jaksoin nauttia niiden muutaman vuoden ajan jolloin sitä Suomessa esitettiin. 80-luvun lopulla sarja oli tosin nähnyt parhaat päivänsä ja puhti oli poissa, vaikka ohjaaja Linda Day yritti vielä loppuaikoina pitää vauhtia yllä.

 

 

Hittimittari (alkoi 15.9.1984) ja Soitellaan, soitellaan (alkoi 13.10.1984) - Ensinmainitussa Mikko Alatalo juonsi ja esitteli meille päivän suomalaista ja ulkomaista hittimusaa - vihdoinkin Suomi sai tv-ohjelman, jossa voitiin näyttää musiikkivideoita! Jälkimmäisessä ensin Markus Similä, myöhemmin Kari Salmelainen ja Markku Veijalainen juonsivat puhelintoivekonserttia, jossa esitettiin katsojien toivomia musiikkivideoita.

 

 

Mutapainin ystävät - Velipuolikuun työryhmä jatkoi räävittömämmissä merkeissä 15.12.1984 alkaen, kahdeksanosaisella sarjalla. Vain Robin Relander, Esko Hukkanen ja Niko Saarela vaihtuivat Ilkka Heiskaseen, Kati Bergmaniin ja Marja Korholaan. Mutapainin ystävät vei myös toteutuksen pitemmälle - tarjolla on ulkoilmassa tehtyjä sketsejä ja säihkyvää suomalaista 80-lukua. Kulissina toimi valintamyymälä, jossa oli tarjolla kaikkea tarpeellista nousukauden Suomelle. Varsinkin Petelius ja Heiskasen Kari vääntävät runsaasti uhmaavaa nuorisokieltä, kokkailevat katsojille ja kinastelevat keskenään.
    Minullekin sarjan muistettavin sketsi oli heti alkajaisiksi nähty musiikkipala, jossa serbialaissoundeja tarjoava Slutku Huja -yhtye mainostaa levyään Slobo Horo. Vuonna 1992 debytoi levyllä ihan oikea "Venäläinen Huora" eli Slobo Horo, joka soitteli Itä-Euroopan musiikkia ja keräsi arvostusta. Slutku Huja -nimeä ei sentään kukaan liene uskaltanut bändilleen antaa.

 

Kymppitonni ja Napakymppi - Riitta Väisäsen pitkä juontorupeama alkoi 3.1.1985, Kari Salmelainen aloitti parittajana kaksi päivää myöhemmin.
    Junnutonni-niminen lasten variaatio Kymppitonnista nähtiin 1991, tammikuun 29. päivästä eteenpäin. Myös Jokamiehen Kymppitonnia kokeiltiin 3.12.1991 alkaen.

 

 

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83