25.10.2018

Matti myöhästyi sovitusta ajasta puoli tuntia, koska juuttui ruuhkaan jonnekin, mutta tulihan lopulta. Sainpahan hoidetuksi muutaman asian netissä ensin. Jätimme auton aika kauas Messuhallista, sinne missä Matilla on yksi oma kämppä. Katua en muista. Kävelimme sieltä Messuhalliin, mikä meni aika harhailuksi ja sekoiluksi. Matti on aika harvoin käynyt Messuhallissa, ja kun hän on siellä käynyt, hän on saapunut pohjoisesta sisäänkäynnistä, missä on autoparkki. Nyt yritimme Matin johdolla etelästä mistä minä aina sinne menen, ja hänen reittitajunsa petti pahemman kerran. Minun olisi pitänyt viedä Matti sitä minulle tuttua reittiä pitkin, niin olisimme olleet perillä nopeammin.

Minulla oli ja on vieläkin lompakossa 120 euroa omaa rahaa, mutta Matti lupasi minulle 40 euron edestä kirjajoululahjaa. Niinpä valikoin itselleni muutaman kirjan hänen kustannuksellaan. Viime vuonnahan haeskelin kirjoja Kekkosesta ja ostin lisäksi sarjakuvia ja yhden Waltarin, mutta nyt ei ollut mielessäni mitään himoittua. Kerroin kuitenkin Matille, että keräsin kirjoja Kekkosesta ja Marskista, ja Mattihan sitten näytti minulle kaikki Kekkos-kirjat jotka löysi. Vaikken olisi tarvinnut niitä enempää. No, mukaan tarttuivat viime vuonna hylkäämäni Juhani Suomen Myrrysmies (Urkin vuodet 1936-1944) ja kahden euron osastosta Seppo Keräsen Vallan leppymättömät - Urho Kekkosen ja Veikko Vennamon taistelujen vuodet. Saanpahan lisää tuntumaa Vennamoonkin, tuohon suomalaisen politiikan historian väriläiskään.

Vesa Sisätön tietokirja Tuhansien mokien maa - Tunaroinnin Suomen historia oli kiinnittänyt huomioni jo viime vuoden messuilla, mutta en silloin ostanut sitä. Nyt se päätyi mukaani. Kun osuimme Mika Waltari -seuran pienenpienen ständin kohdalle, sieltä lähinnä Matin myötävaikutuksella minulle ostettiin ruotsalaisen Bovilin eli Bo Vilsonin (1910-1949) sarjakuvaversio Sinuhe egyptiläisestä. Se julkaistiin alunperin ruotsalaisessa Året runt -viikkolehdessä 1950. Sarjis jäi valitettavasti kesken Bovilin kuoltua. Mika Waltari -seura julkaisi Sinuhe-sarjiksen ohuena pehmeäkantisena niteenä 2015. Olin Kvaakissa lukenut keskustelua tuosta sarjakuvasta, ja muistin että tekijä oli ruotsalainen ja että sarjakuva jäi kesken tekijän kuoleman takia. Ihan kelpo sarjakuva vanhahtavuudestaan huolimatta.

Olisin halunnut selata SS Libriconin ja Makedonian osastoilla sarjakuvia, mutta eipä siihen juuri ollut nyt mahdollisuutta. Pysähdyimme kuitenkin Libriconin tarjonnan kohdalle. Matti ihasteli Blueberry-integraaleja, ja vilkaisi toistakin lännensarjaa Bounceria, josta kerroin että se on melkoisen tyly, musta ja synkkä sarjakuva joka ei ole kaikkien mieleen. Kerroin vielä Petri Hiltusen Anabasis-albumeista ja siitä mihin tämä sarjakuva perustuu. Hugo Prattin Aavikon skorpionit oli tarjolla 150 euron hintaan, ja kerroin Matille miksi se on niin kallis. Itsehän maksoin siitä viime vuonna Libriconille 120 euroa.

Kävimme mös Makedonian osastolla, mutta katselimme siellä vain kirjoja. Kerroin, että jos joitain kirjoja rupeaisin vielä keräämään, niin Kirjayhtymän 80-luvulla julkaisemia scifi-romaaneja, joissa on mustapohjaiset kannet ja selkämyksissä tekstit valkoisella. Isaac Asimovia, Arthur C. Clarkea, Robert Heinleinia, Stanislaw Lemiä, Ray Bradburya ja muita. Paha vain ruveta noita keräämään, kun en tiedä mitkä niistä ovat niitä Tosi Klassikoita jotka on pakko lukea ja mitkä taas vähäpätöisempiä. Sitäpaitsi tilaa niille ei ole minun kämpässäni. Tai no, on minulla kaksi tuon sarjan teosta: Bradburyn Fahrenheit 451 ja H.G. Wellsin Aikakone / Maailmojen sota -yhteisnide. Makedonialla oli paljon näitä Kirjayhtymän scifi-kirjoja kaupan. Matti sanoi, että hänellä on yksi tuollainen romaani, jokin Asimov. Huomasimme, että yksi Risto Isomäen teoskin kuuluu samaan sarjaan. Isomäki on enolleni hyvin tuttu kirjailija. Minulla on vain Sarasvatin hiekkaa sarjakuvaversiona.

Matti halusi löytää lähinnä tiettyjä dekkareita. Hän etsi varsinkin yhtä J.K. Rowlingin salanimellä julkaisemaa Cormoran Strike -dekkaria. Niitä on kolme, ja Matilla on kaksi. Se yksi puuttunut osa löytyikin lopulta. Muutama muukin dekkari lähti mukaan, ja jokin Helsingin historiasta kertova kirja. Sotahistoriakin tuntuu olevan enolleni kiinnostava aihe, mutten muista ostiko hän mitään sitä käsitteleviä kirjoja.

Olihan Messuhallissa myös viinimessut, ja Matti halusi käydä niilläkin. Siispä yläkertaan sukkuloimaan viini-, pizza-, juusto- ja herkkuständien lomassa. Alakerrassa pysähdyimme hetkeksi syömään pizzapalat. Parmankinkulla ja jollain erikoisen nimisellä juustolla (alkaa p:llä, muttei ole parmesaania) täytetty Regina-pizza maistui nälkäiselle vatsalleni.

Silleen ne messut sujuivat. Mukava ilta. Kuin mainiona jälkiruokana DHL:n lähetti toi minulle kymmentä vaille yhdeksän vielä Ranskan Amazonista paketin, joka sisälsi yhden tilaamastani neljästä Buddy Longway -integraalista. Kun kerran Apollo Kustannus lopetti yhden integraalin jälkeen Buddyn julkaisemisen omistajansa terveydentilan takia (huonoon kuntoon menneet kädet eivät jaksaneet enää kantaa painavia sarjislaatikoita), niin minun täytyi jatkaa sarjan haalimista ranskankielellä. Integraaleja on kaikkiaan viisi joissa on kussakin neljä albumia, tilasin siis integraalit 2-5. Loput kolme saapuvat myöhemmin.

DHL:n lähetti oli ilmoitellut itsestään jo viime viikolla, ja tänään päivällä tuli vielä yksi tekstari. Olin vähän huolissani, että saapuuko hän Vaasankadulle sillä aikaa kun olen vielä messuilemassa. Olin jo töistä palattuani netissä valinnut yhden kioskin paikaksi, johon paketin saa toimittaa ellen ole kotona. Mies saapuikin niin myöhään, että olin ehtinyt kotiin.

 

26.10.2018

Ajattelin ruveta kertomaan lisää muistoja elämästäni, sellaista minkä koin liian vähäpätöiseksi elämäkerrassa mainittavaksi.

Synnyin siis 9. heinäkuuta, viisi päivää lasketun ajan jälkeen, Kätilöopiston sairaalassa Helsingissä. Syntymäkirjassani (Inkeri Erosen Minä ja maailma, Tammi 1973) vanhempani kuvailevat asiaa seuraavasti: "Oltuani niin kovasti kauan aikaa piilossa äidin masussa en olisi millään halunnut tulla ihmisten ilmoille, mutta kätilötädit vain sinnikkäästi pakottivat minut ulos lämpimästä piilostani. Sitä paitsi kaikilla oli muutenkin kamala kiire - joka puolella kuulemma tuli lisää pieniä tyttöjä ja poikia ja sairaalatädit olivat ihan helisemässä. Äitiä onnisti äitiysloman suhteen, sillä se muutettiin 72 arkipäivästä 174 arkipäivään".

Syntymäkirjaani on liimattu ensimmäinen hoitopaikkailmoitukseni, se johon Saga ja Kaj Hindrén vastasivat:

 

 

Tuo näyttää kyllä sellaiselta ilmoitukselta, joka kiinnitetään kauppojen ilmoitustauluille, ei sellaiselta joka julkaistaan lehdessä. No joo.

Enoistani Timo on työskennellyt koko ikänsä Kelassa. Päätarkastaja taitaa olla hänen ammattinimikkeensä, jos oikein muistan. En tiedä mitä sellainen tarkalleen tekee, mutta äidin mukaan jotain mikä läheisesti liittyy tilastointiin, olematta kuitenkaan varsinaista tilastointia. Hänen Erja-vaimonsa taas on ollut ikänsä Tilastokeskuksessa töissä. Matti on Kotkan Vaasan Oy -leipomossa johtotehtävissä. Matin Marja-vaimon ammattia en tiedä.

Opin lukemaan 3-4-vuotiaana, ja ilmeisesti olin lukenut Asterixia jo hiekkalaatikkoikäisenä. Tuon mainitun Minä ja maailma -kirjan merkintöjen mukaan osasin jo latinankielisen sanonnan errare humanum est eli erehtyminen on inhimillistä. En ole voinut oppia sitä mistään muualta kuin Asterixista. Asterix-latina onkin aina ollut aika hyvin hallussani. Argumentum baculinum, keppi sen todisti - Dulce et decorum est pro patria mori, suloista ja kunniakasta on kuolla isänmaan puolesta.

Kolmivuotiaana olin hysteerisen kiinnostunut hintalapuista ja tarroista. Ruokakaupassa kun äidin silmä vältti, saattoi olla varma siitä että menin irrottamaan hintalaput elintarvikkeista. Keräsin hintalappuja vielä 80-luvun alussa.

Omaelämäkertaani kirjoitin varsinkin Hindrénit-lukuun paljon sellaista mitä en itse asiassa muista enää ollenkaan. Joulukuussa 1990 kirjoitin päiväkirjaani jonkinlaisen pienoisomaelämäkerran. Kun aloin kirjoittaa Sukuni viimeistä, tuo päiväkirjaani kirjoittamani pienoiselämäkerta oli ensimmäinen asia jonka naputin koneelle. Se sai toimia pohjatekstinä, jonka päälle sitten rupesin kirjoittamaan lisää. Tuohon pienoiselämäkertaan tietysti kirjoitin juttuja paljon nykyistä tuoreemmilla ja kattavammilla muistikuvilla.

Kerroin omaavani erittäin vahvan suomenruotsalaisen identiteetin. Valitettavasti nykyisin hieman häpeän suomenruotsalaisuuttani enkä halua paljoa tuoda sitä esille. Koen, että suomea äidinkielenään puhuvat halveksivat suomenruotsalaisia, katsovat heitä nenänvarttaan pitkin. Vuosien aikana suomenkielestä on tullut minulle se vahvempi kieli. Osaan ilmaista iseäni luovemmin ja rikkaammin suomeksi kuin ruotsiksi. Synnyinkaupunkiani häpeän vielä enemmän. En ole käynyt Kauniaisissa moneen vuoteen. Olen karistanut ajat sitten kaikki kaupungin pölyt jaloistani. Koen, että juureni ovat nykyisin Etelä-Haagassa, jossa asuin 16 vuotta.

Kesämökkimme oli Lahnaveden rannalla lähellä Vihantasalmen leirintäaluetta. Viitostietä pitkin, leirintäalueen jälkeen käännyttiin seuraavaa tietä vasemmalle. Sitä hiekkatietä ajettiin vähän matkaa, kunnes taas käännyttiin yhden alamäen jälkeen vasemmalle pienelle metsäpolulle. Meidän mökkimme oli toiseksi viimeinen mökki sen polun varrella.

Piirsin 1988 päiväkirjaani kartan kesämökistämme. Pohjoinen on vasemmalla. Sinisellä viivoitetut alueet oli isäni vallannut järvestä lastaamalla niihin kiviä ja hiekkaa.

 

 

Mattssonien kanssa elosta sitten... Tekemästämme suuresta reissusta Ruotsin, Tanskan ja Saksan kautta Itävaltaan ei ole paljon lisättävää. Tanskalaisessa hotellissa oleskellessamme katsoin siis yhdessä huoneessa, johon Jonna ja Mia oli majoitettu, telkkaria. Sitten he käskivät minun poistua. Palasin huoneeseen, johon olin majoittunut äidin ja isäpuolen kanssa. Isäpuoli kummasteli kuinka jo nyt palasin naapurihuoneesta, ja kerroin että minut ajettiin ulos. Frejn kanssa palasin Jonnan ja Mian huoneeseen, jossa isäpuoli kysyi että mitä tämä nyt tarkoittaa. Jonna ja Mia kiistivät kaiken. Frej sanoi vihaisena, että nyt joku teistä puhuu paskaa, ja te jäätte tänne selvittämään asiat keskenänne. Emme selvittäneet.

Kun asuin vuosina 1984-1989 kaksistaan isäni kanssa, isä selvästi yritti kaikin tavoin koulia minusta autohullua. Kävimme autonäyttelyissä isoissa halleissa ja Citroën-kerhon kokoontumisissa. Muistikuvia on myös Espoon Karhusuolla sijaitsevasta karting-radasta jossa kävimme muutaman kerran katsomassa muiden kisailua. Jokin rallikilpailu pidettiin jossain keskellä korpea, sitäkin olimme katsomassa. Telkkarista katsoimme formulakisoja ja kannustimme Keke Rosbergia. Leikimme formula-pienoisradalla. Minulla on muistikuva myös matalista rakennuksista koostuneesta teollisuusalueesta, jossa oli joitain mitälie autonrassaamoita ja työpajoja. Sielläkin viivyttiin tuntikausia.

Kun olimme hankkineet Commodore 64 -tietokoneen, isä tykkäsi myös pelailla innokkaasti. Autopelit olivat tietysti hänen suosikkejaan.

Sarjakuvistani vain osa on näytillä täällä kotisivuillani. Ne jotka puuttuvat ovat yleensä lyijykynällä piirrettyjä ja siksi skannauskelvottomia:

13 Olavi, etsivä -albumia joista viimeinen on keskeneräinen.
1987-1989 ruutuvihkoon piirtämäni Tuomas ja Rauno / Aaltotien keikarit -stripit, järjestysnumerot 76 - 618.
Kaikki Moilaset- ja Bollen och Runden -stripit.
Kesken jäänyt albumi "Unikirja", johon 1989-1990 kuvitin näkemiäni unia (13 sivua piirretty).
Hemmo Paskiaista plagioiva Mätäväki-sarja, joka syntyi 1989-1990 tekemälleni värialbumille. Viimeisimmät Mätäväki-jutut piirsin 1995 kun opiskelin Karjaalla. Vielä olisi muutama sivu tilaa.
Loput Professori Versum -albumista.

Tussilla piirretyistä sarjoista julkaisematonta on iso läjä Aaltotien keikarit -strippejä. Niitä en halua julkaista, koska... vaikka pidänkin sarjan rennosta, hyväntuulisesta kokonaisfiiliksestä, liian moni vitsi ei toimi. Niin, ja sitten on muutaman sivun mittainen Tsirps-sarjis, jonka postaan kotisivuilleni joskus tulevaisuudessa, kun Naavametsäläiset-sarjakuvat on kaikki tehty ja voin ruveta piirtämään Tsirpsin pitkiä seikkailuja.

Sitten on niitä kadonneita sarjoja:

Lindqvist och Palmgren, strippejä ja yksi albumimittainen tarina nimeltä "Atlantin ylitys".
Pindo, sivun sarja jonka tein Wallun vetämällä sarjakuvakurssilla vuonna 1989.
75 ensimmäistä Tuomas ja Rauno -strippiä jotka syntyivät irrallisille aanelosille.
Albumillinen lyhyitä juttuja, jotka tein 1988 Joakim Pirisen Myrsky hiekkalaatikossa- ja Ritari Retee: Piiritetty linna -albumien inspiroimana.

22.11. 1989 tekemäni päiväkirjamerkintä on mielenkiintoinen. "Englannintunti jäi pois, sillä Eero ja Jussi Raittinen & The Boys konsertoivat koulussamme. He soittivat muutamia ikivanhoja rokkikappaleita ja kertoivat rokin, countryn ja bluesin historiasta". Pahus kun minulla ei ole tuosta muistikuvaa.

7.12.1989 koululuokkamme vieraili tiedekeskus Heurekassa. Sehän oli vielä uusi laitos silloin, se avattiin yleisölle 28. huhtikuuta sinä vuonna. Yhdessä tuon ajan MikroBitissä on pikkujuttu Heurekaan rakennetusta robotista nimeltä Jeppe, joka oli ohjelmoitu luennoimaan alkoholin haitoista ja vaikutuksista ihmiselimistöön. Jeppe "ryyppäsi" kuulalaakereita, robotin vieressä oli niitä laakereita joita sai syöttää, laakerit vierivät makuuasentoon sijoitettua "kehoa" pitkin kuin kuulat fortuna-pelissä, ja joka kuulalaakeriannoksen jälkeen puhesyntetisaattori muuttui yhä sammaltavammaksi. Taisin nähdä sen robotin juuri sillä Heureka-käynnillä, se oli valkoisesta tai läpinäkyvästä värittömästä muovista rakennettu, etäisesti ihmisen muotoinen viritys joka makasi selällään jonkin alustan päällä.

 

 

Eniten minua kiinnosti silti neuvostoliittolainen Tetris-tietokonepeli, jonka sain nähdä ensimmäistä kertaa juuri Heurekassa.

Koulussa meille annettiin jatkuvasti tehtäväksi lukea kirjoja ja kijoittaa esseitä niistä tai pitää esitelmiä. Vaikka olin lukutoukka, tuskastelin silti välillä kun niitä kirjaprojekteja alvariinsa annettiin. Silti luin kirjoja ihan muutenkin vain:

21.3.1990 Jack London: Erämaan kutsu (esitelmä)
22.8.1990 Jack London: Erämaan kutsu (taas! Olin tässä vaiheessa jo lukion ensimmäisellä luokalla)
23.8.1990 Guy de Maupassant: Sormus (kirjoitin siitä paperille vastaten tiettyihin annettuihin kysymyksiin. Olin lukenut aiemmin siitä tehdyn sarjakuvaversion Aku Ankka -lehdestä. Alkuperäinen novelli oli parempi)
26.2.1991 Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (taas vain kyselykaavakkeen täyttämistä. Kirja löytyy hyllystäni)
4.10.1991 Franz Kafka: Muodonmuutos (tapani mukaan olin ensimmäinen, joka luki kirjan loppuun. Katsoimme myöhemmin tv-ohjelman Kafkasta sekä Muodonmuutoksesta tehdyn englantilaisen elokuvaversion - jälkimmäinen osoittautui puolitoistatuntiseksi filmatuksi näytelmäversioksi, joka oli meidän kaikkien mielestä mauttomasti ja naivin jälkeenjääneesti näytelty, vastenmielinen esitys. Minulla ei ole Muodonmuutosta omassa kirjahyllyssä, mutta Linna ja Oikeusjuttu löytyvät)
8.10.1991 Henrik Tikkanen: Min älskade skärgård (piti valita jonkun suomenruotsalaisen kirjailijan teos. Päätin valita Tikkasen, jonka kirjoja meillä oli kotona mukava määrä. Annoin isäpuolen suositella kirjaa)
18.11.1991 Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase (suomenkielen tuntien projektina piti valita listalta jokin kirja ja lukea se suomeksi. Valitsin ensin Antti Tuurin Talvisodan, mutta kirjastossa oli vain ruotsinkielinen painos. Vaihdoin sen Häräntappoaseeseen, joka meillä oli kotona)
18.11.1991 Charles Dickens: Kaksi kaupunkia (no niin, tällä oli käänteentekevä vaikutus minuun. Meidän oli äidinkielentunneilla tehtävä projekti Dickensistä ja luettava jokin hänen kirjansa. Kahden kaupungin luettuani sain pakkomielteen lukea Dickensin koko tuotannon. Nyt minulla on Dickensin koko tuotanto hyllyssä)
19.12.1991 Ilmari Kianto: Ryysyrannan Jooseppi (ainekirjoitus. Tämänkin ostin lopulta omaksi)
24.3.1992 Charles Dickens: Great Expectations (englannintuntien ainekirjoitusprojekti)
20.8.1992 Charles Dickens: Pickwick-kerhon paperit (piti lukea äidinkielen tunteja varten jokin kirja, joka protestoi jotain vastaan, tai muuten vain ilmaisee kirjailijan mielipiteitä. Pickwick-kerhon paperit ei ollut sellainen varsinaisesti, valitsin sen koska satuin lukemaan sitä parhaillaan)
24.8.1992 Dostojevski: Kirjoituksia kellarista (äidinkielen tunneilla jokainen luki sen)
1.10.1992 Per-Olof Sundman: Ingenjör Andrées luftfärd (Insinööri Andréen ilmapurjehdus) (äidinkielen tunneilla piti valita jokin pohjoismainen kirja. Hieno teos, proosa imaisi mukaansa. "You are there" -tunne oli vahva)
2.10.1992 Gunnlaug Ormtungas saga, islantilaistaru (äidinkielen tuntien projekti, pakollinen kaikille)
12.10.1992 Karl August Tavaststjerna: Barndomsvänner (Lapsuuden ystävät) (äidinkielen tunneilla piti tehdä esitelmä jostain pohjoismaalaisesta kirjailijasta - luin tuon ja pidin esitelmän sen kirjoittajasta. "Hårda tider" olisi ollut vielä mieluisampi löytää, sen saama aiheeton kritiikki herätti minussa myötätuntoa kirjailijaa kohtaan. Pidin kuitenkin Barndomsvännerista erittäin paljon, ansaitusti klassikkoteos)
26.11.1992 Joseph Conrad: Lordi Jim (tein ensin esitelmän Conradista. Myöhemmin kirjoitin vielä aineen hänestä. Lordi Jim oli hankala tapaus, sillä en pitänyt proosasta. Se jotenkin peitti tapahtumat alleen. Kaikki mielenkiintoiset tapahtumat kerrottiin kovin viitteellisesti. En ymmärtänyt juonesta paljoakaan. Vähän väliä jouduin selailemaan taaksepäin tsekatakseni, missä tuo mainittu tapahtuma tapahtui. Repliikkejä olisin kaivannut enemmän).
17.12.1992 Pär Lagerkvist: Barabbas (tämä piti kaikkien lukea äidinkielen tunneilla, ja kirjoittaa aine)
4.1.1993 Sempé, René Goscinny: Le petit Nicolas et ses copains (ranskantunneilla jokainen luki vuorotellen yhden luvun ja kertoi tapahtumat koko luokalle seuraavana päivänä).

Lisäksi kirjoitin 25.8.1992 suomenkielisen aineen Dickensistä, "unohtumattomasta henkilöstä".

Kaikkien koulun antamien kirjaprojektien lisäksi luin kirjoja myös ihan muuten vain, kuten kaikki loput Dickensit sekä Alexandra Ripleyn Scarlettin eli Tuulen viemään jatko-osan. Taru sormusten herrasta oli joululahja vuosimallia 1991, tosin se oli vain ensimmäinen osa. Robert Louis Stevensonin Aarresaari, Tom Sawyerin seikkailut, H.G. Wellsin Aikakone englanniksi (saman niteen lopussa oli vielä The Man Who Could Work Miracles -novelli, josta tein sarjakuvaversion myöhemmin). Vonnegutin Teurastamo 5. Äidin suosituksesta luin J.D. Salingerin Siepparin ruispellossa englanniksi, ja pidin siitä.

Se kouluvalokuvaus, josta kerron elämäkertani sivulla 267 - Västra Nylands folkhögskolassa Karjaalla vuonna 1996 - oli tosiaan kauhun hetki. Pelkäsin sokeutuneeni lopullisesti. Onneksi se oli vain väliaikaista. Ryhmäkuvassa olen kovin kalpea, mutta myöhemmin otetussa yksilökuvassa olin pirteä ja normaalin punakka. Yksilökuvaa ei ole tallella, se hävisi aika pian selittämättömästi jonnekin. Ei se mitään, ei se ollut tärkeä kuva.

Syksyllä 2012 tein pari kertaa kerrostalorappujen vahausta Wippii Work -firman pomon kanssa. Tuli puhetta sarjakuvista kun kerroin että harrastan niitä. Se pomo tunsi Gene Kurkijärven, jonka käsistä lähti kaksi sarjakuva-albumia, Aquila Oblige (1990) ja Kullervo (2009). Sen jälkeen Kurkijärvestä ei ole kuultu mitään. Kullervokin oli makoillut kymmenen vuotta kustantamon pöytälaatikossa, koska väripainatus oli 90-luvun lopulla vielä liian kallista. 2009 väripainatus oli sen verran halventunut, että Kurkijärven Kalevala-sovitus voitiin julkaista. Sen jälkeen Kurkijärvi ei ole saanut sarjakuvapuolella mitään aikaiseksi, eikä varmaan muuallakaan. Wippii Workin pomo kertoi, että syynä tähän oli oma saamattomuus. Kurkijärvi oli valmistunut arkkitehdiksi, mutta ei ollut tehnyt niitä töitä päivääkään. Liekö sitten vieläkin oloneuvoksena?

 

30.10.2018

Sivu 142. Tosiaan mieletöntä millaista vauhtia tussaus valmistui. Värittämisen kanssa en sitten ollutkaan niin nopea.

 

3.11.2018

Yksi pullollinen kalanmaksaöljyä tyhjeni jo päiviä sitten, ja pitäisi ostaa apteekista uusi. Vielä en ole saanut aikaiseksi. Olen tottunut kalanmaksaöljyn makuun lapsesta asti, äiti syötti minulle sitä. Lisäksi hän antoi pieniä valkoisia tabletteja, jotka eivät maistuneet miltään. Äiti kutsui niitä "nannaksi", hän ei koskaan käyttänyt mitään muuta nimitystä. Vasta aikuisena tajusin, että ne taisivat olla kalkkitabletteja. En koskaan protestoinut näitä ylimääräisiä aineita vastaan, otin ne aina halukkaasti vastaan. Äidillä oli helppoa minun kanssani. 80-luvulla Mattssonien kanssa asuessani otin jonkin verran kalanmaksaöljyä kapselimuodossa, mutta se oli minusta nynnyilyä.

Lapsena Mattssonien luona asuessani inhosin kaalikääryleitä, uunissa sulanutta juustoa sekä paistettuja silakoita. Silakoissa ällöttivät ennen kaikkea ne lukemattomat pienet ruodot. Silakat eivät menneet kurkusta alas ilman kunnon maitohörppyä, ne tahtoivat jotenkin juuttua kurkkutorveen ja sitten meinasi tulla oksennusrefleksi. Niiden kera tarjotusta perunamuusista ei ollut apua. Niinpä en tänä päivänäkään pysty syömään silakoita ja muikkuja. Kaalikääryleitä ja sulanutta juustoa opin syömään myöhemmin, opin tykkäämäänkin niistä.

Masentavinta ruokaa olivat pienet pyöreät vasikankotletit. Äitikin kutsui niitä vain kumikotleteiksi, eli hänkin myönsi, etteivät ne olleet hyvää ruokaa. Kumilta ne tosiaan maistuivat. Vasta nettiaikana olen oppinut, että vasikankotletit olivat niiden virallinen nimitys.

Koulussa parasta ruokaa olivat kanaviillokki (nimenomaan mustaherukkahillon kera, se antoi sen tärkeän lisäsäväyksen!) sekä riisipuuro mustikkakeiton kanssa. Kun noita ruokia tarjottiin koulussa, ne olivat herkkupäiviä. Keitoista pidin myös. Muuten mielipiteeni kouluruoasta oli tyypillinen: yäk.

Ravintoloissa olen kulinaristi ja kokeilen mielelläni kaikkea hienoa ja maukkaan kuuloista. Itselleni en kuitenkaan viitsi kokata mitään erityistä, vaan se jää kana ja riisi -linjalle.

 

18.11.2018

Ei mene kaikki ihan hyvin. Sain lokakuun lopussa hyvin lievän flunssan. Loka-marraskuun vaihteinen viikko sujui vielä ihan kyllin mukavasti, koska flunssa oli niin lievä ettei räkääkään juuri tullut. Nielukipu vaivasi, ja kumpikin korva oli vuorollaan lukossa ja pahasti särkevä. Torstaina olin niin uupunut, että hyvä kun jaksoin hoitaa työt. Perjantaina vähän sama juttu. Viikonlopun vain lepäsin, ja olin niin poikki etten jaksanut 3.11. edes soittaa äidille ja onnitella syntymäpäivän johdosta, saati sitten pestä pyykkiä. Yskin välillä niin, että vasemmasta sieraimesta tuli kahteen otteeseen verta. Milloin olen viimeksi kärsinyt nenäverenvuodosta? Joskus vuosikymmeniä sitten?

Sunnuntaina 4.11. silmäni punoittivat ja rähmää tuli. Sillä lailla, silmätulehdus iski. Maanantaiaamuna rähmän tulo oli lakannut, mutta varsinkin oikea silmä oli ihan punainen. Tiistaina vasen silmä oli melko kunnossa, mutta oikean silmän takia menin Herttoniemen terveysasemalle, jossa minulle diagnosoitiin silmätulehdus JA verenpurkauma silmässä. Hain apteekista silmätippoja ja hoidin työpäivän normaalisti loppuun. Onneksi en tuntenut silmissä juuri minkäänlaista kutinaa tai ärtymystä, näkökyky ei häiriintynyt eikä rähmääkään tullut enää. Pääsin helpolla.

Silmätulehdus ja verenpurkauma hävisivät viikossa. Flunssanpoikanen vaivasi edelleen sen verran, että yskitti. Joskus pahoinkin kohtauksin. Ei suostunut täysin luovuttamaan. Nyt tilanne on se, että viimeisetkin yskänrippeet ovat vihdoin hävinneet, mutta vieläkin vaivaa satunnainen nielukipu, joka välillä pahenee, välillä lievenee, ja pahimmillaan tuntuu vasemmassa korvassa asti. Ettei jossain vain ole vielä lievä tulehdus, joka vaatisi hoitoa?

Reilun viikon päästä tullaan mittaamaan asuntoni märkätilojen kosteutta. Siihen mennessä kämppäni on oltava siisti. Paljon olen tehnytkin, mutten tarpeeksi. Tässä minä vain istun ja naputtelen omistamieni kirjojen tietoja nettiin. Liityin nimittäin Discogsin haarasivustoon Bookogsiin, joka on kirjoille sama kuin Discogs levyille. Katsoin Bookogsia jo lokakuun lopulla, mutta totesin tietokannan niin suppeaksi, ettei sen avustaminen tuntunut mielekkäältä. Muutama oma kirja sieltä löytyi, mutta minulla on satoja kirjoja. Tein kuun vaihteessa Excel-listan kaikista omista kirjoistani ihan vain omaksi iloksi (paitsi ullakon häkkivarastossa olevat kirjat puuttuvat siitä vielä), ja ajattelin että se riittäköön. Äh, eilen liityin Bookogsiin sitten kuitenkin ja rupesin avustamaan sitä. Yhdeksän kirjaa on löytynyt ihan suoraan, 44 olen jo jaksanut lisätä sinne itse. Minulla on varmaan 400 kirjaa, joten työtä riittää.

Oikeastaan minun pitäisi joko siivota asuntoani tai piirtää YKS:ää, tai mieluiten molempia. Sen sijaan tapan kallista aikaani taas yhden uuden ison urakan parissa. Näin sitä muut tärkeämmät hommat kärsivät, kun keksin koko ajan uutta tekemistä.

 

No niin, 73 kirjaa Bookogs-kokoelmassa, niistä 64 itse lisätty. Lisäämättä on 181 suomenkielistä, 67 englanninkielistä ja 20 ruotsinkielistä, sekä ullakolla olevat 3 etsivää -kirjat ja tanskalaiset suomennetut Jan-teinidekkarit - ja muutama muu kirja joka ullakolla majailee. Mutta eivät ne kaikki ole sellaisia, että niiden lisääminen Bookogsiin tuntuisi järkevältä. Lisään ne jotka viitsin sinne lisätä.

 

Mitä YKS:ään tulee, olen pyöritellyt mielessäni lopputarinaa ja miettinyt lopullista sivumäärää. Laskin, että 173 on aika hyvä arvio. Nyt luonnosvaiheessa olevan sivun lisäksi olisi siis tehtävä vielä 30 sivua. Vielä tapahtuu paljon, mutta kerronta tulee olemaan melko tiivistä. Tuo 173 saattaa tosin heittää vielä, mutta tällä arviolla mennään nyt.

 

21.11.2018

Mielialani on ollut nyt kumman apaattinen. Ei masentunut, ei suinkaan, mutta päivät ovat menneet rutiinilla, ilman innostuneita fiiliksiä niin sisälläni kuin ympärilläni. Ihmiset työpaikalla ovat jotenkin tasaisen tylsämielisiä enkä itsekään ole tuntenut iloa enkä innostusta mistään. Minä ikään kuin odottelen jotain, muutosta tai jotain uutta mikä sytyttäisi minut. No, ainakin odottelen ensi vuotta ja sen uusia kuvioita. Ensi vuoden alusta rupean taas käymään levydivareissa ja levymessuilla. Kaipaan näitä asioita, kun koko tämä vuosi on mennyt nettitilausten merkeissä.

Joitakin asioita sentään odottelen vielä tältä loppuvuodelta. Pieniä asioita. Se Renegadesin levy, jonka Svart aikoo julkaista uudestaan. Se on yksi asia.

Tänään kävin Akateemisessa Kirjakaupassa ostoksilla. Olen tajunnut, että kolme tärkeää eläinaiheista klassikkoromaania on jäänyt minulta lukematta, ja tunnen vähän huonoa omaatuntoa siitä. Niin Kaislikossa suhisee, Ruohometsän kansa kuin Kaukametsän pakolaisetkin ovat jääneet pelkiksi nimiksi. Tarinoita en tunne. Pelkäsin, ettei Akateemisesta löytyisi mitään näistä, mutta löytyihän jotain. The Wind in the Willows eli englanninkielinen Kaislikossa suhisee oli tarjolla monena eri painoksena. Poimin niistä sen jonka ulkoasu ja sisällön esillepano miellytti eniten. Tämän on julkaissut Puffin vuonna 2010. Lopussa on vielä tietoa Kenneth Grahamesta ja kirjan hahmoista sekä muutamien vaikeimpien kirjassa esiintyvien sanojen selitykset.

Heräteostoksina hankin Tove Janssonia, eli Muumipappa ja meri sekä Muumipeikko ja pyrstötähti, sekä Thorbjørn Egnerin Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä -lastenkirjaklassikon. Olenko outo, kun kerään lastenkirjoja? No, minulla oli tuo Hyppelihiiri lapsena, ja minä arvostan korkealle kaikkea sitä kivaa mikä lapsuuttani väritti, ja haluan sen kaiken takaisin. Piti vielä varmistaa, että kirjan lopussa ovat ne laulut nuotteineen mukana. Ovathan ne.

Voisin ostaa Amazonista ne kaksi muuta eläinkirjaklassikkoa, Watership Down ja The Animals of Farthing Wood. Se on toinen asia jota odotan.

Bookogsin avulla sain sattumalta selville, mikä oli se toinen satukirja (Kauneimmat eläinsadut -teoksen ohella) joka minulla oli pienenä. Se oli nimeltään yksinkertaisesti Suuri satukirja, ja sen oli julkaissut Valitut palat vuonna 1970. Tilasin sen eilen yhdestä antikvariaatista. Se on kolmas asia jota loppuvuodelta odotan. Minä olen outo...

 

24.11.2018

Lisäilen Bookogsiin kirjoja verkkaiseen tahtiin. 224 kirjaa plus ullakolla olevat niteet vielä jotka voisin sinne lisätä. Laskin, että itselleni määräämällä tahdilla kirjat olisi lisätty viimeistään 10. helmikuuta, mutta tuskin tulen pitämään niin hidasta tahtia kuitenkaan, eiköhän työ valmistu jo aikaisemmin. Nyt lisäsin tämän pikkuhauskan kirjan, Matti Louhen Sipi..sipi... - Kuvitettuja tosiasioita Raflakahlaajista (täydennetty painos vuodelta 1974). Kuten elämäkerrassanikin kerroin, isäni oli 80-luvulla Citroën-auton omistajille tarkoitetun Club Citroën Finlande -kerhon puheenjohtaja, ja kerhon pääkokoontumiset pidettiin syksyisin Iso-Syötteellä ja kesäisin Joutsassa. Olin mukana Joutsan kokoontumisissa, nehän pidettiin sikäläisessä Rantasipi-hotellissa luonnon keskellä. Siinä miljöössä nuo Louhen piirtämät lintuhahmot tulivat minulle tutuiksi.

Muutama vuosi sitten selvitin netistä, mitä kaikkia sarjakuvajulkaisuja Suomessa on julkaistu, ja tutkin Fennican tietokantaa. Sain tietooni että tuollainen Rantasipi-hotelliketjuun liittyvä kirja on olemassa. Mietin, onkohan se sarjakuvaa vai jotain muuta... hmm, ei ehkä sarjakuvaa, mutta tilaanpa sen kuitenkin netitse jostain divarista missä se nyt sitten sattuukaan olemaan tarjolla. Jep, sarjakuvaa se ei ole, mutta kiva pikku kirja Louhen anteliaasti kuvittamana.

Mielelläni merkkaisin Bookogsissa myös niitä kirjoja jotka olen lukenut mutta joita en omista. Vaan eihän niitä tuolta löydy. Tai jos löytyy, niin väärällä kielellä, ja sen verran haluaisin pitäytyä totuudessa että edes kieli olisi oikea. Lukioaikana lukemani kirjat olen jo luetellut, enkä paljon muita tähän hätään muistakaan. Lapsena omistin Maailman ympäri 80 päivässä -klassikon, mutta nyt minulla on se englanniksi. Ensimmäisen Pupu Tupuna -lastenkirjan omistin, eli "Mihin menet, Pupu Tupuna?". Yksi Richard Scarry -kirja minulla oli myös, mutta sen nimeä en muista. Muistan otteita muutamasta kirjasta jotka luin ala- ja yläasteella, muttei aavistustakaan niiden nimistä tai kirjoittajista. Yläasteella piti lukea Vänrikki Stoolin tarinoita, mutta jokainen taisi valita vain yhden tarinan luettavaksi, eikä kukaan lukenut koko opusta. Kotona äidin ja isäpuolen kanssa asuessani luin Gösta Knutssonin Pelle Svanslösin eli Pekka Töpöhännän.

Maanmittausopiskelujen aikana taas luin Hannu Lehtisen nuortenkirjan Kersat eivät kursaile, johon liittyy jopa tarinantapainen. Pikkupoikana kun kävin vaarin luona Kotkassa, enojeni entisissä huoneissa oli kirjahyllyllä tallella muutama vanha suomalainen nuortenkirja, jotka olivat osia jostain isosta nuortenkirjasarjasta. Kirjojen lopussa oli luettelo sarjan muista kirjoista. En lukenut kirjoja, mutta vilkuilin niitä kirjaluetteloita. Yhden kirjan titteli, "Kersat eivät kursaile", jämähti aivopoimuihini eikä suostunut sieltä lähtemään millään. Sain vuosien päästä selville jostain tietokirjasta, että Hannu "Hanski" Lehtinen on kirjoittanut sen nimisen kirjan. Siitä vielä vuosia eteenpäin, aikaan 1996-1999 jolloin opiskelin maanmittausta, ja päätin yhtenä päivänä katsoa kirjastojen tietokannasta olisiko se lainattavissa jostain kirjastosta. Käpylän kirjastossa oli hyllyssä. Siispä Käpylään ja lainaamaan se kirja. Sehän osoittautui ihan mukavaksi ja hauskaksi kuvaukseksi partiolaisten kesäleiristä. Kannatti lukea sen yhden kerran.

James Joycen Odysseuksen otin haasteena. Lainasin sen kirjastosta. En kostunut kirjasta paljoakaan enkä nauttinut lukukokemuksesta sanottavammin. Joycen sekoilut monen sivun mittaisine lauseineen ym. luin läpi ihan "antaa mennä vaan" -asenteella, edes yrittämättä sisäistää mitään.

Olen lainannut kirjastosta myös Lovecraftia, ja muutama kirja on nyt itsellänikin.

 

Punk in Finlandissa starttasi Mattiesko Hytönen -topik. En käsitä, miksi hänen annetaan edelleen kirjoitella kolumneja Iltalehteen (vai kirjoittaako hän niitä vielä, en ole aikoihin vilkaissut Iltalehteä). Päätellen siitä vähästä, mitä olen hänen kirjoituksiaan viitsinyt vilkaista, ei Hytösellä ole ollut moniin vuosiin mitään sanottavaa mistään. Silkkaa mitäänsanomatonta höttöä nuo IL:n kolumnit. Kun olen Hesarin Aikakone-palvelussa lukenut vanhoja Hesareita, olen törmännyt varhaisempiin kirjoituksiin, ja ne ovat vaikuttaneet vähän sisällökkäämmiltä. Ehkä Hytösellä on joskus 70-80-luvulla ollut jotain sanottavaa, mutta hän tuntuu imeneen itsensä sittemmin täysin tyhjiin. Sitten vielä sekin, että kaikki se lihasten pullistelu on niin egokeskeistä että puistattaa.

 

25.11.2018

Selailen Bookogsissa englanninkielisiä kirjoja ja lehtiä mitä sinne on lisätty. Pari Reader's Digestia ja joitakin National Geographiceja näkyy olevan. Perhepäivähoitajillani Saga ja Kaj Hindrénillä oli jättikokoelma Valittuja Paloja vuosikymmenien ajalta Inkoon-mökissään, josta myöhemmin tuli heidän vakituinen asuinpaikkansa. Myös National Geographiceja oli runsaasti. Minä selailin 80-luvulla niitä vähän, ja täytyy sanoa etten ymmärrä niitä pornolehti-irvailuja mitä olen National Geographicista lukenut. Ei minun silmiini sattunut kuvia alkuasukkaista tissit paljaina.

Kaj tilasi myös Newsweekiä ja Timea, niitä oli joskus kiva lukea sitten hiukan vanhempana 90-luvulla, kun englanti alkoi olla hienosti hallussa. Sitten oli tietysti ne ruotsalaiset viikkolehdet joita Hindrénit myös tilasivat, Året Runt, Allers ja Hemmets veckotidning. No, viimeksimainittu oli tylsä lehti, kun siinä ei ollut sarjakuvaa. Mutta ÅR ja Allers tarjosivat Kronblomia, Lars Mortimerin smurffeja kopioinutta Gnuttarna-sarjaa, Mikki Hiirtä, Matti Mainiota ja Jussi Juoniota (Stor-Klas och Lill-Klas), Aku Ankkaa ja joitakin oudompia ruotsalaisia huumorisarjoja.

Sitten oli Allersissa vielä Charlie Boodin kuvasarjoja eläimistä. Minulla on joskus 80-luvulla lahjaksi saatu ruotsinkielinen albumillinen Charlie Boodia: Naturens under - Djurens värld i bild, numero 20. Kannessa on kalliotöyhtöpingviinejä. Niitattu vihko, julkaisuvuotta ei löydy. Julkaisijana on Bokförlaget Semic. En pidä Boodin luontovalistussarjaa sarjakuvana, joten en ole laittanut sitä alpparia Sarjakuvakokoelmani-sivulle. 90-luvulla tongin Kauniaisissa ahkerasti paperinkeräyslaatikoita ja ilahduin aina kun löysin Allerseja. Poimin kaikki Charlie Bood -sivut talteen, ja ne ovat vieläkin yhdessä kansiossa, järjestettyinä aakkosjärjestykseen käsiteltävän eläinlajin mukaan. Jossain vaiheessa Boodin julkaisu Allersissa lopetettiin, se oli minulle pettymys.

 

Bookogs on sivustona pettymys siinä mielessä, että siellä ei voi katsoa muutoshistorioita. Ei näe, kuka on lisännyt kirjan tai lehden tietokantaan ja ketkä ovat tehneet muutoksia ja täydennyksiä tietoihin. Ei pysty edes katsomaan ketkä kaikki omistavat tai ovat lukeneet ko. kirjan tai lehden. Kaipaisin myös Discogsissa olevaa Edit Release -> Save As Draft -toimintoa, silloin kun haluan lisätä eri painoksen kirjasta josta on jo toinen pääosin samat tiedot sisältävä painos tietokannassa. Ei tarvitsisi naputella kaikkia tietoja uudestaan.

Bookogsissa ei myöskään ole omaa Inboxia, joten muille käyttäjille ei ilmeisesti voi lähettää viestejä. Sivun oikeassa alakulmassa on sentään Intercomissa pyörivä keskustelualusta jonka kautta saa kontaktia johonkuhun jos aloittaa keskustelun. Discogsissa saan Inboxiin viestin kun minun lisäämäni / omistamani levyn tietoja muutetaan. Bookogsissa saan sähköpostiini ilmoituksen kun joku muuttaa tai täydentää lisäämäni kirjan tietoja, mikä ei tunnu yhtä mukavalta. Eli ei kovin käyttäjäläheinen saitti tämä Bookogs. Ja onhan se vielä aivan naurettavan suppea sivusto, enkä povaa sille ruusuista tulevaisuutta ellei sinne tule runsaasti lisää käyttäjiä.

Jatkaen juttua ala- ja yläasteella lukemistani kirjoista joiden nimiä ja kirjoittajia en muista, yksi ruotsinkielinen kirja kertoi pikkupojasta, joka oli kasvanut mielisairaan äidin kanssa äärimmäisen köyhissä oloissa. Uskovainen, kaikkeen outoon epäluuloisesti suhtautuva äiti oli pitänyt poikaansa aliravittuna. Sitten poika pääsi uuteen, parempaan kotiin jossa hänestä pidettiin huolta. Valitettavasti, koska poika oli pahasti aliravittu, hän oksenteli syömänsä ruoan ulos kun elimistö ei ollut oppinut pitämään isoa määrää ruokaa sisällä. Poika alkoi osoittaa hyviä piirtäjänlahjoja ja tutustui tummaihoiseen poikaan. Jossain vaiheessa poika tapasi taas äitinsä, jolle hän näytti hienoja piirroksiaan. Äiti ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Sen sijaan hän kauhistui kun poika kertoi tutustuneensa mustaan poikaan, ja alkoi huutaa: "Sinä olet joutunut paholaisen myrkyttämäksi!". Pieksiköhän äiti poikansa sen jälkeen?

Toisessa kirjassa seurattiin joukkoa teinipoikia. Muistan vain pari yksityiskohtaa: M.A. Numminen laulamassa Helga-neitiä jossain baarissa, ja yksi poika ottamassa ilmeisesti elämänsä ensimmäiset kännit, haukkumassa kaveriaan kirjatoukaksi ja antamassa tälle turpiin.

 

26.11.2018

Suuri satukirja saapui, mutta... petyin. Ensinnäkin se ei ole vuoden 1970 alkuperäispainos, vaan kahdeksas painos vuodelta 1994. Toiseksi, kyllähän tämä minulla oli lapsena, mutta tuttuuden tunne jäi lieväksi. Kolmanneksi, missään sadussa ei ole Kastehelmi-nimistä intiaanityttöä, jonka selvästi muistan olleen yhdessä satukirjassani. Sehän tarkoittaa, että vielä on yksi satukirja, joka minulla oli poikasena ja joka minun pitäisi yrittää selvittää. Eieiei, ei onnistu... Pakko toistaiseksi luovuttaa. Mutta onpahan melkoinen järkäle tämä kirja. Satuja tuntui nyt selailtuna olevan loputon määrä.

Löysin Bookogsista onneksi "Edit this Book -> Add one like this" -toiminnon, joka toimii samalla tavalla kuin Discogsin "Edit Release -> Save As Draft". 8. painoksen lisääminen ei siis ollut iso vaiva (löysin myös sen kaipaamani muutoshistorialinkin, se on "Edit this book" -valikon alla, sininen linkki joka kertoo milloin kirjan tietoja on viimeksi muutettu).

Todd McEwenin Nuoren Fisherin kärsimykset ja Eino S. Revon muisteluteos Pihlajanmarjat saivat kunnian olla muut tänään lisäämäni kirjat. Ensinmainittu on Ilmalan ratavarikolla siivottavasta junasta löytynyt kirjastopoistokappale, jälkimmäisen poimin kirjaston kiertokirjahyllystä koska ajattelin sen tarjoavan kiinnostavaa ajankuvaa.

 

2.12.2018

Tämä on liikaa. Flunssa iski taas torstaina, ja nyt viikonloppuna olen vain yskinyt ja räkinyt, ja yskinyt niin pahasti että on joskus tullut jopa oksennusrefleksi. Ei sentään oksennusta. Sairastelun lisäksi kulutin perjantai-illan ja koko lauantain digitoimalla kaikki 23.11.2016 ja sen jälkeen hankkimani singlet ja EP:t. Nyt tämä sunnuntai kuluu sitten tiedostojen editoimisessa. Yritän myös korvata mahdollisimman monta omaa vinyylisiirtoa parempilaatuisilla kopioilla YouTuben, Spotifyn ja omien CD-R-levyjeni avulla.

Olen jo huolissani terveydestäni.

Flunssan lisäksi perjantai oli muutenkin vähän ikävä päivä. Kyse on pikkujutuista, liian pienistä jotta niitä voisi mainita, mutta tarpeeksi monta sellaista yhden päivän aikana, ja päivä on vähän pilalla.

 



 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95    96    97    98    99    100    101    102    103    104    105    106    107    108    109    110    111    112    113    114    115    116    117    118    119    120    121