6.7.2019 Näin sarjakuva-aiheisen unen. Olin aloittanut koulun jossain uudessa tai ainakin minulle ennestään vieraassa koulurakennuksessa. Oli kesä, mutta niin vaan koulua käytiin siitä huolimatta. Lukuvuoden alku oli ollut hyvin epämääräistä touhua enkä ollut päässyt vielä sisälle koko systeemiin, ja tämä vielä yhdistettynä siihen, etten kunnolla tuntenut tiloja. Ajattelin kuitenkin, että kyllä tämä tästä, kunhan kaikki asettuu uomiinsa.
7.7.2019 Suuri olympiavuosi 1952 Hesarissa: lehti on oikein värikästä luettavaa. Piirroksia ja muuta kuvitusta joka paikassa. Lehti ei edelleenkään ole paksu, 8-28 sivua, mutta taitto on runsas ja joka sivulla riittää katseltavaa. Roi Rohkeassa on irrotettu tarinaa muistakin aiheista kuin hevosista, mukavaa. Into Ilves on taas paremmin piirretty, mutta paras yritys puuttuu yhä. Felixissä tekijä kokeili kuukausitolkulla kuinka pitkään valokuvaamisesta pystyy vitsejä repimään, nyt keitoksessa on aineksena ampiainen, bulldogin ja kameran jäädessä vähän sivummalle. Felix-kissa on totisesti staattista sarjakuvaa tätänykyä, jämähtänyt omaan pysähtyneeseen maailmaansa.
Walt Scott on vastannut taas kahdesta lyhyestä kausiluontoisesta sarjakuvasta. Hänhän teki sen lyhyen kuvasarjan Dickensin Joulutarinasta. Eli pääsiäissarjakuvana huhtikuussa 1952 tarjottiin sisäsivuilla uskonnollinen Poika Golgatalla (A Boy At Calvary). Kuiva kuvasarja sekin, tekstit kuvien alla eikä puhekuplia. 13 strippiä jonkun Jeesuksen aikaan eläneen pojan puuhista. En viitsinyt lukea.
8.7.2019 Onkohan Kalasataman päihdeklinikalla jokin mullistus tai hullunmylly menossa? Koko talossa tehtiin aiemmin tänä vuonna pitkään jatkunut ludemyrkytysoperaatio. Sen takia klinikalla matot siirrettiin pois lattioilta, tuoleja ja pöytiä siirrettiin pois tieltä ja niin poispäin. Myrkytyshomma on ollut ja mennyt jo jonkin aikaa sitten, mutta vieläkään ei ole mattoja laitettu takaisin, ja muutama tuoli ja pöytä on vieläkin missä sattuu. Joku pitää siellä koiraansa joka päivä, ja lattioilla on koirankarvoja ympäriinsä. Yleisestä odotus- ja oleskelutilasta on viety pois tuolit, ja tilalla on jokin iso pahvilaatikko pöydän päällä ja tyhjä rullakko. Tärkeitäkin ovia, joista minun on ihan pakko kulkea, on koristeltu "Älä kulje tästä"- ja "Ei saa mennä" -lapuilla, joita sitten kuitenkin uhmaan. Monien toimistojenkaan ovia ei viitsitä sulkea kun työpäivän jälkeen lähdetään kotiin, mutta se voi toki johtua koiran läsnäolosta - saa kulkea missä haluaa. Vaikka eihän se dogi tietenkään illaksi ja yöksi sinne jää. Muutama asia mielestäni viittaa jopa siihen, että suunnittelevat taas muuttoa jonnekin muualle, mutta täysi muuttoruljanssi ei ole vielä käynnistynyt. Voin toki kuvitella höpöjä.
9.7.2019 45 ikävuotta tänään täyteen! Päivänsankari oli kysyttyä tavaraa, sillä äiti laittoi eilen tekstaria, että sopisiko illallinen Ympyrätalon Rossossa kuten tasan vuosi sitten. Timo-enoni oli kuitenkin soittanut jo aiemmin ja ehdottanut Kotkan-reissua. Sattui kuitenkin niin, että Matti-enoni ei vietäkään lomaa vielä tällä viikolla, joten hän ei voisi olla mukana meidän Kotka-vierailullamme. Timppa muuttikin suunnitelmaa siten, että lähdettäisiinkin ensin Raaseporin linnoitusta katsomaan, minkä jälkeen Inkooseen, paikkaan jonka Timo oli myös halukas näkemään pitkästä aikaa.
Jatkaessamme kohti Inkoota mietittiin, mitä keskiajalla syötiin. Lanttua ja nauriita ainakin, viljaa ja leipää... ylimystö söi kyllikseen lihaa, mutta tavallinen rahvas kai harvemmin. Taisin ehdottaa perunaa, mutta Timo mietti, että perunaa ei taidettu keskiajalla vielä tuntea. Syödessämme Inkoossa yhdessä lounaspaikassa hän katsoi puhelimellaan Wikipediasta, että peruna on kotoisin Andeilta. Espanjalaiset valloittajat toivat sen Eurooppaan, ja Suomeen se kulkeutui 1720-luvun lopulla saksalaisten peltiseppien mukana, ja nimenomaan Fagervikin kartanoon Inkooseen, kuinkas sattuikaan. Inkoolaisessa lounaspaikassa oli kohtuuhyvää kanapihviä, perunaa ja riisiä lounaaksi. Minä vain tein sen virheen, että otin ensin vain salaatin, ajatellen että pääruoan käyn hakemassa vasta salaatin syötyäni. Siinä vaiheessa kun kävin hakemassa ruokaa, kanapihvivati oli melkein tyhjä. Otin sitten vain sen viimeisen jäljellä olleen pihvin lautaselleni. Melkein viimeiset pihvit ottanut mies vilkaisi minua pari kertaa. En kuitenkaan sanonut mitään kellekään, edes Timolle. Ei minulla niin nälkä ollut, ja tuumin, että tiedossahan on vielä Rosso-päivällinenkin, joten mitä sitä isosti syömään. Ja Timppahan maksoi lystin, en minä. Inkoo on minulle tuttu paikka, tosin lähinnä vain hautausmaan osalta. Kun Hindrénit vielä pitivät mökki- / kotipaikkaansa Inkoossa, ja minä kävin heitä tapaamassa, ajettiin aina ensin Inkoon hautausmaalle katsomaan Sagan edesmenneiden sukulaisten hautoja. Inkoo kun on Sagan synnyinseutua, hänen synnyinkotinsa on ihan lähellä sitä heidän mökkipaikkaansa. Nätti pikku kaupunki edelleen se Inkoo, mutta kaipa lähinnä vain kesäisin. Talvella se on varmasti ikävää seutua, kun on hiljaista, mitään ei tapahdu ja jäiseltä mereltä puhaltaa kylmä tuuli. Jatkettiin matkaa Matinkylään, Timon ja Erjan kotiin Matinlahdenkadulla. Kukaan muu ei ollut paikalla, joten vietimme aikaa vain kaksistaan. Timo oli käynyt hakemassa kaupasta jäätelöä ja mansikoita, ja söimme niitä. Pyynnöstäni Timppa esitteli minulle taitojaan akustisen kitaran varressa, ensimmäistä kertaa. Hän soitti sekä Martin & Co:ta että Yamahaa, ja sain todeta hänen taitonsa aika hyviksi. Beatlesien A Hard Day's Night, Don McLeanin jokin kappale, Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen ja Bruce Springsteenin Hungry Heart soivat kitaroinnin osalta aika hyvin vaikka soinnuissa olikin vähän hakemista, lauluääntä taas ei voinut paljon kehua. Viimeksimainitusta kappaleesta Timo kertoi, että hän oli koettanut etsiskellä ns. sointukiertobiisejä, kiertokompilla kulkevia lauluja, joissa toistuu samat soinnut samassa järjestyksessä koko biisin ajan. Springsteenin Hungry Heart on juuri tällainen. Samat neljä sointua (C-Am-Dm7-G) toistuvat syklissä, niin säkeistöissä kuin kertosäkeissäkin. Tätä oli hauskaa kuunnella. Silleen se päivä enoni seurassa meni. Minäkin kerroin hänelle auliisti kaikkia tietoja, tarinoita, mielipiteitä ja lapsuusanekdootteja, huvittaen ja valistaen häntä. Piti googlata vielä, kukas olikaan se ruotsalainen kuningas, joka karkotettiin maastaan ja joka tuli Raaseporin linnaan asumaan. Karl Knutsson Bonde eli Kaarle Knuutinpoika. Eno mietti, mitä kuningas mahtoi tehdä ansaitakseen karkotuksen. Wikipedia-sivulta voi lukea tarinaa aikamoisista kiistelyistä ja erottamisista. Ai niin, autoreissulla huomasin tienviitan jossa luki Kela. Sehän on se pikkupaikka, jossa kävin äitini kanssa vuoden 1992 lokakuussa, kun Jukka Henriksson -niminen vanhojen autojen keräilijä halusi ostaa isäni mustan lampaannahkaistuin-Citikan. Olin unohtanut, missä se Kela sijaitsikaan, ja se on niin pieni paikka ettei näy kartoissakaan. Nyt selvisi taas Kelan sijainti. Se on Kirkkonummen ja Siuntion välissä, Vikträskin rannalla.
13.7.2019 Melkein ilman yllätyksiä sujui myös vuosi 1953 Helsingin Sanomien osalta. Jori Sawyer jatkaa toiminnallisella, jännittävällä seikkailuotteella. Roi Rohkeassakin on seikkailtu kunnolla. Norman Pett jaksaa yhä keksiä temppuja, joilla saa sankarittarensa Jennin alusvaatteisilleen. Se tuntuu olevan sarjakuvan tekemisen ainoa motiivi. Onneksi Jenni on myös fiksu nainen, muuten häntä ei jaksaisi.
13. - 23. lokakuuta sisäsivuilla nähtiin Ilmailun isät -niminen strippisarja, opettavainen faktasarjis siitä kun Wilbur ja Orville Wright keksivät lentokoneen. Alkuperää en pystynyt selvittämään. Signeeraus näyttää olevan "NEX" tai "NEA" ympyrän sisällä.
15.7.2019
Tammikuu 1954. Into Ilves -stripit ovat jo pitkään näyttäneet tältä. Meurosella on ollut pulaa tussista. Hesari maksanut huonosti? Tai sitten on ollut kiirettä muiden hommien kanssa?
17.7.2019 11. maaliskuuta 1954 Hesarissa alkoi Joonas-seikkailu, jonka inspiraationlähde oli ilmiselvästi Armi Kuuselan menestys missinä vuonna 1952, ja hänen tuleva aviomiehensä Gil Hilario. Eli Joonas eskorteeraa suomalaista kauneuskilpailun voittajaa USA:han, jossa tytön on määrä kilpailla isommissa skaboissa. He saavat vastaansa juonittelevan amerikkalaisen kosijan yhtä petollisine kätyreineen. Siitähän seuraa sitten sabotaasia, jonka tarkoituksena on estää Suomen missin voitto. Tämä seikkailu julkaistiin Hesarissa toistamiseen 7.10.1996 - 28.4.1997. Kyseessä oli vain tuon tarinan mittainen uudelleenpistäytyminen HS:ssä Joonaksen osalta. Tuon seikkailun jälkeen Pauli Kalllion ja Pentti Otsamon FC Palloseura sai pelivuoron.
19.7.2019 Felixissä ei ole kesäkuuhun 1954 mennessä tapahtunut paljoa. Kissa ja hiiri hoitivat jonkin aikaa taloa yhdessä, vaikka hiiri motkottikin katin komentelusta. Sitten ystävyyteen tuli särö, ja Felix alkoi sinnikkäästi yrittää pitää hiirtä poissa talosta. Ilmeisesti talo on nyt Felixin oma. Ei tietoa, minne isäntäperhe hävisi. Nyt mennään sekalaisilla vitsi-ideoilla, kuten jäniksillä. Tilasin eilen Amazonista Craig Yoen kirjoittaman kirjan Felix the Cat, the Great Comic Book Tails. Uteliaisuus kissan seikkailujen tekemisen taustoja kohtaan vaatii tyydytystä. Katin tarina on huonosti dokumentoitu ja täynnä salaperäisyyttä. Googlaaminen toi minulle tiedon, että kissaa piirsivät ainakin Otto Messmer, Joe Oriolo ja Jim Tyer. Tämä hyvä blogikirjoitus antaa apua kolmen piirtäjän tyylien tunnistamiseen ja erottamiseen toisistaan. Jack Bogle piirsi varhaisimmat stripit, vuosina 1927-1931. Se on ainakin minulle epävarmaa, piirsikö hän Felixiä vielä 40-luvullakin.
20.7.2019 Ajattelin käydä hakemassa Akateemisesta Kirjakaupasta loput Tove Janssonin Muumi-romaanit. Suomeksi ei ollutkaan puuttuvista muita jäljellä kuin Näkymätön lapsi. Olisi ollut tarjolla koko sarja hiukan pienempinä kirjoina, muoviin pakattuna, mutta en minä viitsinyt sitä yhteispakettia ostaa. Silloinhan minulla olisi useasta kirjasta turhat kaksoiskappaleet.
Kesäkuussa 1954 Hesariin alkoi hiipiä uusi tekstaaja. Liekö Eeva Lepistö?
1. - 21. elokuuta Hesarin sisäsivuilla pyöri taas faktasarjis, tällä kertaa Winston Churchillista. "Churchill ja hänen aikansa" eli "Churchill: A Man and an Era", tekijöinä Ward Cannel ja Ralph Lane. Signeeraus oli sama "NEA" ympyrän sisällä kuin Ilmailun isien kohdalla, mutta googlaus ei tuonut tietoa, että Cannel ja Lane olisivat tehneet sarjiksen myös Wrightin veljeksistä. Yksi blogikirjoitus sentään antoi jotain tietoa.
Marraskuun alussa Rex Maxonin piirtämä Tarzan-tarina päättyi, ja Burne Hogarthin huikeasti paremmin piirtämä seikkailu tuli tilalle. Mutta... puhekuplia siinäkään ei ole. No, parempaa piirrostyötä sentään, on sekin hyvä juttu.
Jouluspesiaalia ei tälle vuodelle löydetty, mutta joulukuun ensimmäisenä toi Dave Gerardin Will-Yum vaihtelua kovin seikkailupainotteiseen sarjakuvatarjontaan. Hyvin taisi Viljami pärjätä melko samantyyppisen Ullan rinnalla.
Basil Blackallerin avaruusseikkailija Ace O'Hara ehti aloittaa vielä Lucianpäivänä. Hesari julkaisi siis nyt peräti 16 sarjakuvaa, plus Joonaksen Toopea!
21.7.2019 Kello viideltä ravintolaillallinen Hakaniemen Ympyrätalon Rossossa äidin ja isäpuolen kanssa. Piti siis käydä jo 9. päivä tätä kuuta, mutta se venyi sitten tähän päivään asti. Syömisen aikana ja vielä sen jälkeenkin puhuttiin monista tärkeistä asioista. Pari asiaa aiheutti minussa melkoista mielenkuohuntaa, myönteisellä tavalla.
27.7.2019 Terveisiä Kotkasta taas! Siellä oltiin neljään pekkaan - Matti, äiti, isäpuoli ja minä. Tavattiin Matin kotipihalla Keskuskadulla, oltiin hetki sisällä asunnossa, käveltiin Sapokan vesipuistossa ja ranta-alueella Kotkan Meripäivien tunnelmaa haistellen, syötiin kiinalaisessa ravintolassa ja lähdettiin sitten kaikki koteihimme. Nähtiin Meriniemi ja Mansikkalahden venesatama, jossa oli puuvenenäyttely. Mansikkalahdella pysähdyttiin sisätiloihin joksikin aikaa juomaan oluet, lonkerot ja kokikset. Siellä Edu Kettunen ja Hoedown-yhtyeen Mika Kuokkanen viihdyttivät asiakkaita akustisella laulelmamusiikilla, mitä nyt Edufoxilta on totuttu kuulemaan. Edulla oli kivoja spiikkejä.
28.7.2019 Touhuan tänään urakalla vuoden 1955 Hesareiden parissa, koska Myrsky tynnyrissä, Kotkan-reissu ja päivätyö yhdessä verottivat pahasti selailuhommaa.
1.8.2019 Legatio Musicaan olen lisännyt kaikki levyhyllyni tarinat Hootenanny Trioon asti. Lisään joka päivä heti aamusta ennen töihinlähtöä kaksi postausta blogiini. Kun Blogit.fi sitten ilmoittaa etusivullaan uusista blogipostauksista, vain jälkimmäinen Legatio Musica -postaukseni on siellä etusivulla. Molemmat päivän postaukset näkee, kun klikkaa minun blogini nimeä, joka näkyy siinä kuvan alapuolella. Silloin saa nähtäväkseen ihan kaikki postaukset, jotka olen Legatio Musicaan pistänyt. Olen kuitenkin jo aikoja sitten huomannut, että vain se päivän jälkimmäinen postaus kerää katselukertoja (ja sekin korkeintaan kourallisen). Ihmiset eivät vaivaudu klikkaamaan esiin Legatio Musica -sivua Blogit.fi -palvelussa, he tyytyvät vilkaisemaan vain sitä postausta joka näkyy Blogit.fi -palvelun etusivulla. Heitä siis ei tippaakaan kiinnosta perehtyä blogini tarjontaan laajemmin. En edes välitä. Olen jo täysin tyytynyt siihen osaani, että ketään ei voisi vähempää kiinnostaa mikään mitä teen. En jaksa murehtia sitä. Teen kaikkia juttuja nykyisin vain itselleni ja itseni viihdyttämiseksi, näin tämä kaikki on hauskempaa. Pysyy motivaatio yllä kun en edes yritä kerjätä huomiota.
2.8.2019 Kun nyt olen päässyt toukokuuhun 1956 asti, en ole nähnyt Veikko Siléniltä kuin pari-kolme sarjakuvastrippiä. Yhden ruudun vitsipiirroksia on kyllä ollut runsaasti. Smythen Sepuli tarjoaa vain vanhoja vitsejä, jotka olen Hesareita selaillessani nähnyt jo muissa sarjakuvissa käytettävän.
4.8.2019 Felixissä tapahtui vihdoin taas jotain virkistävää. Kissa koetti lain voimalla saada hiiren häädetyksi pois elämästään, ja turvautui lakimieheen, pöllöön. Hiiri oli tosin jääräpäinen, ja Felix tuskaili sitä, että pöllö tulee hänelle kalliiksi kaikkine palkkiovaatimuksineen. Eikä lakimies kuitenkaan tuntunut saavan hiirtä oikeuden eteen millään, vaikka haastepapereita kotirauhan rikkomisesta ja varastamisesta sateli jyrsijän niskaan. Vaan tulihan se oikeudenkäynti lopulta kuitenkin. Valamiehinä oli joukko hiiriä, ja Felixillä oli aihetta olla huolissaan niin asianajajan kuin valamiehistönkin puolueellisuudesta. Kas kun se kiusallinen hiiri oli myös palkannut saman pöllölakimiehen omaa asiaansa hoitamaan. Juonikkaat hiiret julistivat Felixin syyttömäksi kuultuaan, että Felixin ruokakomero on aina täynnä. Hiiret ajattelivat, että he voisivat päästä mojovaan ruokapöytään käsiksi, mikäli sekä kissa että hiiri vapautettaisiin kaikista syytteistä. Vaan sittenpä Felix luki lehdestä säätiedotuksen, jossa luvattiin yhä kylmeneviä hirmupakkasia. Hän tunnusti syyllisyytensä tuomarille, ja pääsi lämpimään vankilaan, hiiren suureksi suruksi. Pöllö vapautti Felixin maksamalla takuut, ja kissa jäi hiirelle pahasti velkaa. Tätä velkaa lyhennettiin Felixin hankkimasta ruoasta ja irtaimesta omaisuudesta. Onneksi katti ei sentään kuollut nälkään ennen viimeisten velanrippeiden kuittaamista. Felix antoi hiiren pysyä luonaan sillä ehdolla, että tämä toimisi katin palvelijana. Ali O'Haran toinen seikkailu lähtee koko ajan uusille poluille. Käsikirjoittajan päästä pulppusi ihan pitelemättömästi juoni-ideoita. Nyt on nähty jo niin paljon juonilankoja, että saa nähdä, miten hyvin ne osataan punoa yhteen kun tarinan loppu joskus hamassa tulevaisuudessa koittaa. Samaan soppaan on sotkettu äärimmäiset sääilmiöt ja muut luonnonkatastrofit, lujaa vauhtia kohti Maata kiitävä tähti, epävakaasti Maata kiertävä Kuu, satoja tuhansia vuosia sitten eläneet Kuun asukkaat, jotka haluavat ottaa Maan asukkaat valtaansa voidakseen jatkaa elämäänsä ikuisesti, hyppy yli 300 vuotta tulevaisuuteen, totalitaristiseksi muuttuva yhteiskunta, maan alla toimivat kapinalliset, maanjäristyksen myötä maan alle hautautunut 1900-luvun Lontoo, Maan ja Marsin välillä käytävä avaruustaistelu, ja uudeksi valtiattareksi halajava Marsin prinsessa, joka haluaa ottaa Alin aviomiehekseen. Eikö riitä jo? 18. syyskuuta Egon Meuronen palasi Topeliuksen Välskärin kertomuksista tekemällään sarjakuvasovituksella. Strippejä julkaistiin päivittäin, ja tähän mennessä sarjissovitus toimii epätasaisesti, heitellen kuvitetun tekstin ja dialogivetoisen juonenkuljetuksen välillä. Kirjallisen alkuperäisteoksen muokkaaminen sarjakuvaksi, vieläpä strippisarjaksi, on haasteellinen tehtävä.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25
|