15.7.2016

Tuplapäivitys. Tämä sivupari on ollut mielessäni vahvana visiona pitkään, ja hyvältä tuntuu saada se viimein ulos päästä. Tai oikeastaan kyse on kolmesta sivusta, sillä tuossa on erillinen vinjettisivu putoavine lehtineen vielä välissä. Kello on 1:22, pitäisikö mennä nukkumaan? Onneksi ei tarvitse mennä aamulla töihin, kun on ruhtinaalliset kaksi päivää kesälomaa.

Eli jes, nyt siirryttiin vähäksi aikaa taas nykyhetkeen. Samalla paljastin Uuvakan iän. 10 vuotta metsänhenkenä edellisessä jaksossa, ja nyt tekstilaatikko kertoo toiset 10 vuotta kuluneen. Wikipedian mukaan vanhin Suomessa tavattu helmipöllö on ollut 16-vuotias, joten onhan Uuvakalla jo ikää.

Uuvakan ja Atiinan yhteisellä kohtauksella sivuilla 78-85 oli sekin funktio, että Geironin kuolema ja Surnuksen kuolema olisivat muuten osuneet peräkkäin. Piti keksiä jotain noiden jaksojen väliin, etteivät ne söisi toistensa tehoa ja aiheuttaisi tårta på tårta -efektiä.

Nyt tulee sitten sitä todellista juoniherkkua. Parhaat jaksot koko YKS:ssä tulevat tästä eteenpäin yhtenä letkana. Voi että olen innoissani!

 

16.7.2016

No niin, pikavälähdys hevosista taas. Blueberry-sarjakuvasta saa tosiaan hyvää apua heppojen piirtämiseen. Tällä kertaa edessäni oli Kenraali Kultatukan saksalaispainoksen sivu 17.

 

17.7.2016

Otin loparit RateYourMusicista käytännössä jo viime kuunvaihteessa. Sapettaa kaiken muun lisäksi vielä se, että menivät laittamaan sinne mainoksia, joista osa vielä videoita eli liikkuvaa tyyppiä. Ja ne näkyvät myös sisäänkirjautuneille. Eilen menin sinne kirjautumatta lukeakseni yhdestä levystä kirjoitetut arvostelut. Levyn sivulle putkahti kaksi videomuotoista mainosta, ja selain rupesi jumittamaan niin maan perkeleesti. Sitten tuli varmaan 10 kertaa peräkkäin "A script on this page has stopped responding" -virheilmoitus. Silloin päätin, että nyt riitti. No, tulihan 20,592 levylle laitettua arvosanat alkaen 13.10.2009 ja päättyen kesäkuun loppuun.

 

4.8.2016

Koska YKS:ssä ei nyt olla kuin kolmen vuoden verran päässä nykyhetkestä, niin tuttuja hahmoja näkyy jo - kuten Ksyyla.

 

2.9.2016

Näin sitten alkoi meikäläisen vuoden kohokohta, eli sarjakuvafestivaalit. Ensimmäistä kertaa saan käydä Kansalaistorilla festaroimassa, ja ensimmäistä kertaa saan ihmetellä kahta päätelttaa.

Suunnitelmani oli alunperin, että hoidan velvollisuuteni eli Arabianrannan päihdeklinikan siivoamisen ensin ja vasta sitten festareille. Kävelin vähän neljän jälkeen kotoa kohti Kurvin ratikkapysäkkiä, ja olin melkein ylittänyt Piritorin, kun tulin toisiin aatoksiin. Käännyin 135 astetta oikealle, alas portaita Sörnäisten metroasemalle, ja ei kun metrolla keskustaan.

Pääteltassa no. 1 tärkein homma oli selata SS Libriconin mittavaa tarjontaa. Sieltä löytyikin niin paljon ja niin jännää ulkomaankielistä sarjakuvaa, että olin aivan äimänä. Suomenkieliset sarjikset saivat jäädä kakkoseksi kun laareista löytyi tämmöistä herkkua:

Magnus Knutsson - Ulf Jansson: Martin Udd går på en mina (1991-92)

Henk Kuijpers: Franka 5 - Livsfarlig cirkus

Bild & Bubblas stora seriebok (1989). Milton Caniff: Terry and the Pirates, Claire Bretecher, Richard Corben, Hämähäkkimies, Frank Robbins: Johnny Hazard, Alan Moore, F'Murr, Winsor McCay: Pikku Nemo, Joakim Pirinen, Milo Manara, sekä suoraan valokuvista piirtävä ruotsalainen jonka sarjiksia näin nuorena isäni kirjahyllyssä säilyttämissä ruotsalaisissa valokuvauslehdissä, mutta jonka nimen olin unohtanut tyystin: Rolf Gohs. Ruotsin Kyky Ahonen siis, paitsi että Gohs on enemmän perheystävällisten sarjojen tekijä kuin punk-henkinen Kyky.

Terje Nordberg - Arild Midthun: Troldungen Trøfle 2 - Urgrims hemmelighed. Norjalaista peikkosarjakuvaa. Näyttää ihan hauskalta, semmoiselta että saattoi viitosen sille uhrata.

Libriconin valikoimasta vielä Pahkasiat 3 ja 4/1993, UFO - lentävät lautaset 2/1979 (vitonen tästä roskasta on kyllä liikaa - ykkösnumero maksoi kaksi euroa Oranssissa Planeetassa - mutta menköön) sekä Corto Maltese Etelämerellä - ykköspainos, kulunut kappale kohtuulliseen 35 euron hintaan.

Hypistelin Libriconin pöydässä vielä ruotsalaisia Epixejä ja Poxeja, mutta niissä ei ollut mitään tarpeeksi kiinnostavaa. Hauska löytö oli Lucky Luke -albumi Daltonin muori eestinkielisenä. "See olen mina, mammi! Sinu pisipoju!" Jäi ostamatta kuitenkin. Suomenkieliset Lucky Luket ovat olleet 20+ vuotta niin elimellinen osa sarjakuvakokoelmaani, että samat albumit vieraskielisinä olisivat vähän niin kuin maahanmuuttajat Suomessa: ne kokisivat integroitumisvaikeuksia.

Yhdestä pöydästä löysin kolme albumillista englanninkielistä Donjon-sarjakuvaa (tekijöinä Joann Sfar, Lewis Trondheim sekä vaihtuvia muita tyyppejä): Dungeon Monstres [sic] osat 2, 3 ja 6. Näitä on aikomus kerätä kunhan saan muita keräilykohteita pikkuisen pois alta. Nyt sain alkupääomaa.

Tilsan Poutaa Japanissa viitosella.

Rahat lompakossa riittivät vielä vuoden odotetuimpaan sarjakuvajulkaisuun, eli Buddy Longway -integraaliin.

Pääteltassa no. 2 ei löytynyt Rosebudin tai Turun sarjakuvakaupan pöydistä mitään, mutta Fennica Comicsin pöydästä bongasin mielenkiintoisen kuriositeetin: Pajatso - suomalainen sarjakuvalehti 1/1977. Tuo oli jo vähän aikaa kiinnostanutkin, eikä maksanut kuin 50 senttiä. Cazaa löytyi ruotsiksi samasta paikasta, eli Mardrömmarnas stad. Joku siinä ihmetteli, että kumman kauan tuo Caza oli saanut lojua heidän hyllyssään ilman ketään ostajaa. Olisin ehkä joskus jonain päivänä hankkinut tuon ranskaksi, Cazan olen todennut kiehtovaksi tekijäksi tykästyttyäni hänen Tapiirissa ja Kylmässä Metallissa julkaistuihin sarjoihinsa. Kvaakissa muutama kertoi omistavansa tuon ruotsinkielisen albumin, ja tuumin että voi kun minäkin saisin. Epixejä ja Poxeja löytyi tästäkin pöydästä, mutta ei niissä vieläkään ollut mitään tarpeeksi houkuttelevaa.

Ehdin kuudeksi vielä kymppikirjastoon kuuntelemaan Veli-Matti Uralin juttelua Keijo Teuras -albumistaan. Kvaakista tuttu sarjakuvahan tuo. Oli siellä myös joku Kris Keränen Ahistunu pupu -sarjiksensa kanssa, mutta Uralin poikaa minä olin tullut kuuntelemaan.

Ja sitten Arabianrantaan siivoamaan.

 

3.9.2016

Uusi päivä, uusi rupeama alkoi lähemmäs puoli yhdeltä. SS Libriconin ständistä poimin kaksi kiinnostanutta uutuusjulkaisua, Hiltusen uusimman Praedorin ja Ossi Hiekkalan Nimettömien hautojen maan. Kun myöhemmin katselin signeerauspöydän ääressä istuneita herroja, totesin mielessäni että ei ole Hiekkala yhtään sen näköinen kuin oletin. Libriconilta vielä Lassi ja Leevi juhlakirjat 6 ja 7. Nyt on kaikki L&L-stripit kansien välissä ja voin paiskata muistitikulla olevat sunnuntaistrippiskannaukset pellolle.

Joku nainen Libriconin ständin luona katsahti minuun ja totesi että "säkin olit siellä". En ehtinyt kuulla kunnolla sitä jutustelua joka siellä oli meneillään, joten jäin vain ihmettelemään, missä minä nyt olen ollut. Olinhan minä eilen kymppikirjastossa kuuden aikaan, siitäkö oli kyse?

Antikvariaatti Coppola & Varpaisen pöydästä ei löytynyt muuta kuin Manaran Matka Tulumiin 24 eurolla. Olen saanut aika tarpeekseni Manaran pyllyilyistä, mutta tässä lienee vähemmän sitä puolta. Pääsin kiittämään Kopposta ensimmäisestä Ruutu-lehdestä, kun hän tuli kysyneeksi minulta, olenko kertaakaan tilannut mitään Antikvariaatti C&V:n nettisivujen kautta. Sitä kauttahan minä sen sain, ja Ruutu-kokoelmani vihdoin täyteen 18 vuoden keräilyn jälkeen.

Rosebudilta ostin Keijo Teuras -albumin, joka sattui olemaan valmiiksi signeerattu. Käväisin myös Fredrikinkadulla SS Libriconin kaupassa, jossa monikin hylly ammotti tyhjyyttään. Silti sieltä löytyi vielä ostettavaa: en ole pitänyt Semicin 90-luvulla julkaisemia Blueberryn nuoruus -albumeja sen 20 tai 30 euron arvoisina, mitä niistä on pyydetty, mutta ostinpahan nyt kaksi tuolla kahdenkympin kappalehinnalla. Superpokkari 3 - Taistelu jäätiköllä löytyi hyväkuntoisena, ei puutu sivuja keskeltä kuten vanhassa kappaleessani. Milo Manaran Pandoran silmät vaikuttaa aika joutavalta albumilta, mutta eipähän ole kauheasti vilauttelua. Seitsemän euroa maksoi, ja sen verran sain alennusta.

Palattuani telttojen luokse aloin olla kasvavassa määrin huolissani harmaantuvasta taivaasta. Eikä se taivas sitten pitänytkään. Tihkusade, kiinnostavien vieraiden puute, hengailuun sopivien paikkojen vähyys ja selkärepun paino verottivat intoani, ja häivyin kohti kotia neljältä.

Kuuntelin vähän Simon Hanselmannia, sarjakuvakääntäjänaisia ja Lena Furbergia. Hanselmannin jutut olivat ihan uskomattomia, mieshän on pahemmin sekaisin kuin minä! Furbergin anekdootti pitkästä kolmiosaisesta talvisesta heppasarjasta, joka väritettiin Argentiinassa oli hauska. Argentiinassa ei oltu lunta nähtykään, joten hevoset tarpoivat kaulaa myöten mudassa ja puutkin olivat täynnä ruskeaa mönjää. Ja Furberg näki lopputuloksen vasta kun lehti oli jo painettu. Tästä opimme, että omat sarjansa kannattaa opetella värittämään itse, niin saa taatusti sellaista jälkeä kuin haluaa.

 

4.9.2016

Onneksi taivas sai eilen itketyksi kaiken surunsa pois, niin että festarit saatettiin lopetella aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Pieni tuuli ei päässyt minua ainakaan haittaamaan.

Minulla ei ollut aikomuksena ostaa tänään yhtään mitään, ettei olisi tarvinnut kanniskella painavaa reppua selässä kuten eilen. Vaan eihän tuollainen päätös meikäläisellä pidä. Kun erehdyin toisemman kerran Fennica Comicsin sopukan luo ja näin laarillisen ranskalaista sarjakuvaa, mikä oli tainnut jäädä minulta perjantaina tutkimatta, niin sieltähän löytyi Lauzieria kolme albumillista, Druillet'ta ja F'murrria niteellinen kumpaakin. Sorruinhan minä sitten. Lauzieria en innostunut ahmimaan kun niissä on sitä tekstimassaa kumminkin eikä yhdessä albumissa ollut kuin pilapiirroksia sarjakuvan sijaan. Ostin vain albumin Tranches de vie - tome 5, se maksoi neljä euroa. Semicin suomennos Elämän pirstaleita on saman sarjan ykkösalbumi vuodelta 1975, nyt siis löytyi 11 vuotta myöhemmin piirretty viitososa. Se milloin ja miten jaksan kahlata tuon ranskankielisen albumin läpi onkin sitten oma lukunsa, mutta tiedänpähän ostaneeni laatua. F'murrrilta löytyi Le génie des alpages -sarjan osa 12, Bouge tranquille!, ja Druillet-annoksesta huolehtii Lone Sloane -sarjaan kuuluva Salammbô 3 - Matho vuodelta 1986. Gustave Flaubert on tässä kreditoitu kirjoittajana.

Kaikenlaisten lattianrajaan piilotettujen laatikoiden penkominen on vaarallista. Yhdessä oli Ameriikan MAD-lehtiä, eniten 1980- ja 1990-luvulta. Vaan löytyi niitä vanhempiakin numeroita, vuodesta 1957 vuoteen 1972 kaikkiaan 15 kappaletta. Ahneus iski ja ostin kaikki. Hinnat vaihtelivat 5 ja 15 euron välillä. Hintalappujen yhteenlaskettu summa oli 150 euroa, mutta sain armahdusta 20 euron verran. Silti pelkään tässä, että tulin aiheuttaneeksi itselleni tulevan henkilökohtaisen konkurssin. Tiedä kuinka pitkään SS Libricon oli näitä kaupannut, kun hintalappuja ei saa pois millään hienovaraisella konstilla.

No, ohjelmapuolella kiinnostusta herättivät Corto Maltesen uudelleenlämmitys, Ossi Hiekkalan haastattelu sekä Juhani Tolvasen juttelu Ilta-Sanomien Kuukauden kotimaisista yhdessä Timo Mäkelän ja Johanna Ristimäen kanssa. Tolvanen kertoi, että joku on tekemässä kirjaa Kuukauden kotimaisten historiasta. Kun tuli yleisökysymysten aika, olisi tehnyt mieli kysäistä, onko tuohon tulevaan kirjaan luvassa täydellinen luettelo kaikista sarjakuvista joita Iltiksessä on KK-nimikkeen alla julkaistu näiden 30 vuoden aikana. En saanut kysymystä ulos suusta, vaikka olin hetkeä aiemmin huudahtanut "Aura Ijäs" kun Tolvanen ei muistanut Tiuku-kissan piirtäjän nimeä. No, ehkä Tolvanen ei olisi ollut ihan oikea henkilö vastaamaan kysymykseen. Toivottavasti kirja tulee ulos kuitenkin, minä kyllä ostan melko varmasti.

Muuten harrastin ihan vain naamabongailua. Kati Kovács tuli nähtyä ensimmäisen kerran livenä, samoin Kari Sihvonen, jolle Vesa Kataisto antoi yhden numeron Mafia-sarjakuvalehteä jota Sihviksellä ei tainnut ennestään olla. Mustan Ritarin Mikael Mäkinen teki Ossi Hiekkalan ja Jussi Piirosen haastattelun aikana pikku käytännön pilan jollekulle edessään istuneelle partaheebolle, ja kun tuli haastattelun loputtua aika nousta ylös, housuista roikkunut avainketju oli mystisesti kietoutunut tuolin selkänojan ympärille. Tuommoista pientä tuli bongattua.

Lehdenkauppaajakerjäläiset olivat kyllä siinä määrin kiusana koko festarien ajan, että mielessäni toivoin heille mahdollisimman nopeaa ja graafista loppua.

 

6.9.2016

Pop-lehden foorumi on ollut yli kolme vuotta aivan kuollut paikka. Ei sinne ole pitkään aikaan tullut muita viestejä kuin ilmoituksia levymessuista ja ehkä jokin satunnainen ilmoitus Ostetaan / Myydään / Vaihdetaan -osastolle. Nyt kun foorumiin ovat putkahtaneet ne samat salmiakkimerkit joista Kvaak kärsi koko viime huhtikuun korvaamaan kaikki ääkköset, niin ei siellä viitsi mitään vanhoja viestejäkään enää lukea. Eikä ole odotettavissa, että kukaan eksyisi sinne korjaamaan ongelmaa. Harmi, tuo foorumi oli mukavin ja informatiivisin musiikkiaiheinen juttelupaikka jonka tiesin vaikken siellä jäsen ollutkaan.

Olen etsinyt Pop-lehden foorumin korvaajaa tyydyttämään musiikkitietämyksen tarpeitani, ja kääntänyt katseeni Punk in Finlandiin. Siellä kyllä asiasisältö tahtoo hukkua lukemattomiin tyhjiin yhden lauseen höpöviesteihin jotka eivät tarjoa keskusteluun mitään lisää. Sama vika kuin Street Spiritissä: käyttäjät tuntuvat lähinnä kilpailevan siitä, kenellä on hauskin nicki ja tunnuskuva eli avatar.

 

7.9.2016

Häivyin jokin aika sitten Soulseekistä. Lähtöön ei liittynyt mitään dramatiikkaa eikä siihen löytynyt edes hyvää syytä. Yhtäkkiä vain iski päähän ajatus että voisin vaikka lähteä. En jaksa tutustua enää uusiin (tai uusvanhoihin) levyihin vaan kuunnella vain ennestään tuttuja, eikä pelkkä musiikin jakelu tuottanut tarpeeksi tyydytystä, niin minä sitten häivyin ja poistin koko ohjelman koneelta.

Nyt olen sitten pelkästään Discogsissa. Katsotaan palaanko vielä Soulseekiin jonain päivänä. Ei se mahdoton ajatus ole, voin olla joskus impulsiivinen kaveri. Palasin Kvaakiinkin heti festareiden jälkeen. Heti ehdotettiin että voisin kirjoittaa artikkelin Caza-albumista jonka löysin, Tero Mattilan aloittamaan Eurooppalaisia sarjoja -artikkelisarjaan. Minä lähdin Kvaakista juuri siksi että pääsisin eroon noista avustavan toimittajan hommista, kun arvostelujen ja artikkeleiden kirjoittamisen aloittaminen oli tuntunut kerta kerran jälkeen vaikeammalta. No, katsotaan.

 

17.9.2016

En jaksa enää Kari Peitsamon kanssa. Olin kova diggari, ja jaksoin sietää Karin kommarimeininkiä. Sitten kun mies meni kouluttautumaan teologiksi ja teki kaksi vuotta sitten levyn jossa oli uskonnollisia biisejä, päätin että tuota en enää osta. Tuli mitta täyteen. Jankku Boogie -vinyylisinglen ja viimevuotisen Maan alla -tuplan sentään ostin, koska arvelen, että nuo tulevat joskus tulevaisuudessa olemaan kysyttyjä keräilyharvinaisuuksia. Mutta se levyjen taso... "Jankku Boogie" on suoraan sanoen SURKEA biisi. Vasemmalla kädellä viidessä minuutissa tehty roiskaisu. Epäilen jaksaako Jankku itsekään olla pitemmän päälle kauhean ylpeä tuosta kappaleesta. Kappaleen äänitystilanteessa on ehkä - EHKÄ - ollut yleisöllä hauskaa, mutta levyltä kuunnellessa touhu kuulostaa vain nololta.

Maan alla -levyä en ole jaksanut kuunnella kunnolla. Kuunnellessani muita koneellani olevia mp3:sia olen sujauttanut muutamia sattumanvaraisia raitoja tuolta tuplalta sinne sun tänne, enkä ole kuulemastani pitänyt.

Karin takki on selvästi tyhjentynyt. On minulla se kirjakin, mutten ole saanut aikaiseksi lukea sitä niinkuin en muitakaan kirjoja joita hyllyssäni on.

Peitsamon levyistä Plays Wigwam, The Fool, Vi skall spela rock, I'm Down, Dr. Rockfinger & Outlaw Boys, Peace Love & Understanding - The Xmas Album, Bubblegum Warriors in Faded Jeans, Hoodoo ja Retkibanaanin kanssa tehty Blitzkrieg Boogie ovat vain CD-R-kopioina. Ne yritän hankkia vielä.

 

Sain lopultakin aikaiseksi hankkia Tuula Amberlan kaksi ensimmäistä, loistavaa LP:tä. "Lulua" en ollut kuullut kokonaisuudessaan, kun puuttuu Spotifysta. "Pienet sanat" on siellä, samoin kaksi seuraavaa, jotka ovat valitettavan mitäänsanomattomia levyjä. Tuolloin aikoinaan Amberlaa radiosta mielelläni kuunnelleena ihmettelin, kun Tuula jotenkin hävisi radioaalloilta sen jälkeen kun Pienet sanat -levyn ympäriltä oli pöhinä laantunut. Levyjen tasossahan se syy oli. "Ostan sinut" -albumilla oli taustabändinä joku The Conventionals -niminen ryhmä, ja täytyy sanoa että on harvinaisen osuva nimi. Ensimmäisten levyjen jazzvaikutteet olivat tipotiessään ja tilalla oli peruspoprokkia jota soittaa 13 muusikkoa tusinasta. Biisien joukostakaan en löytänyt mitään kiinnostavaa. "Siniset kyyneleet" (1988) palautti jazzahtavuuden musiikkiin, mutta ei hyviä biisejä. Tuolloin muinoin muistan ilahtuneeni kun radiosta tuli jokin uutuuskappale Amberlalta vuosien tauon jälkeen, mutta ei hänen myöhempiä levyjään taidettu paljoa hehkuttaa.

 

Pääsääntöisesti yritän keskittyä tämän loppuvuoden aikana levyhankintojen suhteen Svart Recordsin vinyyliuusintajulkaisuihin, "Love Records - Kaikki singlet" -bokseihin ja The Complete Motown Singles -CD-bokseihin.

Siinä missä Rocket Records on väsähtänyt täysin, Svart kunnostautuu uusintajulkaisurintamalla oikein urakalla tänä vuonna ja ottaa Rocketin paikan minun sydämessäni. Rocketin vuoden 2014 julkaisuista ostin vain Pasin ja Pekan, viime vuonna tulivat Peitsamon ja Ankkulin Greatest Hits / Vallankumous -parivaljakko ja Sepi Kuu, tämän vuoden julkaisuista olen ostanut vain tuon Peitsamon Maan alla -tuplan. Svartin tämän vuoden vinyylijulkaisuista olen ostanut jo 18, vanhemmista Svart-levyistä Loose Prickin Valkoiset sotilaat, Kuudennen Tunnin Kuinka tänään voit, Widowsin Fun? ja Eero Koivistoisen The Original Sin ovat päätyneet hyllyyni.

The Complete Motown Singles -CD-boksit sisältävät kaikki Motownilla ja sen alamerkeillä julkaistut singlet b-puolineen vuosilta 1959-72. 14 niitä bokseja on kaikkiaan, ne julkaistiin vuosina 2005-2013 rajoitettuina painoksina. Niistä osat 6 ja 10 ovat nykyään kovissa keräilyhinnoissa, etenkin kuutonen jonka kohdalla pyyntihinnat liikkuvat Amazonissa 600 jenkkidollarin molemmin puolin. CD-levyjen määrä bokseissa vaihtelee neljästä kuuteen ja mukana on aina vielä yksi uusintapainos-vinyylisingle. Siis yksi valikoitu single Motownin diskografiasta on prässätty uudelleen alkuperäisellä sisällöllä, vaikka samat kappaleet löytää samasta boksista myös CD:ltä. Eli vinyylisinglet noissa bokseissa ovat sikäli turhakkeita, etteivät ne sisällä mitään mitä ei ko. boksista löydä jo muutenkin CD:lle prässättynä. Ovatpahan vain vinyylifriikeille kiva nostalginen lisuke.

Seitsemän Motown-boksia olen jo hankkinut, ja äsken tein Amazonissa tilauksen taas kolmesta. Ei minulla ole niille edes kunnon säilytystilaa, vaan ne lojuvat pölyä joutilaana keränneen digiboksin päällä. Säilytystilan puute on yksi syy, miksi vastustelin pitkään noiden ostamista. Muut syyt olivat loppuunmyydyt painokset (innostuin aivan liian myöhään noista), boksien (keräily)hinnat, musiikin älytön määrä ja se, että noiden keräily nyt vain tuntui kertakaikkiaan liian isolta jutulta.

Suuri synti ja häpeä, etteivät nämä kaksi kappaletta saaneet aikoinaan kunnon julkaisua. Siinä meni pari takuuvarmaa hittiä sivu suun. Olen kyllä selvittänyt netistä tarinat - tai teoriat - siitä, miksei Berry Gordy halunnut päästää näitä levitykseen:

Frank Wilson: Do I Love You (Indeed I Do)

Mary Wells: When I'm Gone

 

18.9.2016

Tutkailen Punk in Finland -foorumia. Ilahdun aina kun löydän netistä jotain jälkiä, jotka muinoin ylläpitämäni FinnArctic-musablogi on jättänyt nettiin. Niinkuin Dead End 5 -ketjussa nuo lehtileikkeet, jotka 2008 skannasin omista Soundeista, Suosikeista ja Helpeistä:

http://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?f=12&t=1097

Minulla ei ole itselläni mitään muuta FinnArcticista jäänyttä materiaalia kuin 109 jpg:tä - levykansia ja netistä tai lehdistä napsittuja artistifotoja. Noitakin olen poistellut muistitikulta aina kun olen löytänyt oikean fyysisen kappaleen jostain levystä. Niin, ja joitakin tuolloin tekemiäni vinyyli- ja kasettirippauksia on tallella CD-R-levyille poltettuina, jos en ole oikeaa levyä löytänyt mistään muualta kuin kirjastoista. Blogipostaustekstit hävitin koneeltani seitsemän vuotta sitten enkä ole viitsinyt kerätä sekalaisista paikoista niitä takaisin.

Hävettää muuten tunnustaa, ettei minulla ole Dead End 5:n Läpilyönti-LP:tä. Ensimmäinen eli Dead Ends löytyy, sen tilasin MusicStackin kautta japanilaisesta levykaupasta (!) helmikuussa 2009. Samalla sain Tries-yhtyeen ensimmäisen levyn vuodelta 1978. Paljon huonoa suomimusaa kerralla nousevan auringon maasta. Annikan soololevy löytyi Black & Whitesta muutama vuosi sitten. Läpilyönti minulla on ollut, muistan vieläkin miten löysin sen joskus 90-luvun loppupuoliskolla Popparienkelistä. Sittemmin luovuin levystä kun en tykännyt. Olen vuosia himoinnut levyä takaisin, mutta en ole sen koommin sitä nähnyt missään. CD-R-kopio on kyllä.

 

Se, että Levykauppa Äx on palaamassa Vaasankadulle on hyvä juttu. Edellisellä rupeamalla ehdin käydä kahdesti ennen kuin liike lopetti. Vain kahdesti, vaikka asun melkein vastapäätä. Ensimmäisellä kerralla kesäkuussa 2015 poistin sieltä Crampsien Songs the Lord Taught Us -CD:n, toisella kerralla 2015 joulukuun alussa löytyi etsittyä vinyyliä: Johannan Tanssi pieni tanssi -kokoelma ja Sami Hurmerinnan esikoissoolo.

Huonona juttuna tosin on tulevan haarakonttorin linja: lähinnä uutuusjulkaisuja, ja punk-indie-alternative -osastolta. No, aion käydä ainakin kerran katsomassa löytyykö mitään kiinnostavaa. Onneksi on Rolling Records. Combat Rock Shop lopetti niin vaivihkaa etten tajunnut ennen kuin luin siitä Metro-lehdestä, vaikka kävelen päivittäin siitä ohi. No, siellä en käynyt kertaakaan. Tulossa on uusi kauppa samoihin tiloihin, Teen Wolf Records. Mikähän sillä puljulla tulee olemaan linjana?

 

Olen googlannut netistä kommentteja muinaisesta Free Record Shopista sen jälkeen kun luin POP-lehden foorumin Kuka sammuttaa viimeisenä valot lähtiessään? -topikista pari mainintaa tuosta manan majoille vuosia sitten menneestä levykauppaketjusta. Mannerheimintielle pykättiin FRS joskus 90-luvulla ja kävin siellä säännöllisen usein. Ostinkin aika paljon levyjä. Että omat mielipiteeni FRS:stä eivät oikein osu yksiin muiden ihmisten masentavan ikäviin kokemuksiin ko. puljusta.

Discogsissa olen oman levykokoelmalistauksen Notes-kohtaan merkinnyt kunkin levyn ostopaikan mikäli olen sen muistanut tai ainakin pystynyt heittämään hyvän arvauksen. Notesit ovat Discogs-käyttäjälle henkilökohtaisia, ei niitä pysty kukaan muu näkemään. Katsoin tässä yhtenä päivänä montako levyä muistan hankkineeni Free Record Shopista:

Al Stewart: Past, Present and Future
Slade: The Party Album
XTC: Go 2
Välikausitakki: Välikausitakki
Sleepy Sleepers: Sinulle äiti
Sleepy Sleepers: Holiday in New York '59
Ramones: Anthology
Patrik Fitzgerald: Safety Pin Stuck in My Heart: The Very Best of...
The Monkees: Head
The Monkees: The Monkees Present
The Monkees: Here They Come.. The Greatest Hits of...
M. A. Numminen: Kiusankappaleita 1 & 2
Kari Peitsamo ja Ankkuli: Kari Peitsamo ja Ankkuli
Kari Peitsamo: Pölypilleri
Kari Peitsamo & Freud, Marx, Engls & Jung: Amerikkalaisia unelmia
Kari Peitsamo: No Mercy
Irwin Goodman: Kohta taas on joulu
Various: Input 64 (Kokoelma Commodore 64:n pelien musiikkia)
Ian Dury & The Blockheads: Sex & Drugs & Rock & Roll - The Best of...
Daryl Hall & John Oates: War Babies
The Buggles: The Age of Plastic (tämä oli vuosia yksi eniten himoitsemiani levyjä!)
Apollo: Apollo

Lisäksi VHS-puolelta ainakin Ed Woodista ja varsinkin hänen Plan 9 From Outer Space -elokuvastaan kertonut dokumentti "Flying Saucers Over Hollywood: The Plan 9 Companion", ja DVD:nä mm. Ralph Bakshin Fritz the Cat. Sleepy Sleepersin Jytinää Eestissä -kirja tuli myös tuolta hankittua.

Patrik Fitzgeraldin ja Monkeesien The Monkees Present- ja Head-CD:t sain siten, että ystävällinen myyjä tilasi ne minulle ulkomailta. Se mustatukkainen mies, jolla oli mustasankaiset rillit. Muistaakseni sama mies hääri joissakin muissa hommissa myös, tai ainakin jossain toisessa paikassa olin myös nähnyt hänet töissä. Hän näytti minulle paksua kirjaa, jossa oli jonkin amerikkalaisen tai englantilaisen puljun tilausluettelo, ja sieltä näytin ne levyt jotka halusin. Hallin ja Oatesin levyn ostin jopa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla totesin ettei levy ole niin hyvä että viitsin säästää. Myöhemmin tulin katumapäälle. Onneksi FRS:stä löytyi vielä toinenkin kappale tuota CD:tä. Opin nopeasti tykkäämään War Babiesista kovasti, siitä tuli levy jonka mielelläni pistin soimaan aina kun oli vähän sekainen ja ahdistunut olo.

 

Kuuntelen Love Records - Kaikki singlet 3 -boksia. Teininä luulin, että Juicen "Jyrki Boy" kertoo epäonnisesta homosuhteesta. Heh, kai sen hyvällä pahalla tahdolla voi niinkin tulkita.

Mutta miten "Syksyn sävel" kuulostaa niin kummalliselta? Ei ole taatusti singlemiksaus vaan jonkun torspon myöhemmin tekemä alt. mix. Onneksi on "Singlet 1974-76" -CD.

 

19.9.2016

Punkinfinlandin Discogs-ketjussa haukutaan kaveriani Harria. Lörsson ei ole ollut tyytyväinen hänelle myytyjen levyjen kuntoon ilmeisesti.

http://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?f=12&t=47686&start=1425 - ja seuraava sivu

No olisi laittanut sitten negatiivista palautetta. En minä näe Mr. Morganin palautehistoriassa Loerssonilta mitään viestiä. Harrista en ole kuullut jokuseen vuoteen mitään ja olenkin ihmetellyt, että onko mies enää elossakaan - kun on noita terveysongelmia. Ilmeisesti on hengissä. Levyjä hän ei ole lisännyt Discogsin tietokantaan enää yli vuoteen eikä mitään muutakaan, mutta jatkaa näköjään levyjen kauppaamista kuitenkin. On tainnut suuttua Discogsin pilkunnussijoihin jotka nillittävät pikkuvirheistäkin mutteivät itse viitsi korjata niitä virheitä vaan komentavat muita korjaamaan ne. Muistan hyvin Harrin riitelyt RateYourMusicin moderaattoreiden kanssa, jotka johtivat siihen että mies lähti ovet paukkuen pois. Ei ole hän ollut yhtään helpompi tapaus Discogsissakaan.

Onneksi en ole itse juuri korjannut tai täydentänyt jo tietokantaan lisättyjen levyjen tietoja vaan jättänyt sen puolen muille. Olen säästynyt ongelmatapausten nillityksiltä. Tein harvinaisen poikkeuksen, kun huomasin, että neljä päivää sitten ostamani Ronski & Exoticin "The Rollicking Good Times" -LP:n tiedot ovat Discogsissa ns. luurankoasteella. Levy lisättiin lokakuussa 2011 ja sillä on 20 muuta omistajaa - eikä kukaan ole vaivautunut täydentämään. Skannasin levyn ja etiketit ja lisäsin kuvien lisäksi kaiken infon jonka levystä löysin.

Toisaalta Harrilla on kyllä omituisia näkemyksiä siitä miten levyjen tiedot laitetaan oikein. Esimerkiksi yhden LP:n vuonna 1974 tehnyt Rahapula-yhtye ei hänen mielestään ollut nimeltään Rahapula vaan Soitin- ja lauluyhtye Rahapula, koska Harrin nyt jo edesmennyt opettaja oli mukana tuossa yhtyeessä ja hän kertoi että bändin nimi oli tuo. Levyn kanteen vain laitettiin lyhyempi nimi:

https://www.discogs.com/release/2117831-Lempiaihe/history#latest

Harri oli väärässä. Bändille laitetaan nimeksi se joka levykansissa lukee, ei se joka ajateltiin nimeksi. Harrilla oli liian läheiset suhteet tuohon(kin) yhtyeeseen, siinä pääsee puolueettomuus unohtumaan.

Mielelläni löytäisin PIF:stä FinnArctic-ketjunkin, sellainen oli vielä vuonna 2009. Kun postasin blogiini Vessel Umpion Seppo on viilee -EP:n, joku PIFfiläinen vertasi sitä Minutemeniin, mikä ei saanut muilta vastakaikua. Kun taas ÄKT:n Antti Kotilainen lähetti minulle kehoituksen deletoida kaikki latauslinkit ja tottelin, PIF:llä Kotilaista haukuttiin - köh - "hikiseksi kyrväksi". Lukisin mielelläni noita kommentteja uudestaan, mutta ei taida PIF:stä löytyä koko ketjua enää. Foorumin hakutoiminto ei toimi ollenkaan, ei se osaa löytää mitään.

Jos saisin palata aikakoneella uudestaan joulukuuhun 2007, en perustaisi FinnArcticia. Ei siksi että se oli laitonta, vaan koska minulla ei ollut resursseja ylläpitää hyvää musiikkiblogia. Ensin minun olisi pitänyt hankkia enemmän omaa suomalaisten levyjen kokoelmaa etten olisi ollut niin täysin kirjastojen varassa, ja sitten ostaa kunnollinen USB-levysoitin hyvien vinyylirippausten tekemiseen.

 

24.9.2016

Kaivoin vanhat MikroBitti-lehteni ullakolta, ja olen etsinyt nyt niistä yhtä vanhaa juttua liittyen Visual-yhtyeen vuonna 1986 julkaisemaan syntsapoplevyyn "Division By Zero", jonka löysin yhdestä levydivarista viime toukokuussa. Muistin, että Visualin Otso Pakarisesta oli artikkeli yhdessä numerossa. Siinä kerrottiin mm. Pakarisen molemmista bändiprojekteista, Visualin lisäksi myös sellaisesta yhtyeestä kuin Atleten, joka artikkelin mukaan oli myös julkaissut LP:n. Artikkelissa oli kuvakin levyn kannesta.

"Division By Zero" ei ollut koskaan levytoivelistallani. En kehittänyt levyn ympärille mitään kummempaa kiinnostusta, enkä edes uskonut koskaan näkeväni sitä missään. Vaan löysinpäs sitten kuitenkin, ja tuumin että voisihan tuon ostaa. Voihan tuo olla hyväkin. Vaan... no... vähän pettymys tuo oli. A-puoli kauttaaltaan mitäänsanomatonta pikku soitantaa. B-puoli alkaa levyn hauskimmalla ja mielenkiintoisimmalla kappaleella "Laundry", joka kuitenkin on harmillisen lyhyt. B-puolella on myös letka kappaleita, jotka olisivat hyvin sopineet sellaisinaan johonkin Commodore 64 -peliin. Eivät mitään erinomaisia sävellyksiä, mutta kuulostavat kuusneloselta ja ovat siksi mielenkiintoisempia kuin A-puoli.

Mutta sitten on tuo toinen bändi, Atleten. MikroBitin mukaan levy olisi ilmestynytkin, mutta siitä ei löydy mitään tietoja mistään. Olisiko jäänyt koelevyasteelle? Näin Bitti kirjoitti:

"Tämän vuoden alussa syntyi bändi nimeltä Atleten. Syntysanat lausuttiin Soundi-lehden kontaktipalstalla. Tällä hetkellä yhtyeessä soittavat Otso Pakarinen (syntikat, C-64), Jari Heikkinen (laulu), Terho Laitila (laulu, kitara), Esa Hyvönen (laulu) ja Jouni Halmari (syntikat, C-64, laulu). Aikaisemmin porukka on soittanut miltei samalla kokoonpanolla nimellä Multitabs.

Musiikkilajikseen Atleten on valinnut teknopopin eli he pyrkivät luomaan mahdollisimman tarttuvan melodian ja hauskat sanat. Ihanteina on lähinnä Kraftwerk, Depeche Mode, Yello ja Devo.

Kaljapalkalla kissanristiäisissä soittelemalla ei heitä huvittanut uraansa aloittaa, vaan pyrkimyksenä oli päästä mahdollisimman nopeasti levyttämään.

Tulosta onkin syntynyt, sillä Atleteniltä on juuri ilmestynyt Megaphon-levy-yhtiön kustantamana LP nimeltä (yllätys, yllätys) Atleten.

Ahkeralta muusikolta eivät bändit lopu yhteen. Hän soittaa Eero Soinisen (syntikat) kanssa kuusnelosta ja syntikoita Visual-nimisessä yhtyeessä. Tuottoisia kun ollaan, on tuloksena LP nimeltä Division By Zero. Molemmat levyt on äänitetty ja miksattu Artivisual Intelligence -studiolla eli poikien omassa kotistudiossa."

Näin siis Kim Leidenius kirjoitti kaksisivuisessa artikkelissaan "Elääkö pelintekijä Suomessa" Bitin numerossa 6-7/86. Visualin levyn kannet eivät tiedä kenestäkään Eero Soinisesta mitään, mutta kappaleella "Big & Beautiful" soittaa Simmons-rumpuja Esa Hyvönen. Muuten levy vaikuttaa Pakarisen yksin tekemältä projektilta.

Megafon-merkillähän tuo Visualin levy tuli, mutta Atletenin levystä ei ole mitään tietoa netissä. Megafonin diskografiassa on kaksi tyhjää kohtaa. Visualin levy on MEGLP 103, ja nuo käyttämättä jääneet levykoodit ovat MEGLP 107 ja MEGLP 109. Jompikumpi noista olisi ollut Atleten.

Tuossa vielä Atleten-levyn hauska kansi sekä Visualin levyn kansi kuvateksteineen:

 

        

 

 

Pakarisesta tuli vielä mieleen, että mies oli mukana myös Tapa Paha Tapa -nimisessä yhtyeessä. Missähän bändin Koko elma -CD:n kansi on kuvattu? Olen käynyt tuossa paikassa - olisiko ollut joskus 1996-1999 maanmittausopintojen aikana, jolloin tehtiin porukalla luokkaretki sinne. Mikä ruukki tai tehdas oli kyseessä...

 

26.9.2016

Ei mennyt viime viikonloppu putkeen, voisi melkein sanoa. Olen ihan omaa psyykettäni suojellakseni pyrkinyt välttämään liikaa tietoa ympäröivän maailman tapahtumista. Sitten tulin eksyneeksi Punk in Finlandin viestiketjuun, joka on pyhitetty taannoiselle SVL:n eli Suomen Vastarintaliikkeen järjestämälle Asema-aukion mielenosoitukselle ja siinä pahoinpidellylle ja sittemmin kuolleelle Jimi Karttuselle. Luin koko 191-sivuiseksi venyneen topikin alusta loppuun ja sain sellaisen yhteiskuntatietoisuuspuuskan, että kestää aikansa, ennen kuin toivun siitä. Ketjussa oltiin ehdottoman oikealla asialla Jimin ja hänen läheistensä puolella natseja vastaan. Poliisit ja poliitikot saivat kunnolla kyytiä tyhmyydestään ja saamattomuudestaan. Poliitikkoja halveksin jo valmiiksi, mutta nyt meni usko poliisiinkin. Tästä kaikesta tuli niin paha olo etten tiedä miten pystyn kaikkea sulattamaan.

Ketjua lukiessani järkytyin myös siitä, mitä sain tietää Herttoniemen Lidl-kaupasta, jossa olen tasan tarkkaan vuoden ajan käynyt lähes joka arkipäivä. Putiikin myymäläpäällikkö Teemu Mäkinen on SVL:n aktiivijäsen. Tästä järkyttyneenä olen nyt pistänyt Herttoniemen Lidlin boikottiin. En halua asioida kaupassa, jonka myymäläpäällikkö on natsi. Ajattelin laittaa myymälän tiloihin myös kirjallisen ilmoituksen boikotistani, mutta en nähnyt siellä ilmoitustaulua. Ei mihinkään paljaaseen seinäänkään viitsi mitään paperia teipata, joten antaa olla hiljainen protesti.

Niinkuin tässä ei olisi kylliksi yhdelle viikonlopulle, en nytkään tullut tarttuneeksi kynään piirtämismielessä. En tiedä miksi, mutta en ole ollut taaskaan aikoihin piirtämisvireessä. YKS:ssä ovat menossa parhaat jaksot ja koko ajan tulee paranemaan tästä eteenpäin. Tulevat sivut 104-111, aijai että... Sivu 102 on kuitenkin yhä alkeellisessa suunnitteluvaiheessa, vaikka edellisestä valmiista sivusta on 15 päivää. Ei tämä vetele.

Veikko "Joonas" Savolaisen kuolema surettaa minua vielä lisää. Postasin asianmukaiseen Kvaak-ketjuun Clavia Z:na muutaman kommentin joka kertoo kaiken mitä minulla on Joonaksen poismenosta sanottavana. Vielä kun tietäisi miksi yksi suosikki-Kvaakilaisistani, Tertsi, poisti äsken koko profiilinsa. Meillä kun on niin paljon yhteistä, sarjakuvien piirtämisharrastus, ranskalais-belgialaisen sarjakuvan ja Motown-soulin fanitus... Tertsi asuu vieläpä entisellä kotikadullani. Nyt hänen tuhannet viestinsä ovat "vieraan" kirjoittamia.

Ei ole hyvä olo nyt.

 

7.10.2016

Sain pelastetuksi itseni taas yhdestä piirtämishaluttomuusjaksosta saattamalla valmiiksi alkeellisessa suunnitteluvaiheessa olleen sivun 102. Kirjoitin Kvaakiin vihdoinkin sen viestin, joka minun olisi pitänyt kirjoittaa sinne jo vuonna 2012. Sen sijaan kirjoitin samaan ketjuun maaliskuussa 2012 viestin, joka jäi aika hämäräksi eikä tuonut esille sitä mitä halusin sanoa. Nyt sain asian kerrotuksi selkeästi, ja sain tukea ja neuvojakin. Kiitos niistä kaikille. Eipähän ole minulla enää mitään hampaankolossa Kvaakin suhteen.

Olen miettinyt asioita, ja ajatukseni ovat kulkeneet seuraavasti:

Tertsi ehdotti, että voisin kirjoittaa Eurooppalaisia sarjoja -artikkelisarjaan jutun Cazan Lähiöelämää-sarjakuvista.

Tertsi loi tuon artikkelisarjan.

Tertsi on häipynyt Kvaakista lopullisesti ja vienyt profiilinsakin. Olin siinä luulossa, että jos Kvaakin toimittaja poistaa profiilinsa, hänen kirjoittamilleen artikkeleille ja arvosteluille tapahtuu jotain ikävää. Näin ei sentään onneksi käynyt, mutta valitettava juttu silti.

Minä en viitsi jatkaa toisen aloittamaa artikkelisarjaa, jos sen luoja ei halua olla enää läsnä koko foorumissa.

Lähdin Kvaakista vuosi sitten, koska halusin päästä pois avustavan toimittajan tehtävistä jotka olivat käyneet minulle epämieluisiksi. Halusin myös keskittyä sataprosenttisesti rakkaaseen sarjakuvaprojektiini, Naavametsäläisiin. Omatuntoni ei sallinut minun roikkua Kvaakissa tekemättä lainkaan avustavan toimittajan hommia.

Kun olin palannut Kvaakiin ja saanut niskaani ehdotuksen Caza-artikkelin kirjoittamisesta, yritin löytää uudestaan motivaatiota moiseen hommaan.

Tertsi ei ole enää Kvaakissa.

Tertsi oli yksi suosikki-Kvaakkareistani.

Niinpä minäkin lähden. Lopullisesti.

Jää hyvästi, Kvaak.

 

8.10.2016

Nyt jo sivu 103. Seuraavalla sivulla alkaa se todellinen riipaisevan draaman ja juonittelujen jälkipuinnin putki. Tarinan ydin. Oi onnea!

 

11.10.2016

Valmis! Vähän ennen puoltayötä. Nyt päästään isoihin asioihin käsiksi.

 

15.10.2016

Sivu 105! Tämän sivun sisällöstä olen niin ylpeä!

 

21.10.2016

Punk in Finlandin Kirjoitukset ja töherrykset käytettyjen levyjen kansissa -viestiketju on hauskaa luettavaa ja katseltavaa. Minulta löytyy aika paljon tuolla tavalla elämää kokeneita levyjä omasta kokoelmastani. En ole viimeisen päälle nuuka levyjeni kunnosta. Kunhan soittamaan pystyy.

Ihan äsken tajusin, että joskus 90-luvulla Keltaisesta Jäänsärkijästä isolla summalla ostamani Karanteenin Haluan toimintaa -seiskatuumaisen takakannessa oleva puhekupla ei kuulukaan kanteen, vaan on sinkun aiemman omistajan sinne lisäämä:

 

Viime vuoden marraskuussa hankkimani Lappeenrannan Lasi ja Nyrkkeily -yhtyeen ainoan älpeen takakannessa on tuottajan terveiset:

 

 

"Make" on ilmeisesti äänittäjä ja toinen miksaaja Markku Törrönen tai sitten ei. Discogsiin laittamistani levykansikuvista retusoin Paint.netillä tuon takakansitekstin pois.

 

Joitakin vuosia sitten käydessäni Green Grass Recordsissa havaitsin Love Recordsin julkaiseman härön lastenlevyn Haren satt i gropen i Finland olevan myynnissä. Ostin kun rahaakin oli tarpeeksi. Gatefoldin sisällä oli vielä bonus. GGR:n omistaja kertoi, että M.A. Numminen, joka oli ollut vahvasti mukana tuon levyn tekemisessä, oli sattunut piipahtamaan liikkeessä, huomannut tuon levyn, ottanut esille tussin ja raapustanut terveisensä:

 

 

Tunnetuille henkilöille kuuluneita levyjä löytyy. Kairo-yhtyeen kolmas ja viimeinen single Sua kaipaamaan jäin on kuulunut Outi Poppille. Rohkenin jättää nimmarin paikoilleen kun lisäsin sinkun kuvineen Discogsiin.

Jussi Raittinen ystävineen: Suomalaista historockia 3 -LP:n kansissa on sekä Eeron että Jussin puumerkit:

https://www.discogs.com/release/8549732-Suomalaista-Historockia-Osa-3/images

Tero Lietteelle kuuluneita levyjä on useita. Riki Sorsan Desert of Love ja Cinema-yhtyeen ainoa LP muistuvat hakematta mieleen. Cineman levyn tekee mielenkiintoiseksi se, että sain sen tilaamalla MusicStackin kautta hollantilaisesta levykaupasta! Sillä joka tietää, miten Tero Lietteelle joskus kuulunut levy on päätynyt Hollantiin, lienee tarina kerrottavanaan.

Samaisen Cineman viimeisen julkaisun, "Roope / Suurten lasten yö" -sinkun alkuperäinen kansi on hävitetty tahallaan tai vahingossa joutunut hukkateille jonkun aiemman omistajan toimesta. Kun ostin sen Black & Whitesta, levy näytti jo tältä:

 

 

 

Joku ilmeisesti taiteellisena itseään pitänyt sielu on leikannut jämerästä kartongista uudet kannet, taittanut ne huolellisesti sinkun ympärille, piirtänyt erilliselle paperille viivaimella sekä punaisella ja mustalla tussilla Cineman logon ja leikannut ja liimannut sen tuohon kartonkiin - ja vielä tekstannut sapluunalla tietoja takakanteen. Megafon-levymerkkikin on itse raapustettu. Ja kyllä, erillisellä liimatulla lapulla on leima: "Anttalaisen levystö - ei lainata". Tuo on jo kunnioitettavaa viitseliäisyyttä. Uskomatonta, että tuo kelpasi vielä divariin myytäväksi.

Jätetään tähän linkki Finnmusic.netin sivulle, josta näkee minkänäköinen sinkku on ollut alunperin:

http://www.finnmusic.net/main.php?67505d5348077550585c06

Punaisen Langan Pohjolan lumiset kalmiston hongat -älppärin ja brittibändi Alkatrazin Doing a Moonlight -levyn takakannessa lukee "Liisa Lääveri".

Garbon Julma maa -LP:n kannessa on bändin jäsenten nimmarit hopeatussilla kirjoitettuina. Tilasin levyn vinyyli.fi:stä - levystä on vielä kuva tallella ja esillä tuossa nettikaupassa.

Broadcastin "Who's Got the Ball" on saanut kanteen omistuskirjoituksen: "Åt Cia - Kimi Lönnholm".

Randy Bachmanin ja C.F. Turnerin nimmarit Bachman-Turner Overdrive II:n kannessa.

Johnny Clegg & Savukan Cruel Crazy Beautiful World -LP:n kannessa Cleggin nimmari hopeatussilla.

Pelle Miljoonan Kaikki muuttuu -CD:n kannen kirjoituksesta ei Music Hunterin mies ollut varma, onko se Pellen nimmari, mutta vahvasti näyttää siltä:

 

 

Joskus takavuosina Leppävaaran Sellon kirjastosta lainasin Todd Rundgrenin Utopia-yhtyeen älpeen Ra. Siihen oli sisäpussiin joku aiempi lainaaja kirjoittanut terveisensä, jotka menivät jotakuinkin näin: "Oikein pitkä ja tuskallinen anaaliherpes sille idiootille, joka naarmutti Magic Dragon Theatren soittokelvottomaan kuntoon". Tuon kappaleen kohdalla oli tosiaan paha naarmu.

Kouvolalaisen Idän Pikajuna -rokkibändin ainoa levy pitää sisällään valokopion Kouvolan Sanomien Idän Pikajuna -aiheisesta artikkelista "Vanhat herrat soittaa rokkia!". Teksti on T. Rannan. Jos se on toisen Kouvolan ylpeyden, Loose Prickin, Timo Ranta, niin voi mahoton! Tai kyllähän se vaikuttaa ihan ilmeiseltä, kun tekstiä lukee. Artikkelin kirjoittaja kun tuntuu tietävän paikkakunnan rokkiskenen.

Ostaessani FinnArctic-aikoinani Hippie Shake Recordsista Combinationin Relax-LP:n sen blogiin postaamista varten ilahduin Åbo Underrättelser -lehden artikkelista "Hasses Combination låter oss koppla av", joka kotelon sisään oli sujautettu. Ihan alkuperäinen artikkeli, ei kopio. Artikkeli julkaistiin 23.4.1977. Toisella puolella saa perehtyä vielä tuon vuoden tv-ohjelmatarjontaan yhden viikon ajalta. Historian siivet havisevat.

Pepé Le Mokon kakkoslevyn "Casbah" (1987) sisällä on M&T Tuotannon vaaleanpunainen promopaperi.

 

Joskus töhryt kyllä häiritsevät. Brett Marvin & The Thunderboltsin ensimmäinen LP vuodelta 1970 oli 90-luvulla Black & Whitessa myynnissä sadalla markalla, ja sillä hinnalla sain levyn, jonka aiempi omistaja Tapsa oli töhrinyt täyteen omaa nimeään. Onneksi kannet oli laminoitu - Tapsat häipyivät vikkelästi etu- ja takakannesta kun näytti niille pyyhekumia. Vaan mikäs purisi etiketteihin jääneisiin Tapsoihin?

B.B. Kingin Completely Well -LP:n (brittipainos) takakannessa on tuommoinen töhry... mikä ihme se edes on?

 

 

Etukannessa oli samanmoinen kuvio, mutta isompi. Etukansi on sentään laminoitu, joten se lähti kumittamalla. Takakannessa asiat eivät ole niin hyvin.

 

 

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21