28.4.2016

Digitointityö eteni nopeammin kuin miltä aluksi näytti. Nyt on kaikki 7" ja 12" single- ja EP-levyt ripattu, putsattu ja editoitu ja jaossa Soulseekissa, 287 levyä kaikkiaan. Jokohan aikaa löytyisi PIIRTÄMISEEN? Kuukausi on vierähtänyt edellisestä päivityksestä, koko sen ajan on sivu 81 odottanut tussattuna värittämistä.

 

8.5.2016

Olen kuunnellut vuosien varrella niin urakalla vanhoja levyjä Spotifysta ja koneelta muutenkin, että kiinnostavat, kuuntelun arvoiset levyt alkavat huveta. Pahin levyjenkuuntelumania on siis minulla laantunut. Tuntuu, kuin tämä vapauttaisi minulla aikaa muuhunkin. Tänä viikonloppuna olen saanut aika paljon aikaiseksi.

Latasin koneelle Windows 10:n. Käyttöjärjestelmää ei voi kauniiksi kehua. Värimaailma on hirveän tylsä ja kaikki on yksinkertaisen kulmikasta. Kaipaan Windows 7:n ja Vistan kehyksellisiä ikkunoita ja pyöristettyjä kulmia. Mitään yhteensopivuusongelmia en ole toistaiseksi huomannut, mutta katsotaan nyt.

Kuuntelen koneella olevaa musiikkia ja poistan kaiken mitä en enää viitsi kuunnella. Rippailen omia LP-levyjä joita haluan kuunnella koneella ja jakaa Soulseekissa. Sarjakuvia minulla on enemmän kuin kämppääni mahtuu, joten siirsin niitä aimo läjän ullakolle. Kuljetin sinne vain suomenkielistä, jätän kaikki muunkieliset asuntooni. Toin ullakolta poisheitettävää tavaraa, kuten palapelit ja lautapelit, Karjaalla ja VARIAssa tekemäni taidetyöt sekä muutaman turhan sekalaisen esineen.

Soitin vanhemmille. Onnittelin äitiä äitienpäivän johdosta, ja mitä siltä käpyläläiseltä ostamiini levyihin tulee, niin sovittiin, että he tulevat ensi perjantaina hakemaan ne pois kuskatakseen Sortti-asemalle. Ensi viikon aikana minun on saatava kämppä siistiksi, etteivät näe täällä mitään kaaosta. Sitä meinaan on.

 

11.5.2016

Tänään kaupungilla huomasin tuntuvasti miten palveluja huononnetaan. Halusin ensiksi vaihdattaa rannekelloni pariston. Menin ensin Forumin kellokauppaan, jossa paristot on ennenkin vaihdettu. Vaan nyt se ei enää oikein käykään. Myyjäneiti sanoi, että ei-digitaalisille kelloille paristonvaihto hoidetaan nykyisin kuriiripostina, ja työ kestää viikon. Hän mainitsi sitten jonkin toisen paikan, jonka nimestä ja sijainnista en kertamaininnalla saanut selvää, mutta siellä homma kuulemma hoituisi huomiseen mennessä. Pff-f-f-f... Sanoi vielä, että Stockmannilla on kellosepät paikalla, sieltäkin voisi kysyä. No, menin Stockalle. Siellä patterinvaihto ei hoidukaan ykköskerroksen kellomyynnissä, vaan alimpaan kerrokseen pykätyssä paristopalvelussa. Siellä operaatio sujui hetkessä, mutta vähän marginaalifiilis minulle jäi koko touhusta. Kannustetaanko tällä tavalla ihmisiä hankkimaan paristottomia kelloja tai vilkuilemaan aikaa vain niistä rakkaista tyhmäpuhelimista?

Sitten halusin vielä hankkia levysoittimeen uuden neulan. Kyllä, se on ahkeralla käytöllä päässyt jo kulumaan. Anttilassa ja Stockmannilla tarjottiin pelkkää eioota. Stockalla on ennen myyty levysoittimen neuloja, mutta se myyntiartikkeli hävisi sieltä. Hmpf, niinkuin cd-levytkin. Joita myös ostelin sieltä silloin kun niitä vielä sai. Tuntuu, että vinyylit porskuttavat nykyisin paremmin kuin cd:t, joten neulanvaihtopalvelua pitäisi olla tarjolla useassakin paikassa. Stockalla neuvottiin, että Verkkokauppa.comista voisi yrittää tilata neuloja. No ei löytynyt semmoisia, tai sitten en vain osannut etsiä niitä sieltä oikeilla hakusanoilla. Yksi äänirasia olisi ollut tarjolla, sekin vääränmallinen. Enkä minä koko äänirasiaa halua vaihtaa, vaan ainoastaan neulan. Kannustetaanko ihmisiä tällä tavalla olemaan ostamatta typeriä vinyylilevysoittimia? "Kun kerran te ihmiset vain latailette laittomasti musiikkia joka paikasta, niin tehkää te piraatit mitä lystäätte, me nostamme kädet pystyyn"?

 

13.5.2016

Windows 10 on ajanut asiansa hyvin, vaikka esteettisesti ruma onkin. Se poisti kylläkin tulostimen ja CCleanerin kuvakkeet työpöydältä ja CCleanerista poistui myös asennus. Onneksi minulla oli asennusohjelma vielä tallella koneella, joten asensin CCleanerin uudelleen. Käytin sitä heti ja hyvin toimi. CCleanerhan poistaa kovalevyltä roskatiedostoja ja vapauttaa näin levytilaa saaden koneen rullaamaan pehmeämmin varsinkin nettiä käytettäessä. Tarpeellinen ohjelma siis.

 

27.5.2016

Eilen töissä näin jo yhden taukohuoneen pöydällä uusimman firman lehden. Selasin sitä ja katsoin sarjakuvia. Heh, ensimmäinen kerta kun jokin sarjakuvani on julkaistu oikeasti jossain. Hyvältä tuntuu. Samassa numerossa oli muitakin tuttuja naamoja, työkavereita eli muita siivoojia esittelyssä. Ilmeisesti näin kuitenkin jotain sellaista, mitä ei olisi kaiken järjen mukaan pitänyt nähdä. Työnjohtajamme sanoi nimittäin että firman lehti tulee jokaiselle kotiin, ei sitä täällä työpaikalla pitäisi vielä olla. No, kyllä oli, ainakin yksi kappale. Joku on vuotanut sen. Tänään lehti odottikin minua kotona kun tulin töistä. Laitan Positiivisen navan tänne omille sivuilleni muutaman päivän päästä.

 

3.6.2016

Töissä ei ole paljoa puhuttu sarjakuvastani. Osoittaa sen, etteivät suomalaiset loppujen lopuksi välitä siitä, että joku piirtää sarjakuvia.

Itse olen ylpeä. Referenssiä tarvitsin hyvin paljon, irlantilaisista pubeista ja Dublinin katukuvasta, ja koska en ole katsonut telkkaria vuosiin, piti ottaa selvää, miltä nykypäivän uutislähetykset näyttävät.

Harrastuksellinen yksinäisyys kalvaa. En tiedä, miten kummassa jaksan sivustoani Blogipolussakaan roikottaa.

 

5.6.2016

Phhhh...

Tulipahan viimein valmiiksi ja julki.

Midas-viittaukselle viimeinen silaus. Alkuperäisessä tarussa kuiskailivat kaislat, tässä kukat. Sivun loppupuoliskosta alkaen yritän tässä yhdessä kohtauksessa saada aikaiseksi vähän erinäköistä sarjakuvaa kuin mitä olen tähän mennessä tehnyt. Värityksenkin suhteen minulla oli tietty visio, jonka yritin toteuttaa niin hyvin kuin taisin. Hankalaa muuttaa rutiiniksi käynyttä tyyliään.

Sivu 81 siis. Tähän mennessä YKS on ollut aika hajanainen tarina johtuen siitä, että jotta päästään kertomaan miksi Naavametsässä metelöidään öisin, on ensin palattava ajassa taaksepäin ja kerrottava taustaa. Samalla tuumin, että hyödynnän tilaisuutta ja kerron Uuvakan elämäntarinan, kun nyt kerran menneisyyteen siirryn. Tällä tavalla täytän aukkoja Naavametsäläiset -sarjan jatkumossa ja paljastan muidenkin asioiden taustan, sen, miksi olosuhteet ovat sellaiset kuin ovat. Nyt menossa olevan Uuvakan ja Atiinan yhteisen kohtauksen jälkeen tulee vielä yksi kohtaus - joka sivumennen sanoen on yksi eniten odottamistani jaksoista koko tarinassa - ja sen jälkeen päästään vihdoin tarinan ytimeen, siihen, mistä YKS tosiasiassa kertoo. Ei aavistustakaan, olenko siinä vaiheessa koko eepoksen puolessavälissä vai olenko jo ohittanut puolenvälin. Loppusuoralla vasta tiedän kuinka monisivuiseksi tarina venyy.

 

19.6.2016

Sivu 82. Tämä kohtaus jatkuu enää kahden sivun ajan.

 

26.6.2016

Hyvä juhannus, kun sain kaksi sivua valmiiksi ja nettiin peräkkäisinä päivinä. Sivu 84 päättää Uuvakan ja Atiinan yhteisen kohtauksen. Nyt seuraa taas aikahyppy, ja vuorossa on yksi innokkaasti odottamani kohtaus. Ei se ole kuitenkaan listan kärjessä, sillä ne eniten odottamani jaksot tulevat sitten sen jälkeen yhtenä letkana.

Atiina ressu. Hän on tippunut korkealta, ja se sattuu.

 

30.6.2016

Täytettä kirjahyllyyn. Hankin nettitilauksena yhdestä divarista Arto Paasilinnan teoksen Kansallinen vieraskirja. Siihen on koottu yleisistä vessoista löytyneitä seinäkirjoituksia. Syy kirjan hankintaan oli, että joskus 1990-luvulla poimin yhdestä paperinkeräyslaatikosta jonkin vuodelta 1971 peräisin olleen miestenlehden (ei minulla sitä enää ole), jossa oli ko. kirjasta arvostelu/artikkeli. Siinä oli aika paljon näytteitä kirjaan poimituista seinätöhryistä, ja sain monet makeat naurut. 20 vuoden viiveellä sitten päätin viimein hankkia tuon opuksen. Se osoittautui aikamoiseksi keräilyharvinaisuudeksi: hintapyynnöt liikkuvat 65 ja 150 euron välillä. Omani on tuolla alimmalla hinnalla saatu hyväkuntoinen kappale. Vaatimaton 68-sivuinen pehmeäkantinen nide asianmukaisen rumalla kannella.

Omat parhaat seinäkirjoitusbongaukseni tein elokuussa 1994 Vaasan aikuiskoulutuskeskuksessa, kun minusta tehtiin siellä sivari. "Paskantaminen on ainoa nautinto, mihin ei tule himo". Se on oikeastaan totta, kun asiaa tarkemmin ajattelee. "Paskallakin on hintansa - mun persereikää närästää." "Mikä maa voittaa jääkiekon MM-kisat? A)lbania, B)ulgaria, C)anada". "Armeija on kiva paikka, siellä saa olla alistettuna, eikä tarvi käyttää aivoja (se sattuu päähän). Tukan voi ajaa pois ja varmistua seksuaalisesta identiteetistään (=homot on sivarissa). Ha ha ha haaaaa!".

Yhdessä vessassa oli tiiliseinä, ja joku neropatti oli keksinyt kirjoittaa pienehkölle alueelle jokaisen tiilen päälle "Another brick in the wall"... "another brick in the wall"... "another brick in the wall"... Omalaatuista tajunnanvirtaa edustivat kolmella eri käsialalla kirjoitetut allekkaiset tekstit "Tässä istun enkä muuta voi" - "Tässä istun enkä munavoi" - "Tässä istun enkä masturboi", sekä lyhyt ja ytimekäs "Tehos humus".

Minäkin innostuin esimerkkien voimalla töhertelemään seiniin esim. pätkän Veltto Virtasen "Tässä seison" -kappaleen sanoja. Harvinaista minulta, sillä olen niin hyvin kasvatettu että istun AINA pöntöllä vaikka olisi vain ykköshädästä kyse (kiitos, äiti).

Ilmalan ratavarikolla oli myös aika hyviä, kun lyhenteelle VR olivat lukuisat eri ihmiset keksineet uusia merkityksiä: Vikaa Raiteilla, Vaunut Remonttiin, Vähän Rahaa, V---n Riistäjät etc. Elokuvateatteri Orionin vessasta bongasin mikroskooppisen pienellä tekstillä kirjoitetun pelotteen: "Böö! Olen Alberto Garcian pää!" Taisi olla Alfredo Garcian veli, tai sitten joku ei ollut jaksanut pysyä kunnolla hereillä elokuvan aikana ja muisti nimen väärin.

Joku saisi koota jatko-osan tuolle Paasilinnan kokoelmalle.

 

1.7.2016

Sivun 85 värittäminen otti aikansa, koska halusin siitä mahdollisimman näyttävän ja työstetyn. Ensimmäistä ruutua katselen vähän epävarmoin fiiliksin, koska halusin käyttää mustaa runsaasti, rohkeasti ja vielä onnistuneestikin. En ole tottunut moiseen, enkä tiedä onnistuinko. Piirtäminen sinänsä sujui sutjakkaasti ja innolla.

 

3.7.2016

Ahkeran työskentelyn tuloksena sivu 86. Jep, yksi ilmassa roikkuva juonilanka hoidetaan kuntoon tässä jaksossa. Sen myötä Uuvakan elämäntarina tuleekin oikeastaan kerrotuksi.

 

10.7.2016

Eilen syntymäpäiväni kunniaksi sain sivun 87 valmiiksi ja nettiin. Vanhemmat soittivat ja onnittelivat. Kertoivat olevansa mökillä ja palaavansa maanantaina. Niinpä ajattelin heti puhelun jälkeen, että menen heidän taloonsa sunnuntaina ja haen vielä ainakin pari minulle kuuluvaa LP:tä. Tänä aamuna lähdin siis bussilla Laurinlahteen. Perillä minua odotti ikävä yllätys: lukot on vaihdettu. En päässyt sisään. 5,50 euroa meni hukkaan. Onneksi olin sen verran nopea, että sama lippu kelpasi vielä paluumatkallakin. Ei mennyt sentään 11 euroa Kankkulan kaivoon.

Puran pettymykseni työntekoon. Eilen tuli piirrettyä nopeasti vielä sivu 88, nyt alan värittää sitä.

 

15.7.2016

Tuplapäivitys. Tämä sivupari on ollut mielessäni vahvana visiona pitkään, ja hyvältä tuntuu saada se viimein ulos päästä. Tai oikeastaan kyse on kolmesta sivusta, sillä tuossa on erillinen vinjettisivu putoavine lehtineen vielä välissä. Kello on 1:22, pitäisikö mennä nukkumaan? Onneksi ei tarvitse mennä aamulla töihin, kun on ruhtinaalliset kaksi päivää kesälomaa.

Eli jes, nyt siirryttiin vähäksi aikaa taas nykyhetkeen. Samalla paljastin Uuvakan iän. 10 vuotta metsänhenkenä edellisessä jaksossa, ja nyt tekstilaatikko kertoo toiset 10 vuotta kuluneen. Wikipedian mukaan vanhin Suomessa tavattu helmipöllö on ollut 16-vuotias, joten onhan Uuvakalla jo ikää.

Uuvakan ja Atiinan yhteisellä kohtauksella sivuilla 78-85 oli sekin funktio, että Geironin kuolema ja Surnuksen kuolema olisivat muuten osuneet peräkkäin. Piti keksiä jotain noiden jaksojen väliin, etteivät ne söisi toistensa tehoa ja aiheuttaisi tårta på tårta -efektiä.

Nyt tulee sitten sitä todellista juoniherkkua. Parhaat jaksot koko YKS:ssä tulevat tästä eteenpäin yhtenä letkana. Voi että olen innoissani!

 

16.7.2016

No niin, pikavälähdys hevosista taas. Blueberry-sarjakuvasta saa tosiaan hyvää apua heppojen piirtämiseen. Tällä kertaa edessäni oli Kenraali Kultatukan saksalaispainoksen sivu 17.


4.8.2016

Koska YKS:ssä ei nyt olla kuin kolmen vuoden verran päässä nykyhetkestä, niin tuttuja hahmoja näkyy jo - kuten Ksyyla.

 

2.9.2016

Näin sitten alkoi meikäläisen vuoden kohokohta, eli sarjakuvafestivaalit. Ensimmäistä kertaa saan käydä Kansalaistorilla festaroimassa, ja ensimmäistä kertaa saan ihmetellä kahta päätelttaa.

Suunnitelmani oli alunperin, että hoidan velvollisuuteni eli Arabianrannan päihdeklinikan siivoamisen ensin ja vasta sitten festareille. Kävelin vähän neljän jälkeen kotoa kohti Kurvin ratikkapysäkkiä, ja olin melkein ylittänyt Piritorin, kun tulin toisiin aatoksiin. Käännyin 135 astetta oikealle, alas portaita Sörnäisten metroasemalle, ja ei kun metrolla keskustaan.

Pääteltassa no. 1 tärkein homma oli selata SS Libriconin mittavaa tarjontaa. Sieltä löytyikin niin paljon ja niin jännää ulkomaankielistä sarjakuvaa, että olin aivan äimänä. Suomenkieliset sarjikset saivat jäädä kakkoseksi kun laareista löytyi tämmöistä herkkua:

Magnus Knutsson - Ulf Jansson: Martin Udd går på en mina (1991-92)

Henk Kuijpers: Franka 5 - Livsfarlig cirkus

Bild & Bubblas stora seriebok (1989). Milton Caniff: Terry and the Pirates, Claire Bretecher, Richard Corben, Hämähäkkimies, Frank Robbins: Johnny Hazard, Alan Moore, F'Murr, Winsor McCay: Pikku Nemo, Joakim Pirinen, Milo Manara, sekä suoraan valokuvista piirtävä ruotsalainen jonka sarjiksia näin nuorena isäni kirjahyllyssä säilyttämissä ruotsalaisissa valokuvauslehdissä, mutta jonka nimen olin unohtanut tyystin: Rolf Gohs. Ruotsin Kyky Ahonen siis, paitsi että Gohs on enemmän perheystävällisten sarjojen tekijä kuin punk-henkinen Kyky.

Terje Nordberg - Arild Midthun: Troldungen Trøfle 2 - Urgrims hemmelighed. Norjalaista peikkosarjakuvaa. Näyttää ihan hauskalta, semmoiselta että saattoi viitosen sille uhrata.

Libriconin valikoimasta vielä Pahkasiat 3 ja 4/1993, UFO - lentävät lautaset 2/1979 (vitonen tästä roskasta on kyllä liikaa - ykkösnumero maksoi kaksi euroa Oranssissa Planeetassa - mutta menköön) sekä Corto Maltese Etelämerellä - ykköspainos, kulunut kappale kohtuulliseen 35 euron hintaan.

Hypistelin Libriconin pöydässä vielä ruotsalaisia Epixejä ja Poxeja, mutta niissä ei ollut mitään tarpeeksi kiinnostavaa. Hauska löytö oli Lucky Luke -albumi Daltonin muori eestinkielisenä. "See olen mina, mammi! Sinu pisipoju!" Jäi ostamatta kuitenkin. Suomenkieliset Lucky Luket ovat olleet 20+ vuotta niin elimellinen osa sarjakuvakokoelmaani, että samat albumit vieraskielisinä olisivat vähän niin kuin maahanmuuttajat Suomessa: ne kokisivat integroitumisvaikeuksia.

Yhdestä pöydästä löysin kolme albumillista englanninkielistä Donjon-sarjakuvaa (tekijöinä Joann Sfar, Lewis Trondheim sekä vaihtuvia muita tyyppejä): Dungeon Monstres [sic] osat 2, 3 ja 6. Näitä on aikomus kerätä kunhan saan muita keräilykohteita pikkuisen pois alta. Nyt sain alkupääomaa.

Tilsan Poutaa Japanissa viitosella.

Rahat lompakossa riittivät vielä vuoden odotetuimpaan sarjakuvajulkaisuun, eli Buddy Longway -integraaliin.

Pääteltassa no. 2 ei löytynyt Rosebudin tai Turun sarjakuvakaupan pöydistä mitään, mutta Fennica Comicsin pöydästä bongasin mielenkiintoisen kuriositeetin: Pajatso - suomalainen sarjakuvalehti 1/1977. Tuo oli jo vähän aikaa kiinnostanutkin, eikä maksanut kuin 50 senttiä. Cazaa löytyi ruotsiksi samasta paikasta, eli Mardrömmarnas stad. Joku siinä ihmetteli, että kumman kauan tuo Caza oli saanut lojua heidän hyllyssään ilman ketään ostajaa. Olisin ehkä joskus jonain päivänä hankkinut tuon ranskaksi, Cazan olen todennut kiehtovaksi tekijäksi tykästyttyäni hänen Tapiirissa ja Kylmässä Metallissa julkaistuihin sarjoihinsa. Kvaakissa muutama kertoi omistavansa tuon ruotsinkielisen albumin, ja tuumin että voi kun minäkin saisin. Epixejä ja Poxeja löytyi tästäkin pöydästä, mutta ei niissä vieläkään ollut mitään tarpeeksi houkuttelevaa.

Ehdin kuudeksi vielä kymppikirjastoon kuuntelemaan Veli-Matti Uralin juttelua Keijo Teuras -albumistaan. Kvaakista tuttu sarjakuvahan tuo. Oli siellä myös joku Kris Keränen Ahistunu pupu -sarjiksensa kanssa, mutta Uralin poikaa minä olin tullut kuuntelemaan.

Ja sitten Arabianrantaan siivoamaan.

 

3.9.2016

Uusi päivä, uusi rupeama alkoi lähemmäs puoli yhdeltä. SS Libriconin ständistä poimin kaksi kiinnostanutta uutuusjulkaisua, Hiltusen uusimman Praedorin ja Ossi Hiekkalan Nimettömien hautojen maan. Kun myöhemmin katselin signeerauspöydän ääressä istuneita herroja, totesin mielessäni että ei ole Hiekkala yhtään sen näköinen kuin oletin. Libriconilta vielä Lassi ja Leevi juhlakirjat 6 ja 7. Nyt on kaikki L&L-stripit kansien välissä ja voin paiskata muistitikulla olevat sunnuntaistrippiskannaukset pellolle.

Joku nainen Libriconin ständin luona katsahti minuun ja totesi että "säkin olit siellä". En ehtinyt kuulla kunnolla sitä jutustelua joka siellä oli meneillään, joten jäin vain ihmettelemään, missä minä nyt olen ollut. Olinhan minä eilen kymppikirjastossa kuuden aikaan, siitäkö oli kyse?

Antikvariaatti Coppola & Varpaisen pöydästä ei löytynyt muuta kuin Manaran Matka Tulumiin 24 eurolla. Olen saanut aika tarpeekseni Manaran pyllyilyistä, mutta tässä lienee vähemmän sitä puolta. Pääsin kiittämään Kopposta ensimmäisestä Ruutu-lehdestä, kun hän tuli kysyneeksi minulta, olenko kertaakaan tilannut mitään Antikvariaatti C&V:n nettisivujen kautta. Sitä kauttahan minä sen sain, ja Ruutu-kokoelmani vihdoin täyteen 18 vuoden keräilyn jälkeen.

Rosebudilta ostin Keijo Teuras -albumin, joka sattui olemaan valmiiksi signeerattu. Käväisin myös Fredrikinkadulla SS Libriconin kaupassa, jossa monikin hylly ammotti tyhjyyttään. Silti sieltä löytyi vielä ostettavaa: en ole pitänyt Semicin 90-luvulla julkaisemia Blueberryn nuoruus -albumeja sen 20 tai 30 euron arvoisina, mitä niistä on pyydetty, mutta ostinpahan nyt kaksi tuolla kahdenkympin kappalehinnalla. Superpokkari 3 - Taistelu jäätiköllä löytyi hyväkuntoisena, ei puutu sivuja keskeltä kuten vanhassa kappaleessani. Milo Manaran Pandoran silmät vaikuttaa aika joutavalta albumilta, mutta eipähän ole kauheasti vilauttelua. Seitsemän euroa maksoi, ja sen verran sain alennusta.

Palattuani telttojen luokse aloin olla kasvavassa määrin huolissani harmaantuvasta taivaasta. Eikä se taivas sitten pitänytkään. Tihkusade, kiinnostavien vieraiden puute, hengailuun sopivien paikkojen vähyys ja selkärepun paino verottivat intoani, ja häivyin kohti kotia neljältä.

Kuuntelin vähän Simon Hanselmannia, sarjakuvakääntäjänaisia ja Lena Furbergia. Hanselmannin jutut olivat ihan uskomattomia, mieshän on pahemmin sekaisin kuin minä! Furbergin anekdootti pitkästä kolmiosaisesta talvisesta heppasarjasta, joka väritettiin Argentiinassa oli hauska. Argentiinassa ei oltu lunta nähtykään, joten hevoset tarpoivat kaulaa myöten mudassa ja puutkin olivat täynnä ruskeaa mönjää. Ja Furberg näki lopputuloksen vasta kun lehti oli jo painettu. Tästä opimme, että omat sarjansa kannattaa opetella värittämään itse, niin saa taatusti sellaista jälkeä kuin haluaa.

 

4.9.2016

Onneksi taivas sai eilen itketyksi kaiken surunsa pois, niin että festarit saatettiin lopetella aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Pieni tuuli ei päässyt minua ainakaan haittaamaan.

Minulla ei ollut aikomuksena ostaa tänään yhtään mitään, ettei olisi tarvinnut kanniskella painavaa reppua selässä kuten eilen. Vaan eihän tuollainen päätös meikäläisellä pidä. Kun erehdyin toisemman kerran Fennica Comicsin sopukan luo ja näin laarillisen ranskalaista sarjakuvaa, mikä oli tainnut jäädä minulta perjantaina tutkimatta, niin sieltähän löytyi Lauzieria kolme albumillista, Druillet'ta ja F'murrria niteellinen kumpaakin. Sorruinhan minä sitten. Lauzieria en innostunut ahmimaan kun niissä on sitä tekstimassaa kumminkin eikä yhdessä albumissa ollut kuin pilapiirroksia sarjakuvan sijaan. Ostin vain albumin Tranches de vie - tome 5, se maksoi neljä euroa. Semicin suomennos Elämän pirstaleita on saman sarjan ykkösalbumi vuodelta 1975, nyt siis löytyi 11 vuotta myöhemmin piirretty viitososa. Se milloin ja miten jaksan kahlata tuon ranskankielisen albumin läpi onkin sitten oma lukunsa, mutta tiedänpähän ostaneeni laatua. F'murrrilta löytyi Le génie des alpages -sarjan osa 12, Bouge tranquille!, ja Druillet-annoksesta huolehtii Lone Sloane -sarjaan kuuluva Salammbô 3 - Matho vuodelta 1986. Gustave Flaubert on tässä kreditoitu kirjoittajana.

Kaikenlaisten lattianrajaan piilotettujen laatikoiden penkominen on vaarallista. Yhdessä oli Ameriikan MAD-lehtiä, eniten 1980- ja 1990-luvulta. Vaan löytyi niitä vanhempiakin numeroita, vuodesta 1957 vuoteen 1972 kaikkiaan 15 kappaletta. Ahneus iski ja ostin kaikki. Hinnat vaihtelivat 5 ja 15 euron välillä. Hintalappujen yhteenlaskettu summa oli 150 euroa, mutta sain armahdusta 20 euron verran. Silti pelkään tässä, että tulin aiheuttaneeksi itselleni tulevan henkilökohtaisen konkurssin. Tiedä kuinka pitkään SS Libricon oli näitä kaupannut, kun hintalappuja ei saa pois millään hienovaraisella konstilla.

No, ohjelmapuolella kiinnostusta herättivät Corto Maltesen uudelleenlämmitys, Ossi Hiekkalan haastattelu sekä Juhani Tolvasen juttelu Ilta-Sanomien Kuukauden kotimaisista yhdessä Timo Mäkelän ja Johanna Ristimäen kanssa. Tolvanen kertoi, että joku on tekemässä kirjaa Kuukauden kotimaisten historiasta. Kun tuli yleisökysymysten aika, olisi tehnyt mieli kysäistä, onko tuohon tulevaan kirjaan luvassa täydellinen luettelo kaikista sarjakuvista joita Iltiksessä on KK-nimikkeen alla julkaistu näiden 30 vuoden aikana. En saanut kysymystä ulos suusta, vaikka olin hetkeä aiemmin huudahtanut "Aura Ijäs" kun Tolvanen ei muistanut Tiuku-kissan piirtäjän nimeä. No, ehkä Tolvanen ei olisi ollut ihan oikea henkilö vastaamaan kysymykseen. Toivottavasti kirja tulee ulos kuitenkin, minä kyllä ostan melko varmasti.

Muuten harrastin ihan vain naamabongailua. Kati Kovács tuli nähtyä ensimmäisen kerran livenä, samoin Kari Sihvonen, jolle Vesa Kataisto antoi yhden numeron Mafia-sarjakuvalehteä jota Sihviksellä ei tainnut ennestään olla. Mustan Ritarin Mikael Mäkinen teki Ossi Hiekkalan ja Jussi Piirosen haastattelun aikana pikku käytännön pilan jollekulle edessään istuneelle partaheebolle, ja kun tuli haastattelun loputtua aika nousta ylös, housuista roikkunut avainketju oli mystisesti kietoutunut tuolin selkänojan ympärille. Tuommoista pientä tuli bongattua.

Lehdenkauppaajakerjäläiset olivat kyllä siinä määrin kiusana koko festarien ajan, että mielessäni toivoin heille mahdollisimman nopeaa ja graafista loppua.


7.9.2016

Palasin Kvaakiin heti festareiden jälkeen. Heti ehdotettiin että voisin kirjoittaa artikkelin Caza-albumista jonka löysin, Tero Mattilan aloittamaan Eurooppalaisia sarjoja -artikkelisarjaan. Minä lähdin Kvaakista juuri siksi että pääsisin eroon noista avustavan toimittajan hommista, kun arvostelujen ja artikkeleiden kirjoittamisen aloittaminen oli tuntunut kerta kerran jälkeen vaikeammalta. No, katsotaan.

 

26.9.2016

Ei mennyt viime viikonloppu putkeen, voisi melkein sanoa. Olen ihan omaa psyykettäni suojellakseni pyrkinyt välttämään liikaa tietoa ympäröivän maailman tapahtumista. Sitten tulin eksyneeksi Punk in Finlandin viestiketjuun, joka on pyhitetty taannoiselle SVL:n eli Suomen Vastarintaliikkeen järjestämälle Asema-aukion mielenosoitukselle ja siinä pahoinpidellylle ja sittemmin kuolleelle Jimi Karttuselle. Luin koko 191-sivuiseksi venyneen topikin alusta loppuun ja sain sellaisen yhteiskuntatietoisuuspuuskan, että kestää aikansa, ennen kuin toivun siitä. Ketjussa oltiin ehdottoman oikealla asialla Jimin ja hänen läheistensä puolella natseja vastaan. Poliisit ja poliitikot saivat kunnolla kyytiä tyhmyydestään ja saamattomuudestaan. Poliitikkoja halveksin jo valmiiksi, mutta nyt meni usko poliisiinkin. Tästä kaikesta tuli niin paha olo etten tiedä miten pystyn kaikkea sulattamaan.

Ketjua lukiessani järkytyin myös siitä, mitä sain tietää Herttoniemen Lidl-kaupasta, jossa olen tasan tarkkaan vuoden ajan käynyt lähes joka arkipäivä. Putiikin myymäläpäällikkö Teemu Mäkinen on SVL:n aktiivijäsen. Tästä järkyttyneenä olen nyt pistänyt Herttoniemen Lidlin boikottiin. En halua asioida kaupassa, jonka myymäläpäällikkö on natsi. Ajattelin laittaa myymälän tiloihin myös kirjallisen ilmoituksen boikotistani, mutta en nähnyt siellä ilmoitustaulua. Ei mihinkään paljaaseen seinäänkään viitsi mitään paperia teipata, joten antaa olla hiljainen protesti.

Niinkuin tässä ei olisi kylliksi yhdelle viikonlopulle, en nytkään tullut tarttuneeksi kynään piirtämismielessä. En tiedä miksi, mutta en ole ollut taaskaan aikoihin piirtämisvireessä. YKS:ssä ovat menossa parhaat jaksot ja koko ajan tulee paranemaan tästä eteenpäin. Tulevat sivut 104-111, aijai että... Sivu 102 on kuitenkin yhä alkeellisessa suunnitteluvaiheessa, vaikka edellisestä valmiista sivusta on 15 päivää. Ei tämä vetele.

Veikko "Joonas" Savolaisen kuolema surettaa minua vielä lisää. Postasin asianmukaiseen Kvaak-ketjuun Clavia Z:na muutaman kommentin joka kertoo kaiken mitä minulla on Joonaksen poismenosta sanottavana. Vielä kun tietäisi miksi yksi suosikki-Kvaakilaisistani, Tertsi, poisti äsken koko profiilinsa. Meillä kun on niin paljon yhteistä, sarjakuvien piirtämisharrastus, ranskalais-belgialaisen sarjakuvan ja Motown-soulin fanitus... Tertsi asuu vieläpä entisellä kotikadullani. Nyt hänen tuhannet viestinsä ovat "vieraan" kirjoittamia.

Ei ole hyvä olo nyt.

 

7.10.2016

Sain pelastetuksi itseni taas yhdestä piirtämishaluttomuusjaksosta saattamalla valmiiksi alkeellisessa suunnitteluvaiheessa olleen sivun 102. Kirjoitin Kvaakiin vihdoinkin sen viestin, joka minun olisi pitänyt kirjoittaa sinne jo vuonna 2012. Sen sijaan kirjoitin samaan ketjuun maaliskuussa 2012 viestin, joka jäi aika hämäräksi eikä tuonut esille sitä mitä halusin sanoa. Nyt sain asian kerrotuksi selkeästi, ja sain tukea ja neuvojakin. Kiitos niistä kaikille. Eipähän ole minulla enää mitään hampaankolossa Kvaakin suhteen.

Olen miettinyt asioita, ja ajatukseni ovat kulkeneet seuraavasti:

Tertsi ehdotti, että voisin kirjoittaa Eurooppalaisia sarjoja -artikkelisarjaan jutun Cazan Lähiöelämää-sarjakuvista.

Tertsi loi tuon artikkelisarjan.

Tertsi on häipynyt Kvaakista lopullisesti ja vienyt profiilinsakin. Olin siinä luulossa, että jos Kvaakin toimittaja poistaa profiilinsa, hänen kirjoittamilleen artikkeleille ja arvosteluille tapahtuu jotain ikävää. Näin ei sentään onneksi käynyt, mutta valitettava juttu silti.

Minä en viitsi jatkaa toisen aloittamaa artikkelisarjaa, jos sen luoja ei halua olla enää läsnä koko foorumissa.

Lähdin Kvaakista vuosi sitten, koska halusin päästä pois avustavan toimittajan tehtävistä jotka olivat käyneet minulle epämieluisiksi. Halusin myös keskittyä sataprosenttisesti rakkaaseen sarjakuvaprojektiini, Naavametsäläisiin. Omatuntoni ei sallinut minun roikkua Kvaakissa tekemättä lainkaan avustavan toimittajan hommia.

Kun olin palannut Kvaakiin ja saanut niskaani ehdotuksen Caza-artikkelin kirjoittamisesta, yritin löytää uudestaan motivaatiota moiseen hommaan.

Tertsi ei ole enää Kvaakissa.

Tertsi oli yksi suosikki-Kvaakkareistani.

Niinpä minäkin lähden. Lopullisesti.

Jää hyvästi, Kvaak.

 

8.10.2016

Nyt jo sivu 103. Seuraavalla sivulla alkaa se todellinen riipaisevan draaman ja juonittelujen jälkipuinnin putki. Tarinan ydin. Oi onnea!

 

11.10.2016

Valmis! Vähän ennen puoltayötä. Nyt päästään isoihin asioihin käsiksi.

 

15.10.2016

Sivu 105! Tämän sivun sisällöstä olen niin ylpeä!
 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95    96    97    98    99    100    101    102    103    104    105    106    107    108    109    110    111    112    113    114    115    116    117    118    119    120