Tämän vuoden aikana hankitut levyt:

7":

PUREPOP-singlet:

Jabberwock: Sneakin' Snaky / Fortune Teller (1977) (MCA 264)
Sunchariot: Firewater / The Only Girl I Knew (1973) (Decca F 13407)
Light Fantastic: Take Me, Shake Me / Don't Let Go (1974) (Blue Jean BJS 701)
Cardinal Point: I'm the Grand Pretender / Lolly Linda (1973) (Philips 6012 387)
Hero: Love Gone Bad / Nothing Comes Easy (1977) (Private Stock PVT 102, promo)
Warwick: Let's Get the Party Going / How Does It Feel? (1975) (RAK 211)
Doctor Father: Umbopo / Roll On (1970) (Pye Records 7N 17977)
Crazy Elephant: There Ain't No Umbopo (stereo & mono) (1970)
(Bell Records 875, promo)
Frog: Witch Hunt / Living Dead (1973) (Spoke Records SPK 1102, 2011)
Forest: Do Ya, Do Ya Want My Love / I'll Stay With You (1974) (Midland International, MB 10696)
Airlift: Tell Me (stereo / mono) (1976) (Quality QA 506, promo)

Kiss Inc.: Hey, Mr. Holy Man / Kids Are Crying (1970) (Bell Records B-931, promo)
The Jets: Yeah! / Rusty Corinthian Pillar (1973) (Cube Records BUG 35)
Bandana: Jukebox Saturday Night (Stereo / Mono) (1976) (Haven Records HS 807, promo)
Plastic Feet: Big Blond Baby / Magic Queen (1974) (BASF 06 19653-9)

 

Tänä vuonna toimintametodini on, etten käy ollenkaan divareissa ja muissa fyysisissä levykaupoissa muuten kuin jonkin satunnaisen kiinnostavan uutuusjulkaisun hakemassa, ja muuten tilaan vain netistä. Niin paljon puuttuu vielä levyjä, joita on ollut turha Helsingistä etsiä, että keskitän rahanmenoni nettitilauksiin Amazonista ja MusicStackista. Tein viime vuonna listan levyistä, jotka on julkaistu CD:nä, mutta joista minulla on vain CD-R-kopiot. Tätä listaa olen kuukausitolkulla lyhennellyt Amazonin avulla.

MusicStackista olen tilannut niitä levyjä, joiden kohdalla on kuuden vuoden boikotin aikana eniten tuntunut siltä, että olisi pitänyt tilata sieltä.

Seurasin useiden vuosien ajan englantilaista Purepop-musiikkiblogia, jota vetää Robin Wills, The Barracudas-yhtyeessä soittanut mies (tunnetuimmat kappaleet Summer Fun ja I Want My Woody Back). Purepopista löytyi kuunneltavaksi lähinnä 70-luvun, mutta myös vähän 60-luvun lopun glamrokkia, powerpoppia, kovaa rockia, novelty-osastolle enempi menevää erikoista kamaa sekä psykedeliaa, ja vain singlejä. Bändit ovat kaikki toinen toistaan vähemmän tunnettuja, mutta joskus harvoin esitellään jonkin hittibändinkin (Paper Lace, Shocking Blue) harvoin kuultuja ja nähtyjä singlejä. Albumeita Wills ei siis blogiinsa postaile vaan kunnioittaa kompaktia sinkkuformaattia. Olen kuunnellut melkein kaiken mitä blogiin on 2006-2014 postattu, viime vuosina en ole enää jaksanut seurata Willsin touhuja.

Purepop-blogin kautta olen löytänyt viitisenkymmentä aivan mahtavaa obskyyriä singleä, joiden perään olen ruvennut vähän kuolaamaankin. Jo kuusi vuotta sitten tuntui siltä, että pitäisi tilata niita herkuimpia Willsin esittelemiä singlejä MusicStackista, mutta se ns. Stylus-tapaus pani pisteen suunnitelmalle. Tänä vuonna olen vihdoin toteuttanut aikeeni. 51 sinkusta olen tilannut MusicStackista ne jotka ovat olleet tarjolla, ja kohtuuhintaan. Joistakin singleistä valitettavasti pyydetään mielettömiä hintoja. Viisikymppiä alkaa olla sellainen kipuraja, että sitä en mielelläni ylitä. Jabberwock, Doctor Father ja Crazy Elephant olivat ne kolme kaikkein tärkeintä, hienoa että ne kaikki löytyivät huokealla. Voi olla, että kalliiden sinkkujen keräilyarvo on muodostunut juuri viimeisten vuosien aikana, kun Purepop-blogi on tehnyt niitä tunnetuiksi keräilijöiden keskuudessa. Eli olin ehkä turhan myöhään liikkeellä. Mutta sainpahan aika kivan satsin kuitenkin. Pistin linkit Purepop-blogin postauksiin, joista löytyy infoa ja kommentteja.

 

Muut singlet:

Rouen: Ordinary Life / Run With You (1985)
Scarlet Party: 101 Dam-Nations / What Is This Thing (1982)
Vinyl: The Nobody Men / Pulse (1980)

LP:t ja 12":t:

Grandmaster Flash and The Furious Five: The Adventures of Grandmaster Flash on the Wheels of Steel / The Party Mix (1981)
Nation: Wondatime / Big Fish (1985)

Leonard Nimoy: The Two Sides of Leonard Nimoy (1967)
Leonard Nimoy: The Way I Feel (1968)
Leonard Nimoy: The New World of Leonard Nimoy (1970)
Patrik Fitzgerald: Drifting Towards Violence (1983)

Patrik Fitzgerald: Tunisian Twist (1986)

 

Vuosina 2005-2012 kun seikkailin netin musiikkiblogien maailmassa, imuroin koneelleni melkein päivittäin musiikkia. Enkä vain musiikkiblogeista, joihin oli laitettu musaa laittomasti jakoon, vaan myös UseNeXTin ja Soulseekin kaltaisista tiedostonjako-ohjelmista, nettifoorumeista, YouTubesta, nettistriimeistä ja joiltakin sekalaisilta nettisivuilta löytämistäni latauslinkeistä. Poltin CD-R-levyille kaiken mikä kelpasi. Minulla on esim. 372 numeroitua CD-R:ää joilla on kaikkea sekalaista tavaraa poltettuna. Sitten on The Revolutionary Decades -projektini, jossa poltin 50 CD:llistä lähinnä 50- ja 60-luvun musiikkia (vähän on myös 40- ja 70-lukujen musiikkia). Vastaava Suomirockin etsikkovuodet -projekti taas tuotti 26 levyä täynnä vuosien 1959-1969 suomalaista poppia ja rokkia. Niin, ja onhan vielä 14 Retro Show -CD-R:ää täynnä diskomusaa ja 26 levyllistä Commodore 64:n pelimusiikkia.

Tästä hirveästä musamäärästä poimin muutaman singlen, joiden kohdalla oli tuntunut siltä, että on pakko omistaa oikeat levyt. Tilasin MusicStackista nekin. Rouen, Scarlet Party, Vinyl, Nation, ja vielä ikivanha suosikki: Grandmaster Flashin The Wheels of Steel. Pierre Groscolasin She's a Lady ei ole myynnissä MusicStackissa ollenkaan tällä hetkellä, kuten ei myöskään The Catch -yhtyeen "Borderline / Black Blood". The Catch -sinkku on lisäksi ällistyttävän kallis keräilyharvinaisuus, siitä pyydetään kolminumeroisia summia. Eli kahden singlen hankkiminen jää vielä haaveeksi. The Catchin sinkku oli Annie Lennoxin, Dave Stewartin ja Peet Coombesin levydebyytti, eli se oli ennen The Touristsia. Olen silti valmis pulittamaan yli satasen tuosta singlestä, niin upeaa soulpoppia se on.

Nationin Wondatime ei totta puhuen ole varsinainen musiikkiblogeista löytynyt tuttavuus. Kuulin tuota sinkkua radiosta jo 1985, kun General Njassa soitti omassa ohjelmassaan Radio Cityssä sinkun b-puolen Big Fish. Nauhoitin sen kasetille Njassan juontoa myöten. Njassakaan ei tiennyt Nationista muuta kuin että bändin jäsenet olivat aiemmin musisoineet sellaisessa yhtyeessä kuin Brilliance. Big Fish ei tuntunut tuolloin 10-11-vuotiaan mielestä kuin ihan kohtalaiselta, hiukan sotkuiselta vaihtoehtomusalta, mutta vuosien kuluessa ja biisin pysyessä sinnikkäästi aivopoimuissani aloin pikkuisen kaivata sitä. Jostain netistä löysin helposti singlen a-puolen Wondatime, mutta Big Fishiä ei tarjottu missään. Lopulta päätin nyt sitten tilata sinkun MusicStackista.

Englantilaisyhtye Rouenin Ordinary Life tuli tutuksi legendaarisen Power Pop Lovers -blogin myötä. Blogin vetäjä Angelo oli koostanut kokoelman sekalaista powerpoppia, jota hän jakoi latauslinkin muodossa. Ordinary Life kiinnitti huomioni sillä kokoelmalla. Se tuntui biisiltä, jonka olisi pitänyt olla iso hitti, sillä melodia on välittömästi päähän tarttuva ja sen pitää mielellään siellä korvamatona. Aavistan kuitenkin, ettei kappaletta tahi yhtyettä juuri noteerattu. Powerpoppia se ei silti ole, vaan perusrokkia.

Scarlet Party ei ole tullut tutuksi musablogeista, vaan 2003 julkaistulta kokoelmalta Shake Some Action Vol. 5. Lainasin kirjastosta nipun noita Shake Some Action -sarjan kokoelmia, ja 101 Dam-Nations teki kaikkein suurimman vaikutuksen. Oli pakko saada oikea sinkku, etenkin koska tuolla kokoelma-CD:llä biisi huojui pahasti - siirretty varmaan suoraan vinyylisinkulta, jonka urat oli kaiverrettu vinoon niin, että levysoittimen neula liikkui sivusuunnassa edestakaisin kun singleä soitti. Tyhjä vinyyli ei ollut ollut ihan millilleen kohdallaan ennen urien kaivertamista. Sattuuhan noita mokia.

Salaperäisen Vinyl-yhtyeen The Nobody Men taas on YouTubesta löytynyt helmi. Tämä kyseinen Vinyl tuntuu mystiseltä tapaukselta, en ole löytänyt enempää tietoa kuin mitä singlen krediitit suostuvat kertomaan. A-puolen kynäilivät Marek Rymanszewski ja Robin Millar, mutta muuten sinkku tuntuu ihan tuottajalegenda Robert John "Mutt" Langen luomukselta. The Nobody Men on outo biisi, hieman kömpelösti soitettua mutta mielenkiintoista syntsapoppia joka saa uteliaisuuteni heräämään. Rymanszewskista ei ole enempää jälkiä jäänyt musiikkimaailmaan, mutta Robin Millar on Langen tavoin aikamoisen uran tehnyt tuottaja hänkin. Eli oliko tämä Vinyl vain kahden levytuottajan aivoriihen tulos eikä oikea bändi ensinkään?

 

CD:t:

The Animals: Greatest Hits Live! (1984)
Chilli Willi and the Red Hot Peppers: Kings of the Robot Rhythm (1972)
Chris Farlowe With The Hill: From Here to Mama Rosa (1970)
Chubby Checker: Chequered! (1971)
Didier Marouani: Space Opera (1987)
Earth Quake: Purple (The A&M Recordings) (2003)
Edwin Starr: War & Peace (1970)
Esther Williams: Let Me Show You (1976)
Gary Boyle: The Dancer (1977)
Gene Vincent: The Crazy Beat of Gene Vincent (1963)
Hayzi Fantayzee: The Best of Hayzi Fantayzee - Battle Hymns For Children Singing (1983)
Little Richard: The Rill Thing / The King of Rock and Roll / The Second Coming (1970 / 1971 / 1972)
Nash the Slash: Children of the Night (1980)
Patrik Fitzgerald Group: Pillow Tension (1995)
Ritchie Valens: La Bamba - The Definitive Collection (2011)
Robin Scott: Woman From the Warm Grass (1969)
Supertramp: Retrospectacle - The Supertramp Anthology (2005)
The Twilights: The Way They Played (2013)

 

Yritin saada MusicStackista haalituksi myös Supertrampin vuonna 1974 tekemän singlen "Land Ho / Summer Romance". Tuo sinkku tehtiin ennen Crime of the Century -albumia, mutta sen biisejä ei lisätty tuolle albumille. Land Ho on jäänyt harvinaisuudeksi ja tärkeäksi hankittavaksi kovan luokan Supertramp-fanille. MusicStackissa ei ole kuitenkaan myynnissä yhtään kappaletta tuota singleä tällä hetkellä (sanoinhan että siellä tuntuu olevan nykyisin vähemmän harvinaisia levyjä tarjolla), joten ratkaisin asian tilaamalla Amazonista Retrospectacle-kokoelman jolta singlen molemmat puolet löytyvät.

Didier Marouanin Space Operan yritin saada Amazonista ostetuksi. Myynnissä oli kaksi kappaletta CD-versiota, toisesta pyydettiin yli neljääkymppiä, mutta en enää muista miksen voinut sitä tilata - eikö myyjä postita Suomeen vai mikä esti tilaamisen. Toisesta myyntikappaleesta ranskalaismyyjä pyysi vain 18,03 euroa - kunto tosin vain "acceptable". Tilasin sen 18 euron hintaisen, peläten että minkähän kuntoinen CD sieltä mahtaa tulla. Sieltä tuli ihan siistikuntoinen CD, mutta kyseessä ei ole koko albumi, vaan eriskummallinen CD-Video-EP jolla on viisi albumin kahdeksasta kappaleesta (ja onko melkein kaikkia hiukan lyhennetty?) ja yksi musiikkivideo. En ole vielä ehtinyt tsekata sisältöä Windows Media Playerissa. Eli sain vain EP:n, en koko Space Opera -albumia. MusicStackista uusi yritys sitten ensi kuussa.

Sen kuuluisan, Hollywood-musikaaleissa esiintyneen uimamaisterin täyskaiman Let Me Show You on ihan puhtaasti vahingossa löytynyt diskolevy. Vuosia sitten kiinnostuin Esther Phillipsistä, siitä aiemmin esittelemästäni soul / jazz / blues -laulajattaresta, joka pilasi äänensä ja terveytensä heroiinilla. Haeskelin UseNeXT-tiedostojenjako-ohjelmasta Phillipsin levytyksiä mp3-muodossa. En tiedä minkä virheen tai väärinkäsityksen seurauksena tulin imuroineeksi myös Esther Williamsin Let Me Show You -biisin, mutta huomasin heti, että ei ole sama laulaja. Biisi oli kuitenkin ihan hyvää diskoa, ja koska laulajattaren nimi oli mikä oli, päätin lopulta huvin vuoksi tsekata koko samannimisen albumin kun löysin sen jostain netin musiikkiblogista. Pidin koko albumista ja poltin CD-R:n. Oikean levyn hankkimisessa oli vain se mutta, että kaikki painokset Let Me Show You -albumista ovat kovissa hinnoissa. En käsitä miksi, olisiko pienellä levymerkillä ja mahdollisesti pienillä painosmäärillä jotain vaikutusta? Vaan löytyihän Amazonista japsi-CD-painos hintaan 19,83 puntaa. Tai ainakin se näyttää japanilaiselta CD:ltä, kun mukana on obi ja aukitaitettava japaninkielinen tekstiliite. Discogs väittää jenkkiläiseksi, tiedä sitten...

Ja juu, Hayzi Fantayzee oli ihan typerä bändi, mutta kyllä tuo menee.

 

 

 

Suosikin Lontoon-kirjeenvaihtaja Ilpo Musto:

 

1.4.2018

Sarjakuvakokoelmasivu kaipasi kunnon uudistusta. Olen pitänyt yllä Excel-listaa, jossa on äärimmäisenä vasemmalla sarjakuvan tai piirtäjän nimi, sitten albumin tarkempi nimi, sen jälkeen kieli, tekijät, julkaisuvuosi, joitain sekalaisia huomioita ja äärimmäisenä oikealla julkaisufirma. Viime syksynä ajattelin, että sarjiskokoelmasivu voisi olla kopio siitä listasta. Sehän olisi mukavan selkeä ja helppolukuinen ratkaisu.

Aloitin sillä, että kopioin Excel-listan Notepadin kautta tyhjään Microsoft Word -tiedostoon, jonka kasvatin Sivun asetukset -valikosta näytön levyiseksi. Sitten kopioin tekstin nettiin. Merkkirajoitus tuli rytisten vastaan. Päätin että jaetaan teksti sitten neljälle sivulle. Ei auttanut, merkkirajoitus ei sallinut edes neljäsosaa siitä tekstimäärästä yhdelle sivulle. No, yhdellä kirjaimella alkavat sarjikset sitten yhdelle sivulle, käykö se? Ei käynyt, se pirun merkkirajoitus ei antanut minun ängetä edes kaikkia A-alkuisia sarjiksia yhdelle sivulle. Siinä vaiheessa kypsyin totaalisesti uCozin merkkirajoitukseen, ja aloin miettiä vaihtoehtoista ratkaisua. Keksin sen, mutta jätin projektin muutamaksi kuukaudeksi kesken siksi aikaa kunnes saisin ensin levyhyllyni tarinat kirjoitettua vuodatussivuille. Nyt se projekti vihdoin valmistui, ja sain aikaa saattaa sarjiskokoelmasivun uudistusurakan päätökseen.

Tuossa on se minun ratkaisuni. Se perustuu Word-tiedostosta otettuihin kuvakaappauksiin. Ne tekstinpätkät joissa on nettilinkkejä, ovat tavallista tekstiä jotta linkit toimisivat, kaikki muu on JPG-tiedostoihin upotettuna. Säätelin juttuja vielä lopuksi, ja nyt lopputulos näyttää minusta aika tyylikkäältä. Saumat toki irvistävät paikoitellen, ja suuri osa tekstistä voisi olla isompaakin, mutta pääsääntöisesti olen tyytyväinen.

 

3.4.2018

Liittyen vähän aikaa sitten hankkimaani Vinyl-yhtyeen sinkkuun "The Nobody Men", päätin kaivaa esille lisää tietoa tuosta a-puolen toisesta kirjoittajasta Marek Rymanszewskista. Discogsista löytyy myös Marek Rymaszewski, joka on saanut aikaiseksi vähän mutta sekalaista musiikkimaailmassa, kuten tämmöisen soololevyn vuonna 2013: The Despicable Mischief of Marek Rymaszewski. 1983-1984 mies kirjoitti singlet Cool Running ja Intolerance englantilaiselle syntsapop-duolle Tik & Tok. RateYourMusic tietää myös, että Rock'n'Roll Children -nimisessä, näköjään vain yhden singlen vuonna 1974 tehneessä yhtyeessä olivat mukana Rymaszewski nimellä Marc Hammond, ja Robin Millar nimellä Christian Paul. Robin Millarhan oli The Nobody Men -biisin toinen kirjoittaja. Siinä loksahti yksi pala hienosti kohdalleen.

1975 teki Rymaszewski soolosinglen "Marlene (You Got Me) / Give Yourself a Chance" nimellä Marek Aleksander, tietää RYM vielä. Mystinen mies.

 

16.4.2018

CD:t Amazonista:

Blue Cheer: BC #5 The Original Human Being (1970)
Cub Koda and The Points: Cub Koda and The Points (1980)
Gene Vincent: Born to Be a Rollin' Stone - The Challenge Sessions 1966-68 (2008)
Little Bob Story: Off the Rails Plus Live in 78 (1977 / 1978)
Little Richard: The Explosive Little Richard (1967)
Secret Affair: Glory Boys (1979)
Secret Affair: Business As Usual (1982)

Viimeiset CD-tilaukset Amazonista tuli tehtyä tämän kuun toisena. Niistä kaikki ovat nyt saapuneet. Nuo seitsemän CD:tä sai vielä kohtuuhinnalla. Yksi helmikuussa tilaamani CD on selvästi hukkunut postissa, täytyy koettaa ensi kuussa tilata se MusicStackin kautta.

 

MusicStack-tilaukset:

Alberto Y Lost Trios Paranoias: Skite (1979) (LP)
Chilly: Come to L.A. (1979) (CD)
Space: Deeper Zone (1980) (CD)
Various Artists: Saturday Night Fever (The Original Sound Track) (1977) (LP)

MusicStackista olen tilannut jo kaikki ne levyt, jotka minulla oli suunnitelmissa tilata sitä kautta vuonna 2012. Redgumin ja Leonard Nimoyn LP:t, Purepop-singlet, nippu muita himottavia sinkkuja, ne on hoidettu nyt. Puolitoista viikkoa sitten tilasin läjän ihan oikeita toivelevyjä, sellaisia joista minulla on ennestään vain CD-R-kopiot.

Chillyyn tutustuin ihan vahingossa / sattumalta. Yhdellä isän 1978 nauhoittamalla kasetilla oli espanjalaisvaikutteinen diskoversio Derek & The Dominosin Laylasta. Esittäjä oli tunnistamaton, joten haeskelin viime vuosikymmenellä tietoja tuosta biisistä tehdyistä cover-versioista. Niitä ei hirveästi olekaan. Saksalainen diskobändi Chilly ainakin oli coveroinut tuon kappaleen, joten hain heidän versionsa kuultavakseni. Ei ollut oikea versio, mutta jotenkin uteliaisuuteni sai minut tsekkaamaan Chillyn tuotantoa enemmänkin, ja lopulta löysin itseni polttamasta CD-R-levyille kaksi ensimmäistä albumia kokonaan ja vielä osia kahdesta seuraavastakin. Chilly oli ihan korni bändi, enkä pidä heidän musiikistaan paljoakaan. Jotenkin silti säilyttämisen arvoista kamaa, vaikka harvoin levyjä kuuntelenkin. Kahdesta ensimmäisestä albumista ei ole olemassa virallisia CD-versioita, vain venäläisiä bootlegejä. Nekin ovat harvinaisia, ja vinyylit taas melko hinnoissaan. Kakkosalbumista Come to L.A. onnistuin haalimaan itselleni CD:n alle kahdellakympillä, mutta For Your Love oli MusicStackissa tarjolla vain vinyylinä, hintojen liikkuessa muutamassa kympissä. En olisi halunnut törsätä kolmeakymppiä saksalaiseen diskoroskaan, mutta päätin, etten halua antaa asian roikkua enää kauempaa. Chillyt on saatava oikeina levyinä, ettei minun tarvitse enää katsella itse tehtyjä kopioita. Niinpä se kolmenkympin hintainen For Your Love -LP on parhaillaan matkalla luokseni.

Niin, se isän kasetilla ollut Layla-cover on hollantilaisen Valverde Brothersin tekoa. Sain esittäjän tunnistetuksi viime vuosikymmenellä siten, että en löytänyt mp3:ta Laylasta, mutta kylläkin yhdestä toisesta Valverde Brothersin levytyksestä. Bändi kuulosti samalta, joten katsoin arvoituksen ratkenneeksi.

Saturday Night Fever -soundtrackin puuttuminen levykokoelmastani alkoi tuntua vuosi vuodelta naurettavammalta. Tuo levy oli lapsuuskotini levyhyllyssä, ja äidillä ja isäpuolella on se yhä tallessa. Olen vuosi toisensa jälkeen odottanut kärsivällisesti että perisin heidän levykokoelmansa tai saisin muuten vain valita heidän levyhyllystään itselleni mitä haluan. Niinpä en ole välittänyt hankkia Saturday Night Feveriä itselleni mistään kaupasta tai divarista, vaan odottanut hetkeä jolloin äiti ja isäpuoli haluavat vinyyleistään eroon, jotta saisin sen heiltä ilmaiseksi. Kärsivällisyyteni on loppunut, ja SNF:n puuttuminen kokoelmastani on tuntunut aivan naurettavan isolta aukolta, joka pitäisi täyttää mitä pikimmin. Toisaalta levy ei ole koskaan tullut vastaan divareissa, ja tuo on minulle sellainen levy, että CD ei kelpaa, se on vinyyli tai ei mitään. SNF on kai divareissa halpislaatikoiden täytettä, ja niitä laatikoita minulla ei ole tapana selata. Siksi levyä ei ole näkynyt. Nyt sitten tilasin levyn MusicStackin kautta USA:sta asti. Onneksi tuli nopeasti.

 

21.4.2018

Alberto Y Lost Trios Paranoias: Italians From Outer Space (1977)
Any Trouble: Wheels in Motion (1981)
Bo Diddley, Muddy Waters, Little Walter: Super Blues (1967)
Chilly: For Your Love (1978)
Didier Marouani: Space Opera (1989)
Fancy: Bolero (Hold Me in Your Arms Again) (12") (1985)
Heroes: Border Raiders (1980)
Heroes: Some Kind of Women / 10% Will Do (7") (1980)
The Jags: Back of My Hand (12" EP) (1979)
The Jags: Woman's World / Dumb Blonde (7") (1980)
The Jags: No Tie Like a Present (1981)
Space: Tender Force / Robbots (7") (1981)

Any Troublen ja Heroesin levyt imuroin joskus ammoisina aikoina Power Pop Lovers -blogista (aivan kuten The Jagsitkin). Kyllä tuntuu hyvältä omistaa vihdoin viimein oikeat levyt. CD-R-kopioni natisevat vanhuuttaan. Some Kind of Women on parhaita power pop -biisejä mitä on, mutta koko Heroesin LP ei jaksa viehättää. On liian pehmoista kamaa, vaikkakin toki sympaattista. Some Kind of Women on ainoa kappale joka onnistuu säväyttämään, muuten mennään puolella teholla. Sinänsä mukava levy, jolla on vieläpä Alwyn Claydenin tekemät mielikuvitukselliset kannet, mutta särmää olisin kaivannut enemmän varsinkin laulajan ääneen.

Keskiviikkona 18. päivä tuli hulppeat seitsemän saapumisilmoitusta postista! Torstaina tuli vielä yksi ja perjantaina samoin yksi. En kehdannut käydä torstaina hakemassa seitsemää pakettia kerralla, vaan hain kolme torstaina, kolme perjantaina ja loput kolme lauantaina. Postini kun toimii nykyisin K-Marketissa Hämeentiellä, joten paketit voi hakea viikonloppuisinkin. Kaupan sijainti on vain sikäli hankala, että se on Hakaniemen ja Sörnäisten metroaseman välissä, mutta ei tarpeeksi lähellä kumpaakaan asemaa. Niinpä menen metrolla Hakaniemeen, kävelen K-Markettiin, ja koska kauppa ei ole tarpeeksi lähellä Hakaniemen asemaa jotta viitsisin kävellä sinne takaisin, kävelen sieltä kotiin paketit kainalossa.

 

28.4.2018

Fancy: Get Your Kicks (1985)

Vihdoinkin. 7. päivä tilasin, myyjän hyväkäs viivytteli kuusi päivää postittamisessa, kaksi viikkoa oli levy reissussa, ja nyt se on minulla.

Fancysta olen kertonut aiemminkin. 13.8.2017 kirjoitin: "Isä tykästyi myös Spandau Balletiin ja Slice Me Nice -hitillä pinnalle pongahtaneeseen saksalaiseen Fancyyn. Hän osti Spandaun Parade-LP:n ja Fancyn Get Your Kicks -LP:n, ja niitä isän kanssa kuunneltiin paljon siinä vaiheessa, kun olin muuttanut isäpuolen luota muutamaksi vuodeksi takaisin isän luokse..." "...Isäni osti vielä Fancyn maksisinglen "Bolero (Hold Me in Your Arms Again)", mutta kun hän kuunteli sitä kotona, ihmettelin että miten voi biisi kulkea noin hitaasti. Fancyn äänikin oli matalaa, epäselvää mörinää. Kului aikansa, ennen kuin tajusin ihan itse, että levyä pitää soittaa 45 kierrosta minuutissa normaalin 33 1/3:n sijasta. Vihdoinkin "Bolero" soi levysoittimestamme sellaisena kuin sen kuului soida. Isä kuitenkin hermostui ja väitti, että olin jotenkin tärvellyt levysoitinta soittamalla sitä liian nopeasti, ja alkoi räpeltää jotain sen kanssa. Ihmettelin, että mitä minä nyt olin levarille tehnyt. Jälkeenpäin ihmettelen vielä kovemmin, miten isäni insinöörinä saattoi olla noin tietämätön levysoittimista, kierrosnopeuksista ja musiikin oikeasta soimisnopeudesta. Kuunteli vain tyytyväisenä Fancyn kappaletta liian hitaalla nopeudella ilmeisesti huomaamatta mitään outoa, ja nauhoitti sen sellaisenaan vieläpä yhdelle kasetilleen. En ymmärrä mitä hän ajatteli."

Isäni asui viimeiset vuotensa Laajasalossa Leena-tyttöystävänsä luona, josta tuli vielä kihlattukin. Kun isä kesäkuussa 1992 kuoli, Leena säästi itselleen kaiken mahdollisen isäni omaisuuden muistona... myös LP-levyt, vaikka isällä oli kokoelmissaan paljon poppia ja diskoa ja Leena taas kuunteli kai lähinnä hengellistä ja viihdettä. Niinpä myös Fancyn levyt jäivät Leenalle. Tästä olen aina ollut Leenalle vähän kaunainen, kun hän piti itsellään sellaisiakin isäni tavaroita, joista olisi voinut olla minulle enemmän iloa ja hyötyä kuin hänelle.

Fancyn Get Your Kicks -LP julkaistiin alunperin Saksassa vähän epäkelpona versiona, koska Slice Me Nice ja Chinese Eyes oli miksattu yhteen neliminuuttiseksi tiivistelmäksi sen sijaan, että ne olisi isketty mukaan kokonaisina. Lisäksi LP:ltä jäi uupumaan Get Lost Tonight. Kun levy julkaistiin Skandinaviassa, kuluttajaystävällisesti Slice Me Nice, Chinese Eyes ja Get Lost Tonight olivat kaikki mukana, kokonaisina. Isälläni oli juuri tuo Skandinavia-painos.

Minulla on ollut Get Your Kicks -albumista CD-R-kopio monta vuotta, mutta sen korvaamisen oikealla levyllä on estänyt se, ettei levy ole tullut vastaan missään. Toisaalta se, että vain Skandinavia-painos on oikea ja kaikki muut painokset tuollaisia huonoja typistettyjä, on myös saanut minut ylivarovaiseksi levyn hankkimisessa netin eli MusicStackin kautta. Lisäksi CD-painokset ovat ajat sitten loppuunmyytyjä ja hirmuisen kalliita. Tämän kuun alkupuolella päätin siis vihdoin yrittää. MusicStackissa yksi ainut myyjä kauppasi Skandinavia-versiota: jenkkimyyjä, joka kiskoi levystä huimaa ylihintaa 39,89 USD! Ei auttanut, pakko se oli tilata ja maksaa. Odotellessani levyä kärsimättömänä olen koko ajan vähän pelännyt, että onkohan se nyt varmasti Skandinavia-painos, vai onko se jokin muu painos jonka puutteet joudun korvaamaan kolmella vinyylisinglellä tai jollain best of -kokoelmalla jolla on nuo kolme biisiä.

Onneksi pelko oli turha. Tänään LP siis saapui, ja juuri oikea versio on kyseessä. 9 raitaa seitsemän sijasta.

Ei Fancy silti ole minulle niin tärkeä artisti. Onpahan tuo ensimmäinen LP semmoinen lapsuusmuisto, joka on jäänyt sydämeen. Fancy on vain saksalaista diskoroskaa, ja kaikki myöhemmät levyt ovat vain lisää sitä samaa, mutta tympeämmin ja tylsemmin.

 

1.5.2018

Löysin tänään taas yhden kadonneen biisin. Biisin, joka minulla oli ollut kasetille nauhoitettuna vuonna 1985, mutta jonka olin sittemmin hukannut. En ole koskaan tiennyt kappaleen nimeä tai esittäjää, kutsunut sitä vain nimellä "Désolatie". Eli ranskalaista syntetisaattoripoppia, soinut joko Urheilua ja musiikkia -ohjelmassa tai sitten Esko Riihelän juontamassa Tänään iltapäivällä -ohjelmassa, josta sen nauhalle nappasin. Nyt se biisi löytyi, kun tässä kuuntelen hirveät määrät 80-luvun alun diskomusaa YouTubesta. Kuuntelin ranskalaisen Réginen yhtä levytystä vuodelta 1981, ja laulaja kuulosti samalta kuin siinä kadonneessa kappaleessa. Kokeeksi tutkin Réginen diskografiaa Discogsissa, ja hain YouTubesta hänen 1983 julkaistun singlensä Reine de la nuit. Bingo! Siinähän se minulta kadonnut biisi oli. Nyt se on sitten kovalevyllä mp3:na.

Nyt on enää kuusi kadonnutta kappaletta jäljellä. 21.1.2016 löysin Gwen Guthrien biisin "Put Love in Control", nyt löytyi tuo Régine... milloinkahan löytyy seuraava kadonnut biisi?

 

3.5.2018

Ilpo Saastamoinen: Joutsenen juju (1976)
Pori Big Band / Tapiola Big Band: Jazz Liisa 16 (1976 / 1977)
Hasse Walli & Zeus: Pop Liisa 16 (1972)
Juhani Aaltonen, Esa Helasvuo, Teppo Hauta-Aho, Edward Vesala: Jazz Liisa 17 (1973)
Petri & Pettersson Brass / Magyar: Pop Liisa 17 (1973)
Edward Vesala Ensemble: Jazz Liisa 18 (1974)
Donna / Tabula Rasa: Pop Liisa 18 (1976)

Vuoden ensimmäiset levyostokset fyysisestä levykaupasta. Hain Svart Recordsin kiinnostavat uutuusjulkaisut Jäänsärkijästä.

Joutsenen jujua jakelin FinnArcticissa. Rippaus ei ollut minun, vaan nimimerkki Jupiterin. Jupiter ei tarjonnut minkäänlaisia levynkansikuvia, joten lainasin LP:n Tikkurilan kirjastosta ja skannasin sen. Skannaukset liitin mukaan Jupiterin rippaukseen kun jakelin mp3-pakettia. Oma englanninkielinen esittelyni Ilja Saastamoisen LP:stä pohjaa levyn takakannen ja insertin teksteihin:

"During the last ten years Ilpo Saastamoinen has been a pretty active figure in the wide Finnish rhythm music scene. After Soulset he founded Popmuusikot ry (Pop Musicians Ltd.), an association which supports pop music as a hobby and improves its artistic value. He formed the group Karelia with Paroni Paakkunainen and Edward Vesala, devised a major educational program for pop and jazz, lectured at the Helsinki University, formed the group Dopplerin ilmiö with Frank Robson, worked as teacher in the jazz studio at Sibelius Academy, wrote a "guitar book" in 1975, performed in Bulgaria, Sweden, West Germany, Norway and Cuba, worked as conductor for Kajaani Big Band - among other things.

The idea of an LP was born when the producer Edward Vesala listened to the guitar tapes I had made for a radio program named "Kainuun ääni" (The Voice of Kainuu). In addition to my old Soulset and Karelia bandmates Pekka Sarmanto and Junnu Aaltonen a number of musicians especially suited for this type of music - Tim Ferchen, Jordan Koschuharov and Kari Hynninen from Kajaani Big Band - were chosen. Pekka Nurmikallio's Microvox studio assured that we could work in peace. This record covers a part of the music I like, and I'm pleased with the results."

- Ilja Saastamoinen

- Modified from the liner notes -

Tracks:

1. Joutsenen juju (The Swan's Catch)

Based on a collection of old Karelian kantele and jouhikko compositions and a couple of poem compositions from the Ingria area.

2. Sinä-oksa (You-Branch)

A traditional choir song from Georgia, Russia.

3. Olosuhteiden kaikuja (Echoes of Circumstances)

Written by Saastamoinen for a dance performance by the Kajaani ballet group.

4. Kiljanderin polska (Kiljander's Polska)

From the repertoire of violinist Optatus Raatikainen (1874 - 1956).

5. Air

A J.S. Bach composition performed with electric guitar.

6. Huuhkajan lemmikki (The Pet of an Eagle Owl)

A Finnish traditional.

7. Ihmisten ja lintujen iltapäivä (Afternoon of People and Birds)

Includes actual sounds taped at the marketplace in Santa Clara, Cuba.

8. Saunapiian polkka (Sauna Maid's Polka)

A traditional from the Kainuu area in Finland.

 

 

Eikö kukaan muu osta mustavinyyliversioita Pop-Liisa- ja Jazz-Liisa -levyistä? Jouduin lisäämään itse kaikki kuusi nyt ostamaani Liisankatu-levyä Discogsiin. Pop-Liisa- ja Jazz-Liisa -sarjojen 16. osista ei ollut Discogsissa vielä minkäänlaisia versioita, joten niiden kohdalla jouduin naputtelemaan ihan kaikki tiedot alusta asti. En tehnyt hommaa viimeisen päälle huolella, koska aika oli tiukilla ja minua vähän väsytti työntäyteisen päivän jälkeen. Levyjenlisäämishomma venyi lähemmäs kello 23:a, ja halusin saada duunin valmiiksi jotta pääsen nukkumaan. Virheitä, puutteita ja viilattavaa jäi, mutta jätän ne työt muille käyttäjille.

Onneksi Liisankatu-sarja lienee nyt näillä näkymin loppu. Oli jo jonkin aikaa vähän kyllästyttänyt niiden levyjen kerääminen. Hyvin tasainen, hieman yllätyksetön sarja.

 

7.5.2018

Ei kai MusicStack ole pikkuhiljaa kuoleva saitti? Ei kyllin siinä ettei harvinaisia levyjä tunnu löytyvän kuten ennen, nyt osui kohdalle jo toinen yhtäkkiä kaikonnut myyjä. Teen levytilauksen, ei kuulu myyjältä mitään reaktiota useaan päivään, käyn tsekkaamassa myyjän inventoryn ja huomaan sen tyhjäksi. Myyjä häipynyt MusicStackista kokonaan! Kuulemma myyntilukemat MusicStackissa ovat melkoisen pienet, missä tahansa muualla levymyyjät tekevät paljon enemmän kauppoja. Sitten ovat vielä ylimääräiset taksat joita myyjiltä peritään, vain jotta sivuston perustaja Dave Stack saisi vähän hiluja taskuunsa. Ei kai mikään ihme, jos myyjät kyllästyvät koko sivustoon ja lähtevät ovet paukkuen.

Minun täytyy kai vain nopeasti hoitaa tämä loppujen kiinnostavien levyjen tilaamisurakka ennen kuin MusicStackille käy samoin kuin GEMMille. Toivelevyjä on alle sata, pitäisi urakan hoitua vuoden loppuun mennessä. Sitten on vielä läjäpäin muita levyjä, jotka voisin hankkia - lähinnä singlejä. Katsotaan nyt, miten tässä ensi vuonna menetellään.

 

17.5.2018

Chalice: Overflow - A Retrospective 1974-1977 (2016)
Bo Diddley: The London Bo Diddley Sessions (1973)
The Temptations: Power (1980)
The Members: 1980 - The Choice Is Yours (1980)
Booker T. & The MG's: Universal Language (1977)
The Fools: Sold Out (1980)
Gonzalez: Move It to the Music (1979)
The Fatback Band: Night Fever (1976)
Gene Vincent & The Shouts: Shakin' Up a Storm (1964)

Chalice oli brittibändi joka päätyi Australiaan, ja teki siellä ainoan albuminsa Overflow vuonna 1975. Robin Willsin Purepop-blogissa on postaus Chalicen singlestä In My World / Mr. Won't You Help Me - siinä selitetään asioita ihan bändin kitaristin omin sanoin. Minä tutustuin Chaliceen Midoztouch-sivuston myötä, siellä oli Overflow-albumi vapaasti imuroitavana zip-pakettina. Kivaa poppiahan se oli hyvillä biiseillä, joten poltin CD-R:n.

Viime tammi-helmikuussa sain tietää tuosta Zero Hour Recordsin julkaisemasta kokoelma-CD:stä. Zero Hour oli valitettavasti juuri sillä hetkellä vaihtamassa kotisivustoa, eivätkä he olleet saaneet vielä uutta sivustoa toimimaan. Yritin tilata CD:n, mutta hommaan tuli stoppi siinä kohdassa kun piti maksaa. CD ei ollut myynnissä myöskään Amazonissa tai MusicStackissa, joten sen hankkiminen tuntui tilapäisesti toivottomalta. Tämän kuun alussa yritin uudestaan, ja tilaus onnistui. Levy saapui vajaassa viikossa.

Fatback Bandin Night Fever on se levy, jonka tilasin helmikuussa Amazonista CD:nä, mutta posti meni hukkaamaan sen. Niinpä koetin tämän kuun alussa uudestaan, MusicStackista. Siellä ei kukaan kaupannut CD:tä, joten vinyylin minä sitten hankin.

Neljä MusicStackista tilattua LP:tä ja yksi Amazonista tilaamani CD ovat vielä saapumatta.


 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95    96    97    98    99    100