1.4.2018

Sarjakuvakokoelmasivu kaipasi kunnon uudistusta. Olen pitänyt yllä Excel-listaa, jossa on äärimmäisenä vasemmalla sarjakuvan tai piirtäjän nimi, sitten albumin tarkempi nimi, sen jälkeen kieli, tekijät, julkaisuvuosi, joitain sekalaisia huomioita ja äärimmäisenä oikealla julkaisufirma. Viime syksynä ajattelin, että sarjiskokoelmasivu voisi olla kopio siitä listasta. Sehän olisi mukavan selkeä ja helppolukuinen ratkaisu.

Aloitin sillä, että kopioin Excel-listan Notepadin kautta tyhjään Microsoft Word -tiedostoon, jonka kasvatin Sivun asetukset -valikosta näytön levyiseksi. Sitten kopioin tekstin nettiin. Merkkirajoitus tuli rytisten vastaan. Päätin että jaetaan teksti sitten neljälle sivulle. Ei auttanut, merkkirajoitus ei sallinut edes neljäsosaa siitä tekstimäärästä yhdelle sivulle. No, yhdellä kirjaimella alkavat sarjikset sitten yhdelle sivulle, käykö se? Ei käynyt, se pirun merkkirajoitus ei antanut minun ängetä edes kaikkia A-alkuisia sarjiksia yhdelle sivulle. Siinä vaiheessa kypsyin totaalisesti uCozin merkkirajoitukseen, ja aloin miettiä vaihtoehtoista ratkaisua. Keksin sen, mutta jätin projektin muutamaksi kuukaudeksi kesken siksi aikaa kunnes saisin ensin levyhyllyni tarinat kirjoitettua vuodatussivuille. Nyt se projekti vihdoin valmistui, ja sain aikaa saattaa sarjiskokoelmasivun uudistusurakan päätökseen.

Tuossa on se minun ratkaisuni. Se perustuu Word-tiedostosta otettuihin kuvakaappauksiin. Ne tekstinpätkät joissa on nettilinkkejä, ovat tavallista tekstiä jotta linkit toimisivat, kaikki muu on JPG-tiedostoihin upotettuna. Säätelin juttuja vielä lopuksi, ja nyt lopputulos näyttää minusta aika tyylikkäältä. Saumat toki irvistävät paikoitellen, ja suuri osa tekstistä voisi olla isompaakin, mutta pääsääntöisesti olen tyytyväinen.

 

3.4.2018

Liittyen vähän aikaa sitten hankkimaani Vinyl-yhtyeen sinkkuun "The Nobody Men", päätin kaivaa esille lisää tietoa tuosta a-puolen toisesta kirjoittajasta Marek Rymanszewskista. Discogsista löytyy myös Marek Rymaszewski, joka on saanut aikaiseksi vähän mutta sekalaista musiikkimaailmassa, kuten tämmöisen soololevyn vuonna 2013: The Despicable Mischief of Marek Rymaszewski. 1983-1984 mies kirjoitti singlet Cool Running ja Intolerance englantilaiselle syntsapop-duolle Tik & Tok. RateYourMusic tietää myös, että Rock'n'Roll Children -nimisessä, näköjään vain yhden singlen vuonna 1974 tehneessä yhtyeessä olivat mukana Rymaszewski nimellä Marc Hammond, ja Robin Millar nimellä Christian Paul. Robin Millarhan oli The Nobody Men -biisin toinen kirjoittaja. Siinä loksahti yksi pala hienosti kohdalleen.

1975 teki Rymaszewski soolosinglen "Marlene (You Got Me) / Give Yourself a Chance" nimellä Marek Aleksander, tietää RYM vielä. Mystinen mies.

 

16.4.2018

CD:t Amazonista:

Blue Cheer: BC #5 The Original Human Being (1970)
Cub Koda and The Points: Cub Koda and The Points (1980)
Gene Vincent: Born to Be a Rollin' Stone - The Challenge Sessions 1966-68 (2008)
Little Bob Story: Off the Rails Plus Live in 78 (1977 / 1978)
Little Richard: The Explosive Little Richard (1967)
Secret Affair: Glory Boys (1979)
Secret Affair: Business As Usual (1982)

Viimeiset CD-tilaukset Amazonista tuli tehtyä tämän kuun toisena. Niistä kaikki ovat nyt saapuneet. Nuo seitsemän CD:tä sai vielä kohtuuhinnalla. Yksi helmikuussa tilaamani CD on selvästi hukkunut postissa, täytyy koettaa ensi kuussa tilata se MusicStackin kautta.

 

MusicStack-tilaukset:

Alberto Y Lost Trios Paranoias: Skite (1979) (LP)
Chilly: Come to L.A. (1979) (CD)
Space: Deeper Zone (1980) (CD)
Various Artists: Saturday Night Fever (The Original Sound Track) (1977) (LP)

MusicStackista olen tilannut jo kaikki ne levyt, jotka minulla oli suunnitelmissa tilata sitä kautta vuonna 2012. Redgumin ja Leonard Nimoyn LP:t, Purepop-singlet, nippu muita himottavia sinkkuja, ne on hoidettu nyt. Puolitoista viikkoa sitten tilasin läjän ihan oikeita toivelevyjä, sellaisia joista minulla on ennestään vain CD-R-kopiot.

Chillyyn tutustuin ihan vahingossa / sattumalta. Yhdellä isän 1978 nauhoittamalla kasetilla oli espanjalaisvaikutteinen diskoversio Derek & The Dominosin Laylasta. Esittäjä oli tunnistamaton, joten haeskelin viime vuosikymmenellä tietoja tuosta biisistä tehdyistä cover-versioista. Niitä ei hirveästi olekaan. Saksalainen diskobändi Chilly ainakin oli coveroinut tuon kappaleen, joten hain heidän versionsa kuultavakseni. Ei ollut oikea versio, mutta jotenkin uteliaisuuteni sai minut tsekkaamaan Chillyn tuotantoa enemmänkin, ja lopulta löysin itseni polttamasta CD-R-levyille kaksi ensimmäistä albumia kokonaan ja vielä osia kahdesta seuraavastakin. Chilly oli ihan korni bändi, enkä pidä heidän musiikistaan paljoakaan. Jotenkin silti säilyttämisen arvoista kamaa, vaikka harvoin levyjä kuuntelenkin. Kahdesta ensimmäisestä albumista ei ole olemassa virallisia CD-versioita, vain venäläisiä bootlegejä. Nekin ovat harvinaisia, ja vinyylit taas melko hinnoissaan. Kakkosalbumista Come to L.A. onnistuin haalimaan itselleni CD:n alle kahdellakympillä, mutta For Your Love oli MusicStackissa tarjolla vain vinyylinä, hintojen liikkuessa muutamassa kympissä. En olisi halunnut törsätä kolmeakymppiä saksalaiseen diskoroskaan, mutta päätin, etten halua antaa asian roikkua enää kauempaa. Chillyt on saatava oikeina levyinä, ettei minun tarvitse enää katsella itse tehtyjä kopioita. Niinpä se kolmenkympin hintainen For Your Love -LP on parhaillaan matkalla luokseni.

Niin, se isän kasetilla ollut Layla-cover on hollantilaisen Valverde Brothersin tekoa. Sain esittäjän tunnistetuksi viime vuosikymmenellä siten, että en löytänyt mp3:ta Laylasta, mutta kylläkin yhdestä toisesta Valverde Brothersin levytyksestä. Bändi kuulosti samalta, joten katsoin arvoituksen ratkenneeksi.

Saturday Night Fever -soundtrackin puuttuminen levykokoelmastani alkoi tuntua vuosi vuodelta naurettavammalta. Tuo levy oli lapsuuskotini levyhyllyssä, ja äidillä ja isäpuolella on se yhä tallessa. Olen vuosi toisensa jälkeen odottanut kärsivällisesti että perisin heidän levykokoelmansa tai saisin muuten vain valita heidän levyhyllystään itselleni mitä haluan. Niinpä en ole välittänyt hankkia Saturday Night Feveriä itselleni mistään kaupasta tai divarista, vaan odottanut hetkeä jolloin äiti ja isäpuoli haluavat vinyyleistään eroon, jotta saisin sen heiltä ilmaiseksi. Kärsivällisyyteni on loppunut, ja SNF:n puuttuminen kokoelmastani on tuntunut aivan naurettavan isolta aukolta, joka pitäisi täyttää mitä pikimmin. Toisaalta levy ei ole koskaan tullut vastaan divareissa, ja tuo on minulle sellainen levy, että CD ei kelpaa, se on vinyyli tai ei mitään. SNF on kai divareissa halpislaatikoiden täytettä, ja niitä laatikoita minulla ei ole tapana selata. Siksi levyä ei ole näkynyt. Nyt sitten tilasin levyn MusicStackin kautta USA:sta asti. Onneksi tuli nopeasti.

 

21.4.2018

Alberto Y Lost Trios Paranoias: Italians From Outer Space (1977)
Any Trouble: Wheels in Motion (1981)
Bo Diddley, Muddy Waters, Little Walter: Super Blues (1967)
Chilly: For Your Love (1978)
Didier Marouani: Space Opera (1989)
Fancy: Bolero (Hold Me in Your Arms Again) (12") (1985)
Heroes: Border Raiders (1980)
Heroes: Some Kind of Women / 10% Will Do (7") (1980)
The Jags: Back of My Hand (12" EP) (1979)
The Jags: Woman's World / Dumb Blonde (7") (1980)
The Jags: No Tie Like a Present (1981)
Space: Tender Force / Robbots (7") (1981)

Any Troublen ja Heroesin levyt imuroin joskus ammoisina aikoina Power Pop Lovers -blogista (aivan kuten The Jagsitkin). Kyllä tuntuu hyvältä omistaa vihdoin viimein oikeat levyt. CD-R-kopioni natisevat vanhuuttaan. Some Kind of Women on parhaita power pop -biisejä mitä on, mutta koko Heroesin LP ei jaksa viehättää. On liian pehmoista kamaa, vaikkakin toki sympaattista. Some Kind of Women on ainoa kappale joka onnistuu säväyttämään, muuten mennään puolella teholla. Sinänsä mukava levy, jolla on vieläpä Alwyn Claydenin tekemät mielikuvitukselliset kannet, mutta särmää olisin kaivannut enemmän varsinkin laulajan ääneen.

Keskiviikkona 18. päivä tuli hulppeat seitsemän saapumisilmoitusta postista! Torstaina tuli vielä yksi ja perjantaina samoin yksi. En kehdannut käydä torstaina hakemassa seitsemää pakettia kerralla, vaan hain kolme torstaina, kolme perjantaina ja loput kolme lauantaina. Postini kun toimii nykyisin K-Marketissa Hämeentiellä, joten paketit voi hakea viikonloppuisinkin. Kaupan sijainti on vain sikäli hankala, että se on Hakaniemen ja Sörnäisten metroaseman välissä, mutta ei tarpeeksi lähellä kumpaakaan asemaa. Niinpä menen metrolla Hakaniemeen, kävelen K-Markettiin, ja koska kauppa ei ole tarpeeksi lähellä Hakaniemen asemaa jotta viitsisin kävellä sinne takaisin, kävelen sieltä kotiin paketit kainalossa.

 

28.4.2018

Fancy: Get Your Kicks (1985)

Vihdoinkin. 7. päivä tilasin, myyjän hyväkäs viivytteli kuusi päivää postittamisessa, kaksi viikkoa oli levy reissussa, ja nyt se on minulla.

Fancysta olen kertonut aiemminkin. 13.8.2017 kirjoitin: "Isä tykästyi myös Spandau Balletiin ja Slice Me Nice -hitillä pinnalle pongahtaneeseen saksalaiseen Fancyyn. Hän osti Spandaun Parade-LP:n ja Fancyn Get Your Kicks -LP:n, ja niitä isän kanssa kuunneltiin paljon siinä vaiheessa, kun olin muuttanut isäpuolen luota muutamaksi vuodeksi takaisin isän luokse..." "...Isäni osti vielä Fancyn maksisinglen "Bolero (Hold Me in Your Arms Again)", mutta kun hän kuunteli sitä kotona, ihmettelin että miten voi biisi kulkea noin hitaasti. Fancyn äänikin oli matalaa, epäselvää mörinää. Kului aikansa, ennen kuin tajusin ihan itse, että levyä pitää soittaa 45 kierrosta minuutissa normaalin 33 1/3:n sijasta. Vihdoinkin "Bolero" soi levysoittimestamme sellaisena kuin sen kuului soida. Isä kuitenkin hermostui ja väitti, että olin jotenkin tärvellyt levysoitinta soittamalla sitä liian nopeasti, ja alkoi räpeltää jotain sen kanssa. Ihmettelin, että mitä minä nyt olin levarille tehnyt. Jälkeenpäin ihmettelen vielä kovemmin, miten isäni insinöörinä saattoi olla noin tietämätön levysoittimista, kierrosnopeuksista ja musiikin oikeasta soimisnopeudesta. Kuunteli vain tyytyväisenä Fancyn kappaletta liian hitaalla nopeudella ilmeisesti huomaamatta mitään outoa, ja nauhoitti sen sellaisenaan vieläpä yhdelle kasetilleen. En ymmärrä mitä hän ajatteli."

Isäni asui viimeiset vuotensa Laajasalossa Leena-tyttöystävänsä luona, josta tuli vielä kihlattukin. Kun isä kesäkuussa 1992 kuoli, Leena säästi itselleen kaiken mahdollisen isäni omaisuuden muistona... myös LP-levyt, vaikka isällä oli kokoelmissaan paljon poppia ja diskoa ja Leena taas kuunteli kai lähinnä hengellistä ja viihdettä. Niinpä myös Fancyn levyt jäivät Leenalle. Tästä olen aina ollut Leenalle vähän kaunainen, kun hän piti itsellään sellaisiakin isäni tavaroita, joista olisi voinut olla minulle enemmän iloa ja hyötyä kuin hänelle.

Fancyn Get Your Kicks -LP julkaistiin alunperin Saksassa vähän epäkelpona versiona, koska Slice Me Nice ja Chinese Eyes oli miksattu yhteen neliminuuttiseksi tiivistelmäksi sen sijaan, että ne olisi isketty mukaan kokonaisina. Lisäksi LP:ltä jäi uupumaan Get Lost Tonight. Kun levy julkaistiin Skandinaviassa, kuluttajaystävällisesti Slice Me Nice, Chinese Eyes ja Get Lost Tonight olivat kaikki mukana, kokonaisina. Isälläni oli juuri tuo Skandinavia-painos.

Minulla on ollut Get Your Kicks -albumista CD-R-kopio monta vuotta, mutta sen korvaamisen oikealla levyllä on estänyt se, ettei levy ole tullut vastaan missään. Toisaalta se, että vain Skandinavia-painos on oikea ja kaikki muut painokset tuollaisia huonoja typistettyjä, on myös saanut minut ylivarovaiseksi levyn hankkimisessa netin eli MusicStackin kautta. Lisäksi CD-painokset ovat ajat sitten loppuunmyytyjä ja hirmuisen kalliita. Tämän kuun alkupuolella päätin siis vihdoin yrittää. MusicStackissa yksi ainut myyjä kauppasi Skandinavia-versiota: jenkkimyyjä, joka kiskoi levystä huimaa ylihintaa 39,89 USD! Ei auttanut, pakko se oli tilata ja maksaa. Odotellessani levyä kärsimättömänä olen koko ajan vähän pelännyt, että onkohan se nyt varmasti Skandinavia-painos, vai onko se jokin muu painos jonka puutteet joudun korvaamaan kolmella vinyylisinglellä tai jollain best of -kokoelmalla jolla on nuo kolme biisiä.

Onneksi pelko oli turha. Tänään LP siis saapui, ja juuri oikea versio on kyseessä. 9 raitaa seitsemän sijasta.

Ei Fancy silti ole minulle niin tärkeä artisti. Onpahan tuo ensimmäinen LP semmoinen lapsuusmuisto, joka on jäänyt sydämeen. Fancy on vain saksalaista diskoroskaa, ja kaikki myöhemmät levyt ovat vain lisää sitä samaa, mutta tympeämmin ja tylsemmin.

 

1.5.2018

Löysin tänään taas yhden kadonneen biisin. Biisin, joka minulla oli ollut kasetille nauhoitettuna vuonna 1985, mutta jonka olin sittemmin hukannut. En ole koskaan tiennyt kappaleen nimeä tai esittäjää, kutsunut sitä vain nimellä "Désolatie". Eli ranskalaista syntetisaattoripoppia, soinut joko Urheilua ja musiikkia -ohjelmassa tai sitten Esko Riihelän juontamassa Tänään iltapäivällä -ohjelmassa, josta sen nauhalle nappasin. Nyt se biisi löytyi, kun tässä kuuntelen hirveät määrät 80-luvun alun diskomusaa YouTubesta. Kuuntelin ranskalaisen Réginen yhtä levytystä vuodelta 1981, ja laulaja kuulosti samalta kuin siinä kadonneessa kappaleessa. Kokeeksi tutkin Réginen diskografiaa Discogsissa, ja hain YouTubesta hänen 1983 julkaistun singlensä Reine de la nuit. Bingo! Siinähän se minulta kadonnut biisi oli. Nyt se on sitten kovalevyllä mp3:na.

Nyt on enää kuusi kadonnutta kappaletta jäljellä. 21.1.2016 löysin Gwen Guthrien biisin "Put Love in Control", nyt löytyi tuo Régine... milloinkahan löytyy seuraava kadonnut biisi?

 

3.5.2018

Ilpo Saastamoinen: Joutsenen juju (1976)
Pori Big Band / Tapiola Big Band: Jazz Liisa 16 (1976 / 1977)
Hasse Walli & Zeus: Pop Liisa 16 (1972)
Juhani Aaltonen, Esa Helasvuo, Teppo Hauta-Aho, Edward Vesala: Jazz Liisa 17 (1973)
Petri & Pettersson Brass / Magyar: Pop Liisa 17 (1973)
Edward Vesala Ensemble: Jazz Liisa 18 (1974)
Donna / Tabula Rasa: Pop Liisa 18 (1976)

Vuoden ensimmäiset levyostokset fyysisestä levykaupasta. Hain Svart Recordsin kiinnostavat uutuusjulkaisut Jäänsärkijästä.

Joutsenen jujua jakelin FinnArcticissa. Rippaus ei ollut minun, vaan nimimerkki Jupiterin. Jupiter ei tarjonnut minkäänlaisia levynkansikuvia, joten lainasin LP:n Tikkurilan kirjastosta ja skannasin sen. Skannaukset liitin mukaan Jupiterin rippaukseen kun jakelin mp3-pakettia. Oma englanninkielinen esittelyni Ilja Saastamoisen LP:stä pohjaa levyn takakannen ja insertin teksteihin:

"During the last ten years Ilpo Saastamoinen has been a pretty active figure in the wide Finnish rhythm music scene. After Soulset he founded Popmuusikot ry (Pop Musicians Ltd.), an association which supports pop music as a hobby and improves its artistic value. He formed the group Karelia with Paroni Paakkunainen and Edward Vesala, devised a major educational program for pop and jazz, lectured at the Helsinki University, formed the group Dopplerin ilmiö with Frank Robson, worked as teacher in the jazz studio at Sibelius Academy, wrote a "guitar book" in 1975, performed in Bulgaria, Sweden, West Germany, Norway and Cuba, worked as conductor for Kajaani Big Band - among other things.

The idea of an LP was born when the producer Edward Vesala listened to the guitar tapes I had made for a radio program named "Kainuun ääni" (The Voice of Kainuu). In addition to my old Soulset and Karelia bandmates Pekka Sarmanto and Junnu Aaltonen a number of musicians especially suited for this type of music - Tim Ferchen, Jordan Koschuharov and Kari Hynninen from Kajaani Big Band - were chosen. Pekka Nurmikallio's Microvox studio assured that we could work in peace. This record covers a part of the music I like, and I'm pleased with the results."

- Ilja Saastamoinen

- Modified from the liner notes -

Tracks:

1. Joutsenen juju (The Swan's Catch)

Based on a collection of old Karelian kantele and jouhikko compositions and a couple of poem compositions from the Ingria area.

2. Sinä-oksa (You-Branch)

A traditional choir song from Georgia, Russia.

3. Olosuhteiden kaikuja (Echoes of Circumstances)

Written by Saastamoinen for a dance performance by the Kajaani ballet group.

4. Kiljanderin polska (Kiljander's Polska)

From the repertoire of violinist Optatus Raatikainen (1874 - 1956).

5. Air

A J.S. Bach composition performed with electric guitar.

6. Huuhkajan lemmikki (The Pet of an Eagle Owl)

A Finnish traditional.

7. Ihmisten ja lintujen iltapäivä (Afternoon of People and Birds)

Includes actual sounds taped at the marketplace in Santa Clara, Cuba.

8. Saunapiian polkka (Sauna Maid's Polka)

A traditional from the Kainuu area in Finland.

 

Eikö kukaan muu osta mustavinyyliversioita Pop-Liisa- ja Jazz-Liisa -levyistä? Jouduin lisäämään itse kaikki kuusi nyt ostamaani Liisankatu-levyä Discogsiin. Pop-Liisa- ja Jazz-Liisa -sarjojen 16. osista ei ollut Discogsissa vielä minkäänlaisia versioita, joten niiden kohdalla jouduin naputtelemaan ihan kaikki tiedot alusta asti. En tehnyt hommaa viimeisen päälle huolella, koska aika oli tiukilla ja minua vähän väsytti työntäyteisen päivän jälkeen. Levyjenlisäämishomma venyi lähemmäs kello 23:a, ja halusin saada duunin valmiiksi jotta pääsen nukkumaan. Virheitä, puutteita ja viilattavaa jäi, mutta jätän ne työt muille käyttäjille.

Onneksi Liisankatu-sarja lienee nyt näillä näkymin loppu. Oli jo jonkin aikaa vähän kyllästyttänyt niiden levyjen kerääminen. Hyvin tasainen, hieman yllätyksetön sarja.

 

7.5.2018

Ei kai MusicStack ole pikkuhiljaa kuoleva saitti? Ei kyllin siinä ettei harvinaisia levyjä tunnu löytyvän kuten ennen, nyt osui kohdalle jo toinen yhtäkkiä kaikonnut myyjä. Teen levytilauksen, ei kuulu myyjältä mitään reaktiota useaan päivään, käyn tsekkaamassa myyjän inventoryn ja huomaan sen tyhjäksi. Myyjä häipynyt MusicStackista kokonaan! Kuulemma myyntilukemat MusicStackissa ovat melkoisen pienet, missä tahansa muualla levymyyjät tekevät paljon enemmän kauppoja. Sitten ovat vielä ylimääräiset taksat joita myyjiltä peritään, vain jotta sivuston perustaja Dave Stack saisi vähän hiluja taskuunsa. Ei kai mikään ihme, jos myyjät kyllästyvät koko sivustoon ja lähtevät ovet paukkuen.

Minun täytyy kai vain nopeasti hoitaa tämä loppujen kiinnostavien levyjen tilaamisurakka ennen kuin MusicStackille käy samoin kuin GEMMille. Toivelevyjä on alle sata, pitäisi urakan hoitua vuoden loppuun mennessä. Sitten on vielä läjäpäin muita levyjä, jotka voisin hankkia - lähinnä singlejä. Katsotaan nyt, miten tässä ensi vuonna menetellään.

 

17.5.2018

Chalice: Overflow - A Retrospective 1974-1977 (2016)
Bo Diddley: The London Bo Diddley Sessions (1973)
The Temptations: Power (1980)
The Members: 1980 - The Choice Is Yours (1980)
Booker T. & The MG's: Universal Language (1977)
The Fools: Sold Out (1980)
Gonzalez: Move It to the Music (1979)
The Fatback Band: Night Fever (1976)
Gene Vincent & The Shouts: Shakin' Up a Storm (1964)

Chalice oli brittibändi joka päätyi Australiaan, ja teki siellä ainoan albuminsa Overflow vuonna 1975. Robin Willsin Purepop-blogissa on postaus Chalicen singlestä In My World / Mr. Won't You Help Me - siinä selitetään asioita ihan bändin kitaristin omin sanoin. Minä tutustuin Chaliceen Midoztouch-sivuston myötä, siellä oli Overflow-albumi vapaasti imuroitavana zip-pakettina. Kivaa poppiahan se oli hyvillä biiseillä, joten poltin CD-R:n.

Viime tammi-helmikuussa sain tietää tuosta Zero Hour Recordsin julkaisemasta kokoelma-CD:stä. Zero Hour oli valitettavasti juuri sillä hetkellä vaihtamassa kotisivustoa, eivätkä he olleet saaneet vielä uutta sivustoa toimimaan. Yritin tilata CD:n, mutta hommaan tuli stoppi siinä kohdassa kun piti maksaa. CD ei ollut myynnissä myöskään Amazonissa tai MusicStackissa, joten sen hankkiminen tuntui tilapäisesti toivottomalta. Tämän kuun alussa yritin uudestaan, ja tilaus onnistui. Levy saapui vajaassa viikossa.

Fatback Bandin Night Fever on se levy, jonka tilasin helmikuussa Amazonista CD:nä, mutta posti meni hukkaamaan sen. Niinpä koetin tämän kuun alussa uudestaan, MusicStackista. Siellä ei kukaan kaupannut CD:tä, joten vinyylin minä sitten hankin.

Neljä MusicStackista tilattua LP:tä ja yksi Amazonista tilaamani CD ovat vielä saapumatta.

 

21.5.2018

Punk in Finland -foorumilla on nyt 80-luvun koulun musaraatien muistelutopic. Kävin yläastetta 1987-1990, ja silloin oli meidänkin koulussa noita levyraateja. Yleensä ne menivät minun kohdallani siten, että muistin vasta musatuntien alussa että nyt meillä on musaraati, kun naisopettaja sen mainitsi. Koska asuin tuolloin sadan metrin päässä koulusta, sain kipittää nopeasti kotiin hakemaan jonkin itse äänittämäni kasetin, jolta soittaa jotain. Siinä kovassa kiireessä omia kasettejani selaillessani en sitten ehtinyt kauheasti miettiä mikä biisi voisi parhaiten kolahtaa luokkatovereihini, joten aika rupua tuli välillä valittua.

Nitro Deluxen This Brutal House oli Tapani Ripatin Ocsidissa soittama house-biisi, muistaakseni toin kerran sen kuunneltavaksi. Sille kuitenkin vain naurettiin, varsinkin kaverini Kalle pilkkasi minua siitä vielä jälkeenkinpäin. Omasta mielestäni surkein valintani oli Mandy Smithin I Just Can't Wait. Mandy Smithiä, hyi yökötti! Cutting Crew'n One For the Mockingbird oli valitettavasti paremmasta päästä biisivalintojani. Kaikki tuomani kappaleet saivat ne huonoimmat pisteet. Toisaalta taisin olla luokan epäsuosituin oppilas, ehkä sekin vaikutti pistesaaliisiin.

Muita kouluun kuunneltaviksi tuomiani kappaleita en muista. Enkä muista muidenkaan tuomaa musiikkia sen paremmin, kerran joku tyttö toi jotain Eric Carmenia, olisiko ollut Hungry Eyes. Yääk.

Olen joskus fantasioinut, millä biisivalinnoilla nyt ajaisin luokkakaverit pähkinöiksi. Jos brittibändi Sky olisi ollut minulle tuttu tuolloin, olisin voinut tuoda musaraadin arvioitavaksi heidän näkemyksensä Bachin Toccatasta.

En muuten tiennytkään, että muissakin kouluissa harrastettiin musatunneilla tuommoisia levyraateja tuolloin. Luulin sen olleen vain meidän koulumme musiikinopettajan oma idea.

 

22.5.2018

Tosiaan, olihan meillä ala-asteellakin yksi levyraati. Sen tosin piti miesopettaja yksinään. Hän soitti meille kasetilta sekalaisia poppibiisejä, ja me annoimme pisteet niille kaikille. Yksi kappaleista oli Five Starin Rain Or Shine, johon ihastuin heti ensikuulemalla ihan täysillä. Se sai minulta täyden kympin. Levyraadin jälkeen jäin juttelemaan pieneksi hetkeksi opettajan kanssa. Ajattelin kysyä, olisiko mahdollista että saisin jotenkin kopion siitä Five Starin kappaleesta itselleni. En sitten kehdannutkaan esittää pyyntöä. Sittemmin olen kuullut Rain Or Shinen muutaman kerran uudestaan, mm. äitini nauhoittamalta kasetilta, mutta se onkin tuntunut ainoastaan herttaisen yhdentekevältä. En ymmärrä, mitä oikein kuulin siinä biisissä alunperin. Vahvistamattoman teoriani mukaan opettaja soitti meille jonkin harvinaisen erikoisversion, joka ei ole sattunut osumaan kohdalleni sen koommin.

Lukiossa meillä oli ranskantunneilla yksi vähän samantapainen juttu. Naisopettajamme pyysi meitä kaikkia hakemaan yhden tai vaikka kaksi kasetille nauhoitettua ranskalaista biisiä, jonka/jotka voisimme sitten soittaa koko luokalle. Vaatimuksena oli vielä, että kappaleista pitää löytyä sanat, jotta voisimme kaikki lukea paperilta mitä kappaleissa lauletaan, ja vähän harjaannuttaa ranskantaitojamme silläkin konstilla.

Minulla ei paljon ranskankielistä musiikkia ollut. Olin nauhoittanut radiosta muutaman ranskalaisen pop-biisin, mutta niiden nimien ja esittäjien tunnistus oli hoitunut erittäin huonosti. Valitsin kaksi sopivantuntuista laulua, jotka olin nauhoittanut muistaakseni Radio Syke -paikallisaseman jokaöisestä tauottomasta monituntisesta musiikkipotpurista. Kappaleiden nimet ja esittäjät olivat kummassakin tapauksessa minulle tuntemattomia. Sanoitusten järjestyminen oli ongelma sinänsä. Minähän en ollut oppinut ranskaa paljoakaan, joten minä en osannut niitä sanoituksia kirjoittaa. Opettaja sanoi minulle, että hän voi yrittää, niinpä hän otti kotiinsa molemmat kasetit, kuunteli kappaleet ja koetti kirjoittaa sanoitukset ylös. Toisen kappaleen kohdalla se onnistui, mutta toinen oli liian vaikea tapaus. Niinpä minun oli vastahakoisesti kuunneltava se toinen biisi toistamiseen ja kirjoitettava paperille mitä omasta mielestäni kuulin. Pelkkää siansaksaa siitä tuli, mukaranskaa joka ei tarkoittanut mitään.

Kun sitten tuli aika soittaa molemmat kappaleet koko luokalle, muut oppilaat lukivat yhdeltä paperilta opettajan kirjoittamaa hiukan pikkutuhmaa sanoitusta, jossa kerrottiin siitä, miten laulajan äidin nuorta ja kaunista vartaloa on joku mies vuosikymmeniä sitten hyväillyt, kerrottiin isoista, painavista rinnoista, rakastelemisesta, ja siitä miten tämä nyt jo vanha ja valkohapsinen nainen on joskus synnyttänyt maailmaan lapsen (eli sen laulajan). Toiselta paperilta taas kaikki lukivat minun kirjoittamaani käsittämätöntä höpinäranskaa. Minua nolotti niin.

Opettaja kyllä ymmärsi hyvin, että enhän minä voinut tietää mitä siinä toisessa kappaleessa laulettiin. Monta vuotta myöhemmin onnistuin selvittämään sen nimen ja esittäjän: se oli Une fille aux yeux clairs, laulajana Michel Sardou. Levytysvuosi oli 1974. Se toinen biisi, se jonka sanoituksen minä jouduin olemattomalla ranskantaidollani tulkitsemaan, oli Voyage Voyage -hitistään tunnetun Desirelessin Tombée d'une montagne vuodelta 1989.

 

The Rotary Connection: Aladdin (1968)
Earth Quake: Two Years in a Padded Cell (1979)
Rupert Holmes: Adventure (1980)
Baby Grand: Ancient Medicine (1978)
B.A. Robertson: Bully For You (1981)

B.A. Robertsonin CD oli tilaus Amazonista. Kävin läpi Discogs-toivelistaani, että olisiko jokin siellä olevista levyistä julkaistu CD:nä viimeisen vuoden aikana. Tuo oli, niinpä tilasin sen heti. Yllättäen levy päätyi DHL:n toimitettavaksi. Firman lähetti meinasi toimittaa CD:n jo viime torstaina, 17.5.. Asiasta ilmoitettiin tekstarilla jo 11.5., mutta lähetistä ei sitten kuulunut mitään koko torstaipäivänä. Perjantaina tuli uusi tekstari, jossa ilmoitettiin, että lähetys tuodaan tänään. Hitto, minullahan on perjantaisin päihdeklinikan siivous, en minä voi hirveän kauan töiden jälkeen odotella sitä lähettiä kun sivutyö kutsuu. Päätin, että kello 19.00 asti voin odottaa, mutten yhtään kauemmin. Kello tuli 19, ja niin sitten häivyin siivoamaan klinikkaa. Illalla kotiin palattuani huomasin, että kännykkään oli tullut tekstari puoli kahdeksalta, ja kahdeksan tienoilla oli yritetty soittaa. Lähetti oli käynyt. Valitsin netissä uudeksi toimituspäiväksi tiistain. Eli tänään lähetti tuli puoli kahdeksalta illalla, ja sain B.A. Robertsonin CD:n haltuuni. Hitto tuon DHL:n kanssa, hermot menee.

Rupert Holmesin levyn saaminen osoittautui sekin aikamoisen ihmeelliseksi farssiksi. Tilasin levyn belgialaismyyjältä vappuna. Vajaan viikon päästä, 7. päivänä, kun myyjältä ei ollut vieläkään kuulunut minkään sortin reaktiota tilaukseeni, tsekkasin myyjän inventoryn MusicStackissa. Se oli tyhjä! Myyjä oli lähtenyt lätkimään koko sivustosta. Tein uuden tilauksen jenkkimyyjältä. Hän vastasi, maksoin levyn, ja jäin odottamaan postittamista. Ja odotin postittamista, ja odotin postittamista. 12. päivä se belgialainen heräsi, ja pahoitteli ettei ollut saanut MusicStackilta viestiä tilauksestani. Maksoin levyn, hän postitti sen, ja 19. päivä se saapui luokseni. Eilen sain siltä jenkkimyyjältäkin ilmoituksen että levy on pantu postiin, ilman mitään selitystä tai edes pahoittelua siitä että tuossa kesti kaksi viikkoa. Eli minulle on nyt sitten tulossa toinenkin kappale Rupert Holmesin Adventure-LP:tä. On tämä kyllä uskomatonta menoa. Lopun aikojen oireilua MusicStackissa selvästi.

Adventure oli vielä viime vuonna saatavilla Amazonista japanilaisena import-CD:nä, mutta siitä pyydettiin kai jotain neljääkymppiä. Ihan liikaa, kun kyseessä on kuitenkin vain lässyä pehmorokkia sisältävä levy, joka vinyylimuodossaan on uloskantohintaan myytävää tavaraa.

B.A. Robertsoniin minut perehdytti Angelo powerpop-blogeineen (en muista oliko kyseinen blogi se alkuperäinen Power Pop Lovers vai myöhempi Power Pop Criminals). Baby Grand taas oli Robots For Ronnie -blogista löytynyt erinomainen tuttavuus. Minunkin kommenttini (Gumby) siinä muiden joukossa postaustekstin alapuolella. Ancient Medicine on mainion överiksi vedettyä pomp-rockia powerpop-asenteella. Läkähdyttävän iso soundi, tarttuvat biisit, kova meno ja volyymi koko albumin mitalla. Baby Grandin esikoisenaan vuonna 1977 tekemä nimikkolevy on näkynyt divareissa, mutta se ei yllä samalle tasolle kuin Ancient Medicine. En ole välittänyt hankkia sitä. On silläkin levyllä yksi hyvä kappale kuitenkin, Can't Keep It Inside.

 

Discogs-toivelistallani on 314 levyä. Olen merkannut sinne kaikista levyistä kaikki eri versiot jotka minulle kelpaavat. Eri levyjä on itse asiassa 154, joista ulkomaisia on 56. Noista ulkomaisista levyistä kaikkia ei pysty hankkimaan MusicStackin kautta. Eli syyskuussa tai lokakuussa on ulkomaiset toivelevyt hankittu, ne jotka on mahdollista saada sitä kautta. Loppujen kanssa tulen olemaan sitten pulassa...

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95    96    97    98    99    100