1.4.2018

Sarjakuvakokoelmasivu kaipasi kunnon uudistusta. Olen pitänyt yllä Excel-listaa, jossa on äärimmäisenä vasemmalla sarjakuvan tai piirtäjän nimi, sitten albumin tarkempi nimi, sen jälkeen kieli, tekijät, julkaisuvuosi, joitain sekalaisia huomioita ja äärimmäisenä oikealla julkaisufirma. Viime syksynä ajattelin, että sarjiskokoelmasivu voisi olla kopio siitä listasta. Sehän olisi mukavan selkeä ja helppolukuinen ratkaisu.

Aloitin sillä, että kopioin Excel-listan Notepadin kautta tyhjään Microsoft Word -tiedostoon, jonka kasvatin Sivun asetukset -valikosta näytön levyiseksi. Sitten kopioin tekstin nettiin. Merkkirajoitus tuli rytisten vastaan. Päätin että jaetaan teksti sitten neljälle sivulle. Ei auttanut, merkkirajoitus ei sallinut edes neljäsosaa siitä tekstimäärästä yhdelle sivulle. No, yhdellä kirjaimella alkavat sarjikset sitten yhdelle sivulle, käykö se? Ei käynyt, se pirun merkkirajoitus ei antanut minun ängetä edes kaikkia A-alkuisia sarjiksia yhdelle sivulle. Siinä vaiheessa kypsyin totaalisesti uCozin merkkirajoitukseen, ja aloin miettiä vaihtoehtoista ratkaisua. Keksin sen, mutta jätin projektin muutamaksi kuukaudeksi kesken siksi aikaa kunnes saisin ensin levyhyllyni tarinat kirjoitettua vuodatussivuille. Nyt se projekti vihdoin valmistui, ja sain aikaa saattaa sarjiskokoelmasivun uudistusurakan päätökseen.

Tuossa on se minun ratkaisuni. Se perustuu Word-tiedostosta otettuihin kuvakaappauksiin. Ne tekstinpätkät joissa on nettilinkkejä, ovat tavallista tekstiä jotta linkit toimisivat, kaikki muu on JPG-tiedostoihin upotettuna. Säätelin juttuja vielä lopuksi, ja nyt lopputulos näyttää minusta aika tyylikkäältä. Saumat toki irvistävät paikoitellen, ja suuri osa tekstistä voisi olla isompaakin, mutta pääsääntöisesti olen tyytyväinen.

 

3.4.2018

Liittyen vähän aikaa sitten hankkimaani Vinyl-yhtyeen sinkkuun "The Nobody Men", päätin kaivaa esille lisää tietoa tuosta a-puolen toisesta kirjoittajasta Marek Rymanszewskista. Discogsista löytyy myös Marek Rymaszewski, joka on saanut aikaiseksi vähän mutta sekalaista musiikkimaailmassa, kuten tämmöisen soololevyn vuonna 2013: The Despicable Mischief of Marek Rymaszewski. 1983-1984 mies kirjoitti singlet Cool Running ja Intolerance englantilaiselle syntsapop-duolle Tik & Tok. RateYourMusic tietää myös, että Rock'n'Roll Children -nimisessä, näköjään vain yhden singlen vuonna 1974 tehneessä yhtyeessä olivat mukana Rymaszewski nimellä Marc Hammond, ja Robin Millar nimellä Christian Paul. Robin Millarhan oli The Nobody Men -biisin toinen kirjoittaja. Siinä loksahti yksi pala hienosti kohdalleen.

1975 teki Rymaszewski soolosinglen "Marlene (You Got Me) / Give Yourself a Chance" nimellä Marek Aleksander, tietää RYM vielä. Mystinen mies.

 

16.4.2018

CD:t Amazonista:

Blue Cheer: BC #5 The Original Human Being (1970)
Cub Koda and The Points: Cub Koda and The Points (1980)
Gene Vincent: Born to Be a Rollin' Stone - The Challenge Sessions 1966-68 (2008)
Little Bob Story: Off the Rails Plus Live in 78 (1977 / 1978)
Little Richard: The Explosive Little Richard (1967)
Secret Affair: Glory Boys (1979)
Secret Affair: Business As Usual (1982)

Viimeiset CD-tilaukset Amazonista tuli tehtyä tämän kuun toisena. Niistä kaikki ovat nyt saapuneet. Nuo seitsemän CD:tä sai vielä kohtuuhinnalla. Yksi helmikuussa tilaamani CD on selvästi hukkunut postissa, täytyy koettaa ensi kuussa tilata se MusicStackin kautta.

 

MusicStack-tilaukset:

Alberto Y Lost Trios Paranoias: Skite (1979) (LP)
Chilly: Come to L.A. (1979) (CD)
Space: Deeper Zone (1980) (CD)
Various Artists: Saturday Night Fever (The Original Sound Track) (1977) (LP)

MusicStackista olen tilannut jo kaikki ne levyt, jotka minulla oli suunnitelmissa tilata sitä kautta vuonna 2012. Redgumin ja Leonard Nimoyn LP:t, Purepop-singlet, nippu muita himottavia sinkkuja, ne on hoidettu nyt. Puolitoista viikkoa sitten tilasin läjän ihan oikeita toivelevyjä, sellaisia joista minulla on ennestään vain CD-R-kopiot.

Chillyyn tutustuin ihan vahingossa / sattumalta. Yhdellä isän 1978 nauhoittamalla kasetilla oli espanjalaisvaikutteinen diskoversio Derek & The Dominosin Laylasta. Esittäjä oli tunnistamaton, joten haeskelin viime vuosikymmenellä tietoja tuosta biisistä tehdyistä cover-versioista. Niitä ei hirveästi olekaan. Saksalainen diskobändi Chilly ainakin oli coveroinut tuon kappaleen, joten hain heidän versionsa kuultavakseni. Ei ollut oikea versio, mutta jotenkin uteliaisuuteni sai minut tsekkaamaan Chillyn tuotantoa enemmänkin, ja lopulta löysin itseni polttamasta CD-R-levyille kaksi ensimmäistä albumia kokonaan ja vielä osia kahdesta seuraavastakin. Chilly oli ihan korni bändi, enkä pidä heidän musiikistaan paljoakaan. Jotenkin silti säilyttämisen arvoista kamaa, vaikka harvoin levyjä kuuntelenkin. Kahdesta ensimmäisestä albumista ei ole olemassa virallisia CD-versioita, vain venäläisiä bootlegejä. Nekin ovat harvinaisia, ja vinyylit taas melko hinnoissaan. Kakkosalbumista Come to L.A. onnistuin haalimaan itselleni CD:n alle kahdellakympillä, mutta For Your Love oli MusicStackissa tarjolla vain vinyylinä, hintojen liikkuessa muutamassa kympissä. En olisi halunnut törsätä kolmeakymppiä saksalaiseen diskoroskaan, mutta päätin, etten halua antaa asian roikkua enää kauempaa. Chillyt on saatava oikeina levyinä, ettei minun tarvitse enää katsella itse tehtyjä kopioita. Niinpä se kolmenkympin hintainen For Your Love -LP on parhaillaan matkalla luokseni.

Niin, se isän kasetilla ollut Layla-cover on hollantilaisen Valverde Brothersin tekoa. Sain esittäjän tunnistetuksi viime vuosikymmenellä siten, että en löytänyt mp3:ta Laylasta, mutta kylläkin yhdestä toisesta Valverde Brothersin levytyksestä. Bändi kuulosti samalta, joten katsoin arvoituksen ratkenneeksi.

Saturday Night Fever -soundtrackin puuttuminen levykokoelmastani alkoi tuntua vuosi vuodelta naurettavammalta. Tuo levy oli lapsuuskotini levyhyllyssä, ja äidillä ja isäpuolella on se yhä tallessa. Olen vuosi toisensa jälkeen odottanut kärsivällisesti että perisin heidän levykokoelmansa tai saisin muuten vain valita heidän levyhyllystään itselleni mitä haluan. Niinpä en ole välittänyt hankkia Saturday Night Feveriä itselleni mistään kaupasta tai divarista, vaan odottanut hetkeä jolloin äiti ja isäpuoli haluavat vinyyleistään eroon, jotta saisin sen heiltä ilmaiseksi. Kärsivällisyyteni on loppunut, ja SNF:n puuttuminen kokoelmastani on tuntunut aivan naurettavan isolta aukolta, joka pitäisi täyttää mitä pikimmin. Toisaalta levy ei ole koskaan tullut vastaan divareissa, ja tuo on minulle sellainen levy, että CD ei kelpaa, se on vinyyli tai ei mitään. SNF on kai divareissa halpislaatikoiden täytettä, ja niitä laatikoita minulla ei ole tapana selata. Siksi levyä ei ole näkynyt. Nyt sitten tilasin levyn MusicStackin kautta USA:sta asti. Onneksi tuli nopeasti.

 

21.4.2018

Alberto Y Lost Trios Paranoias: Italians From Outer Space (1977)
Any Trouble: Wheels in Motion (1981)
Bo Diddley, Muddy Waters, Little Walter: Super Blues (1967)
Chilly: For Your Love (1978)
Didier Marouani: Space Opera (1989)
Fancy: Bolero (Hold Me in Your Arms Again) (12") (1985)
Heroes: Border Raiders (1980)
Heroes: Some Kind of Women / 10% Will Do (7") (1980)
The Jags: Back of My Hand (12" EP) (1979)
The Jags: Woman's World / Dumb Blonde (7") (1980)
The Jags: No Tie Like a Present (1981)
Space: Tender Force / Robbots (7") (1981)

Any Troublen ja Heroesin levyt imuroin joskus ammoisina aikoina Power Pop Lovers -blogista (aivan kuten The Jagsitkin). Kyllä tuntuu hyvältä omistaa vihdoin viimein oikeat levyt. CD-R-kopioni natisevat vanhuuttaan. Some Kind of Women on parhaita power pop -biisejä mitä on, mutta koko Heroesin LP ei jaksa viehättää. On liian pehmoista kamaa, vaikkakin toki sympaattista. Some Kind of Women on ainoa kappale joka onnistuu säväyttämään, muuten mennään puolella teholla. Sinänsä mukava levy, jolla on vieläpä Alwyn Claydenin tekemät mielikuvitukselliset kannet, mutta särmää olisin kaivannut enemmän varsinkin laulajan ääneen.

Keskiviikkona 18. päivä tuli hulppeat seitsemän saapumisilmoitusta postista! Torstaina tuli vielä yksi ja perjantaina samoin yksi. En kehdannut käydä torstaina hakemassa seitsemää pakettia kerralla, vaan hain kolme torstaina, kolme perjantaina ja loput kolme lauantaina. Postini kun toimii nykyisin K-Marketissa Hämeentiellä, joten paketit voi hakea viikonloppuisinkin. Kaupan sijainti on vain sikäli hankala, että se on Hakaniemen ja Sörnäisten metroaseman välissä, mutta ei tarpeeksi lähellä kumpaakaan asemaa. Niinpä menen metrolla Hakaniemeen, kävelen K-Markettiin, ja koska kauppa ei ole tarpeeksi lähellä Hakaniemen asemaa jotta viitsisin kävellä sinne takaisin, kävelen sieltä kotiin paketit kainalossa.

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95    96    97    98    99    100