Vandaalit: Namuja lapsille (1980)

Raaputtamalla rokkia (1981)

Apinoiden platta (1992)

Psykoakatemia (1993)

FinnArctic-esittely:

Vandaalit (The Vandals) is a punk band from Hyvinkää. They have been active as musicians ever since the mid-70's, when they were known as Hard-Boiled and performed Hurriganes-type rock'n'roll in English. It all changed in 1977 when they heard Ramones' second LP "Leave Home" being introduced on the radio. The boys changed into fast punk rockers, opted a new name Schlachthof Fünf (did they read Vonnegut?) and soon switched to singing in Finnish after seeing punk pioneers Eppu Normaali.

As a four-man unit named Vandaalit, they sent a demo tape to super manager Kari Heimonen (Dead End 5). He promised them a second billing in Johnny Thunders' gig, but unfortunately the man never arrived to Finland after all and that was just about the last time anyone heard about Vandaalit for a long while.

Vocalist Vesa Häkli, bassist Sepi Rautiainen, guitarist Pekka "Piitsi" Huhtakallio and drummer Ari Lindroos debuted on record as one of the 18 bands on the legendary punk compilation "HilseLP" (1979). Their contribution was "Älä pilaa nuoruuttasi" (Don't Ruin Your Youth). Apparently their song became so popular that they were allowed four songs on the sequel "HilseLP 2" (1980). One of these four songs were their first-ever composition "En ole nainen". Making his debut on a Vandaalit recording was new guitarist Jari "Klide" Pelkonen, whom the other guys had noticed playing in a punk band called Hermones.

(Kimmo) Miettinen, who had a punk fanzine and a record label both named Hilse (=Dandruff), released both the HilseLP comps and Vandaalit's first LP "Namuja lapsille" (Sweets For the Children). 15 angry but fun punk rants comprised the debut album which is guaranteed to contain no musical variety. Just full-speed aural assaulting all the way. "Namuja lapsille" was finally given a CD release last year, with three bonus tracks: the "Betonikolossit / Hipinreuhake" single plus "Kaikkein komein" from "HilseLP 2".

Sepi Rautiainen headed off to Canada after the debut LP was released and lived there until his death from cancer in the liver in 2004. Aki "Appa Nasaretilainen" Kuronen became the new bassist.

Häkli only did backing vocals on the second LP "Raaputtamalla rokkia" (Rock'n'Roll By Scratching), instead the leads were sung by Klide. Häkli was also absent on the last release before a LONG break - the "Heikot sortuu elontiellä" single. I don't know where he had vanished, but at least he formed Van Hurskas with former Hurskas vocalist Johnny in 1984. One single appeared on Miettinen's Kumibeat label, "Viikonloppueläin".

Another assignment for Häkli was Billy Boys with Terveet Kädet man Läjä Äijälä. Two singles and a mini-LP during 1983-1986, described as experimental electronic psychobilly.

Ari and Klide formed hard glam band Sticky Fingers in 1984, and made the "Fight For Fun" LP in 1984.

Vandaalit decided to re-unit after seeing each other on Klide's 30th birthday. This reunion lasted for three years and produced two more albums, "Apinoiden platta" (1992), which the boys regard as their best, and "Psykoakatemia" (1993).

Vandaalit took great care in their street boy/labourer image, with leather jackets, and guitar straps so long that the instruments almost sweeped the floor. On their records they were far from any preachers or intellectuals, just fun-loving guys who liked playing music much more than going to school or to work.

 

Tuo esittelyteksti löytyy nykyisin Discogsista, joku toinen käyttäjä on pistänyt sen Vandaalien profiilitekstiksi. Teksti vain kaipasi formatointia. Rivinvaihdot olivat jääneet vääriin paikkoihin, joten teksti oli hankalalukuista vaihtelevanmittaisine riveineen. Onnistuin pääsemään käsiksi tekstiin ja korjaamaan ongelman. Jäi tuonne vieläkin epähuomiossa yksi asiaton rivinvaihto... no, saa olla siinä.

Hipinreuhakkeessa minua hymyilyttää joka kerta kohta: "mä vihaan näitä nykyisiä Vandaaleja...".

Raaputtamalla rokkia minulla oli pitkään Soulseekista imuroituna vinyylirippauksena. LP löytyi Kaapelitehtaalla pidetyillä pienimuotoisilla levymessuilla joulukuussa 2016. Siisti kappale oli myynnissä vaivaisella 65 eurolla, ja sain vielä parikymppiä alennusta kun ostin samalta myyjältä toisen samanhintaisen LP:n. Jes! Olen kovasti yrittänyt nauttia tuosta levystä, mutta sen vaisuus nujertaa minut joka kerta, en mahda mitään.

Apinoiden platta ja Psykoakatemia olivat juuri ne levyt, joita jakelin FinnArcticissa. Nekin olivat tuolloin vain kirjastokappaleista tehtyjä CD-siirtoja. Omakseni sain levyt jokunen vuosi myöhemmin Fennica Recordsista.

 

 

Vando Suvanto: Iloinen talo / Miks sä teit sen? (1980)

Black & Whiten singlelaatikoiden putsauksen aikana marraskuussa 2016 löytyi tämmöinenkin. A-puolella Vando kiljuu kimeällä äänellä pseudo-reggae-rokkikompin päälle. Sitten feidataan juuri ennen kolmen minuutin kohtaa juuri kun alkaa kitarasoolo. B-puolella Vando laulaa matalammalta ihan kohtalaista biisiä, jota hän värittää o-ooo-oo -laulukoukulla. No juu, kelpaa, mutta mitään erinomaista tämä ei ole.

 

21.3.2018

Vangelis: Spiral (1977)

Jaksoin aikani ostella musiikkia hirmuhalvalla venäläisistä mp3-nettikaupoista, mutta joskus vuosia sitten - en muista minä vuonna, mutta 2009 tai aiemmin se oli - päätin, että jääkööt hyvästi. Minulla oli kuitenkin vielä rahaa kiinni noissa verkkokaupoissa, ja mietin, että mihin musiikkiin kuluttaisin ne loput fyrkat. Sitten keksin, että minäpä ostan kaikki Vangeliksen ja Jean-Michel Jarren albumit. Ostin siis kaiken tuotannon mitä näiltä herroilta oli tarjolla - julkaisemattomia elokuvasoundtrackeja ja muita bootlegejäkin löytyi - ja vietin seuraavat päivät kuunnellen syntetisaattorien taiteellista melskaamista.

Spiral oli Vangeliksen albumeista ainoa, joka kolahti kokonaisuutena. Kuunneltuani tarpeeksi CD-R:ää ostin Amazonista oikean CD:n syyskuussa 2010.

 

Vanha isäntä: Roll in My Sweet Baby's Arms / Pälkäne Backstep (1975)

Vanha isäntä (1975)

Fire on the Mountain (1977)

III (1978)

Rednecks, Blue Falls (1979)

FinnArctic-esittely:

Here's one of the best groups to be signed by record company Hi-Hat! Vanha Isäntä won the national pop band contest in 1973, and debuted on vinyl with the single "Onkimiehen blues / Greensleeves" the following year. A second 7", "Roll in My Sweet Baby's Arms / Pälkäne Backstep" changed their language from Finnish to English and the label from RCA to Hi-Hat.

For starters, here's the first album from 1975. It's subtitled "Music from Ireland, Scotland, Bretagne and North America, i.e. areas where Celtic-based folk music is still alive..." It contains material ranging from country and bluegrass to Irish dances, and a Lovin' Spoonful cover. All wrapped up in one of the funniest record sleeves ever. The artist is Mauri Kunnas, one of my favourite cartoonists, and his work on the front cover is so rich with details I decided to do the artwork at near maximum size, so you can examine the sleeve thoroughly. You'll certainly find many familiar characters among the horde of people: Jimi Hendrix, Adolf Hitler, Batman, Donald Duck, Albert Järvinen from Hurriganes, president Urho Kekkonen, Leonid Brezhnev, minister and politician Johannes Virolainen, Jeff from Kunnas' popular comic strip Kotlant Jaarti...

Vanha Isäntä followed this with three more albums, abandoning the celtic music for pure country and western. To be continued...

Vanha Isäntä are:

Timo Vakkilainen - vocals, guitars, mandolin, bouzouki, tenor banjo
Ari Vakkilainen - vocals, violin, tin whistle, bodhran
Olli Haavisto - dobro, flute, tin whistle, accordion, guitar
Juha Tikka - vocals, bass, harmonium
Seppo Sillanpää - guitar, banjo, violin

1. Mormon Breakdown

"An instrumental piece born half by accident - the first part of the verse is from the Irish folk song "Mormonbraes" and the rest follows the tradition of American banjo instrumentals."

2. Peach Pickin' Time in Georgia

"Great country yodeler Jimmie Rodgers' song in a ragtime-influenced arrangement."

3. An Suisín Bán

"An Irish tune, a so-called "set dance" picked from the setlist of The Chieftains."

4. Tramps and Hawkers

"One of the many tunes whose origins are disputed between the Irish and the Scottish."

5. Sweep Hornpipe / John Ryan's Polka

"Two slightly odder and less heard Irish dances: hornpipe and polka."

6. Jenny Drinks Nae Water

"Originally a Scottish dance, our arrangement is a bit more sensitive than usual."

7. Blue Ridge Mountain Blues

"One of many homestead songs about mountains in the bluegrass genre."

8. Stetson

"A dobro instrumental composed by Olli, performed by the composer himself with accompaniment by the band."

9. Farewell to Athenry: The Musical Priest / The Wind That Shakes the Barley

"Through these two reels we send our hellos to Christy Howley and our other hospitable Irish friends in the town of Athenry."

10. Darling Companion

"Lovin' Spoonful's song from ten years ago. Juha made good use of the studio by singing a duet with himself."

11. Hamilton County

"A typical American violin tune performed in breakdown style: every instrument gets its own part."

12. Humours of Schull

"At the Cambridge Folk Festival, the destination of our yearly studying trip, there's a band that's active for nearly 24 hours a day, playing a type of down-to-earth music that sounds approximately the same as our version of this reel."

13. Bretagnelainen sikermä

"The tune heard at the beginning and the end of this medley was taught to us in the summer of '74 by an Irish accordion player."

14. Going Down This Road

"A bluegrass classic - the lyrics exist in several different versions."

15. All I Ever Loved Was You

"A serious attempt to capture the wistful mood of slow bluegrass songs."

16. Old McLevander

"Seppo's banjo etude no. 2."

 

Jakelin kaikkia neljää LP:tä blogissani, mutta matkassa oli yksi mutka. Minulla oli vielä vanha osittain hajonnut levysoitin, jonka kautta kuului vain toiseen kaiuttimeen tungettu tavara. Toiseen kaiuttimeen tungetut soittimet eivät kuuluneet ollenkaan, ja Vanhan Isännän levyillä on aika paljon sellaista mikä kuuluu vain yhdestä kaiuttimesta. Niinpä paljon sooloja jäi kuulumattomiin. Semmoista en mitenkään kehdannut pistää jakoon, pakko oli ostaa kunnon USB-vinyylisoitin. Sitten lainasin LP:t toisen kerran kirjastoista ja tein uudet rippaukset.

Myöhemmin hankin omat kappaleet näistä mainioista levyistä. Fire on the Mountain on yllättäen MusicStackin kautta saksalaisesta levykaupasta hommattu, helmikuussa 2010. Pyysivät alle viittä euroa.

Timo Vakkilaisen jodlaus on aika surkeaa vielä Fire on the Mountainin kappaleessa My Rough and Rowdy Ways. Kolmosalbumin In the Jailhouse Now sujuu jodlauksen osalta vähän paremmin, muttei vieläkään hyvin. Any Old Time sujuu jotenkuten tyydyttävästi. Harjoitus tekee mestarin. Elton Two-Stepin ranskankieli menee kuitenkin penkin alle.

Turkulaisesta Iki-Pop -divarista tilaamalla saamani single "Roll in My Sweet Baby's Arms / Pälkäne Backstep" on kiva pikkulevy, mutta aivan liian nopeasti kuunneltu. A-puoli vedetään alusta loppuun kovalla vauhdilla, b-puolen instrumentaali muuttuu kovavauhtiseksi vasta puolessavälissä.

Omaelämäkerrassani kerroin vielä Vanhan Isännän 60-luvun kauan soiva blues -kappaleeseen liittyneen tarinan - sitä biisiä en jaellut FinnArcticissa vaan Pirate Bayssa:

"Viimeinen musiikkipaketti, jota jakelin torrenttina, sai alkunsa tutun nimimerkki Alle Kirjoittaneen hartaasta toiveesta saada talteen Vanhan Isännän biisi "Kuuskytluvun kauan soiva blues". Radiossa pyöri viikoittainen toivelevyohjelma "Toiveiden yö", johon hän ilmoitti laittavansa tämän kappaleen levytoiveeksi. Elettiin toukokuun puoltaväliä 2009. Alle Kirjoittanut pyysi minua nauhoittamaan biisin kun se soitetaan, ja jakelemaan sitä sitten netissä. Siispä kytkin radio/kasettinauhurini suoraan tietokoneeseen ja totesin että äänenlaatu on pikkuisen huono mutta kelpaa. Kokeilin ensin äänittää radiosta jotain AIPL Singulator-ohjelmalla. Tämä pikkuohjelma äänittää mitä tahansa mikä kuuluu koneen kaiuttimista. Homma toimi. Sitten vain odottelemaan Vanhan Isännän kappaleen soimista. Itsekin halusin kovasti saada biisin talteen, sehän oli hieno Al Stewartin sävellys Hectorin taitavine suomennoksineen.

Juontaja ilmoitti, että Timo Saarela Turusta on toivonut Vanhan Isännän kappaletta, ja biisi lähti pyörimään. Minä nauhoitin ja sain koko kappaleen talteen. Alle Kirjoittanut sai sitten riemuviestin minulta. Hän kertoi, että oli yrittänyt nauhoittaa biisin digiboksin kautta, mutta puolessavälissä oli tullut jokin häiriö ja hän sai vain puolet talteen. Hän kiitti minua siitä, että rukouksiinsa oli vihdoinkin vastattu. Loin torrentin, jossa oli kaikkiaan 21 sekalaista biisiharvinaisuutta. Annoin sille nimeksi "21 various Finnish songs part 1", koska ajattelin jatkaa sarjaa vielä myöhemmin. Jatkoa ei tullut...

Rippaukseni Vanhan Isännän biisistä päätyi sittemmin sekä Finnpicks-blogiin että YouTubeen. Minua hiveli moinen, vaikka äänenlaatu olisi voinut olla parempikin.".

Nimimerkki Alle Kirjoittanut lähetteli usein kommentteja FinnArctic-postauksiini. Hänen tekstinsä olivat aikamoisen häröä tajunnanvirtaa, mikä sai minut ajattelemaan että nimimerkin takaa löytyy Markku Into tai Jarkko Laine... tai Seppo Pietikäinen. En koskaan tiennyt miten reagoida niihin ja mitä vastata, vai vastatako mitään.

 

 

Vanity: Skin on Skin (1986)

Yksi ensimmäisistä MusicStack-tilauksistani tämä, jo maaliskuussa 2006 tilattu. Syyn tilaamiseen kerroin myöhemmin RateYourMusicissa:

"I bought this because I'd had "Manhunt" on tape for a while in the 1980's. Then I lost the song, and it was on my wishlist for many years. A few years ago I managed to acquire a copy of this LP, and I discovered another great song as well: "Animals". The rest isn't bad either. Nice, very sexual songs.".

Eli kadonneesta kappaleesta, joka piti saada takaisin, oli tässä kyse.

 

Vau!!: Konvehteja Karoliinalle (1982)

Jakelin tätäkin levyä FinnArcticissa, mutten löydä esittelytekstiä enää netistä. Vaun LP on yksi suosikeistani postpunk-genressä. Tuleva City-lehden päätoimittaja ja mediapamppu Kari Kivelä on laulajana aika pitelemätön välillä. Jopa Peitsamon Flipperi-rock muuttuu hänen tulkinnassaan ahdistuneeksi lauluksi. Oikeastaan nautin hänen huutamisestaan ja mylvimisestään. Ei se kuitenkaan ole jatkuvaa, joten se ei käy rasittavaksi. Sanoitukset kiehtovat.

Kitaristi Matti Hanski (oletan että se on hän joka laulaa biisit Kun yöt nielee ja Thysanura) ei ole missään nimessä mikään laulaja. Ääni falskaa pahasti. Silti se on jotenkin hellyttävän kuuloinen.

 

Veltto Virtanen: Kusessa (1976)

Ronkpukki (1978)

Tahdon (1978)

Beibi (1982)

Tiesin Velton ja Virtanen-bändin Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjan kautta jo 90-luvun alussa. Se oli sitten syksy 1993 ja minä opiskelemassa Porvoossa, kun kuulin Velttoa ensi kerran. Radiomafiasta tuli suomalaisen punkin toivekonsertti. Maukka Perusjätkän Tahdon sotaa apatiaa vastaan. Veltto Virtasen UFO. Se-yhtyeen Punk on typerää. Ypö-Viiden Mari pogoaa. Terveiden käsien Tornion kevät. Äpäriltä jokin kappale. Kadotettujen Anna sydämesi. Ynnä muita. Joitakin noista nappasin kasetille. Velton biisi nauratti aidosti.

Kesällä 1994 löysin Leppävaaran kirjastosta Ronkpukki- ja Tahdon-LP:t. Mikä onnenpotku! Riemumielellä kuuntelin niitä kotona Kasavuorentiellä ja nauhoitin useita biisejä kasetille.

Myöhemmin lainasin Tikkurilasta Kusessa-LP:n, ja jostain kirjastosta löytyi Beibikin. Niiltä ei kuitenkaan kelvannut mikään kappale nauhalle.

Kun CD-versiot puskettiin ulos vuonna 2007, ihmettelin miksei Tahdon-CD:tä noteerattu ollenkaan Uutislehti 100:n, Suen ja muiden printtimedioiden levyarvosteluissa. No sehän johtui siitä, että se oli tullut ulos jo edellisenä vuonna. Olin missannut tiedon sen julkaisusta. Onneksi Tahdon oli vielä saatavilla vuosi jälkikäteen.

Kusessa vaati jonkin verran kuunteluja ennen kuin pääsin siihen tarpeeksi sisälle. Tuollainen pienimuotoinen akustinen tunnelmointi ei minua yleensä lämmitä eikä kiinnosta. Velton sanoitukset ovat kuitenkin värikkäitä ja albumi niin muodoin kohtuukiinnostava.

Ronkpukki on erinomainen kokonaisuus. Puskii!-EP syntyi siis hämeenlinnalaisbändi Vinttikaivon Nivelten kanssa, ja Veltto oli tavannut bändin jäsenet Hattelmalan mielisairaalassa? Eli olivat siis hoidettavina siellä? Ihan kelvosti soittavat muuten, paitsi kitaristi on liian arka ja varovainen. Bändin soundi jää kitaristin ujouden takia bassovoittoiseksi, mitä ei oikeastaan jaksaisi pitempään kuunnella.

Tahdon-albumilla on useita huippuraitoja. Täyttä ymmärrystä vailla, Tässä seison, Pelkurit, hurja Harmageddon, Voipas ja erittäin tärkeän sanoman tarjoava Aurinkolaulu. Pelkkää asiaa Veltolta koko levyn mitalla, ja musiikillisesti hyvin esitettynä. Tässä seison -kappaleesta olin niin innoissani vuonna 1994, että elokuussa ollessani Vaasan aikuiskoulutuskeskuksessa kouluttautumassa sivariksi töhersin pätkän sen sanoitusta vessan seinään. Bonuksista kelpaa vain Hellsinki-laulu. Tässä sängyssä jankuttaa koko ajan samoja sanoja ja Anna sydämesi sulaa -sinkku on kauhea iskelmähairahdus Veltolta.

Velton fraseeraus pilaa Beibi-albumin täysin. En tajua, mikä piru hänet pisti laulamaan tuolla tavalla. Kuuntelukelvoton levy.

Demoja ja livejä en viitsi kuunnella.

 


Venus Loon: Parallel Lines / Losing You (1985)

Divari Kankaasta viime syyskuussa tilaamani sinkku on ihan kelvollista miedohkoa glamrokkia. Single itsessään ei mitään kerro, mutta ruotsalaisen TLP Recordsin sivu informoi aika hyvin:

"Venus Loon was formed in Turku, Finland in the beginning of 1982 by guitarist and singer Jari ‘Mizz’ Lundqvist. The band took their name from the opening track of Marc T-Rex Bolans 1974 album ‘Zinc Alloy And The Hidden Riders Of Tomorrow’. Mizz wasn’t new to the business as he had been playing with Iron Cross during the demo years and also played on the first single ‘Lets Get Down To Business’. However Mizz left Iron Cross because he said at the time that he was tired of playing heavy metal (Mizz however appears on the innersleeve for the Iron Cross album ‘Bloodhounds’ even if he doesn’t play on it). Drums on this Venus Loon single was played by Hanoi Rocks member Nasty Suicide's brother Frej Stenfors, who in the mid 90s would team up with Nasty Suicide to play and tour for his solo album ‘Vinegar Blood’. Venus Loon weren’t as heavy as the early Iron Cross material and the band released only one single before Mizz probably thought that this wasn’t funnier than Iron Cross and called it a day. Mizz wouldn’t leave the business and he later produced The 69 Eyes first singles.".

Eipä tämä pikkulevy tosiaan siltä kuulostakaan, että kaverit tässä ovat ihan elämäntehtäväänsä suorittamassa. Lievästä innottomuudesta huolimatta kelpaa.

 

 

Vesa-Matti Loiri: 4 + 20 (1971)

Vesku Loiri & Matti "Rag" Paananen: Meriroskokapteeni Ynjevi Lavankopoksahdus (1974)

FinnArctic-esittely:

Matti "Rag" Paananen was born in 1939 in Hirvensalo, a small island in the coastal city of Turku. He's a talented and diverse composer with seven symphonies, poem compositions, film and TV music and several smaller pieces in his oeuvre. His film work has been very scarce, which is a shame, since his music is considered to be rather visual. Paananen got into the Guinness Book of World Records with the longest single piece of music ever, "366 Days", which would last for 40 days if performed.

Paananen is also a poet and a painter, he's done anti-drug work (drugs killed his daughter in 1987) and travelled around in Lapland, Africa, the Amazons and the Caribbean among other places.

Vesa-Matti "Vesku" Loiri is a multi-talent: actor, comedian, singer, flutist and sportsman. He was born in 1945, he debuted as actor in the movie "Pojat" (The Boys) in 1962, a debut which is still well remembered and much praised. Since then he's acted in over 60 films, many of them for producer Pertti "Spede" Pasanen, who created the comic film character Uuno Turhapuro (Numbskull Emptybrook). Loiri performed this slouchy character in 20 extremely popular films. As singer he's released more than 30 albums.

These two men joined forces in 1974, and created an album which could be labelled psychedelic children's music. "Pirate Captain Ynjevi Lavankopoksahdus" tells a ten-part story of a boy who runs away from home, steals a boat, and, calling himself a pirate captain, heads out to the sea seeking for adventures. He gets more than he bargained for when he angers a witch who curses him with seven terrible ordeals. Little Ynjevi manages to make his way back home, perhaps a little wiser than before. (Paananen was a sea-farer himself before even turning 20, so Ynjevi might be his alter ego.)

Paananen wrote the music and played keyboards, Loiri sang and displayed yet another talent by drawing the back cover and the wacky board game included with the record. I've scanned the board game in a large format and split it into four pieces which can be printed out at full size. Re-assemble the pieces and you can play the board game yourselves.

Overall, "Ynjevi Lavankopoksahdus" is certainly a memorable listening experience even for adults. There are lots of electronic sound effects used to illustrate various events in this story. The only letdown might be the heavy doses of infantile humor the kids (unfortunately) love so much. I can imagine many Finns listened to this album when they were kids, and still remember it well without being able to find it anywhere. It hasn't been released on CD, so it's time to rediscover it - and those who haven't heard this whacked-out fairy tale, do so immediately! There's much you've missed!

 

FinnArcticissa joku ehdotti tai toivoi jaettavaksi Ynjevi Lavankopoksahdusta, ja se löytyikin Kauniaisten kirjastosta. Silloin vain minulla oli vielä se rupuinen vanha levysoitin, joten osa Paanasen musiikin vivahteista oli mennyttä minun jakelemissani mp3:sissa.

Paanasen ja Loirin yhteistyö on yhtä rohkea ja ennakkoluuloton lastenlevy kuin Oskari Olematon ja Esa Helasvuon Onnimanni. Ainoa paha vika on infantiili pissakakkatissihuumori, joka vain vaivaannuttaa.

Loirin kansitaiteesta ja lautapelistä paksu plussa.

 

Vessel umpio: Seppo on viilee (1980)

FinnArctic-esittely:

Vessel Umpio was something unique. One of the members, Harri Tuominen, later released a couple of synth-avantgarde cassettes for the label Valtavat Ihmesilmälasit Records. This EP has a terrible singer, new wavey synths, excellent drumming and the weirdest lyrics you could ever imagine. The words this vocalist utters from his mouth are either insane or pure genius, or both. Still there lurks some clever commentary about boredom, unemployment, emptiness and the superficial world we live in. Vessel Umpio had previously released a single, "Marjorie / Sykedeliaa peräkylässä", which is so rare I don't think many have heard it. This EP "Seppo on viilee" (Seppo Is Cool) was put out by Johanna, so it can be found with a little luck and a relatively small price tag.

Löysin EP:n Black and Whitesta jo 90-luvun lopulla, ja olen pitänyt siitä lujasti kiinni.

 

The Vid Kids: Vid Kid Kid (1985)

Back in the 80's I taped a catchy rock song from the radio, sung by a bunch of kids. Eventually I lost the song and I've been looking for it for all these years. I recalled the title and the performer were "The Widd Kidd Kids" or something like that. I tried googling, but to no avail, even though I tried several different ways of spelling it. Luckily RYM's search engine isn't as picky, so I happened upon this entry for The Vid Kids and knew I had found what I looked for.

I instantly placed an order for the 12" single on the net, and today it arrived by mail. I had the correct impression that this song wasn't a big seller and that it was completely forgotten by history, and I wondered why. Now when I look at the five scary-looking beings who ruin the record sleeve and read what little info I can find about the concept behind this, I understand.

These kids merely sing about being real-life pop stars, and obviously they were supposed to impersonate them, too. We have one who looks like Madonna, one who is Tina Turner, one is Prince, the only normal-looking one is probably supposed to look like Huey Lewis, and the fifth kid on the cover looks like a Latin-American guy from a breakdance movie.

The song "Vid Kid Kid" is cheesier than I remembered, but still fun in that kind of way. The lyrics are like a Who's Who of 1980's pop music, as virtually every star gets a mention. Typically noisy and crashing 80's production, but some cool guitar as well. And the song is indeed catchy. Without the concept behind it (and the obscure TV series, which is totally wiped out by time) it might have sold well.

Noin arvostelin tämän sinkun RateYourMusicissa 29. lokakuuta 2009. Kahdeksan päivää aiemmin olin tilannut sen MusicStackissa saksalaisesta levykaupasta. Mitä aikaa tuo olikaan! Se huumejuttu piinasi, taloudellinen tilanteeni oli surkea, luottovelat painoivat niskassa, lokakuun viimeisenä saisin potkut työstä, 4. marraskuuta oli luvassa oikeudenkäynti. Olin varma, että elämäni päättyy tähän. Kaiken tämän keskellä rohkenin rekisteröityä RateYourMusicin käyttäjäksi 13. lokakuuta ja vielä tilata jonkin levyn netin kautta!

Minä siis nauhoitin tuon Vid Kid Kid -biisin radiosta, ruotsinkielisen kanavamme omasta Nuorten Sävellahjasta eli Ungdomens gåva i toner -ohjelmasta joskus 1985. Esittäjästä ja kappaleen nimestä sain vain jotenkuten selvää, ja sen jäljittämisessä oli hommaa vuosiksi. Onneksi RateYourMusicin hakutoiminto vei minut vastauksen jäljille. Sitten vain tilaus vetämään MusicStackissa, ja pian tuo kadonnut biisi oli oikeana levynä hallussani.

Vid Kids oli omituinen (kanadalainen?) tv-sarjakonsepti, joka floppasi niin komeasti, että tänä päivänäkin harva sitä edes muistaa. Kykyjenetsintämeiningillä haettiin ryhmää lapsia jotka osaisivat laulaa ja tanssia, ja olisivat valmiita näyttelemään tv-sarjassa. Sarja kertoisi lapsista, jotka kukin idoloivat jotakuta oikeaa pop-tähteä ja imitoivat näitä pukeutumisella ja meikkaamisella, ja laulaen näiden lauluja, ja viettäisivät aikaansa katsellen musiikkivideoita telkkarista.

YouTubesta löytyy joitakin pätkiä tv-sarjasta. Katsokaa omalla vastuulla, sillä pää hajoaa näitä kammotuksia katsellessa:

https://www.youtube.com/watch?v=zP7r7H2LkS0

https://www.youtube.com/watch?v=43bgW9Yv5LU

Vielä yksi klippi, jossa lapset esittävät laulunsa playbackina Saksan tv:ssä:

https://www.youtube.com/watch?v=WIXZ7nSvTic

 

Jotain infoa Kanadan TVarchive.ca -sivulla

 

 

Viktor Hurmio & Fetknopparna: Viktor Hurmio & Fetknopparna (1984)

Viktor Hurmio: Scha! (1985)

Viktor Hurmio - oikealta nimeltään Roland Rantschukoff - oli uniikki ilmiö - ei vain suomenruotsalaisessa popissa, vaan suomalaisessa popissa ylipäätään. Hiukan pönäkkä Kirkkonummen tienoilta kotoisin ollut kaveri, joka lauloi vinkuvassa ja muljauttelevassa falsetissa iskelmävaikutteista poprockia. Sanoitukset kertovat miehen omanneen ihan oman persoonallisuutensa: hän inhoaa alkoholia ja juo mieluummin maitoa, tykkää naisten kanssa peuhaamisesta, inhoaa heviä ja 80-luvun jumputusmusiikkia, ei harrasta urheilua, omaa järkähtämättömän coolin asenteen ja tyylikkään lookin aurinkolaseineen, ja puhuu omalaatuista kieltä, johon on sekoittunut Länsi-Uusimaan suomenruotsalaista murretta, suomenkieltä ja slangia. Tuo laulutyyli on koetinkivi sille joka päättää perehtyä Viktorin levytystuotantoon, ymmärrän ellei sitä jaksa kuunnella. Minä jaksan.

Viktor Hurmio & Fetknopparna sai aikaiseksi kaksi albumia ja EP:n. Ensimmäinen LP minulla on toistaiseksi vain itse siirrettynä ja poltettuna CD-R-kopiona. Levyt myivät suhteellisen hyvin ja keikkasuosio oli kova. 1986 Viktor päätti, että hän on päässyt niin pitkälle kuin on mahdollista näillä avuilla päästä, kumarsi tyylikkäästi ja lopetti huipulla.

Kakkosalbumi Scha! äänitettiin Ton & Teknik -studiossa Ruotsissa. Kuinkahan paljon tuottaja-äänittäjä mahtoi laulujen sanoituksista ymmärtää?

 

Viktor Kalborrek: Con amore (1975)

Huhtikuussa 2016 käpyläläismiehen levykokoelmasta säästämäni LP. Ei olisi ollut väliksi, sillä tiesin hyvin kuinka surkea levy tämä on - olinhan monta vuotta sitten kuunnellut Hullujussin kokoelman jolla oli monta biisiä tältä. Otin silti, ihan keräilykappaleena. Pitihän minun saada mahdollisimman paljon vastinetta niille 300 eurolle, jotka miehelle maksoin.

 

Villi linja: Haaksirikko / Noidankehä (1985)

Hyvää Yö- / Dingo-vaikutteista Poko-rokkia, tietysti Porista. Haaksirikko on riittävän helposti omaksuttava biisi pikkuhitiksi. Eivät yllätä tiedot, että Hakulinen sävelsi b-puolen ja että Ilkka Tukiainen soitti Hakulisen Vaaleanpunainen majatalo -soololla ja seuraavana vuonna Kinskyssä.

 

Virtanen: Hal-00 (1974)

Uusi jääkausi uhkaa (1975)

Jo 90-luvun alussa, kun lueskelin Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa, kiinnostuin Kontrasta. Bändin Jerry Cotton -hitin olin kai kuullut jo radiosta joskus. Kirjan Kontra-artikkelista luin Jukka Lindfors -sitaatin: "Kontran toimintaa - niin lavaesitystä kuin tekstitystä - leimaa estottomuus ja lapsenomainen häpeämättömyys. Koko bändi on poikkeava, mutta sen keskipiste ja em. piirteiden kiteytymä on ilman muuta Moog Konttisen olemus."

Hal-00 -albumi julkaistiin CD:nä 1993, silloin kun minä olin Porvoossa opiskelemassa. Huomasin paikallisessa marketissa CD:n, ja vähän kansia katseltuani ostin sen, saadakseni ehkä vähän maistiaisia tuosta mainitusta Moog Konttisen olemuksesta. Pahaksi onneksi minulla ei ollut Porvoossa mukanani minkäänlaista CD-soitinta. Siellä sitten viikkotolkulla kääntelin ja tutkin julkaisua läpikotaisin, kansibookletin kuvia ja biisilistaa mielenkiintoisine kappaleiden nimineen, takakansikuvan esinevalikoimaa ja jopa CD-kiekon uria. Mietin koko ajan että miltähän musiikki mahtaa kuulostaa ja pääsisipä kotiin Kauniaisten Kasavuorentielle kuuntelemaan levyä.

Kun viimein pääsin viettämään yhden viikonlopun Kauniaisissa, tökkäsin levyn meidän perheen CD-soittimeen ja keskityin nauttimaan musiikista. Siinä olikin yllättävän paljon sulattelemista. Suurin osa meni alas kuitenkin, vain Moog-syntsan ulinasta Harley-Davidsonissa ja surkeasta The Who -coverista en pitänyt yhtään. Enkä pidä vieläkään Mun sukupolvesta, minusta se on epäonnistunut. Muuten loistava levy.

Uusi jääkausi uhkaa -albumin sain kuulla kun lainasin kirjastosta Loveklassikot-tuplakokoelman jossa oli Virtasen koko tuotanto. Sillä albumilla ei ollut muuta hyvää kuin Rick Random prologeineen, Rolls Royce ja Robotti. Eikä ole vieläkään. Paitsi bonusbiisit.


 


 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95    96