Various Artists: Uusi Laulu (1975)

Uusi Laulu 3 (1977)

Imuroin Pirate Baysta kymmenisen vuotta sitten kaikki kolme Uusi laulu -kokoelmaa. Valitettavasti jokaisesta puuttui joitakin biisejä. Ykköseltä puuttumaan jäänyt Lennä rauhankyyhky lennä oli uploadattu YouTubeen, äänitin sen sieltä. Ykkös- ja kolmoslevy löytyivät vielä Tikkurilan kirjastosta, siirsin niiltä puuttuneet kappaleet itselleni. Kakkoskokoelmalta puuttuu valitettavasti vielä Agit-Propin Kisällien Huopikkaat. En ole nähnyt tuota kakkosta vielä koskaan missään.

Jostain onnistuin löytämään sitten ykkös- ja kolmososan itselleni oikeina levyinä. Pasi, Harri-kaverini Ruotsissa asuva nettituttu, rupesi jossain vaiheessa keräämään Love Records- ja Eteenpäin-levyjä. 2013 hän kysyi, suostuisinko myymään hallussani olevat Uusi laulu -kokoelmat hänelle, jos saan nipun muita himoamiani levyjä tilalle. Katsoin RateYourMusicissa Pasin levykokoelmaa ja valitsin joitakin levyjä, joista olin kiinnostunut. Sovittiin Harrin kanssa, että tavataan 9.12.2013, ja annan Uusi laulu -levyt hänelle. Hän lähettää ne sitten edelleen Pasille. Olin hyvilläni muutamasta kiinnostavasta levystä, mutta salaa pahoillani siitä, että joudun luopumaan Uusista lauluista.

8. joulukuuta olin Tavastian levymessuilla, ja sieltähän löytyi toinen kappale Uusi laulu 3:sta. Minulla oli siis ihan vähän aikaa kaksi kappaletta sitä LP:tä, ennen kuin tavattiin Harrin kanssa 16. joulukuuta ja annoin Uusi laulu ykkösen ja kolmosen hänelle.

2016 helmikuussa sain ykkösenkin takaisin, kiitos Black and Whiten. On vain vähän turhan naarmuinen.

 

Various Artists: Uusi musa (1983)

Laidasta laitaan -blogi - jolle ei ole postattu muita levyjä kuin tämä ja Pertsa & Väärän osoitteen LP - esitteli minulle tämän eriskummallisen kokoelman. Oikea vinyyli löytyi toukokuussa 2016 Rolling Recordsista.

DGH-rock paiskaa ilmoille käsittämättömän diskoparodian. Takku on kelpoa rokkia, jossa varoitetaan huumeiden vaaroista. Pin-Up Boysin nopea rokki ei vakuuta kaikessa hölmöydessään.

Kärsimyksen malja hämmentää... melko taitava bändi soittaa rokkia joka kielii lievästä kunnianhimosta - kosketinsoittimia taustalla, hyvää möyrivää kitaraa, sanoituskin kertoo hyvin paremmasta maailmasta... mutta vokalisti kuulostaa hädin tuskin puberteetti-ikään ehtineeltä. Joku laulaa hänen kanssaan stemmoja.

Salmiakki menettelee. Ujo & Lievä pääsi myös Nuorisoyhtyeet esittävät -kokoelmalle vuonna 1980 kappaleella Tässä kämpässä, ja Ujo Piimä -nimellä tehtiin omakustanne-LP:kin, jota en ole nähnyt missään. Laulajalla on sellainen ääni, etten tiedä kuinka hyvin häntä jaksaa 40 minuuttia kuunnella.

Next-yhtyeen Lintumies on tunkkaisen kuuloinen, keskinkertainen rokki. Lahtisen Tanet on niin sietämättömän biisin kimpussa, etten ilkeä sanoa mitään. Loppuu sanavarasto kesken, enkä toisaalta halua syyllistyä kunnianloukkauksiin. On eilen tainnut tulla otetuksi pistettiin myös bändin ainoalle omakustannesinglelle... Se sinkku kyllä olisi omiaan myrkyttämään kokonaisen levyhyllyn.

Hessen paiskoo uusi aalto -vaikutteista rokkia. Railway on niin perusrokkia, että haukotuttaa. Ronski Gangiksi Ronski Gangin paikalle.

Z-Blackin keskitempoinen rokki on kömpelösti englanniksi äännetty, säkeistöjä on puuduttavaa kuunnella, mutta kertosäe on aika hyvä. Distance on OK hardrockia, tekivät sinkunkin Sonet / Polarille 1985.

The Wild Bunch on lisää rokkia, peruskamaa juuri ja juuri keskinkertaisen yläpuolella. Iron Horsen laulajalla on raaka mutta varmasti pitemmän päälle jotenkin rasittava ääni. Stoned kulkee hyvin. Ironcross ei kaivanne esittelyjä.

 

Various Artists: Vaahtopäät (1980)

Vaahtopäät 2 (1981)

Inkinen huutaa kunnon ylistystä itäautoille Vince Taylor & His Playboysin Brand New Cadillacin sävelellä (en ilkeä kutsua sitä Renegades-biisiksi). Mies on vastuussa myös ykkösosan päättävistä hulluista kokeiluista. En tiedä kuka laulaa rokahtavan Hui hai, hämyä -biisin enkä sitä, kuka vastaa syntsoista hurjalla Kraftwerk-parodialla Robotin' USA. Inkisen ääni selvästi siellä kaukana taustalla jälkimmäisessä.

Rattlersin Vaahtopäät-sinkun -puolella oleva "Mä en luovuta" on ainoa suomalainen 1977-1982 punkbiisi, jota en ole ikinä edes kuullut. Pännii pahasti, kun tuota sinkkua ei näy missään eikä kukaan laita sitä b-puolta YouTubeenkaan. Wrum pistää rytinäksi tunnuskappaleensa parissa, niin kovaa rokkia kuin mihin rahkeet riittivät.

TV:n orjien "Tavaaallinen ihminen" huvittaa ja viehättää samanaikaisesti. Kiva biisi, ja kääntöpuolen Terve hulluus on yhtä hyvä. Manserockin legendan Popedan pistäminen mukaan Turun seudun akteja esitelleelle kokoelmalle haisee siltä, että joku turkulaisbändi peruutti osallistumisensa viime hetkellä, ja jotain piti äkkiä keksiä. Kädet irti sitäpaisi löytyy Raswaa koneeseen -albumilta, eli ei tule edes harvinaisuuspisteitä.

Lola Ego, Suomen The Jam, on mukana kunnianhimoisimmalla biisillään. Kuulostaa siltä, että Kaupungin tytölle ideoitiin kaksi introa, ja kun ei pystytty päättämään kumpaa käytettäisiin, käytettiin molempia. No, lähteehän se kappale käyntiin viimein, ja onkin kunnon modijytinää.

Fabrics, Tommi Läntinen & Co., heittävät hyvän muuallajulkaisemattoman version Gimme Some Lovin'ista. Slogan on apean kuuloista poppia.

Kakkoskokoelmalla Pasi & Mysiinin jälkeen Stalker ensimmäisellä julkaistulla kappaleellaan, neljä vuotta ennen Ei kenenkään maalla -LP:tä. Meidän vapaus on yllättäen ska'ta. Kulkee hyvin.

Uiva Ooppera pistää myös hyvin vauhtia oman osuuteensa. Pääsivät myös Pori Graffiti -kokoelmalle vuonna 1989, kappaleella Eikä meillä ollut edes tätä päivää. Sekin äänitettiin 1981. Ahti Impola on kunnostautunut sittemmin varsinkin äänittäjänä.

 

          UIVA OOPPERA

 

Dots on ihan OK kappaleellaan Journey For Real. Ei mikään helmibiisi, mutta menee. Zulaton soittaa reggaeta omaperäisellä sanoituksellisella otteella, yksi eniten huomionarvoisista kappaleista tällä kakkosella.

Vielä enemmän hätkähdyttää Musta. Melkoista syntetisaattorien ulinaa. Osterixin Sivuhuomautuksia-blogin postaus on vielä tallella. Minun kommenttini siinä ensimmäisenä.

Porista kotoisin ollut Hyvää päivää tarjoaa erikoista sanoitusta: "Elämä on kummaa... partainen mies partakonemainoksessa... rinnaton nainen rintaliivimainoksessa... elämä on kummaa... se on ruskeaa, sitä kaupasta saa... sillä mainoksissa juodaan sitä samaa... tule kanssani, jaan salaisuuteni, mä käytän Dux-saippuaa..." Kulutushysterian kritiikkiä.

Sitten Korvateollisuus... biisin tekijöiksi ilmoitettu Mäki ja Piiparinen... siis tulevat Bogart Co. -miehet Veijo Mäki ja Sami Piiparinen??? Ja onko taustalaulussa Kaija Kokkola? Kuulostaa siltä.

H2SO4:ssa taas ovat asialla Kari Kilpeläinen ja Keijo Lindgren, eli Keitetty Hauki -kavereiden uusi yritys oli kyseessä. Aika samaa meininkiä Kammiossa erakon -biisissäkin on kuin Keitetyn Hauen levytyksissä.

Handsome O.K. & Happy Together on ihan outo tapaus kokoonpanonsa suhteen, mutta aika tavanomainen tapaus musiikillisesti. Ei oikein irtoa varsinkaan laulupuolella.

Heaven oli Scarab-, Androids- ja Ageness-yhtyeistään tunnetun Tommy Erikssonin varhainen kokeilu. Coming From the Other Side kertoo naivin ufo-tarinan, ja tekee sen joka suhteessa kömpelösti. Sanoitus on kökkö, Erikssonin laulusta puuttuu puhti, äänestä miehekkyys, soitto on kömpelöä. Jäljestä kuulee, että heviprogeen oltiin kallellaan, mutta lopputulos on niin likilaskuinen, että tavoitteista jäätiin todella kauas. Onneksi kehitystä tapahtui.

 

         TOMMY ERIKSSON, HEAVEN



 

Vaaralliset lelut: Lasisilmäpeli (1980)

Viidakko kotona / Pirun unet (1980)

Kaunis laulu / Kun aamu lähenee (1981)

FinnArctic-esittely:

Vaaralliset Lelut (Dangerous Toys) were born in the head of young student Jyrki Siukonen (Kollaa Kestää), when British girl group Slits were about to arrive to Finland. He wanted to play in the same gig, so he formed a band with Jukka Mikkola. The gig was a total disaster - the boys were quite unprepared - but at least Ari Up gave Siukonen an encouraging pat on the back.

The vinyl debut was the single "Viidakko kotona / Pirun unet" (1980), recorded in early June. Next September Studio 55 was invaded by Siukonen, Mikkola, and eight other people about to make the debut LP "Lasisilmäpeli". The lineup included Tommi Micklin and Kari Hipponen (Vaavi) on percussion and guitar, Erik Ahonen (Top Ranking Eric and The Astronauts in Babylon) on percussion and synth drum, Sari Rinne (vocals), Jouko Turunen and Eeva Koivusalo (bass), Matti Kurikka (violin) and Pekka Seppänen (synthesizer, organ, grand piano, spinet and vocals).

These people were let loose in the studio to work as they pleased, according to their completely free-form method of making music. Their technical skills weren't much to speak of, but they made up for it by wrecking down all musical boundaries and simply playing, stretching their limited skills remarkably well. The result was an LP of playful avantgarde, which experimented with whatever sprung to mind during the recording process.

For the next LP "Ystävämme hyönteiset" (1981) Vaaralliset Lelut abandoned the studio restrictions and set up a studio of sorts in Siukonen's own home. A tape recorder, lots of weird instruments and all kinds of "musical" objects lying around, people walking from one room to another, playing whenever they pleased. Tea breaks interrupted the proceedings whenever the band needed a rest. Live recordings ended each side of the LP.

The record stretched even further away from pop music than the debut. Most of the tracks are just collages of sounds which seem completely improvised. Even when real instruments are played, the music seems to come from another world. Only "Argentiinalaisia muurahaisia" and "Katselen hiukan ympärilleni" represent somewhat traditional pop music.

Vaaralliset Lelut puzzled many people because their music was so impossible to categorize. Anything from free jazz to old pophits could sneak its way to their repertoire. The reception on gigs wasn't always very understanding, especially if alcohol was served in the venues. But if you have any understanding towards experimental music, their records simply have to be hunted down!

 

Onhan noita muutama suureksi ilokseni löytynyt. Ikävä kyllä Seppo ja Antero -LP:n olen joutunut parikin kertaa antamaan lipsua sormien välistä Tavastian levymessuilla, kun rahat eivät ole riittäneet sen ostamiseen. Pännii pahasti.

Lasisilmäpelistä nautin kovastikin, mutta Ystävämme hyönteiset, jota jakelin FinnArcticissa ja josta minulla on vieläkin vain CD-R-kopio, on jo liian raskas kestää. Onhan se saatava silti. Jos sen vain näkisi jossain, muuallakin kuin kirjastossa...

Tritonien tanssi elokuvasta Poseidon kuulostaa niin kovin tutulta... ettei vaan ole Siekkareidenkin versioima Kanoottilaulu?

Lasisilmäpeli hoitui itselle turkulaisesta Iki-Popista tilaamalla joskus vuosia sitten. Viidakko kotona -sinkku oli myynnissä MusicStackissa, hollantilaisessa Rund um den Watzmann -levykaupassa, tilasin sen sieltä maaliskuussa 2010. Hintaa oli jenkkidollareiksi muutettuna 42,05, eli tiesivät mitä myivät, pirulaiset. Kaunis laulu -sinkkua taas myytiin Kaapelitehtaan levymessuilla joulukuussa 2016, kympillä.

 

Vaavi: Neljä nolattua neroa (1980)

Ruusuinen tulevaisuus (1981)

Mihin jäi punk (1981)

Romulaatikko (2016)

FinnArctic-esittely:

In the 1970's Finnish rock'n'roll record releases were relatively few, and cutting an LP or even a single was a big thing for rock bands. Thus rock'n'roll bands coming from a small town could get a large fan following with only a few gigs and no records.

Uutiset ja Sää (News and Weather) was such a local big name. In the small town of Salo, where the band lived, they were extremely popular, even though they only did about 50 gigs in two years and never released any records. The band consisted of Kari and Erkki Hipponen, Tommi Micklin and Tapio Nyman.

Another local band was Jawa (Iku Viitanen, Jari Nikkanen, Ilkka Isotupa and Mika Vuorio), which was formed later. When Uutiset ja Sää split in the summer of 1978, the two bands merged and completed the lineup with DIY magazine editor Jorma Nurminen on vocals. He also invented the name for the new band - as an antithesis to all the aggressive punk band names he came up with Vaavi, a rarely used word meaning an infant child. The lineup was: Iku Viitanen (vocals, bass), Tommi Micklin (drums), Kari Hipponen (guitar, backing vocals), and Nurminen.

Nurminen left when Vaavi became more professional and "less fun", so former Uutiset ja Sää member Tapio Nyman was brought in.

Vaavi churned out two albums, four singles and two EPs during 1979-1981. The best-known songs include the impressive first single "Mihin jäi punk" and the near-theme song "Tytöt hymyilee", which they tried to make their big single, and to some extent succeeded. Another song worth mentioning is "RARF (Rock Against Raija Forsström)", "ode" to the newspaper reporter who wrote a terrified and outrageously exaggerating article about Sex Pistols, who were about to perform in Finland in early 1978. This article resulted in the the Pistols being denied permission to gig here. Forsström has later admitted that she wrote the article by request of her religious boss, who didn't want his daughter to attend the Sex Pistols concert. The article was intended as a joke, but Forsström instead became a laughing stock of every punk in Finland.

The first album "Neljä nolattua neroa", released in 1980, is a bit heavy-going, but the songs tend to grow on you after repeated listening. Of course the lyrics are much about teenage feelings, love and relationships, frustration and boredom. In contrast, the bonus EP included on the first 1500 copies was lighter, including the joyful "Pogo Party".

Band leader and driving force Kari Hipponen pushed the sound to a more ambitious style on the second album "Ruusuinen tulevaisuus". This album had no hit singles, but a collection of material that again requires repeated listening to be fully appreciated.

Hipponen's desire to develop the style further resulted in him being kicked from the band in August 1981. An experimental (almost avantgarde) track from his last Vaavi sessions, "Juosta..." ended up on the b-side of his solo single "Vihreä talo". Hande Korkeamäki became his replacement, but without an initiative force who handled all practical matters, Vaavi were unable to get anything worthwhile done.

In December 1984, some demos were finally recorded, followed by a year of sporadic gigging until December 1985 work for a supposed third album commenced. This album never got off the demo stage. A couple of singles were released, some songs re-recordings of album material, but general disappointment in the songs resulted in the demos being left in the can and the band slowly dying.

A best-of CD, "Tytöt hymyilee", was released in 1995. With only one hour of material it's a lackluster showcase of Vaavi's output, and the 1981 singles compilation "Mihin jäi punk" has been almost essential to track down for anyone who's interested in this band AND owns a turntable.

Hope this will satisfy. Here is the first album "Neljä nolattua neroa"...

The second album showed a considerably more mature approach to making music even though the songs aren't radically different from the material on their debut.

"Ruusuinen tulevaisuus" (Rosy Future) is an ironic title, considering the last song is about World War III.

...and all single, compilation and EP tracks I have found - put under the "Mihin jäi punk" moniker.

 

Vaavin levyt löytyivät kaikki kirjastoista. Ei ollut temppu eikä mikään lainata ne jo 00-luvun alussa ja nauhoittaa kaseteille, ja myöhemmin lainata uudestaan, ripata koneelle ja postata FinnArcticiin. Vaan ostettavaksi niitä levyjä ei meinannut löytyä mistään. Kyllähän Hei Anne -sinkkua ja yhtä EP:tä näkee vähän joka paikassa, mutta isot levyt tuntuivat maan nielemiltä. Jaksoin kuunnella CD-R-kopioitani ja toivoa, että jonain päivänä LP:t putkahtaisivat esille.

Vaan sitten viimein tapahtui: Black and Whitesta löytyi kesäkuussa 2015 Ruusuinen tulevaisuus, Rolling Recordsista taas huhtikuussa 2016 Neljä nolattua neroa ja toukokuussa Mihin jäi punk. Ihan mieletöntä!

 

 

 

Vandaalit: Namuja lapsille (1980)

Raaputtamalla rokkia (1981)

Apinoiden platta (1992)

Psykoakatemia (1993)

FinnArctic-esittely:

Vandaalit (The Vandals) is a punk band from Hyvinkää. They have been active as musicians ever since the mid-70's, when they were known as Hard-Boiled and performed Hurriganes-type rock'n'roll in English. It all changed in 1977 when they heard Ramones' second LP "Leave Home" being introduced on the radio. The boys changed into fast punk rockers, opted a new name Schlachthof Fünf (did they read Vonnegut?) and soon switched to singing in Finnish after seeing punk pioneers Eppu Normaali.

As a four-man unit named Vandaalit, they sent a demo tape to super manager Kari Heimonen (Dead End 5). He promised them a second billing in Johnny Thunders' gig, but unfortunately the man never arrived to Finland after all and that was just about the last time anyone heard about Vandaalit for a long while.

Vocalist Vesa Häkli, bassist Sepi Rautiainen, guitarist Pekka "Piitsi" Huhtakallio and drummer Ari Lindroos debuted on record as one of the 18 bands on the legendary punk compilation "HilseLP" (1979). Their contribution was "Älä pilaa nuoruuttasi" (Don't Ruin Your Youth). Apparently their song became so popular that they were allowed four songs on the sequel "HilseLP 2" (1980). One of these four songs were their first-ever composition "En ole nainen". Making his debut on a Vandaalit recording was new guitarist Jari "Klide" Pelkonen, whom the other guys had noticed playing in a punk band called Hermones.

(Kimmo) Miettinen, who had a punk fanzine and a record label both named Hilse (=Dandruff), released both the HilseLP comps and Vandaalit's first LP "Namuja lapsille" (Sweets For the Children). 15 angry but fun punk rants comprised the debut album which is guaranteed to contain no musical variety. Just full-speed aural assaulting all the way. "Namuja lapsille" was finally given a CD release last year, with three bonus tracks: the "Betonikolossit / Hipinreuhake" single plus "Kaikkein komein" from "HilseLP 2".

Sepi Rautiainen headed off to Canada after the debut LP was released and lived there until his death from cancer in the liver in 2004. Aki "Appa Nasaretilainen" Kuronen became the new bassist.

Häkli only did backing vocals on the second LP "Raaputtamalla rokkia" (Rock'n'Roll By Scratching), instead the leads were sung by Klide. Häkli was also absent on the last release before a LONG break - the "Heikot sortuu elontiellä" single. I don't know where he had vanished, but at least he formed Van Hurskas with former Hurskas vocalist Johnny in 1984. One single appeared on Miettinen's Kumibeat label, "Viikonloppueläin".

Another assignment for Häkli was Billy Boys with Terveet Kädet man Läjä Äijälä. Two singles and a mini-LP during 1983-1986, described as experimental electronic psychobilly.

Ari and Klide formed hard glam band Sticky Fingers in 1984, and made the "Fight For Fun" LP in 1984.

Vandaalit decided to re-unit after seeing each other on Klide's 30th birthday. This reunion lasted for three years and produced two more albums, "Apinoiden platta" (1992), which the boys regard as their best, and "Psykoakatemia" (1993).

Vandaalit took great care in their street boy/labourer image, with leather jackets, and guitar straps so long that the instruments almost sweeped the floor. On their records they were far from any preachers or intellectuals, just fun-loving guys who liked playing music much more than going to school or to work.

 

 

Tuo esittelyteksti löytyy nykyisin Discogsista, joku toinen käyttäjä on pistänyt sen Vandaalien profiilitekstiksi. Teksti vain kaipasi formatointia. Rivinvaihdot olivat jääneet vääriin paikkoihin, joten teksti oli hankalalukuista vaihtelevanmittaisine riveineen. Onnistuin pääsemään käsiksi tekstiin ja korjaamaan ongelman. Jäi tuonne vieläkin epähuomiossa yksi asiaton rivinvaihto... no, saa olla siinä.

Hipinreuhakkeessa minua hymyilyttää joka kerta kohta: "mä vihaan näitä nykyisiä Vandaaleja...".

Raaputtamalla rokkia minulla oli pitkään Soulseekista imuroituna vinyylirippauksena. LP löytyi Kaapelitehtaalla pidetyillä pienimuotoisilla levymessuilla joulukuussa 2016. Siisti kappale oli myynnissä vaivaisella 65 eurolla, ja sain vielä parikymppiä alennusta kun ostin samalta myyjältä toisen samanhintaisen LP:n. Jes! Olen kovasti yrittänyt nauttia tuosta levystä, mutta sen vaisuus nujertaa minut joka kerta, en mahda mitään.

Apinoiden platta ja Psykoakatemia olivat juuri ne levyt, joita jakelin FinnArcticissa. Nekin olivat tuolloin vain kirjastokappaleista tehtyjä CD-siirtoja. Omakseni sain levyt jokunen vuosi myöhemmin Fennica Recordsista.

 

Vando Suvanto: Iloinen talo / Miks sä teit sen? (1980)

Black & Whiten singlelaatikoiden putsauksen aikana marraskuussa 2016 löytyi tämmöinenkin. A-puolella Vando kiljuu kimeällä äänellä pseudo-reggae-rokkikompin päälle. Sitten feidataan juuri ennen kolmen minuutin kohtaa juuri kun alkaa kitarasoolo. B-puolella Vando laulaa matalammalta ihan kohtalaista biisiä, jota hän värittää o-ooo-oo -laulukoukulla. No juu, kelpaa, mutta mitään erinomaista tämä ei ole.

 

21.3.2018

Vangelis: Spiral (1977)

Jaksoin aikani ostella musiikkia hirmuhalvalla venäläisistä mp3-nettikaupoista, mutta joskus vuosia sitten - en muista minä vuonna, mutta 2009 tai aiemmin se oli - päätin, että jääkööt hyvästi. Minulla oli kuitenkin vielä rahaa kiinni noissa verkkokaupoissa, ja mietin, että mihin musiikkiin kuluttaisin ne loput fyrkat. Sitten keksin, että minäpä ostan kaikki Vangeliksen ja Jean-Michel Jarren albumit. Ostin siis kaiken tuotannon mitä näiltä herroilta oli tarjolla - julkaisemattomia elokuvasoundtrackeja ja muita bootlegejäkin löytyi - ja vietin seuraavat päivät kuunnellen syntetisaattorien taiteellista melskaamista.

Spiral oli Vangeliksen albumeista ainoa, joka kolahti kokonaisuutena. Kuunneltuani tarpeeksi CD-R:ää ostin Amazonista oikean CD:n syyskuussa 2010.

 

Vanha isäntä: Roll in My Sweet Baby's Arms / Pälkäne Backstep (1975)

Vanha isäntä (1975)

Fire on the Mountain (1977)

III (1978)

Rednecks, Blue Falls (1979)

FinnArctic-esittely:

Here's one of the best groups to be signed by record company Hi-Hat! Vanha Isäntä won the national pop band contest in 1973, and debuted on vinyl with the single "Onkimiehen blues / Greensleeves" the following year. A second 7", "Roll in My Sweet Baby's Arms / Pälkäne Backstep" changed their language from Finnish to English and the label from RCA to Hi-Hat.

For starters, here's the first album from 1975. It's subtitled "Music from Ireland, Scotland, Bretagne and North America, i.e. areas where Celtic-based folk music is still alive..." It contains material ranging from country and bluegrass to Irish dances, and a Lovin' Spoonful cover. All wrapped up in one of the funniest record sleeves ever. The artist is Mauri Kunnas, one of my favourite cartoonists, and his work on the front cover is so rich with details I decided to do the artwork at near maximum size, so you can examine the sleeve thoroughly. You'll certainly find many familiar characters among the horde of people: Jimi Hendrix, Adolf Hitler, Batman, Donald Duck, Albert Järvinen from Hurriganes, president Urho Kekkonen, Leonid Brezhnev, minister and politician Johannes Virolainen, Jeff from Kunnas' popular comic strip Kotlant Jaarti...

Vanha Isäntä followed this with three more albums, abandoning the celtic music for pure country and western. To be continued...

Vanha Isäntä are:

Timo Vakkilainen - vocals, guitars, mandolin, bouzouki, tenor banjo
Ari Vakkilainen - vocals, violin, tin whistle, bodhran
Olli Haavisto - dobro, flute, tin whistle, accordion, guitar
Juha Tikka - vocals, bass, harmonium
Seppo Sillanpää - guitar, banjo, violin

1. Mormon Breakdown

"An instrumental piece born half by accident - the first part of the verse is from the Irish folk song "Mormonbraes" and the rest follows the tradition of American banjo instrumentals."

2. Peach Pickin' Time in Georgia

"Great country yodeler Jimmie Rodgers' song in a ragtime-influenced arrangement."

3. An Suisín Bán

"An Irish tune, a so-called "set dance" picked from the setlist of The Chieftains."

4. Tramps and Hawkers

"One of the many tunes whose origins are disputed between the Irish and the Scottish."

5. Sweep Hornpipe / John Ryan's Polka

"Two slightly odder and less heard Irish dances: hornpipe and polka."

6. Jenny Drinks Nae Water

"Originally a Scottish dance, our arrangement is a bit more sensitive than usual."

7. Blue Ridge Mountain Blues

"One of many homestead songs about mountains in the bluegrass genre."

8. Stetson

"A dobro instrumental composed by Olli, performed by the composer himself with accompaniment by the band."

9. Farewell to Athenry: The Musical Priest / The Wind That Shakes the Barley

"Through these two reels we send our hellos to Christy Howley and our other hospitable Irish friends in the town of Athenry."

10. Darling Companion

"Lovin' Spoonful's song from ten years ago. Juha made good use of the studio by singing a duet with himself."

11. Hamilton County

"A typical American violin tune performed in breakdown style: every instrument gets its own part."

12. Humours of Schull

"At the Cambridge Folk Festival, the destination of our yearly studying trip, there's a band that's active for nearly 24 hours a day, playing a type of down-to-earth music that sounds approximately the same as our version of this reel."

13. Bretagnelainen sikermä

"The tune heard at the beginning and the end of this medley was taught to us in the summer of '74 by an Irish accordion player."

14. Going Down This Road

"A bluegrass classic - the lyrics exist in several different versions."

15. All I Ever Loved Was You

"A serious attempt to capture the wistful mood of slow bluegrass songs."

16. Old McLevander

"Seppo's banjo etude no. 2."

 

Jakelin kaikkia neljää LP:tä blogissani, mutta matkassa oli yksi mutka. Minulla oli vielä vanha osittain hajonnut levysoitin, jonka kautta kuului vain toiseen kaiuttimeen tungettu tavara. Toiseen kaiuttimeen tungetut soittimet eivät kuuluneet ollenkaan, ja Vanhan Isännän levyillä on aika paljon sellaista mikä kuuluu vain yhdestä kaiuttimesta. Niinpä paljon sooloja jäi kuulumattomiin. Semmoista en mitenkään kehdannut pistää jakoon, pakko oli ostaa kunnon USB-vinyylisoitin. Sitten lainasin LP:t toisen kerran kirjastoista ja tein uudet rippaukset.

Myöhemmin hankin omat kappaleet näistä mainioista levyistä. Fire on the Mountain on yllättäen MusicStackin kautta saksalaisesta levykaupasta hommattu, helmikuussa 2010. Pyysivät alle viittä euroa.

Timo Vakkilaisen jodlaus on aika surkeaa vielä Fire on the Mountainin kappaleessa My Rough and Rowdy Ways. Kolmosalbumin In the Jailhouse Now sujuu jodlauksen osalta vähän paremmin, muttei vieläkään hyvin. Any Old Time sujuu jotenkuten tyydyttävästi. Harjoitus tekee mestarin. Elton Two-Stepin ranskankieli menee kuitenkin penkin alle.

Turkulaisesta Iki-Pop -divarista tilaamalla saamani single "Roll in My Sweet Baby's Arms / Pälkäne Backstep" on kiva pikkulevy, mutta aivan liian nopeasti kuunneltu. A-puoli vedetään alusta loppuun kovalla vauhdilla, b-puolen instrumentaali muuttuu kovavauhtiseksi vasta puolessavälissä.

Omaelämäkerrassani kerroin vielä Vanhan Isännän 60-luvun kauan soiva blues -kappaleeseen liittyneen tarinan - sitä biisiä en jaellut FinnArcticissa vaan Pirate Bayssa:

"Viimeinen musiikkipaketti, jota jakelin torrenttina, sai alkunsa tutun nimimerkki Alle Kirjoittaneen hartaasta toiveesta saada talteen Vanhan Isännän biisi "Kuuskytluvun kauan soiva blues". Radiossa pyöri viikoittainen toivelevyohjelma "Toiveiden yö", johon hän ilmoitti laittavansa tämän kappaleen levytoiveeksi. Elettiin toukokuun puoltaväliä 2009. Alle Kirjoittanut pyysi minua nauhoittamaan biisin kun se soitetaan, ja jakelemaan sitä sitten netissä. Siispä kytkin radio/kasettinauhurini suoraan tietokoneeseen ja totesin että äänenlaatu on pikkuisen huono mutta kelpaa. Kokeilin ensin äänittää radiosta jotain AIPL Singulator-ohjelmalla. Tämä pikkuohjelma äänittää mitä tahansa mikä kuuluu koneen kaiuttimista. Homma toimi. Sitten vain odottelemaan Vanhan Isännän kappaleen soimista. Itsekin halusin kovasti saada biisin talteen, sehän oli hieno Al Stewartin sävellys Hectorin taitavine suomennoksineen.

Juontaja ilmoitti, että Timo Saarela Turusta on toivonut Vanhan Isännän kappaletta, ja biisi lähti pyörimään. Minä nauhoitin ja sain koko kappaleen talteen. Alle Kirjoittanut sai sitten riemuviestin minulta. Hän kertoi, että oli yrittänyt nauhoittaa biisin digiboksin kautta, mutta puolessavälissä oli tullut jokin häiriö ja hän sai vain puolet talteen. Hän kiitti minua siitä, että rukouksiinsa oli vihdoinkin vastattu. Loin torrentin, jossa oli kaikkiaan 21 sekalaista biisiharvinaisuutta. Annoin sille nimeksi "21 various Finnish songs part 1", koska ajattelin jatkaa sarjaa vielä myöhemmin. Jatkoa ei tullut...

Rippaukseni Vanhan Isännän biisistä päätyi sittemmin sekä Finnpicks-blogiin että YouTubeen. Minua hiveli moinen, vaikka äänenlaatu olisi voinut olla parempikin.".

Nimimerkki Alle Kirjoittanut lähetteli usein kommentteja FinnArctic-postauksiini. Hänen tekstinsä olivat aikamoisen häröä tajunnanvirtaa, mikä sai minut ajattelemaan että nimimerkin takaa löytyy Markku Into tai Jarkko Laine... tai Seppo Pietikäinen. En koskaan tiennyt miten reagoida niihin ja mitä vastata, vai vastatako mitään.

 

Vanity: Skin on Skin (1986)

Yksi ensimmäisistä MusicStack-tilauksistani tämä, jo maaliskuussa 2006 tilattu. Syyn tilaamiseen kerroin myöhemmin RateYourMusicissa:

"I bought this because I'd had "Manhunt" on tape for a while in the 1980's. Then I lost the song, and it was on my wishlist for many years. A few years ago I managed to acquire a copy of this LP, and I discovered another great song as well: "Animals". The rest isn't bad either. Nice, very sexual songs.".

Eli kadonneesta kappaleesta, joka piti saada takaisin, oli tässä kyse.

 

Vau!!: Konvehteja Karoliinalle (1982)

Jakelin tätäkin levyä FinnArcticissa, mutten löydä esittelytekstiä enää netistä. Vaun LP on yksi suosikeistani postpunk-genressä. Tuleva City-lehden päätoimittaja ja mediapamppu Kari Kivelä on laulajana aika pitelemätön välillä. Jopa Peitsamon Flipperi-rock muuttuu hänen tulkinnassaan ahdistuneeksi lauluksi. Oikeastaan nautin hänen huutamisestaan ja mylvimisestään. Ei se kuitenkaan ole jatkuvaa, joten se ei käy rasittavaksi. Sanoitukset kiehtovat.

Kitaristi Matti Hanski (oletan että se on hän joka laulaa biisit Kun yöt nielee ja Thysanura) ei ole missään nimessä mikään laulaja. Ääni falskaa pahasti. Silti se on jotenkin hellyttävän kuuloinen.




 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95