Snafu: Snafu / Situation Normal (1973 / 1974)

Amazon-arvosteluni, kirjoitettu aikana jolloin minulla ei ollut tätä CD-julkaisua vielä itselläni.

Another 70's band that deserves more than a cult following
Jan Wiberg
October 12, 2004
Format: Audio CD
Snafu must indeed have been a breath of fresh air in Britain's early 1970's music scene "dominated by overblown symphonic rock, pubic glam rock, and weedy middle-aged popsters" (quote from this double-album package's excellent sleeve notes). The first album is filled with well-played funky rock with the kind of edge you'd expect from guys who had their backgrounds in Juicy Lucy (guitarist Micky Moody, later force figure in David Coverdale's Whitesnake), Procol Harum (vocalist/percussionist Bobby Harrison) and Ginger Baker's Airforce (bassist Colin Gibson). "Long Gone" was the single, and a pretty good introduction to the style of the album: a quiet keyboard intro with guitar drifting in, funky mid-tempo drums, Harrison's suitably raw but melodic and familiar-sounding rock'n'roll voice and a melody that's easy to listen to, if a bit ordinary and without very much hit potential. The best songs are actually "Monday Morning", peppered with Pete Solley's fierce fiddle-playing, the country-rock number "Country Nest", graced with a melody that hooks on you instantly - the aptly titled "Funky Friend" with its kicking drum beat that's left as loud as possible in the mix (and Solley plays fiddle on this one too), and the climactic closer "That's the Song" with a dynamite chorus. A balanced and heartily recommendable album by talented musicians, it forebode good things for Snafu, but sadly, commercial success was to elude the band.

The second album, "Situation Normal", is a very varied effort, both in style and quality. Two of the tracks are some of the best I've heard, however: "No More" starts innocently with a slow keyboard intro. Slow drumming kicks in, Harrison starts singing, and the song introduces a chorus that's twice as fast, simple and easy to catch. A short but excellent guitar solo still doesn't prepare the listener for what's to come: after one more chorus the tempo suddenly speeds up to max, we get lots of super-fast percussion and growling synthesizer effects, and light, melodious keyboards left more in the background. The whole group joins in on a variation of the chorus, with loud and clear vocals and almost whispering deep bass vocals alternating. The overall effect is impossible to describe, the listener feels his hands and feet joining in with this feverish beat. This goes on for more than two minutes, until the unfortunate fade-out comes and it's time for the next track.

The other masterpiece is the closer "Ragtime Roll". After a slow start, the song really starts doing justice to its name. A steadily rolling piece of catchy fun with lots of saxophone and piano playing. The saxophone solo at the end lasts for a minute and twenty seconds and is one of the best I've ever heard!

Everything in the middle pales badly alongside these two extravaganzas. This time Snafu also try their hands on being a country & western band ("Brown Eyed Beauty...") and a slide guitar-crazed jig band ("Lock & Key"). "Big Dog Lusty" actually sounds really fun, with its tricky drum accompaniment, humorous story, unisono scat vocalising and harmonica solo - and the ending...! All eight songs are different, but overall, the album is uneasy and unfocused.

The only mistake made in the liner notes is not mentioning where the two bonus tracks hail from. "Dixie Queen" is a 1974 single (backed with "Monday Morning"), and it's one of the catchiest tunes in the whole package, but "Sad Sunday" is yet a mystery to me.

Snafu also recorded a third album, "All Funked Up", which sounds nice but is uninspired. This twofer is the only Snafu release to recommend, "All Funked Up" is for collectors only.

 

Löysin Snafun Soundi-lehden levyarvostelujen ja Leppävaaran kirjaston vinyylihyllyjen avulla 90-luvun lopulla. Kirjastossa oli Situation Normal -LP lainattavissa. No More ja Ragtime Roll kolahtivat heti ensikuulemalta todella lujaa. Myöhemmin äkkäsin tämän tupla-CD:n Tikkurilan kirjastossa. Lainasin sen kahdesti, ja jälkimmäisellä lainauskerralla kirjoitin tuon kritiikin Amazoniin. Omaksi CD löytyi Keltaisesta Jäänsärkijästä joskus vuosia sitten.

 

Solid: On päivä työn ja laulun aika (1976)

Taas yksi poliittisen laululiikkeen tuotos, josta ei onneksi tarvinnut pulittaa pitkää penniä Black and Whitessa helmikuussa 2017. Taustalla on jonkinlaiset sovitukset rumpuineen, ettei pelkkää kuorolaulua tarvitse kuunnella. Ei tässä mitään ärsyttävää ole, joten Solidin ensimmäinen on minulle sellainen parempi vassarilevy.

 

Solistiyhtye Suomi: Joulupukki ajoi yli mummon / Korvatunturilta Jokinen (1986)

Jouluna 1987 istuin huoneessani synnyinkodissani Kavallintiellä - asuin 1984-1989 isäni kanssa väliaikaisesti ennen muuttoa takaisin Kasavuorentielle äidin ja isäpuolen luo - ja kuuntelin radiota. Nauhoittelin jostain naisen juontamasta jouluohjelmasta hyvää musiikkia: Ryuichi Sakamoton Merry Christmas Mr. Lawrence, Isao Tomitan Snowflakes Are Dancing, Basian Promises, Mel Smithin ja Kim Wilden Rocking Around the Christmas Tree, Kake Singersin Kakerock... ja tämän Solistiyhtye Suomen joulusinkun kääntöpuolen Korvatunturilta Jokinen.

Vuosien varrella Korvatunturilta Jokinen -laulusta tuli virallinen Kadonnut Biisi, jonka halusin saada takaisin. 1994 jouluna koetin toivoa sitä jopa Turun paikallisasemalta Meriradiolta. Soitin Iltatuulen viestiin ja esitin toivomukseni, mutta sinkkua ei löytynytkään Meriradion levystöstä.

Pulasta minut pelasti toinen turkulainen, nimittäin Iki-Pop -divari toukokuussa 2011. Tilasin sinkun sieltä, ja sain kaupanpäällisinä vielä uuden entryn RateYourMusicissa luomalleni Finnish cartoonists as record cover artists -listalle. Timo Mäkelähän se oli piirtänyt kannen.

 

The Sonics: Here Are The Sonics!!! (1965)

Kvaakissa kirjoitin: "Uudet tuulet puhaltelevat: Sonicsien autotallirokista ei ole enää pitkä matka psykedeliaan. Useat klassikkobiisit - Do You Love Me, Roll Over Beethoven, Money, Walkin' the Dog etc. - toimivat vielä linkkinä vanhaan, muuten nämä nuoret pojat loivat innokkaasti uutta. Silkkaa hupia. Runsaasti maukasta bassorumpua. Pitää kuunnella ne pari muutakin Sonics-albumia jossain vaiheessa."

Kuuntelinhan minä, Boom oli yhtä hyvä ja Introducing The Sonics melkein yhtä hyvä. Here Are the Sonics -CD:n nappasin mukaani Jäänsärkijästä kesäkuussa 2014.

 

La Sonora Matancera cantan: Celio González y Carlos Argentino: La Sonora Matancera en CMQ, 1957 - La Sonora trae un tono (1957 / 1999)

Tavallaan vähän vahinko-ostos, tai ainakin tahaton. Halusin kesäkuussa 2013 löytää Tito Puenten Dance Mania -klassikon ja kiersin Helsingin luotettavan tuntuiset levykaupat joista sen saattaisi löytää. No, en muista kävinkö juuri muualla kuin Erosella Viiskulmassa. Siellä kolusin paikat läpi yrittäen löytää Tito Puentea. Pari CD:tä löytyi ja ostinkin ne, mutta kumpikaan ei ollut Dance Mania. Toinen ostamistani Puente-CD:istä kuului Tumbao Cuban Classics -julkaisusarjaan, jonka Eronen oli sullonut yhteen ja samaan laatikkoon. Eronen kertoi, että Tumbao Cuban Classics -CD:t ovat kaikki todella harvinaisia aarteita. Kohteliaasti selailin niitä levyjä, ja niitä oli aika paljon. Yksikään ei valitettavasti vain näyttänyt silmiini siltä, että se voisi olla sisällöltään ns. pakko-ostos, joka tarjoaisi unohtumattomia kuunteluelämyksiä kuubalaisen rytmimusiikin parissa. Kaksi levyä poimin kuitenkin mukaani, toinen niistä siis tämä 1957 tehty radioäänite.

La Sonora Matanceralla on noin miljoonan levyn diskografia. Tämä on ennenjulkaisematon 40 minuutin mittainen radionauha, joka tehtiin kuubalaiselle CMQ-radioasemalle. Äänenlaatu on mitä sen ikäiseltä radio-ohjelmalta voi odottaa, mutta hyvinhän soitto kulkee. Välillä jonkun naisen ja miehen lausuma Rica-margariinimainostiedote keskeyttää musiikin. Hiton sponsorit vaatimuksineen. Perusmenoa musiikillisesti.

Oli aika tuskallisen vaikeaa lisätä tämä CD Discogsiin, mutta kärsivällisyydellä se hoitui. Onneksi Discogs on niin hyvä saitti, joka antaa mahdollisuudet tällaisten konstikkaiden levyjen lisäämiseen. RateYourMusiciin levyä lisätessäni oli vähän oiottava mutkia.

 

Sonores Antiqui: Musiikkia 1200-1600 -luvuilta (1977)

Musiikkia 1200-1600 -luvuilta (ei bändikuvaa takakannessa) (1977)

FinnArctic-esittely:

Sonores Antiqui was founded in 1967, and it specialises in performing old music. The group has held over 100 concerts - of which a significant amount has been held in schools - and also performed on radio and TV. The setlist consists of music from the 13th - 18th centuries. The members of the group are:

Olli Ruottinen (1934-), who plays different types of flutes. He's studied at the Sibelius Academy, majoring in flute playing, and graduated in 1969. He's also studied playing the flute, baroque flute and recorder in Basel. He's the manager of Vantaa Music Academy since 1964.

Roy Asplund (1935-), instruments are fidel, viola d'amore and violin. Graduated as music teacher from the Sibelius Academy in 1965. Works at the Sibelius Academy as manager for the school music department.

Kimmo Hakasalo (1934-), main instrument is cembalo. Graduated as music teacher from the Sibelius Academy in 1964. Took a diploma in piano playing in 1967 and studied the cembalo with Enzio Forsblom as teacher. Piano teacher at the Sibelius Academy.

Teppo Tuominen (1933-), plays the cello and viola de gamba. Studied the viola de gamba in Germany and Switzerland. He's a teacher of theory and tune picking at the Vantaa Music Academy, also teaches at the Sibelius Academy and works as conductor for the Hyvinkää Orchestra.

Arto Juusela (1939-), plays the lute, cittern and vihuela. Also a well-known guitarist. He's a doctor by profession.

The members of the group have participated in the following courses for old music:

Schola Cantorum Basiliensis 1963 (baroque music)
Cinquiéme Séminaire Européen de Musique Ancienne (Belgium) 1969 and 1970

et.al.

Vocalists:

Marja Holopainen (1943-), took a diploma in singing at the Sibelius Academy in 1970. Studied singing in Italy, among other places. First concert in 1971. Guest performed at the Finnish National Opera, also concerts in Tokyo. Performed old music since 1970.

Mikko Pasanen (1938-), at the Sibelius Academy he took diplomas in piano playing in 1968, and in singing in 1970. Concerts and solo performances in Finland. Won the male series in the international Hugo Wolf singing contest in Vienna in 1974. Performed old music since 1970. Lecturer in solo singing at the Sibelius Academy since 1976.

- Liner notes from the 16-page booklet included with the LP, written and compiled by Tuula Kotilainen and Sonores Antiqui -

Sonores Antiqui is still an active group, after 40 years. A second LP, "Tansseja estampiesta allemandeen", was made in 1986.

13th century:
1. La Quinte Estampie Réale
2. Beneyto foi
14th century:
3. La Rotta
4. Puis qu'en oubli
5. Trotto
15th century:
6. Bon jour, bon mois
7. Adieu, m'amour
16th century:
8. Galliarda
9. Basse dansa
10. Gaillarde de la Garde
11. Rosemond Die Lagh Gedoken
12. Ballet de Grevelinge
13. Basse danse: La Volunté
14. Doppelkanon
15. Wascha mesa & Hupf auf
16. Branle
17. Mrs. Winters Jump (1594)
17th century:
18. Kemp's Jig
19. Scorga Signor (1608)
20. Fancy
21. Plaine song (1603)
22. Ich armes Brüderlein
23. The Flute and the Droome
24. Ages Youth
25. Primrose
26. Amor vittorioso

 

Minulla ei ollut kumpaakaan levyä vielä FinnArctic-aikoina, vaan lainasin Sonores Antiquin LP:n kirjastosta, siirsin sen koneelle ja laitoin jakoon. Pari-kolme vuotta myöhemmin löysin Kampin Levykauppa Äxästä kappaleen, jonka takakannesta puuttuu bändikuva ja kotelon sisältä se iso vihko. Plääh, mutta sainpahan itse musiikin sentään jollain oikealla levyllä. Ei tarvinnut tyytyä enää itse tehtyyn CD-R-kopioon.

Joulukuussa 2013 Tavastian levymessuilla löysin tuon toisen, paremman kappaleen, jossa on vihko tallella ja bändikuva takakannessa.

 

 

Soulset / Edward Vesala Jazz Band: Nykysuomalaista / Contemporary Finnish (1969)

FinnArctic-esittely:

In the spring of 1968 Seppo Paakkunainen and organist Pekka Laitinen formed Soulset, the pioneering Finnish soul band. Original bassist Matti Bergström was soon replaced by 14 year-old Heikki Virtanen, who, despite his young age, had already played in a group called The Cousins with his cousin (ha!) Jukka Tolonen. Soulset's lineup changed frequently during their existence in 1968-69. Below is a list of musicians who played in the band:

 

Al Sharp: vocals (June 1968 - autumn 1968)

Harri Saksala: vocals/harmonica/sax (autumn 1968-)

Seppo "Paroni" Paakkunainen: tenor and soprano sax/flute (spring 1968-)

Juhani "Junnu" Aaltonen: sax/flute (spring 1968-)

Ilpo "Ilja" Saastamoinen: guitar (spring 1968-)

Pekka Laitinen: organ/piano/bass (spring 1968-)

Arto "Mamba" Koskinen: piano (spring 1969-)

Mike Koskinen: trumpet (spring 1969-)

Matti Bergström: bass (spring 1968 - June 1968)

Heikki "Häkä" Virtanen: bass (June 1968 - autumn 1968)

Jori Auvinen: bass/guitar (autumn 1968-)

Martti "Edward" Vesala: drums (spring 1968-)

 

(Translated from Blues News)

 

Pari vuotta sitten kävin Espoontorin Poppa Joe -divarissa. Paikka oli muuttunut yhä vahvemmin levydivariksi, sarjakuvat alkoivat vallata yhä pienenevää tilaa valikoimassa. Omistaja puhui puhelimessa jonkun asiakkaan kanssa, joka oli kaupannut hänelle isoa läjää vanhoja vinyylejä: "Olihan noissa levyissä ihan arvokastakin tavaraa, mutta ootsä säilyttänyt niitä jollain ullakolla, kun ne kaikki haisevat ihan hillittömästi homeelle?". Mies kävi takahuoneessa ja haki sieltä Soulsetin / Edward Vesala Jazz Bandin LP:n originaalipainoksen - Svartin uusintapainos oli silloin jo ilmestynyt. Minä selasin juuri sillä hetkellä joitain kirjoja tai lehtiä takahuoneeseen johtavan oven lähellä. Mies ojensi minua kohti Soulsetin LP:n, se näytti kyllä ihan hyväkuntoiselta noin muuten. En ehtinyt tuntea homeen hajua. Sanoikohan mies, että jotain 200 euroa siitä voisi kai pyytää? Ainoa kerta tähän mennessä, kun olen nähnyt alkuperäispainoksen tuosta levystä.

 

Various Artists: Soundi-EP (1977)

FinnArctic-esittely:

In 1977, music magazine Soundi assembled an EP full of inside jokes, humorous rock'n'roll and general mess and sent it to all their subscribers. Veltto Virtanen performs a chaotic cover of Trashmen's "Surfin' Bird", Juice Leskinen trashes his own star image, and Mikko Alatalo performs nasty imitations of Hector, Dave Lindholm, Juice Leskinen and himself.

 

Hee hei, Discogsissahan on tämä EP tuplana. Minä lisäsin sen jouluaattona 2013, toukokuussa 2014 joku muu käyttäjä lisäsi sen uudestaan. Tuo myöhempi entry pitäisi poistaa, yhdistää minun luomani entryn kanssa. Tuossa on sitäpaitsi esittäjäksi merkitty Beat the Meat. Sehän on väärin, eihän Beat the Meat tuolla EP:llä soita.

Soundi ajatteli levystään ensin LP:tä, jolla olisi ollut mukana enemmänkin nimiä soittamassa, mutta sisäpiirin vitsejä täynnä olevaksi sekoilu-EP:ksi se sitten typistyi. Kalkkikasa tarkoittanee Pekka Nurmikallion äitiä joka aina kestitsi muusikoita Microvox-studion yläpuolella kahvilla ja pullalla. Dave Lindholmin lausahdukset lopussa on poimittu Siitä Dave-jutusta, joka julkaistiin Soundissa 7/1976 Waldemar Walleniuksen kirjoittamana. "Ääääh mitään - eihän nyt tommosii kannata tehä!" "Mä en tee levyjä... mä en tee ikinä levyjä" "Mä olin HIRRVEE valehteleen...".

 

 

The Sounds: The Sounds (1977)

Ohimennen Anttilasta poimittu CD, jonka myötä pieni osa Suomirockin etsikkovuodet -projektiani pääsi pois CD-R-ansasta. No, Soundsin levytykset sisältävä CD-R on kyllä yhä tallella, ja valitettavasti se on yhä tarpeen, koska tällä virallisella CD:llä ei ole kaikkea. Puuttuu esim. paras biisi Roll Over Bach.

 

Sound Storm Shock: Things After War / Bad Luck Boy (1983)

Jäänsärkijästä viime heinäkuussa löytyi tämä hyytävä kuvaus ydinsodan jälkeisestä tuhosta ja sen ainoan eloonjääneen mietteistä. Rotat syövät kuolleiden ihmisten raatoja ja sitä rataa. Aika onnistunut levydebyytti Johnny Lee Michaelsilta.

 

 

Southside Johnny and The Asbury Jukes: I Don't Want to Go Home (1976)

This Time It's For Real (1977)

Hearts of Stone (1978)

The Jukes (1979)

Lainasin Southside Johnnyn levyt kirjastoista jo 90-luvun lopulla. Kahdesti. Ensin vain kuuntelin ne, joskus myöhemmin halusin nauhoittaa ne vielä kaseteillekin. Opin nopeasti pitämään meiningistä.

LP:t I Don't Want to Go Home ja Hearts of Stone löytyivät omaksi Fennica Recordsista aika monta vuotta sitten. Honey Aaltonen oli silloin myyntihommissa, hänen kanssaan tuli väittelynpoikasta siitä, mikä on Southside Johnnyn paras levy. Aaltosen mielestä paras on ensimmäinen, I Don't Want to Go Home, kun taas minä pidän eniten riehakkaasta kakkoslevystä This Time It's For Real.

The Jukes -LP:n tarjosi Divari Kaleva silloin kun se sijaitsi Vaasankadulla, mutta This Time It's For Real ei suureksi mieliharmikseni löytynyt mistään. Piti tilata CD viime elokuussa Amazonista, että sain senkin.

 

 

Space: Magic Fly (1977)

Deliverance (1977)

Space: Just Blue / Didier Marouani: Paris-France-Transit (1978 / 1983)

Ranskalaisen Spacen hitistä Magic Fly on versio Ed Starinkin Synthesizer Greatest Volume 3 -levyllä, ja Just Bluen nimikappaleesta taas Synthesizer Greatest Volume 5 -levyllä. Molemmat lainasin kirjastosta 90-luvulla ja nauhoitin kokonaisuudessaan kaseteille. Magic Fly kuulosti jopa tutulta, kuin joskus radiosta kuullulta, joten siinä kylvettiin vuosina 1993-1994 ensisiemenet kiinnostukseeni tätä syntetisaattoribändiä kohtaan. Joskus 2005 löysin yhdestä venäläisestä mp3-verkkokaupasta Spacen kaikki neljä albumia, ja ostin äänitiedostot. Poltin ne CD-R-levyille havaittuani, että musiikki on oikein kiinnostavaa. Jatkoin ostelua vielä Paris-France-Transitilla ja Marouanin Space Operalla.

En muista mistä helsinkiläisestä divarista löysin joitakin vuosia sitten Magic Fly -CD:n, Jäänsärkijästäkö vai jostain muualta? Nuo muut tilasin Amazonista viime syyskuussa. Deeper Zone on ikävä kyllä liian kallis CD:nä (eikä enää saatavillakaan), joten vinyyliä mietitään. Space Operan kanssa sama ongelma.

Magic Fly -biisi on hieno, mutta suurimman säväyksen tekee pitkän instrumentaaliputken jälkeen yhtäkkiä tuleva laulettu diskobiisi Carry On, Turn Me On. Blue Mink -yhtyeessä laulanut ja runsaasti soololevyjä tehnyt Madeline Bell oli mukana kaikilla Spacen levyillä.

Deliverance tehtiin liian pian Magic Flyn jälkeen. Albumilta puuttuu ensilevyn charmi. Yksikään kappale ei nouse mielestäni mihinkään korkeuksiin, levy jää kauttaaltaan latteaksi. Ei se mitätön ole, Bellin laulama Prison on sinänsä mieleenjäävä kappale johon en vain saa mitään emotionaalista kontaktia. Nimibiisistä saan vain ärsyttävän korvamadon.

Just Blue on onneksi taas hieno levy, ehkä vielä parempi kuin Magic Fly. Nimikappale ja sen perään tuleva kovasti samanlainen Final Signal ovat mahtavia vauhtipaloja, Symphony jää sekin välittömästi mieleen ja Bellin laulama My Love Is Music on energistä diskoa.

Deeper Zone tehtiin ilman johtohahmo Didier Marouania, joka oli lähtenyt lätkimään. Ilmeisesti muulla yhtyeellä ei olisi ollut edes lupaa käyttää Space-nimeä, mutta Space-levynä se julkaistiin silti. Roland Romanelli ja apuriksi palkattu Magman basisti Yannick Top loivat kuitenkin onnistuneen albumin. Minulla on CD-R:llä semmoinen versio, jolla on Love Starring You and Me'n tilalla Tender Force ja Robbots, mielelläni haluaisin yrittää sen hankkimista jos onnistuisi.

Lisäys 7.12.2018: Vähän yliarvostin tuossa Deeper Zonea, jonka sain hommattua CD:nä huhtikuussa 2018. Itse asiassa levyä lähdettiin tekemään kovin vähin eväin. Avausraitana toimivalta nimikappaleelta kestää pitkään päästä käyntiin, eikä se lopulta osoittaudu bändin parhaisiin kuuluvaksi kappaleeksi. Suosikkini On the Air on lainatavaraa, Bachia. Omia sävellyksiä on siis mukana vain viisi. Lisäksi en tiedä missä syy, että Inner Voices ja On the Air ovat itse CD:llä 2-3 minuuttia lyhyempiä kuin Discogs ja CD:n kannet ilmoittavat. Omalla CD:lläni on siis vain 28 minuuttia musiikkia. Tender Force ja Robbots muodostivat 1981 julkaistun singlen, eli eivät kuulu Deeper Zone -albumiin vaan ovat vuotta myöhempää tuotantoa. Ne ovat hyviä mutta keskenään hyvin samanlaisia, Robbotsin erottaa siitä että siinä on puhesyntetisaattori joka lausuu kappaleen nimen.

 

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    85b    86