Ambrose Slade: Beginnings (1969)

Slade: Play It Loud (1970)

Coz I Luv You / My Life Is Natural (1971)

Slade Alive! (1972)

Slayed? (1972)

The Best of Slade (1972)

Skweeze Me, Pleeze Me / Kill 'Em At the Hot Club Tonite (1973)

Old New Borrowed and Blue (1974)

Slade in Flame (1974)

The Bangin' Man / She Did It to Me (1974)

Thanks For the Memory (Wham Bam Thank You Mam) / Raining in My Champagne (1975)

Nobody's Fools (1976)

Whatever Happened to Slade (1977)

Slade Alive Vol Two (1978)

Return to Base (1979)

Alive At Reading '80 (1980)

Slade Smashes (1980)

We'll Bring the House Down (1981)

Till Deaf Do Us Part (1981)

Okey Cokey / Get Down and Get With It (1982)

Slade on Stage (1982)

The Amazing Kamikaze Syndrome (1983)

My Oh My / Keep Your Hands Off My Power Supply (1984)

All Join Hands / Here's to... (1984)

Run Runaway / Two Track Stereo, One Track Mind (1984)

Rogues Gallery (1985)

Myzsterious Mizster Jones / Mama Nature Is a Rocker (1985)

Do You Believe in Miracles / My Oh My (Swing Version) (1985)

The Party Album (1985)

You Boyz Make Big Noize (eurooppalaispainos) (1987)

You Boyz Make Big Noize (kanadalaispainos) (1987)

You Boyz Make Big Noize (single) (1987)

Radio Wall of Sound / Lay Your Love on the Line (1991)

Universe / Red Hot - Merry Xmas Everybody (1991)

Single Collection Volume 1 - The Gospel According to Rasputin (2003)

Single Collection Volume 2 - Rock'n'Roll Bolero (2003)

Single Collection Volume 3 - Mama Nature Is a Rocker (2003)

Sladeen tuli tykästyttyä tietysti radion kautta, ja äidillä oli kaseteillaan jotain - ainakin Merry Xmas Everybody. Kaikki kuulemani kappaleet olivat hyviä. 90-luvulla lainasin kirjastoista mitä löytyi... Play It Loud, Till Deaf Do Us Part, Beginnings, You Boyz Make Big Noize ja mitä niitä nyt löytyi.

Ostin Poppa Joesta Myzsterious Mizster Jones -singlen, koska yhdessä vuoden 1985 Suosikissa oli kehuvasti arvosteltu se Tapani Ripatin vetämällä Juke Box Jury -osastolla. En tuntenut biisiä ennestään, ja halusin tietää miten kova se on. Sinkkuhan oli hieno, b-puolikin. Sen jälkeen tutkin Myyrmäen kirjastossa Sladen tarkkaa diskografiaa yhdestä kirjasta, ja selvisi että b-puolta Mama Nature Is a Rocker ei ole millään albumilla. Olin hyvilläni siitä, että olin saanut haltuuni Sladelta harvinaisen b-puolen, joka oli jopa hyvä. Tottakai sitten selvisi, että Sladella on hirveät määrät harvinaisia b-puolia. Poimin muista divareista pari singleä lisää, ja tykästyttyäni niidenkin b-puoliin aloin ajatella, että eikö tältä bändiltä löydy yhtään huonoa biisiä?

Sitten alkoi keräily. Kiersin divareita ostellen mitä löytyi, ja hyvinhän levyjä löytyi. Paitsi Oskun divarissa Runeberginkadulla kun kyselin löytyisikö Sladea, mies kuuli väärin ja luuli minun kysyvän Slayeria.

Vaan aukkoja jäi. Maaliskuussa 2006 löydettyäni MusicStackin, tilasin ranskalaisesta levykaupasta kolme venäläistä bootleg-CD:tä, jotka kokosivat yhteen sinkkujen b-puolia ja muita harvinaisuuksia. Fransmannit pyysivät niistä 14,58 euroa kappaleelta.

Vuodet 1977-1980 olivat Sladelle ankeaa aikaa. Suosio oli mennyttä, levyt eivät myyneet, mutta bändi jatkoi silti, soittaen pikkuklubeissa harvoille uskollisille faneilleen. Sitten heidät pyydettiin soittamaan Readingin rock-festivaaleilla vuonna 1980. Suosiota takaisin janonnut Slade päätti näyttää, ja he vetivät niin uskomattoman rock-shown, että yleisö meni täysin sekaisin. Se oli totaalinen comeback. Albumilla We'll Bring the House Down julkaistiin uudestaan suuri osa sivuutetun Return to Base -albumin materiaalista, muutaman uuden kappaleen ohella.

Löysin jostain Okey Cokey -kuvasinglen, joka käsittääkseni on äänitetty juuri tuolta kyseiseltä Readingin keikalta. Mutta äänitettyä ja julkaistua materiaalia on enemmänkin - tilasin MusicStackista Alive At Reading '80 -EP:n syyskuussa 2006. Vaatimattoman näköinen pikkulätty kätkee sisälleen oikeaa rokkimurhaa. Samalla tilasin Do You Believe in Miracles -sinkunkin.

Return to Basen imuroin ensin netistä, joltain venäläiseltä nettisivulta, johon oli uploadattu hillittömän kokoinen CDImage-tiedosto. Siinä oli mukana kaikki data minkä CD-levystä pystyy irrottamaan. Seuloin vaivalla esille vain sen itse musiikin ja poltin CD-R-levyn. MusicStackin kautta onnistuin hankkimaan oikean LP:n yhdestä hollantilaisesta levykaupasta elokuussa 2010. Hinta oli 57,50 euroa. Ilmeisesti hollantilaispainos on vähän helpompi löytää kuin UK-painos, ja hollantilainen minulla onkin.

Minulla on myös vuoden 1974 konserttileffa Flame Pirate Baysta imuroituna .avi-tiedostona, mutta yhden katsomiskerran jälkeen en muista siitä juuri mitään.

Sitten nuo venäläiset bootleg-CD:t. Ennen kuin Slade oli Slade tai edes Ambrose Slade, he tekivät The N'Betweens -nimellä nipun äänitteitä. Archives and Rarities -CD kokoaa niistä kuusi. Vielä olisi ainakin ranskalaisen EP:n neljä kappaletta ja Delighted to See You. Ugly Girl on Kim Fowleyn kirjoittama biisi, ja kyllä se valitettavasti Fowleylta kuulostaakin. Lyön vaikka vetoa, että se on hän joka höpisee kappaleen aikana - ja seuraavankin.

Vuonna 1977 julkaistu single Burning in the Heat of Love on tyritty. Ääni on hirveä, en käsitä mitä siinä on tapahtunut, mutta ei alkuperäinen sinkku voi mitenkään kuulostaa tuolta. B-puoli Ready Steady Kids on myös pikkuisen huonolaatuinen, samoin pari muuta biisiä, mutteivät onneksi läheskään samaa tasoa kuin Burning...

Kolmas CD alkaa Sladen ainoalla huonolla kappaleella Funk Punk and Junk. Onneksi se on vain singlen b-puoli.

Shape of Things ei ole Slade-biisi ollenkaan. Luulin niin, kunnes yhtenä päivänä tutustuin Spotifyssa Gary Mooren tuotantoon. Kuuntelin Victims of the Future -albumia vuodelta 1983, ja siinä pullahti ilmoille täsmälleen sama äänite. Katsoin Discogsista, että Noddy Holder laulaa tuossa taustoja. Siksi Gary Mooren Shapes of Things on poimittu mukaan tuolle venäläiselle bootlegille. Eihän se ole edes harvinaisuus, Gary Mooren levyt ovat helposti saatavilla. Sen tilalle olisi voinut poimia jonkin muun, oikean Slade-harvinaisuuden, niitä olisi vielä riittänyt.

Vähän sama juttu The Wishing Well -kappaleen kanssa, paitsi että se nyt ei ole ihan niin monesta paikasta löydettävissä. The Wishing Well on niitä 80-luvulla muodissa olleita all stars -hyväntekeväisyyssinglejä. Vuonna 1987 tarvittiin rahaa The Great Ormond Street Hospital -nimisen lastensairaalan kehitystyöhön, ja niinpä kerättiin Band Aid -tyyliin joukko brittitähtiä laulamaan. Procol Harumissa koskettimia soittanut Chris Copping kynäili biisin, ja sinkku julkaistiin esittäjänimellä G.O.S.H.. Noddy Holder on siinä mukana hoilaamassa. Lisäksi mukana ovat mm. Go West, Uriah Heep, Showaddywaddy, Sweet, Boy George, Jimmy Nail, Hazel O'Connor, Howard Jones, Thompson Twins ja tuolloin suosittu tv:n rottanukkehahmo Roland Rat (Superstar). Ikävä kyllä biisi on yli-imelä ja kauhea, ja rumpuja on soittanut joku amatööri viiden pennin rumpusetillä.

The Wishing Wellin molemmin puolin on sijoitettu Sladen sivuprojektin Blessings in Disguisen keskinkertainen ja vähän imelä single "Crying in the Rain / Wild Nights". Tears Into the Weekend pitäisi selvästikin olla Tear Into the Weekend, ja se kuulostaa Pepsin mainosbiisiltä. Noddy's Jokessa Holder laulaa Gary Glitterin I'm the Leader of the Gang -hittiä Jacques Offenbachin Can Canin sävelellä.

Single Collection -CD:t ovat hyviä apuja Slade-keräilijälle, mutta koska ne eivät ole täydellisiä, pidän samoissa korurasioissa itse polttamiani CD-R:iä, joilla on runsaasti lisää biisejä, albumeilla julkaisemattomia sinkkujen a-puolia ja harvinaisuuksia.

 

8.3.2018

Slave: Original Album Series (1977 / 1977 / 1978 / 1979 / 1980)

Slave on taas yksi hyvä nettiblogeista vuosia sitten löytämäni funk-yhtye. Oikeastaan minua kiinnostivat vain ne kaksi levyä joista minulla oli CD-R-kopiot, eli ensimmäinen albumi ja Just a Touch of Love. Vaan hitot, kyllä nuo muutkin varhaiset albumit ovat mainioita. Niinpä päätin hankkia tämän pikkuboksin. Amazonista tarkalleen vuosi sitten saatu.

 

9.3.2018

Sleepy Sleepers: Sinulle äiti (1975)

Livet i bordell (1976)

Takaisin Karjalaan (1977)

Holiday in New York '59 (1978)

The Mopott Show (1979)

Metsäratio (1980)

Levyraati (1981)

In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982)

Chinese Nights (1983)

Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984)

Sleeppareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajaus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko levyn kasetin b-puolelle. A-puolelle tuli Kake Singersien Me halutaan olla.

Lainasin kirjastosta lisää Sleeppareiden 70-luvun ja 80-luvun alun tuotantoa 90-luvun puolessavälissä, mm. Vanhat killerit -kokoelman jolta myös nauhoitin useita biisejä.

Livet i bordell on huonoimpia Sleeppari-levyjä. Kirjoitin Kvaakissa siitä tammikuussa 2014 näin:

"Minä tulen Livet i bordellin kuuntelusta surulliseksi, kun ajattelen miten härskin hauska se levy olisi jos Sliipparit eivät olisi jänistäneet ja softanneet sanoituksista särmiä pois. Mutta kyllä jokin Sinisilmäis kaipuu kuulostaa komealta, siis sovituksellisesti ja soitannollisesti. Kunpa levylle vain olisi pistetty siitäkin alkuperäinen sanoitus."

Eli Jytinää Eestissä -kirja antaa maistiaisia siitä, millaisia biisien alkuperäiset sanat olivat. Sinisilmäis kaipuu oli alunperin nimeltään Mustatussu nainen. Kakka kepposessa taas laulettiin: "Ei saa koskea Lillin pilluun / Lillillä on pillu kipeä / monta poikaa eilen Lilliä pani / Lilli on meidän yhteinen hani".

RateYourMusicissa arvostelin Livet i bordellin seuraavasti:

Sleepy Sleepers' debut LP "Sinulle äiti" (1975) had landed on an unsuspecting Finland with a bang, and many people found their lewd, amateurish rock'n'roll too much to take. So the band headed off to Sweden to cut their second long-player and spoiled the humor value in their music by toning down their jokes and doing too much thinking, and letting the Swedes add too much polish on their musicianship. "Livet i bordell" would be a great album if some other band had done it, but as a Sleepy Sleepers record it's not what it should have been. The "Jytinää Eestissä" autobiography gives a few hints about what the original lyrics for songs like "Sinisilmäis kaipuu" and "Kakka kepponen" were like, and that just makes me even more sad when I listen to this.

Some songs indeed sound great, especially "Sinisilmäis kaipuu" (Santana's "Black Magic Woman") with its fab flute solo. But Sleepy Sleepers were not intended to sound great. The best song is the CD bonus track "Traktori" (a 1976 single) where the boys hit back on Hector for verbally trashing one of their songs on the radio.

Ainoat kappaleet joita täysin arvostan Livet i bordellin CD-versiossa ovat Murha, Urpon pallo ja Traktori. Viimeksimainittuhan tehtiin sen jälkeen kun Hector oli soittanut radiossa Blöös söös söösin ja lyttäsi sen sanomalla jotain tyyliin: "Toiset meistä yrittävät aivan vakavissaan kohottaa suomalaisen musiikin tasoa..." Sleepparit iskivät takaisin tuolla Hectorille osoitetulla pilkkalaululla, jossa mukaillaan Hectorin laulujen sanoja ja pilkataan hänen Lapsuuden loppu -vaihettaan, jolloin kansa hämmentyi Hectorin teatraalisesta musta-viitta-ja-synkkää-meikkiä -pelleilystä. "Pentele kun me pelättiin / telkkaria kun seurattiin / viitta harteillaan hän keimali / ja Batmanilta, Bowielta vaikutti..." Hector kävi kuumana ja melkein haastoi bändin oikeuteen, eikä siinä auttanut, että levy-yhtiö oli peloissaan piipannut Hectorin nimen biisistä pois.

Joskus 1990-luvulla luin Soundista Hectorin haastattelun, jossa häneltä kysyttiin tästä tapauksesta: "Entäs se Traktori-biisi, jonka Sleepy Sleepers levytti, ja josta sinä poltit täysin päreesi?". Hector vastasi: "Se on kyllä totta, mutta toisaalta kaivoin silloin itsekin verta nenästäni. Tölväisin radiotoimittajana ollessani yhtä Sleeppari-biisiä ja ne antoivat välittömästi takaisin. Se oli ihan oikein minulle. Se oli minun omaa tosikkomaisuuttani. Minähän olin tavallaan samassa asemassa muusikkona ja esiintyvänä taiteilijana, joten minun olisi pitänyt ymmärtää olla hiljaa."

Mukava tietää, ettei Hector enää ole vihainen.

 

Onneksi tekivät sen jälkeen Takaisin Karjalaan -levyn. Palasivat sen myötä juurilleen. RateYourMusicissa arvostelin levyn mielestäni jokseenkin tyhjentävästi:

"The one rock band to earn my utmost respect is Sleepy Sleepers. They were the official taboo-breaking Finnish music group in the 1970's. With their outrageous, totally restless behaviour during gigs they managed to get themselves banned from nearly every venue, the radio totally refused to play their songs in the late 70's, they were labelled as fascists and all that - but the public loved them. Whenever they performed, audiences would flock and the records sold well.

They dared to touch many sore spots in the narrow-minded environment of a country still groveling in front of the mighty Russia. One question that frequently has popped up throughout the years is whether or not Russia should give Karelia back to Finland, but that question was hardly ever allowed to be voiced out in public 30-40 years ago. Sleepy Sleepers took no official stand on that question, but they tried to help breaking the barrier by naming their 1977 album "Karjala takaisin" (Karelia Back), but the record company said no.

Musically Sleepy Sleepers were at first strictly amateurs, who sang about sex, ugly women, booze and all kinds of nasty stuff. As the 80's began, they had suddenly become accepted and more professional as musicians, no doubt helped by guitar aces like Albert Järvinen and Dave Lindholm who had decided to have a little bit of fun by joining them for long enough to play on one or two albums. That along with the slightly reduced shock value of their 80's records rendered them less interesting. Finally The Sleepers morphed into Leningrad Cowboys which was nothing more than a novelty joke which eventually became thin as they stopped being "the worst rock band in the world".

But in the 1970's Sleepy Sleepers were the definitive "love 'em or hate 'em" band. On stage they dressed themselves in women's clothes and all kinds of ugly attire they could lay their hands on, and used props like wheelchairs and coffins.

Their high point was this album: "Takaisin Karjalaan". It takes great stamina to listen to this record in one go, but in the end it's the most rewarding of the band's records. Sleepy Sleepers were a highly spontaneous band. The songs were always written in the studio, and whatever ideas someone came up with were instantly laid on tape - nothing was put on hold and worked with later. When the band attended the studio to make their third LP, they had absolutely no ideas or songs whatsoever. Three days later even the mixing was finished. Many of the songs here are covers, and some of them were deliberately credited solely to the band, merely to see if anyone would threaten to sue them.

Would Finland be the same today if Sleepy Sleepers had never existed? Probably, or probably not. It's hard to tell. But they laid down significant groundwork in liberating the atmosphere in this country. Oh yes, read their book "Jytinää Eestissä" (1987, reprinted in 2003). It easily beats the hell out of every rock band autobiography ever published."

 

Kun ensilevyllä oli varastettu Uriah Heepiä (Pihipoika), niin Takaisin Karjalaan -levyllä coveroitiin Johnny Guitaria, Sex Pistolsia, Stranglersien London Ladya, Wipeout-surffihittiä, Do You Wanna Dancea, Rollareiden Paint It Blackia ja Johnny B. Goodea. Joskus alkuperäistä kreditoiden, joskus ei. Meno on niin hurjaa, että aina ei mennä edes oikein päin ja ympärileikkauskin hoidetaan munat poistamalla.

Surmanajaja Erkki Vasili Helmisen lopussa parodioidaan 1970-luvun Shell-tv-mainoksia, joissa puhui joku möreä-ääninen mies. 1974 syntyneenä muistan juuri ja juuri kyseiset mainokset. Ensimmäisiä telkkarimuistojani. Taitaa Hurriganes-leffan Kuumat kundit (1976) DVD-versio sisältää yhden tuollaisen mainoksen bonusmateriaalina.

Yhtä lapsuuden suosikkitelkkariohjelmaani parodioiva The Mopott Show on taas erinomaisen vahva suoritus heikohkon New Yorkin jälkeen. Sleepparien versio Grease-leffan hitistä You're the One That I Want on parempi kuin alkuperäinen. Travolta kuulostaa aivan ulisevalta koiranpennulta. Sitä pelkoa ei ole näiden tahallaan väärässä nuotissa ääntelevien rääväsuiden käsittelyssä.

Metsäration hankin itselleni vissiin 1999, kun olin työharjoittelussa maanmittausopiskeluni loppuvaiheessa. Yhtenä työpäivänä maanmittariporukalle tuli juttua / viestiä siitä, että eräällä miehellä - kollegalla tai tuttavalla - olisi iso määrä CD-levyjä, joista hän halusi päästä eroon. Tutkittiin sen miehen printtaamaa listaa. Minä en löytänyt sieltä oikein muuta kelvollista kuin Sleeppareiden Metsäration, jonka olin joskus lainannut kirjastosta. Siitä oli jäänyt mielikuva mainiosta levystä, jonka voisi vaikka omistaakin. Niinpä ostin sen siltä mieheltä. Metsäratiosta onkin tullut suosikki-Sleeppari-levyni. Pidän tosi paljon välijutuista ja levyn monipuolisuudesta, ja biisimateriaali on hyvää.

Levyraati ei ole yhtä onnistunut kuin Metsäratio, pääsiassa siitä syystä, että levyn teeman huomioonottaen sen vasta pitäisikin olla musiikillisesti monipuolinen paketti. Jokainen kappale kuin eri bändin tekemä ja silleen. Vaan on siinä aika moni biisi kuin samasta puusta veistetty.

Muistuttaako Tauno älä tapa ihan Rollarien Get Off of My Cloudia? Ilotyttö taas on Jack Scottin hitti The Way I Walk vuodelta 1959. Sleepparit sekosivat liikaakin laulun nopeuttamiseen ja hidastamiseen. Se temppu alkoi 70-lopulta alkaen esiintyä vähän joka levyllä useaan kertaan.

Kukas muuten paukuttaa rumpuja Levyraadilla? En ole löytänyt mistään tietoa siitä, kuka oli Sleepparien rumpalina vuonna 1981. On meinaan sen verran hyvää rummuttelua varsinkin Nein nein neinissa, että kiinnostaisi tietää.

Minulla on vielä CD-R-kopiona Sossu-possuilua Finlandiassa -kasetti. Se vasta onkin rajusti epätasainen paketti. Verorockia en pysty kuuntelemaan ratkeamatta nauruun. Kansan uutiset -vitsi sen alussa on myös hauska. Lehden luin on terävää kommentointia. Jonotuksesta kerrotaan hauskasti. Hyvien juttujen välissä onkin sitten pahnanpohjimmaista täytettä joka ei toimi ollenkaan.

Tohtori Pöhön aerobixissa on muutama ihan toimiva vitsi, mutta on siellä aika paljon ihan paskaakin kuten itsekin myöntävät. Levy menee kuitenkin ihan kelvollisesti taustahälynä kotiaskareiden seassa. Loppuminuutit ovat tympeitä, kun Sleepparit kyllästyvät touhuun ja hukkaavat roolinsa. Taustamusiikki pauhaa koko ajan liian kovalla. Tämäkin oli CD-R-kopiona kunnes oikea levy löytyi Black and Whitesta viime vuoden helmikuussa.

Suomen poliisit olen kuunnellut... tai siis yrittänyt kuunnella. Ei onnistunut. YouTube tarjosi Julkusen mulkun... enpä sitäkään oikein meinannut jaksaa. "Laske housusi alas, ota kullista kiinni, anna ranteesi heiluu, lähde Marlon kanssa runkkaamaan..." "Vain merimies voi tietää kuinka viina kusettaa / kun seisoo kalliolla ja kusta lorottaa..." Juu ei.

Jytinää Eestissä -kirjan lainasin ammoisina aikoina kirjastosta pariinkin kertaan. Ensin vain luin, jälkimmäisellä kerralla vietin muutaman illan kirjoittaen parhaat jutut paperille. Kun uusintapainos tuli, kävin heti ostamassa sen Mannerheimintien Free Record Shopista. Jotkut jutut ovat niin uskomattomia, että epäilyttää ovatko ne oikeasti tapahtuneet vai narutetaanko meitä. Ei voi tietää kuinka paljon tarinoita on väritetty. Sakari Kuosmasen vitseistä sivulla 179 vielä, että muurahaisesta ja elefantista kertova kasku on pöllitty jenkkipunkyhtye Big Blackin livelevyltä Sound of Impact (1986). Siellä se vitsi on ihan identtisenä mustaa Bemaria myöten.

Joskus luin jostain sanomalehdestä jutun, jossa haastateltiin lahtelaista komisariota Kari Kajalaa hänen Sleepy Sleepers -menneisyydestään. Kajalahan soitti Sleeppareiden ensimmäisellä levyllä ja lähti sitten bändistä. Toimittaja kuvaili Kajalaa pelottavaksi näyksi. Vuodet minkälie väkivaltarikos- tai murhaosaston komisariona "ovat muovanneet miestä. Koko olemus viestittää, että tälle jätkälle on turha tulla ryppyilemään". Kajalasta oli kuvakin artikkelissa, ja oli kyllä tosiaan tuimailmeinen mies siinä.

 

The Slippers: Johanna Years 1980-1981 (2014)

Finnish rockabilly... Kiinnostukseni suomalaiseen(kin) rockabillyyn on rajoittunut. Muutamaa nimeä olen kuunnellut ja paria tärkeintä kerännyt. Arvaatte varmaan mikä se toinen on... sen vuoro tulee tässä vielä.

The Slippers on ilman muuta paras suomalainen rockabilly-pumppu jonka olen kuullut. Näillä homma toimi ihan kansainväliseenkin malliin. Nimimerkki Jack jakeli Ubangi Stomp -albumia Bleeding Ear -blogissaan vuonna 2008, imuroin sen ja poltin levylle.

Meinasin olla kohtalokkaasti myöhässä tämän Johanna-kokoelman hankkimisessa. Vasta toukokuussa 2016 tuli mieleen, että tämmöinen on, ja Ubangi Stomp -CD-R pitäisi korvata oikealla levyllä. Homma meni siten, että katsoin Goofin' Recordsin nettisivuja ja näin sieltä, että CD on myynnissä. Käppäilin ko. liikkeeseen ja etsin kokoelmaa tovin, löytämättä sitä. Ostin muita levyjä tilalle ja kysyin vielä myyjältä The Slippers -kokoelmasta. Mies totesi, että hänellä kyllä oli se vielä kun palasi joiltakin messuilta, mutta on näköjään hukannut sen. Hän yritti hetken aikaa etsiä CD:tä, turhaan. Sanoi, että hän yrittää vielä löytää sen, ja laittaa sähköpostiini ilmoituksen myöhemmin. Okei, pahinta peläten jatkoin divarikiertelyäni menemällä mm. Keltaiseen Jäänsärkijään onneani koettamaan. Jäänsärkijästähän se kokoelma vihdoin löytyikin.

Kolme päivää myöhemmin tuli sähköpostiin ilmoitus Goofin'in ukolta, että Slippers-CD on löytynyt, ja sen voi tulla hakemaan. En tohtinut sanoa, että löysin CD:n jo muualta, joten menin seuraavana päivänä hakemaan levyn. Siellä oli joku toinen mies silloin myymässä, kysyin Slippersin levyä ja ilmeettömän totisena hän kaivoi sen esiin tiskin alta.

Minulla on siis kaksi kappaletta tätä Slippersin Johanna-kokoelmaa, se Goofin'ilta hakemani on yhä muoveissa koskemattomana.

 

The Slits: Cut (1979)

Slitsin albumi oli valittu 1001 albums you must hear -listalle. Kirjoitin Kvaakissa siitä: "Satsin yllättäjä oli The Slits, koska luulin heidän musiikkinsa olevan paljon kokeilevampaa ja vaikeampaa. Olikin raikas sekoitus vähän kaikkea: punkkia, reggaeta, tanssittavaa new wavea ja vapaata sekoilua. Keitos tarjoiltiin iloisella mielellä ja huumorilla. Hyvä tytöt!"

Huhtikuussa 2014 löysin Keltaisesta Jäänsärkijästä kahden CD:n Deluxe-paketin, mikä oli liikaa. Olisi riittänyt pelkkä alkuperäinen albumi oikein hyvin, ei minua kiinnosta kuunnella kaikenmaailman demoja, keskeneräisiä miksauksia ja John Peel -sessioita. Niinpä en sitten kuuntele.

 

Slow Twitch Fibres: Let's Face the Music and Dance / Can't Resist (1980)

This Is Your Lunch / Illicit Sects (1981)

Olenhan jo kertonut miten kuvio meni: The Korgis --> Stackridge --> Shortwaveband & Slow Twitch Fibres & Foreign Bodies. Stuart Gordon ja Phil Harrison tekivät kaksi singlellistä omalaatuista new wavea. Let's Face the Music and Dance on Irving Berliniä lievästi creepynä, keinuvana syntetisaattorinumerona. Laulupuoli vie mietteet jonnekin Saksaan dekadentteihin ympyröihin, joissa joku chic ja taiteellinen sielu on päättänyt laulaa kappaleen epäkonventionaalisesti ja tyylikkäästi överiksi vetäen. Ei ihan Nicoa, koska Nico olisi laulanut viileämmin, tunteettomammin. B-puolella hoetaan "slow... twitch..." ja jotain viidakkoaiheista muuta sanoitusta tasaisen rytmin päälle. Kitara, basso ja koskettimet toistavat hypnoottisia kuvioita.

This Is Your Lunch on new wave -diskoa, dumbaa-dumbaa-dumbaa -taustalaulua, sanoituksessa heittäydytään lemmen kulinaarisiin nautintoihin. "You've got epigamic omelettes / they're no flash in the pan / I'm a saucer's apprentice / not a mouse or a man / you're a piccalilli lilly / pick of the bunch / baby, baby, this is your lunch". Illicit Sects on vähän pomppivaa rytmiä tarjoava kappale sekin, jostain tanssin hurmasta kai siinä lauletaan.

 

10.3.2018

Sly and The Family Stone: Dance to the Music (1968)

Life (1968)

Stand! (1969)

There's a Riot Goin' On (1971)

Fresh (1973)

Family Affair -hitti oli ensimmäisiä tutustumisiani Sly and The Family Stoneen. Kuulin ja nauhoitin sen radiosta Porvoossa joskus 1993-1994. Se hittihän tunnetaan siitä, että se esitteli maailmalle rumpukoneen. Sotakirveet heiluvat...

En jaksa niin kovasti ylistää There's a Riot Goin' On -albumia. Se kuulostaa niin siloitellulta verrattuna varhaisempien levyjen raakaan soundiin, ja rumpukonerytmit alkavat kesken kaiken tympiä jo ennen kuin päästään bonusraitoihin, ja sitten ne vasta tympivätkin. Stand! on oma suosikkini.

 

Smack: On You (1984)

Tätä Smackin levyä jakeli Harri-ystäväni omassa Progressive Globe -blogissaan vuonna 2008, samalla kun minulla oli FinnArctic. Latasin sen koneelleni kohtalaista vähäisemmällä mielenkiinnolla, ja olen harvakseltaan kuunnellut sitä samansuuruisella mielenkiinnolla. Jenkkityylinen 80-luvun pitkätukkarock (Guns'n'Roses, Skid Row) ei ole niin kovasti mieleeni. Lähinnä siksi, ettei se tarjoa musiikillisia yllätyksiä vaan tuntuu olevan aina samaa kitara-basso-rummut -peruskamaa.

 

 

Small Faces: Small Faces (1966)

Small Faces (1967)

From the Beginning (1967)

Ogdens' Nut Gone Flake (1968)

Tietysti piti kerätä kirjastojen avulla Small Facesinkin koko tuotanto CD-R-levyille The Revolutionary Decades -projektini aikana. Levytkin löytyivät helposti, From the Beginning on näköjään Amazonista elokuussa 2010 hommattu mutta muut jostain Stockmannilta tai mistälie.

Marraskuussa 2015 tilasin Amazonista vielä kosketinsoittaja Ian McLaganin omaelämäkerran. Sitä kehuttiin koko ajan niin paljon, että piti lopulta hommata se itselle. Eläkkeellä ehkä on aikaa lukeakin se.


 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85