19.2.2018

I Pooh: Un po' del nostro tempo migliore (1975)

Pooh: Buona fortuna (1981)

Oijoi, Pooh... Äidin kasetilla oli yksi aivan uskomattoman hyvä italialainen kappale, jonka kohdalle hän oli merkinnyt kasettiin "Il pue buona fortuna". Selvästi biisin nimi, mutta esittäjä oli tuntematon. Monta vuotta myöhemmin, 90-luvun alussa, sain kirjastossa jostain tietokirjasta selville, että biisin nimi on Buona fortuna ja esittäjä Pooh. Kiinnostuin hirveästi, ja halusin kuulla koko albumin jolta se löytyy. Yhdestä levyluettelokirjasta, jossa lueteltiin myös biisilistat, sain selville, että Buona fortuna löytyy albumilta Palasport.

Ennen pitkää selvisi, että Palasport onkin livelevy, ja alkuperäisjulkaisu tapahtui Buona fortuna -nimisellä albumilla. Se LP löytyi sitten lopulta Black and Whitesta joskus viime vuosikymmenen alkupuoliskolla. Ei Buona fortuna -LP ollut odotetun hyvä, sillä ainoat muut edes keskinkertaista paremmat biisit ovat Fuori stagione ja Replay. Muuten vähän mielenkiinnotonta italopoppia. Säilytin LP:n silti kokoelmassani, ihan vain sen nimikappaleen ja kahden muun OK:n biisin vuoksi.

Päätin etsiä kuultavakseni lisää Poohia, jos vaikka löytyisi lisää Buona fortunan kaltaisia pop-täysosumia. Poohia täytyikin sitten metsästää netistä kuultavaksi melkoisen sirpaleisesti: venäläisestä AllOfMP3-verkkokaupasta, muista mp3-verkkokaupoista, iTunesista, mistä lie sekalaisilta nettisivuilta... Jollain nettisivulla oli uploadattuna Megaupload-latauspalveluun kokonaisia Poohin albumeja, mutta biisi kerrallaan. Jokaisella yksittäisellä biisillä oli oma Megaupload-linkkinsä, mutta biisien nimiä ei oltu merkitty linkkien kohdalle. Onneksi linkit olivat sentään oikeassa järjestyksessä, joten pystyin imuroimaan kuultavakseni esim. albumilta Un po' del nostro tempo migliore justiinsa ne raidat joita en ollut vielä löytänyt kuultavikseni mistään muualta.

Poohin koko diskografia on vieläpä suunnattoman pitkä. Heiltähän löytyi hiisi vieköön 34 albumia (Ascolta vuodelta 2004 oli silloin tuorein). Meni aikaa ja vaivaa ennen kuin kaikki oli kuunneltu, ja hyvät biisit olivat harvassa, todella harvassa. Buona fortuna -albumin ulkopuolelta ei löytynyt kuin 13 hienoa, säilyttämisen arvoista kappaletta.

Oma suosikkibiisini löytyy tuolta mainitulta vuoden 1975 albumilta Un po' del nostro tempo migliore. Sen nimi on Mediterraneo. Se on mielestäni kauneinta musiikkia, mitä ikinä on levylle laitettu. Kertakaikkisen uskomaton oodi Välimerelle. Kirjoitin tuosta albumista RateYourMusiciin arvostelun, jossa ylistin tuota Mediterraneota. Yhtenä päivänä sain yksityisviestin toiselta RYM-käyttäjältä nimeltä Philmarie. Joku ranskalainen hemmo, joka kyseenalaisti Mediterraneon hienoutta. Hän sanoi, että sehän on vain instrumentaali, mitä erityisen hienoa siinä nyt muka on.

Olin jo aiemmin katsonut Philmarien eri levyille antamia tähtimääriä. Hän oli antanut Beatles-levyille yleensä yhden tähden tai kaksi, ja joillekin klassisille levyille taas täydet viisi tähteä, ja muutenkin hänen antamistaan arvosanoista pystyin heti huomaamaan, että hänellä on aivan erilainen musiikkikorva kuin minulla.

Päätin kirjoittaa Mediterraneo-instrumentaalille kunnon puolustuspuheen. Laitoin biisin soimaan polttamaltani CD-R:ltä, kuuntelin sitä korvat höröllä, annoin sen täyttää minut hurmion tunteella, ja niin sitten ekstaasin vallassa kirjoitin seuraavan sepustuksen:

"Brittle acoustic guitars take me to a sunny seaside, where the water glistens. I feel totally at ease when listening to the happy melody. A brief explosion of strings, and the tune changes. With the guitars playing a different theme, which continues for the rest of the track, glockenspiel joins in, then drums, and the repeating theme starts building. Suddenly backing vocals drift in and I feel startled... Wait! Is that mandolin? Sounds like it...

Bells... The tune has developed into a magnificent piece that evokes beauty. That chanting in the background, the glorious melody that plays on and on with great power... I've been taken to another part of the world, where it's warm and sunny, where boats sail in the deep blue sea and everything's peaceful and quiet. That must be the Mediterranean."

Tämän vuodatuksen sitten lähetin yksityisviestinä Philmarielle, ja päätin viestini vielä sanoihin: "Let's not question each others' musical tastes, OK?"

En kuullut Philmariesta sen koommin.

Tuon Un po' del nostro tempo migliore -LP:n, jolla on myös toinen aivan upea biisi, Credo, löysin tuoreena uusintapainosvinyylinä Black and Whitesta viime vuoden maaliskuussa. Minulle kelpaisi vielä Boomerang vuodelta 1978, siinäkin on kaksi loistavaa kappaletta: Quaderno di donna ja lentäjälegenda Charles Lindberghille omistettu Il ragazzo del cielo.

Jos joku kaipaa vielä kuunteluvinkkejä, niin muut hienot Poohin kappaleet - ja albumit joilta ne löytyvät - ovat Peter Jr. (Forse ancora poesia, 1975), Uno straniero venuto dal tempo (Poohlover, 1976), Viva (Viva, 1979), Canterò per te (Stop, 1979), Odissey ja Fantastic Fly (muodostivat singlen vuonna 1978, löytyvät myös kokoelmalta I nostri anni senza fiato, 1984), Canzone per l'inverno (livelevyllä Palasport, 1982) sekä singlebiisit Risveglio ja La gabbia (samalla vuonna 1977 julkaistulla singlellä).

Eli kaikkiaan 16 hyvän biisin vuoksi kannatti kahlata koko Poohin mittava diskografia läpi. Bändi on yksi pitkäikäisimmistä mitä pop-historia tuntee, se perustettiin 1966 ja viimeisin, 40. levy Opera seconda, ilmestyi 2012.

 

Popeda: Popeda / Raakaa voimaa (1978 / 1981)

Raswaa koneeseen! (1980)

Hullut koirat (1981)

Mustat enkelit (1982)

Kaasua... (1983)

Harasoo / Huilut suorina (Live) (1984 / 1986)

Pohjantähden alla (1985)

15 GT Golden Turpo (1986)

Ei oo valoo (1987)

Hallelujaa (1988)

Peetlehemin pesäveikot (Nopein saa) (1993)

Hyvinhän Popeda tietysti tuli huomattua 80-luvulla. Toivotaan, toivotaan -ohjelmassa Popeda veti Sukset jalkaan, jossain toisessa tv-ohjelmassa näin Maailmankaikkeuden suvijenkasta tehdyn videon. Matkalla Alabamaan, Kuuma kesä, Kaasua komisario Peppone ja Bandiittipolkka tulivat tutuiksi radiosta.

90-luvun alussa radio tutustutti minut Suuret setelit -coveriin.

1994-1995 lainasin ensimmäisen kerran kirjastoista Popedan levyjä - ensilevy, Pohjantähden alla, Ei oo valoo, Raswaa koneeseen, 15 GT Golden Turpo, Peetlehemin pesäveikot... CD, johon oli ängetty Pohjantähden alla ja Ei oo valoo oli ensimmäinen lainaamani. Piti saada Kuuma kesä ja Maailmankaikkeuden suvijenkka uudestaan nauhalle. Koostin joistakin parhaista biiseistä yhden kokonaisen kasetin, jota sitten soitin opiskelukämppiksilleni melkein ensimmäisenä päivänä Karjaalla elokuussa 1995.

Noinko vähän Popedan ensilevyä arvostetaan, että se on Raakaa voimaa -liven bonuksena eikä päinvastoin? No joo, eihän se kovin hyvä levy ole. Bändi itse totesi, että koko ajan mennään tuhatta ja sataa ja biisit kulkee nokallaan, ja olen samaa mieltä. Silloinkin kun tempo on kohdallaan, soitto junnaa pahasti ja lepsut soundit pilaavat loput. Avauskolmikko Rock and Roll, Mauno soittaa stereoo ja Pikkustadin supermarket on yhä suosikkini.

Erkki ja Leena kuulostaa siltä kuin se olisi äänitetty kasettinauhurilla kellarissa.

Raswaa koneeseen jyrää sitten niin pirusti - jokseenkin lähellä täydellistä. Hullut koirat - mitä ihmettä studiossa taas kerran tapahtui? Minne jyrä hävisi? Raakaa voimaa - kovin on sirpaleinen livelevy. Biisit on poimittu ties mistä kohtaa keikkaa ja laitettu mielivaltaiseen järjestykseen, ja ne feidataan juuri kun pitäisi alkaa yleisön taputukset ja huudot. Se pilaa livefiilistä. Bändi on kuitenkin kovassa vedossa, levy on hauskaa kuunneltavaa silloinkin kun menee läskiksi (Bebobbahobbin'). Paten spiikit ja sanoitusten muuntelut ovat mainioita.

Ei oo valoo -levyä varten otetussa valokuvassa on yksi hauska yksityiskohta: tytöllä on huoneessaan sarjakuva-albumi nimeltä Mustajärven peto:

 

 

Hallelujaa päätti Kaasua-levystä alkaneen loistolevyjen putken. Olen tankannut monta kertaa netistä löytyvän Popeda Storyn, tulostanut sen paperillekin - josta sen luenkin paljon mieluummin, silmille ystävällisempää kun teksti on mustana valkoisella - joten tiedän tarkkaan ne moninaiset olosuhteet ja fiilikset joiden takia Hallelujaa epäonnistui. Punk In Finland -foorumista taas olen lukenut kiinnostuneena triviatietoa levyn kansista. PIF:ssä haukutaan uutterasti Poko Rekordsin levyjen kansia, ja syykin tiedetään: Pokon graafikot eivät kuulemma paljoa mahtaneet, kun ne ideat joita bändeiltä tuli olivat jo lähtökohtaisesti huonoja. Kuten Hallelujaan tapauksessa: "joo, kannessa teini joka palvoo stereolaitteita, ja sit pitää olla salamoita". Kannen malli oli ilmeisesti muuan Jani Ruuskanen, josta Prestige teki biisin Jani vuonna 1990. Mies soitti Amnesty-nimisessä yhtyeessä ja on ollut kuolleena kuulemma jo jotain 25 vuotta, kuoli (laillisiin vai laittomiin?) päihteisiin. Tietolähde.

Hallelujaa-levyyn lopetin pitkäksi aikaa Popedan diskografian tutkimisen. Vasta viime vuonna kuuntelin levyt Kans'an Popedasta H.Ö.N.Ö.:ön. Meniväthän ne sen yhden kerran sujuvasti alas. Live At the BBC:n myötä bändi alkoi kuitenkin muuttua parodiaksi itsestään, joten siihen kohtaan ihan oikeasti stoppi.

Popedan CD:t keräsin FinnArcticin jälkeen 2009-2010. Kävin varmaan melkein kaikissa tietämissäni Helsingin levykaupoissa, ja joka kaupasta löytyi 0-2 etsimääni levyä. Monessa tapauksessa otin viimeisen kappaleen jotain tiettyä levyä, joka hyllyssä oli. Jäi sellainen vaikutelma, että Popedan levyt olivat siinä vaiheessa viittä vaille loppuunmyytyjä. Hyvä että ehdin hankkia ne ennen kuin loppuivat kokonaan.

 

20.2.2018

Various Artists: Popmestarit (1971)

Ei ole ikävä kyllä tasossa hirveästi hurraamista tällä pop-yhtyeiden SM-kisoista kootulla kokoelmalla. Tulevia isoja nimiä sentään riittää. Isojako, josta kehittyi myöhemmin Nova. Leo Friman, viisi vuotta ennen tandemihittiään! Freemanin ääni on valitettavasti silkkaa piipitystä ja kuulostaa nololta. Elonkorjuu vielä ensimmäisellä levytyksellään.

Biisit eivät vain ole useimmiten kovin nautittavia. Elonkorjuun Where's the Rising Sun on hieno valopilkku, muuten puuduttavaa.

 

Pork Dukes: Pig Out of Hell (1981)

Pork Dukes oli Gnidrolog-folkprogeyhtyeen jäsenten, Colin ja Stewart Goldringin sekä Nigel Pegrumin keino purkaa vähän paineita raskaan keikkailun lomassa. Tietysti suorasukaisen pornahtavilla sanoituksilla oli vaikea saada sekä radiosoittoa että keikkoja, ja ehkä siksi Pig Out of Hell on selvästi sofistikoituneempi levy kuin esikoinen Pink Pork. Sofistikoituneisuus on tietysti suhteellista, mutta paljon tässä on covereita: House of the Rising Sun, Let's Spend the Night Together, Day Tripper ja Around and Around.

Aika undergroundia tuntuu Pork Dukes olevan, mutta kyllä näitä levyjä silloin tällöin pinnalle pulpahtaa. Minäkin löysin tämän Black and Whitesta.

 

Positive Touch: Force Majeure (1983)

Force majeure ainakin siinä mielessä, että bändissä oli huimat 12 jäsentä, joista viisi puhallinsoittajaa. Saksofonisti Hepa Halme, basisti Asko Ahonen (ex-Scapa Flow), rumpali Harri Seppälä (Ari Vaahtera, Guitar Slingers, Revolver, Boycott), kitaristit Timo Seppänen ja Ola Kyllönen (Scapa Flow), kosketinsoittaja Tapio Niemelä, trumpetisti Pemo Ojala ja laulaja Timo "Tinni" Kuusisto ovat tunnetuimmat nimet. Porukalla paiskottiin hienoa reggae-vaikutteista englanninkielistä rockia.

 

Pretty Things: Silk Torpedo (1974)

Savage Eye (1975)

Silk Torpedo on kerrassaan erinomainen albumi, mutta CD on ala-arvoinen. Soundi on surkean häiriöinen, ja levy kuulostaa siistiltä vinyylirippaukselta. Lisäksi kaksiosaiset biisit on jaettu kahdeksi eri CD-raidaksi väärissä kohdissa. Dream vaihtuu Joeyksi kohdassa 4:46 eikä 1:06, Belfast Cowboys vaihtuu Bruise in the Sky'ksi kohdassa 5:09, vaikka sen pitäisi vaihtua viimeistään kohdassa 5:06.

Albumi sinänsä on täydellinen annos kunnon överiksi vedettyä menoa. Is It Only Love -kappaleessa kertosäettä toistetaan minuuttitolkulla mahtipontisesti, Come Home Momma on armotonta boogieta, Singapore Silk Torpedo rytisee sekin kunnolla. Entinen R&B / psykedeliayhtye Pretty Things kuulostaa levyllä siltä kuin se olisi kuunnellut yliannostuksen glamrokkia ennen levyntekoa ja pyrkinyt hyppäämään mukaan tähän skeneen. Ja minä rakastan lopputulosta.

Savage Eye jatkaa osittain samalla linjalla. Under the Volcano, Remember That Boy ja It Isn't Rock'n'Roll toistavat Silk Torpedon mahtipontisia rock-kuvioita. I'm Keeping on OK sekin ja My Song on nätti balladi. Loput neljä kappaletta ovat unettavan pitkästyttäviä. Kuin bändiltä olisi loppunut puhti kesken kaiken. Niinpä Savage Eye ei kohoa kuin keskinkertaista paremmaksi, ihan hyväksi levyksi. Tarpeeksi hyväksi kuitenkin, jotta se kannatti ostaa.

Silk Torpedosta hankin kyllä vielä paremman CD:n, koska ei tuota saksalaista epäkelpoa viitsi kuunnella.

 

Prince Far I: Cry Tuff Dub Encounter Chapter 3 (1980)

Mitä happoisampaa dubia, sitä parempaa. Prince Far I:n mörinä avauskappaleessa Plant Up on hurjaa, niin kuin taustakin. Jatkossa mies pitää kuitenkin suunsa kiinni ja antaa dubin puhua, ja se jatkaa luovalla linjalla. Parhaita kuulemiani dub-levyjä.

 

Problems?: Katupoikia (1980)

Tumppi Varonen: Itkevä huilu / Problems?: Jam jam jumps - Ikkuna rock (1981)

Tumppi Varonen & Problems?: Kaupungin valot (1982)

Älä tuu tilittää / Liukas juttu (1982)

Problems?: Tupakkatauon jälkeen (1986)

Junalaulu / Rock'n'roll on... (1986)

Punk-House (1995)

Johanna-vuodet 1980-1983 (2014)

Jo Katupoikia-levyllä Problems? esittelee itseään sekä parhaimmillaan että huonoimmillaan. Parasta ovat vaikuttava Maanantaina, hyvä väännös Katupoikien laulusta sekä Me. Huonointa on liian raskas Elämä on harhaa sekä koko livepuoli, joka on äänitysteknisesti karmea. Enkä jaksa uskoa, että kaikki tuolloiset Problemsin keikat olisivat olleet noin huolettomasti roiskaistuja (Johnny B. Goode -coverista en edes viitsi sanoa mitään). Tumppi Varonen ei myöskään ole ikinä ymmärtänyt mitään levynkansien päälle.

Yleisön pyynnöstä tuli lainattua Kauniaisten kirjastosta ja kopioitua kasetille joskus muinoin. MP3:t sain Pirate Baysta vuonna 2008, kun nimimerkki Melodika jakeli albumia. Yleisön pyynnöstä on kokonaisuutena aika surkea levy, ja tyhmien kohelluspalojen änkeäminen sinne sun tänne on epäonnistunut keino kasvattaa puolituntisen levyn pituutta. Ei kuitenkaan siitä enempää, vaan huomautan, että YP on aikamoisen huumepainotteinen levy. Stefan Piesnack taisi olla jo pahasti koukussa tuota tehtäessä, kun addiktio tunki sanoituksiinkin?

Punk-House-kokoelma tuntui vähän turhalta hankinnalta Music Hunterista viime vuoden helmikuussa, kun oli jo Katupoikia, Johanna-vuodet -kokoelma, Love Records -sinkkuboksit sekä pari vinyylisingleä (Itkevä huilu, Junalaulu). Minä kuitenkin lainasin Punk-Housen kirjastosta loppuvuodesta 1995 ja kuuntelin sitä paljon, ja se on kokoelmana kiva. Siinä on myös YP:ltä justiinsa ne hyvät biisit.

 

Various Artists: Provinssi-rock (1979)

FinnArctic-esittely:

V/A compilations are always fun, because you get a lot of bands for the price of one, and very little - if any - filler. So I'll introduce two more of them.

"Provinssi-rock" was compiled and released by Vaasan läänin kehittyvän musiikin yhdistys, KEMU. That's Finnish for Association of Developing Music in the Vaasa Province. Both the association and this LP were intended to bring some air into the stifled local music scene and make it easier for pop groups to practice and play their music for live audiences.

The live venues had been dominated by schlager and dance bands for many years, while pop groups had extreme difficulties in getting work. Musicians frustrated with this situation formed KEMU in the autumn of 1978. This association started arranging concert and club activities, and eventually realized their idea of a compilation LP introducing local pop and rock bands who had had some success in contests but hadn't yet made any records.

Bands performing their own songs was also one important criteria when choosing suitable acts for the "Provinssi-rock" LP, although one exception had to be made...

The recordings were made in the Botniasound Studio in Seinäjoki. The groups themselves had the final word about the song selections, the production, mixing, sound nuances and so on. Since KEMU had hardly any money to finance the record, the local arts committee was asked to provide the necessary money, and KEMU received a grant of 3000 Finnish marks with which the LP could be produced. Artist Timo Saari agreed to do the LP and cassette sleeve layouts without receiving any reimbursements.

So, here are the seven bands who each introduce two of their songs:

TRIKOO
Nopea Väinämöinen
Vaikea maanantai

Trikoo was formed in the summer of 1977. The material, mainly originals, incorporated influences from as many genres as possible, with emphasis on melodic music. The members played with self-made string instruments, manufactured by their leader Jussi Ala-Kuha, who worked at the kantele workshop in Kaustinen.

"Nopea Väinämöinen" is a great fast country rock instrumental, a good opener for this comp. "Vaikea maanantai" leans more towards progressive pop.

Jussi Ala-Kuha, guitar and vocals
Pasi Penttilä, drums and vocals
Kimmo Känsälä, bass
Pasi Peltoniemi, guitar
(+ Ari Peltoniemi on bass in "Vaikea maanantai")


ST. PETERSAARI
Tuonelan neito
Ihana tuuli

St. Petersaari hardly needs any introduction after my earlier post about them. The 20-page booklet that came with the LP introduces them as a band who based their music on jazz, classical music and rock'n'roll. The group strived for a musically and lyrically pure, clear and over-melodic sound. Acoustic instruments were used, with electric bass as the cohesive element.

The lineup is quite different from the ones who played on the two LP's "Miehen tie" and "Tämänkin laulun jälkeen". Only Ilmonen and Riihimäki stayed to cut those later records.

Kari Ilmonen, guitar, harmonica and vocals
Heimo Riihimäki, guitar, mandolin, flute and vocals
Jalli Wikman, guitar, flute and vocals
Hannu Pirttimaa, electric bass


ULTIMA THULE
Pikku Janne
Tämä syksy

Ultima Thule was formed in Seinäjoki in autumn '76. The lineup who played here had worked since autumn '78. The group split temporarily in the autumn of 1979, when three members moved away from Seinäjoki to study.

Ultima Thule based their style on trad jazz, which was the main hobby of these guys. Their repertoire also contained playful pop funk ("Pikku Janne") and fast, loose rockers ("Provinssi-rock"). They consciously avoided the seriousness that so often characterized prog music, so their style could be called lite prog. Both selections on this LP are instrumentals.

Heikki Nikula, saxophone and clarinet
Seppo Myllymäki, drums
Timo Hietala, piano
Timo Marttila, electric bass and double bass
Pertti Pitkäkoski, guitar


KAMELEON
Jore ja minä
Outo lähiö

Kameleon consisted mainly of music devotees from Lappajärvi. They had gathered experience from numerous dance bands, and playing melodic country pop in Kameleon provided a welcome relief from the light dance music the boys usually played.

Heikki Isoniemi, guitars and vocals
Jarmo Kirsilä, drums and vocals
Heikki Viinamäki, bass and vocals
Pekka Viita-Aho, guitar and vocals


GABRIEL
Juureton puu
Rakastunut perhonen

Gabriel was formed in 1977 by rock devotees from Alavus, Kuortane and Töysä. The music sprung from personal feelings and experiences, and was characterized by a will to experiment. Many different genres influenced Gabriel's music, which could be called progressive, although the members themselves preferred the definition "spontaneous music".

Past groups included various dance bands, and pop groups like Hänen Leipänsä, Fogg and Liike. Both selections on this LP are instrumentals, but they also had songs with vocals. "Rakastunut perhonen" is a brill, slightly experimental tune that deserves attentive listening.

And yes, lead man Juhani Syrjälä is the same guy who was half of the duo Cinema, whose album I introduced earlier.

Juhani Syrjälä, guitar, keyboards, drums and vocals
Risto Kiilunen, bass and vocals
Jorma Lehtola, drums and keyboards
Jorma Hietamäki, guitar and vocals


STETSON
Tennessee
Draggin' the Bow

Stetson from Veteli was the one exception to the rule, that mainly bands with their own songs should be selected for the "Provinssi-rock" LP. This quartet specialized in American bluegrass music, which they had played since 1975. Stetson arranged the songs themselves and strived for authenticity when performing them. The boys had travelled to North America in 1978 to get an additional touch to the music they played.

Pekka Lampi, guitar and vocals
Osmo Leponiemi, violin and vocals
Markku Palola, banjo, mandolin and vocals
Pekka Saari, double bass and vocals


BINGOKSI LÄMMIN
Lempiä isäntä
Tappeli

The front cover calls this band Pingoksi Lämmin, but that's a typo. Bingoksi Lämmin was born in Sydänmaa, Alavus, a little before the Vaasa province semi-finals for the national pop band contest in spring 1979. The group made it to the finals as a new wave band, probably because they didn't fit into any other category.

Bingoksi Lämmin attempted to introduce old southern Pohjanmaa folk traditions to a larger audience with the aid of naive, rhythmic and catchy pop music. Traditional lyrics received melodies credited to the whole band. The visual side of the group consisted of funny masks and childish pogoing while the songs were performed. The band had plans of switching to more progressive music after getting rid of their guitarist.

The members, who all hid behind the pseudonym Lämmin (Warm), had past experiences from groups with names like Seppo Samppala 1918, Pure Tyynyä (Bite the Pillow), Armas Pönkä, Rett Saapas (Rett Boot), Pirjos Näkyy (Your Pirjo Is Showing - Pirjo is a female name) and Sydänmaan Pelimannit. Funny names for bands, which should tell you that you're in for a laugh or two when listening to these two Bingoksi Lämmin songs. Especially the hilarious yowling parts in the first song should either make you giggle or provoke nightmares, har har.

Personally I like the second song, "Tappeli", more. It has a good driving rhythm and nice rhythm guitar. Still it's hard to lavish praise on all this silliness.

Seppo Lämmin, vocals
Antti Lämmin, drums
Riku Lämmin, bass
Juhani Lämmin, guitar and vocals


Gabriel released a single in 1981: Etsimässä elämää / Jäätynyt maa. Other than that and St. Petersaari's later records, we heard nothing more of the groups featured here.

 

21.2.2018

Punainen Lanka: Punainen lanka (1976)

Pohjolan lumiset kalmiston hongat (1977)

Ensimmäinen levy oli erittäin mieluisaksi osoittautunut tilaus turkulaisesta Iki-Popista elokuussa 2010. Avauksena toimiva tulkinta Jos mun tuttuni tulisi -traditionaalista on maaginen hetki, sellainen, jota harvoin pääsee kuulemaan. Toisen unohtumattoman hetken tarjoaa Ne tulevat Maria, dramaattinen laulu, joka lopussa yltyy hurjaksi kakofoniaksi, joka kestää pitkään ja on erittäin taitavasti toteutettu. Yksikään elementti ei pompi liikaa esiin, vaan metelivyörytys on tasaista. Juuri noin pitää musiikillinen riehuminen toteuttaa.

Taistelija on hieno versio Simon & Garfunkelin The Boxerista. Muukin albumi on onnistunut, Harri Saksala pitää itsensä kurissa laulajana ja soitto on taitavaa.

Levykauppa Äxästä huhtikuussa 2013 löytämäni Pohjolan lumiset kalmiston hongat ei yllä taianomaiseksi missään vaiheessa, mutta on tasaisen hyvä levy. Muistoja Kolumbiasta sortuu liikaan pituuteen, samoja rivejä jäädään jankkaamaan liian kauan.

Punaisen langan tyylillinen pomppiminen suomalaisen kansanperinteen ja kantaaottavan eteläamerikkalaisen nueva canción -perinteen välillä on melkoisen skitsofreenistä, mutta se on vain pakko hyväksyä. Kumpikin osa-alue sentään toimi tämän ryhmän käsittelyssä.

 

Pupukuusikko: Pupu6kko / Turmioelämää (1981)

Nettitilaus turkulaisesta Iki-Popista. Saatu 1. heinäkuuta 2010. RateYourMusic-arvosteluni:

"Another entry in the series "bands doing songs about themselves", "Pupu6kko" is a slightly jerky new wave rock song with odd lyrics and quirky vocals. A low synth buzz is heard in the background, and the catchy chorus has some falsetto harmonizing. "Turmioelämää" is a more conventional and straightforward rock song about intentions to head off into the world to lead a destructive life. Again the chorus has a short falsetto bit. The guitar has the privilege to end the song with the rest of the instruments fading off into the background. A shame this band didn't do more than two singles!".

 

Various Artists: Pure British Pop For Raw People Vol. 1 (1999)

Pure British Pop For Raw People Vol. 2 (1999)

Kaksi bootleg-kokoelmaa vuosien 1978-1981 brittiläisen nuoren new wave -musiikin unohdetuista tai vain harvinaisista helmistä. Äänenlaatu on mitä on välillä, koska biisit on selvästi siirretty suoraan vinyyliltä eikä masternauhoilta. Varsinkin Paranoidsin Stupid Guy ykkösosan ykköspuolella kärsii tästä ratkaisusta. Löysin molemmat Black and Whitesta joskus viime vuosikymmenen alussa. Ostin ensin vain ykkösosan The Smirksin OK UK -biisin vuoksi, mutta palasin pian hakemaan kakkosenkin.

The Invadersista tuli sittemmin kunnon keräilykohde. The Strangewaysin biisi on tosi tarttuva. The Secretin laulajalla oli kauhea ääni, olen bändin tuotannosta säilyttänyt tuon Night After Nightin lisäksi vain Hotel Carabinerosin, ja senkin vähän pitkin hampain. Smirksin singlet on kaikki. Protexia on tullut kuunneltua lisää ihan kiinnostuneesti. Pleasers tuntuu jotenkin laskelmoidulta uus-Beatlesiltä, enkä ole pitänyt bändiä kyllin aitona ja uskottavana jotta olisin viitsinyt heidän tuotantoonsa kummemmin perehtyä. Freshies tuli käsiteltyä tässä jo aiemmin, samoin The Jags. The Squares ei omannut ketään vahvaa biisinkirjoittajaa. He eivät päässeet levyttämään paljoa, eikä yhdestäkään kuulemastani kappaleesta löydy kunnon koukkua. Myöskään No Fear ei jätä minkäänlaista jälkeä päähän.

Kakkoskokoelman avaavat erittäin vahvasti Protex ja The Dazzlers, molemmat tarjoavat parasta pirteää ja nuorekasta voimapoppia mitä kuvitella voi. Tonight on OK, poimin singlen 2016 Black and Whitesta suuren loka-marraskuisen sinkkulaatikoiden putsaukseni aikana, vaikkei se nyt niin hirveän mieluisa ole. The Rentalsin parivaljakko Jeff ja Jane Hudson on levyttänyt aika paljon, mutta I've Got a Crush on You on sen verran outo tapaus, etten ole ollut kiinnostunut kuulemaan lisää. Jane Hudsonin laulu on vähän niin kuin omaksuttu maku. Neon Heartsista olen kertonut. The Tunes on kivaa syntsapoppia, mutta tekivät vain yhden ääriharvinaisen singlen ja yhden EP:n. The Lookalikesin albumilta Daydreamin At Night (1981) löytyi pari mainiota palaa, Losing Control ja Radio. Toisin kuin Discogs väittää, levyn loppuun pistetty kreditoimaton mysteeriraita on Video Killed the Radio Star The Bugglesin alkuperäisenä esityksenä. Ei siis mikään Romeo Void, mistä lie tuollainen väärinkäsitys saanut alkunsa.

Freshiesin biiseistä Johnny Radar alkaa hauskalla neulanskippailuefektillä, jonka jälkeen joku puhaltaa neulasta pois siihen kertyneen pölyn. Sitten biisi alkaa uudestaan kunnolla. Tuo sketsi piristää biisiä, jonka sävelmä jää vähän vaisuksi. Fasten Your Seatbelts taas on justiinsa sellaista tavaraa millä Englanti osallistui Euroviisuihin 1981-1982, paitsi syntetisaattoria on enemmän. Oudosti Freshiesin kokoelma-CD:llä on Fasten Your Seatbeltsistä eri versio kuin Stiff Recordsin julkaisemalla singlellä, jonka a-puoli on sellaisenaan ensimmäisellä Pure British Pop -kokoelmalla. Mistähän se vaihtoehtoinen versio on poimittu?

 

Pyhät nuket: Kuoleman sotatanssi (1984)

Enkelit sulkivat silmänsä (1985)

Kummallinen bändi. Ensimmäinen levy OK synkistelyä, kakkoslevy kornia Dingo-kopiointia, sitten nimen vaihdos Nukeiksi, Kolmas näytös -LP surkeaa rokkiräpellystä joka ei nouse hetkeksikään siivilleen. Vielä yksi levy On maantiellä mittaa, joka oli, kuten pelkäsinkin, paikoitellen melkein iskelmäpoppia ja parhaimmillaankin vain keskinkertaista perusrokkia. Kuinka vilpittömin mielin Pyhät nuket oli liikkeellä? Oliko koko juttu silkkaa laskelmoitua fuulausta? Muistan joskus lukeneeni jostain lehdestä kommentin - oliko se Laterilta - että "levy-yhtiö saneli meille mitä meidän tulee levyttää, ja se oli kaupallista paskaa". Tästä haluaisin tietää tarkemmin. Missä vaiheessa levyfirma sanoi tuollaista, ja kuinka vahvasti bändi seisoi minkäkin levynsä takana?

Levyt ovat nykyisin rikollisen kalliita laatuun suhteutettuna, ja sen takia ne puuttuivat pitkään omasta kokoelmastani. Viime Pori Jazzeilla nuo molemmat löytyivät Porin Green Riverista.



 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76