Penniteatteri: Korppien kokous (1974)

Harri pyysi minulta vuosia sitten mp3:sia tästä levystä, jota hän himoitsi itselleen. Lainasin sen Kauniaisten kirjastosta, siirsin kovalevylle ja annoin digitaalikopion. Omalta koneeltani heitin mp3:t roskiin, kun ei musiikki kiinnostanut. Viime syyskuussa näin LP:n Hakaniemen Äxässä, ja ajattelin, että no joo. Oli minulla kyllä kytenytkin mielessä ajatus, että jos näen levyn joskus, niin ostan. Kyllä Loven vasemmistolaislevyt nyt jo kelpaavat minulle. Ei Korppien kokous minulle mikään innostavan hyvä levy ole (tuskin mikään sentyylinen levy voisi olla), mutta on se kuunneltava.

 

Pepe & Paradise: Niin vähän on aikaa (1972)

Pepe & Paradise (1973)

Pepe & Paradise 2. (1975)

Pepe Willberg teki hyvää musiikkia Jormaksessa ja Paradisen kanssa, mutta miehen soolotuotanto ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Paitsi, no joo, on minulla Love Recordsin julkaisemat sooloäänitteet, sekä kopiot 60-luvun parista Scandia-soolosinkusta ja Hermesistä.

Pepe & Paradisesta tulee yhtenä päällimmäisenä anekdoottina mieleen tapaus, joka liittyy amerikkalaistuottaja Warren Schatziin. Juttuhan löytyy edelleen netistä... minä kerroin tuon tapauksen englanniksi FinnArctic-blogissani vuonna 2008 Pepe & Paradise -postauksessani. Warren Schatz itse laittoi postaukseeni kommentin, jossa vahvisti, että kyllä tosiaan, Pepe & Paradisen Syvä hiljaisuus -kappaleen tausta oli tarkoitus viedä USA:han Perry Comon englanninkielellä päällelaulettavaksi, mutta Finnlevy torppasi moiset aikeet. Taustaa ei ollut mahdollista irrottaa lauluraidasta, eikä asia muutenkaan jostain syystä Finnlevylle sopinut. Schatz kommentoi blogissani, että hän oli asiasta todella harmissaan. En valitettavasti paljoa muista, mitä muuta Schatzin kanssa juteltiin FinnArcticissa. Sikäli minä puolestani harmittelen, etten säästänyt blogitekstejäni kommentteineen päivineen, kivahan se olisi tänä päivänä lueskella mitä Schatz kertoili.

Sitten kun pääsen Warren Schatziin asti tässä levykatselmuksessani - hänhän teki täällä Suomessakin levyjä vuosina 1972-1974, ja jakelin myös hänen Love-levyjään FinnArcticissa - voin kertoa sen vähän mitä muistan. Ei tosiaan kannata odottaa mitään erityistä.

 

 

Pepé Le Moko: Pepé Le Moko (1985)

Casbah (1987)

Tämä promopaperi löytyi Casbah-LP:n sisältä:

 

 

Pepe Lempinen: Kun kellot soivat / Mä haluan aamun (1982)

Sensuuri-punkbändiä liidannut Lempinen teki todellisen soolosinglen. Kannen omakuvaa myöten kaikki on itse tehtyä, paitsi äänitys (Mika Sundqvist, joka toimi myös toisena tuottajana). Biisit ovat vahvempia kuin Sensuurilla ja osoittavat, että Lempisellä olisi voinut olla edessään kovakin ura muusikkona, ellei teatteri olisi vienyt mukanaan.

 

Pellepepsperssons kapell: Fyra tunnlann bedor om dan... (1977)

Peps Blodsband: Spår (1978)

Kaksi poimintaa vuoden 2016 kesäkuun 11. päivän loistosaaliista Black and Whitessa.

Nimeen Peps Blodsband törmäsin ensimmäistä kertaa jo lapsena, kun äiti oli nauhoittanut yhdelle kasetilleen jonkin ruotsalaisen sodanvastaisen bluesrock-biisin. Kappaleen nimi oli jäänyt tuntemattomaksi, ja esittäjäksi äiti oli kirjoittanut "Peps Bluesband". Vanhempana tutkin kirjastossa yhtä ruotsinkielisen pop-musiikin hakuteosta. Siinä kerrottiin levyttäneistä ruotsalaisbändeistä aakkosjärjestyksessä. Kebnekajse, Factory, Peps Blodsband... Peps Perssonin touhut alkoivat kiinnostaa siinä vaiheessa, kun isä oli kuollut ja sain haltuuni joitakin äidin kasetteja, jotka olivat jääneet isälle. Mukana oli se kasetti, jossa oli se "Peps Bluesband" -biisi. Kopioin sen toiselle kasetille, ja aloin yrittää selvitellä kappaleen nimen. Selvittely jatkuu edelleen, sillä olen nyt kuullut kaikki Peps Perssonin tekemiset eikä sitä sodanvastaista bluesrock-biisiä löydy mistään. Eihän se ole edes Pepsin tyyliä musiikillisesti, hänhän erikoistui reggaehin, ja joskus satunnaisesti bluesia levyttäessäänkin hän kuulosti aivan erilaiselta paksun skoonelaisaksentin takia.

Olen jaellut ääninäytettä siitä ruotsalaisbiisistä omien kotisivujeni etusivulla, Harri on jaellut biisiä SoulSeekissä, itsekin olen jaellut sitä SoulSeekissä, tuloksetta. Kukaan ei tunnu tietävän mikä ja kenen kappale on kyseessä.

No, kaiken tuon häärimisen tuloksena Peps Blodsband on sentään tullut erittäin tutuksi, ja keräsin digitaalikopiot useista bändin levyistä. Kun nuo kaksi LP:tä sattuivat tulemaan vastaan B&W:ssä, niin tietysti ostin. Varsinkin Spår on mahtava levy. Avauskappale Maskin nr. 2 on ihan totaalista kamaa.

 

Pera: Double Trouble / It's a Long Way Down (1978)

Pera & The Dogs: Dogfood (1979)

The Dogs: Radiator (1980)

No niin, nyt joudun lausumaan pahoitteluni jo etukäteen. Jakelin FinnArcticissa noita kaikkia kolmea levyä - Pera Kallion soolosinkkua ja hänen Pera & The Dogs -yhtyeensä kahta LP:tä. Englanninkielistä postaustekstiä laatiessani käytännössä ainoa lähdemateriaalini oli Soundi-lehdessä 10/1979 julkaistu arvostelu Dogfood-LP:stä (Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjan esittelytekstistä en saanut irti mitään konkreettista). Waldemar Wallenius oli ottanut hyvin puolueellisen kannan ja soimasi kritiikissään paitsi LP:tä, myös sen biisit kynäillyttä Harold Burgonia. Niinpä kirjoittamani esittelyteksti kopioi Walleniuksen asennetta aika tunnollisesti.

No, postaustekstini sai jonkun blogini lukijan suuttumaan, ja hän laittoi perään vihaista kommenttia. Hän mm. huomautti, että Pera Kallio istui vankilassa silloin kun Dogfood-LP:tä äänitettiin. Hän myös oli erittäin pahoillaan Burgonin puolesta ja vaati minua korjaamaan kantaani häntä kohtaan. Kysyin häneltä kohteliaasti selvennystä, että miten niin Pera oli vankilassa kun levyä tehtiin, mistä hän tietää tämän, ja onko Burgon kenties hänen tuttavansa tai sukulaisensa. Pahoittelin myös, että joskus joudun käyttämään tietolähteinäni vain yhtä ainoaa kirjoitusta, ja tekstien sävy saattaa olla varsin puolueellinen ja vähättelevä. Kyseinen henkilö, joka tuon vihaisen kommentin oli kirjoittanut, ei kuitenkaan antanut paljoa kuulua itsestään sen koommin, paitsi että hän laittoi saman vihaisen palautteen myös Pirate Bayn puolelle, jossa myös jakelin Dogsien levyjä ja johon olin pistänyt saman esittelytekstin.

No, korjasin tekstiäni miedommaksi... mutta valitettavasti minulla ei ole enää tallessa sitä korjattua, neutraalimpaa tekstiversiota, enkä löydä sitä mistään päin nettiä. Vain alkuperäinen, suuttumusta herättänyt versio löytyy, ja niinpä postaan sen nyt tähän, silläkin uhalla että joku henkilö jossain päin maailmaa taas vetää herneen nenäänsä.

Vilpitön anteeksipyyntö vielä kerran.

 

Pera & The Dogs were a wild rock band started by Ile Kallio and his brother Pera in 1979. Ile had just been replaced by Albert Järvinen as guitarist for Hurriganes, who had failed to break internationally. Ile decided that the big break had to succeed with a new band.

American-born Bill Carson became the drummer, and Maukka Siirala was hired as bassist. In 1979 they released the excellent single "I've Been Breakin' the Law / Man Are You Hungry?", and followed it with the album "Dogfood". The main songwriter was the mysterious "Big H" - actually British-born Harold Burgon, who had worked in the Finnish record industry as engineer. He was reputedly one of those too-clever-for-his-own-good smart alecks, and the ideas he used in the songs presented here were criticized for not quite gelling. Well, make up your own mind - personally I think The Dogs were a skillful band who managed to make the most out of his songs. The record buying public largely ignored them, and "Dogfood" flopped.

The second album "Radiator" was done without Burgon, and also without Carson, who quit and was replaced with Jouni "Jyrtsä" Rautakoura. The name of the band was shortened to just The Dogs, but "Radiator" didn't fare any better commercially, and the band split.

 

 

Minulle on täysi mysteeri, mitä Pera Kalliolle tapahtui Dogs-seikkailujen jälkeen. Mies on kadonnut jonnekin hämäriin, ja kuka tietää minne. Kovasti kyllä kiinnostaisi tietää Perasta ja hänen myöhemmistä vaiheistaan. Onkohan Ile Kalliokaan koskaan puhunut julkisuudessa Pera-veljestään?

Ajan myötä tulen lisäämään tähän kohtaan kaiken Pera Kallio -aiheisen materiaalin mitä pystyn omista arkistoistani kaivamaan esiin. Sen käsityksen olen saanut, että hän oli aika hurja poika...

Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja osa 2, (Soundi-kirjat, 1983):

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pertsa ja Väärä osoite: Täältä jostakin... (1979)

FinnArctic-esittely:

This record is rather hard to classify. It could be labelled as dance band music for restaurants, but that would be unfair for a band who managed to cram so many things to think about and so much real FEELING in their music as these guys.

Basically "Täältä jostakin..." (From Here Somewhere...) is about six men from Helsinki or somewhere near, who gathered together one day, put on a tape recorder and played sixteen songs on tape, and put out a self-financed album which they sent to record shops. Something like this.

"Pertsa and The Wrong Address" were Pertsa Koskela (vocals), Jerker Brommels (guitar, harmonica), Timo Hinkkanen (drums), Ismo Pesonen (guitar), Jukka Pesonen (bass, vocals) and "Pau" Rosenberg (horns). Two singles ("Kiskojen laulu / Voogi", "Yön tullessa / Maanantaiaamu") and this LP were released on their own "Itu-levy" label in 1979. They also backed a female singer named Lotta on her single "Kulkuri / Hessu" in 1980.

I have the feeling that this album was almost totally ignored, since the only copy I've actually seen of it is the one I have, and there are only a few mentions of them on the net. It's time to correct that, and urge you to have a listen! It might not be the sort of stuff you normally listen to, you might think this is poorly recorded, underproduced, simplistic light music for old farts, but listen to it with open minds and enjoy the warm mood it generates.

I get the feeling these guys were unemployed and bored men who had music as their only means of getting through their days. At least that is what they sound like. "Rock'n'roll for feeling"!

 

VR:n makasiinien kirpputorilta joskus 1990-luvun lopulla. Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirja ja Soundin LP-arvostelu saivat minut erittäin kiinnostuneeksi, ja levyn löytyminen tuntui onnenpotkulta. Onneksi en pettynyt, vaan olen pitänyt levystä visusti kiinni kuin aarteesta, vaikka se kansiltaan kovin kulunut onkin.

 

 

Pete Malmi: Malmi (1981)

Car! / Can't Say No (1982)

Pete Malmi & The High Society: Hot Show / Keeps You Rockin' (1990)

 

 

 

Peter Tosh: Equal Rights (1977)

Bush Doctor (1978)

Peter Toshista ei ole erityisempää kerrottavaa. Mick Jagger -duetto Don't Look Back oli yhdellä äidin kasetilla, joten Toshin nimi tuli tutuksi sitä kautta jo lapsena. 1990-luvun alussa radiossa oli reggae-aiheinen toivelevykonsertti, jossa yhdessä vaiheessa mainostettiin, että kohta tulee harvinaista, Suomessa julkaisematta jäänyttä Peter Toshia. Biisi osoittautui 1976 julkaistuksi singlebiisiksi Babylon Queendom. Sana "harvinainen" toimi minulle kuin taikasanana, ja pistin kappaleen nauhalle. Nykyään minulla on CD-R:lle poltettu kopio Babylon Queendomista. Mahtava biisi, tosi roots-happoinen sovitus!

 

 

Petri Hohenthal: Pois murheet! (1976)

"Petri Hohenthal from Cumulus made his solo debut with a cheerful album (like the title says, "All Troubles Away") with a strong Slavic feel. Indeed, all songs seem to be traditionals from Russian-speaking regions. Acoustic guitar, mandolin, violin and a little accordion. Slightly outside my scope, but this record has a warm, quaint mood which makes it impossible for me to hate it. I chose the rating according to the Cumulus albums, a bit harsh maybe but it's not that bad".

Noin arvostelin levyn RateYourMusicissa, levyn löysin tammikuussa 2010 Fennica Recordsista. Annoin levylle 2½ tähteä ihan vain siksi, ettei tuollainen musiikki ole oikein minua varten, mutta levy on kuitenkin lajissaan hyvä.

Oliko Hohenthal muusikkona liikkeellä yhdellä ainoalla agendalla, sillä 1989 hän teki Vesa Nuotion kanssa LP:n Murheet pois?

 

Petri Pettersson: Nuoruus (1977)

Nimikappale oli yhdellä äidin kasetilla, ja se tuli kyllä huomattua lapsena. Joskus 1990-luvun alussa lainasin LP:n kirjastosta saadakseni tuon laulun itselleni talteen kasetille. Voi että se onkin vakuuttava nuoruuden tuskan ilmaisu - kun soitan laulua päässäni, väkisinkin tirahtaa silmäkulmastani kyynel tai kaksi.

Pitemmän päälle Nuoruus-albumi tuntuu vähän liian raskaalta ja paatokselliselta, mutta hyvä levy se kuitenkin on.

 

Various Artists: Phantom of the Paradise (1974)

Elokuva-soundtrack, jonka ostin Black and Whitesta joskus 1990-luvun lopulla. Keräsin Kontran biisien alkuperäisversioita, ja Kontra levytti tällä soundtrackilla olevan kappaleen "Goodbye, Eddie, Goodbye" nimellä Hyvästi Mauri viimeiselle albumilleen Mieto levy. Taisi käydä niin, että jouduin ostamaan levyn kahdesti. LP:n mukana tuli nimittäin tarra, kooltaan 171 x 152 mm. Ensimmäisessä ostamassani kappaleessa tätä LP:tä tuo tarra oli liimattu keskelle etukantta. Piti saada levystä yksilö, jonka etukannessa ei ole mitään kuva-alaa peittämässä. Minulla on siis tarra tallella, se on vain kansipahviin kiinnitettynä ja kannesta irtileikattuna.

Elokuvan näin telkkarista joskus 1990-luvulla. Elonetistä katsoin, että Aavemusa on esitetty tv:ssä 11.6.1996 ja 26.7.1997. Kesällä 1996 asuin Mäkkylässä äidin ja isäpuolen jaloissa, kai minä silloin sen näin. Syyskuussa 1996 sain oman asunnon.

 

Phil Manzanera & Andy Mackay: Manzanera & Mackay (1990)

Kuulin joskus 90-luvun alussa radiosta Sacrosanct-biisin, ja otin sen kasetille. Biisi kolahti lujaa, ja kesäkuussa 1992, kun vihdoin rupesin ostamaan itse CD-levyjä, piti saada Manzaneran ja Mackayn yhteinen levy. Ensimmäisen omalla rahalla hankitun levyn ostin 5. kesäkuuta 1992, se oli Joe Jacksonin kokoelma Stepping Out - The Very Best of Joe Jackson, Leppävaaran Maxi-Marketista. Sitä seurasi jo seuraavana päivänä tämä Manzanera & Mackay, jonka hommasin Citysokoksesta.

Erikoista tässä päätöksessä ruveta ostamaan itse levyjä oli se, että isäni oli kuollut kesäkuun 2. päivänä. Kyllähän minä tuolloin 17-vuotiaana hyväksyin isäni kuoleman niin hyvin, etten vuodattanut kyyneltäkään, ja ymmärsin että elämäni jatkuu kaikesta huolimatta, mutta silti aika urheaa, että kykenin ottamaan tuollaisen askeleen kohti itsenäisyyttä noin pian suru-uutisen jälkeen. Minähän olin vielä 90-luvun alussa ihan epäitsenäinen, aloitekyvytön kotihiiri, joka ei osannut itse käydä koskaan missään, paitsi Kauniaisten kirjastossa. Kesällä 1992 rupesin käymään aktiivisemmin ulkona kaupungilla, ensin pyörällä ja myöhemmin junalla, ja ostelemaan itse kaikkea mitä halusin sillä rahalla mitä käytettävissäni oli. Aiemmin minulle oli vain ostettu tavaroita, mutta isäni kuoleman jälkeen sisuunnuin muuttumaan asteittain omatoimisemmaksi.

Näistä kaupunkireissuista muodostui minulle tärkeitä henkireikiä. En viihtynyt kotona. Ilmapiiri kotona oli milloin ahdistava, milloin tylsä. Puuhailin omassa huoneessani mitä puuhailin, omia juttuja joista en muille puhunut. Loin oman maailmani, johon uppouduin. Kauniaisten kirjastossakin minulla oli oma maailmani, keräsin tietoja elokuvista. Koti oli yleensä pysähtyneen rauhallinen, Jonnalla oli omat juttunsa omassa huoneessaan ja isäpuoli ja äiti liikuskelivat ympäriinsä mitä milloinkin tehden. Ilmapiiri oli ahdistava siksi, että pelkäsin isäpuoltani. Tuntui, että hän hengitti niskaani ja tarkkaili koko ajan, ja oli heti saarnaamassa ja painamassa itsetuntoani alas jos oli jotain mistä hän ei pitänyt. En uskaltanut puolustautua ja sanoa vastaan, vaan nielin moraalisaarnat kuin lammas.

Siksi minulle oli tärkeää päästä välillä talosta ulos ja olla vapaasti oma itseni.

Päätöstäni lähteä kaupungille perjantaina 5. ja lauantaina 6. kesäkuuta avitti se seikka, että äiti ja isäpuoli olivat lähteneet kesämökille, sisarpuoleni Jonna taas biologisen äitinsä luo Hyvinkäälle. Jäin siis yksin kotiin maanantaihin asti. Olin vapaa tekemään mitä huvitti, ja päätin hyödyntää sitä.

"Aamupäivällä menin pankkini automaatin luo, ja pystyin ilman mitään varsinaista opettelua nostamaan tililtäni 300 markkaa. Hieno suoritus!

Pyöräilin sitten Leppävaaran Maxiin ostaakseni sieltä erään tietyn CD-levyn, jonka olin tosin viimeksi nähnyt siellä viikkoja sitten. Minulla oli kuitenkin onnea, vielä melko uuden idolini Joe Jacksonin kokoelmalevy "Stepping Out" oli yhä siellä. Jo viisi hänen lauluaan on kaseteissani nauhoitettuna, ja kaksi muuta muistissani. Koko levyllä oli tosin vain viisi hyvää kappaletta (yksi niistä oli uusi tuttavuus) viidestätoista."

Noin kirjoitin päiväkirjaani 5. kesäkuuta. Seuraavan päivän merkinnässäni lukee:

"Valvoin koko yön c-kasettieni nauhoittelun ja mainosten pinkkoihin kokoamisen parissa [jakelin mainoksia Kauniaisissa kesätyönäni]. Puoli kuudelta aamuyöllä otin pyöräni ja poljin parissa tunnissa Helsingin keskustaan. Puhelinluettelon kaupunkikarttoja katsellen olin kirjoittanut paperille tarkat mutta ytimekkäät ohjeet siitä mitä tietä on käytettävä, jotta lyhyimmässä mahdollisessa ajassa pääsisi keskustaan. Turhaan, sillä yritin epätoivoisesti kuluttaa aikaani siellä keskustassa. Pyöräilin, kävelin, kävin marketeissa, ja onnistuin jollain ihmeen kaupalla saamaan aikaani kulumaan. Olisinpa lähtenyt matkaan keskipäivällä.

Yksi osa puuhasuunnitelmaani oli käynti Komentokeskus Oy:ssä ostamassa pari tietokonepeliä. Kotonani on jo "Nightbreed" ja hyppelypeli "Summer Camp", mutta mitä siitä. Muutama Laajasalossa olevista peleistäni menee roskiin, joten hankin korviketta [Commodore 64 -tietokoneeni oli pitkään Laajasalossa, isän, hänen kihlattunsa Leenan, ja tämän tyttären, Suvin, luona - minä pääsin pelaamaan kuusnelosella vain silloin kun kävin heidän luonaan]. Komentokeskuksen tilat Snellmaninkadulla oli kuitenkin vuokrattu. Ei siis ole enää myyntiä siellä. Noh, Citysokoksesta ostin "Atomic Robokid" -nimisen ampupelin.

Myös toinen CD-levy kuului suunnitelmiini. Citysokoksessa oli yhä jäljellä Phil Manzaneran ja Andy Mackayn ensilevy, jonka näin siellä ostaessani "Arkanoidin" ja "OutRun Europan" [8. helmikuuta, jolloin äiti vei minut kaupungille yksille asioille, ja sain selviytyä kotiin itse]. Kolme minuuttia "Sacrosanct"-kappaleesta on nauhalla, ja olen hulluna siihen. Vain sen takia ostin koko levyn, mutta luotin siihen että muutkin kappaleet ovat hyviä.

Sitten Maxim-elokuvateatteri ja "Manaajan" ensimmäinen näytös uusintakierroksella. Eli tavallaan tuli ensi-ilta koettua. Jätin pyöräni jonnekin Kluuvikadun lähistölle muutama tunti ennen näytöksen alkua, vietin aikani Kluuvissa ja lähdin sitten viemään pyöräni lähemmäs Maximia, josta lähtisin sitten suoraan kotiin. Etsin tuntikausia vielä elokuvan jälkeenkin, jalat olivat väsyneet ja rakkuloilla, yritin tutkia koko tienoon, mutten löytänyt pyörääni mistään! En yhtään painanut mieleeni kadun nimeä, mutta paikan ulkonäön muistin. Apua siitä ei silti ollut. Lopulta, kymmenen jälkeen, luovutin ja lähdin junalla takaisin Kauniaisiin. Otin jalkakylvyn samalla kun lajittelin loput mainokset pinkkoihin.

Kuuntelin myös M&M:n levyn läpi. Loistava, sielukasta, tyyntä diskopoppia. Loistava ostos! Joka kappale oli hyvä, vaikkei "Sacrosanctin" loppupuolisko mitään erityistä tarjonnutkaan."

Noin siis päiväkirjaani kirjoitin ensimmäisestä itsenäisestä päivästäni Helsingin hyörinässä. Äiti ja isäpuoli löysivät pyöräni maanantaina vain hetken etsimisen jälkeen elokuvateatteri Andorran edestä.

Eipä Manzaneran ja Mackayn levy silti pysynyt kokoelmassani. Nykyinen kappaleeni ei ole sama, vaan MusicStackin kautta itävaltalaisesta levykaupasta tilattu, kesäkuussa 2008. Saksalaispainos, jonka kansibookletissa ei ole niitä ylimääräisiä tekstejä joita muistan vuonna 1992 ostamassani CD:ssä olleen (vokalisti James Wraith oli tainnut kirjoittaa jotain). Sikäli pettymys tämä saksalais-CD.

Joe Jacksonin kokoelmakaan ei pysynyt luonani, koska se ei ollut tarpeeksi hyvä. Erinomainen Sunday Papers puuttui (paha virhe!), ja ainoa ennenkuulematon hyvä biisi oli You Can't Get What You Want. Aika suuri osa kokoelman biiseistä oli tylsiä.

 

 

Phil Spector: A Christmas Gift For You From Phil Spector (1963)

Konventionaalisin joululevy joka minulta löytyy. Kun minulla oli The Revolutionary Decades -projekti meneillään, tulin keränneeksi kirjastoista myös kaikki Phil Spectorin tuottamat äänitteet jotka löysin, ja kopioin ne CD-R-levyille. Kaikki The Ronettesin, The Crystalsin, Darlene Loven ja muiden biisit. Myös tämän joululevyn kopioin itselleni. Stockmannista sitten ostin oikean CD:n joskus kymmenen vuotta sitten tai vähän myöhemmin.

 

Pigbag: Dr. Heckle and Mr. Jive (1982)

The Big Bean / Scumda (1982)

Lend an Ear (1983)

Kiitos tämän bändin löytämisestä kuuluu Doll By Doll -yhtyeelle. Nimittäin, kun olin seonnut Doll By Dollin Caritas-biisiin ja yritin löytää lisää just samanlaista tanssimusaa, kokeilin mm. Pigbagin tuotantoa. Ei ollut läheskään samanlaista, mutta hyvää oli. Imuroin levyt netistä ja poltin CD-R-levyt niistä. Dr. Heckle löytyi Hippie Shakesta joulukuussa 2013, Lend an Ear Black and Whitesta kai joitakin päiviä myöhemmin, tuo sinkku samoin B&W:sta marraskuussa 2016.

Lend an Ear ei ole yhtä paljon mieleeni. Se on jotenkin rutiinimaisemmin soitettu, enkä oikein pidä naisvokalistista. Mutta hyvä levy sekin silti.

 

18.2.2018

Pihasoittajat: Rocky Road to Dublin - Kivinen tie Dubliniin (1972)

Hattukauppiaan aamu (1973)

Kontaten kotia (1975)

FinnArctic-esittely:

Pihasoittajat (The Yard Players) started in 1969 as a unit concentrating on Irish folk music. Members Henrik Bergendahl, Kim Kuusi, Hannu Karlsson, Harry Lindahl and Kyösti Pärssinen had played together in various line-ups, but apparently none of them had left behind any recordings.

The successful music documentary "Vanha iloinen Irlanti" (Old Merry Ireland), recounting the history of the green island, resulted in a contract with possibly Finland's most legendary record label ever, Love Records. The first album, "Rocky Road to Dublin - Kivinen tie Dubliniin" was released in 1972, naturally consisting of Irish traditionals performed with authenticity stretching even to the obvious Irish accent the band tried to achieve in the vocal performances.

Pihasoittajat was nominated as singing group of the year in 1972, and their success encouraged other Finnish musicians to found their own Irish-influenced folk bands.

Two more albums followed, in "Hattukauppiaan aamu" (1973) and "Kontaten kotia" (1975) Pihasoittajat shifted to playing Finnish traditionals and similarly-styled original material.

 

Jakelin Pihasoittajien levyjä FinnArcticissa jo joskus alkuvuodesta 2008. Nuo levyt olivat niiden joukossa, jotka vahvimmin vaikuttivat päätökseeni, että suomalaista musaa pitää ruveta jakamaan netissä.

Lainasin siis Leppävaaran kirjastosta kaikki kolme levyä. Harmittelin sitä, että Rocky Road to Dublinia ei ollut saatavilla kokonaan CD:nä (eikä ole vieläkään, haloo, Siboney, miksi???), vaan kuusi kappaletta ovat jääneet ulkopuolelle. Muut kahdeksan sentään löytyvät bonusraitoina Hattukauppiaalta ja Konttaukselta. Tarkoitti siis, että kuusi kappaletta oli ripattava vinyyliltä sillä surkealla vanhalla vinyylisoittimellani. Yhdessä Kristianin esikoissoolon kanssa ensimmäisiä omia vinyylirippauksia, joita FinnArcticissa jakelin. Laatu oli surkea.

Rocky Road to Dublin on upea levy, vaikka irkkuaksentti (jonka onnistuneisuudesta en osaa sanoa mitään) ja joskus yltiöpatrioottiset sanat vähän huvittavatkin. Foggy Dew ja Boolavogue omaavat taikaa, niiden kohdalla aina mietin, että voi miten upea levy tämä on.

Kaksi seuravaa levyä ovat kuitenkin ne mestariteokset. Hattukauppiaan aamu on niin hieno, että paremmaksi ei voi mennä. Pieni kesäruno, Lumilinna, Ajaton aamu, Elämän kutsu (paras! RAKASTAN tätä laulua!), siinä omat suosikkini. Kontaten kotia -levyllä ei ole mitään yhtä sykähdyttävää, mutta tasaisen korkeatasoinen albumi kyseessä kuitenkin. Okei, Viulu-ukkoon olen vähän kyllästynyt, mutta muuten loistavaa.

Olen jo kertonut, että FinnArcticissa myös käänsin suomenkielisten levyjen sanoitukset englanniksi palveluksena niille blogini seuraajille, jotka eivät suomea osanneet. Käännökset liitin mukaan jakelemiini .RAR-tiedostopaketteihin Notepad-tiedostoina. Minulla on vieläkin elävät muistikuvat siitä hikisestä urakasta, kun käänsin Pihasoittajien Kansansadun (Kontaten kotia -albumilla) englanniksi. Se oli tolkuttoman vaikea kääntää, mutta sisulla onnistuin saamaan aikaiseksi tyydyttävän käännöksen. Hattuja oli myös haasteellinen, mutta siitähän selvittiin meikäläisen parhaalla englanninkielisellä verbaali-iloittelulla. Harmi, ettei minulla ole käännöksiä tallella. Toisaalta, eipähän tarvitse nähdä mitä kaikkia virheitä tein.

Kontaten kotia -levyllä on muutamakin sanallisesti hämmentävä laulu. Absurdi balladi (todella absurdi), Kalevala-trokeinen Läksin pilven piirtä (kummallista suomenkieltä), Flikkain polska (niin tökerö traditionaali sanoitus, ettei sitä olisi kannattanut säilyttää jälkipolville).

 

Piirpauke: Piirpauke (1975)

2 (1976)

Piirpauke Live (1978)

Sakari Kukko & Piirpauke: Kirkastus / Sakari Kukko: Kajastus (1981 / 1979)

Yö Kyöpelinvuorella (1980)

Birgi Bühtüi (1981)

Piirpauke / Tapani Tuominen Trio: Jazz Liisa 15 (1975 / 2017)

Piirpaukkeen tulin nähneeksi jo joskus lapsena telkkarista, ja muistan huvittuneeni bändin nimestä: "mikä ihmeen "Piirakka paukkuu"?". Konevitsan kirkonkellot -klassikon kai kuulin joskus, se oli jo tuttu kun ensimmäisen kerran nauhoitin sen kasetille ollessani sivarina Taalintehtaalla syksyllä 1994.

Piirpauketta jakelin FinnArcticissa myös, tosin itse laitoin jakoon vain kaksi ensimmäistä albumia. Joku nimimerkki Jupiter, joka avusti minua muutamalla vinyylirippauksella (Ilpo Saastamoisen Joutsenen juju, Matti Bergströmin The Forgotten Horizon) tarjosi Yötä Kyöpelinvuorella valmiin esittelyn kera.

Näiden lisäksi minulla on vielä Ilahu illalla (1984) itse tehtynä vinyylisiirtona. Sitä levyä en ole vielä nähnyt missään muualla kuin kirjastossa, joten omaa kappaletta en ole kyennyt hankkimaan.

 

 

PIM: Fade Away / Move On (1987)

PIMin kaksi aiempaa sinkkua ovat valitettavan harvinaisia. Minulla on ollut tämä yksi single jo FinnArctic-ajoista asti. Vähän ennen kuin ÄKT:n Antti Kotilaisen mahtikäsky tuli, olin siirtänyt kaikki loput suomalaiset vinyylini kovalevylle blogiin postaamista varten - myös tämän Black and Whitesta poimimani PIMin singlen. Ei niitä blogiin postaamattomia suomilevyjä hirveän paljon ollut.

Onneksi olen saanut kerätyksi mp3:sia melkein kaikista PIMin aiemmista biiseistä. Dee-Lay vain puuttuu.

 

 

The Pink Fairies: Between the Lines / Spoiling For a Fight (1976)

Lainasin joskus 90-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa kirjastosta Stiff Records -CD-boksin, jolla oli mukana "Between the Lines". Tämä sinkku löytyi sitten yhtenä päivänä Keltaisesta Jäänsärkijästä, ja ostin. Varhainen Stiff Records -single kelpaa kyllä kokoelmaani, ja tämä on aivan mainio pikkulevy. Kivaa raisua rockia.

Olen monesti miettinyt, että pitäisikö perehtyä Pink Fairiesin aiempaan tuotantoon. Yhdistelmä "hard rock & proge" ei kuitenkaan ole sitä musaa mitä jaksan kauheasti suosia, ja minulla oli huono kokemus heidän johtohahmonsa Twinkin soololevyn "Think Pink" kanssa.

 

The Pin Ups: Trash & Glam (2001)

Popparienkelistä ilmeisesti 2010 toukokuussa hankittu ja sittemmin aika lailla hyllyyn pölyttymään jäänyt kokoelma tämän surullisenkuuluisan roskabändin tuotannosta.

 

 

Pipo: Maailman ympäri (1983)

Soundi 9/83:

 

 

Pipon musiikkia verrattiin aikoinaan Hectoriin - ainakin Hesarissa Markku Fagerlund huomasi musiikin ja varsinkin Horttanaisen lauluäänen samankaltaisuudet Hectorin kanssa, ja niin huomasin minäkin. Hector ei vuonna 1983 paljoa levyttänyt vaan piti taukoa, mutta itse asiassa Maailman ympäri tuntuu hyvinkin sellaiselta levyltä jonka Hector olisi voinut tuona vuonna tehdä. Erona on korkeintaan se, että Hectorilta ei olisi kuultu ihan sellaisia tekstejä mitä Syrjälä kynäili. Ne ovat Syrjälän omaa ajatusmaailmaa.

Piposta ei tullut sen pitkäikäisempää yhtyettä, vaan 1984 Syrjälä ja Horttanainen touhusivat jo Cinema-projektinsa parissa, joka poiki LP:n ja singlen.



 

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75