Various Artists: Kymijokibeats 1965-1981 (1990)


Here are two interesting compilations that introduce various bands and singers from the Kymijoki river area in southeast Finland.

Kymijokibeats 1965-1981:

1. The Mods: Pretty Thing (1965) - hometowns Kuusankoski and Kouvola

The Mods started in the early 60's as a popular guitar instrumental band named The Shouts, but in early 1965 they changed their name and image: frilled shirts, bell-bottom trousers and eye-catching makeup. They capped this new style by choosing female artist names for themselves. One single was produced, "Pretty Thing" b/w "Tommy Jones", both self-penned. Before the original lineup disbanded in 1966, they cut some songs in a studio, but for some reason none of them were released. The Mods kept on playing in some form or another until the early 1970's.

2. Charlies: Like the Purpose Told Me (1969)
3. Try Or You'll Never Die (1969) - hometown Kausala

Both songs taped in a jail in Uusikylä with Eero Ravi (guitar), Kari Lehtinen (bass), Ari Ahlgren (drums) and Wellu Lehtinen (vocals).

4. Colombo: Live Love (1976)

Colombo could be called the vocational school for pop music in Northern Kymenlaakso, despite being a one-single obscurity to most Finns. Led by all-around man Arska "Silmu" Salminen, they toured with their Rock in Memory show in 1973-1979 around Finland, aided by a stage show consisting of coffins, bombs, lights and the biggest gear in the area. The single "Frankenstein / Live Love" was taped in Microvox Studio in Lahti.

5. Peer Günt: Dead Dog Blues (1980)
6. Animal Lover (1980) - hometown Kouvola

Basic hard boogie band Peer Günt was formed in 1976 by Timo Nikki (guitar), Pauli Johansson (drums, later punk band Loose Prick) and Vesa Suopanki (bass). Names and lineups changed until a new PG was born in 1978, with Nikki, Reima "Pomo" Saarinen (drums), J. Loikala (bass) and Sefi (synthesizer). Sefi was soon replaced by Timo Kipahti on guitar and vocals, and Loikala by Petri "Helmi" Korppi. These men cut their first self-taped and self-released single in 1979: "Don't Wanna Speeding / Never Said I'll Fall". Another self-released (but cut in a studio) single "Animal Lover / Liquore & Drugs" followed next year. "Dead Dog Blues" also hails from this session, but remained in the can.

Peer Günt got their recording career properly going in 1985, and since then they've put out nine albums of very basic and straightforward hard rock for their limited but trusty gang of fans. They threatened to disband in 2006 due to Nikki's drinking problems, but they decided to soldier on regardless. Nikki, Pete Pohjanniemi (bass) and Sakke Koivula (drums) are the present-day members.

The name Peer Günt comes from a species of rose, not from Ibsen's play.

7. Session: Tahdon olla kanssasi (1974) - hometown Kouvola

8. Haukka: Kukaan ei uskalla tietää (1979) - hometown Kouvola

Haukka started in 1977 with Esa Pajunen on vocals and guitar, Seppo Jarva on vocals and bass, Harri Louhensuo on guitar and Juha Virta on drums. Keyboardist Seppo Helin from Kuusankoski joined them in early 1978. They took part in the national rock band contest the same year and won.

The first single "Suomi-äiti sairastaa / Faija lähti Ruotsiin" was released by Love Records in 1978. The a-side was a punk-influenced original song, the b-side a Steely Dan cover. The lyrics met with some criticism, so the other two singles had lyrics by other songwriters.

The second single "Kukaan ei uskalla tietää / Kotiin" (Love Records, 1979) had lyrics by punk king Pelle Miljoona on the a-side, and by Yari from art punk band Se on the b-side. Unfortunately, Haukka failed to find an own style and personality, as their vocalist saw it fit to copy the voice and singing style of whomever provided them with lyrics. "Kukaan ei uskalla tietää" (Nobody Dares to Know) is nevertheless a magnificent song, and the melancholy, even depressed b-side had a splendid keyboard solo.

The third single "Kaikki ei oo kohdallaan / Piti tulla seikkailu" (Johanna, 1980), both written by aforementioned Yari, was still a bit too Se-influenced, and it proved the last release for Haukka before they disbanded in 1981.

9. Loose Prick: Kaupunki elämää (1979) - hometown Kouvola

Punk band Loose Prick started in 1977 and released the debut single "Mua potkitaan päähän / Velton nimeen" in 1979. "Kaupunki elämää" (City Life) is from their second 7", the classic four-song "Kaupunki EP".

Pauli Johansson (vocals), Jussi Kylliäinen (guitar), Harri Jantunen (bass), and Timo Ranta (drums) had sideline activities with the Kouvola Association of Live Music (KEMU) and their own fanzine Punk-Shanomat.

A third single "Yöt ympäri / Lupaukset onnellisista lapsista" followed before the debut album "Valkoiset sotilaat" saw the light of day in 1980. This and the second album "Etkö rakastaisi..." (1981) are ambitious, grandiose works that still await their CD re-release in entirety, although there's a good best-of CD ("Likaisia enkeleitä, valkoisia sotilaita") available.

10. Top Rank: Me voitais laulaa kauniimmin (1981)
11. Irtopalanen (1981) - hometown Kuusankoski

Top Rank produced two English and three Finnish singles in 1979-1983 plus one LP "Liikutaan" in 1984. Founder Timo Ronkainen formed the band after visiting London in 1978 and seeing a band called Radio Stars. Drummer Reijo Koponen, bassist Matti Rantaoja and guitarist Timo Lavi joined him, and they signed to Poko Rekords, who released all their records.

"Irtopalanen" (Loose Little Bit) was the third single, "Me voitais laulaa kauniimmin" (We Could Sing More Beautifully) was an unreleased song from the same session. Both glorious pop/rock songs, and Top Rank's finest moments, I think (I haven't heard their album in years, so don't take my word for it).


Kymijokibeats II - 1965-1991:

1. The Mods: Pretty Thing (1965)
2. Charlies: I'm So Glad (1969)

From the same session as the songs on KJB 1.

3. Session: Sanni Blue (1973)
4. Haukka: Kukaan ei uskalla tietää (1979)
5. Loose Prick: Kaupunki elämää (1979)
6. Marstio: Light and Dark (1980)

Breakthrough demo for stylishly rough-voiced singer Harri Marstio (1957-). Active in the music business ever since, with ten albums under his belt.

7. Nowadays: Tytöt piirtää sydämiä seiniin (1980) (The Girls Draw Hearts on the Walls)

Power pop with good synth work. A minor classic from a band who only produced this one single.

8. Top Rank: Me voitais laulaa kauniimmin (1981)
9. Peer Günt: Woman on the Radio (1981)

Third single for this band, and the first record for a real record company (Johanna). Some distinct new wave influences here. A four-year hiatus followed after this, before their self-titled debut LP came out.

10. Maho Neitsyt: Tehdaskaupungin lapset (1983) (Factory City Kids)

HC punk legends.

11. Beer Band: She Was There (1986)

One single only did this relatively unknown band produce - but it's a good organ-driven tune that borders on hard rock.

12. Whizz Kids: So Fast (1986)

So fast indeed! Two singles in 1987, one in 1988, but this song isn't on any of them. I just noticed that Whizz Kids from New Zealand have a song titled "So Fast", but this is not them.

13. Maanalainen Flanelli: Dalmatian koirat (1987) (The Dalmatian Dogs)

Crazy rock'n'roll! One single only.

14. Tom Roinila: Vapaana taivaan alla (1987) (Free Under the Sky)

Underground accapella. So deep under ground that there's a heavy echo in the background. A single for Poko Rekords in 1987, duet albums with Kalevi Kullasvaara: "Pikkukaupungin pojat" (1992) and "Matkalla" (1996). "Vapaana taivaan alla" was intended for an LP that was never made.

15. Riverside Raiders: Rollin' Down (1987)

Nice pop with a female singer.

16. Idän pikajuna: Yksinäisten sydänten kerho (1989) (Lonely Hearts Club)

Relaxed, down-to-earth country rock.

17. Barefoot Brothers: I Wish You Well (1990)
18. Noise In Dirt: Want You Anytime (1990)
19. The Blue Yodle: This Kind of Love (1991)

Hard kickin' country with a female vocalist.

20. The Twangers: Ainoain (1991) (My Only One)

A guitar band doing The Hollies' "I'm Alive" with a female singer.

21. Rhymin' Jet Brilliant & The Psychic Lovers: The Way of Unicorn (Song For Zelda) (1991)

A neo-hippie tune with acoustic and twanging guitars, bongos and violin.

22. Kalevi Kullasvaara: Pikkukaupungin Poika (1991) (Small Town Boy)

A seven-minute Dylanesque epic. A song everyone deserves to hear.


Lama: Lama (1982)

...Ja mikään ei muuttunut (1983)




Landscape: From the Tea-Rooms of Mars... to the Hell-Holes of Uranus (1981)

Brittiläinen Landscape oli oudon linjaton yhtye. Ensimmäinen single "U2XME1X2MUCH" on hurjaa fuusiojazzia, bändin nimeä kantava debyyttialbumi on erikoista instrumentaalin fuusiojazzin ja new waven sekoitusta, tämä kakkoslevy on silkkaa syntetisaattoripoppia, viimeinen albumi Manhattan Boogie-Woogie mautonta ja typerää laulettua syntsajumputusta.

From the Tea-Rooms of Mars sisältää aika monta instrumentaalia, mutta kyllä se käy. Norman Bates ja levyn päättävä nimikappale vain kärsivät liiasta pituudesta. Etenkin instrumentaalin nimibiisin olisin mielelläni jopa jättänyt pois ja pistänyt tilalle jotain sisällökkäämpää. Se ei ole edes tarpeeksi outo ollakseen kiinnostava.

Ei siitä ole hirveän monta vuotta kun sain ensimmäisen kerran edes tietää koko bändistä. Imuroin jostain ruotsalaisesta musiikkiblogista jonkin 1980-luvun alussa tehdyn ruotsalaisen radio-ohjelman, jossa soi mm. Magnum Bonumin Digitalpanik ja Landscapen Einstein A-Go-Go. Magnumin Bonumin kappaleen minä varsinaisesti halusin, mutta Landscapen biisikin oli sen verran kiinnostava, että päätin katsastaa bändin tarkemmin.


Lappeenrannan Lasi ja Nyrkkeily: I erä (1983)

Sain tietää tästä bändistä Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaoppaasta. Kun olin rekisteröitynyt Spotifyhin, löysin tämän heidän levynsä sieltä ja nauhoitin siitä mp3:t Soundtap Streaming Audio Recorderilla. LP löytyi viimein Black and Whitesta marraskuussa 2015.

Tavoitteena tällä kollektiivilla - jota he taisivat pikemminkin olla, eivätkä varsinainen yhtye - oli kabaree-tyylinen hulluttelu lavalla. Pari jäsentä toimi näyttelijöinä Lappeenrannan kaupunginteatterissa.

Peräti 11 laulajaa / muusikkoa on ollut tätä levyä tekemässä, ja lopputuloksesta kyllä kuulee, että populaa on riittänyt. Paikoittaiset reggae-vaikutteet maustavat kokonaisuutta, joka muuten liikkuu poprockin maastossa. Joissakin kohdin bändi lyö yli, nimensä mukainen Apocalypso menee typeräksi ja pidäkkeettömän kantaaottava Valmiiksi nauretut hautajaiset yltyy kamalaksi huutamiseksi. Kokoonpanomuutokset ja kiireinen toteutus rasittavat levyä, kaikkea ei selvästikään ole ehditty miettiä loppuun asti.

Mukana Jukka Mäkinen, Pekka Muhli ja Timo Kotineva (ex-Sukellusvene).


Lasse Liemola: Kadun aurinkoisella puolella (2007)

Takavuosina (10+ vuotta sitten) kiinnostuin vanhasta suomimusiikista, ja lainasin esim. kirjastoista kaikki 60-luvun suomalaiset rock- ja pop-äänitteet jotka löysin. Sitten poltin läjän CD-R-levyjä yhteisnimikkeellä Suomirockin etsikkovuodet. Mukaan tulivat kaikki Lasse Liemolan biisit jotka löysin, vaikkei Liemola osoittautunut miksikään rokkariksi. Hänellä oli Diivaillen eikä mitään muuta. Olenpahan kuitenkin hankkinut tämän tupla-CD:n, vaikka Liemolan pölyttyneitä iskelmiä on tympeää kuunnella.



Lemon: Vanha vakaa (1972)

FinnArctic-esittely Lemonin ensimmäisestä albumista Words and Music By Leif Kiviharju (1970):

"In late 1964-early 1965 Leif Kiviharju (bass and vocals), Markku Vihavainen (guitar and vocals), Teuvo Grönroos (guitar) and Seppo Järvinen (drums and vocals) formed the pop group The First. They released three singles in 1967. Their biggest success came with the second single, "Meni hermot" (I Lost My Nerves), an Italian-origin song. The First were a rare case in Finnish music industry at the time, because they sang in Finnish instead of English. Unfortunately, the record company selected the songs for them to record, so the singles are not indicative of their live set list (The Hollies, John Mayall's Bluesbreakers, Jimi Hendrix...).

The First split in November 1967 when army duties called for bassist-vocalist Leif Kiviharju. However, the band reformed in 1969 as Lemon and released two extremely rare and collectable albums in the early 70's.

This is the first album, titled "Words and Music By Leif Kiviharju". It's a varied collection of clever instrumentals, harmonic pop, raw blues and steadily rolling boogie. No commercial success was bestowed upon this and their follow-up LP, "Vanha vakaa Lemon" (1972), so they split in 1972, tried again in 1974 and released one single, and split for good after that.

"Words and Music..." is better than the sales figures might make you believe. Sure, the pronounciation of English is poor and the album doesn't have the required sparkle needed to attract the attention of the public, but it makes for a pleasing listen nevertheless.

Tracks 5 and 6 puzzled me quite a bit. I'm sure "Columbus the Winner" and "Nr. 11 A Moll" are in reverse order on the actual record, but it's hard to confirm when they're both instrumentals. The files are tagged according to what the back cover and the record label state. If you think the track info should be reversed then you can rename the two files.

The musicians:

Leif Kiviharju - bass, vocals, guitar, harmonica
Seppo Järvinen - drums, vocals
Markku Vihavainen - guitar
Mårten Enqvist - guitar"



Lene Lovich: Stateless (1978)

Bird Song / Trixi (1979)

Flex (1979)

No Man's Land (1982)



Lenny White: Presents the Adventures of Astral Pirates (1978)

Chick Corean Return to Forever oli loistava fuusiojazzbändi, mutta kannatti katsastaa myös sen jäsenten soololevyt. Sitä kautta löysin Airto Moreiran, Mingo Lewisin, Jean-Luc Pontyn, Stanley Clarken ja Lenny Whiten.

Hankintapäivä oli 11. kesäkuuta 2016. Ostin Black and Whitesta kerralla 12 LP:tä, ja myyjältä kuului kommenttia: "Etkö sä enempää jaksanu kantaa?" ja "Ethän sä ottanu ku hyviä levyjä". Lenny White, Michal Urbaniak Constellation, Leon Thomas, Peps Blodsband, Pelleperssons Kapell, Yusef Lateef, The Eleventh House, Wet Willie, Roy Buchanan, Alphonse Mouzon, Karelia ja Fun Boy Three taisivat olla varsin vaikuttava saalis hänenkin mielestään.


Leonard Nimoy: Presents Mr. Spock's Music From Outer Space (1967)

The Touch of Leonard Nimoy (1969)

Ei Nimoy mikään laulaja ollut, vaan näyttelijä. Se 60-luvun Star Trek on ihan ässä tv-sarja. Tunnustan, että tästä huolimatta pidän useimmista Nimoyn soololevyistä aivan mahdottomasti. Miehen lauluäänessä on jotain niin tavattoman lämmittävää ja turvallisuuden tunnetta luovaa. Voin kuunnella hänen levyjään jatkuva hymy naamallani, tietäen, että saan taas hetken olla jossain turvallisessa maailmassa kaukana kaikelta pahalta. Tämä pätee myös ensimmäiseen albumiin ja kakkoslevyn "Two Sides of..." alkupuoliskoon, jotka tarjoavat scifi-aiheisia ja muuten vain outoja juttuja (kuten Amphibious Assault).

No, viimeinen albumi The New World of Leonard Nimoy on vähän pitkäveteinen. Siitä vain puuttuu se jokin joka hurmasi aiemmilla levyillä. Vaikka sisältääkin Nimoyn oman laulun The Sun Will Rise, joka ei ole hassumpi.


Leon Thomas: The Leon Thomas Album (1970)

Thomas lauloi niin komeasti Santanan Welcomella, että päätin katsastaa miehen omat levyt. Aivan uskomattoman äänen omanneen Thomasin tavaramerkki oli voimakkaasti väräjävä uliseva laulu. Valitettavasti, vaikka temppu olisi kuinka upea, sen liikakäyttö voi muodostua rasittavaksi. Tämä oli koko ajan vaarana Thomasin levyillä.

The Leon Thomas Album tarjoaa neljä lyhyempää kappaletta, joilla dominoivat yökerhojazzvaikutteet. Kaksi pitkää sävellystä ovat kuumaa viidakkomeininkiä, ja niillä Thomas annostelee runsaskätisesti sitä outoa jodlaustaan.


Liettyä Project: Sturm (1986)



Hesari, 11.5.1985:



Minusta Liettyä Projectin Sturm kuulostaa jotenkin henkiseltä, kuin piilouskonnolliselta. Ei läpitunkevasti, vaan hienovaraisena siellä pohjalla. Mutta hienoa, hiukan progehtavaa ja lievästi eteeristä poppia se on. Itämeri Beat on ehkä suosikkini, se kohokohta.



Liikkuvat Lapset: Liikkuvat lapset (1983)

Viettelyksen vaunu (1986)

Kakarakosto (1986)

Palavat sillat - soinen maa 1983-1999 (2010)

Ensimmäinen levy löytyi Tunnelin Levyn tiskillä olleiden tarjouslevyjen joukosta, hinta oli muutaman euron, mutta sain sen kaupanpäällisinä ilmaiseksi. Kakarakosto on Leppävaaran kirjastosta kahdella eurolla ostettu poistokappale. Palavat sillat 12.5.2010 eli viikkoa ennen virallista julkaisupäivää Fennicasta.

Ohoh, Palavat sillat -kokoelman nimi oli Discogsissa vähän väärin. Korjasin.

Olikohan "Radio seuraa onneain" vastauslaulu Pelle Miljoonan "Varjo seuraa onneain" -biisille?

Minulla on myös vuoden 1985 EBU-Rockissa taltioitu livenauha, jolla kuullaan Liikkuvilta Lapsilta kahdeksan biisiä: Liian monta yötä, Kuutamosuu, Viettelyksen vaunu, Silta, Viva, Olen apina sekä levyttämättä jääneet Silkkiä ja Kumitalo. Nimimerkki Jack jakoi tuota nauhaa Bleeding Ear -blogissaan vuonna 2008, ja minä olen sitten jakanut sitä jonkin verran SoulSeekissä. Kyllä sen joku siellä itselleen imuroikin.

Liikkuvat Lapset taisi olla 80-luvun inhotuin suomalainen bändi. Juuri kukaan ei ostanut levyjä eikä tykännyt keikoilla. Hesarin rock-toimittaja Markku Fagerlund oli niitä harvoja ymmärtäjiä, hän jaksoi joka käänteessä voivotella milloin Liikkuvia Lapsia aletaan arvostaa niin kuin Tuula Amberlan soolotuotantoa.





Liisa Tavi: Liisa Tavi (1979)

Sankareiden illat (1980)

Palavat ikkunat (1981)

Naamiot (1984)


Liisa Tavi (1956-) is one of Finland's foremost singers, which means that she's recorded quite a few albums of high standard material picked from other artists, or specifically written for her by cunning lyricists.

Tavi drifted into music business through political singing group Agit Prop, who were one of the leading names in the left-wing movement that flourished in Finland in the 1970's. Agit Prop recorded two LP's for Love Records, "Agit Propin kvartetti laulaa työväenlauluja" (Agit Prop Quartet Sings Workers' Songs) (1972) and "Laulu kaikille" (Song For Everyone) (1974), and appeared on several compilation albums. Tavi joined the group in 1976, replacing Sinikka Sokka. She's since moved away from any political movements, this was just a phase for her.

Tavi slowly started feeling that singing alone and trying her own luck might be a good idea. Prominent punk rocker Pelle Miljoona aka Petri Tiili gave her permission to record some of his lyrics. The pro-child rights song "Lasta ei saa tukuttaa", originally published in Pelle's book "Pelkistettyä todellisutta", became a breakthrough hit in 1979. Thanks to this goes to the popular TV program "Levyraati" (Finnish version of "Jukebox Jury"), which it won. Tavi cut her first own LP the same year, and it sold rather well despite being criticized for its heaviness. Personally I find the record very relaxing and pleasant, so it's a matter of taste, I guess.

Being an ordinary country girl from Joensuu, she was quite baffled at first by the music business and environment in Helsinki, and especially her overnight success. Apparently her second album "Sankareiden illat" (Evening of Heroes) (1980) only received stray mentions in a few weekly magazines, so it must have been just another hype-and-then-forget case typical of the sly massmedia. The opener "Äiti, mun on paha olla" is another song by Pelle Miljoona. A long and powerful song about war, loneliness and a generally cold and intolerant world.

In 1980 Tavi also tried for the Eurovision Song Contest with the song "Nopea talven valo", written by her husband, guitarist, keyboardist and arranger Pekka Tegelman. Odd choice, because the song leaves no traces in your mind.

The third album "Palavat ikkunat" (Burning Windows) (1981) yielded another massive hit with "Jäähyväiset aseille" (Farewell to Arms), originally by punk band Kollaa Kestää. Punk rockers found it hard to swallow this sensitive version by just some female singer, but despite some protesting voices, the song became a staple in Tavi's career and sort of a trademark song for her.

The fourth album "Naamiot" (Masks) (1984) marked a change in direction. It was more pop-oriented and slightly darker in tone. The tone is set by the first song "Rakennus", about the suicide of a construction site worker. The best-known song here is the excellent Kari Peitsamo cover "Kuu".

Tavi's marriage with Pekka Tegelman ended in 1989. The loss of an important musical co-worker and driving force left her in a temporary loss of direction. She found the spark for music again in 1994 with the album "Ihmeiden aika" (Time of Miracles), which was selected as one of the best records of the year by newspaper Helsingin Sanomat.

Tavi's latest release is "Vaeltava sydän" (2002), a bossanova-influenced record with Brazilian songs containing new Finnish lyrics (as opposed to some inferior ones sung on Finnish records in the 60's) preserving the messages of the original songwriters.


Säännöllisesti on pidettävä kahden ja puolen tunnin Liisa Tavi -sessio, jolloin kuuntelen kaikki nämä neljä levyä putkeen.

Leppävaaran kirjaston poistomyynnistä 2008 ostin Tavin levyistä Sankareiden illat ja Naamiot, tosin jälkimmäisestä oli löydettävä toinen yksilö, kun se kirjastopoistokappale oli ihan loppuun soitettu. Rahisi niin pirusti.

Biisimateriaali on poikkeuksetta hyvällä maulla valittu. Chico Buarquen tuotantoa on ollut metkaa kuunnella Spotifysta, kun sieltä löytyi useita Tavin laulamia kappaleita.

Olen ymmärtänyt, että Lasta ei saa tukuttaa -kappale on ymmärretty aika yleisesti väärin. Tukuttaa-sanan on tulkittu tarkoittavan tukistamista, siis ruumiillista kuritusta ja pahoinpitelyä. Tosiasiassa sana on johdettu tukku-sanasta ja tarkoittaa yhteenniputtamista, samaan muottiin tunkemista, sitä että lapsia ei käsitellä yksilöinä.

Liisa Tavi -diggailustani kertoo se, että pidän kovasti myös Sankareiden illat -levystä, vaikka siinä itse asiassa on aika vähän sellaista, mistä oikeasti nautin. Avausraita Äiti, mun on paha olla on loistokkuudestaan ja sanomansa painavuudesta huolimatta pitkä ja raskas. Kiharainen ja Malja ovat oikeastaan aika ärsyttäviä. Nopea talven valo -laululla pyrittiin Euroviisuihin, mutten tosiaan ymmärrä miksi, kun kappaleesta ei jää päähän mitään. Ei yhtään mitään. Tyyliltäänkin se on aivan liian vaimea ja hillitty sille areenalle.

Uuteen aamuun taas - joka tunnetaan myös nimellä Pian on aamu taas - on ihana, ja Mustat kyyneleet -kappaleessa sambarytmit keventävät raskasta ja synkkämielistä sanoitusta.

Palavia ikkunoita minulla ei ollut FinnArctic-aikoina hyllyssäni, mutta Jack jakoi sitä Bleeding Ear -blogissaan. Jäähyväiset aseille -versio on hieno. Esa Kotilaisen syntetisaattori nimikappaleessa on yllättävän rajua ja musiikillisesti kokeilevaa kamaa Liisa Tavin levylle, mutta mahtavalta kuulostaa. Suuri hiljaisuus on hillityn tyylikäs, Keskellä aurinkoa on svengaava ja tarttuva. Kuinka paljon ihminen tarvitsee maata vie perille hyvän sanoman.

Onnen varjokuvat ja Voit vielä etsiä ovat kuitenkin ne laulut, joista nautin eniten. Jotenkin ensinmainitussa tuo "eläimet eivät ole surullisia / eläimet eivät ole onnellisia" kaivaa itselleen poteron minun aivoissani. Onko näin? Kokevatko villieläimet surua ja onnea aivan samalla tavalla kuin ihmiset, vai onko niiden sielunelämä erilainen kuin meillä? Niillä on kaikki hyvin silloin kun saavat elää täysin rauhassa, erossa ihmisistä ja niiden aiheuttamasta häiriöstä. Mutta ymmärtävätkö ne silloin, että asiat voisivat olla toisin, huonommin? Minä piirrän Naavametsäläiset omien ihmislinssieni läpi, kuvaan niitä ehkä suhteellisen realistisesti, mutta silti pakostakin ihmisen ajattelutapaa käyttäen.

Naamiot... Rakennus on samanlainen tapaus kuin Äiti mun on paha olla - dramaattinen, mieleenpainuva, loistava, mutta myös piiitkä ja raskas. Ylipäätään Naamiot-levyn tummasävyisyydessä ja vakavuudessa oli minulla vähän sulattelemista.

Kuu on yksi Liisa Tavi -suosikeistani. Minulla oli se kasetilla nauhalla jo 80-luvun puolessavälissä, se oli ensimmäinen Tavin kappale jonka tunsin. 90-luvun alussa halusin sen taas kasetille, ja lainasin Leppävaaran kirjastosta LP:n, josta kuitenkin kuuntelin vain sen Kuun enkä välittänyt muista biiseistä. Ensimmäisen kerran kuuntelin siis Naamiot-LP:n FinnArctic-aikoina, kun olin ostanut kirjastosta sen viimeisiään vedelleen rahinahirviön.

Muutamasta muusta kappaleesta on jäänyt jälki muistiin. Syksyisemmät päivät, Hyytävät yöt ja Kehtolaulu tuulessa. Nimilaulun kertosäkeen melodia ja sanat "mikä kuolee tänään meissä / kuolee huomenna toisella puolella maapalloa" kuulostavat erityisen hienoilta. Jotenkin pidän siitä kappaleesta toiseksi eniten tällä levyllä.

Muut biisit eivät ole tarttuneet päähäni.

Olen napannut yhdestä Tikkurilan kirjastosta lainaamastani Johannan Masters-kokoelmasta (tai no, jokin toinen levymerkki sen julkaisi) kopion Kuu-singlen b-puolesta Niin kauan kuin hymyilen. Etten ole sitäkään vailla.






1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    63b    64