18.4.2019

Felixin satumaaseikkailut jatkuvat vielä heinäkuussa 1940, ja nyt alkaa kyllästyttää. Yksi toistuva vika näissä Felixin seikkailuissa on häirinnyt minua: Felix kamppailee jotakuta pahistyyppiä vastaan, joka haluaa jotain... joko kaapata jotain itselleen tai sitten vain pysyvästi nitistää Felixin. Sitten katti kerta toisensa jälkeen pistää kapuloita rattaisiin ja paha tyyppi on muutamaksi sekunniksi voitettu, kunnes hän on taas jahdissa, ja joutuu taas Felixin ovelaan ansaan, ja sitten muutaman sekunnin päästä sama ajojahti jatkuu... Tällainen kyllästyttää pitemmän päälle. Takaa-ajot ovat jännittäviä, mutta ne pitäisi myös osata lopettaa ajoissa. Nyt on kyseessä elävä puinen sotilas joka haluaa elävän kauniin tyttönuken morsiamekseen, mutta tyttö vastustelee ja kieltäytyy naimasta sotilasta. Kun Felix on nyt viikkotolkulla pelastellut tai yrittänyt pelastaa tyttöä saamatta mitään lopullista aikaiseksi, rupeaa tässä toivomaan että se sotilas oikeasti saisi tytön vaimokseen ihan vain jotta tästä väsyttävästä kissa ja hiiri -leikistä päästäisiin.

 

19.4.2019

Kissalan pojat olivat poissa aikavälillä 14.7. - 1.9.1940. Samoin piti Mikki Hiiri paussia sunnuntaiseikkailujensa kanssa heinä-elokuussa, jättäen Hesarin lauantainumerot ilman sarjakuvaa kahdeksi kuukaudeksi. Yksinäinen ratsastaja -sunnuntaisarjat taas palasivat 21. heinäkuuta, ja piirtäjä on edelleen Charles Flanders vaikka Hesari yrittää väittää Fran Strikeriä piirtäjäksi. Striker vain kirjoitti YR-tarinoita, ei hän piirtänyt mitään. Felixin puuduttavasti itseään toistavat satumaaseikkailut jatkuvat aina vaan. Nyt vastuksena on jättiläinen, joka on kaapannut Felixin löytämän Lotti-tytön josta hän haluaa puolison. Veikkaan, että tämä pitää Felixin kiireisenä ainakin seuraavan vuoden alkuun, hohhoijaa ja huokaus.

Itsenäisyyspäivänä 1940 lasten ja nuorten osastolla aloitti Olavi Vikaisen kaksirivinen strippisarja Possu. Tekstit kuvien alla, että juuri ja juuri sitä viitsii sarjakuvaksi sanoa. Lokakuun loppupuolella kääntäjä rupesi tekstaamaan puhekupliin tekstit käsin, kun ne aiemmin oli ladottu. Tulos näyttää kauhealta isoine, hoippuvine, joskin selkeine pölkkykirjaimineen. Vaan harjoitushan se mestarin tekee, eli katsotaan rupeaako jälki näyttämään siedettävältä jossain vaiheessa.

 

20.4.2019

Nyt meni todella kummalliseksi. Felixin seikkailut satumaassa päättyivät maaliskuussa 1941 vaisusti yskähtäen, ja samassa vanha piirtäjä lopetti ja antoi tilaa jollekulle uudelle taiteilijalle. Tämä uusi tekijä vei katin realistiseen kaupunkimaailmaan epätoivoisena kotia etsimään. Felix löysi orvon Tommi-pojan, joka elättää itsensä myymällä sanomalehtiä kadulla. Nyt huhtikuussa tarina on kääntynyt rikosjutuksi, kun Tommi päättää Felixin avustuksella tulla reportteriksi ja jäljittää kahta rikollista, jotka piinaavat kaupunkia. Ei siinä mitään, että sarjakuvan piirrostyyli ja yleistunnelma ovat vaihtuneet ylipyöreästä, voimakkaasti karrikoidusta naivista tyylistä realistisempaan, melankolisempaan ja rosoisempaan ilmaisuun. Ongelma on, että tämä uusi taiteilija ei vaan kertakaikkiaan sovi Felixiä piirtämään. Katti itse näyttää siltä kuin olisi jäänyt pienenä kahden auton väliin litistyksiin. Aivan kuin joku Hesarin toimittaja olisi taiteillut hänet joka ruutuun. Näin kömpelösti piirrettyä nimihahmoa on noloa katsella. Muu piirräntä on epätasaista. Osa stripeistä on aneemisia ja kömpelösti sommiteltuja, vasemmalla kädellä hutaistuja, osa taas hyvin huolellisesti keskinkertaisen piirtäjän parhaalla yrittämisellä työstettyjä, runsailla varjostuksilla. Ihmishahmot näyttävät kuin jostain Disneyn vähän realistisemmasta liukuhihnasarjasta reväistyiltä. Eli aika hyvin piirrettyjä sinänsä semmoisella kepeällä mutta persoonattomalla sarjakuvamaisella tyylillä, mutta hiukan tuntuu piirtäjä onnahtelevan heidän kohdallaan. Ja se on ikävää, että Felix tuntuu jäävän sivuhahmoksi Tommin viedessä häneltä pääroolin.

Suomentajan tekstaus on sekin epätasaista, sen taso tuntuu vaihtelevan ihan sarjakuvan mukaan. Joidenkin sarjisten puhekuplat on tekstattu oikein siististi, joskin tekstin kokoa voisi vallan hyvin vähän pienentää. Toiset sarjat taas on tekstattu kömpelösti, ja valitettavasti eniten horjuu tuo tekstaaminen juuri Felixin kohdalla, joka jo muutenkin on mennyt suorastaan masentavaksi luettavaksi.

Olavi Vikaisen Possu on joulu-tammikuun viikottaisen rupeaman jälkeen laiskistunut. Nyt häntä nähdään harvakseltaan. Ei paha juttu, sillä kyseessä on vain yksi köyhän miehen Kieku ja Kaiku ja stripit julkaistaan niin mikroskooppisen pieninä että niitä ei meinaa huomatakaan.

Mikki Hiiri -sunnuntaistripeissä hauskuutetaan lukijoita usein Hessu-hassutteluilla. Kohtaan omituisen paradoksin: Hessu on niin ällistyttävän tyhmä, että tuntuu kuin minun olisi joskus jopa vaikea saada kiinni hänen ajatuksenjuoksustaan... mutta itse asiassa Hessun ajatushan ei juokse ollenkaan. Eli missä siis vika?

Heinäkuu. Sarjakuvien julkaisu yskii sen verran, että välillä mennään sillä käytännöllä, että joka toinen arkipäivä lehdessä nähdään Mikkiä ja Akua, joka toinen arkipäivä YR:ää, Felixiä ja Kippari Kallea. Possua ei ole toukokuun jälkeen nähty lauantain lastenosastolla, vaan sen paikan tuntuu ottaneen Raul Roineen kirjoittama ja Aarne Nopsasen piirtämä tekstit-kuvien-alla -sarja Kukko Korskea. Kukko on samalla hotkinut Mikin pois lauantain Hesarista, ollakseen ainoa lauantaisin julkaistava sarjakuva. No, kukothan tiedetään.
    Felixin uudesta piirtäjästä en tiedä, mitä mieltä olla. Periaatteessa viivankäyttö on osaavaa, sellaista kumimaisen notkeaa sarjakuvatyyliä, mutta lopputulos ei kuitenkaan toimi. Kömpelyys sattuu silmiin, paitsi silloin kun hahmojen taustalla on kunnon kaupunkimaisemia rakennuksineen parantamassa yleisvaikutelmaa. Felix ei pelkistettynä, yksinkertaisen mustana hahmona sulaudu tähän ympäristöön silloin kun hänet on kuvattu läheltä simppeliä taustaa vasten, vaan näyttää epäsuhtaiselta. Katin ollessa keskellä kunnolla varjostettua maisemaa kauempaa kuvattuna tämä kontrasti ei häiritse niin paljon.
    Yksinäinen ratsastaja -sunnuntaisarjoissa puhekuplien tekstit on edelleen ladottu, muuten kaikki on käsin tekstattu. Felixissä käsintekstaus näyttää jo vähemmän karmivalta. Kissalan pojissa taas tekstaus on kamalan ahdettua pienten puhekuplien ja runsaahkon tekstin takia, ja kun stripit on piirretty täyteen tavaraa eikä julkaisukoko ole optimaalinen, niin Katzenjammer Kidsin lukeminen Hesarista on raskasta silmille.
    YR-sunnuntaistripit ovat todella näyttävästi piirrettyjä. Googlaamalla saa selville, miten upeaa jälkeä Flanders todella sai aikaiseksi. Mikrofilmatuilla Hesarin sivuilla jälki kärsii enemmän tai vähemmän. Kääntäjän - edelleen Sirkka Ruotsalainen vai joku muu? - pakkomielle vääntää englanninkieliset nimet suomalaiseen suuhun sopiviksi tuottaa tahatonta komiikkaa. Mitä ihmeen nimiä ovat esimerkiksi Betsy Jaani, Sletu ja Pello?
    16. heinäkuuta 1941 Aku Ankalle tapahtui käänteentekeviä. Silloin hän nimittäin löysi Iineksen, kun tämä muutti hänen naapuriinsa
.

 

21.4.2019

Korskea kukko häipyi elokuun loppupuolella ja päästi Mikin takaisin lauantain Hesareihin.
    Lokakuu. Felix-tarina vaihtui. Roistot on saatu kiikkiin, Tommi on sanomalehden erikoisreportteri, kissa hänen apulaisensa, ja yhdessä he tapaavat jäätelöbaarin eriskummallisen myyjän, joka osaa tehdä taikoja. Mies paljastaa olevansa taikuri Merlin, kuningas Arthurin tarinoista. Myös piirtäjälle on tapahtunut ihmeitä: hän osaa piirtää, ja oikein taidokkaasti! Valitettavasti Felix on edelleen kömpelön näköinen, enkä muuta enää toivo kuin että signeerausten puuttuessa nimettömäksi jäävä piirtäjä saisi hänenkin ulkonäkönsä kuntoon. Ensimmäistä kertaa Felix osaa puhua jonkun ihmisen kanssa, nimittäin Tommin - Merlinin taikatempun ansiosta. Jännä nähdä millainen tarina tästä kehittyy. Kas, minähän rupean seuraamaan tätä sarjaa mielenkiinnolla. Paitsi Felix näyttää kyllä revettävän kornilta Merlinin hänelle loihtimassa haarniskassa miekka tassussa.

Minussa herää yhä vahvemmin epäilys, että tämän uuden Felix-piirtäjän tekemät seikkailut ovatkin oikeasti jokin ihan toinen sarjakuva, jossa yksi hahmo on piirretty jonkun toisen, heikomman, tekijän toimesta uudelleen Felixin näköiseksi. Kaikki on mahdollista, kun sarjakuvista on kyse. Ehkä kyse oli väliaikaisratkaisusta sillä välin kun etsiskeltiin jotakuta keskinkertaisuutta uudeksi Felix-piirtäjäksi sen vuonna 1940 lopettaneen tilalle. Sillä tiedän 50- ja 60-luvun Hesareita vilkaistuani, että jossain vaiheessa sarja taantuu taas sille tasolle, jota se edusti 30-luvun lopulla. Ehkä jo 1942, siltä vuodelta kun ovat Jalavan Suuri sarjakuvakirja 2:ssa olevat sunnuntaistripit.

Marraskuun Hesareissa Felix alkaa näyttää oikein kelvolliselta - eikä hän ole enää haarniskassa vaan lentäjänpuvussa. Puku peittää vartalon, joten vain pää ja häntä näkyvät. Sekin auttaa, mitä ulkonäköön tulee. Felix väittää, ettei ole koskaan ollut lentokoneessa, mutta onhan hän useasti. Ja kaava on se, että maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin tarjoillaan Akua ja Mikkiä, tiistaisin ja torstaisin Felixiä, Yksinäistä ratsastajaa ja Kippari Kallea. Raskasta joutua odottamaan omaa suosikkisarjaansa pahimmillaan viisi päivää.

 

22.4.2019

Se, että Yksinäistä ratsastajaa luullaan rikolliseksi ja hänet halutaan tappaa siitä hyvästä tuntuu jo kliseeltä. Saisipa kerrankin lukea YR-tarinaa, jossa näin ei kävisi.
    19. tammikuuta 1942 Rex Maxonin piirtämä Tarzan ilmestyi Akun ja Mikin seuraksi maanantain, keskiviikon ja perjantain lehtiin. No, meneehän tuommoinen viidakkoseikkailukin, vaikka Tarzan ei sarjakuvana ole koskaan merkinnyt minulle mitään (elokuvia on ollut hauska katsoa). Tässä on vielä kuvanalustekstit, joten ei lupaavalta vaikuta. Tarzanin tekstit on ladottu - ainoa sarja tällä hetkellä, jossa näin on.

 

24.4.2019

Ernie Bushmillerin Nancy eli Ulla alkoi 7. helmikuuta 1942 lauantain Hesareissa. Vähän vaatimatonta julkaista vain yksi arkistrippi viikossa. Ulla on jokseenkin tuttu sarja, joskus nähnyt jossain lehdessä sitä ruotsiksi nimellä Lisa och Sluggo. Ihan hyvä perusstrippisarja.
    Felix ja Tommi-poika ovat saaneet Merliniltä tehtävän löytää ja nitistää Velho, joka nimestään huolimatta on naispuolinen. Miespuoliset ovat velhoja, naispuoliset noitia, eikä pidä sekoittaa noita (pun not intended).

 

25.4.2019

Uuttera diskon kuuntelu viivästytti sivua 147, mutta onpahan nyt viimein tässä.

 

27.4.2019

1. syyskuuta 1942. Merlinin antama tehtävä on suoritettu, Tommi ja Felix ovat taas kahdestaan kaupungilla, ja piirtäjä on vaihtunut. Jälki on taas heikompaa, karrikoidumpaa. Jää ikävä sitä pikaisesti vieraillutta piirtäjää. Hänen tekemänsä kaksi seikkailua olivat kyllä mielenkiintoisin episodi Felixin uralla.

Sunnuntainumeroissa vuorottelevat muutaman kuukauden välein Kippari-Kalle ja Kissalan pojat. Jälkimmäinen suisti ensinmainitun joksikin aikaa pois sunnuntain Hesareista toukokuussa. Eikö ollut toimituksella mitään keinoa julkaista sunnuntaisin sekä Yksinäistä ratsastajaa, Kippari-Kallea että Kissalan poikia? Ärsyttää tällainen soutaminen ja huopaaminen, varsinkin kun yritän tehdä tarkkaa luetteloa Hesarissa julkaistuista sarjakuvista ja niiden julkaisuajankohdista.

Rex Maxonin piirtämää Tarzania on tympeää lukea. Ei skulaa piirrostyö. Tarzan ei näytä ollenkaan Tarzanilta. Jos kyseessä olisi elokuva ja pääosanesittäjä olisi tuon näköinen, sanoisin että väärä näyttelijä valittu. Joskus näin Hufvudstadsbladetissa Russ Manningin piirtämää Tarzania 60-70-lukujen vaihteesta, ja se näytti hyvältä.

 

3.5.2019

Tässä pari viikkoa sitten puursin läpi vuosien 1940-1941 Hesarit seitsemän päivän aikana, mutta nyt on tahti maltillistunut ja vakiintunut. Selaan läpi yhden vuoden Hesarit joka viikko. Tällä viikolla vuosi 1943 hoidettavana. Pääsen vuoteen 1977 joulukuun viimeisellä viikolla.

Felixin kaverin, Tommi-pojan, reportterintyö tuntuu olevan unohdettu niin että puh vaan. Taas he ovat kahdestaan kuljeksimassa kaupungilla miettien miten saisi ansaituksi rahaa. Pitihän se arvata, kun kahden roiston kiinniottamisesta tehdyn jymyjutun jälkeen seuraavana hommana Merlin lähettää heidät taistelemaan pilven päällä nököttävässä linnassa asuvaa ilkeää noitaa vastaan. Mitä reportaasia sellaisesta muka voisi tehdä? Eihän sellaista tarinaa kukaan niele. Eli Tommin reportterintyö oli käytännössä unohdettu jo siinä vaiheessa kun Merlin lähetti heidät matkaan.

23. kesäkuuta 1943 alkoi Egon Meurosen piirtämä ja Rolf Dahlgrenin kirjoittama seikkailustrippisarja Syöksypommittajat. Nimihän sen kertoo, sotalentäjistä tässä on kyse. Tekstit ovat monin paikoin kovin pieniä ja mikrofilmauksen heikko jälki pilaa lukukokemusta lisää.

Lauantaisivuilla on pyörinyt 16. tammikuuta 1943 lähtien jatkosarja Salattu maa, piirtäjänä Ari Ajanto. Tekstit kuvien alla. Ilmiselvä lukijan sarjakuva. Amatöörimäisyys, mutta myös viitseliäisyys paistaa. Piirrosjäljessä on orastavaa lahjakkuutta, vaikka ihmisten anatomia kuseekin.

Harvoin olen jaksanut perjantai-iltaisin sarjakuvaa tehdä, mutta nyt jaksoin - ja sain sivun vieläpä valmiiksi. Tein sivun 148 värityksen paikoin vähän helpomman kautta, mutta se oli pakko saada julki pian. Liian kauan vitkuttelin sen kanssa. Eli jos lukija luulee että öisten äänten mysteeri on nyt selvillä, niin turha luulo. Vasta pintaraapaisu kyseessä. Mutta vihje on annettu.

 

4.5.2019

Syöksypommittajat on surkeasti piirretty, mutta kai Egon Meurosella oli vielä opittavaa piirtäjänä. Tai itseasiassa lentokoneet ja miksei räjähdyksetkin ovat hienoja, vain ihmiset näyttävät naurettavilta.

 

6.5.2019

Tässä on yksi mielessäni hautunut projekti. Olen aiemmin kertonut, että ostin kirjakaupasta kuultopaperia, 1989-1990 piirtämäni Professori Versum -albumin läpipiirtämistä varten. Sivut 14-48 sarjiksen alkuperäisestä versiosta olisi tarkoitus piirtää tussikynällä kuultopaperille ja laittaa tänne näytille. Yritän saada valmiiksi sivun päivässä, jolloin homma olisi valmis 9. kesäkuuta. Katsotaan onnistuuko moinen tahti. Ainakaan tänään se ei tuottanut vaikeuksia. Jää vain ikävä kaikkia alkuperäisen sarjiksen hienoja lyijykynätummennettuja pintoja.

Oli kyllä aikamoista pientä ja pikkutarkkaa nyhertämistä tuon Professori Versum -albumin piirtäminen vuosina 1989-1990. En juuri osannut piirtää, mutta osasin kyllä tunkea ruudut tavaraa täyteen kun sillä päällä satuin olemaan. Hirveän ahtaasti survoin roinaa tuohonkin sivuun.

 

7.5.2019

Sivu 15 Professori Versumista. Tarina jatkuu vähän oudosti, koska silloin kun piirsin tussikynällä uuden version sarjakuvasta vuonna 1994 (sivut 1-13), parantelin tarinaa samalla, korjasin aukkoja ja epäloogisuuksia. Vaan tästä eteenpäin mennäänkin alkuperäisen "käsikirjoituksen" mukaan.
    YKS:n kohdalla tummuus / kontrasti -säädöt ovat -75 / +75. Kuultopaperille piirretyn Professori Versumin kohdalla tuo tekee kuitenkin liian ikävää jälkeä, -50 / +50 riittää.

 

8.5.2019

Koko silta kuuhun -idea oli liian tollo. Eihän kukaan sellaista toteuttaisi käytännössä. Ei ihmisiä voi pistää kapuamaan tikapuita ylös koko matkaa kuuhun asti. Kenenkään voimat eivät riitä, ja vaikka riittäisivätkin, matkaa on niin paljon että kiipeäjä kuolisi nälkään jo varhaisessa vaiheessa. Älyvapaat tarinat ovat hauskoja, mutta älyvapaudellakin on rajansa. Minun olisi pitänyt keksiä jokin toinen hullu projekti professorin toteutettavaksi.

 

9.5.2019

Sivu 17. Fanaattiset Knalli ja sateenvarjo -fanit tunnistavat jaksosta "Lamm matkalla maineeseen" pöllityn vitsin kahdeksannessa ruudussa. Se oli kai sitten pakko saada mukaan, jopa dialogin loogisuuden kustannuksella. Minulla oli usein vaikeuksia keksiä omia vitsejä, niitä piti anastaa muualta. Koko ajan kopioin sarjiksiini juttuja muista sarjakuvista ja mistä vain, varsinkin Olavi, etsivä -albumeja tehdessäni.

 

Minulla on jo ennestään kolme rautaa tulessa, ja nyt on vielä neljäskin: loin uuden blogin. Vanha Blogger-tili on tallella, joten oli helppo perustaa musiikkiaiheinen saitti. Legatio Musica. Nimi on latinaa ja tarkoittaa musiikkisuurlähetystöä. Sehän on se nimi, joka minulta jäi käyttämättä vuonna 2009. Minun piti luoda uusi musiikinjakelusaitti uCoz-palvelimelle sen jälkeen kun FinnArctic meni tuhkaksi, vaan homma tyssäsi ja loinkin Aaltotie-sivuston. Minun oli tarkoitus luoda blogi vasta kesälomallani, mutten malttanut odottaa. Ongelmanani oli se, että Aaltotie-sivustoni pursuaa materiaalia jo ylenpalttisesti. Tarvitsin sivuston pelkästään musiikkiaiheisille kirjoituksille. Legatio Musicaan siirrän vuodatussivuiltani pois kaikki musiikkiin liittyvät vuodatteluni. Aaltotie olkoon tästä lähtien vain sarjakuville, sarjakuva-aiheisille kirjoituksille ja sekalaiselle henkilökohtaiselle tilittelylle.

 

10.5.2019

Felix seikkailee armeijan ja laivaston onnenmaskottina ja pärjäilee uskomattomalla tuurillaan. Tommi-poika ilmeisesti jätettiin kengänkiilloittajaksi, joka pääsi tällä urallaan hyvään alkuun, tietysti Felixin ansiosta. Ulla hiipi 19. maaliskuuta 1944 sunnuntainumeroihinkin, eli häntä nähtiin siitä eteenpäin kahdesti viikossa. Kiva sarja, vitseissä on tuoreutta. Kippari Kallessa tapahtui huomattava muutos, kun Hajuherne aivan yhtäkkiä oppi puhumaan sujuvasti - ja jopa kutomaan! Ehkä kommunikointikyvytön vauva oli liian hankala hahmo sarjan tekijöille? Jatkotarinat eivät jaksakaan enää kiinnostaa, jotenkin kankeita ne ovat. Yksinäinen ratsastajakin vähän kyllästyttää. Ei enempää raportoitavaa Hesarin sarjiksista A.D. 1944.

 

Aaltotie-sarjakuvani jatkuu blogipuolella sittenkin. Ei tosin uusilla stripeillä, vaan vanhoilla. Vuosien 1987-1989 sarjat on piirretty lyijykynällä ruutuvihkoon, joten niitä ei pysty skannaamaan, enkä viitsi yrittää valokuvaamistakaan. Sääli, sillä noiden säästyneiden lyijykynällä piirrettyjen vitsien (järjestysnumerot 76 - 618) joukossa on paljon ihan kivoja, joita mielelläni esittelisin. Piirrostyökin on parhaimmillaan oikein kaunista, viimeisen päälle pedantisti ja yksityiskohtaisesti tehtyä. Vaan kun ei. 1992-1993 piirsin 412 strippiä tussikynällä. Niistä voin poimia parhaimmiston ja esitellä täällä. Siinä on ensimmäinen seulan läpäissyt strippi.

 

11.5.2019

Professori Versum, sivu 19. Keskeytin vuonna 1989 Versumin piirtämisen joksikin aikaa ja palasin sen pariin joskus myöhemmin. Siinä välissä piirustustaitoni oli ehtinyt kehittyä. Tällä sivulla oli niin pientä ja pikkutarkkaa lyijykynäpiperrystä että.
    Kahdessa ensimmäisessä ruudussa oma tuolloinen näkemykseni Suomen nuorisosta. Paras koulukaverini Kalle vitsaili aina Rinnekodista, se oli hänen omituista huumoriaan jota en aina ymmärtänyt. Siitä se pujahti tähän sarjakuvaanikin. Toinen juttu josta hän koko ajan vitsaili oli Mummon muusi -tuotemerkki. Telkkariohjelmien nimistä häntä taas huvittivat ajankohtaisohjelma Maanantaiorava ja ruotsalainen saippuasarja Öhmanin tavaratalo.
    Tavallaan hyvä juttu etten koskaan jatkanut Professori Versumin tekemistä tämän yhden albumin jälkeen. Silloin olisin joutunut keksimään Bonzolle ja Clavia Z:lle jotain funktiota.

 

12.5.2019

Sivu 20, ja Silta kuuhun -tarinan loppu. No höh höh, mikä lopputvisti. Mitäs nyt yhdestä vankilatuomiosta, professori voitti vedon ja tienasi sillä kaksisataa markkaa ja kaikki on hyvin. Ääliömäisellä tarinalla ääliömäinen loppu. Seuraavana vuorossa Harjukummun tuho ja nousu, se on parempi tarina.

 

13.5.2019

Uusi tarina, ja kolmesta Professori Versum -tarinasta se paras. Aikoinaan pidin sitä mestariteoksena, mutta ei nyt sentään lähelläkään sitä. On tässäkin tarinassa vikansa ja puutteensa. Mutta paikoin ihan hyvää sarjakuvaa ja sisältää joitakin kohtia, jotka saavat minut yhä suhtautumaan koko sarjaan jonkinasteisella lämmöllä.
    Harmi etten pysty toistamaan hienoja lyijäritummennuksia enkä tasaisen pedanttia viivaa. Viivapiirros on paksua ja tutisevaa näin tussikynällä kuultopaperille tehtynä. Ehkä yli neljänkympin ikäkin jotain vaikuttaa. Niin, ja se että originaalikoko on A4 ja julkaisukoko reilusti isompi.

 

14.5.2019

Kävin ostamassa kirjakaupasta 0.1:n tussikyniä, ja tein yhdellä sellaisella sivun 22 Versumista. Pidin vielä suurennuslasia vasemmassa kädessä piirustaessani kaksi viimeistä, hyvin pientä piperrystä sisältävää ruutua. Näyttää jo paremmalta.

Blogit.fi lisäsi Legatio Musican tietokantaansa. Mutta mitä helkkaria tuon esittelytekstin kanssa? Ei minun musiikkiblogini mikään lifestyle-blogi ole, minä merkkasin sen Muut-osastoon kun ei Musiikki-vaihtoehtoa ollut. Eikä tuo ole se teksti jonka kirjoitin. Blogini saa väärää mainosta!

 

15.5.2019

Laitoin eilen palautetta Blogit.fi:n ylläpidolle, ja vastaus tuli. Epähuomiossa oli tullut väärä esittelyteksti ja kategoria. Molemmat on nyt korjattu.

Versumin sivu 23. Näinä aikoina keksin "elämänpisarat", joita lenteli sarjakuvissani hahmojen päistä. Eivät olleet hikeä, mutta niitä kyllä oli sitä enemmän mitä kiihtyneempi henkilö oli. Minusta ne lisäsivät hahmojen elävyyttä. Nyttemmin olen sitten luopunut niistä.

 

18.5.2019

Heinäkuun - syyskuun 1945 Hesarit selattu tänään. Mielipiteeni Kippari Kallesta ailahtelee kovasti. Sarjassa riittää kyllä hauskan pimeitä juttuja. Absurdi älyvapaus auttaa välillä - ei aina - jaksamaan kankean tarinankerronnan kanssa. Felix on jaksanut huidella eteläisellä saarella, Kiinassa ja Intiassa, ja on joka paikassa taistellut ilkeitä vinosilmiä vastaan paikallinen eläinkunta apunaan. Nyt hän on päässyt lentopostissa takaisin USA:han. Lähes kaikissa sarjakuvissa on tiuhaan toistunut ruutuihin ujutettu viesti "Osta valtion obligatioita", liekö kääntäjän lisäämä vai onko viesti ollut jo alkuperäisissä stripeissä?

 

Kvaakissa on ketju "Akkarien hölmöt nimiväännökset". Se saa minut aina muistelemaan ruotsalaisten Aku Ankka -lehteä eli Kalle Anka & Co.:a, joka tuli minulle tilattuna 1980-luvulla. Ruotsinnos oli oivaltavaa työtä, vähintään yhtä oivaltavaa kuin suomalaisissa Aku Ankoissa. Kääntäjä harrasti mielellään sanaleikkejä aina kun niitä vain johonkin kohtaan keksi. Sielläkin riitti nimiväännöksiä - mitähän kaikkia pystyn muistamaan?

Elokuvaohjaaja Stanley Kubik = Stanley Kubrick
Filmitähti Divan Grabo = Greta Garbo. Divan Grabo oli tosiaan aikamoinen diiva, ja hankala haastateltava sanomalehden toimittajana työskennelleelle Akulle
TV-tähti R.J. = Dallasin J.R.
Kadonnut miljonääri Halvard Juice = Howard Hughes
Yhdessä Mikki ja Hessu -tarinassa oli Mona Lipa -niminen maalaus, joka muistutti Mona Lisaa, paitsi että nainen ei hymyillyt vaan itki. "("Lipa" tarkoittaa "pillittää")
Elokuvatähdet Pälpätys ja Tohelo eli Glark Käbbel ja Gary Klant = Clark Gable ja Cary Grant. Tästä olen kehitellyt oman nimiväännössarjan "Klark Kaapeli, Kari Kupera ja Kari Kranttu" - saatte arvata kuka se Kari Kupera on
Elokuva "Jakten på den försvunna katten" = "Jakten på den försvunna skatten" eli Kadonneen aarteen metsästys
Pingis Khan = Tsingis-Kaani
Mikki Hiiri piti tietysti pistää seikkailemaan sennimisessä paikassa kuin Musopotamien, hiiri kun on. Elokuvatähti Marilyn Muss taas vie mietteet Marilyn Monroehin
Oopperalaulaja Jusse Bööling = Jussi Björling. Sanaleikki perustuu sanaan "böla" eli mylviä
Oopperalaulajatar Maria Dallas = Maria Callas
Will Quackspeare = William Shakespeare. Olikohan tuo jo alkuperäisessä versiossa?
Pop-laulaja Pålle Planka = Paul Anka.

Kääntäjä väänsi sanaleikkinimiä myös omasta päästään. Yhdessä tarinassa oli kiinalainen mies nimeltä Gu Ling ("Guling" voidaan suomentaa vaikka keltanaamaksi) ja paikannimi Wan Wei (= One way)
Mikki ja Hessu kävivät kerran Japanissa ja tapasivat herroja nimeltä N. Sendo ("än se'n då" eli "entä sitten") ja Jodu ("jo du" eli "kyllä vain")
Kirjailija S. Windel ("svindel" eli huimaus tai huiputus, ihan miten sen haluaa tulkita, kun kyseessä on pieni ja arka mies, joka ei pärjää alkuunkaan luonnossa liikkumisessa, toisin kuin urhea ja kaikkivoipa sankarinsa Clint Flint)
.

 

19.5.2019

Vihdoinkin... YKS:n sivu 149. Tämä roikkui päiväkausia puoliksi väritettynä Photarissa, kun en kaikilta muilta projekteiltani jaksanut tehdä sitä loppuun. Seuraavalla sivulla aletaan paljastaa asioita.

Puuhailen Legatio Musican parissa ahkerammin kuin ehkä pitäisi. Kahtena ensimmäisenä päivänä rykäisin sinne reilut puolisensataa postausta, mutta sitten muutuin maltillisemmaksi. Yritän pitää yllä kaksi postausta päivässä -tahtia. Typeräähän se on, jos sinne siirtää miljoona kirjoitusta lyhyessä ajassa, ja sen jälkeen ei ole enää mitään kirjoitettavaa. Vaan on tuo kaksi postausta päivässä aika kova tahti sekin, ja tänään kun on sunnuntai ei minulla ilmeisesti ole muuta tekemistä kuin postata seitsemän lisää. Bloggerin työkaluissa minua ärsyttää se, etten onnistu saamaan kahta kuvaa nätisti vierekkäin. Ne on joko sijoitettava päällekkäin, tai sitten Paint.netillä yhdistettävä yhdeksi kuvaksi, kuten menettelin Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjan kummankin osan kansien kohdalla. Tekstin keskitys ja kuvien siirtely eri paikkaan eivät myöskään ota onnistuakseen.

Hauskaa tulee olemaan sitten, kun pääsen siirtämään levyhyllyni tarinoita sinne. Siellä ne ovat enemmän edukseen, kun musiikkiartikkeliskannaukset eivät tule olemaan niin valtavankokoisia kuin täällä vuodatussivuilla, vaan näkyvät pienempinä ja sitten ne voi klikata isommiksi. Eivät hukuta tekstejäni alleen. Aion pistää siellä jakoon kaikki artikkeliskannaukset. Jos niitä on enemmän kuin viisi samasta artistista, teen zip-tiedoston jonka voi imuroida Google Drivesta. Viisi skannausta voi hyvin postata erikseen tekstin perään, turha tehdä zippiä niin pienestä kuvatiedostomäärästä.

 

21.5.2019

Sivu 29 Versumista. Härkään käytin referenssinä yhtä Aku Ankka -lehden tarinaa, jossa Aku kohtasi raivoisan härän (jota ei pelännyt, koska luuli sitä kostyymiksi, jonka sisällä lymyili joku pelleilijä, ja niin härkä sai Akulta kunnon kyytiä). Olin tuolloin tyytyväinen siihen, miten hyvin härän piirtäminen onnistui...

 

22.5.2019

Menossa maaliskuu 1946 Hesareiden selailussa. "Osta valtion obligatioita" -viesti on vaihtunut. Nyt se onkin "Muista sotaorpoja", ja tuntuu keskittyvän Aku Ankka -strippeihin.

Versumin sivu 30. Olin 1980-luvun lopulla jo ahdistunut, ja sarjakuvissani se ilmeni haluna saada aina niin kevyisiin ja huolettoman hauskoihin tarinoihini mukaan sentimentaalisuutta ja surua. Alku vain oli vielä haparoivaa.

 

26.5.2019

Mikki Hiiri väsyi väliaikaisesti seikkailemiseen heti toukokuun 1946 jälkeen. Hyvä ratkaisu, jatkotarinoissa alkoi olla samojen kaavojen toistoa. Alettiin hauskuttaa lukijoita vain yksittäisillä gageilla. Joitain toistuvia aiheita nähtiin, kuten Hessu yrittämässä värväytyä armeijaan, jonne häntä ei kuitenkaan huolita. Felix viettää lokoisia päiviä omistajaperheensä luona eikä ole enää armeijan maskottina tai haaksirikkoutuneena eteläisellä saarella tappelemassa saaren eläinkunnan kanssa sinne tunkeutuvia vinosilmiä vastaan. Elo kotikissana on Hesarin lukijan näkökulmasta tylsää. On Felixilläkin silti yhä murheensa, kun maitoa ja ruokaa pitäisi yrittää saada joka päivä ja talon lämmittämättömyys rassaa. Lämpöpatterikin kelpaa vain jääkaapiksi. Sellaista se oli sota-aikana, kun kaikessa piti säästää. Felixin lisäksi myös Aku Ankassa tämä on tuotu hyvin esille. Pulaa on kumista, metallista, kahvista, lihasta, bensiinistä ja monista tarvekaluista. Romu- ja vaatekeräyksiä järjestetään.
    Aku on pehmennyt. Hän ei ole enää pelkkä sosiopaattinen jääräpää ja äkäpussi, joka syöksyy kyynärpäätaktiikalla harmeja päin. On toki sitäkin, mutta harvemmin. Hänen persoonastaan on alkanut löytyä uusiakin piirteitä. Hyvä niin, hän oli 30-luvun lopulla ja 40-luvun alkupuolella rasittava tyyppi, enemmän "no niin, siitäs sait mitä kerjäsit" kuin huvittava lukijan kannalta.
    Ulla on suosikkini näistä Hesarin sarjoista. Ernie Bushmillerin oivallukset jaksavat viihdyttää.

Professori Versumin keskimmäisen seikkailun loppu kolkuttelee jo ovella, kun sivu 34 on netissä. Tässä tarinassa näkyy varakkaassa kaupungissa, hyvin toimeentulevassa perheessä, mutta ihan tynnyrissä kasvaneen pojan maailmankuva. Kaikilla riittää rahaa. Mitä siitä, vaikka talo ja miljoonaomaisuus tuhotaan, siitä vaan uusi talo pystyyn ja kaikki on niinkuin ennenkin. Eikä kukaan tunnu tekevän mitään mistä niitä tuloja tulee. Tillikka ja Mormonkin vaikuttavat vain oleilevan päivästä toiseen, ja silti he asuvat hienossa talossa.

 

27.5.2019

Versumin sivu 35. "Harjukummun tuho ja nousu" päättyy, ja viimeinen tarina "Jäähyväiset lainsuojattomille" alkaa. Rog Burnetten loma oli tosi pitkä, ja Versumin uusi talo pykättiin tosi nopeasti. Se siitä.

 

28.5.2019

Sain eilen sähköpostin, jossa kerrottiin että kylpyhuoneremontti aloitetaan kesäkuun lopulla. Juuri silloin kun kesälomani alkaa. Siinä menee lomani sitten. Minun on pakko hommata väliaikainen asunto. Forenom on rikollisen kallis, mutta muita, halvempia vaihtoehtoja lienee? Minun oli tarkoitus aloittaa kesälomalla yksi iso kirjoitusprojekti, mutta miten mahtaa käydä sen? Saa nähdä, tuleeko heinäkuusta niin turbulenttia aikaa, etten pysty keskittymään kirjoittamiseen.
    Meidän talon asukkaille järjestetään tiedotustilaisuus 6. kesäkuuta remonttiin liittyen, siellä ja silloin selviää aikataulu ja tarkat remontin alkamisajankohdat kunkin rapun osalta. Ennen sitä en voi tehdä mitään asunnonjärjestämistoimenpiteitä. Miksei tiedotustilaisuutta voi pitää jo aiemmin? Miksi varoitusaikaa on pakko tällä tavalla lyhentää?

 

Sain viimein tehdyksi YKS:n sivun 150 luonnoksen ja vielä tussauksenkin. Se oli helppo sivu piirtää, mutten hutiloinut, vaan tein työtä huolella.

 

30.5.2019

Yritän Professori Versumissa kovasti, mutten pysty tussikynällä toisintamaan A4:lle piperrettyä kaunista lyijykynäjälkeä ja tummennettuja pintoja. Jälki on kovin karun näköistä. Nyt olen päässyt sivulle 38 asti. Kymmenen sivua vielä jäljellä.

Ja justiinsa iltakymmeneltä nukkumaanmenon aikaan saavutin YKS:ssä puolentoistasadan sivun rajapyykin. Sivu 150 oli helppo piirtää ja periaatteessa helppo värittääkin, niinpä päätin vähän kokeilla ja temppuilla jälkimmäisen prosessin aikana. Se oli kivaa. Atiinalla sen sijaan ei ole kivaa, hän on menettänyt vielä lisää höyhenpuvun loistetta.
    Viimeinen takaumajakso käsittää sivut 150-159, sen jälkeen on tarinan loppukliimaksin vuoro.

 

31.5.2019

Versumin sivulla 39 Ritsi kertoo rikoskumppaneilleen suuren suunnitelmansa. Huomaa, että olin juuri käynyt elokuvateatterissa katsomassa Paluu tulevaisuuteen 2:n, ja ymmärtänyt vähän vajaasti sen mitä leffassa tapahtui. Ritsin suunnitelma on niin utopistinen varsinkin Suomen kaltaisessa lintukodossa, etten hetkeen tiennyt, kehtaanko piirtää tarinan loppusivuja ollenkaan uudestaan.

 

1.6.2019

Olen päässyt syyskuun 1947 loppuun. Mikki Hiiri menetti jonkin verran vetovoimaansa kun lakkasi seikkailemasta, mutta Floyd Gottfredsonin piirtämät arkistripit ovat enimmäkseen yhä nokkelia. Poikkeuksen muodostaa ensimmäinen jatkotarina vähään aikaan, jossa Mikki veljenpoikineen lähtee metsälle retkeilemään. He tapaavat metsässä intiaanin ja karhun. Tämä tarina ei lähde millään lentoon. Sunnuntaisarjat ovat olleet Bill Wrightin ja Manuel Gonzalesin piirtämiä, osa niistä on minulle tuttuja jostain ruotsalaisesta viikkolehdestä 1980-1990-luvuilta, eivätkä yllä ihan samalle tasolle kuin parhaat arkisarjat. Mikki-sunnuntaisarjat lopetettiin joksikin aikaa 20. huhtikuuta jälkeen, ei tietoa milloin ne palasivat Hesariin.
    Yksinäisen ratsastajan vilkaisen nopeasti läpi, Kissalan pojat ja Rex Maxonin kuvateksti-Tarzanin skippaan kokonaan. Edelleen jaksavat YR:ssä henkilöiden nimet virnistyttää minua. Meri Jakso... epäilemättä ollut alunperin Mary Jackson. Ihan hauskaa päätellä alkuperäisnimet Sirkka Ruotsalaisen keksimistä väännöksistä. YR on löytänyt veljenpoikansa, nimeltään Tana, ja ottanut hänet hoiviinsa. Onkohan ollut alkujaan Stan... ei kun Dan. Tana on kyllä melkein kuin Saatana.
    Felix on kiltti perhekissa, eikä voisi olla yhtään tylsempi tyyppi kuin nyt on.
    Sarjakuvien julkaisussa Hesari noudatti edelleen tuttua kaavaa: Mikki, Aku ja Tarzan maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Felix, YR ja Kippari-Kalle tiistaisin ja torstaisin. Ulla lauantaisin ja sunnuntaisin. Kaikki sunnuntaistripit (YR, Kissalan pojat ja Mikki Hiiri) sunnuntaisin. Tiikeri ja Oki Räisänen jatkavat pilapiirtäjinä. Räisänen ei tee enää pelkkää päivänkohtaista yhteiskunnallista piirräntää vaan poikkeilee välillä leppoisan kansanomaisen huumorin pariin, murteiden kera.

 

2.6.2019

Päätinpäs hakea Hesarista Sirkka Ruotsalaisen nekron. Siinä se on:

 

 

Mikki Hiiri -sunnuntaisarja teki pikaiset näyttäytymiset 11.10., 9.11. ja jouluaattona 1947. 9. marraskuuta myös Yksinäinen ratsastaja -sunnuntaistrippi nähtiin ainakin toistaiseksi viimeisen kerran, ja sen korvasi Kippari Kalle -sunnuntaisarja. Aika kummallista venkoilua. Yksinäinen ratsastaja -arkisarja ilmestyi itsenäisyyspäivänä Ullan seuraksi lauantainumeroihin. Jotain isompaa tässä nyt viritellään.
    Mikki sekoilee arkisarjassa elektronilaitteen kanssa ja tuli suurentaneeksi yhden bakteerin miljoonakertaiseksi. Jättibakteerista saatiin mukavaa hupia irti. Lisää ihmeellisyyksiä oli vuorossa, kun Hessun lihansyöjäkasvi suureni ja rupesi liikehtimään ympäriinsä. 1948 nähdään miten tässä tarinassa lopulta käy.
Paremmalta jatkotarinalta tämä vaikuttaa kuin se intiaanista ja karhusta kertonut juttu.

 

3.6.2019

20. tammikuuta 1948 Hesarissa aloitti kaksi uutta sarjaa: brittiläisen Norman Pettin Jane eli Jenni, sekä Alex Raymondin Rip Kirby. Jane tarjosi englantilaisille silmänruokaa sodan aikana ja pitkään sen jälkeenkin, luvassa oli paljon eri asuissa keikistelyä ja vähän pikkutuhmaa alastomuuttakin "no sex please, we're British" -henkisille herrasmiehille. Rip Kirbyä ei julkaistu alusta asti, vaan aloitettiin neljännellä seikkailulla Fatal Forgeries (1946 - 1947). Tiistain ja torstain lehdissä kaartina oli siis Jenni, Rip Kirby, Kippari Kalle ja Felix-kissa. Mikki, Aku ja Tarzan jatkoivat maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Ullan seuralaiseksi lauantainumeroihin tulikin Felix. Jotain oli näköjään uhrattava: Yksinäiselle ratsastajalle heitettiin hyvästit 17. tammikuuta, ja kesken seikkailun ja pahan cliffhangerin. Tylyä.
    Jenni aloitti hirveän ahtaaseen tilaan survottuna, koska iso ruutu, jossa neljän sarjakuvan nimet luetellaan, haukkaa osan hänen tilastaan.

 

3.6.2019

Koetin Professori Versumin 42. sivun kanssa toista kikkaa: skannasin tussatun sivun sen ollessa kiinni teipattuna originaalisivun päällä. Tuon verran lyijykynäjälkeä näkyy skannauksessa Kirkkaus / Kontrasti -käsittelyn jälkeen. Teksteissä käytin rajumpaa säätöä, kuten voi huomata - ettei alkuperäinen lyijykynäteksti näkyisi ja häiritsisi liikaa. Hmjaa... en tiedä onko tuokaan hyvä tai edes parempi ratkaisu. Ei näytä kylläkään niin karulta enää, muttei silti hirveän kauniilta. On tuossa vähän lyijäritummennusta antamassa sävyä, mutta mutta...

 

4.6.2019

Rip Kirbyssä on vähän hellitetty nimiväännösten keksimisessä. Esim. Honey Dorian on vain Nea Dorian, eikä joku Hani Sorja tms. hauskaa. Jenniä ihmettelen, ovatko originaalistripit tosiaan olleet noin kapeita leveyssuunnassa vai onko joka stripistä poistettu se juonenkuljetuksen kannalta tarpeettomin ruutu?


 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95    96    97    98    99    100    101    102    103    104    105    106    107    108    109    110    111    112    113    114    115    116    117    118    119    120